Kävin kirjapainossa, koska tarkoitus on julkaista omakustanteena yli 300-sivuinen kirja 70-vuotissyntymäpäiväksi. Olen kirjoitellut bolgitekstejä lähes 1.500 kappaletta keväästä 2009 lähtien lähes päivittäin.
Olin parinkymmen vuoden tauon jälkeen Timo Soinin pyynnöstä eduskuntavaaliehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa niin hyvällä menestyksellä, että eduskuntapaikka jäi vain 300-600 äänen päähän, laskutavasta riippuen. Myös Lea Mäkipää, Pentti Kettunen, molemmat entiset SMP:n kansaedustajat, jotka olivat Timon pyynnöstä ehdolla, jäivät rannalle. Tänään me kaikki kolme sen sijaan kulutamme Arkadianmäen jakarandatuoleja, vieläpä melkoisen ahkerastikin.
Vuonna 2007 en vielä ymmmärtänyt mitään somen päälle. Tänään tiedän sen merkitsevän sosiaalista mediaa ja se on aivan välttämätöntä politiikassa mukana oleville. Itsekin kirjoitan päivittäin paitsi blogiin myös facebookiin kaverien kirjoitusten kommentteja ja tykkäämisiä, kavereitakin on jo lähes 3000 henkeä. Some kuuluu siis melkein jokapäiväiseen leipään, vaikkei Martti Luther aikanaan sitä vielä osannutkaan luetella näihin jokapäiväisiin tarpeisiimme kuuluvaksi.
Nyt syntymäpäivän lähetessä on herännyt ajatus, että näitä blogikirjoituksia voisi kerätä oikein kovienkin kansien väliin, ja ensimmäiseksi on koottu Timo Soinin EU-ehdokkuuden innoittamana keväästä 2009 lähtien aloittamiani politiikkaan liittyviä kirjoituksia, aina vuoden 2011 eduskuntaan valintaani asti. Niistäkin jo kertyi edellä mainitut yli 300 sivua. Paljon jää siis vielä tulevienkin omakustanteiden aineistoksi, varsinkin kun uusia kirjoituksia syntyy - kuten näkyy - melkein päivittäin.
Näin tulee kartoitetuksi Suomen poliittisen historian kulkua perussuomalaisesta vinkkelistä noina parina vuotena, mikä osaltaan selvittänee historiamme suurimman eduskuntavaalikannatuksen muutoksen ja kasvun syntyvaiheita ja syitä. Läheltä elettyä ja koettua, matka pienpuolueesta neljän suuren joukkoon. Historiassamme voi siis vieläkin tapahtua suuria muutoksia, kansa tietää ja ratkaisee!
tiistai 30. heinäkuuta 2013
maanantai 29. heinäkuuta 2013
Päivän mittaan
Päivän mittaan paistoi aurinko ja satoi, kun sain olla Satakunnan Tykistörykmentin 95-vuotisperinnepäivän juhlallisuuksissa, juosta pienessä sateessa vanhojen kavereiden Martti Kiilholman ja Tapani Jänskankaan kanssa viidentienristeyksen latupohjaa ja uida Valkiajärvessä sekä juoda kaakaot lenkin päälle sotkussa vanhoja aikoja muistellen.
Vaikka Tykistörykmentin perinnepäivässä oltiinkin toivorikkaita varuskunnan jatkumisesta ja siten uusien perinnepäivien tulevasta ketjusta, oltiin myös vähän haikealla mielellä, kun sotilassoittokunta tällä tietoa oli kajauttelemassa reippaita säveliään viimeistä kertaa. Parikymmenvuotinen Tykistöprikaatikin eli esikuntaväki siirtyy myös Säkylän Huovinrinteelle. Ensi kertaa sain tutustua keväällä Markku Myllykankaan tilalle tykistörykmentin komentajaksi siirtyneeseen everstiluutnantti Paavo Keskiruusiin. Samoin saimme tutustua ruokalarakennuksessa pidetyn juhlan jälkeen uusitun lamellikasarmin ykköspatteriston tiloihin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.
Aarno Loka Laitisen kaikki tuntevat, minullakin on kolme hänen kirjaansa. Käteen osui vuoden 1983 pamfletti "Kremlin kellokkaat", jossa irvaillaan Kekkosen jälkeisen vallanvaihdon aikoja. Kaikkien yllätykseksi tuli silloin SMP:kin hallituspuolueeksi vaalivoiton ansiosta toisin kuin nyt viimeisen JYTKY:n jälkeen vuonna 2011. Teoksessa on muuten ihan oma lukunsa SMP:stä, tosin loka-laitismaisen raflaavasti otsikolla "Rötösherrojen siipiveikot".
Monessa kohdassa kirjoituksille saa nauraa makeasti. En voi olla lainaamatta kohtaa, kun Koivisto on siirtynyt demarien vaalitappion jälkeen kaksivuotisen pääministerikautensa jälkeen Suomen Pankin pääjohtajaksi. Hänen oli huvilallaan Tähtelässä rantakiviä vääntämässä. Mökin ohi johti kapea tie Rakennuskunta Hakan edustushuvilalle, jonne SAK:n johto oli viemässä tshekkosloviakalaista ammattiyhdistysvaltuuskuntaa savusaunaan ja päivälliselle. SAK:n miehet osoittivat auton ikkunasta jäntevää miestä, joka betoniraudasta väännetyillä suurilla pihdeillä heitteli kivenjärkäleitä sivuun rantavedestä saadakseen siistin uimarannan. "Siinä on Suomen entinen pääministeri", kerrottiin tshekkoslovakialaisille vieraille. - "Niin, mekään emme enää teloita entisiä pääministereitämme", sanoi valtuuskunnan johtaja, jonka mielestä Koivisto muistutti paremminkin rangaistusvankia.
Vaikka Tykistörykmentin perinnepäivässä oltiinkin toivorikkaita varuskunnan jatkumisesta ja siten uusien perinnepäivien tulevasta ketjusta, oltiin myös vähän haikealla mielellä, kun sotilassoittokunta tällä tietoa oli kajauttelemassa reippaita säveliään viimeistä kertaa. Parikymmenvuotinen Tykistöprikaatikin eli esikuntaväki siirtyy myös Säkylän Huovinrinteelle. Ensi kertaa sain tutustua keväällä Markku Myllykankaan tilalle tykistörykmentin komentajaksi siirtyneeseen everstiluutnantti Paavo Keskiruusiin. Samoin saimme tutustua ruokalarakennuksessa pidetyn juhlan jälkeen uusitun lamellikasarmin ykköspatteriston tiloihin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.
Aarno Loka Laitisen kaikki tuntevat, minullakin on kolme hänen kirjaansa. Käteen osui vuoden 1983 pamfletti "Kremlin kellokkaat", jossa irvaillaan Kekkosen jälkeisen vallanvaihdon aikoja. Kaikkien yllätykseksi tuli silloin SMP:kin hallituspuolueeksi vaalivoiton ansiosta toisin kuin nyt viimeisen JYTKY:n jälkeen vuonna 2011. Teoksessa on muuten ihan oma lukunsa SMP:stä, tosin loka-laitismaisen raflaavasti otsikolla "Rötösherrojen siipiveikot".
Monessa kohdassa kirjoituksille saa nauraa makeasti. En voi olla lainaamatta kohtaa, kun Koivisto on siirtynyt demarien vaalitappion jälkeen kaksivuotisen pääministerikautensa jälkeen Suomen Pankin pääjohtajaksi. Hänen oli huvilallaan Tähtelässä rantakiviä vääntämässä. Mökin ohi johti kapea tie Rakennuskunta Hakan edustushuvilalle, jonne SAK:n johto oli viemässä tshekkosloviakalaista ammattiyhdistysvaltuuskuntaa savusaunaan ja päivälliselle. SAK:n miehet osoittivat auton ikkunasta jäntevää miestä, joka betoniraudasta väännetyillä suurilla pihdeillä heitteli kivenjärkäleitä sivuun rantavedestä saadakseen siistin uimarannan. "Siinä on Suomen entinen pääministeri", kerrottiin tshekkoslovakialaisille vieraille. - "Niin, mekään emme enää teloita entisiä pääministereitämme", sanoi valtuuskunnan johtaja, jonka mielestä Koivisto muistutti paremminkin rangaistusvankia.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Synkät on näkymät
Ukkoskuurojen aiheuttamien rankkasateiden johdosta on ollut eilen Karjaalla ja tänään Kannuksessa rajuja tulvia ja kaaosta. Maamme ja koko Euroopan tilanne ei näytä yhtään vakaammalta. Aikamoisen synkkää, mutta valitettavasti totuudellista kirjoittelua sisältää viikon vaihteen Helsingin Sanomat. Sielläkin aletaan nähdä todellisuus, kun pääkirjoituksessa todetaan, ettei Euron kriisi parane kesätauon aikana. Suomen tilasta kirjoittaa HS-analyysissa Marko Junkkari, että tiedossa on synkkenevän talouden ja vaikeiden poliittisten päätösten syksyn.
Ei ihme, että hallitus näyttää olevan hukassa. Vasemmistoministerit vaativat elvyttäviä investointeja, kokoomuksen ministeri Vapaavuori puolestaan kuuluttaa rakenteellisia uudistuksia, vaikkei Kataisen kaksi vuotta istunut hallitus ole saanut aikaan yhtäkään merkittävää uudistusta. Paljon mainostettu nuorisotakuukaan ei näytä toimivan, eikä vanhuspalvelulain vaikutuksista ole takeita.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen etsii strategisia uudistuksia talousongelmista pääsemiseksi, koska hänen mukaansa suurin ongelmamme on strategisen ketteryyden puute. Hienoja sanoja, mutta mitä todellisuuspohjaa niillä on? Sanahelinääkö vaan?
EU:n kaikkein syvimmässä kriisissä olevien maiden - Kreikka, Italia, Portugali, Irlanti, Kypros - talous menee aina vain huonompaan suuntaan. Kreikka ei todennäköisesti voi mitenkään selvitä 160 %:n velkaantuneisuudestaan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Syyskuun Saksan vaalien jälkeen pn Kreikan veloista osan anteeksianto sekä lisälainojenkin tarve huutava.
Myös Portugalissa ja Espanjassa on vaikeaa eikä tilanneta helpota heilläkin näkyvissä olevat hallituskriisit ja paheneva työttömyys. Kaikkialla EU-maissa, meillä Suomessakin on työttömyyttä, vaikka jotkut ministerimme puhuvat satoihin tuhansiin nousevasta ulkomaisen työvoiman tarpeestamme. Onko tämä enää edes todellisuuden tajuakaan? Koko ajan meillä joka taholla laitetaan väkeä kilometritehtaalle. Omaa väkeä koulutetaan aloille, joissa ei nyt ole riittävästi tekijöitä! Ponnistellaan kaikin voimin hyvän ystävämme Venäjän suuntaan, jotta pääsemme enenevässä määrin viemään suomalaisen korkeatasoisen työmme tuotteita suuren itäisen naapurimme rajattomille markkinoille. Aasian kasvavista talousmahdeista nyt puhumattakaan. Näin voisimme selvitä tästä nykyisestä näköalattomuudestamme.
Ei ihme, että hallitus näyttää olevan hukassa. Vasemmistoministerit vaativat elvyttäviä investointeja, kokoomuksen ministeri Vapaavuori puolestaan kuuluttaa rakenteellisia uudistuksia, vaikkei Kataisen kaksi vuotta istunut hallitus ole saanut aikaan yhtäkään merkittävää uudistusta. Paljon mainostettu nuorisotakuukaan ei näytä toimivan, eikä vanhuspalvelulain vaikutuksista ole takeita.
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen etsii strategisia uudistuksia talousongelmista pääsemiseksi, koska hänen mukaansa suurin ongelmamme on strategisen ketteryyden puute. Hienoja sanoja, mutta mitä todellisuuspohjaa niillä on? Sanahelinääkö vaan?
EU:n kaikkein syvimmässä kriisissä olevien maiden - Kreikka, Italia, Portugali, Irlanti, Kypros - talous menee aina vain huonompaan suuntaan. Kreikka ei todennäköisesti voi mitenkään selvitä 160 %:n velkaantuneisuudestaan bruttokansantuotteeseen verrattuna. Syyskuun Saksan vaalien jälkeen pn Kreikan veloista osan anteeksianto sekä lisälainojenkin tarve huutava.
Myös Portugalissa ja Espanjassa on vaikeaa eikä tilanneta helpota heilläkin näkyvissä olevat hallituskriisit ja paheneva työttömyys. Kaikkialla EU-maissa, meillä Suomessakin on työttömyyttä, vaikka jotkut ministerimme puhuvat satoihin tuhansiin nousevasta ulkomaisen työvoiman tarpeestamme. Onko tämä enää edes todellisuuden tajuakaan? Koko ajan meillä joka taholla laitetaan väkeä kilometritehtaalle. Omaa väkeä koulutetaan aloille, joissa ei nyt ole riittävästi tekijöitä! Ponnistellaan kaikin voimin hyvän ystävämme Venäjän suuntaan, jotta pääsemme enenevässä määrin viemään suomalaisen korkeatasoisen työmme tuotteita suuren itäisen naapurimme rajattomille markkinoille. Aasian kasvavista talousmahdeista nyt puhumattakaan. Näin voisimme selvitä tästä nykyisestä näköalattomuudestamme.
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Kansan keskellä
Honkajoen markkinat sujuivat erinomaisen kesäsään vallitessa. Säitä onkin todella riittänyt ja lisää on helteitä luvattu säätiedotuksissa. Kyllä kelpaa olla Suomessa kesälläkin, ei kaipaa ulkomaan lämpöjä, kun niitä saa nauttia kotimaassakin.
Perussuomalaiset oli jo vakiintuneen tavan mukaan ainoana puolueena omalla teltalla mukana markkinoilla. Jaossa oli lehtiä, "kannamme vastuun" -muovikasseja, ilmapalloja ja muuta tilpehööriä. Teltassa riitti kansaa ja puhuttavaa. Paikalla kävi nuorta ja vanhaa polvea, Kerttu Kokko oli ehkä vanhimpana Lauhalasta. Kävin myös tervehtimässä neljää tuttua viereisessä Honka-kodossa. Olin sanonnan mukaan myös itse "sairailta oppimassa".
Perussuomalaiset ovat todella oppineet kansan keskellä olemisen merkityksen ja hyvin hallitsemmekin tämän hypetyksen. Mikäpä on keskustellessa kansalaisten kanssa, kun olemme asioista niin yhtä mieltä, pakolla ajetusta kunta- ja sote-uudistuksesta aina EU-politiikkaan ja Etelä-Euroopan maiden lainarahoihin asti.
Ihmisten parissa saa myös vinkkejä ajettavista asioista. Honkajoen ja Kankaanpään välisen tien surkia kunto oli monen huolenaiheena.Venäjän kaupan lisäämisessä meillä olisi suuret työllistämismahdollisuudet. Siellä on ostovoimaa ja massaa, senkun vaan kauppa käymään, meiltä kyllä löytyy myytävää.
Myytävää riitti näillä markkinoillakin. Toivottavasti myyjätkin saivat siitä osansa, jotta tulevat seuraavillekin Hongonjoen markkinoille. Muuten on edessä kuivettuminen, kuten Siikaisista pyöräillyt pariskunta kertoi käyneen Siikaisten markkinoille.
Tommi Laitila kommentoi myös markkinamenestystämme facebookissa:
Perussuomalaiset oli jo vakiintuneen tavan mukaan ainoana puolueena omalla teltalla mukana markkinoilla. Jaossa oli lehtiä, "kannamme vastuun" -muovikasseja, ilmapalloja ja muuta tilpehööriä. Teltassa riitti kansaa ja puhuttavaa. Paikalla kävi nuorta ja vanhaa polvea, Kerttu Kokko oli ehkä vanhimpana Lauhalasta. Kävin myös tervehtimässä neljää tuttua viereisessä Honka-kodossa. Olin sanonnan mukaan myös itse "sairailta oppimassa".
