maanantai 31. lokakuuta 2011
Puunjalostus Raumalla Suomen selkärankana
UPM Rauman kilpailukykyä parantaa Suomen suurin ja uusin paperikone kolmen muun paperikoneen lisäksi. Sijainti merenrannalla on erinomainen, vain väylän syventäminen syväväyläksi eli noin parilla metrillä olisi toivottavaa. Tehokkaaseen kokonaisuuteen kuuluvat paperitehdas, Botnian sellutehdas sekä Rauman kaupungin kanssa yhteiset voimalaitos ja jätevedenpuhdistamo. Kaikki ovat modernia teknologiaa ja erinomaisessa teknisessä kunnossa.
Johtava paperinvalmistaja Suomi nukkui pitkään Ruususen unta luottaen perinteiseen vahvuuteensa, kunnes herättiin karuun todellisuuteen kaikenpuolisen kehittämisen välttämättömyydestä. Tässä muutosprosessissa Raumalla on oltu hyvin mukana kuvassa, paperituotantoa on pystytty lisäämään 20 %, vaikka henkilöstöä on voitu vähentää vuosisadan lopulta puoleen eli ennen 1300, nyt 670 henkeä.
Toteutettu strategia on kaikkien, myös työväen hyväksymä hengissäpysymisen säilyttämiseksi. Perusorganisaatioita on yksinkertaistettu. Toimintatapoja on muutettu joustavaan ja kustannustehokkaaseen suuntaan. Käytössä ja kunnossapidossa on yhteiset toimintatavat ja resulssit, esimiesvastuu korostuu. Vastuuta organisaatiossa on siirretty alaspäin roolimuutosten kautta. Joustavuus, liikkuvuus ja minimointi ovat yleiset periaatteet ja tehostamistarkastelu kuuluu koko tehtaalle.
Tuottavuus onkin kaksinkertaistunut tällä vuosikymmenellä. Myös tulevaisuuden kehityksessä ollaan ajan valtimolla: biodieselhanke biopolttoaineteknologioineen ja –tuotteineen on testattu ja valmis toimimaan. Satakunnassa voitaisiin tehdä teollisuushistoriaa, jos vain ratkaisevat tekijät ovat myönteisiä eli puuraaka-aineen ja sähkön hinta, EU:n NER tuet, muu kansallinen tuki ja poliittiset päätökset.
Kaikista huonoista uutisista ja monien tehtaiden lakkauttamisista huolimatta puunjalostus- ja paperiteollisuudella on maassamme vankka tulevaisuus semminkin , kun on saatu janasijaa myös ulkomaisia tuotantolaitoksia hankkimalla aina Kiinaa myöten.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Sibeliuksen kahdeksas
Sibelius itse lausuu, miten häntä on eniten pitkän elämänsä aikana ilahduttanut se, että on voinut hylätä liian helpot ratkaisut. Ja hän kertoo uurastaneensa kenties eniten sellaisten teosten kimpussa, jotka eivät ole koskaan tulleet valmiiksi. Ja tällaisen teoksen on luultu olevan juuri kahdeksannen sinfonian.
Ikäihmisenä hän lausuu yhdenkin päivän olevan tavattoman tärkeän hänen iässään. Se ei milloinkaan tule takaisin. Kun ihminen jättää jäähyväiset elämälle, niin hän huomaa, miten kovin paljon on laiminlyönyt.
Sibelius ei myöskään käsitä, kuinka ihminen voi elää ilman uskontoa. Elämä on täynnä mysteerioita. Mitä vahemmiksi tulemme, sitä selvemmäksi käy, miten tavattoman vähän oikeastaan tiedämme. Mysteeriot kasvavat yhä suuremmiksi. Nuorukaisiässä kaikki on selvää, silloin ei ole mitään arvoituksia.
Säveltäjämestari toteaa myös vasta viimeisinä aikoinaan alkaneensa tuntea, että ihmisen ikä on rajoitettu. Hän tajusi sen erityisen selvästi katsoessaan vanhaa puuta puutarhassa, se oli pieni perheen muuttaessa Ainolaan ja nyt se oli suuri ja tuntuu sanovan: Sinä lähdet pian mutta minä jään tänne kenties vielä vuosisadoiksi.
On suuri rikkaus maallemme, että meillä on näin hienoja suurmiehiä eikä Jean Sibelius ole heistä suinkaan ainoa. Mutta varmasti hän on aivan etupään henkilöitä myös ihmisenä ei pelkästään maamme suurimpana säveltäjänä.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Varapuhemies Laine Randjärv vierailulla
Maittemme suhteet veljeskansoina ovat mitä lämpimimmät ja korkean tason vierailuvaihto mitä vilkkainta. Presidentti Ilves on ollut työvierailulla Suomessa 17.10. Syksyn aikana monet Suomen uuden eduskunnan valiokunnat ovat tehneet ensimmäisen vierailumatkansa nimenomaan Viroon ja monet uuden hallituksemme ministereistäkin ovat ehtineet jo käydä Virossa pääministeristä alkaen.
Sain keskusteluumme yhden kiinnekohdan juuri Tartosta, koska olen käynyt tässä vanhassa yliopistokaupungissa kahdestikin Helsingin yliopiston urheilujoukkueessa. Menestyksemme tosin ei ollut hääviä, vaan oli jääminen toiseksi niin koripallossa kuin yleisurheiluottelussakin, jossa minä olin mukana 5.000 metrin juoksussa.
Parast´aikaa Helsingissä järjestettävillä kirjamessuilla on nimenomaan juuri Viron kirjallisuus nostettu erityisteemaksi. Sitä varten on virolaista kirjallisuutta suomennettu ennätysmäisesti ja sainkin lahjaksi Kihnulaisten uskomattomat seikkailut merellä ja maalla. Puolestani kerroin omistavani meidän Kalevalaa vastaavan Eesti rahva eepoksen Kalevipoeg-kirjan oikein koruteoksen. Kerroin myös käyneeni Tallinnassa heidän kansallisrunoilijansa Lydia Koidulan haudalla ja lainaavani monissa hautauspuheissa äideille Koidulan runoa Äidin sydän: Pois moni kallis mennyt on, sä kauan tunsit kaipion. Muut korjas aika mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei.
Puhuimme myös monista maittemme välisistä ajankohtaisista asioista kuten virolaisten Suomeen muutosta työn perään, siinä ilmenevistä harmaan talouden ongelmista ja vaikkapa Viron ottamisesta pohjoismaiden yhteistyöhön, jota jo monella tasolla harjoitetaankin. On hienoa, että molemmin puolin Suomenlahtea on ystävällismieliset tosin pienet, mutta sitäkin sitkeämät sukulaiskansat.
perjantai 28. lokakuuta 2011
Isännöin filippiiniläisiä ja virolaisia vieraita
Filippiinin suurlähettiläs Angelina Miciano Sta. Catalina on toiminut maassamme parisen vuotta. Kun keskustelussa nostin esiin miss universumin Armi Kuuselan avioitumisen Filippiineille, suurlähettiläs vastasi samoin leikkimielellä juuri sen vuoksi, kun Suomesta lähettettiin Filippiineille nainen, hänestä vastavuoroisesti naisena tuli maansa suurlähettiläs Suomeen.
