Kolmena päivän vapun tienoilla neljällä miehellä talkoiltiin valtatie 23:n tievarsia puhtaaksi sinne heitetyistä roskista, joilla ei näy loppua oleva. Ja kuitenkin tiedämme kampanjat Pidä Suomi siistinä ja kaiken kouluopetuksen muun valistuksen, joka vaan ei näytä menevän perille. Kaikenlaista roskaa riittää vaikka millä mitalla ja jätesäkit täyttyvät jo lyhyelläkin matkalla. Ei voi kuin ihmetellä meidän ihmisten välinpitämättömyyttä ja täydellistä piittaamattomuuttamme maame ja asuinseutumme viihtyisyydestä ja siisteydestä.
Kaivelin Suomen lakikirjasta asiaa koskevia pykäliä. Löytyy jämäkkä jätelaki, joka sisältää monia säädöksiä kuntien jätehuollolle, jätteiden tuottajille, mutta myös meille tavallisille tallaajille eli roskaajille.
Laista löytyy kyllä roskaamiskielto: Ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa jne. siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentamista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettevaa muuta haittaa. Tämän kiellon rikesakkoseuraamuksesta todetaan tämän roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta poliisin voivan määrätä roskaajalle 50 euron rikesakon. Roskaaja voidaan myös määrätä puhdistamaan roskaantuneen alueen.
Taitaa vaan tämä roskaamislakipykälä olla ns. kuollut pykälä eli sitä on vaikea toteuttaa. Joissakin maissa kyllä osataan valvominen suorittaa ja rangaistuksia jakaa. Ja seurauksetkin ovat hyvät, alueet pysyvät siisteinä, käteen sattuvat jätteet löytävätkin paremmin paikkansa roskiksista tai autolla ajettaessa niitä ei kylmästi heitetä ikkunasta tienvarteen vaan kerätään jätepussiin, joka sitten kiikutetaan jätesäiliöön.
Kun ei hyvällä näytetä saavan parannusta aikaan - katsottakoon vaikkapa Kankaanpään toria varhain aamulla yön juhlijoiden jäljiltä ennen siivoojien käyntiä - niin olisiko paikallaan valvonnan tehostaminen ja sakonkin rapsauttaminen. Tehokkainta tietysti olisi määrääminen roskien keräämiseen.
maanantai 30. huhtikuuta 2012
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Monta asunsijaa
Jumalan kansan koti-ikävän sunnuntain nimi on myös Jubilate = Riemuitkaa: Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat. Laulakaa hänen nimensä kunniaa, kiittäkää ja ylistäkää häntä.
Riemun aihe tulee esiin päivän tekstissäkin, kun Jeesus kertoo, miten hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisiko Hän, että minä menen valmistamaan teille sijaa. Näin meille kuoleman alaisille ja katoavaisuuden kahleissa eläville on toivo tulevasta niin kuin sanotaan, että kristityillä on paremmat päivät aina edessäpäin.
Jämijärven messussa veisasimme koskettavia kanttori Heikki Havin valitsemia iäisyysvirsiä. Yksi oli niin Heikin kuin itsenkin aikanaan tulevaan omaan siunaustilaisuuteemme toivomamme virsi Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan, monet kuljen mä vaikeat retket. Toinen erityisesti näin kevääseen sopiva oli Aurinkomme ylösnousi, paistaa voitto vuorelta.
Kolmas alkuperäisessä siioninvirsien asussaan 26 säkeistöisenä ollut virsi Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset kertoo monenlaisista Kristus-tien matkamiehen vaivoista ilmentäen kristityn koti-ikävää. Herännäisseeuroisssa on tapana veisata virsi kokonansa, niinpä on sanottu, kun tämä virsi on aloitettu seuroissa, että kyllä nyt saadaan nauttia yltäkyllin virrenveisuun "suloisuutta". Lopultakin kaikkien matkan vaivojen jälkeen pimeänkin käytävän päässä tulvehtii kirkas valo ovesta. Lopullinen voittopalkintomme on Hän, Mestarimme, joka sanoo olevansa tie ja totuus ja elämä!
Näin sunnuntain messu Jämijärven kirkossa omalta osaltaan lisäsi uskoamme ja toivoamme perillepääsymme varmuudesta Vapahtajamme valmistamiin lopullisiin asuinsijoihin!