Perussuomalaiset ovat todella oppineet kansan keskellä olemisen merkityksen ja hyvin hallitsemmekin tämän hypetyksen. Mikäpä on keskustellessa kansalaisten kanssa, kun olemme asioista niin yhtä mieltä, pakolla ajetusta kunta- ja sote-uudistuksesta aina EU-politiikkaan ja Etelä-Euroopan maiden lainarahoihin asti.
Ihmisten parissa saa myös vinkkejä ajettavista asioista. Honkajoen ja Kankaanpään välisen tien surkia kunto oli monen huolenaiheena.Venäjän kaupan lisäämisessä meillä olisi suuret työllistämismahdollisuudet. Siellä on ostovoimaa ja massaa, senkun vaan kauppa käymään, meiltä kyllä löytyy myytävää.
Myytävää riitti näillä markkinoillakin. Toivottavasti myyjätkin saivat siitä osansa, jotta tulevat seuraavillekin Hongonjoen markkinoille. Muuten on edessä kuivettuminen, kuten Siikaisista pyöräillyt pariskunta kertoi käyneen Siikaisten markkinoille.
Tommi Laitila kommentoi myös markkinamenestystämme facebookissa:
"Markkinat käyty ja mukavasti meni. Vipinää riitti kojullamme ja tuntuu, että aate elää sekä voi hyvin. Kiitokset omalle porukalle, sekä Anssille, Arille ja Lauralle. Ojennuksen pariskunta Parkanosta ansaitsee myös erityiskiitoksen, Helena mm. täytteli toistakymmentä jäsenhakemuskaavaketta! Aika hyvä fiilis taas tämän poliittisen toiminnan suhteen!"
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Honkahölkkää
Tommi Laitila, Honkajoen hallituksen nuori perussuomalainen puheenjohtaja kirjoitti facebookiin:
"Tän vuoden Honkahölkät juostu, tosin itse osallistuin vain maksun muodossa ja toimin Anssin apujoukoissa, eli säilytin autonavaimia ja kelloa juoksun ajan. Osallistujia kuulemma mukavasti, yli 700. Yö - vuoro töitä ja huomenna sitten markkinoille, poiketkaa Peruss - kojulla ja tulkaa haastattelemaan! Meidän paikallisten lisäksi paikalla siis Anssi Joutsenlahti, Ari Jalonen ja Laura Huhtasaari. Saattaapi paikalle saapua myös muiden lähipaikkakuntienkin luottamushenkilöitä."
Olin siis osallistujana ties monennenko kerran metsästämässä tynnyrisaunaa, voittamatta tietenkään muuta kuin itseni. Olin siis mukana Honkahölkässä 45-vuotiaiden sarjassa, vaikka iän puolesta olisin oikeutettu seitsemänkymppistenkin joukkoon. Monikohan ikäiseni muuten kiersi tämän pidemmän lenkin ja kuinka moni niistä nopeammin, epäilen kyllä syystäkin, ettei monikaan, jos ei kukaankaan. Täysillä juokseminen näyttää vaan ottavan hengitykseen, joka kulkee vähän vaivaisesti, ankarasti huutaen. Alle neljänkymmenen minuutin kuitenkin selvisin 7 km matkasta ja ohitin puolimatkassa kummitytön, joka pysyi perässä loppuun asti vielä tällä kerralla.
Selasin vuodesta 2009 aloittamani blogikirjoitukset enkä ollut kertaakaan kirjoittanut tästä Honka-Hölkästä, Honkajoen markkinoiden aloitustapahtumasta. Väkeä tosiaan on kuin helluntaiepistolassa, kuten on tapana sanoa, kaiken kaikkiaan varmaan ainakin tuhat yhteensä kaikkien katselijoiden kanssa.
Matkoina on 7 km sekä 4 km, jonka pystyvät myös kävelijät kiertämään. Heitä on mukava ohitella loppumatkalla, kun reittimme yhtyvät viimeisen kilometrin aikana ennen maaliin saapumista, keskustassa OP:n edustalla. Reitit kiertelevät lukion ja urheilukentän takaisissa maastoissa pitkin pururatoja. Nimenomaan arvottava sauna houkuttelee tämän valtavan osanottajamäärän, onhan itse Honkajoen asukasmäärä painunut jo alle 2000:n, joten väki kasvaa hölkän aikana puolella, toivottavasti myös huomenna markkinapäivänä. Ainakin hyvää säätä on luvattu niin kuin koko viikon ajan on ollutkin!
"Tän vuoden Honkahölkät juostu, tosin itse osallistuin vain maksun muodossa ja toimin Anssin apujoukoissa, eli säilytin autonavaimia ja kelloa juoksun ajan. Osallistujia kuulemma mukavasti, yli 700. Yö - vuoro töitä ja huomenna sitten markkinoille, poiketkaa Peruss - kojulla ja tulkaa haastattelemaan! Meidän paikallisten lisäksi paikalla siis Anssi Joutsenlahti, Ari Jalonen ja Laura Huhtasaari. Saattaapi paikalle saapua myös muiden lähipaikkakuntienkin luottamushenkilöitä."
Olin siis osallistujana ties monennenko kerran metsästämässä tynnyrisaunaa, voittamatta tietenkään muuta kuin itseni. Olin siis mukana Honkahölkässä 45-vuotiaiden sarjassa, vaikka iän puolesta olisin oikeutettu seitsemänkymppistenkin joukkoon. Monikohan ikäiseni muuten kiersi tämän pidemmän lenkin ja kuinka moni niistä nopeammin, epäilen kyllä syystäkin, ettei monikaan, jos ei kukaankaan. Täysillä juokseminen näyttää vaan ottavan hengitykseen, joka kulkee vähän vaivaisesti, ankarasti huutaen. Alle neljänkymmenen minuutin kuitenkin selvisin 7 km matkasta ja ohitin puolimatkassa kummitytön, joka pysyi perässä loppuun asti vielä tällä kerralla.
Selasin vuodesta 2009 aloittamani blogikirjoitukset enkä ollut kertaakaan kirjoittanut tästä Honka-Hölkästä, Honkajoen markkinoiden aloitustapahtumasta. Väkeä tosiaan on kuin helluntaiepistolassa, kuten on tapana sanoa, kaiken kaikkiaan varmaan ainakin tuhat yhteensä kaikkien katselijoiden kanssa.
Matkoina on 7 km sekä 4 km, jonka pystyvät myös kävelijät kiertämään. Heitä on mukava ohitella loppumatkalla, kun reittimme yhtyvät viimeisen kilometrin aikana ennen maaliin saapumista, keskustassa OP:n edustalla. Reitit kiertelevät lukion ja urheilukentän takaisissa maastoissa pitkin pururatoja. Nimenomaan arvottava sauna houkuttelee tämän valtavan osanottajamäärän, onhan itse Honkajoen asukasmäärä painunut jo alle 2000:n, joten väki kasvaa hölkän aikana puolella, toivottavasti myös huomenna markkinapäivänä. Ainakin hyvää säätä on luvattu niin kuin koko viikon ajan on ollutkin!
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Kesän herkkää kauneutta
Näin valtavan hienon näkymän ollessani klo 22 aikoihin lenkin jälkeen uimassa Kuninkaanlähteen takana, Vihun kylän puoleisessa armeijan tekemässä altaassa. Pyöreä punainen aurinko loisti horisontissa kultaisen vanan heijastuessa veden pintaan. Oli aivan tyven ilta ja aivan veden pintaa pitkin liiteli runsaasti pääskysiä ilmeisesti hyönteisiä pyydystämässä. Luojan luonto ja kesä osaa olla kaunis.
"Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa." Näin laulaa 25-vuotiaana, vuonna 1746 kuollut, tunnettu virsirunoilija Johan Kahl kuvaten tämänkinhetkisiä tuntojamme mitä osuvimmin nykyvirsikirjan virressä 560.
Toinen ehkä vieläkin tunnetumpi, ruotsalainen virsirunoilija Lina Sandell on puolestaan pukenut luonnon kauneuden kiitosmieleen virressä 461: "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! ... Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." Ja kiitosmieltä saavat esittää myös vuoret, laaksot, aamun kirkkaat kastehelmet, pienin kukka ja metsän puut voivat huminoida Herran suurta nimeä.
Ainakin tämän loppuviikon ajan saamme nauttia vielä hellejaksosta. Voimme myös ihailla kesämme suloisuutta ja olla todella kiitollisia siitä, että saamme elää tällaistakin aikaa kauniissa suvisessa Suomemme maassa.
Näin oli eilisiltana, tänään aurinko samaan ilta-aikaan paistoi täysin erilaisena ihan normaalin keltaisena eikä ainoatakaan pääskystäkään näkynyt Kuninkaanlähteen Vihunkylän puoleisessa vesialtaassa, ei kyllä ollut hyönteisiäkään, vaikka oli yhtä tyyntä kuin eilenkin.
Tänään sain muuten ties monenneko selityksen tämän vesialtaan tekemisestä ja kaikkein uskottavimman kaiken lisäksi: se on kaivettu, jotta on saatavissa riittävästi vettä, jos viereisillä turvesoilla syttyy paloja. Kertojana sisarenmies Kari Pihlajaniemi itsekin armeijasta eläkkeellä ja leikkasi juuri orapihlaja-aitamme taas säällisen näköiseksi. Tattista vaan huru mycket. Heillä muuten oli yökylässä Samuel heidän tyttären hurmaava 2,5 vuotta vanha poika, jota kyllä kannatti ja kannattaa käydä katsomassa!
"Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa. On laannut voima tuulten, vaikene puhe huulten. Vain sydän puhua nyt saa." Näin laulaa 25-vuotiaana, vuonna 1746 kuollut, tunnettu virsirunoilija Johan Kahl kuvaten tämänkinhetkisiä tuntojamme mitä osuvimmin nykyvirsikirjan virressä 560.
Toinen ehkä vieläkin tunnetumpi, ruotsalainen virsirunoilija Lina Sandell on puolestaan pukenut luonnon kauneuden kiitosmieleen virressä 461: "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin! ... Lähde, virta, meren laine, ylistykseen yhtykää." Ja kiitosmieltä saavat esittää myös vuoret, laaksot, aamun kirkkaat kastehelmet, pienin kukka ja metsän puut voivat huminoida Herran suurta nimeä.
Ainakin tämän loppuviikon ajan saamme nauttia vielä hellejaksosta. Voimme myös ihailla kesämme suloisuutta ja olla todella kiitollisia siitä, että saamme elää tällaistakin aikaa kauniissa suvisessa Suomemme maassa.
Näin oli eilisiltana, tänään aurinko samaan ilta-aikaan paistoi täysin erilaisena ihan normaalin keltaisena eikä ainoatakaan pääskystäkään näkynyt Kuninkaanlähteen Vihunkylän puoleisessa vesialtaassa, ei kyllä ollut hyönteisiäkään, vaikka oli yhtä tyyntä kuin eilenkin.
Tänään sain muuten ties monenneko selityksen tämän vesialtaan tekemisestä ja kaikkein uskottavimman kaiken lisäksi: se on kaivettu, jotta on saatavissa riittävästi vettä, jos viereisillä turvesoilla syttyy paloja. Kertojana sisarenmies Kari Pihlajaniemi itsekin armeijasta eläkkeellä ja leikkasi juuri orapihlaja-aitamme taas säällisen näköiseksi. Tattista vaan huru mycket. Heillä muuten oli yökylässä Samuel heidän tyttären hurmaava 2,5 vuotta vanha poika, jota kyllä kannatti ja kannattaa käydä katsomassa!
Syntyikö säästöjä - vaatii vastauksen
Puolustusvoimauudistuksessa eli varuskuntien lakkauttamisessa puhuttiin ja perusteltiin toimenpiteitä voimakkaasti saavutettavilla säästöillä. Tällä samalla syyllä samassa yhteydessä ajettiin alas seitsemän sotilassoittokuntaa, vaikka ne ovat ansiokkaasti esiintyneet omilla alueillaan mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Eikä sovi unohtaa myöskään kaikkia sotiemme veteraanien juhlia ja maanpuolustusjärjestöjen kokoontumisia. Soittokuntien panos juhlien arvokkaan ohjelmiston esiintyjinä on ollut merkittävä. Ovathan ne olleet usein alueittensa ainoita ammattimaisia soittokuntia ja orkestereita. Näin ne ovat ylläpitäneet ja tuoneet esille kansamme vahvasti tuntemaa ja tukemaa maanpuolustustahtoa.
Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.
Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.
Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.
Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?
Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.
Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.
Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.
Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Artemisia Vulgaris
Artemisia vulgaris eli yleinen maruna eli kaikkien tuntema ja vihaama PUJO. Ottaa todella kupoliin, kun tätä meidän allergikkojen vihaamaa kasvia ei saada kitketyksi pois. Se olisi niin helppoa, kun nähdessään kasvin vetäisi sen juurineen pois, niin ei vähään aikaan kasvaisi samassa paikassa. Meidän siitä kärsivien ei tietenkään nyt kukinnan aikana pidä käydä niihin käsiksi.
Myllymäen Rännipalloille pitää nostaa hattua, he järjestivät oikein pujon poistamistalkoot. Ajatuksen pitäisi vaan levitä ja myös kunnanmiehille eli kunnonmiehille, he kun työkseen kuitenkin pitävät ympäristöstämme huolta. Asia tuli ajankohtaiseksi oltuani ensimmäistä kertaa aikaa säästääkseni liikuntakeskuksen kuntoradalla iltalenkillä. Olen joskus puhunut kenttämiehille samasta asiasta; hieno ja hyväkuntoinen reitti pilaantuu, vaikka vain yhdessä kohdassa on enemmän pujoja. Kruunuojan ylitysten jälkeen ylämäen jälkeen takaisin Niemen tien yli tultaessa on vuodesta toiseen pujoja enemmän kuin tarpeeksi, kuntoreittikin pienenee siinä vain kapeaksi poluksi. Pujoja on myös harjoituskentän päädyssä. Muuten reitillä on vain yksittäinen pujo siellä täällä. Ei vaatisi tunninkaan työtä, kun pujot nypittäisiin juurineen pois.
Urheilukentän lähireittiä oli niitettykin reunoilta alueelta, jossa ei ollut kaatunut ainoatakaan pujoa, yksi puska aivan niiton reunassakin oli jätetty pystyyn. Minkälaista ohjeistusta esimiestenkin taholta työntekijöille annetaan? Liekö esimies kertaakaan viitsinyt kiertää koko reittiä, jonka kesäkunnossapito ei todellakaan vaadi kustannnuksia talvisten latujen hoitoon nähden, josta ei voi muuta kuin antaa kiitoksen. Ladut ovat talvisin todellakin mitä parhaassa kunnossa, heti lumisateiden jälkeenkin. Siksi alueen voisi kerran kesässä kiertää ja niittää pujot pois, sillä mikään ei ole sen halvempaa kuntoilun edistämistä!
Vai täytyykö vaan jatkossakin ajella Kuninkaanlähteelle tai viidentienristeykseen, jossa pujot eivät tee haittaa ja kimmoisat kangaspolut aivan houkuttelevat juoksulenkille?
Myllymäen Rännipalloille pitää nostaa hattua, he järjestivät oikein pujon poistamistalkoot. Ajatuksen pitäisi vaan levitä ja myös kunnanmiehille eli kunnonmiehille, he kun työkseen kuitenkin pitävät ympäristöstämme huolta. Asia tuli ajankohtaiseksi oltuani ensimmäistä kertaa aikaa säästääkseni liikuntakeskuksen kuntoradalla iltalenkillä. Olen joskus puhunut kenttämiehille samasta asiasta; hieno ja hyväkuntoinen reitti pilaantuu, vaikka vain yhdessä kohdassa on enemmän pujoja. Kruunuojan ylitysten jälkeen ylämäen jälkeen takaisin Niemen tien yli tultaessa on vuodesta toiseen pujoja enemmän kuin tarpeeksi, kuntoreittikin pienenee siinä vain kapeaksi poluksi. Pujoja on myös harjoituskentän päädyssä. Muuten reitillä on vain yksittäinen pujo siellä täällä. Ei vaatisi tunninkaan työtä, kun pujot nypittäisiin juurineen pois.