Maittemme välinen kauppavaihto on vuositasolla 100-200 miljoonan euron haarukassa, paljon olisi parantamisen varaa varsinkin kun Filippiineillä on 100 miljoonaa asukasta. Suomessa filippiiniläisiä työskentelee 1500-2000 pääasiassa palvelualoilla. Ex-presidentti Arroyon aikana Suomesta ei tehty valtiovierailuja, mutta sitä ennen presidentti Ramosin aikana vuosituhannen vaihteessa kanssakäynti oli vilkasta, mikäkäytäntö nyt uskottavasti on palautumassa kansanvaltaisia uudistuksia tekevän presidentti Aquinon aikana.
Yhtenä huolen aiheena on Suomen suunnitelma sulkea taloudellisista syistä Manilan suurlähetystön vuoden 2012 loppuun mennessä. Ilon aiheena on Nokia Siemens Networksin Manilaan perustama tutkimus- ja kehityskeskus, joka todella on tärkein taloudellinen suomalaistapahtuma moneen vuoteen Filippiineillä.
Jatketaan virolaistapaamisesta seuraavassa blogissa.
torstai 27. lokakuuta 2011
Eduskuntavieraita Pohjois-Satakunnasta
Näin siksi, kun edellisellä Kankaanpään Seudun lukijamatkalla paikat (60 henkeä) olivat täyttyneet lehti-ilmoituksen jälkeen heti aamupäivällä, siksi en laittanut tietoa matkasta lehteen, ettei taas ihmiset joutuuisi pettymään turhasta soittelusta, kun paikat olisivat olleet jo heidän soittaessaan täynnä.
Uskon kuitenkin nyt matkaan lähteneiden yli neljänkymmenen henkilön saavan täysipainoisen retken. Seitsemän perussuomalaisten kansanedustajaa on lupautunut tulemaan näyttäytymään yhteiseen palaveriin. Sen jälkeen on kiertokäynti eduskuntalossa oppaiden johdolla, kustantamani ruokailu ja mukanaolo kyselytunnilla. Kerrotaan vierailun jälkeen ryhmäläisten tuntoja.
No niin, kyllä matkailu avartaa ja lisää tietoa. Näin myös ryhmäläisillä, jotka olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä ja kokemaansa. Ryhmästämme tervehtimässä kävivät myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö, sivistysvaliokunnasta Kimmo Kivelä, samoin Ritva Kike Elomaa, Porin poika liikennevaliokunnasta Ari Jalonen ja valtiovarainvaliokunnasta Juha Väätäinen.
Kyselytunnilla ensimmäisen kysymyksen sai Lea Mäkipää kysyessään koulujen homevaurioista ja koulujen korjausmäärärahojen vähenemisestä sairastumisuhan alla olevien koululaisten ja kouljen henkilökunnan terveyden kannalta välttämättömien korjausten uhatessa viivästyä vuosikaupalla. Myötätuntoa tietysti tuli ministerienkin taholta ja kehoitettiin eduskuntaa lisäämään määrärahoja. Eka kysymys herätti puolituntisen keskustelun, joten kysymys oli paikallaan.
tiistai 25. lokakuuta 2011
Lisää rahaako Moolokin kitaan
EU:n talousongelmat ovat koko vuoden puhuttaneet ja näyttävät jatkuvan kroonisina. Nyt puhutaan jo surullisen hahmon ritariksi muodostuneen väliaikaisen vakausmekanismin uudesta kaksinkertaistamisesta, vaikka juuri se Suomessakin nostettiin kaksinkertaiseksi eli Suomen vastuut nousivat 14 miljardiin seitsemästä ja lisäksi tulevista korkomenoista joudutaan vielä väätämään väärinkäsitysten vuoksi kättä. Kaksinkertaiseksi nostaminen merkitsisi siis Suomen osuuden nousemista puoleen valtion budjtista eli 28 miljardiin.
Suomen lainasitoumuksia tällä hetkellä on 2,124 miljardia jakautuen Latvialle 324 miljoonaa, Islannille 320 miljoonaan ja Kreikalle 1.480 miljoonaa. Suomen takaussitoumus ERVV:lle on 1.830 miljoonaan.
Kaikki sitoumut yksin Kreikalle ovat 110 miljardia, Irlannille 67,5 miljardia ja Portugalille 78 miljardia. Ne jakautuvat Euroopan pankille, ERVV:lle ja pysyvälle vakausmekanismille (EVM).
Lisäksi tulee myös Suomen Pankin antamat sitoumukset, niin että kyllä puhutaan niin suurista summista, että tavallisen ihmisen on vaikea niitä ymmärtää. Ja kaiken kaikkiaan, nämä rahat voivat tulla myös maksuun, ei tarvittaisi penniäkään eikä senttiäkään lisämaksuja. Mutta mikään ei näy riittävän, uusimpana kankkulan kaivona tai Moolokin kitana puhutaan Italian satojen miljardien velkojen lankeamisesta maksettavaka koko EU:lle!
maanantai 24. lokakuuta 2011
Yrittäjillä ja eläkeläisjärjestöillä oli asiaa
Yrittäjät olivat käsitelleet liittokokouksessaan tärkeää nuorten työllistämistä, josta hallitusohjelmassakin on kunnianhimoisia tavoitteita kaikkien alle 25-vuotiaiden sijoittamisesta joko koulutukseen tai työhön. Kun alle 30-vuotiaita ilman työtä tai opiskelupaikkaa olevia on lähes 60.000, on oppisopimuskoulutuksessa vain vajaat 5.000 nuorta. Juuri tässä työssä oppimisessa olisi mahdollisuuksia suureenkin parannukseen. Yrittäjät ovatkin kehitelleet järjestelmän oppisopimuspalkan portaittaisesta kehityksestä. Kuntien viranomaisille olisi annettava seurantavastuu.
Eläkejärjestöt nostivat hallitusohjelmassakin olevan vanhuspalvelulain hyväksymisen ja toteuttamisen keskeiseksi asiaksi. Samoin omaishoidon tuen tasapuolisuus asuinpaikasta riippumatta sekä kuntien vanhusneuvostojen toiminnan saaminen lakisääteiseksi olivat toivomuslistalla. Myös ikäihmisten toimeentulosta kustannustason noustessa kannetiin huolta. Yhtenä ehdotuksena tuotiin esille omaishoidon siirtäminen Kelan hallinnoitavaksi. Tällä mm. turvattaisiin tasapuoliset omaishoidon tuen korvaukset asuinpaikasta riippumatta. Vanhuspalvelulain säätämisen yhteydessä tulee myös saattaa kuntien vanhusneuvostot lakisääteisiksi, koska niiden toiminnassa tällä hetkellä on suuria kuntakohtaisia eroja. Vanhusneuvostot toimivat kuntatasolla ikäihmisten äänitorvena, joten toiminta koetaan todella tärkeäksi.