Riemun aihe tulee esiin päivän tekstissäkin, kun Jeesus kertoo, miten hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisiko Hän, että minä menen valmistamaan teille sijaa. Näin meille kuoleman alaisille ja katoavaisuuden kahleissa eläville on toivo tulevasta niin kuin sanotaan, että kristityillä on paremmat päivät aina edessäpäin.
Jämijärven messussa veisasimme koskettavia kanttori Heikki Havin valitsemia iäisyysvirsiä. Yksi oli niin Heikin kuin itsenkin aikanaan tulevaan omaan siunaustilaisuuteemme toivomamme virsi Minä vaivainen oon, mato, matkamies maan, monet kuljen mä vaikeat retket. Toinen erityisesti näin kevääseen sopiva oli Aurinkomme ylösnousi, paistaa voitto vuorelta.
Kolmas alkuperäisessä siioninvirsien asussaan 26 säkeistöisenä ollut virsi Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset kertoo monenlaisista Kristus-tien matkamiehen vaivoista ilmentäen kristityn koti-ikävää. Herännäisseeuroisssa on tapana veisata virsi kokonansa, niinpä on sanottu, kun tämä virsi on aloitettu seuroissa, että kyllä nyt saadaan nauttia yltäkyllin virrenveisuun "suloisuutta". Lopultakin kaikkien matkan vaivojen jälkeen pimeänkin käytävän päässä tulvehtii kirkas valo ovesta. Lopullinen voittopalkintomme on Hän, Mestarimme, joka sanoo olevansa tie ja totuus ja elämä!
Näin sunnuntain messu Jämijärven kirkossa omalta osaltaan lisäsi uskoamme ja toivoamme perillepääsymme varmuudesta Vapahtajamme valmistamiin lopullisiin asuinsijoihin!
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Syntymäpäivillä
Kaksillakin synttäreillä kävin lauantaipäivän ratoksi,kun ensin aamupäivällä aloitimme kovan urakan tienvarsiroskien siivoamisessa välillä Liikenne ympyrä-Parkanon raja valtatien 23:n varrella.
Kauko Juhantalo vietti juhlaa 70-vuotismerkkipäivänsä kunniaksi. Sain olla tervehtimässä ja sanomassa onnittelusanoja Kankaanpään kaupungin puolesta kaupungin delegaation kanssa Kuntokeskuksessa vietetyssä juhlassa, jossa syntymäpäiväsankari Liisa-vaimonsa kanssa otti vastaan pitkän rivin onnittelijoita.
Huittisisa Länsi-Suomen Opistolla Aino Voipion tiellä olivat kolme tytärtä Päivi, Helena ja Auli järjestäneet isälleen yllätysjuhlat kutsumalla hänet Helenan tyttären Petran valimistujaisjuhlaa, joka paljastuikin sitten isän 80-vuotisjuhlaksi sukulaisten ja ystävien kesken.
Tunnen sankarin maanviljelijä Seppo Tuliniemen jo 1970-luvulta asti smp:n kovana miehenä Hullun miehen pitäjässä, pitkäaikaisena valtuutettuna ja monikertaisena kansanedustajaehdokkaana. Hän on myös tehnyt mittavan työn kahdenkin tilan isäntänä Palojoella ja Huhtamossa yli neljänkymmenen vuoden aikana.
Vaatimattomista oloista lähteneenä Kauvatsan Sääksjärveltä hän on tehnyt merkittävän elämäntyön. Koulutie alkoi sota-aikana v. 1942 koulussa, jossa ei vielä ollut edes sähkövaloa, vain öljylamppu paloi opettajan pöydän yläpuolella. Siitä sitten ura urkenevi ja on jatkunut 1954 solmitussa avioliitossa Karjana evakkotytön Lailan kanssa kolmen lapsen vanhempina. Lastenlapsia ei vielä ole kuin yksi jo mainittu Petra. Näin Seppo on saanut vanhentua arvokkaasti ja on nyt voinut nähdä aatteensa merkittävän nousun niin, että puolueen oma edustaja voi tuoda hänen juhlaansa eduskunnan puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen.
