Säännöllistä valtiopäivätoimintaa 150 vuotta

Säännöllisellä valtiopäivätoiminnallamme on todella pitkä kaari historiasta tähän päivään. Olemmekin loppusuoralla viettämässä viime syyskuun 15. päivänä alkaneiden ja ylihuomenna päättyvien, säännöllisen valtiopäivätoiminnan aloittaneiden valtiopäivien 150-vuotista juhlavuotta. Juuri tämän juhlitun 8 kuukauden ajankohdan kestivät nuo säännöllisen valtiopäivätoiminnan ensimmäiset valtiopäivät. Keisari Aleksanteri II avasi säätyvaltiopäivät juhlallisin menoin vuonna 1863. Aleksanteri I:n myöntämistä, koko maamme ensimmäisistä Porvoon valtiopäivistä ehtikin kulua melkoisesti vuosia; ne pidettiin vuonna 1809. Aleksanteri II patsaan jalustassa ovat juhlavuotemme tunnukseksi otetut sanat: Lakia – Työtä – Rauhaa - Valoa

Tänä päivänä elämme mielenkiintoisessa vaiheessa koko eduskuntatyötämme ajatellen. Hallituksemme on melkoisessa myllerryksessä puolueiden ja henkilövaihdosten johdosta ja olemme nähneet normaalista enemmistöparlamentarismista poiketen senkin, että kaikki eduskuntapuolueet – niin hallitus- kuin oppositiopuolueet - ovat yhdessä tehneet koko vaalikauden ehkä merkittävimmän päätöksen ja uudistuksen ratkaisemalla kuuluisan SoTe-sopan umpisolmun.

Onkin varmasti paikallaan palata historian opetuksiin ja suuren valtiopäivämiehemme J.V. Snellmanin ajatuksiin.

Ei maailmanloppu

Hallitus on lähettänyt lausuntokierrokselle esityksensä kuntien pakkoliitoksista. Laki koskisi kaupunkiseutuja, joiden työssäkäyntialueella olisi vähintään 100.000 asukasta. Laki on tarkoitus saada jo keväällä eduskuntaan ja sitä kautta vahvistettavaksi.

Lain tielle voi povata kuitenkin melkoisia esteitä. Ensinnäkin kuntien itsemääräämisoikeus on säädetty perustuslaissa, jota ei niin vain voi rikkoa. Poliittisesti valittu perustuslakivaliokunta päättää, onko laki perustuslain mukainen. Valiokuntakaan ei kuitenkaan voi mielivaltaisesti tulkita perustuslakia lausuntoaan muovatessaan.

Perustuslakiasiantuntijat epäilevät myös lakiehdotukseen sisältyvän alueellisen kansanäänestyksen toimivuutta. Ei voi olla niin, että suurimman keskuskaupungin väki suurella määräenemmistöllään voisi jyrätä liitosta vastustavan pienemmän ympäristökunnan asukkaiden mielipiteen.

Jopa lakia esittävä kuntaministeri Henna Virkkunen ja itse pääministeri Jyrki Katainen ovat sanoneet, ettei lakia ehditä tämän nykyisen hallituskauden jäljellä olevana runsaan vuoden aikana edes käyttämään. Mitä järkeä on siis ajaa tällaista lakia?

Kaiken kukkuraksi me suomalaiset olemme sellaisia jukuripäitä, ettei meitä pakolla saa yhtään mihinkään.

Niinpä on helppo yhtyä Suomen Kuvalehden päätoimittajan toteamukseen hänen pääkirjoituksessaan, että jos päähallituspuolueiden puheenjohtajien linjanvedot käyvät kovin eri suuntiin, saattaa yhteistyö kariutua tässä hallituksessa. Päätoimittajan mielestä tämäkään ei olisi demokratiassa mikään maailmanloppu, vaan uuden alku ja helpotus kaikkien kannalta. 