Näissä kuulemisissa vietettiin aamupäivä Porissa, Kankaanpäässä pääsin keskustelemaan hetkeksi mukaan Satakunnan ammattikorkeakoulun edustajan ollessa kaupunginjohtajan vieraana ja sitten painuimmekin Hietapekan ja Opan kanssa kolmeksi tunniksi pimeän tuloon asti aurakeppien pystytykseen Jämijärven keskusta-Jämi ja Vihun teille. Näin se maanantaikin sujutteli!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Viikonloppuna vilskettä
Lauantaipäivälle oli osutettu kaksi kastetta ja lasten vanhempien vihkiminen sitä ennen, toinen on kuitenkin vain avioliiton siunaaminen, kun vihkiminen oli tapahtunut jo maistraatissa. Näin sain kastaa molemmat pienet pojat Arn Veini Viljamin ja Sisu Pojan oikein avioliitossa olevien vanhempien lapsiksi, vaikka alunperin lasten syntyessä vanhemmat olivat vielä avoliitoissa ja isät joutuivat suorittamaan tunnustamisen.
Sunnuntain osaksi lankesi messun suorittaminen Jämijärven kirkossa ja sen jälkeisten kirkkokahvien päälle Jämijärven veteraanikuoron arvokas 25-vuotisjuhla kuoron jäsenten ja yhdystahojen palkitsemisineen. Kuoro lauloi pariin otteeseen tietenkin myös Veteraanin iltahuudon. Sotaveteraaniliiton ansiomerkkejä annettiin usealle kuorolaiselle, kuoron viirejä saivat niin kuorolaiset kuin yhteistyökumppanit. Tilaisuuden huipennukseksimesiintymään saapui kankaanpään korsutöpinät. Kuoron kaikki kaikessa Veikko Jokela esitti historiikin ja Anni Mäkynen lausui Taipaleenjoen. Papillakin oli puheenvuoro.
Illalla vielä saimme olla Pauli Lanteen luona seuroissa puhujina Jari Koskelam kanssa. Niin että silleen kului viikonloppu.
lauantai 22. lokakuuta 2011
Kansa osoittaa mieltään
Nyt yritän jatkaa Helsingissä eduskunnan koneella.
Hyvin vähän lehdistössä kirjoitettiin perustuslakiuudistuksesta, jonka eduskunta hyväksyi perjantaina. Näin varmasti siksi, kun tiedetään kansan valtaenemmistön vastustavan niitä muutoksia, joita laissa nyt sitten toteutettiin: presidentinvallan edelleen riisumista, EU:hun kuulumisen ottamisen perustuslakiin.
Mutta kun Uusi Suomi kirjoitti Timo Soinin paheksuneen edellisestä eduskunnasta lepäämässä olevan perustuslain muuttamisen hyväksymistä, niin jopa tuli 140 kommenttia, jotka olivat samaa mieltä. Osoittaahan jo yksin presidenttivaalien muita vaaleja korkeampi äänestysvilkkauskin sen, että presidentillä haluttaan säilyttää valtaa eikä tehdä hänestä vain harmitonta seremoniamestaria.
Samoin kun blogissani kerroin joutuneeni nuijimaan tämän perustuslain muutosäänestyksen, jossa 40 kansanedustajaa, perussuomalaiset ja kahden hengen vasenryhmä olivat entisen lain kannalla, niin sain myös yli sata vastausta. Pääasiassa pahoiteltiin EU-maininnan sisällyttämistä arvostettuun perustuslakiimme, jonka muuttaminen vaatiin hyväksynnän aina kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa. Huomioitavaa on koko perussuomalaisten ryhmän paikallaolo, vaikka poissa oli 40 edustajaa, minä valitettavasti päätöksen pöytään nuijineena en saanut äänestää, muuten ei-ääniä olisi ollut 41. Timo Soinikin piti äänestystä niin tärkeänä, että jäi sen tähden pois ensimmäisestä presidenttiehdokkaiden yhteisestä paneelista, kyllähän niitä vielä tulee vaikka millä mitalla.
torstai 20. lokakuuta 2011
Kansalaismielipiteellä ei mitään merkitystä
Edellisen eduskunnan hyväksymä ensimmäisen kerran maamme historiassa demokratian toteuttanut vaalilain uudistus hylättiin kylmän rauhallisesti sosialidemokraattien vaatimuksesta jo hallitusta muodostettaessa ja nyt sitten myös täysi-istunnossa. Perustuslain voimaantulo vaatii hyväksynnän kahdessa eri eduskunnassa, siksi laki oli lepäämässä vaalien yli, mutta nyt se siis hylättiin. Laki toteutuessaan olisi ensimmäisen kerran toteuttanut peruslain hengen jokaisen äänen samanarvoisuudesta, koska jokaisen puolueen saamat äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaisesti olisi jaettu eduskuntapaikat. Tämä nyt kuitenkaan ei sitten sopinut ja tämä demokratian toteutumattomuus yhä edelleen nykyisessä vaalilaissa on mielestäni suuri pettymys, melkein tämä mahdollisuuden takia yleensä olen mukana politiikassa. Kaikkien samanarvoisuus on mielestäni politiikan tärkein päämäärä.
Toinen lepäämässä ollut perustuslain muuttaminen koskee presidentin valtaoikeuksia ja EU:hun kuulumisen mainitsemista laissa. Perjantaisessa äänestyksessä tämä EU-maininta ja presidentin valtaoikeuksien edelleen riisuminen toteutetaan, vain perussuomalaisten ja kahden hengen vasenryhmän vastustaessa. Tuntuu ihmeelliseltä, kun kaikilla suurimmilla puolueilla on vahvat presidenttiehdokkaat, että heidän puolueensa ovat päinvastaisesti supistamassa presidentin valtaa, vaikka presidenttiehdokkaat haluaisivat pitää kiinni edes nykyisistä oikeuksista. Ja nimenomaa kansa haluaisi presidentille valtaa, se käy ilmi gallupeista ja siinä, että presidenttivaalien äänestysprosentit ovat suurimmat kaikistakin vaaleista.
Jalkaväkimiinat on myös ihmeellinen asia, vaikka ne ovat olemassaoleva aseistus ja täysin vaarattomat meille suomalaisille, ne ovat vain hyökkääjiä vastaan, niin ne ollaan poistamassa Ottawan sopimukseen vedoten, jota eivät kaikki muutkaan maat - suuretkaan - ole hyväksyneet. Kun hallitusohjelmassa kaiken lisäksi ollaan supistamassa puolustushallinnolta 200 miljoonaa, on käsittämätöntä, miten meillä on varaa korvata nykyiset jalkaväkimiinat jollain toisella järjestelmällä. Ja taas näyttää, että muut ehkä joitakin hajaääniä lukuunottamatta ovat ppoistamassa nämä miinat perussuomalaisten ollessa niiden säilyttämisen kannalla.
Ja sitten todella se suuri murheenkryyni EU ja sen vakuudet. Nythän on käynyt ilmi, että ERVV:n (Euroopan väliaikaisen vakausrahaston) lainavaltuuden lisäämisen hyväksyminen eduskunnassa (perussuomalaisten pannessa kampoihin) koski päätöksen mukaisesti 14 miljardia, mutta nyt onkin käynyt ilmi, että lisäksi tulevat korot, jotka esim. Helsingin Sanomien maukaan voivat nousta niin, että koko lainavaltuudet ovatkin 28 miljardia eli jo puolet koko valtion vuosibudjetista. Näin ne pikkurahat voivat muuttua yhdessä yössä.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Kiinalainen juttu
Sain puheenvuorossani tuoda esille monia maittemme välisiä asioita. Suhteemme ovat erittäin hyvät eikä ongelmia ole, Suomi toki kokonsa puolesta on paljon pienempi, mutta monet maamme asiat kuitenkin kiinnostavat myös Kiinaa. Yhteistyö painottuu erityisesti kaupallistaloudelliselle alalle. Poliittiset suhteet luovat kuitenkin kaikelle yhteistyölle pohjan. Suomi ei tietenkään Kiinan kannalta ole merkittävä poliittinen toimija, mutta esim. EU:n kautta osallistumme myös Kiinaan liittyvään päätöksentekoon.