Huittisissa sain vielä ilon käydä katsomassa sydämellisiä vanhuksia, 102-vuotiasta vanhusta hänen omassa kodissaan ja hänen kymmenen vuotta nuorempaa sisartaan terveyskeskuksessa Simo Riuttamäen kanssa.
Kauko Juhantalo vietti juhlaa 70-vuotismerkkipäivänsä kunniaksi. Sain olla tervehtimässä ja sanomassa onnittelusanoja Kankaanpään kaupungin puolesta kaupungin delegaation kanssa Kuntokeskuksessa vietetyssä juhlassa, jossa syntymäpäiväsankari Liisa-vaimonsa kanssa otti vastaan pitkän rivin onnittelijoita.
Huittisisa Länsi-Suomen Opistolla Aino Voipion tiellä olivat kolme tytärtä Päivi, Helena ja Auli järjestäneet isälleen yllätysjuhlat kutsumalla hänet Helenan tyttären Petran valimistujaisjuhlaa, joka paljastuikin sitten isän 80-vuotisjuhlaksi sukulaisten ja ystävien kesken.
Tunnen sankarin maanviljelijä Seppo Tuliniemen jo 1970-luvulta asti smp:n kovana miehenä Hullun miehen pitäjässä, pitkäaikaisena valtuutettuna ja monikertaisena kansanedustajaehdokkaana. Hän on myös tehnyt mittavan työn kahdenkin tilan isäntänä Palojoella ja Huhtamossa yli neljänkymmenen vuoden aikana.
Vaatimattomista oloista lähteneenä Kauvatsan Sääksjärveltä hän on tehnyt merkittävän elämäntyön. Koulutie alkoi sota-aikana v. 1942 koulussa, jossa ei vielä ollut edes sähkövaloa, vain öljylamppu paloi opettajan pöydän yläpuolella. Siitä sitten ura urkenevi ja on jatkunut 1954 solmitussa avioliitossa Karjana evakkotytön Lailan kanssa kolmen lapsen vanhempina. Lastenlapsia ei vielä ole kuin yksi jo mainittu Petra. Näin Seppo on saanut vanhentua arvokkaasti ja on nyt voinut nähdä aatteensa merkittävän nousun niin, että puolueen oma edustaja voi tuoda hänen juhlaansa eduskunnan puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen.
Huittisissa sain vielä ilon käydä katsomassa sydämellisiä vanhuksia, 102-vuotiasta vanhusta hänen omassa kodissaan ja hänen kymmenen vuotta nuorempaa sisartaan terveyskeskuksessa Simo Riuttamäen kanssa.
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Kalliisti ansaittu juhla
Suomen siniristilippujen hulmutessa navakassa tuulessa vietettiin vuosittaista kunniakansalaistemme kansallista veteraanipäivää. Aloitin aamulla käymällä eduskunnan terveysasemalla vanhassa postitalossa, jonne ns. C-rakennuksen eli virastotalon väki on muuttanut korjaustöiden alta. Marskin patsaalle oli ryhmittynyt eri veteraanijärjestöjen edustajat lippuineen juhlalliseen kunnianosoitukseen. Samanlainen kunniakäynti seppeleenlaskuineen on ollut myös Kankaanpään sankarihaudoilla rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnan järjestämänä. Itsekin kuulun tähän toimielimeen.
Perjantainen eduskuntatyö loppuu aina täysistunnon päättymiseen kello 13.30, jonka jälkeen pääsee lähtemään kotimaisemiin. Niin mekin teimme eduskunta-avustajani Jari Koskelan Jaguarilla kolmisin erityisavustajani Pekka Nikkolan kanssa. Joten ehdimme hyvin Kankaanpään kello 18 alkaneeseen veteraanijuhlaan, jonne tulijoitakin sain olla muiden neuvottelukunnan jäsenten kanssa kättelemässä tervetulleiksi.
Juhlassa oli ilahduttavan paljon väkeä, niin veteraaneja kuin nuorempiakin. Ohjelmakin oli taas mieltä sykähdyttävää. Satakunnan Sotilassoittokunta antoi oman vaikuttavan panoksensa Jääkärienmarsilla, Sillanpään marssilaululla ja loppuksi yhdessä Kankaanpään ja Jämijärven mieskuoron ja Korsutöpinän kanssa esitetyllä Veteraanin iltahuudolla ja yhdessä lauletulla Maamme-laululla.