Ehkä se johtaisi myös ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, joita oppositiossa on kauan toivottu. Ei kuitenkaan samaan aikaan EU-vaalien kanssa, jotka ovat jo toukokuussa. Jos olisi samanaikaiset vaalit, saataisiin EU-vaaleihinkin varmuudella enemmän aktiivisuutta kuin mitä viimeisten vaalien 40 %:n äänestysvilkkaus, tai paremminkin äänestyslaiskuus on ollut.

Puhemiehen elämästä

Eilen kirjoitin Seppo Lindblomin kirjasta, tänään heti perään toisen sosialidemokraatin, puhemies Eero Heinäluoman elämänurasta kertovasta kirjasta, Tasavallan vahva mies. Kirja on ilmestynyt vuosi sitten samoihin aikoihin kuin Lindblomin kirja ja on tullut luettua jo aiemmin hyvällä mielenkiinnolla. Kirjan tekstin on kirjoittanut Heikki Saari.

Joku kommentoi jo eilisen kirjoituksen johdosta, että sopisin hyvin demariksi, johon vastasin, että meillä kaikilla on ihmisarvo ja olemme siis yhtä arvokkaita puolueesta riippumatta. Niinpä täytyy kiittää tätä puhemiehen elämästä kertovaa kirjaakin ihan rakentavaksi. Kirjan nimikin kuvaa hyvin päähenkilöä. Sen verran olen häntä eduskunnan puhemiehistössä työskennellessäni oppinut tuntemaan, jotta voin todeta hänen olevan aivan oikealla paikalla ja täysin tehtäviensä tasolla arvostetussa, mutta vaativassa asemassaan.

Kirjasta saa oivan käsityksen demarien vaiheista tällä vuosituhannella, onhan Eero Heinäluoma toiminut puoluesihteerinä, puheenjohtajana, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä. Myös hallitusneuvotteluista ja yleensä politiikan kulusta 2000-luvulla saa erinomaisen kuvan.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista puhuttaessa Heinäluoma toteaa SDP:n saaneen torjuntavoiton niin vaaleissa kuin hallitukseen pääsyssäkin. Perussuomalaisista hän ymmärtävästi sanoo Kataisen nostaneen riman heti aluksi liian korkealle vaatiessaan Portugalin tukipaketin ratkaisemista ennen varsinaisia hallitusneuvotteluita. EU-kysymys nousikin sitten lopullisesti perussuomalaisten hallitustien esteeksi tällä kerralla. Neuvottelut olivat kaiken kaikkiaan vaikeat, koska takana olivat poikkeukselliset vaalit!

Myös Eero Heinäluoman osalle tuli hyvä tilaisuus, kun hänelle avautui tasavallan hierarkian kakkospaikka, heti presidentin jälkeen. Tähän sopiikin hyvin 14-vuotiaan Eeron kokemus hänen ollessaan vieraisilla vanhempiensa kanssa tuttavaperheen luona kotikylällä Korsossa. Kun Eerolta kysyttiin hänen tekemisistään, hän kertoi olevansa oppikoulun kolmannella luokalla ja kuuluvansa yhteiskunnalliseen kerhoon. "No, Eerosta tulee sitten presidentti", rouva totesi.

Yksimielisyys on voimaa

Vuoden alussa on monenlaisia järjestäytymisiä. Tänään tämän tehtävät suorittivat Satakunnan perussuomalaiset ja myös Kankaanpään perussuomalaiset.

Satakunnan kokouksessa selvittiin äänestyksittä, kun syyskokouksessa oli äänestää päräytetty piirin puheenjohtajasta. Nyt sen sijaan valittiin sopuisasti piirisihteeriksi Sari Toroska Luvialta, taloudenhoitajaksi Margit Riuttamäki Huittisista ja varapuheenjohtajiksi Pauli Saarinen Honkajoelta sekä Laura Huhtasaari Porista. Ehdokkaaksi puoluehallitukseen tuli nykyinen puoluehallituksen jäsen Seppo Toriseva Raumalta.

Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajien, piirisihteerin ja taloudenhoitajan lisäksi varsinaisina jäseninä Tapio Laurila Kankaanpäästä, Jouko Lindstedt Huittisista, Tommi Salokangas Porista, Kari Sulonen Nakkilasta ja Seppo Toriseva Huittisista.

Paikalla oli myös alueen aiemman järjestösihteerin Riikka Slunga-Poutsalon tultua valituksi puoluesihteeriksi uusi järjestösihteeri Niilo Kärki kertoen toukokuun EU-vaaleihin valmistautumisesta. 14 ehdokastahan on jo nimetty 20 mahdollisesta. Vaalit ovat tärkeät ja niiden kautta haetaan asetelmia eduskuntavaaleihin vuonna 2015, joihin sitten keskitytään kevään vaalien jälkeen. Ehdokkaiksi ilmottautuneita on jo Satakunnassakin ilmaantunut, niistä ei todellakaan tule olemaan pulaa.

Joululomalle

Moni kansalainen on todennut, että kylläpä teillä kansanedustajilla on pitkät lomat, kun palaamme aloittamaan lain mukaisesti uusia valtiopäiviä helmikuun 3. päivä, jolloin valitaan ensi töiksi puhemiehistö. Ensimmäisen kerran valtiopäivät avaa ja puhemiesten vaalit suorittaa Jörn Donner, kolme kertaahan sen on tehnyt Kauko Tuupainen.

Itse kyllä pidän istuntotauoksi nimettyä loma-aikaamme aivan ansaittuna, siksi rankkaa varsinkin viimeiset kaksi viikkoa ennen joulutaukoa on ollut, pitkiä istuntoja jopa aamuyön tunteihin asti. Valiokunnat ovat työstäneet kuumeisesti mietintöjään valmiiksi, jotta kaikki saataisiin selväksi jouluun mennessä.

Stressistä vapaa, rentouttava aika on tarpeen siksikin, kun edessä olevasta kevätkaudestakin muodostuu melkoinen: Sote-uudistus, kuntarakenneuudistus ja EU-kädenväännöt.

EU:ssa on edessä myös meppivaalit toukokuun 25. päivä. Monelle kansanedustajalle se lisää melkoisia paineita, sillä edustajia on ehdokkaina runsaasti eikä eduskunnan päiväjärjestykseen ole sisäistetty mitään vaalilomaa. Meiltä perussuomalaisiltakin ehdokkuuden ovat jo vahvistaneet Pirkko Ruohonen-Lerner, Pirkko Mattila, Maria Lohela, Anne Louhelainen, Juho Eerola ja  Juha Väätäinen. Ja lisää tulee ainakin pari kolme. Ja vähintään puoli Suomea jännittää Timo Soinin lopullista ratkaisua.

Juhahan on jo tehnyt melkoisen urakan kiertämällä Suomea ristiin rastiin kunnallisvaalien alla ja sen jälkeenkin jatkuvasti. Kankaanpään torillakin hän on käynyt kahdesti. Ja edelleen hänellä on valmiina kovat suunnitelmat, viikonloppuisin kauempana eri puolilla Suomenmaata ja istuntopäivinä iltapäivisin väkirikkailla lähialuilla. Muut ehdokkaat voisivat ottaa hänestä oppia.

Soteahan on nimetty sote-sotkuksi, sote-solmuksi ja sote-kujanjuoksuksi. Siksi ristiriitaisia ajatuksia mietintö on herättänyt. Itse työryhmästäkin moni jäsen jätti eriäviä mielipiteitä. Uudistuksen kustannusvaikutuksista ei puhuta halaistua sanaa eikä liioin peruslaillisista oikeuksista kuntien itsemääräämisen osalta ole mitään tietoa. Samaan asiaan kaatunee myös nyt kuntien lausunnoille lähetetty kuntarakenneuudistus. En usko kummankaan asiakokonaisuuden valmistuvan tämän eduskuntakauden aikana, koska aika valuu koko ajan käsistä. Uudet vaalit ovat jo huhtikuussa 2015 eikä viimeisenä keväänä enää edes hallituspuolueilla ole varaa tuoda näitä kansan vastustamia uudistuksia päätettäviksi. Seuraava hallitus on ratkaisevassa asemassa ja näissä merkeissä käydään siis seuraavat eduskuntavaalit, kuten myös ensi kevään EU-vaalit: annetaanko komissiolle ja parlamentille lisää valtaa, tehdäänkö EU:sta entistä enemmän liittovaltiota ja pankkiunioninko kautta sysätään edelleen miljardeja Kreikalle ja muille taloutensa kuralle ajaneille maille.