Ympäristövaliokunnan vierailusta kun oli kysymys, oli hyvä tähdentää Kiinan talouden ja yhteiskunnan kehityksen koskettavan Suomea ennen kaikkea globaalin talouden ja ympäristökysymysten kautta. Kiinan nopea kasvu merkitsee haastetta Suomen talouden kaikille aloille, sillä maa on suurin kauppakumppanimme Aasiassa ja kaiken kaikkiaan neljänneksi suurin. Maittemme välinen kauppa vuonna 2010 oli arvoltaan 6,5 miljardia euroa.
Kiinassa toimii noin 260 suomalaista yritystä, vuosittainen kasvu on kymmenkunta, pääasiassa pk-yrityksiä. Suomlaiset työllistävät yli 50 000 henkilöä ja investointeja on kymmenen miljardin euron edestä. Kiinan vastaavat sijoitukset Suomeen ovat vaatimattomat, vain 20 miljoonan euron luokkaa. Parantamisen varaa siis riittää!
tiistai 18. lokakuuta 2011
Tervehdykseni ortodoksiparlamentaarikkojen kokouksessa
Sekä ortodokseilla että luterilaisilla on lämpimät ja mitä sydämellisimmät välit. Me kunnioitamme ja rakastamme toinen toistamme kristillisellä veljesrakkaudellamme. Meidän välillämme ei ole mitään kilpailuasennetta ja me pidämme toistemme jäseniä oikeina kristittyinä.
Me ymmärrämme ortodoksien aseman historiamme vaikeiden vuosien jälkeen. Rajan siirtymisen tähden sadattuhannet joutuivat jättämään kotinsa Karjalassa ja muuttamaan evakkoina manner Suomeen. Ortodoksinen kirkko on näin vaikeista olosuhteista lähtien pitänyt hyvää huolta jäsenistään ja antanut heille sitä lohtua ja turvaa, mitä vain kristillinen uskomme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus voi ihmiselle antaa.
Kristittyinä veljinä me olemme paljon vartijoina nykyisessä globaalisessa maailmassamme, sillä vaikka me emme eläkään maailmasta, niin kuitenkin me olemme maailmankansalaisia. Meidän kristittyjen on myös kannettava vastuuta maallisen maailmamme hyvinvoinnista ja myös yksityisten ihmisten pahoinvoinnista. Me kristityt parlamentaarikot puolustamme kaikkien ihmisten vapautta ja ihmisoikeuksia viimeiseen asti. Näiden asioiden vuoksi meidän on oltava suolana maailmassa niin, että vähäväkisimmistä lähimmäisistämme kannetaan vaikeissakin talousolosuhteissa täyttä vastuuta.
Kristittyinä meillä on atomeitakin suurempi voima käytettävissämme rukoillessamme kaikkivaltiasta Jumalaamme ja pyytäessämme Häntä siunaamaan maitamme ja kansalaisiamme. Saamme yhdessä rohkaista kaikkia kristittyjä kantamaan yhteiskunnallista vastuutamme, mutta myös muistamaan, että olemme kahden maan kansalaisia: tämän ajallisen isänmaamme ja taivaallisen isänmaamme. Saamme työskennellä käsi aurassa ja sydän taivaassa.
Olkoon taivaallinen Isämme siunaavine käsineen meidän kaikkien päällä.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Puhemiehen diplomaatti-illallinen
Olen Puhemiehen ja rouva Heinäluoman kanssa tervetulotoivottamassa ja kättelemässä koko juhlavierasjoukon. Protokollan mukaisesti olemme kaikki pukeutuneina -tietysti vain miespuoliset - smokkiin, minäkin ensi kerran, saa nähdä onko myös viimeisen kerran, niin kuin moni on juossut kaksi maratonia kerralla, ensimmäisen ja viimeisen.
Kansainvälisten suhteiden ylläpitäminen on tietysti pienelle ulkomaankaupasta suuresti riippuvaiselle maallemme ensiarvoisen tärkeää. Siksi tällaiset edustustilaisuudet ovat paikallaan, vaikka kyllä maalaismiehestä tuntuu vähän konstikkaalta jo yksin tähän smokkiin pukeutuminen. Mutta kyllähän juhla on aina juhla myös pukeutumista myöten.
Presidentin itsenäisyyspäivän vastaaotolle kuulemma kansanedustajat nykyään menevät frakissa, kaksi-kolmekymmentä vuotta sitten moni meni pelkässä mustassa puvussa. Ajat ovat siis muuttuneet. Itselläni ei näitä ongelmia ole, kun papin juhlapuku vastaa täysin frakkia, joten voin käyttää omaa pukua ilman mitään uusien pukujen hankkimisia. Ovathan myös esim. sotilaat ja myös Alajärven fallesmanni Raimo Vistbacka komeita virkapuvuissaan.
Toivotaan, toivotaan, että illasta tulee onnistunut ja maallemme eduksi kaikin puolin.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Huittisten Simo-PerusÄssän synttärit
Juhla pidettiin oikein suurimmalle satakuntalaiselle ja Huittisten omalle pojalle Risto Rytille omistetussa juhlasalissa tuvan täyteiselle ystäväjoukolle. Ohjelman kokoamisessa oli nähty todella vaivaa ja se kuvasi monessa mukana olevaa päivänsankaria alkaen monipuolisesta kuvakavalkaadista ja jatkuen Simo-PerusÄssää kuvaavilla puheilla, joita pitivät esimies Satakunnan käräjäoikeudesta ja poliittiset työkaverit eri puolueista mukana omasta puolueesta meikämanne tuoden eduskunnan puhemiehistön mitä kunnioittavimman tervehdyksen.
Ohjelmassa oli runsaasti musiikkia, oma tytär Mari sekä lauloi että kuulutti. Parikymmenhenkinen ihka aito huittislainen kansanmusiikkiryhmä esitti niin laulaen kuin tanssienkin monia meidän varttuneempien nuoruuden ikivihreitä laakereita Davy Crockettista alkaen siirtyen vaivattomasti eri vaatetuksissa uudelta mantereelta Idän haaremimaailmaan ja sateiseen Pohjolaan valloittaen mielenkiintoisilla esityksillään yleisön.
Sain puheenvuorossani tuoda myös samana päivän PerusSuomalaisten presidenttiehdokkaaksi valitun Timo Soinin tervehdyksen ja voin onnitella Simoa syntymäpäiväjuhlapäivän oikeasta valinnasta, koska päivä on kaikin tavoin hieno ja historiallinen ja näin jytkyt senkus vain jatkuvat ensi tammikuun presidenttivaaleissa.