98-vuotias Vihtori Siivo muisteli sodan päättymispäivää omakohtaisin kokemuksin. Niinisalon varuskunnan komentaja everstiluutnatti Pertti Lahtinen kosketteli juhlapuheessaan myös vast´ikään tehtyä puolustusvoimauudistusta vakuuttaen puolustustahdon ja -kyvyn edelleen säilyvän monista supistuksista huolimatta.
Tervehdyksissä seurakunnan sanan toi pastori Ahti Iivonen. Lukion oppilaan sanan esitti Petteri Saarela.
Valtiovallan tervehdyksesssä sotiemme vetaraaneilla ja kotirintaman kestämisestä huolehtineille naisille korostin veteraanien hyvän huolenpidon merkitystä. Siitä kantavat huolta myös omat yhdistykset Sotainvalidien Veljesliitto, Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto. Valtiovallalla ja kunnilla on merkittavä osansa, kunnat kuten myös Kankaanpää tarjoavat esim. ateriapalveluja. Sotilassoittokunnastamme pyrimme pitämään kiinni kaikin mahdollisin tavoin. Ja jo kunniavelkamme veteraaneillemme edellyttää, että heistä pidetään hyvää huolta loppuun asti ja myös me nuoremmat työskentelemme kaikin voimin heidän isänmaallisen toimintansa velvoittamina Suomen parhaaksi.
Perjantainen eduskuntatyö loppuu aina täysistunnon päättymiseen kello 13.30, jonka jälkeen pääsee lähtemään kotimaisemiin. Niin mekin teimme eduskunta-avustajani Jari Koskelan Jaguarilla kolmisin erityisavustajani Pekka Nikkolan kanssa. Joten ehdimme hyvin Kankaanpään kello 18 alkaneeseen veteraanijuhlaan, jonne tulijoitakin sain olla muiden neuvottelukunnan jäsenten kanssa kättelemässä tervetulleiksi.
Juhlassa oli ilahduttavan paljon väkeä, niin veteraaneja kuin nuorempiakin. Ohjelmakin oli taas mieltä sykähdyttävää. Satakunnan Sotilassoittokunta antoi oman vaikuttavan panoksensa Jääkärienmarsilla, Sillanpään marssilaululla ja loppuksi yhdessä Kankaanpään ja Jämijärven mieskuoron ja Korsutöpinän kanssa esitetyllä Veteraanin iltahuudolla ja yhdessä lauletulla Maamme-laululla.
98-vuotias Vihtori Siivo muisteli sodan päättymispäivää omakohtaisin kokemuksin. Niinisalon varuskunnan komentaja everstiluutnatti Pertti Lahtinen kosketteli juhlapuheessaan myös vast´ikään tehtyä puolustusvoimauudistusta vakuuttaen puolustustahdon ja -kyvyn edelleen säilyvän monista supistuksista huolimatta.
Tervehdyksissä seurakunnan sanan toi pastori Ahti Iivonen. Lukion oppilaan sanan esitti Petteri Saarela.
Valtiovallan tervehdyksesssä sotiemme vetaraaneilla ja kotirintaman kestämisestä huolehtineille naisille korostin veteraanien hyvän huolenpidon merkitystä. Siitä kantavat huolta myös omat yhdistykset Sotainvalidien Veljesliitto, Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto. Valtiovallalla ja kunnilla on merkittavä osansa, kunnat kuten myös Kankaanpää tarjoavat esim. ateriapalveluja. Sotilassoittokunnastamme pyrimme pitämään kiinni kaikin mahdollisin tavoin. Ja jo kunniavelkamme veteraaneillemme edellyttää, että heistä pidetään hyvää huolta loppuun asti ja myös me nuoremmat työskentelemme kaikin voimin heidän isänmaallisen toimintansa velvoittamina Suomen parhaaksi.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Taas linja-autollinen vieraina eduskunnassa
Tavataan sanoa syntymäpäiväsankaria onniteltaessa, että viiskyt vuotta ei ole kulunut suotta. Viiskyt vierastamme eduskunnassa ei myöskään olleet turhan panttina, siksi onnistunut tämä käynti oli niin Pohjois-Satakunnasta tulleiden vieraittemme kuin meidän isäntienkin mielestä Siitä oheinen saamamme kiitosposti:
Arvoisa varapuheenjohtaja ja avustajat
Sovimme paluumatkalla, että lähetän koko porukan puolesta
kiitokset hyvin järjestetystä ja antoisasta tutusmismatkasta. Kaikki olivat
tyytyväisä ja onnellisia ja ylpeitä
Anssin puolesta siitä, että Anssimme on
arvostettu henkilö koko valtakunnan asioiden hoidossa.