Urheilukentän lähireittiä oli niitettykin reunoilta alueelta, jossa ei ollut kaatunut ainoatakaan pujoa, yksi puska aivan niiton reunassakin oli jätetty pystyyn. Minkälaista ohjeistusta esimiestenkin taholta työntekijöille annetaan? Liekö esimies kertaakaan viitsinyt kiertää koko reittiä, jonka kesäkunnossapito ei todellakaan vaadi kustannnuksia talvisten latujen hoitoon nähden, josta ei voi muuta kuin antaa kiitoksen. Ladut ovat talvisin todellakin mitä parhaassa kunnossa, heti lumisateiden jälkeenkin. Siksi alueen voisi kerran kesässä kiertää ja niittää pujot pois, sillä mikään ei ole sen halvempaa kuntoilun edistämistä!
Vai täytyykö vaan jatkossakin ajella Kuninkaanlähteelle tai viidentienristeykseen, jossa pujot eivät tee haittaa ja kimmoisat kangaspolut aivan houkuttelevat juoksulenkille?
maanantai 22. heinäkuuta 2013
On säitä pidellyt ja muutakin
Kesäsää on tärkeä. Säätiedotuksissa luvattiin lämpenevää, siksi lähdin kylälle eli torin maisemiin t-paidalla, mutta ulkona oli paremminkin kylmä kuin lämmin, kun kova tuuli puhalteli. Koko loppuviikoksi on tulossa hellesää, olin vaan päivää liian aikaisessa helteen toivossa.
Illalla vielä lenkille lähtiessä oli puuskittain melkein myrskytuulta, taivas synkässä pilvessä, koko ajan sai pelätä sateen alkamista. Puolivälissä lenkkiä pisartelikin, mutta ei vaan saanut sadetta aikaiseksi. Lenkille lähtö sateessa on hankalaa, ei se sitten enää niinkään haittaa, jos lenkillä ollessa tulee sadetta, kun on jo lämmennyt ja päässyt juoksun makuun.
Loppuviikon sää on sikälikin tärkeää, kun olen Kankaanpään torstaitorilla ehkä vasta neljättä kertaa koko vuonna. Perjantaina on hautauksia ja oman suorittamani siunaustilaisuuden toimituskeskustelussa sovittiin kukkien lasku haudalle. Perjantai-iltana on myös satoja osallistujia keräävä Honkahölkkä, johon myös otan osaa. Lauantaina pidetään varsinaiset Honkajoen markkinat, jossa olemme perussuomalaisten teltalla. Paikalla ovat myös kansanedustaja Ari Jalonen ja tuleva meppiehdokas Laura Huhtasaari. Perusnaisten kahvit tarjoavat Helena ja Reijo Ojennus.
Tänään oli viimeinen päivä ilmottautua Veteraanien SM-yleisurheilukilpailuihin Kajaaniin ja suoritin ilmottautumiseni. Luin myös viime vuosisadan alussa Kajaanissa kirkkoherrana toimineen herännäispapin Johannes Väyrysen kirjoitusta Jeesuksen sanojen johdosta Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi." Väyrynen kirjoittaa Jumalan koulussa olemisesta, miten kiusaaja yrittää meitä langettaa ja kyllä senkaltaisia ajatuksia vilahtelee päänupissa, niin nytkin lenkillä ollessa, mutta niille ei saa antaa valtaa. Aivan niin kuin Lutherkin sanoi, että en voi estää lintuja lentämästä pääni yli, mutta voi estää niitä rakentamasta pesää pääni päälle!
Muuten TV-uutisissa puhuttiin kansalaisten ylettömästä roskaamisesta ja näytettiin musiikkifestivaalien jälkeistä roskaantumista. Miksiköhän esimerkiksi kymmeniätuhansia ihmisiä keräävillä Herättäjä-juhlilla ei näy roskan roskaa. Aiemmin siellä kulki viimeksi Kangasalan kirkkoherrana toiminun Heikki "inssi" Nurmiranta rippikoululaistensa kanssa ns. roskajoukkona huolehtien roskien keräämisestä, mutta Inssin jo kuoltua vuosia sitten ei senkään jälkeen ole roskia näkynyt. Olisiko sittenkin jotain hyvääkin kristikansa oppinut.
Illalla vielä lenkille lähtiessä oli puuskittain melkein myrskytuulta, taivas synkässä pilvessä, koko ajan sai pelätä sateen alkamista. Puolivälissä lenkkiä pisartelikin, mutta ei vaan saanut sadetta aikaiseksi. Lenkille lähtö sateessa on hankalaa, ei se sitten enää niinkään haittaa, jos lenkillä ollessa tulee sadetta, kun on jo lämmennyt ja päässyt juoksun makuun.
Loppuviikon sää on sikälikin tärkeää, kun olen Kankaanpään torstaitorilla ehkä vasta neljättä kertaa koko vuonna. Perjantaina on hautauksia ja oman suorittamani siunaustilaisuuden toimituskeskustelussa sovittiin kukkien lasku haudalle. Perjantai-iltana on myös satoja osallistujia keräävä Honkahölkkä, johon myös otan osaa. Lauantaina pidetään varsinaiset Honkajoen markkinat, jossa olemme perussuomalaisten teltalla. Paikalla ovat myös kansanedustaja Ari Jalonen ja tuleva meppiehdokas Laura Huhtasaari. Perusnaisten kahvit tarjoavat Helena ja Reijo Ojennus.
Tänään oli viimeinen päivä ilmottautua Veteraanien SM-yleisurheilukilpailuihin Kajaaniin ja suoritin ilmottautumiseni. Luin myös viime vuosisadan alussa Kajaanissa kirkkoherrana toimineen herännäispapin Johannes Väyrysen kirjoitusta Jeesuksen sanojen johdosta Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi." Väyrynen kirjoittaa Jumalan koulussa olemisesta, miten kiusaaja yrittää meitä langettaa ja kyllä senkaltaisia ajatuksia vilahtelee päänupissa, niin nytkin lenkillä ollessa, mutta niille ei saa antaa valtaa. Aivan niin kuin Lutherkin sanoi, että en voi estää lintuja lentämästä pääni yli, mutta voi estää niitä rakentamasta pesää pääni päälle!
Muuten TV-uutisissa puhuttiin kansalaisten ylettömästä roskaamisesta ja näytettiin musiikkifestivaalien jälkeistä roskaantumista. Miksiköhän esimerkiksi kymmeniätuhansia ihmisiä keräävillä Herättäjä-juhlilla ei näy roskan roskaa. Aiemmin siellä kulki viimeksi Kangasalan kirkkoherrana toiminun Heikki "inssi" Nurmiranta rippikoululaistensa kanssa ns. roskajoukkona huolehtien roskien keräämisestä, mutta Inssin jo kuoltua vuosia sitten ei senkään jälkeen ole roskia näkynyt. Olisiko sittenkin jotain hyvääkin kristikansa oppinut.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Totuus ja harha
Vuoden kulussa kirkkopyhillä on joskus osuvia nimiä, kuten tänään: Totuus ja harha. Pyhän virreksi sopi erinomaisesti jo kouluajoilta tuttu Sakari Topeliuksen kirjoittama "Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä." Se myös veisattiin voimakkaimmin konfirmaatiokirkossa Nokialla, muut virret taisivat olla oudompia. Olisi hyvä valita mahdollisimman tuttuja virsiä, silloin niihin paremmin yhdyttäisiin. "Jo joutui armas aika" ei esimerkiksi olisi mitenkään poissuljettu näin kesäaikana konfirmaatiosta, ja varmasti kirkko raikuisi 400 kirkkovieraan veisatessa.
Veljen tyttären toiseksi vanhimman pojan rippikoululeiri Nokian leirikeskuksessa Urhatusssa oli ollut onnistunut. Konfirmaatiossa vallitsi reipas meininki, laulukin sujui yli kolmikymmenhenkiseltä rippikoululaisjoukolta hienosti.
Kansankirkon vahvuuksia on tällainen voimakas yhdessäolon henki ja myös perinteiden kannattelema yhteisöllisyys. Mikä muukaan saisi koolle näin suuren joukon kansaa, Nokiallakin taisi olla jo kesän viides rippikoulu. Sukulaiset voivat kokoontua yhteen tällaisissa elämää täynnä olevissa hyvissä merkeissä, eikä vain usein ainoiksi kokoontumisiksi muodostuvissa hautajaistunnelmissa.
Riparin isoset kävivät pappinsa johdolla vielä rippikodissa tuomassa laulutervehdyksen. Ripille päässyt Lasse Juhani sai myös hyviä kokemuksia ja uusia kavereita. Hänet toivotettiin mukaan myös ensi kesää varten käynnistettävään isoiskoulutukseen.
Nuoruudesta muistan päivän teemaan liittyen laulun "Totta sekä oikeaa horjumatta puolla! Herran tiellä ihanaa elää on ja kuolla." Kyllähän se niin on, vaikkei aina siltä tuntuisikaan! Totta on myös tämän laulun ensimmäinen säkeistö: "Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi, joskin löydät määrämaan vasta kuollessasi." Niin myös toinen säkeistö: "Ällös pelkää yötä maan: Taivaan tähdet loistaa. Luota Herraan Jmalaan, hän voi varjot poistaa."
Kiitos kutsusta rippijuhliin!
Veljen tyttären toiseksi vanhimman pojan rippikoululeiri Nokian leirikeskuksessa Urhatusssa oli ollut onnistunut. Konfirmaatiossa vallitsi reipas meininki, laulukin sujui yli kolmikymmenhenkiseltä rippikoululaisjoukolta hienosti.
Kansankirkon vahvuuksia on tällainen voimakas yhdessäolon henki ja myös perinteiden kannattelema yhteisöllisyys. Mikä muukaan saisi koolle näin suuren joukon kansaa, Nokiallakin taisi olla jo kesän viides rippikoulu. Sukulaiset voivat kokoontua yhteen tällaisissa elämää täynnä olevissa hyvissä merkeissä, eikä vain usein ainoiksi kokoontumisiksi muodostuvissa hautajaistunnelmissa.
Riparin isoset kävivät pappinsa johdolla vielä rippikodissa tuomassa laulutervehdyksen. Ripille päässyt Lasse Juhani sai myös hyviä kokemuksia ja uusia kavereita. Hänet toivotettiin mukaan myös ensi kesää varten käynnistettävään isoiskoulutukseen.
Nuoruudesta muistan päivän teemaan liittyen laulun "Totta sekä oikeaa horjumatta puolla! Herran tiellä ihanaa elää on ja kuolla." Kyllähän se niin on, vaikkei aina siltä tuntuisikaan! Totta on myös tämän laulun ensimmäinen säkeistö: "Riennä riemuin eespäin vaan tietä Jumalasi, joskin löydät määrämaan vasta kuollessasi." Niin myös toinen säkeistö: "Ällös pelkää yötä maan: Taivaan tähdet loistaa. Luota Herraan Jmalaan, hän voi varjot poistaa."
Kiitos kutsusta rippijuhliin!
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Lauantaipäivän satoa
Väinö Onni Iivari kastettiin tänään. Kaikki vanhoja kunnon suomalaisia nimiä. Väinö tulee Kalevan pääsankarista Väinämöisestä ja on esiintynyt kalentereissa 1880-luvulta lähtien. Onni on myös saman ajan nousevalta suomalaiskaudelta käännöksenä kreikankielen Makarioksesta ja latinan Felixistä. Iivari tulee ruotsinkielen Ivar-nimestä ja on merkinnyt muinaisskandinaviassa jousella varustettua taistelijaa. Suomalaistunut Iivari tuli almanakkaan v. 1908.
Karkun komeassa kivikirkossa sain olla vihkimässä onnellista hääparia ja tutustuin samalla myös lähellä olevaan hautausmaahan, jonka erikoisuutena on kirkontornista mallinsa saanut korkea vainajien säilytysrakennus eli proosallisesti ruumishuone. Enpä ole ennen nähnyt yhtä erikoista.
Kaikki nykyiseen Sastamalaan liitetyt kunnat olivat edellisellä kansanedustajakaudellani Turun ja Porin pohjoista vaalipiiriä. Siksi ajelin niin Karkun keskustan kautta kuin myös Mouhijärven Uotsolan keskustan halki ja myös Suodeniemen kirkonkylän läpi, jossa läpikulkupaikkana Tampereen suuntaan tulee useamminkin käytyä. Nostalgisissa tunnelmissa. Näin on itsenäisiä kuntia hävitetty eikä kuntalaisille ole seurannut siitä mitään hyvää, siitä kertoi jututtamani häävieraskin Mouhijärveltä. Ja kuitenkin nykyhallitus on ajamassa edelleen kuntaliitoksia. Ei hyvä! Mutta onneksi meissä kahdessa oppositiopuolueessa on voimaa vastustaa tuloksekkaastikin tätä pakkoliitosepisodia.
Lauantaisaunakin teki poikaa, kun muuten lenkkienkin jälkeinen peseytyminen on tullut usein korvattua uimareissulla. Puhtaus on puoli ruokaa, ehkä enemmänkin?
Karkun komeassa kivikirkossa sain olla vihkimässä onnellista hääparia ja tutustuin samalla myös lähellä olevaan hautausmaahan, jonka erikoisuutena on kirkontornista mallinsa saanut korkea vainajien säilytysrakennus eli proosallisesti ruumishuone. Enpä ole ennen nähnyt yhtä erikoista.
Kaikki nykyiseen Sastamalaan liitetyt kunnat olivat edellisellä kansanedustajakaudellani Turun ja Porin pohjoista vaalipiiriä. Siksi ajelin niin Karkun keskustan kautta kuin myös Mouhijärven Uotsolan keskustan halki ja myös Suodeniemen kirkonkylän läpi, jossa läpikulkupaikkana Tampereen suuntaan tulee useamminkin käytyä. Nostalgisissa tunnelmissa. Näin on itsenäisiä kuntia hävitetty eikä kuntalaisille ole seurannut siitä mitään hyvää, siitä kertoi jututtamani häävieraskin Mouhijärveltä. Ja kuitenkin nykyhallitus on ajamassa edelleen kuntaliitoksia. Ei hyvä! Mutta onneksi meissä kahdessa oppositiopuolueessa on voimaa vastustaa tuloksekkaastikin tätä pakkoliitosepisodia.
Lauantaisaunakin teki poikaa, kun muuten lenkkienkin jälkeinen peseytyminen on tullut usein korvattua uimareissulla. Puhtaus on puoli ruokaa, ehkä enemmänkin?
Markkinoita riittää kesätuimiin
Kimmo Toroskan lähetti kuvan Satakunnan perussuomalaisten illanvietosta Porin kaupungintalon komeassa ryhmähuoneessa Suomi-Areenan onnistuneen puoluetelttatoiminnan juhlistamiseksi. Kirjoitin asian johdosta facebookiin:
On sitä muutakin taas tullut tehtyä kuin nosteltu vain viinilaseja, kuten edellisessä kuvassa. Lea Mäkipään Markku-puoliso otti todistuskappaleenkin eli valokuvan meistä, Oriveden markkinoiden perussuomalaisten teltalla olleesta puolueväestä. Fiilis oli mahtava ja perussuomalaiset oli ainoana puolueena paikalla kahvittamassa markkinaväkeä. Niin muuten oli myös Lavian markkinoillakin, jossa pääsin piipahtamaan kotimatkalla. Kiirehdin kuitenkin onnittelemaan 91-vuotiasta veteraania Kankaanpään Santaskylään kahden 90-kymppisen veteraanin, Toivo Lautaojan ja Aaro Holman kanssa. Aaro on Suomen mestari painitantereilta ja tosin täyttää 90 vuotta vasta maaliskuun 31. päivä.
Perussuomalaiset ovat todella oppineet jalkautumisen kansan pariin. Markkinoilla liikkuu kansaa ja siellä heidän keskellään on hyvä olla kuulemassa kansalaisten mielipiteitä ja asioita, joita pitäisi ajaa.