Saamme viettää mustan joulun, mikä ei tietenkään joulun suurta juhlaa tee sen piennemmäksi. Mutta hiihtäminen on mahdotonta, joten täytynee mennä ensimmäistä kertaa Jämin hiihtoputkeen, jota olen vierastanut siksi, että pidän hiihtämisen olevan luonnossa liikkumista, vapaan taivaan alla, talvisesta olotilasta nauttien. Mutta koska eduskunnan hiihtomestaruuskilpailut pidetään jo helmikuun puolessa välissä, lienee hiihtoputkeen meneminen sittenkin edessä.

Kiitos Timo

Eilen lopetin ja tänään voin aloittaa tällä koko perussuomalaisen ystäväkansan yhteisellä, sydänten pohjasta nousevalla toteamuksella: Kiitos Timo!

Tunnelmat Joensuun puoluekokoukseen mentäessä olivat tietysti jännittyneet, mutta vedonlyöntisuhteet olivat kyllä 10-1 sen suhteen, että kyllä Timo sinne Brysseliin lähtee. Tilannehan oli hänen kannaltaan mitä kutkuttavin. EFD = Europe of Freedom and Democracy = Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa- ryhmä kasvaa merkittävästi ensi toukokuun EU-vaaleissa, koska EU-kriittisyys on lisääntynyt kaikissakin Euroopan maissa. Timolla on melkoinen maine niin ryhmän kuin koko muunkin Euroopan piirissä, onhan hänet rankattu heti Obaman jälkeen maailman seitsemänneksi vaarallisemmaksi henkilöksi.Tämän vuoksi EU-vaalien jälkeen Timoa olisi odottanut melkoisen korkeat tehtävät Euroopassa.

Onkin nostettava hattua korkealle, että Timo luopuu odottamassa olevasta korkeasta asemasta EU:n ympyröissä. Varmasti myös henkilökohtaisista viehtymyksistään huolimatta hän jättäytyy vapaaehtoisesti pois - niin kuin on tapana sanoa - näiden houkuttelevien lihapatojen ääreltä ja jää velvollisuudentuntoisena puoluejohtajana hoitamaan kotimaan asioita. Hän keskittyy nostamaan puoluettamme kilvoittelemaan vuoden 2015 vaaleissa pääministeripuolueen asemasta.

Timo osoitti syvän velvollisuudentuntonsa puolueen johtajana. Hän ilmaisi halunsa kantaa vastuuta edelleen. Timo on puolueemme nostajana nykyiseen asemaan, suurten puolueiden joukoon eikä hän lähtenyt tavallaan karkuteille, vaan jäi puolueväkemme voimakkaan tahdonilmauksenkin siivittämänä vartiopaikalle kotimaan puoluekentälle. Ensin käymme tietysti voitolliset EU-vaalit, sillä saammehan me kaksikymmentä tunnettua ehdokasta liikenteeseen ilman Timoakin - ja sitten jatkamme uuteen vaalimenestyksen seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka kuitenkin niin puolueemme kuin ennenkaikkea maamme kannalta ovat ne tärkeimmät vaalit.