Pauli
Vieraitamme oli - voi sanoa - kaikista Pohjois-Satakunnan kunnista, kun Kankaanpään lisäksi heitä tuli Siikaisista kunnanhallituksen jäsen vaimoineen, Honkajoelta Kirkkoneuvoston jäsen vaimoineen, Karviasta valtuutettu, Jämijärveltä ja Pomarkustakin oli ainakin yksi henkilö molemmista. Kankaanpään Paulikin on kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen.
Ryhmähuoneessa vierailijamme saivat tutustua perussuomaisten kansanedustajiin. Kiivaan valiokuntatyöskentelyn lomassa esittäytymässä kävivät ikäpuhemies Kauko Tuupainen, eteläpohjalaiset Vesa-Matti Saarakkala ja Maria Tolppanen sekä ennen eduskunnan kyselytunnin alkua lehterillä Ari Jalonen ja kyselytunnin päätyttyä linja-autolla Lea Mäkipää, entinen alueemme kansanedustaja, nykyisin Pirkanmaalta.
Kyselytunnin ensimmäisen kyselyn sai esittää perussuomalaisten Kaj Turunen: Hallitus suunnittelee julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kilometrikorvausten leikkausta osana säästöjä. Leikkauksen uhreiksi joutuisivat työssään omaa autoaan käyttävät työntekijät, jotka ajavat yli 15 tuhatta kilometriä vuodessa, esimerkiksi myynnin ammattilaiset ja keikkatyöläiset. Kysynkin ministeriltä, miksi haluatte rangaista näitä tiettyjä työntekijäryhmiä heidän työnsäluonteesta johtuvasta tarpeesta käyttää omaa autoa työtehtävissä? Lisäkysymyksessään Turunen laajensa asian koskemaan myös polttoaineiden kallistumista, josta kärsivät erityisesti maaseudulla asuvat ihmiset. Niinpä hän kysyi, miten ministeri aikoo turvata kohtuulliset kuljetus- ja liikkumiskustannukset koko maassa. Vastaukset koko keskustelussakin olivat tavanomaisia vältteleviä ja säästötarpeeseen vetoavia.
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Ei epäluottamusta
VÄLIKYSYMYS: Kataisen ja Urpilaisen hallitus on kasvattanut Suomen kokonaisvastuita Euroopan talouskriisin hoidossa. Eduskunta toteaa, että ei luota hallituksen kykyyn hoitaa talouskriisiä. Edellä olevan perusteella hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta. Äänestystulos hallituksen puolesta 86-56, poissa 57. Oppositiosta poissa oli 20 kansanedustajaa, hallituspuolueiden edustajista näinollen 37. Tiukaksi olisi äänestys mennyt, jos kaikki 20 opposition edustajaa olisivat olleet paikalla, mutta vielä olisi jäänyt 10 äänen ero. Ja näinhän se on, että esimerkiksi valiokuntamatkoilla on tasapuolisesti kaikkien eduskuntaryhmien jäseniä.
Välikysymyksiä on tänä kevätkautena tehty neljä. Niillä ei todellakaan saada hallitusta kaatumaan, oliko se viimeksi 50-luvulla, kun tällainenkin ihme on nähty. Mutta tämä on kuitenkin opposition mahdollisuus tuoda esille tärkeänä pitämänsä epäkohdan, johon myös hallituksen on näin otettava kantaa. Ja asia nousee yleiseen tietoisuuteen, mikä sekin puolestaan lisää painetta hallituksen suuntaan.