Sain kosketella puheessani myös Simon monipuolista mittavaa uraa monella tavalla köyhään kansaa auttaessa, vaikka ulosottomiehenä ei aina olekaan käynyt niin kuin kansanmusiikkiryhmä yhdessä laulussaan totesi, että taivaalta sataa rahaa. Politiikassa Huittisten PerusÄssä Simo on ollut vuosikymmenet puolusten vähäväkistä kansanosaa Huittisten kunnalliselämässä, samoin laajemmin koko maakunnan alueella Satakuntaliiton hallituksessa. Näin olemme olleet mukana puolueessamme niin huonoina kuin nyt jytky-aikanakin ja olemme seuraavissa vaaleissa tekemässä oikein jytkynjytkyä eli Timoa presidentiksi.
Yhdessä alueemme kansanedustajien Punkalaitumen naapuripitäjän pojan Martti Mölsän ja Porin Ari Jalosen sekä piirimme puheenjohtajan Seppo Torisevan kanssa saimme ojentaa Simolle myös puolueen myöntämän arvokkaan viirin ja puolueen lahjakortin Hullun miehen kesport-liikkeeseen sekä toivottaa onnea ja siunausta sekä laadukasta aikaa myös rakkaan perheen ja ennen kaikkea lastenlasten parissa vietettäviin hetkiin.
lauantai 15. lokakuuta 2011
Timo matkalla presidentiksi
Hyvä veli puheenjohtaja, hyvät puolueveljet ja sisaret!
Olemme tekemässä historiaa, niin puolueemme kuin koko Suomenkin, kun nyt yksimielisesti ja hurraahuudoin nimeämme puheenjohtajamme Timo Soinin viralliseksi presidenttiehdokkaksi siinä mielessä, että hän on mukana myös toisella kierroksella ja eiköhän silloin käy samoin kuin 6 vuotta sitten, silloinkin Haloselle hävinnyt Niinistö jää nytkin kakkossijalle.
Kun olen saanut olla puolueemme ja edeltäjämme SMP:n jäsen jo ensimmäisestä suuresta voitostamme v.1968, jolloin juuri puolueemme nousu alkoi presidenttivaaleista, jolloin saimme Veikko Vennamon valitsijamiehiä peräti 33 ja nousu alkoi. Samana vuonna kunnallisvaaleissa mm. veljeni Jouko tuli Kankaanpään valtuutetuksi ja nousu jatkui eduskuntavaaleissa 1970 kun saimme 18 kansanedustajaa.. Vuonna.1978 olin itsekin valitsijamiesehdokkaana, kun saimme 10 valitsijamiestä joukossa oma veljeni Jouko, niin myös silloin saimme nousukiidon saaden seuraavana vuonna 1979 7 kansanedustajaa.
Historia on toistanut itseään juuri näiden vaalien tiimoilta, sillä nykyinen nousukiitommekin alkoi nimenomaan edellisissä kuusi vuotta sitten pidetyistä presidenttivaaleista, joissa Timo tuli koko kansan tietoisuuteen varteenotettavana vaihtoehtona. Ainoana esteenä oli, kun ajateltiin, että kyllähän Soini on hyvä mies, mutta kun hän on niin pienestä puolueesta. Nyt ei enää ole sitäkään estettä, miksi ei siis Timosta tulisi nyt 39 kansanedustajan puolueen ehdokkaana presidenttiä.
Olemme kiitollisia, että Timo uhrautuu tähän vaativaan tehtävään ja meidän jokaisen iloinen velvollisuus on tehdä kaikkemme Timon vaalityön eteen. Näin saamme Jytkyn tilalle oikein JytkyjenJytkyn.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Taidekoulusta pidetään kiinni
Kankaanpään taidekoulu on opiskelijoilta kerätyn palautteen perusteella viidellä osa-alueella yhdeksästä paras vertailussa, jossa olivat mukana kaikki kuvataideopetusta antavat AMK:t. Ansioksi on myös luettava se, että hyväksyttyjen taso oli erittäin korkea. Tämä varmistettiin sillä, että hakuun liittyvä ennakkotehtävä oli normaalia vaikeampi.
Erityisavustajani oli mukana tekemässä Satakunnan ammattikorkeakoulua 1990-luvun alussa. Silloin ansioksi luettiin se, että opetus oli poikkeuksellista muuhun tarjontaan verrattuna. Kankaanpään kaupan ja hallinnon yksikkö erikoistui tämän vuoksi ulkomaankauppaan. Mutta kuinka kävikään tästä huolimatta? Pori päätti lopettaa Kankaanpään kaupan ja hallinnon yksikön kokonaan. Nyt siis on aikomus laittaa myös kuvataideopetus lahtipenkille. Perustelut ovat todella heppoiset: Kankaanpään yksikkö on muka irrallaan korkeakouluyhteisöstä ja opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan yksiköllä ei ole jatkossa toimintaedellytyksiä. Opetusministeri Jukka Gustafssonilta saamani tiedon mukaan perustelut lopettaa Kankaanpään taidekoulu tulikin ministeriön sijasta Porista. Näinkö Pori siis kehittää maakunnallista ammattikorkeakoulua, jolla ennen pitkää on toimintaa vain Porissa ?
Anssi Joutsenlahti
kansanedustaja/ps
torstai 13. lokakuuta 2011
Vipinää ryhmäkokouksessa
Ryhmämmehän tekee varjobudjetin, jonka kehykset ovat tiedossa, samoin eri momentit, joihin laitamme lisärahoja ja mistä vähennämme saadaksemme saman tasapainon, jonka hallituskin on tehnyt eli budjetti sisältää 7,1 miljardin alijäämän nykyisen vaikean taloustilanteen johdosta. Kuivalle vuodellehan vajausta syntyy 8 miljardia.
Ryhmämme yhteisiä aloitteita tulee kuutisenkymmentä, joihin kaikki edustajamme saavat allekirjoituksensa. Jokaiselle edustajalle on lisäksi annettu omia tarkoituksia varten 2,5 miljoonaa, jonka edestä saa tehdä omia aloitteita ja tietysti myös muut ryhmän jäsenet saavat tulla allekirjoittamaan.
Omia aloitteitani on neljä, joista yksi yhdessä Ari Jalosen kanssa Söörmarkun risteysjärjestelyihin valtatie 8 alueella. Muut ovat tierahoja Kauhajoki-Karvia-tielle, Pomarkun Tuunajärven tielle ja Ikaalisten Jyllin ja Jämin välisen tien päällystämiseen.
Oman vaihtoehtobudjettimme lisäksi saamme olla mukana laajemmissa esim. maakuntaliiton tehtailemissa aloitteissa, joissa olen mukana esim. valtatie 8 rakentamisessa Turusta Rauman kautta Poriin ja Saaristomeren luonnonsuojelualueen rahoittamisessa.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Satakunnan kärkihankkeita
Valtatie 8 Turku-Pori ja edelleen Porista pohjoiseen, eritoten Söörmarkkuun asti,
myös valtatie 2 Helsingistä Poriin, kantatie 44 Äetsä-Kankaanpää-Kauhajoki .
Yliopistokeskus vakinaistaminen, samoin Samkin osalta (Kankaanpään taidekoulu).
Säkylän ja Niinisalon varuskuntien säilyttäminen.
Porin ja Rauman satamien yhteistyön kehittäminen ja Rauman meriväylän syventäminen.