Lea Mäkipää esimerkiksi kiirehti Orivedeltä Nokian markkinoille. Nokialle meni myös EU-ehdokas Juha Väätäinenkin oltuaan ensin aamulla Porin Suomi-Areenan teltallamme ja matkalla vielä Lavian markkinoillakin. Kummastelinkin Juhan facebookissa, että eikö edes kaksinkertainen (ei siis yksinkertainen) Suomenmestari ehdi päivän mittaan useampaan paikkaan toriyleisön keskelle levittämään perussuomalaista sanomaa EU:n pilvenkorkuisiksi kasvaneista ongelmista Kreikan ja Espanjan yli 50 % nuorisotyöttömyydestä ja kymmenien miljardien lainoista näille etelän hulttiomaille. Ja me maksamme, vaikka vielä maksamme verommekin päinvastoin kuin siellä etelässä tehdään.
On sitä muutakin taas tullut tehtyä kuin nosteltu vain viinilaseja, kuten edellisessä kuvassa. Lea Mäkipään Markku-puoliso otti todistuskappaleenkin eli valokuvan meistä, Oriveden markkinoiden perussuomalaisten teltalla olleesta puolueväestä. Fiilis oli mahtava ja perussuomalaiset oli ainoana puolueena paikalla kahvittamassa markkinaväkeä. Niin muuten oli myös Lavian markkinoillakin, jossa pääsin piipahtamaan kotimatkalla. Kiirehdin kuitenkin onnittelemaan 91-vuotiasta veteraania Kankaanpään Santaskylään kahden 90-kymppisen veteraanin, Toivo Lautaojan ja Aaro Holman kanssa. Aaro on Suomen mestari painitantereilta ja tosin täyttää 90 vuotta vasta maaliskuun 31. päivä.
Perussuomalaiset ovat todella oppineet jalkautumisen kansan pariin. Markkinoilla liikkuu kansaa ja siellä heidän keskellään on hyvä olla kuulemassa kansalaisten mielipiteitä ja asioita, joita pitäisi ajaa.
Lea Mäkipää esimerkiksi kiirehti Orivedeltä Nokian markkinoille. Nokialle meni myös EU-ehdokas Juha Väätäinenkin oltuaan ensin aamulla Porin Suomi-Areenan teltallamme ja matkalla vielä Lavian markkinoillakin. Kummastelinkin Juhan facebookissa, että eikö edes kaksinkertainen (ei siis yksinkertainen) Suomenmestari ehdi päivän mittaan useampaan paikkaan toriyleisön keskelle levittämään perussuomalaista sanomaa EU:n pilvenkorkuisiksi kasvaneista ongelmista Kreikan ja Espanjan yli 50 % nuorisotyöttömyydestä ja kymmenien miljardien lainoista näille etelän hulttiomaille. Ja me maksamme, vaikka vielä maksamme verommekin päinvastoin kuin siellä etelässä tehdään.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Mun areena on tältä erää loppu
Torstaina Porin Suomi-Areenalla oli ainakin aamupäivällä vaihteeksi sateista, mutta ei se suuremmin tahtia haitannut. Puoluekojuilla riitti vilskettä. Perussuomalaisten "Kannamme vastuun" -kasseja on jaettu satoja ja tulistikkuaskini ovat hyvin tehneet kauppansa lämpimän kädenpuristukseni myötä. Paikalla oli taas kahdeksan perussuomalaista kansanedustajaa: Kike Ritva Elomaa, Pirkot Mattila ja Ruohonen-Lerner, Jari Lindström, Tom Packalen, Kaj Turunen, me kaksi Satakunnan edustajaa. Myös meppi Sampo Terho vieraili teltalla.
Aamulla olin kutsuttuna kuulemassa ja keskustelemassa tunnin verran Suomi-Venäjä-Seuran teltalla, jossa käsiteltiin erilaisista näkökulmista maahanmuuttajien työllistymistä kielikoulutuksen jälkeen. Yhtenä ihmeellisenä esimerkkinä tuotiin esiin, miten 6-viikkoisesta kielikurssista kuluu 4 viikkoa työharjoittelussa, ensimmäisen viikon aikana harjoittelijan pitää itse löytää tämä harjoittelupaikkansa ja sitten viimeisellä viikolla on kurssin arviointi. Syystä kysyttiin, kuinka paljon nämä "kouluttajafirmat" saavat rahaa opiskelijaa kohden, kun kuitenkin valtaosa ajasta kuluu harjoittelupaikoissa. Keinottelua ja halvan rahan saalistusta näyttää olevan joka paikassa.
Paikalla oli edustajat niin Suomi-Venäjä-Seurasta kuin Porin monikulttuuriyhdistyksestä ja Satakunnan oppisopimuskeskuksesta Winnovasta, joka antaa parhaimmillaan 60 viikon opetusta. Winnovan uusimman kurssin oppilaita oli myös runsaasti mukana. Tosin he eivät vielä paljoakaan osanneet suomen kieltä, koska kurssi oli vasta alkanut.
Satakunnassa on kolmisentuhatta maahanmuuttajaa, monet ovat tulleet avioliiton kautta ja monet suoraan töihin. Kotouttaminen ja sen myötä juuri kielen oppiminen ovat tärkeitä heidän niveltämisekseen suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.
Illalla Porin perussuomalaiset järjestivät puolueaktiivien vastaanoton komeassa ryhmähuoneessaan Porin kaupungintalolla. Talo on kunnostettu hienoon, 1800-luvun alkuperäiseen asuunsa. Iltahetkeä vietettiin viihtyisän yhdessäolon merkeissä Sampo Terhon kertoessa ensi toukokuun tärkeistä EU-vaaleista. Toinen Satakunnan EU-ehdokkaaksi esitetty, Laura Huhtasaari soitti flyygelillä - oliko se nyt Claude Depusy:tä - ja kolmaskin nimetty EU-ehdokas Pirkko Ruohonen-Lerner käytti puheenvuoron, samoin Satakunnan molemmat kansanedustajat.
Suomi-Areena jatkaa vielä perjantaina, sateitakin on luvattu. Itse olen jo lupautunut Oriveden markkinoille, jossa on myös Lea Mäkipää. Lauantaina siellä vierailee sitten EU-ehdokkaistamme ahkerasti kenttää kiertävä Juha Väätäinen, joka on perjantaina Lavian markkinoilla. Lavialle en siis tällä kertaa pääse, kun jo aikaisemmin ehdin lupautua Oriveden puolueväelle.
Aamulla olin kutsuttuna kuulemassa ja keskustelemassa tunnin verran Suomi-Venäjä-Seuran teltalla, jossa käsiteltiin erilaisista näkökulmista maahanmuuttajien työllistymistä kielikoulutuksen jälkeen. Yhtenä ihmeellisenä esimerkkinä tuotiin esiin, miten 6-viikkoisesta kielikurssista kuluu 4 viikkoa työharjoittelussa, ensimmäisen viikon aikana harjoittelijan pitää itse löytää tämä harjoittelupaikkansa ja sitten viimeisellä viikolla on kurssin arviointi. Syystä kysyttiin, kuinka paljon nämä "kouluttajafirmat" saavat rahaa opiskelijaa kohden, kun kuitenkin valtaosa ajasta kuluu harjoittelupaikoissa. Keinottelua ja halvan rahan saalistusta näyttää olevan joka paikassa.
Paikalla oli edustajat niin Suomi-Venäjä-Seurasta kuin Porin monikulttuuriyhdistyksestä ja Satakunnan oppisopimuskeskuksesta Winnovasta, joka antaa parhaimmillaan 60 viikon opetusta. Winnovan uusimman kurssin oppilaita oli myös runsaasti mukana. Tosin he eivät vielä paljoakaan osanneet suomen kieltä, koska kurssi oli vasta alkanut.
Satakunnassa on kolmisentuhatta maahanmuuttajaa, monet ovat tulleet avioliiton kautta ja monet suoraan töihin. Kotouttaminen ja sen myötä juuri kielen oppiminen ovat tärkeitä heidän niveltämisekseen suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi.
Illalla Porin perussuomalaiset järjestivät puolueaktiivien vastaanoton komeassa ryhmähuoneessaan Porin kaupungintalolla. Talo on kunnostettu hienoon, 1800-luvun alkuperäiseen asuunsa. Iltahetkeä vietettiin viihtyisän yhdessäolon merkeissä Sampo Terhon kertoessa ensi toukokuun tärkeistä EU-vaaleista. Toinen Satakunnan EU-ehdokkaaksi esitetty, Laura Huhtasaari soitti flyygelillä - oliko se nyt Claude Depusy:tä - ja kolmaskin nimetty EU-ehdokas Pirkko Ruohonen-Lerner käytti puheenvuoron, samoin Satakunnan molemmat kansanedustajat.
Suomi-Areena jatkaa vielä perjantaina, sateitakin on luvattu. Itse olen jo lupautunut Oriveden markkinoille, jossa on myös Lea Mäkipää. Lauantaina siellä vierailee sitten EU-ehdokkaistamme ahkerasti kenttää kiertävä Juha Väätäinen, joka on perjantaina Lavian markkinoilla. Lavialle en siis tällä kertaa pääse, kun jo aikaisemmin ehdin lupautua Oriveden puolueväelle.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Keskiviikkopäivä Suomi-Areenalla
Aivan kuin olisi päässyt irti arjesta eikä oikein tiedä edes viikonpäivää kun joka päivä pyörin Porin Suomi-Areenalla aamusta iltaan. Toisaalta tämä alkaa käymään työstä, aikamoista melskettä siellä on. Onneksi säät ovat suosineet, tänäänkin aurinko helotti ja tuulenvire viilensi sopivasti. Ihmisetkin olivat hyväntuulisia auringon hemmottelemina. Loppuviikolle onkin jo sitten lupailtu sateita tänne läntiseen Suomeenkin. Saas nähä!
Perussuomalaisten kojulla oli tunnelmaa. Puolueiden tilat oli kävelykadulla ahdettu todella lähekkäin, joten tungosta syntyi. Tulitikkuaskini tekivät kauppansa lämpimän kädenpuristuksen kera. Paikalla kävi Anton-pojan isäkin ja ihmetteli, kun hän joutuu jo lähes kymmenenteen oikeuskäsittelyyn. Hän on ne aina voittanut, mutta joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut, kun vastapuolen Venäjän kulut korvaa Suomen valtio. Eikö loputtomille oikeudenkäynneille ole mitään sulkua?
Päivän mittaan Suomi-Areenalle ilmaantuivat loputkin puhemiehet, pääsin jopa Katri Kujanpään ottamaan kuvaan Puhemies Eeron kanssa. Puhemiehiä ja pääsihteeri Tiitistä oli kutsuttu kolmeenkin paikkaan: kaupungintalolle lounaalle, PAMin etkoille ja kaupungin vastaanotolle Taidemuseolle. Aamu alkoi Suomalaisella Klubilla aamiaisbrunssilla, jonka paneelikeskustelussa olivat molemmat sosiaali- ja terveysministeriön ministerit Paula Risikko ja Susanna Huovinen sekä ylijohtaja Päivi Laajala ja SOTE:n pääsihteeri Vertti Kiukas.
Torilavalla olin vartin haastattelussa, Suomi-Areenan pihalla (Antinkatu 2) kuuntelin sosiaaliministerien, professori Erkki Vauramon ja mm. veteraaniurheilija Pertti Ahomäen keskustelua vanhenemisesta sekä Raatihuoneen puistossa keskustelua "Kuolevatko lehdet, pimeneekö ruutu - media murroksessa". Sanan säilää heiluttivat mediamaailman vaikuttajat ja ministeri Pia Viitanen. Molemmissa keskusteluissa heräsi paljon uusia virikkeitä: miten hoidamme jatkuvasti kasvavaa määrää ikääntyviä eli meitä itseämme tulevina vuosia ja mikä on esim. paperilehdistön asema tulevaisuudessa.
Perussuomalaisten kojulla oli tunnelmaa. Puolueiden tilat oli kävelykadulla ahdettu todella lähekkäin, joten tungosta syntyi. Tulitikkuaskini tekivät kauppansa lämpimän kädenpuristuksen kera. Paikalla kävi Anton-pojan isäkin ja ihmetteli, kun hän joutuu jo lähes kymmenenteen oikeuskäsittelyyn. Hän on ne aina voittanut, mutta joutuu itse maksamaan oikeudenkäyntikulut, kun vastapuolen Venäjän kulut korvaa Suomen valtio. Eikö loputtomille oikeudenkäynneille ole mitään sulkua?
Päivän mittaan Suomi-Areenalle ilmaantuivat loputkin puhemiehet, pääsin jopa Katri Kujanpään ottamaan kuvaan Puhemies Eeron kanssa. Puhemiehiä ja pääsihteeri Tiitistä oli kutsuttu kolmeenkin paikkaan: kaupungintalolle lounaalle, PAMin etkoille ja kaupungin vastaanotolle Taidemuseolle. Aamu alkoi Suomalaisella Klubilla aamiaisbrunssilla, jonka paneelikeskustelussa olivat molemmat sosiaali- ja terveysministeriön ministerit Paula Risikko ja Susanna Huovinen sekä ylijohtaja Päivi Laajala ja SOTE:n pääsihteeri Vertti Kiukas.
Torilavalla olin vartin haastattelussa, Suomi-Areenan pihalla (Antinkatu 2) kuuntelin sosiaaliministerien, professori Erkki Vauramon ja mm. veteraaniurheilija Pertti Ahomäen keskustelua vanhenemisesta sekä Raatihuoneen puistossa keskustelua "Kuolevatko lehdet, pimeneekö ruutu - media murroksessa". Sanan säilää heiluttivat mediamaailman vaikuttajat ja ministeri Pia Viitanen. Molemmissa keskusteluissa heräsi paljon uusia virikkeitä: miten hoidamme jatkuvasti kasvavaa määrää ikääntyviä eli meitä itseämme tulevina vuosia ja mikä on esim. paperilehdistön asema tulevaisuudessa.
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Suomi-Areenassa saunan lauteilla
Kesähelteet ovat menneet, kova tuulikin puhalsi, kun me Satakunnan kansanedustajat olimme Porissa Puuvillan puistossa, Kokemäenjoen rannan "saunan lauteilla". Olisi saanut olla läpimämpääkin, kun kukaan ei oikein lyönyt löylyäkään. Eikä sekään olisi taitanut auttaa, kun avoimen taivaan alla oltiin ja avoimin ovin ilman seiniä ja kattoa. Yleisöä oli paikalla mukavasti, kun me kaikki Satakunnan yhdeksän kansanedustajaa olimme vastaamassa kysyjän eli löylyn lyöjän eli juontajan, pääministerin valtiosihteeriksi hiljan nostetun Olli-Pekka Heinosen kysymyksiin. Muutama yleisökysymyskin ehdittiin käsitellä tunnin ja vartin kestäneessä paneelissa. Erotuomari Jari Levonen sai muutaman kerran puhaltaa pilliinsä ylipitkiä vastauksia keskeyttääkseen. Ei muuten soinut pilli kertaakaan omien puheenvuorojeni aikana, eihän nyt puhemiehen sovikaan sovittuja sääntöjä rikkoa!
Ennen yleisöpaneelia olimme jo pari tuntia Satakuntaliiton, Satakunnan kansanedustajien ja poliittisten piirijärjestöjen edustajien palaverissa monien ajankohtaisten asioiden merkeissä. Uutena opetusministerinä nyt kolmisen kuukautta toiminut Krista Kiuru kertoi koulutusasioista ja varsinkin nyt esillä olevista koulutuspaikoista. Niitä ollaan vähentämässä hallituksen kehysriihen mukaisesti ikäluokkien vähentymisen ja säästösyiden vuoksi, vaikka edelleen 110 000 nuorta on jo ennestään vailla koulu- tai työpaikkaa. Silti hallitusohjelmassa puhutaan nuorten yheiskuntatakuusta. Nämä eivät oikein sovi yhteen, kun esimerkiksi oppisopimuksen rahoja vähennetään, mutta toisaalta juuri vaikeasti työllistettäville räätälöidään nimenomaan oppisopimuspaikkoja.