Välikysymyksiä on tänä kevätkautena tehty neljä. Niillä ei todellakaan saada hallitusta kaatumaan, oliko se viimeksi 50-luvulla, kun tällainenkin ihme on nähty. Mutta tämä on kuitenkin opposition mahdollisuus tuoda esille tärkeänä pitämänsä epäkohdan, johon myös hallituksen on näin otettava kantaa. Ja asia nousee yleiseen tietoisuuteen, mikä sekin puolestaan lisää painetta hallituksen suuntaan.
tiistai 24. huhtikuuta 2012
EU-kriisirahoitus lopetettava
117 puheenvuoroa käytettiin yhtyneen opposition tekemästä välikysymyksestä tänään eduskunnassa, itse johdin istunnon kolme viimeistä tuntia kello 16.30-19.40. Hallituksen luottamuksesta äänestetään keskiviikkona. Kympin uutiset ei näytä noteeraavan lainkaan välikysymystä.TV1 sentään oli asialla näyttävästi kello 20.30 uutisissa.
Meidän koko yhteisen oppoosition tekemän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja vierustoverini istuntosalissa Pietari Jääskeläinen vertasi eurokriisiä Euro-Titaniciksi, joka on törmännyt jäävuoreen, onhan Titanicin kohtalo ajankohtainen tasan sata vuotta sitten tapahtuneena.
Nykyhallitusta muodostettaessa hallitusohjelmaan otettiin: Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, menee Suomi mukaan vain, jos Suomi saa takausosuudelleen vakuudet. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle.
Kuinka on käynyt. ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu uhkapelikapasiteetti, josta hallituksemme kanta on ollut korkeintaan 500 miljardia, onkin kivunnut jo 700 miljardiin. Suomen kokonaisvastuista ei kukaan ole antanut yksiselitteistä tietoa, mutta vähimmilläänkin se nousee 43-50 miljardiin eli Suomen koko budjetin kokoluokkaan.
Samanaaikaisesti hätiin on hälytetty myös kansainvälinen rahasto IMF, mutta ei sekään tuo tilanteeseen olennaista muutosta ja tässäkin Suomi joutuu takaamaan IMF-rahoitusta moninkertaisesti entiseen verrattuna. Ja kuitenkin kriisimaiden julkinen velka ylittää jo 3000 miljardia euroa.
Hallitukselle on siis mitä painavimmilla syillä esitettävä epäluottamusta, tässä syitä pähkinämkuoressa:
- pettänyt lupauksensa
- toiminut EU-perussopimuksen vastaisesti
- lisännyt Suomen täysin kohtuuttomia vastuita eurokriisissä
- siirtänyt miljardeja euroja kansalaisilta suurpankeille
- salaillut ja peitellyt jälkiään
- syöttänyt kansalaisille harhaanjohtavia tietoja
- vaarantanut Suomen maksukyvyn, AAA-luottoluokituksen ja kansalaisten hyvinvointipalvelut
- myynyt maamme taloudellisen itsemääräämisoikeuden.
Luotamusäänestys on sitten tiistain täysi-istunnon aluksi!
Meidän koko yhteisen oppoosition tekemän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja vierustoverini istuntosalissa Pietari Jääskeläinen vertasi eurokriisiä Euro-Titaniciksi, joka on törmännyt jäävuoreen, onhan Titanicin kohtalo ajankohtainen tasan sata vuotta sitten tapahtuneena.
Nykyhallitusta muodostettaessa hallitusohjelmaan otettiin: Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, menee Suomi mukaan vain, jos Suomi saa takausosuudelleen vakuudet. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle.
Kuinka on käynyt. ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu uhkapelikapasiteetti, josta hallituksemme kanta on ollut korkeintaan 500 miljardia, onkin kivunnut jo 700 miljardiin. Suomen kokonaisvastuista ei kukaan ole antanut yksiselitteistä tietoa, mutta vähimmilläänkin se nousee 43-50 miljardiin eli Suomen koko budjetin kokoluokkaan.
Samanaaikaisesti hätiin on hälytetty myös kansainvälinen rahasto IMF, mutta ei sekään tuo tilanteeseen olennaista muutosta ja tässäkin Suomi joutuu takaamaan IMF-rahoitusta moninkertaisesti entiseen verrattuna. Ja kuitenkin kriisimaiden julkinen velka ylittää jo 3000 miljardia euroa.