Ratahankkeet Tampere-Pori, pohjoisen ulottuvuuden uuden merkittävyyden lisääntyminen tuo esille myös Pori-Parkano-radan uudelleenrakentamisen.
Edelleen on monia pienempiä tiehankkeita, kuten päällystämätön väli Kauhajoki-Karvia tiellä 6700, Tuunajärventie N:o 13192, valtion tieksi otetun Jylli-Jämi /13253) päällystäminen
Liikenneyhteyksien säilyttäminen, lentovuorojen säilyttäminen, VR ei saa muuttaa nykyisiä Pori-Helsinki aikatauluja
Tässä päällimmäisiä, tieasioista olen tehnyt aloitteet hallituksen budjettiesitykseen.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kokoomusko hallituskumppanien vietävissä
Supistukset ovat ikävä tosiasia ja se koskee kaikkia maanpuolustuksemme alueita, kipeimpänä kuitenkin varuskuntaverkkoamme, jota jo aiemminkin on kohdeltu kylmällä kädellä. Nyt uhkaa taas useammankin varuskunnan lakkauttaminen. Pääministeri Katainenkin toisti useamman kerran mukamas suurenakin viisautena, ettei maatamme puolusteta varuskunnista. Mutta missähän muualla kasvatetaan edelleen vahvana säilynyttä maanpuolustushenkeämme, pidetään hyvää huolta laajasta reserviläistoiminnastamme ja kannetaan vastuuta myös alueellisesta maanpuolustuksestamme.
Myös on muistettava kokonaisuutena koko maamme hyvinvointiin vaikuttavana varuskuntien alueellinen suuriarvoinen merkitys ympäristöseudullensa, usein ainoana suurena valtiollisena työnantajana laajalla haja-asutusseudulla.
Näin meillä Kankaapäässäkin ja koko Pohjois-Satakunnassa Niinisalon varuskunnan 550 henkilön työllistäminen on ensiarvoista koko seutukunnallemme. Ei mitenkään voi ajatella ainoan tykistövaruskunnan lopettamista. Onhan alueella koko eteläisen Suomen ylivoimaisesti laajin ampumaharjoittelualue. Varuskunnan rakennuskantaa on voimakkaasti uudistettu ja se on näihin saakka ollut kaikin tavoin kehitettävien varuskuntien joukossa. Aivan uuttakin on saatu lennokkitoiminnan kautta, onpa pienlentokoneille rakennettu oma lentokenttänsäkin varuskunnan kylkeen.
Taloustilanteen edellyttämiä säästöjä sen sijaan saataisiin esim. säilyttämällä Ottawan sopimuksen kieltämät maamiinat, jotka ovat halpa, jo olemassa oleva puolustusjärjestelmä ja vaaraton omalle kansallemme, ne ovat vain mahdollisia hyökkääjiä vastaan. Samoin joistan yhä kalliimmiksi käyvistä materiaalihankinnoista voitaisiin pidättäytyä toistaiseksi. Mutta kokoomus on luopunut periaatteistaan ja on mennyt mukaan muiden hallituskumppaniensa kelkkaan.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Budjetti lähtee valiokuntaan
Keskustelun aluksi valtiovarainministeri esitteli budjettikirjan, sen jälkeen oli kymmenen minuutin ryhmäpuheenvuorot ja niiden päälle parin tunnin depatti eli kansanedustajat saivat esittää minuutin puheenvuoroissa kysymyksiä hallitukselle. Näin edetään siis koko viikko. Istunnot aloitetaan kello 12 , keskiviikkona jo kello 10 ja joka päivä jatketaan aina kello 22 asti.
Luulisi siinä jokaisen halukkaan saavan puheenvuoron ja voivan esittää kaiken, mikä sydäntä painaa.
Kummasti vaan puheenvuorot poikkeavat toisistaan sen mukaan onko puhuja hallituspuolueista vai oppositiosta. Ja kas kummaa, sixback-kansanedustajat näkevät budjetin erinomaisena, jopa käänteentekevänä, oppositiossa ollaan täysin päinvastaisella mielellä. Asiat voidaan nähdä näin täysin eri valossa ja kaikki kuitenkin uskovat olevansa oikeassa.
Kansa sitten saa ratkaista, kumpi osapuoli on oikeammassa. Kyllä kansa tietää!
Siikaisissa juhlittiin
Juhlan pääesiintyjiksi oli saatu oman pitäjän maailmalla mennestyneitä, ministerinäkin toiminut Antti Kalliomäki ja tangoprinsessaksi valittu Jaana Lammi, joka lauloi pariin otteeseen Satakunnan Sotilassoittokunnan säestyksellä.
Vanha tuttu jo urheiluajoilta ja sitten myös eduskuntavuosilta Antti Kalliomäki piti erinomaisen tavanomaisesta poikkeavan juhlapuheen kosketellen omia muistojaan Siikaisista ja tarkastellen myös maailman nykyistä tilannetta ja tuntematonta tulevaisuutta korostamatta mitenkään itseään ja merkittäviä saavutuksiaan, joita olisi vaikka muille jakaa: Hopeamitalit sekä olympialaisissa että EM-kisoissa, muutenkin hyvin mittava ura seipään varassa, kolmen eri hallinnonalan ministeriys, kansanedustajajuutta 28 vuotta. Ei löydy toista hänenkaltaistaan siikaislaista.
Juhlassa paljastettiin myös 140-vuotiaan kunnan historiikki tekijänään emäntä Raija Collander, joka myös esitteli historiaa ottamalla esiin monia lystikkäitä tapahtumia ja sattumia myös kunnan omassa päätöksenteossa. Varmasti lukemisenarvoisen historian omistajaksi tulin myös minä ja kaikki kirjan lunastaneet saimme myös tekijän nimikirjoituksen.
Kaiken kaikiaan arvokas juhlatilaisuus ja jopa tulevaisuuteen uskoa luova 1600 hengen kunnan kunnanhallituksen puheenjohtajan Antti Vuorelan puheen mukaisesti, vaikka elämmekin myös kuntamyllerryksessä.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Oikeudenmukaisuudesta
Nuorena rippikoululeirillä laulettiin: Totta sekä oikeaa horjumatta puolla, Herran tiellä ihanaa, elää on ja kuolla. Kaikkien, nimenomaan politiikkojen huulilla on vaatimus oikeudenmukaisuudesta, mutta harva siihen kuitenkaan pyrkii tai sitten se nähdään omien värillisten silmälasien lävitse ja näin kukin käsittää sen omalla tavallaan. Ja näin todellinen oikeudenmukaisuus jää vain haavekuvaksi.
Kun ilmassa liikkuu jatkuvasti ikäviä uutisia rahojen riittämättömyydestä ja tietoja milloin minkin toiminnan lopettamisesta ja jatkuvasta määrärahojen leikkaamisista, niin kuin maanantaina julkistettavassa valtion budjetissakin tehdään miljardiluokan vähennyksiä, vaikka edelleen alijäämä on melkoinen, ensi vuonna 7,1 miljardia eli 7.100.000.000 euroa ja kun se kerrotaan vielä kuudella mummunmarkoiksi muunnettuna, on luku melko mahtava ja ymmäryskykymme yli menevä 42.600.000.000 mummonmarkkaa. Tämmöisten lukujen osalta on vaikeaa puhua todesta ja oikeasta eli vähäväkisten kansalaistemme tasapuolisesta kohtelusta.