Kirkko on myös mukana Suomi-Areenalla. Piispa Kaarlo Kalliala ja kansanedustaja Anna Kontula, siviilissä väitellyt tohtori, keskustelivat salin täyteisen yleisön edessä aiheenaan "Maailma huutaa, Jumala kuiskaa". Pääasiassa mielenkiintoinen keskustelu käytiin tohtori Kontulan äskettäin julkaistun kirjan pohjalta. Tietysti sivuttiin myös ministeri Räsäsen jälleen polemiikkia nostattaneita lausuntoja Kansanlähetyspäivillä. Ko. rouvan ansiosta kirkko on menettänyt jo kymmeniä miljoonia kirkosta eroamisten johdosta. Olisiko peiliin katsomisen paikka. Emmehän me elä pelkästään rahasta, mutta ilman sitä on vaikea tulla toimeen ja toisaalta työmies on palkkansa ansainnut.
Ennen yleisöpaneelia olimme jo pari tuntia Satakuntaliiton, Satakunnan kansanedustajien ja poliittisten piirijärjestöjen edustajien palaverissa monien ajankohtaisten asioiden merkeissä. Uutena opetusministerinä nyt kolmisen kuukautta toiminut Krista Kiuru kertoi koulutusasioista ja varsinkin nyt esillä olevista koulutuspaikoista. Niitä ollaan vähentämässä hallituksen kehysriihen mukaisesti ikäluokkien vähentymisen ja säästösyiden vuoksi, vaikka edelleen 110 000 nuorta on jo ennestään vailla koulu- tai työpaikkaa. Silti hallitusohjelmassa puhutaan nuorten yheiskuntatakuusta. Nämä eivät oikein sovi yhteen, kun esimerkiksi oppisopimuksen rahoja vähennetään, mutta toisaalta juuri vaikeasti työllistettäville räätälöidään nimenomaan oppisopimuspaikkoja.
Kirkko on myös mukana Suomi-Areenalla. Piispa Kaarlo Kalliala ja kansanedustaja Anna Kontula, siviilissä väitellyt tohtori, keskustelivat salin täyteisen yleisön edessä aiheenaan "Maailma huutaa, Jumala kuiskaa". Pääasiassa mielenkiintoinen keskustelu käytiin tohtori Kontulan äskettäin julkaistun kirjan pohjalta. Tietysti sivuttiin myös ministeri Räsäsen jälleen polemiikkia nostattaneita lausuntoja Kansanlähetyspäivillä. Ko. rouvan ansiosta kirkko on menettänyt jo kymmeniä miljoonia kirkosta eroamisten johdosta. Olisiko peiliin katsomisen paikka. Emmehän me elä pelkästään rahasta, mutta ilman sitä on vaikea tulla toimeen ja toisaalta työmies on palkkansa ansainnut.
Vapo mainettaan parempi
Kirjoitin pitkän pätkän Honkajoen Suomi-Areenaan liittyvästä Satamakeitaan avoimien ovien tapahtuman tutustumiskierroksesta Jämiänkeitaalla ja sen jälkeisestä Areenan keskustelusta lintutornilla. Yhden väärän napin painalluksella pitkä sepustus hävisi, enkä enää näin keskiyön jälkeen ala uuden tekoon. Jätetään tällä kerralla huomiseksi se, minkä voisit jo tänään tehdä.
Yritetään jatkaa eilisestä tutustumisesta niin Honkajoen Satamakeitaan kuin Kankaanpään Jämiänkeitaan turvesoihin. Tutustumiskierros alkoi lupaavasti, kun retkeä johtava Vapon mies kysyi, keitä te olette. Vastasimme avustajani Jari Koskelan kanssa olevamme vain tuosta naapurista Kankaanpään miehiä. Eipä tuntenut meitiä, vaikka jopa olimme etukäteen ilmottautuneiden reippaan kymmenen henkilön joukossa. Näin sitä saa kulkea tuntemattomana naapuripitäjässäkin.
Jämiänkeitaalla saimme tutustua turvevesien puhdistamiseen ja väkisin tuli vakuuttuneeksi, että kyllä Vapo on parantanut tapansa vuosikymmenien takaa, jolloin oli korkeintaan joitain laskeutusaltaita, jotka eivät paljoakaan pysäyttäneet hiukkasaineksen kulkua vesistöön. Nyt näimme alueen vesien johtamisen laskeutusaltaan kautta pumpaten laajalle suoalueelle, jonka läpi vedet tulevat ja suodattuvat. Alapuolelta vesistöön johdettavasta purosta otimme kirkasta joskin suoveden mukaista tummaa vettä lasiin, jotkut joivatkin sitä ja väittivät juoneensa ennenkin saamata mitään vatsavaivoja
Näimme myös jyrsinturpeen talteenoton eri työvaiheita, ensin jyrsintä, sen jälkeen kääntäminen ja karheelle ajo sekä mekaanisella kokoojavaunulla lastaus ja aumaan ajo. Ilmaiseksi ei siis turvekaan liiku, koneet ja laitteet maksavat, samoin työtunnit. Jämiänkeitaalla on aloitettu turpeen nosto 1980-luvun alussa ja ensimmäiset alueet ovat siirtyneet kauran viljelyyn, sukulaismies kertoikin ostaneensa tämän 60 ha ja pelto kasvaa hyvin, vaikka paneelissa luonnonsuojelijoita edustanut yrittikin kertoa näin syntyvien peltojen olevan ravinneköyhiä.
Satamakeitaan lintutornilla pidetyssä Suomi-Areenan keskustelutilaisuudessa oli keskustelemassa myös ympäristöministeriön korkein virkamies kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Vapo OY:n toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny. Yli satahenkinen yleisökin oli lujasti turpeenoton puolella eikä toimitusjohtajakaan silti puolustellut Vapon aikaisempia laiminlyöntejä, mutta ensi vuoteen mennessä kaikki Vapon käytössä olevat suot ovat saaneet Jämiänkeitaalla näkemämme puhdistusmenetelmän ja näin vesistöjen likaaminen siltä osin päättyy, yksityisten turvesuot ovat sitten toinen luku. Siitä meillä Karhoismajan Vesireittien kunnostusyhdistyksessä on kokemusperäistä näyttöä, valitettavasti.
Hannele on vanha tuttu hänen tultuaan kansanedustajaksi v.1983, olimme eduskunnan hiihtojoukkueissakin ja muistan miten hän osallistui maaherrana myös Helsingin City Marathoniin ja miten hänen perässään tuli järjestäjien auto maaliin, nyt hän kertoi silloin olleensa kuntoutumassa synnyttämisestä ja siksi juokseensa viimeisenä, kun kysyin, että oliko perässäsi maaherran virka-auto. Sen jälkeenkin aina joskus olemme nähneet, Hannele kertoi juoksevansa edelleen muttei enää maratonia. Laihassa kunnossa olikin, ei todellakaan ollut yhtään liikakiloa. Kyllä juokseminen kunnossa pittää!
Yritetään jatkaa eilisestä tutustumisesta niin Honkajoen Satamakeitaan kuin Kankaanpään Jämiänkeitaan turvesoihin. Tutustumiskierros alkoi lupaavasti, kun retkeä johtava Vapon mies kysyi, keitä te olette. Vastasimme avustajani Jari Koskelan kanssa olevamme vain tuosta naapurista Kankaanpään miehiä. Eipä tuntenut meitiä, vaikka jopa olimme etukäteen ilmottautuneiden reippaan kymmenen henkilön joukossa. Näin sitä saa kulkea tuntemattomana naapuripitäjässäkin.
Jämiänkeitaalla saimme tutustua turvevesien puhdistamiseen ja väkisin tuli vakuuttuneeksi, että kyllä Vapo on parantanut tapansa vuosikymmenien takaa, jolloin oli korkeintaan joitain laskeutusaltaita, jotka eivät paljoakaan pysäyttäneet hiukkasaineksen kulkua vesistöön. Nyt näimme alueen vesien johtamisen laskeutusaltaan kautta pumpaten laajalle suoalueelle, jonka läpi vedet tulevat ja suodattuvat. Alapuolelta vesistöön johdettavasta purosta otimme kirkasta joskin suoveden mukaista tummaa vettä lasiin, jotkut joivatkin sitä ja väittivät juoneensa ennenkin saamata mitään vatsavaivoja
Näimme myös jyrsinturpeen talteenoton eri työvaiheita, ensin jyrsintä, sen jälkeen kääntäminen ja karheelle ajo sekä mekaanisella kokoojavaunulla lastaus ja aumaan ajo. Ilmaiseksi ei siis turvekaan liiku, koneet ja laitteet maksavat, samoin työtunnit. Jämiänkeitaalla on aloitettu turpeen nosto 1980-luvun alussa ja ensimmäiset alueet ovat siirtyneet kauran viljelyyn, sukulaismies kertoikin ostaneensa tämän 60 ha ja pelto kasvaa hyvin, vaikka paneelissa luonnonsuojelijoita edustanut yrittikin kertoa näin syntyvien peltojen olevan ravinneköyhiä.
Satamakeitaan lintutornilla pidetyssä Suomi-Areenan keskustelutilaisuudessa oli keskustelemassa myös ympäristöministeriön korkein virkamies kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Vapo OY:n toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny. Yli satahenkinen yleisökin oli lujasti turpeenoton puolella eikä toimitusjohtajakaan silti puolustellut Vapon aikaisempia laiminlyöntejä, mutta ensi vuoteen mennessä kaikki Vapon käytössä olevat suot ovat saaneet Jämiänkeitaalla näkemämme puhdistusmenetelmän ja näin vesistöjen likaaminen siltä osin päättyy, yksityisten turvesuot ovat sitten toinen luku. Siitä meillä Karhoismajan Vesireittien kunnostusyhdistyksessä on kokemusperäistä näyttöä, valitettavasti.
Hannele on vanha tuttu hänen tultuaan kansanedustajaksi v.1983, olimme eduskunnan hiihtojoukkueissakin ja muistan miten hän osallistui maaherrana myös Helsingin City Marathoniin ja miten hänen perässään tuli järjestäjien auto maaliin, nyt hän kertoi silloin olleensa kuntoutumassa synnyttämisestä ja siksi juokseensa viimeisenä, kun kysyin, että oliko perässäsi maaherran virka-auto. Sen jälkeenkin aina joskus olemme nähneet, Hannele kertoi juoksevansa edelleen muttei enää maratonia. Laihassa kunnossa olikin, ei todellakaan ollut yhtään liikakiloa. Kyllä juokseminen kunnossa pittää!
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Puoluegallup piilotettiin euroaluetutkimukseen
Iltalehti on teettänyt yli 3000 hengen mielipidetiedustelun suosituimmasta pääministeristä ja samalla myös puoluekannatusmittauksen, josta missän muussa mediassa ei ole hiiskuttu sanaakaan. Olisiko nyt hiljaista kuin huopatossutehtaalla siitä syystä, että kahden johtavan hallituspuolueen yhteisesti mitattu galluptulos on yli 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin kahden oppostiopuolueen. Kokoomus ja demarit saavat yhteensä 32,6 %, keskusta + perussuomalaiset yhteensä 43,7 %.
Neljän suurimman puolueen suuruusjärjestys: keskusta 23,6 %, perussuomalaiset 20,1 %, kokoomus 17,1 %, demarit 15,5 %. Onko tää sitä korutonta kertomaa, jonka myös hallituksen on pakko ottaa vastaan?
Pääministerisuosikkina Sipilä peittosi Kataisen luvuin 33 % ja 31 %. Timo Soini puolestaa löi Urpilaisen ja sai 21 % kannatuksen. Urpilainen sai vain 15 % kannatuksen ja hänen omankin puolueensa joukoista vain 56 %, kun muut puheenjohtajat saivat omiltaan vähintään 75 %.
Tässä Iltalehden mielipidetiedustelussa varsinainen pääaihe oli euroalue, jonka hajoamiseen viiden vuoden sisällä uskoo 58 %, perussuomalaisista peräti 81 %. Perussuomalaiset tietysti ovat muutenkin EU-kriittisimpiä ja 44 % eroaisi koko unionista, kun varauksetta EU:sta eroaisi 18 %, mutta lisäksi 53 % kannattaa jäsenyyttä varauksin. Yhteisvaluutta eurosta eroaisi 14 %, varautumista eroon 37 % ja pysymistä eurossa 49 % eli enää eivät puoletkaan ole varauksettomia euron puolustajia.
Neljän suurimman puolueen suuruusjärjestys: keskusta 23,6 %, perussuomalaiset 20,1 %, kokoomus 17,1 %, demarit 15,5 %. Onko tää sitä korutonta kertomaa, jonka myös hallituksen on pakko ottaa vastaan?
Pääministerisuosikkina Sipilä peittosi Kataisen luvuin 33 % ja 31 %. Timo Soini puolestaa löi Urpilaisen ja sai 21 % kannatuksen. Urpilainen sai vain 15 % kannatuksen ja hänen omankin puolueensa joukoista vain 56 %, kun muut puheenjohtajat saivat omiltaan vähintään 75 %.
Tässä Iltalehden mielipidetiedustelussa varsinainen pääaihe oli euroalue, jonka hajoamiseen viiden vuoden sisällä uskoo 58 %, perussuomalaisista peräti 81 %. Perussuomalaiset tietysti ovat muutenkin EU-kriittisimpiä ja 44 % eroaisi koko unionista, kun varauksetta EU:sta eroaisi 18 %, mutta lisäksi 53 % kannattaa jäsenyyttä varauksin. Yhteisvaluutta eurosta eroaisi 14 %, varautumista eroon 37 % ja pysymistä eurossa 49 % eli enää eivät puoletkaan ole varauksettomia euron puolustajia.
lauantai 13. heinäkuuta 2013
Jeesus matkakumppani
"Jeesus matkakumppani" on Länsi-Suomen 107:nnen herännäisjuhlan tunnuksena tänä vuonna. Se on otettu kalantilaisen virsirunoilija Efrain Jaakolan virrestä. Hänen muistolaattansa on kirkon ulkoseinässä alttarin takana ja siihen merkitty hänen monimerkityksellinen sanontansa: "Moni kuolee uskossaan, mutta ei elä uskostaan." Tulee vaan mieleen, ettei silloin olekaan kyseessä pelastava usko, onhan usko ilman tekoja kuollut.
Kalanti on liitetty Uuteenkaupunkiin, joten siellä on enää kappalainen Esko Halivaara. Päiväseuroissa puhunut Pekka Rantala on meitin vihkipappimme vuodelta 1970, jolloin hän toimi nuorena pappina Kankaanpäässä. Hän on toimi sittemmin vuosikymmenet Kalannin kirkkoherrana.
Illan ystävyysseuroissa laulettiin sekä rukoilevaisten "Armon lapset veisatkaa" -kirjasta että Siionin virsiä. Olin saanut ehdottaa puheeni edellä veisattavaksi Antti Achreniuksen Siionin virttä "On laupeus sanomaton. Hän, Jeesus, kun hoitanut on."
Seuroissa puhuneen, laitilalaisen rehtorin Tapio Niemen tavoin toin myös terveiset sisarherätysliikkeen heränneiden Herättäjäjuhlilta. Kerroin juhlien viimeisen puheenpitäjän Jussi Vihantolan hiljentäneen juhlaväen lopuksi polvirukoukseen. Hänen isoisänsä Oskari Vihantola on aikanaan syntynyt ja kasvanut Satakunnan Pomarkussa. Tavoiteltuaan ensin korkeaa hengellisyyttä hänelle kirkastui: Ole sellaisena kuin tällä hetkellä olet Jumalan edessä, hänellä on antaa, mitä sinulta puuttuu. Ja häneltä puuttuivat kaikki; pyhitetty elämä, vanhurskas mieli, usko, katumus ja synnintunto, mutta hän sai rukoilla: "Kuljeta Herra minut mihin tahdot." Sillä hetkellä vierähti kaikki kuorma hänen päältään. Seurauksena oli, että hän sai heränneen kansan ystäväkseen, vaikkei heitä ennemmin ollut tuntenutkaan. Niinpä hän sitten toimi kaksikymmentäkolme vuotta heränneen kansan matkasaarnaajana ja toimitti mm. Heräävä nuoriso -lehteä.
Juhlat jatkuvat sunnuntaina, kirkastussunnuntain messussa saarnaa emeritus arkkipiispa Jukka Paarma. Itse en ole enää paikalla, sillä Kankaanpäässä odottaa toinen kaste pyhänä, kolmas onkin jo seuraavana lauantaina. Neljäs kaste on myös jo sovittuna Kankaanpäässä. Jari Koskela suorittaa kasteita paljon enemmän, koska hän on suosittu varsinkin vihkipappina ja nuoret parit pyytävät sitten myös mielellään vihkipappiaan kastamaan syntyviä lapsiaan.