Näissä merkeissä, Timon johdolla, meidän on hyvä jatkaa hyvähenkisen puoluekokouksemmekin siivittämänä yhtenäisenä puolueena kohti uusia voittoja maamme ja kansamme parhaaksi. Ja tähän työhön kutsumme yhä uusia kansamme parasta ajattelevia työmyyriä - niin naisia kuin miehiä. Työkenttää riittää meille kaikilla.

Dilemma

Soini kertoo Perussuomalainen-lehden nettisivustolla päättävänsä itse EU-vaaliehdokkuudestaan, mutta kuuntelevansa kyllä kenttän mielipiteitä. Se on aivan oikein. Seuraavan kommentin kirjoitin omista päättelyistäni:

Tullaksemme EU-vaaleissa suurimmaksi puolueeksi, olisi Timon välttämättä ryhdyttävä ehdokkaaksi. MUTTA... Eivätkö sittenkin eduskuntavaalit ole vielä tärkeämmät puolueemme kannalta, emmekä voita niitä vuonna 2015, ellei Timo ole ehdokkana. Ilman hänen ehdokkuuttaan on myös turha haikailla pääministerin paikasta, joka tulee suurimmalle puolueelle. Kääntyisin siis sille kannalle, että Timon olisi sittenkin viisainta olla ehdokkaana vasta eduskuntavaaleissa eikä EU-vaaleissa, joissa meillä kyllä riittää koko maassa tunnettua porukkaa vaikka kaksi listallista. Mutta Timo itse tietysti tekee ratkaisun, me muut tyydymme siihen.

Jo Hamlet sanoi ongelmatilanteessa: "Ollako vai eikö olla."

Timo itsekin sanoo selkeästi, ettei molempien vaalien ehdokkuutta voi edes harkita, sillä jos toisen kerran tulee valituksi EU:hun, siellä on sitten oltava viisi vuotta, koska edelliskerralla aika jäi alle kahteen vuoteen. Sieltä ei voi toista kertaa voi lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ja tietysti EU:ssakin olisi tärkeää olla vaikuttamassa johtopaikoilla, varsinkin kun EU-kriittisten puolueiden meppimäärä tulee merkittävästi kasvamaan.

Rautalammin reitiltä Brysseliin asti

Rautalammin reitti on opittu koulun maantietotunnilla, nyt Rautalammin kunta haluaa päästä maailmankartalle ja on siksi rakentanut moneksi päiväksi oman pienoiskylän Helsinkiin musiikkitalon ja Sanomatalon aukiolle. Aamu-TV:ssä kylä sai hyvää mainosta. Ja täytyihän siellä käydä meikäläistenkin, eikä suinkaan turhan takia, tapasin kaksi hyvää ystävää ja kolleegaa: Rautalammin eläkkeellä olevan kirkkoherra Raimo Jalkasen sekä kansanedustajana, ministerin sihteerinä, Suomen Lähetysseuran lähettinä ja naapuriseurakunnan Hankasalmen kirkkoherrana sekä nyt synnyinpitäjänsä Rautalammin kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimivan Jorma Kukkosen. Kauniissa kesäsäässä väkeäkin oli melkoisesti.

Helsingissä pysytteleminen venyi puolitoista tuntia, kun istunnossa välttämättä pöydälle pantava hallintovaliokunnan mietintö ei vastalauseiden takia ehtinyt varsinaisen istunnon käsittelyyn. Istunto jouduttiin keskeyttämään sitä jatkettiin Suuren valiokunnan jälkeen kello 15, kun varsinainen istunto muuten perjantaisin loppuu ennen Suuren valiokunnan kokoontumista eli kello 13.30. Minä olin tämän jatkoistunnon, kestoltaan noin 1 minuutti, puhemiehenä.

Heti perjantaiaamuna olimme ryhmähuonessa kuuntelemassa käsityksiä Sote-uudistuksesta. Paikalla olivat puhumassa HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi ja Finanssialan Keskusliiton julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusasiantuntija Piritta Poikonen. Hän on myös HUS:n valtuuston jäsen ja Perussuomalaisten valtuutettu Lohjalla. Timo itse oli johtamassa puhetta. "Koto, Terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista", olivat Piritan miehen lähettämät terveiset ryhmällemme. 75 % terveydenhoidon menoista on julkista rahoitusta ja loppu 25% yksityistä. Kustannukset pitäisi maksaa kuitenkin yhdestä suunnasta, kun nyt maksajina ovat terveyskeskukset, työterveyshuolto ja Kela.