Hallitukselle on siis mitä painavimmilla syillä esitettävä epäluottamusta, tässä syitä pähkinämkuoressa:
- pettänyt lupauksensa
- toiminut EU-perussopimuksen vastaisesti
- lisännyt Suomen täysin kohtuuttomia vastuita eurokriisissä
- siirtänyt miljardeja euroja kansalaisilta suurpankeille
- salaillut ja peitellyt jälkiään
- syöttänyt kansalaisille harhaanjohtavia tietoja
- vaarantanut Suomen maksukyvyn, AAA-luottoluokituksen ja kansalaisten hyvinvointipalvelut
- myynyt maamme taloudellisen itsemääräämisoikeuden.
Luotamusäänestys on sitten tiistain täysi-istunnon aluksi!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Tilaisuuksia pukkaa
Koko päiväksi riittää taas juoksemista, ei tosin lenkillä, vaan eri tilaisuukissa ja kokouksissa. Kerrotaan illalla lissää!
Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani, sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösisi on iltarukoukseni. Ennen sitä kuitenkin päivän riennoista, kuten aamulla lupasin.
Kansanedustajien maanantai ja maakuntapäivä aloitettiin yhteisesti Porissa Satakunnan poliisilaitoksella, jossa poliisipäällikkö Timo Vuola kertoi poliisitilanteesta ja edessä olevien uudistusten tuomista näköaloista, jotka eivät välttämättä ole rohkaisevia ainakaan syrjäseuduilla poliisien saatavuuden kannalta. Huumerikosten kasvusta ja eri lajeista kertoi rikoskomisario Jarmo Laine.
Tutustuimme myös Satakunnan pelastuslaitokseen pelastusjohtaja Pekka Tähtisen opastuksellä. Näimme kuuteen eri tehtävään pukeutuneet palomiehet erikoispuvuissaan. Hätäkeskukseen tutustumista ohjasi päällikkö Heikki Uusitalo. Kaikki kolme laitosta sijaitsevat samass rakennuksessa sulassa sovussa. Jopa valtakunnallisen hätäkeskuksen tilat mahtuvat nykyiseen hätäkeskukseen,
Kaupunginhallituksen kokouksessa istuttiin poikkeuksellisen vähän aikaa eli pelkästään tunti.
Sen sijaan illalla Siikaisissa olisi voitu olla vaikka yöhön asti, runsaslukuisella yleisöllä ei ollut kiireen kierua. Voikin sanoa viikonvaihteen kolmannen kokouksen puoluevaltuuston ja piirikokouksen jälkeen sanoneen toden, siksi hyvähenkinen kokouksemme oli.
Vaikka eipä silleen, Siikaisissa on aina ollut oikea henki jo SMP:n ajoista lähtien. Pelkällä hyvällä muistan Antti Kalliomäen isää Heikki Kalliomäkeä, Sulo Mäki-Honkoa, nytkin paikalla ollutta Heikki Tuomalaa ja Olavi Jönkkäriä, jonka poika puolestaan oli mukana. Puhumattakaan Terttu ja Eino Hautamäen perheestä, josta nytkin oli kolme henkeä paikalla. Nykyisin - viime kunnallisvaalien ainoat ehdokkaat - Paavo Tuulensuu ja Kauko Ylikoski pitävät nyt valtuusto- ja hallituspaikkaa. Nyt on tarkoitus saada useampia ehdokkaita ja siten myös useampia valtuutettuja. Nuoria naisiakin on tulossa.
Siikaisten valtuustosalin täyttäneen puolue-illan vuoksi en päässyt kirkkoneuvostoon, joka sekin istui pitkään kello puoli kymmeneen asti. Aamulla taas suunta kohti pääkaupunkia!
Ilta on tullut Luojani, armias ole suojani, sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösisi on iltarukoukseni. Ennen sitä kuitenkin päivän riennoista, kuten aamulla lupasin.
Kansanedustajien maanantai ja maakuntapäivä aloitettiin yhteisesti Porissa Satakunnan poliisilaitoksella, jossa poliisipäällikkö Timo Vuola kertoi poliisitilanteesta ja edessä olevien uudistusten tuomista näköaloista, jotka eivät välttämättä ole rohkaisevia ainakaan syrjäseuduilla poliisien saatavuuden kannalta. Huumerikosten kasvusta ja eri lajeista kertoi rikoskomisario Jarmo Laine.