Kalanti on liitetty Uuteenkaupunkiin, joten siellä on enää kappalainen Esko Halivaara. Päiväseuroissa puhunut Pekka Rantala on meitin vihkipappimme vuodelta 1970, jolloin hän toimi nuorena pappina Kankaanpäässä. Hän on toimi sittemmin vuosikymmenet Kalannin kirkkoherrana.
Illan ystävyysseuroissa laulettiin sekä rukoilevaisten "Armon lapset veisatkaa" -kirjasta että Siionin virsiä. Olin saanut ehdottaa puheeni edellä veisattavaksi Antti Achreniuksen Siionin virttä "On laupeus sanomaton. Hän, Jeesus, kun hoitanut on."
Seuroissa puhuneen, laitilalaisen rehtorin Tapio Niemen tavoin toin myös terveiset sisarherätysliikkeen heränneiden Herättäjäjuhlilta. Kerroin juhlien viimeisen puheenpitäjän Jussi Vihantolan hiljentäneen juhlaväen lopuksi polvirukoukseen. Hänen isoisänsä Oskari Vihantola on aikanaan syntynyt ja kasvanut Satakunnan Pomarkussa. Tavoiteltuaan ensin korkeaa hengellisyyttä hänelle kirkastui: Ole sellaisena kuin tällä hetkellä olet Jumalan edessä, hänellä on antaa, mitä sinulta puuttuu. Ja häneltä puuttuivat kaikki; pyhitetty elämä, vanhurskas mieli, usko, katumus ja synnintunto, mutta hän sai rukoilla: "Kuljeta Herra minut mihin tahdot." Sillä hetkellä vierähti kaikki kuorma hänen päältään. Seurauksena oli, että hän sai heränneen kansan ystäväkseen, vaikkei heitä ennemmin ollut tuntenutkaan. Niinpä hän sitten toimi kaksikymmentäkolme vuotta heränneen kansan matkasaarnaajana ja toimitti mm. Heräävä nuoriso -lehteä.
Juhlat jatkuvat sunnuntaina, kirkastussunnuntain messussa saarnaa emeritus arkkipiispa Jukka Paarma. Itse en ole enää paikalla, sillä Kankaanpäässä odottaa toinen kaste pyhänä, kolmas onkin jo seuraavana lauantaina. Neljäs kaste on myös jo sovittuna Kankaanpäässä. Jari Koskela suorittaa kasteita paljon enemmän, koska hän on suosittu varsinkin vihkipappina ja nuoret parit pyytävät sitten myös mielellään vihkipappiaan kastamaan syntyviä lapsiaan.
Emmekö eläkään palveluyhteiskunnassa
Yhden arvan hinta on 2,5 euroa, 2000 arpaa, yhteensä 5000 euroa. Valmistelimme hakupapereita Karhoismajan Vesireittien Kunnostusyhdistyksen syksyn arpajaisia varten koko aamupäivän, niin monenlaista paperia tarvitaan. Kello 13 maissa soitin poliisiviraston numeroon, johon vastattiin ilmeisesti jostain Savonmuasta. Sieltä sanottiin, ettei näissä virastoissa vastata puhelimeen kuin klo 11.30 asti, mutta että kyllä toimistoon paikanpäälle voi mennä, ne ovat auki klo 16 asti.
Kaverillani oli poliisiviraston paikallistoimiston puhelinnumero ja hän väitti, että kyllä ne siellä vastaavat, kun soittaa suoraan numeroon. Eivät muuten vastanneet. Kävin sitten toimistossa ja sain tarvittavat tiedot paperisodasta. He olivat itsekin vähän sitä mieltä, että siinä ei ole mitään järkeä, että he eivät voi koko iltapäivänä vastata puhelimeen, vaikka ovat toimistossa. Onko tämä sitä palveluyhteiskuntaa, jossa meidän pitäisi elää? Olisiko sisäministerille, joka samalla on poliisiministeri ja on muutenkin näinä päivinä ollut uutisten kärjessä, joskin vähemmän mukavassa mielessä, tehtävää ja aihetta puuttua palvelun toimimattomuuteen.
Päivän kommentissa Rauman kd:n kansanedustaja Sauli Ahvenjärvi vaatii puolueeseensa uusia kasvoja johtopaikoille vanhojen kasvojen käytyä liian kuluneiksi. Sauli itse taitaisi sopia hyvinkin johtotehtäviin!
Päivällä oli sitten kirkkokaste, Anniina Marja saatettiin kasteen armoliitossa Vapahtajamme yhteyteen. Me olemme usein kasteemme liiton rikkojia, mutta Vapahtajan taholta liitto pitää ja saamme aina palata tähän armon ja anteeksiantamuksen ilmapiiriin elämämme loppuun asti.
Kaverillani oli poliisiviraston paikallistoimiston puhelinnumero ja hän väitti, että kyllä ne siellä vastaavat, kun soittaa suoraan numeroon. Eivät muuten vastanneet. Kävin sitten toimistossa ja sain tarvittavat tiedot paperisodasta. He olivat itsekin vähän sitä mieltä, että siinä ei ole mitään järkeä, että he eivät voi koko iltapäivänä vastata puhelimeen, vaikka ovat toimistossa. Onko tämä sitä palveluyhteiskuntaa, jossa meidän pitäisi elää? Olisiko sisäministerille, joka samalla on poliisiministeri ja on muutenkin näinä päivinä ollut uutisten kärjessä, joskin vähemmän mukavassa mielessä, tehtävää ja aihetta puuttua palvelun toimimattomuuteen.
Päivän kommentissa Rauman kd:n kansanedustaja Sauli Ahvenjärvi vaatii puolueeseensa uusia kasvoja johtopaikoille vanhojen kasvojen käytyä liian kuluneiksi. Sauli itse taitaisi sopia hyvinkin johtotehtäviin!
Päivällä oli sitten kirkkokaste, Anniina Marja saatettiin kasteen armoliitossa Vapahtajamme yhteyteen. Me olemme usein kasteemme liiton rikkojia, mutta Vapahtajan taholta liitto pitää ja saamme aina palata tähän armon ja anteeksiantamuksen ilmapiiriin elämämme loppuun asti.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Oikeaa kesätorin tuntua
Tarjosimme tänään Kankaanpään aurinkoisen toripäivän
kunniaksi neljällesadalle kävijälle kahvia ja pullaa. Kahvitusaika oli vain
pari tuntia, joten väkeä riitti jonoksi asti. Vaikka kaikki mahdolliset
termarit ja keittimet olivat käytössä, kahvikin loppui ennen määräajan
täyttymistä. Hyvä kun ei laitettu lehti-ilmoitukseen pidempää aikaa, useampien
pettymykseksi. Mukana oli myös perussuomalaisia naisia. Helena ja Reijo Ojennus
toivat pullaa Parkanosta ja me kankaanpääläiset keitimme kahvia isoilla pannuilla.
Niiden vaatima keittoaika oli niin pitkä, ettei toista pannullista voinut
määräajan sisällä ajatellakaan.
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kansa oli tyytyväistä. Omaa luottamushenkilöväkeäkin oli kiitettävästi paikalla, seitsemän valtuutettua yhdestätoista, mutta kymmenestä varavaltuutetusta taisi vain yksi eli Myllymäen Charles käydä kahvilla. Muitakin luottamusmiehiämme ja -naisiamme näkyi paikanpäällä.
Saimme myös kymmeniä kansalaisaloitteen allekirjoittajia ruotsinkielen saattamiseksi valinnaiseksi oppiaineeksi kaikissa kouluasteissa. Koossa on jo yli 35.000 nimeä, joten vaadittava vähimmäismäärä, 50.000 kannattajaa löytyy syksyyn mennessä. Asia saadaan kansalaisaloitteen pohjalta syyskaudella eduskuntakäsittelyyn todennäköisesti kolmantena aloitteena. Ensimmäinen, turkistarhauksen kieltämisestä tehty aloite tyrmättiin selvin numeroin jo kevätkaudella. Homolakialoite tullee toisena ja tämä ruotsinkielen valinnaisuus järjestyksessään siis kolmantena.
Vipinää torilla kyllä riitti ja monen kanssa ehdin vaihtaa kuulumisia sekä jakaa Perussuomalainen-lehteäkin ulkopaikkakuntalaisille, Kankaanpäässähän jaamme melko kattavasti jokaista numeroa, tätäkin uusinta puoluekokouksesta kertovaa on jaettu joka kotiin. Rötösherrat kiinni -tikkuaskillakin oli kysyntää, samoin karkeilla ja naisten hankkimilla tiskiräteillä.
Joukossa oli tunnettujakin kansalaisia. Voi jopa sanoa, että aivan kansakunnan kaapin päältä, nimiä nyt mainitsematta. Kankaanpään kesätori kyllä vetää runsaasti väkeä kauempaakin, kunhan sää sallii ja tänä kesänä meitä oikeastaan on jopa hellitty loistavilla ilmoilla.
Vatajankosken Sähkön kokouksessa illalla todettiin, että mainion kesän ansiosta vuoden kiintiöt turvetta on saatu jo nostettua, mutta lisää saa nostaa täydellä höyryllä. Silloin ei jouduta samaan tilanteeseen kuin menneenä talvena, kun sateisen kesän johdosta turvetta ei ollut riittämiin ja jouduttiin turvautumaan jopa tuontienergiaan ja saastuttavaan kivihiileen.
Loistojytky kaiken kaikkiaan oli tämä kesätoritempaus!
Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja kansa oli tyytyväistä. Omaa luottamushenkilöväkeäkin oli kiitettävästi paikalla, seitsemän valtuutettua yhdestätoista, mutta kymmenestä varavaltuutetusta taisi vain yksi eli Myllymäen Charles käydä kahvilla. Muitakin luottamusmiehiämme ja -naisiamme näkyi paikanpäällä.
Saimme myös kymmeniä kansalaisaloitteen allekirjoittajia ruotsinkielen saattamiseksi valinnaiseksi oppiaineeksi kaikissa kouluasteissa. Koossa on jo yli 35.000 nimeä, joten vaadittava vähimmäismäärä, 50.000 kannattajaa löytyy syksyyn mennessä. Asia saadaan kansalaisaloitteen pohjalta syyskaudella eduskuntakäsittelyyn todennäköisesti kolmantena aloitteena. Ensimmäinen, turkistarhauksen kieltämisestä tehty aloite tyrmättiin selvin numeroin jo kevätkaudella. Homolakialoite tullee toisena ja tämä ruotsinkielen valinnaisuus järjestyksessään siis kolmantena.
Vipinää torilla kyllä riitti ja monen kanssa ehdin vaihtaa kuulumisia sekä jakaa Perussuomalainen-lehteäkin ulkopaikkakuntalaisille, Kankaanpäässähän jaamme melko kattavasti jokaista numeroa, tätäkin uusinta puoluekokouksesta kertovaa on jaettu joka kotiin. Rötösherrat kiinni -tikkuaskillakin oli kysyntää, samoin karkeilla ja naisten hankkimilla tiskiräteillä.
Joukossa oli tunnettujakin kansalaisia. Voi jopa sanoa, että aivan kansakunnan kaapin päältä, nimiä nyt mainitsematta. Kankaanpään kesätori kyllä vetää runsaasti väkeä kauempaakin, kunhan sää sallii ja tänä kesänä meitä oikeastaan on jopa hellitty loistavilla ilmoilla.
Vatajankosken Sähkön kokouksessa illalla todettiin, että mainion kesän ansiosta vuoden kiintiöt turvetta on saatu jo nostettua, mutta lisää saa nostaa täydellä höyryllä. Silloin ei jouduta samaan tilanteeseen kuin menneenä talvena, kun sateisen kesän johdosta turvetta ei ollut riittämiin ja jouduttiin turvautumaan jopa tuontienergiaan ja saastuttavaan kivihiileen.
Loistojytky kaiken kaikkiaan oli tämä kesätoritempaus!
torstai 11. heinäkuuta 2013
Haanpäästä elämäkerta
Suomalaisista kirjailijoista vain harvojen tuotanto on minun makuuni, nykykirjailijoihin en ole edes ole yrittänyt tutustua. Aleksis Kivi on eittämättä ykkönen ja hän on ansainnut patsaansa Helsingin Rautatietorille Kansallisteatterin eteen. Pentti Haanpäätä on sanottu lähes Aleksis Kiven vertaiseksi. Vinha perä tässäkin ajattelussa.
Itse olen jo nuorena hankkinut Pentti Haanpään koottujen teosten 10-osaisen sarjan. Sen jälkeisiä hankintoja ovat Pentti Haanpään "Muistiinmerkintöjä sekä muita teoksia" (v. 1989), Pentti Haanpään "Kirjeet" (v. 2005) sekä Vesa Karosen Haanpään teosten synnystä kirjoittama tutkielma "Haanpään elämä" (v. 1985). Vanhempieni kirjoista hyllyyn ovat jääneet "Korpisotaa" (v.1940) ja "Heta Rahko korkeassa iässä" (v.1947).
Ainoa Pentti Haanpäästä kirjoitettu elämäkerta on tähän asti ollut Eino Kauppisen käsialaa: "Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905-1930". Toista osaa myöhemmistä elämänvaiheista ei sitten ilmestynytkään, Haanpään elämähän päättyi 50-vuotiaana hukkumisonnettomuuteen hänelle rakkaalla kalastusmatkalla Iso-Lamujärvellä vuonna 1955.
Matti Salminen on saanut valmiiksi kolmen vuoden urakan jälkeen kattavan elämäkerran Pentti Haanpäästä, Piippolan suuresta pojasta. Jo hänen isoisänsä Juho Haanpää toimi valtiopäivämiehenä ennen Suomen itsenäistymistä ja hänen isänsä Mikko oli puolestaan kunnallislautakunnan esimiehenä. Toinen Suomen maantieteellisen keskipisteen, Piippolan suuri poika istuu parast´aikaa eduskunnassa. Juha Väätäinen on vakavissaan pyrkimässä ensi toukokuussa mepiksi EU:hun.
Jännityksellä odotamme Pentti Haanpään elämäkerran ilmestymistä ja miksei myös EU-vaalien tulosta myös Juha Väätäisen osalta.
Itse olen jo nuorena hankkinut Pentti Haanpään koottujen teosten 10-osaisen sarjan. Sen jälkeisiä hankintoja ovat Pentti Haanpään "Muistiinmerkintöjä sekä muita teoksia" (v. 1989), Pentti Haanpään "Kirjeet" (v. 2005) sekä Vesa Karosen Haanpään teosten synnystä kirjoittama tutkielma "Haanpään elämä" (v. 1985). Vanhempieni kirjoista hyllyyn ovat jääneet "Korpisotaa" (v.1940) ja "Heta Rahko korkeassa iässä" (v.1947).
Ainoa Pentti Haanpäästä kirjoitettu elämäkerta on tähän asti ollut Eino Kauppisen käsialaa: "Pentti Haanpää 1. Nuori Pentti Haanpää 1905-1930". Toista osaa myöhemmistä elämänvaiheista ei sitten ilmestynytkään, Haanpään elämähän päättyi 50-vuotiaana hukkumisonnettomuuteen hänelle rakkaalla kalastusmatkalla Iso-Lamujärvellä vuonna 1955.
Matti Salminen on saanut valmiiksi kolmen vuoden urakan jälkeen kattavan elämäkerran Pentti Haanpäästä, Piippolan suuresta pojasta. Jo hänen isoisänsä Juho Haanpää toimi valtiopäivämiehenä ennen Suomen itsenäistymistä ja hänen isänsä Mikko oli puolestaan kunnallislautakunnan esimiehenä. Toinen Suomen maantieteellisen keskipisteen, Piippolan suuri poika istuu parast´aikaa eduskunnassa. Juha Väätäinen on vakavissaan pyrkimässä ensi toukokuussa mepiksi EU:hun.