Kello 12 istumisensa aloittanut puoluehallitus teki niin kuin oli ennakoitukin ja nimesi ensimmäiset EU-ehdokkaamme virallisesti. Kuuden ehdokkaan joukkoon mahtui tasapuolisesti yhtä monta naista kuin miestäkin: Anne Louhelainen, Pirkko Mattila, Pirkko Ruohonen-Lerner, Jussi Halla-aho, Sampo Terho ja Juha Väätäinen. Viisi kansanedustajaa ja yksi meppi. Pistäkäähän muut paremmaksi, jos osaatte. Viisi näistä on muuten pari päivää sitten ollut esillä omassakin asiaa pohdiskelleessa blogissani.

Lehdet ovat kovasti kirjoitelleet myös Timo Soinin mahdollisesta EU-ehdokkuudesta ja Timo itsekin on antanut lausuntoja. Todella vaikea ja kauaskantoinen ratkaisu, on se sitten kummin päin tahansa. Onhan selvää, että, jos haluamme todella tulla EU-vaalien suurimmaksi puolueeksi, silloin Timon ehdokkuus on välttämätön ja sitä tietä Timolle voisi aueta merkittäviä kansainvälisiä tetäviä aina EU-kriittisten puolueiden johtotehtäviä myöten. Mutta EU-vaaleista vuoden päässä ovat eduskuntavaalit ja silloinkin Timoa tarvittaisiin välttämättä ehdokkaana. Samoin hänen puheenjohtajuutensa koko näiden kahden vuoden ajan olisi enemmän kuin tarpeellista. Jos Timo menisi Brysseliin, ei hän voisi enää  toista kertaa tehdä sitäkään, että palaisi sieltä eduskuntavaalien kautta takaisin eduskuntaan. Ja eivätköhän sittenkin eduskuntavaalit ole puolueemmekin kannalta ainakin kymmenkertaisesti suuriarvoisemmat!

Puoluevaltuusto

Tänään eduskunnan auditoriossa kokoontuu Perussuomalaisten puoluevaltuusto, jossa saamme kuulla Timon puheen. Siinä hän ilmeisesti koskettelee myös EU-vaaleja, jotka ovat jo melkein vuoden päässä eli ensi keväänä toukokuun lopulla. Alkaa jo ollakin kiire ehdokasasettelussa, koska ensi kesä on ainoa ennen näitä vaaleja ja kesähän on parasta kokoontumisaikaa markkinoilla ja muissa tempauksissa. Ja ennen kaikkea siksi pitää lähteä liikkeelle, jos ja kun aiomme vaalien suurimmaksi puolueeksi.

Meillähän on ylivertaisia ehdokkaita: kymmenkunta koko maassa tunnettua kansanedustajaa, meppimme ja eduskunnasta kuuden kauden jälkeen jättäytynyt, puoluetta aikanaan kahden vaalikauden ajan yksin pystyssä  pitänyt Raimo Vistbacka.

Meillä on myös lujat vaalivaltit lyötävänä pöytään. Olemme ainoa koko ajan selkeästi EU:n kriisimaiden pelastuspaketteja vastustanut puolue ja olemme asian tiimoilta tehneet kaiken voitavamme, mm. monia välikysymyksiä ja juuri siksi emme myöskään kelvanneet emmekä liioin voineet mennäkään hallitukseen.

Englannin pääministerin tavoin Timo Soini on myös ilmoittanut puolueemme haluavan aikaansaada kansanäänestyksen EU:ssa pysymisestä, joka ajankohtaistuu viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen vaalivoittomme ansiosta.