Ja supistukset voivat tulla aivan lähelle tuoden työttömyyttä, puolustusvoimilta supistetaan 200 miljoonaa, ammattikorkeakouluilta 50 miljoonaa, lukioltakin 30 miljoonaa, kotitalousvähennystä 10 miljoonaa jne loputtomiin. Nämä miljoonavähennykset osuvat monen kansalaisemme omaan nilkkaan, jokainen joutuu nielemään omat haavansa yksinään.
Voidaanko ja täytyykö puheet oikeudenmukaisuudesta lopettaa kokonaan omankin maamme osalta, kuka autta kärsivää!
perjantai 7. lokakuuta 2011
Kansanvallan haudankaivajat
Osaltaan tämän demokratian savuttamisen vuoksi olen uudelleen tullut politiikkaan. Edellinen eduskuntahan päätti muutaa vaalilakia niin, että eduskuntavaalien tulos määräytyy ehdokkaita asettaneiden puolueiden koko maassa saamien äänien perusteella. Näin toteutuisi peruslakimme henki siitä, että jokainen ääni on samanarvoinen ja vaikuttaa samalla tavalla ehdokaspaikkoja laskettaessa. Tämän oikeudenmukaisuuden toteutumista olen aina halunnut, mutta politiikassa ei näemme toiveitaan saa toteutumaan.
Tullakseen voimaan perustuslain uudistus tulee hyväksyä kaksilla eri valtiopäivillä. Näin viime eduskunnan hyväksymä uudistus oli nyt käsiteltävänä uudessa eduskunnassa. Mutta nimenomaan sosialidemokraattien vaatimuksesta hallitusohjelmaan oli otettu sopimus lakimuutoksen hylkäämisestä ilmeisesti lauseella: Saatetaan loppuun perustuslain muutoshanke.
Hallituskipeyden myötä muut hallituspuolueet hyväksyivät tämän demarien itsekkään ja epäoikeudenmukaisen kannan jopa omaa etuaan vasten, kuten esim. kd:n ja vihreiden edustajat ovat minullekin keskusteluissa todenneet. Edellisessä hallituksessa lakimuutoksen hyväksyneet kokoomus ja keskusta käänsivät myös takkiinsa. Ihmeellisintä on keskustan kanta, kun heitä ei edes sido hallituksessa oleminen.
Näin ainoastaan perussuomalaiset jäiväy ypöyksin puolustamaan tämän demokratiavajauksen korjaamista. Aikakirjat tulevat todistamaan, että 34 perusässää halusi jokaisen äänen vaikuttavan samalla painoarvolla. Nykyinen vaalilakihan lähtee vaalipiirikohtaisesta äänten laskemisesta ja näin ääniä voi mennä hukkaan vaalipiirissä vaikka 10.000, jos paikan saamiseksi tarvitaa yli 10.000 ääntä riippuen äänien jakaantumisesta eri puolueiden kesken. Esimerkkinä viime vaaleissa demarit sain noin tuhat ääntä enemmän kuin perussuomalaiset, mutta kansanedutajapaikkoja kolme enemmän.
Asian varsinaisen käsittelyn aikana salissa vallitsi tavallisuudesta poikkeava hiljaisuus, edustajat itsekin ilmeisesti häpeilivät demarien kelkkaan hyppäämistään, jotka kyllä puolustelivat kantaansa mukamas uuden lain vaikeaselkoisuudella, mutta demokratialle he antoivat piut paut. Todella kansanvallan haudankaivajat olivat liikkeellä niin kuin hurjalla 1970-luvulla, josta smp julkaisi samannimisen kirjasenkin, olihan silloin eduskunna suuri kavallusväärinkäytös, presidentin valinnan poikkeuslaki puoluerahoituslain muuttamisineen ja monta muuta demokratian maahanpolkemista ilman että rangaistiin muita kuin vain rehellisyyden puolustajia smp:n kansanedustajia etunenässä Veikko Vennamon kantaminen pois istuntosalista 28.5. 1974 edes ilman mitään yksilöityä syytöstä.
Mutta kansa tietää, tiesi silloin ja tietää tänään, jolloin julkaistun gallupin mukaan kannatuksemme Ylen Taloustutkimuksella teettämässä tutkimuksessa on 21,7 eli nousua vaaleista lähes 3%.
torstai 6. lokakuuta 2011
Mäntyniemessä
Ryhmässämme meitä on monia, jotka olemme Tarja-presidentin tuttuja. Itse saan olla meidän pitkäaikaisin Tarjan kanssa tekemisissä oleva, jo vuodesta 1979 lähtien. Tulimme silloin yht´aikaa kansanedustajiksi. Olimme saman työteliään sosiaalivaliokunnan jäseniä kokoustaen lähes joka päivä. Olimme myös samoilla matkoilla, mieliinpainuvimpana Pariisissa käyminen tiivine ohjelmineen. Mukana oli meitä pappismiehiä useampia: Antero Juntumaa, Aimo Ajo, Lauri Impiö.
Myöhemmin olemme veteraanikansanedustajina vierailleet kahdesti Tarjan vieraana, viimeksi toissakesänä Kultarannassa. Ja viimeksi me varapuhemiehet saimme vastaanottaa presidenttiparin eduskunnan avajaisistuntoon keväällä.
Mäntyniemi on todella edustava presidentin asunto ja vastaanottohuoneisto. Sijaitikin on aivan loistava Seurasaareen mentäessä meren rannalla, mutta: aita on meren ja rannan välillä, vain portista poistumalla pääsee läheiseltä laiturilta uimaan, eikä tämä presidentin meneminen aidan ulkopuolelle olekaan yksikertainen asia. Alkuperäisessä suunnitelmassa on ollut myös rantasauna, mutta se on säästösyistä jätetty pois. Harmi todella.
Aamulenkeilläni kierrän usein Seurasaaren, joten juoksen Mäntyniemenkin ohitse, samoin presidentti Kekkosenkin asunnon Tamminiemen aivan Seurasaaren portilla, siitähän on tehty museo. Tohtori Arajärvi kertoi myös usein lenkkeilevänsä näitä rantoja pitkin. Kyllä näitä kauniita rantateitä kelpaa juoksennella.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Jumalan kaitselmus
Jumalan kaitselmuksesta saamme kristittyinä olla luottavaisia. Kaikkivaltias Jumala ylläpitää kaikkea johtaen rakkaudessaan niin maailman ja kansojen kohtaloita kuin myös yksityisten ihmisten vaiheita. Tämä meidän on hyvä muistaa, vaikka askartelemmekin jokapäiväisissä tehtävissämme ja politiikkaakin tehdessämme helposti luulemme kaiken riippuvan juuri meistä. Tietysti on muistettava Lutherin opetus, että jos hän tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna, menisi hän tänään istuttamaan omenapuun.
Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa Jumalan kaitselmus tulee voimakkaasti esiin. Jeesus vuorisaarnassakin viittaa taivaan lintuihin ja kedon kukkiin ja ruohoon, joista Jumala pitää huolen, eikö siis meistä ihmisistäkin, jotka olemme paljon suurempiarvoisia.