Jännityksellä odotamme Pentti Haanpään elämäkerran ilmestymistä ja miksei myös EU-vaalien tulosta myös Juha Väätäisen osalta.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
KERRAN NÄINKIN PÄIN
Kankaanpään seudun sotainvalidien kesäteatteriretki Kankaanpään Veneskoskelle tehtiin suotuisan sään vallitessa, aurinkoa ja lämmintä riitti lähes 600-henkiselle yleisölle, joka nautti Kankaanpään Nuorisoseuran harrastelijanäyttelijöiden esittämästä komediasta "Miestä vailla".
Yhdentoista näyttelijän ja kahden soittajan voimin näytelmä tarjosi taattua kesäteatteria ja tietysti jo nimenkin perusteella romantiikkaa. EU:ta ja sen direktiivejä laitettiin näytelmässä halvalla. Täytyy vain ihailla ja nostaa hattua, että jo lähes 130 vuotta vanha yhdistys on elinvoimainen ja talkooväkeä löytyy, näyttelijöiden lisäksi ainakin toinen mokoma järjestelytehtäviin.
Kerran kävi niinkin päin, että sotainvalidien matkaan ilmaantui enemmän lähtijöitä kuin ilmottautuneita. Hyvä tietysti niin päin, ettei ole peruutuksia, ne ovat aina ikäviä. Koivurinteestä tuli mukaan useampia kuin oli tiedossa, mutta olihan siellä yleinen kutsu voimassa.
Menimme Äpätinkylän ja Keitaanrannan tietä Veneskoskelle, koska sen tien varresta oli kolme tulijaa. Mukaan tuli kaksi sotainvalidiakin, ensi kuussa 90 vuotta täyttävä Oskari Kukkumäki ja Oskaria pari vuotta vanhempi Matti Ylitalo. Matkassa oli kaksi muutakin yli 90-vuotiasta veteraania sekä kaksi ensi vuonna saman pyöreän luvun täyttävää.
Veteraanimme ovat iäkästä väkeä, joten on hienoa, että vielä jaksavat liikkua ja ovat keskellämme kunniakansalaisina, nytkin oli etupenkki varattu heille.
Yhdentoista näyttelijän ja kahden soittajan voimin näytelmä tarjosi taattua kesäteatteria ja tietysti jo nimenkin perusteella romantiikkaa. EU:ta ja sen direktiivejä laitettiin näytelmässä halvalla. Täytyy vain ihailla ja nostaa hattua, että jo lähes 130 vuotta vanha yhdistys on elinvoimainen ja talkooväkeä löytyy, näyttelijöiden lisäksi ainakin toinen mokoma järjestelytehtäviin.
Kerran kävi niinkin päin, että sotainvalidien matkaan ilmaantui enemmän lähtijöitä kuin ilmottautuneita. Hyvä tietysti niin päin, ettei ole peruutuksia, ne ovat aina ikäviä. Koivurinteestä tuli mukaan useampia kuin oli tiedossa, mutta olihan siellä yleinen kutsu voimassa.
Menimme Äpätinkylän ja Keitaanrannan tietä Veneskoskelle, koska sen tien varresta oli kolme tulijaa. Mukaan tuli kaksi sotainvalidiakin, ensi kuussa 90 vuotta täyttävä Oskari Kukkumäki ja Oskaria pari vuotta vanhempi Matti Ylitalo. Matkassa oli kaksi muutakin yli 90-vuotiasta veteraania sekä kaksi ensi vuonna saman pyöreän luvun täyttävää.
Veteraanimme ovat iäkästä väkeä, joten on hienoa, että vielä jaksavat liikkua ja ovat keskellämme kunniakansalaisina, nytkin oli etupenkki varattu heille.
Kesälläkin kokoustetaan
Kuuden järven muodostaman kunnostusyhdistyksen, Karhoismajan vesireittien viimeinen projekti Kaveri III on ollut ELY-keskuksen hyväksymänä ksutannuksiltaan 139 570 euroa, joten jotain olemme saaneet aikaankin kaikkien kolmen eri vaiheen aikana. Jatkorahoitusta ei ole näkyvissä, kun seuraavana hankkeena olisi järvien vedenpinnan vakiinnuttaminen. Varsinkin Majajärven vedenpinta vaihtelee kevään tulvavesien ja kuivan kesän tason välillä tuntuvasti. Siksi juuri kesäajan veden korkeutta tulisi voida nostaa ruohottumisen ja leväkasvuston rajoittamiseksi. Niittämistä tulee myös jatkaa rehevöitymisen pitämiseksi kurissa.
Pidimme tänään yhdistyksen vuosikokouksen, viime viikolla oli hallituksen kokous. Puheenjohtajanamme on viime vuoden toiminut ansiokkaasti professori Asko Riitahuhta ja projektipäällikkönä on ahkeroinut Jorma Järvensivu. Jokaiselta kuudelta järveltä, Valkeajärvi, Suutari, Majajärvi, Pikku Hapua ja Iso Hapuanjärvi sekä Äpätinjärvi on edustajansa hallituksessa, samoin kahdella Kankaanpään ja Karhoismajan osakaskunnalla ja myös Karhoismajan kalastuseuralla.
Jäseniä on yli 200 ja jäsenmaksu 10 euroa. Lähiaikojen rahankeräykset keskittyvät jäsenmaksuihin sekä elokuusta alkaviin arpajaisiin, joihin on taas saatu hyvin palkintoja paikkakunnan liikelaitoksilta. 2000 arvan myynnissä on kova homma. Jos pelkästään jäsenet niitä ostaisivat, täytyisi jokaisen ostaa kymmenen arpaa, mutta myyntialuetta oli ainakin vielä kaksi vuotta sitten koko Kankaanpään kihlakunnan alue. Liekö nyt sitten vielä laajempi alue kyseessä.
Pidimme tänään yhdistyksen vuosikokouksen, viime viikolla oli hallituksen kokous. Puheenjohtajanamme on viime vuoden toiminut ansiokkaasti professori Asko Riitahuhta ja projektipäällikkönä on ahkeroinut Jorma Järvensivu. Jokaiselta kuudelta järveltä, Valkeajärvi, Suutari, Majajärvi, Pikku Hapua ja Iso Hapuanjärvi sekä Äpätinjärvi on edustajansa hallituksessa, samoin kahdella Kankaanpään ja Karhoismajan osakaskunnalla ja myös Karhoismajan kalastuseuralla.
Jäseniä on yli 200 ja jäsenmaksu 10 euroa. Lähiaikojen rahankeräykset keskittyvät jäsenmaksuihin sekä elokuusta alkaviin arpajaisiin, joihin on taas saatu hyvin palkintoja paikkakunnan liikelaitoksilta. 2000 arvan myynnissä on kova homma. Jos pelkästään jäsenet niitä ostaisivat, täytyisi jokaisen ostaa kymmenen arpaa, mutta myyntialuetta oli ainakin vielä kaksi vuotta sitten koko Kankaanpään kihlakunnan alue. Liekö nyt sitten vielä laajempi alue kyseessä.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Ystäväkansan kokoontumisessa
Pyhäiltana palasimme kolmen päivän Herättäjäjuhlamatkalta. Juhlat olivat kaikin puolin erittäin onnistuneet. Järjestelyt oli hoidettu mallikelpoisesti suuren talkoolaisten joukon avulla, maittavia ruoka-annoksia myöten. Säät suosivat näyttäen Suomen kesäisen luonnon parhaat puolet. Juhla-alue oli sopivan tilava: juhlakenttä oli pesäpallokentällä, sitten oli laaja ruokailukenttä ja seuraavaksi urheilukenttä, jossa sijaitsi myyntitori (myös kankaanpääläisten kenkien myyntipöytäni) ja lasten temmellysaluetta, kaikki nämä Haapajärven rannalla.
Myös hengellinen anti, seurat puheineen ja veisuineen, pyhän messu, oheistapahtumat iltaisin monine konsertteineen olivat tietenkin kristillistä uskoamme ylösrakentavia, antoivat toivoa ja lohtua monikymmentuhantiselle juhlaväelle. Lauantaina arvioitiin juhlapaikalla käyneen yli 20.000 ihmistä, päiväseuroissa laaja juhlakenttä olikin täpösen täynnä seuravieraita.
Itselleni kohokohdaksi juhlilla on muodostunut lauantain radioitavien päiväseurojen aluksi seisaaltaan veisattu "Jumala ompi linnamme" ja päätösseurojen lopuksi tapahtuva seurakansan polvistuminen rukoukseen. Sen jälkeen veisataan seisten "Herraa hyvää kiittäkää". Tietysti myös ehtoollisen nauttiminen monituhantisen kansan keskellä on mieltä sykähdyttävää. Monia tuttuja ja ystäviä tulee nähtyä vuodesta toiseen ja aina tulee uusiakin tuttavuuksia.
"Myös se hänen armonsa suo,/ Ett´ pääsemme toistemme luo/ Ja vaivoissa veisaten yhdessä näin/ Saamm´ kulkea kotia päin./ Jos väsymys voittaa/ Niin ystävä hoitaa,/ Kun huutaa: jo raukka nyt jäin./ Näin liikkuessamme/ Me iloa saamme/ Kaikista, kuin Jeesusta rakastavat/ Ja kanssamme vaeltavat;/ He ahkeruudellaan/ Ja kehoituksellaan/ Murheitamme huojentavat." Näin saamme veisata Wilhelmi Malmivaaran uudistaman Siioninvirsien sanoin. Tämä veisattiin näilläkin juhlilla, tosin 70-luvulla uudistetussa muodossa.
Myös hengellinen anti, seurat puheineen ja veisuineen, pyhän messu, oheistapahtumat iltaisin monine konsertteineen olivat tietenkin kristillistä uskoamme ylösrakentavia, antoivat toivoa ja lohtua monikymmentuhantiselle juhlaväelle. Lauantaina arvioitiin juhlapaikalla käyneen yli 20.000 ihmistä, päiväseuroissa laaja juhlakenttä olikin täpösen täynnä seuravieraita.
Itselleni kohokohdaksi juhlilla on muodostunut lauantain radioitavien päiväseurojen aluksi seisaaltaan veisattu "Jumala ompi linnamme" ja päätösseurojen lopuksi tapahtuva seurakansan polvistuminen rukoukseen. Sen jälkeen veisataan seisten "Herraa hyvää kiittäkää". Tietysti myös ehtoollisen nauttiminen monituhantisen kansan keskellä on mieltä sykähdyttävää. Monia tuttuja ja ystäviä tulee nähtyä vuodesta toiseen ja aina tulee uusiakin tuttavuuksia.
"Myös se hänen armonsa suo,/ Ett´ pääsemme toistemme luo/ Ja vaivoissa veisaten yhdessä näin/ Saamm´ kulkea kotia päin./ Jos väsymys voittaa/ Niin ystävä hoitaa,/ Kun huutaa: jo raukka nyt jäin./ Näin liikkuessamme/ Me iloa saamme/ Kaikista, kuin Jeesusta rakastavat/ Ja kanssamme vaeltavat;/ He ahkeruudellaan/ Ja kehoituksellaan/ Murheitamme huojentavat." Näin saamme veisata Wilhelmi Malmivaaran uudistaman Siioninvirsien sanoin. Tämä veisattiin näilläkin juhlilla, tosin 70-luvulla uudistetussa muodossa.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
50. Herättäjäjuhlamatka
Tänään perjantaina alkavat omassa historiassani 50. herättäjäjuhlat, tällä kertaa Mika Myllylän kotipaikkana kuuluisaksi tulleella Haapajärvellä. Todella vuodesta 1961 olen saanut käydä näillä juhlilla, vain kaksi kertaa olen joutunut jäämään pois. Kahdesti olen myös ollut juhlien puhujanana, kun olin juhlien järjestäjän, Lapualla toimipaikkaansa pitävän Herättäjä-Yhdistyksen palveluksessa aluesihteerinä kymmenenen vuotta. Samaa tehtävää jatkaa nykyisin tunnettu gospelmusiikkimme grand old man, Jaakka Jaska Löytty.
Matkaan lähdetään aikaisin aamusta, matkaa kertyy muutama sata kilometriä Keski-Pohjanmaalle, majoituspaikka on naapuripitäjässä Nivalassa. Pyhänä tulemme takaisin Lapuan kautta, jossa tapaamme onnettomuudessa vakavasti loukkaantunutta vaimon veljeä Tapaniakin ja pääsemme varmaan Lapuan tuomiokirkon iltamusiikkia kuulemaan. Siellä on toisena kanttorina tuttu ikaalislainen Marko Koskinen. Tuomiokirkossa olen aikanaan 6.1. 1985 saanut pappisvihkimykseni piispa Yrjö Sariolan toimesta.
Monenlaista on näihin juhliin vuosien varrella mahtunut, paljon muistoja ja tutustumisia eri puolilla kesäistä Suomenmaata. Alkuaikoina juhlat pidettiin keskellä viikkoa, kunnes siirryttiin nykykäytäntöön viikonlopun ympärille. Juhlat ovat aina järjestävän paikkakunnan ja myös lähiympäristön voimanponnistus, tuleehan paikalle kymmeniä tuhansia kävijöitä ja kaikesta on huolehdittava, kuten juhlakentästä, liikenteestä ja ruokailuista. Useampi sata altista talkoolaista tarvitaan kaikkiin järjestelytehtäviin, varsinkin maalaispaikoissa väkeä on näihin tehtäviin aina löytynytkin riittävästi.
Tällä kertaa juhlien tunnuksena on "Sanasi annoit". Lyhyesti ja iskevästi, niin kuin on juhlien seuramenokin. Päivän mittaan pidettävät monet siioninvirsiseurat eivät kestä juuri yli tuntia, joten väliaikoja jää riittävästi ystävien tapaamiseen, ruokailuun ja lepäämiseenkin.
Matkaan lähdetään aikaisin aamusta, matkaa kertyy muutama sata kilometriä Keski-Pohjanmaalle, majoituspaikka on naapuripitäjässä Nivalassa. Pyhänä tulemme takaisin Lapuan kautta, jossa tapaamme onnettomuudessa vakavasti loukkaantunutta vaimon veljeä Tapaniakin ja pääsemme varmaan Lapuan tuomiokirkon iltamusiikkia kuulemaan. Siellä on toisena kanttorina tuttu ikaalislainen Marko Koskinen. Tuomiokirkossa olen aikanaan 6.1. 1985 saanut pappisvihkimykseni piispa Yrjö Sariolan toimesta.
Monenlaista on näihin juhliin vuosien varrella mahtunut, paljon muistoja ja tutustumisia eri puolilla kesäistä Suomenmaata. Alkuaikoina juhlat pidettiin keskellä viikkoa, kunnes siirryttiin nykykäytäntöön viikonlopun ympärille. Juhlat ovat aina järjestävän paikkakunnan ja myös lähiympäristön voimanponnistus, tuleehan paikalle kymmeniä tuhansia kävijöitä ja kaikesta on huolehdittava, kuten juhlakentästä, liikenteestä ja ruokailuista. Useampi sata altista talkoolaista tarvitaan kaikkiin järjestelytehtäviin, varsinkin maalaispaikoissa väkeä on näihin tehtäviin aina löytynytkin riittävästi.
Tällä kertaa juhlien tunnuksena on "Sanasi annoit". Lyhyesti ja iskevästi, niin kuin on juhlien seuramenokin. Päivän mittaan pidettävät monet siioninvirsiseurat eivät kestä juuri yli tuntia, joten väliaikoja jää riittävästi ystävien tapaamiseen, ruokailuun ja lepäämiseenkin.
Kesäfiiliksiä
Eilinen päivä piti sisällään kaksikin mieleen jäänyttä tapahtumaa: Noormarkun seurakunnassa vierailevien kahdenkymmenen unkarilaisen käynti Kankaanpäässä. Heillä oli johtajanaan vanha tuttava, suuri Suomen ystävä Tibor Szetlik.
Toisena päivän kohokohtana oli Krookan kesäteatterin musiikkinäytelmä Ystävän laulu, fiktiivinen kuvaelma Juha "Junnu" Vainion elämästä parinkymmenen hänen tekemänsä laulun siivittämänä. Näytelmä esitettiin Merikarvialla meren rannassa lokkien liitäessä taivaalla niin kuin esitetyssä Albatrossi-laulussakin. Junnun monet muutkin laulut sopivat meriaiheisina erinomaisesti merelliseen maisemaan tuulen tehdessä aaltoja ja tuivertaessa myös meitä viimeistä sijaa myöten katsomon täyttänyttä väkeä. Näytelmässä laulettiin "Yksinäinen saarnipuu", samoin tunnetut "Kotkan poikii ilman siipii", "Kolmatta linjaa takaisin", "Sellaista elämä on" ja siis myös "Albatrossi", yhteensä 26 biisiä. Melkoista rumputulta!
Merikarvia on nimensä mukaisesti todella merellinen paikkakunta. Varsinkin kesäelämä keskittyykin siellä paljolti juuri merelle ja sen rantamien kesäasukkaisiin ja tietysti liikkeellä oleviin turisteihin.
Kunta on julkaissut 80-sivuisen "Merikarvian matkailupalvelut 2013". Siinä kerrotaan monista tapahtumista, lomanviettomahdollisuuksista ja tietysti myös monipuolisesta talous- ja liike-elämästä. Turistille riittää paljon näkemistä ja kokemista. Erityiskohde on Ouran saaristo. Kesäteatterikin on esittänyt kuutena kesänä melkoisen suosion saavuttaneen Ouraoopperan.
Tänään aurinkoisena päivänä pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä toripäiville, jossa monenmoista asiaa hoidettiinkin. Ensi torstaina onkin vuorossa oikein kahvitarjoilu, mukana ovat myös PerusNaiset. Tere tulemast, klo 10-12 välisenä aikana ainakin yritetään, että kahvi riittää. Kahvittelijoita kyllä on, sen tietää jo moninkertaisesta kokemuksestakin! Kesätorin tunnelma on aina – sään suosiessa – kokemisen arvoinen. Torikauppiaat täyttävät koko laajan torialueen ja yleisöä on tullut pitkiltäkin matkoilta Kankaanpään ympäristöstä ja juttukavereita ja fiilinkiä riittää. Kankaanpään kesätori onkin todella kuuluisa.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Kysely pienteurastamoiden puolesta
KIRJALLINEN KYSYMYS
Eduskunnan puhemiehelle
Etelä-Pohjanmaalla on vain yksi
pienteurastamo. Lehmän teurastuksesta se laskuttaa 700 euroa. Kyseisen lehmän
omistaja saa tuottajana lihoista kohtuuhintaan myytynä vain 330 euroa.
Tarkastus- ja hygieniatarkistukset tulevat pienteurastamon
pienillä määrillä kalliiksi. Lääkärintarkastukset ennen ja jälkeen teurastuksen
kangistavat toimintaa. Suurteurastamot vievät voiton tehokkuudella ja mm.
ruhonosien jäljittämisen onnistuessa eläinyksilön tarkkuudella uuden
teknologian avulla.
Kun pienteurastamoiden vähäisyys estää kilpailun syntymisen,
olisi uusien teurastamojen perustaminen saatava lainsäädännön kautta
helpommaksi ja niiden toimintaa rasittavat lisäkustannukset alemmaksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan
työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä jotta pienteurastamoiden
perustamisen byrokratiaa saataisiin helpommaksi ja toimintaa rasittavat
kustannukset kevyemmiksi, että uudet pienteurastamot toisivat tervettä
kilpailua markkinoille ja sitä kautta lihantuottajat saisivat kohtuullisen
korvauksen tuotteistaan?
Anssi Joutsenlahti / ps
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Hartauspuhe puoluekokouksessa
Osa Joensuun puoluekokouksessa sunnuntaiaamuna pitämästäni hartauspuheesta:
Rakkaat ystävät! Hyvät puoluesisaret ja -veljet!
Olemme nyt koolla täällä Joensuun kaupungissa suuremmalla perussuomalaisten joukolla kuin missään koskaan ennen. Myös puolueemme on merkittävämpi ja vahvempi kuin koskaan ennen, olemmehan virallisesti kolmanneksi suurin puolue 39 kansanedustajamme voimin ja olemme säilyttäneet tämän asemamme jo koko vaalien jälkeisen kahden vuoden ajan. Viimeisimmässä gallupissa olemme jo toisella sijalla. Tästä saamme iloita ja voimme yhdessä vahvistua toinen toistemme seurasta ja ystävämielestä.
Saamme myös hetken levätä tässä yhteisessä pyhäaamun hartaushetkessä ja virkistyä meidän keskellämme näkymättöminä läsnä olevien, meitä rakastavien, hyvän Taivaallisen Isämme ja hänen poikansa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaavien käsien alla.
Kristittyinä saamme olla itsessämme heikkoja ja huonoja, mutta kuitenkin samalla vahvoja ja lopullisen voittajan seurassa väkevää, tulevaisuuden ja toivon kansaa. Tätä kuvaa sydämiin käyvästi Juhani Siljo runossaan Teppo Tyhjänen:
"Isä, hatara nuttu/ ol´ eloni tää,/ se kylmän pitää,/ ei lämpimää,/ ja ainut antis/ oli nuttuni tää."
Ylen hajallansa/ sen päällys on,/ ja tasku puhki/ ja pohjaton,/ -paha sinne säästää/ mun mitään on.
Isä, käskevät paikata/ nuttua mun…/ Ah, paikkuutyöhönkö/ poikas sun-!/ Ja jok´ainut tilkku/ tulis kerjätä mun…
Ja nuttu paikaten/ pahenis vain -./ Ei, sellaisna kannan/ kuin sulta sen sain/ -ja ihmiskummana/ kuljen vain, kunis poliisi Kuolema/ tulee ja vie,/ -käsipuolessani/ hän piankin lie,-/ minut oljille korjaa,/ nutun nurkkaan vie.
Mut aamuna uunna/ puvun uuden saan./ Ken verhoa vanhaa/ nyt paikkaamaan,/ kun kohta uuden,/ Isä, sulta saan!"
Koko puolueellemme on isänmaamme asia aina ollut ja tulee olemaan kaikkein tärkein. Pyrimme siihen, että kaikki kansalaisemme voisivat tuntea omakseen virkatehtävässään menehtyneen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Dag Hammarskjöldin sanat siitä, että saadessamme olla Pohjoismaiden asukkaita, on kuin olisimme saaneet päävoiton arpajaisissa.
Kirjojen Kirjan, Raamatun Sananlaskujen kirjasta tulee etsimättä esiin meille opastukseksi ja rohkaisuksi sana: "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Jo rippikoulussa olemme oppineet, miten Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaa vanhurskautta.
Maamme-laulun runoilijan J.L.Runebergin "Isänmaan virsi" kuvaa kansamme niitä tuntoja, miten löydämme aina turvan Herramme suojeluksessa, niin menneinä vuosina kuin edelleen myös omana aikanamme:
"Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana."
Kun nyt lähetämme seppelevartion sodissamme vapautemme edestä kaikkensa antaneiden sankarivainajien haudoille, saamme muistaa tämän: "On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on."
Ja saman isänmaan virren sanoin saamme rukoilla näin: "Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. Sä autoit valoon tämän maa kuin kedon kukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas."
Rakkaat ystävät! Hyvät puoluesisaret ja -veljet!
Olemme nyt koolla täällä Joensuun kaupungissa suuremmalla perussuomalaisten joukolla kuin missään koskaan ennen. Myös puolueemme on merkittävämpi ja vahvempi kuin koskaan ennen, olemmehan virallisesti kolmanneksi suurin puolue 39 kansanedustajamme voimin ja olemme säilyttäneet tämän asemamme jo koko vaalien jälkeisen kahden vuoden ajan. Viimeisimmässä gallupissa olemme jo toisella sijalla. Tästä saamme iloita ja voimme yhdessä vahvistua toinen toistemme seurasta ja ystävämielestä.
Saamme myös hetken levätä tässä yhteisessä pyhäaamun hartaushetkessä ja virkistyä meidän keskellämme näkymättöminä läsnä olevien, meitä rakastavien, hyvän Taivaallisen Isämme ja hänen poikansa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaavien käsien alla.
Kristittyinä saamme olla itsessämme heikkoja ja huonoja, mutta kuitenkin samalla vahvoja ja lopullisen voittajan seurassa väkevää, tulevaisuuden ja toivon kansaa. Tätä kuvaa sydämiin käyvästi Juhani Siljo runossaan Teppo Tyhjänen:
"Isä, hatara nuttu/ ol´ eloni tää,/ se kylmän pitää,/ ei lämpimää,/ ja ainut antis/ oli nuttuni tää."
Ylen hajallansa/ sen päällys on,/ ja tasku puhki/ ja pohjaton,/ -paha sinne säästää/ mun mitään on.
Isä, käskevät paikata/ nuttua mun…/ Ah, paikkuutyöhönkö/ poikas sun-!/ Ja jok´ainut tilkku/ tulis kerjätä mun…
Ja nuttu paikaten/ pahenis vain -./ Ei, sellaisna kannan/ kuin sulta sen sain/ -ja ihmiskummana/ kuljen vain, kunis poliisi Kuolema/ tulee ja vie,/ -käsipuolessani/ hän piankin lie,-/ minut oljille korjaa,/ nutun nurkkaan vie.
Mut aamuna uunna/ puvun uuden saan./ Ken verhoa vanhaa/ nyt paikkaamaan,/ kun kohta uuden,/ Isä, sulta saan!"
Koko puolueellemme on isänmaamme asia aina ollut ja tulee olemaan kaikkein tärkein. Pyrimme siihen, että kaikki kansalaisemme voisivat tuntea omakseen virkatehtävässään menehtyneen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Dag Hammarskjöldin sanat siitä, että saadessamme olla Pohjoismaiden asukkaita, on kuin olisimme saaneet päävoiton arpajaisissa.
Kirjojen Kirjan, Raamatun Sananlaskujen kirjasta tulee etsimättä esiin meille opastukseksi ja rohkaisuksi sana: "Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakunnan häpeä." Jo rippikoulussa olemme oppineet, miten Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaa vanhurskautta.
Maamme-laulun runoilijan J.L.Runebergin "Isänmaan virsi" kuvaa kansamme niitä tuntoja, miten löydämme aina turvan Herramme suojeluksessa, niin menneinä vuosina kuin edelleen myös omana aikanamme:
"Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan, niin sodassa kuin rauhassa ja murheen onnen aikana."
Kun nyt lähetämme seppelevartion sodissamme vapautemme edestä kaikkensa antaneiden sankarivainajien haudoille, saamme muistaa tämän: "On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on."
Ja saman isänmaan virren sanoin saamme rukoilla näin: "Oi Herra, käy sä siunaamaan nää rannat rakkaan synnyinmaan. Suo aina rauha suloinen ja estä sota verinen. Sä autoit valoon tämän maa kuin kedon kukan ummustaan. Sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas."
Kiitos Timo
Eilen lopetin ja tänään voin aloittaa tällä koko perussuomalaisen ystäväkansan yhteisellä, sydänten pohjasta nousevalla toteamuksella: Kiitos Timo!
Tunnelmat Joensuun puoluekokoukseen mentäessä olivat tietysti jännittyneet, mutta vedonlyöntisuhteet olivat kyllä 10-1 sen suhteen, että kyllä Timo sinne Brysseliin lähtee. Tilannehan oli hänen kannaltaan mitä kutkuttavin. EFD = Europe of Freedom and Democracy = Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa- ryhmä kasvaa merkittävästi ensi toukokuun EU-vaaleissa, koska EU-kriittisyys on lisääntynyt kaikissakin Euroopan maissa. Timolla on melkoinen maine niin ryhmän kuin koko muunkin Euroopan piirissä, onhan hänet rankattu heti Obaman jälkeen maailman seitsemänneksi vaarallisemmaksi henkilöksi.Tämän vuoksi EU-vaalien jälkeen Timoa olisi odottanut melkoisen korkeat tehtävät Euroopassa.
Onkin nostettava hattua korkealle, että Timo luopuu odottamassa olevasta korkeasta asemasta EU:n ympyröissä. Varmasti myös henkilökohtaisista viehtymyksistään huolimatta hän jättäytyy vapaaehtoisesti pois - niin kuin on tapana sanoa - näiden houkuttelevien lihapatojen ääreltä ja jää velvollisuudentuntoisena puoluejohtajana hoitamaan kotimaan asioita. Hän keskittyy nostamaan puoluettamme kilvoittelemaan vuoden 2015 vaaleissa pääministeripuolueen asemasta.
Timo osoitti syvän velvollisuudentuntonsa puolueen johtajana. Hän ilmaisi halunsa kantaa vastuuta edelleen. Timo on puolueemme nostajana nykyiseen asemaan, suurten puolueiden joukoon eikä hän lähtenyt tavallaan karkuteille, vaan jäi puolueväkemme voimakkaan tahdonilmauksenkin siivittämänä vartiopaikalle kotimaan puoluekentälle. Ensin käymme tietysti voitolliset EU-vaalit, sillä saammehan me kaksikymmentä tunnettua ehdokasta liikenteeseen ilman Timoakin - ja sitten jatkamme uuteen vaalimenestyksen seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka kuitenkin niin puolueemme kuin ennenkaikkea maamme kannalta ovat ne tärkeimmät vaalit.
Näissä merkeissä, Timon johdolla, meidän on hyvä jatkaa hyvähenkisen puoluekokouksemmekin siivittämänä yhtenäisenä puolueena kohti uusia voittoja maamme ja kansamme parhaaksi. Ja tähän työhön kutsumme yhä uusia kansamme parasta ajattelevia työmyyriä - niin naisia kuin miehiä. Työkenttää riittää meille kaikilla.
Tunnelmat Joensuun puoluekokoukseen mentäessä olivat tietysti jännittyneet, mutta vedonlyöntisuhteet olivat kyllä 10-1 sen suhteen, että kyllä Timo sinne Brysseliin lähtee. Tilannehan oli hänen kannaltaan mitä kutkuttavin. EFD = Europe of Freedom and Democracy = Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa- ryhmä kasvaa merkittävästi ensi toukokuun EU-vaaleissa, koska EU-kriittisyys on lisääntynyt kaikissakin Euroopan maissa. Timolla on melkoinen maine niin ryhmän kuin koko muunkin Euroopan piirissä, onhan hänet rankattu heti Obaman jälkeen maailman seitsemänneksi vaarallisemmaksi henkilöksi.Tämän vuoksi EU-vaalien jälkeen Timoa olisi odottanut melkoisen korkeat tehtävät Euroopassa.
Onkin nostettava hattua korkealle, että Timo luopuu odottamassa olevasta korkeasta asemasta EU:n ympyröissä. Varmasti myös henkilökohtaisista viehtymyksistään huolimatta hän jättäytyy vapaaehtoisesti pois - niin kuin on tapana sanoa - näiden houkuttelevien lihapatojen ääreltä ja jää velvollisuudentuntoisena puoluejohtajana hoitamaan kotimaan asioita. Hän keskittyy nostamaan puoluettamme kilvoittelemaan vuoden 2015 vaaleissa pääministeripuolueen asemasta.
Timo osoitti syvän velvollisuudentuntonsa puolueen johtajana. Hän ilmaisi halunsa kantaa vastuuta edelleen. Timo on puolueemme nostajana nykyiseen asemaan, suurten puolueiden joukoon eikä hän lähtenyt tavallaan karkuteille, vaan jäi puolueväkemme voimakkaan tahdonilmauksenkin siivittämänä vartiopaikalle kotimaan puoluekentälle. Ensin käymme tietysti voitolliset EU-vaalit, sillä saammehan me kaksikymmentä tunnettua ehdokasta liikenteeseen ilman Timoakin - ja sitten jatkamme uuteen vaalimenestyksen seuraavissa eduskuntavaaleissa, jotka kuitenkin niin puolueemme kuin ennenkaikkea maamme kannalta ovat ne tärkeimmät vaalit.
Näissä merkeissä, Timon johdolla, meidän on hyvä jatkaa hyvähenkisen puoluekokouksemmekin siivittämänä yhtenäisenä puolueena kohti uusia voittoja maamme ja kansamme parhaaksi. Ja tähän työhön kutsumme yhä uusia kansamme parasta ajattelevia työmyyriä - niin naisia kuin miehiä. Työkenttää riittää meille kaikilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)