Jumalan iankaikkinen maailmansuunnitelma ylittää historian rajat ja toteutus alkaa luomisesta, aikojen täytyttyä alkoi erityinen ilmoitus ja Pojassaan hän toteutti maailmansovituksen ja kerran tapahtuu historian lankojen yhteenvetäminen Jeesuksen ilmestyessä uudelleen.
Kaikki on näin Jumalan käsissä, jopa kärsimyksen ongelmakin, joka meiltä on salattu, mutta siinäkin saamme seurata Jeesuksen opetusta, kun häneltä kysyttiin Siiloan tornin kaatumisesta ihmisten päälle, olivatko he syntisempiä kuin muut: Ellette tee parannusta, te kaikki samoin hukutta. Ja kerran uskon vaihtuessa näkemiseksi kaikki selkeää!
maanantai 3. lokakuuta 2011
22-13
Kuntalaisten mieli on otettava vahvasti huomioon tehtäessä kuntaliitoksia. Niinpä perussuomalaiset kannattavat puolueohjelmamme mukaisesti vahvoja kuntia, joissa kuntalainen voi aidosti seurata pääteksentekoa ja sen ansiosta saattaa päättäjät demokraattisten vaalien kautta vastuuseen. Aivan kuin suoraan Kankaanpään alueen PoSa:n tilanteesta on ohjelmassamme vaihtoehtona juuri tällaiselle ylikunnalliselle "hallintohimmelille" kuntaliitoksen muodostaminen sille alueelle, jolla on muodostettu Paras-puitelain seurauksena perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alue.
Kansalaisille jaetaan vielä tuhti tietopaketti juuri ennen mielipidetiedustelun julkistamista. Paikallislehdet tekevät omat sivunsa ja ohjausryhmä omansa. Näin saadaan monipuolista tietoa äänestäjille, jottei kenenkään tarvitsisi muodostaa kantaansa vain "mutu"-tuntumalla eikä perustautua perinteiseen muutoksen vastustamiseen: kun ennenkin on ollut näin, näin jatkukoon.
Ei varmasti nykyhallitus - vaikken sen suurimpia ihailijoita olekkaan - ilman syytä ole lähtenyt ajamaan suurempien kuntien liitoksia. Nyky-yhteiskunnassa -EU-ajassa- vain yksinkertaisesti tarvitaan suurempia yksiköitä, emme sille voi mitään, vaikka sydämemme sanookin, että pieni on kaunista.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Eskon uurna kätkettiin
Eskon taiteellinen luonne näkyy hänen Venesjärvelle rakennuttamassa kauniissa kodissaankin. Mutta aivan erityisesti hänen omaperäinen herkkä kotiseuturakkautensa ja perimmäisten arvojen kunnioittamisensa jää meille jälkeenjääneille ihasteltavaksi käydessämme hänen suunnittelemallansa ja rakentamallansa omalla yksityishautausmalla siellä Jauhoperällä. Kauniinpaa ja vaikuttavampaa paikkaa omalle hautausmaalle on vaikea löytää. Kun se kaiken lisäksi sijaitsee omalla maalla, on siinä syvää tunnetta ja hartautta.
Henry-pojan kuoltua Esko toteutti haaveensa tästä omasta hautausmaasta, hankki tarvittavat luvat ja minä sain hänen pyynnöstään olla vihkimässä tämän puhuttelevan kalmistopaikan rauhoitetuksi leposijaksi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Hautapaikka-alue on jo vähän niittymäiseksi jääneen aukion reunalla metsikön keskellä suuren kalliolohkareen juurella. Suuri haapa reunustaa vartioiden aluetta, jonka ympärille on vedetty vanha perinteinen rautakettingistä vedetty aita kivisten pylväiden varaan. Kivilohkaretta Eskon lapsetkin ovat pitäneet leikkipaikkanaan ollen mukamas Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen tavoin Hiidenkivellä härkiä pakosalla. Nyt kiven tasaiselle päällykselle on pystytetty oikea soiva vellikello katoksineen ja katon päälle vielä risti.
Kiveen on ripustettu jo aiemmin sinne ensimmäisenä haudatun Eskon ja Mailin vanhimman pojan Henryn metallilaatta, nyt toiseksi sitten tulee taulu kertomaan Eskon elämän pituudesta.Värikylläisen ruskan kätköön saimme jättää Eskon maallisen majan Hyvän Paimenen huomaan, niin kuin luimme psalmista 23 Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ja kuten lauloimme: Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodin saamme. Sinne toivon siivillä jo sydän pieni lennä! Siellä kun on kotomaani, sinne tahdon mennä.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Timppa toisena
Ainoa ero mielipidetiedusteluissa oli Niinistön saamien lukujen älytön eroavuus, enkä haluaisi laskea sitä yksin Iltasanomien käyttämän kokoomuksen kansanedustajan Eero Lehden omistaman Taloustutkimus OY:n piikkiin, siksi rehdiksi ja omaa puoluettaankin arvostelevaksi olen Eero Lehden todennut. IS saa Niinistölle lukemiksi 62 % ja IL 49%, joka on todennäköisempi. Millähän korjauskertoimella tällä kertaa Taloustutkimus on saanut aikaiseksi tämän Niinistön huippulukeman.
Molemmissa tutkimuksissa Timo Soini sen sijaan on noussut toiseksi IL 11% ja IS 9%. Lipponen tulee kolmantena IL 9% ja IS 7%, jossa edellisestä olisi laskua 5%. Väyrynen painii seuraavassa sarjassa Pekka Haaviston kanssa 6%, laskua hänellä 2%.
Niinistön valinta ensimmäisellä kierroksella ei mitenkään ole kirkossa kuulutettu, toisten ehdokkaiden vaalikamppanjoiden alettua hänen kannatuslukunsa tietysti laskevat. Vaalikiertueitahan ei ole aloittanut kukaan muu kuin Väyrynen käyden useammassa pitäjässä päivää kohden ja tulokset puhuvat puolestaan, kannatus senkus vaan laskee. Eli käykö niinkuin entisen ehdokkaan, joka sai aina määrätyltä kylältä ääniä, mutta käytyään siellä puhumassa ei ääniä enää tullutkaan.
Timo Soinihan nimetään virallisesti ehdokkaaksi puolue-edustajistomme kokouksessa 15.10. jolloin hänen omaperäinen ja juuri hänen näköisensä vaalitaistelu alkaa. Varmasti mielenkiitoisia ovat ehdokkaiden keskustelut, Timo ei niissä toiseksi jää puolustaessaan isänmaatamme EU:ta ja Natoa vastaan.
Timo itse sanookin uskovansa vaalikeskusteluista tulevan hyviä ja kansan lähtevän äänestämään. Mitä enemmän porukka äänestää, sitä paremmat juuri hänen mahdollisuutensa ovat. Ja tunnetustihan presidenttivaaleissa on muita vaalia korkeampi osallistumisprosentti.
Aivan niin kuin Iltiksen toimittaja toteaa, tästä tulee hauska syksy ja talvi, kun presidentinvaalikamppanjat ja vaaliväittelyt pääsevät käyntiin. Puhutaan varmasti muustakin kuin koulukiusaamisesta, josta viime päivinä on ollut suurin huuto.