Tutustuimme myös Satakunnan pelastuslaitokseen pelastusjohtaja Pekka Tähtisen opastuksellä. Näimme kuuteen eri tehtävään pukeutuneet palomiehet erikoispuvuissaan. Hätäkeskukseen tutustumista ohjasi päällikkö Heikki Uusitalo. Kaikki kolme laitosta sijaitsevat samass rakennuksessa sulassa sovussa. Jopa valtakunnallisen hätäkeskuksen tilat mahtuvat nykyiseen hätäkeskukseen,
Kaupunginhallituksen kokouksessa istuttiin poikkeuksellisen vähän aikaa eli pelkästään tunti.
Sen sijaan illalla Siikaisissa olisi voitu olla vaikka yöhön asti, runsaslukuisella yleisöllä ei ollut kiireen kierua. Voikin sanoa viikonvaihteen kolmannen kokouksen puoluevaltuuston ja piirikokouksen jälkeen sanoneen toden, siksi hyvähenkinen kokouksemme oli.
Vaikka eipä silleen, Siikaisissa on aina ollut oikea henki jo SMP:n ajoista lähtien. Pelkällä hyvällä muistan Antti Kalliomäen isää Heikki Kalliomäkeä, Sulo Mäki-Honkoa, nytkin paikalla ollutta Heikki Tuomalaa ja Olavi Jönkkäriä, jonka poika puolestaan oli mukana. Puhumattakaan Terttu ja Eino Hautamäen perheestä, josta nytkin oli kolme henkeä paikalla. Nykyisin - viime kunnallisvaalien ainoat ehdokkaat - Paavo Tuulensuu ja Kauko Ylikoski pitävät nyt valtuusto- ja hallituspaikkaa. Nyt on tarkoitus saada useampia ehdokkaita ja siten myös useampia valtuutettuja. Nuoria naisiakin on tulossa.
Siikaisten valtuustosalin täyttäneen puolue-illan vuoksi en päässyt kirkkoneuvostoon, joka sekin istui pitkään kello puoli kymmeneen asti. Aamulla taas suunta kohti pääkaupunkia!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Puolueen kokouksia
Viikonvaihteeseen oli osoitettu kaksikin Perussuomalaisten vuosikokouksia: lauantaina puolueen puoluevaltuusto Helsingissä, pyhänä piirin kevätkokous Kankaanpäässä.
Eduskuntatalolla oli aina tärkeimmiksi kokousasioiksi muodostuvia henkilövalintoja, Kankaanpään valtuustosalissa käsiteltiin pelkkiä vuosikokousasioita kuten vuosikertomusta ja tilejä, tietysti myös keskusteltiin vilkkaasti ajankohtaisista politiikan kentän tapahtumista.
Puoluehallitus on erovuorossa joka vuosi. Se tosin tuntuu liian tiheältä, kaksivuotiskausi vaikuttaisi käytännöllisemmältä, eka vuonna voisi ajaa itsensä sisään ja toisena vuotena olisi jo kokemustakin.
Voisi jopa ajatella sellaistakin, että hallituksen muodostaisivat piirien puheenjohtajat. Tälläkin kertaa seitsemästä valitusta viisi on piiriensä johdossa. Entisistä piirin ykkösmiehistä säilyttivät paikkansa Etelä-Pohjanmaan Raimo Vistbacka ja meidän Satakunnan Seppo Toriseva. Uusina piiripuheenjohtajina hallitukseen nousivat Helsingin Juha Väätäinen, Varsinais-Suomen Juhani Pilpola ja Pirkanmaa Mikko Nurmo.
Kokouksemme sai melkoista julkisuuttakin, kaikissa illan tv-uutislähetyksissä oli kuvavälähdyksiä ja myös pyhäaamun lehdet noteerasivat kokouksemme. Jopa meidän Satakunnan kaikki kokousedustajat näkyivät kuvaruudussa, varsinaisina puoluevaltuuston edustajina Laura Huhtasaari, Simo Riuttamäki ja Pauli Saarinen, minä kansanedustajana ja vieläpä avustajanikin Jari Koskela.
Timo Soinin lähes tunnin puheenvuoro oli tietysti kohokohta hänen kertoessaan politiikan kentän ajankohtaisasioista ja esitellessä tulossa olevaa syksyn kunnallisvaalien ohjelmaamme: Kunnat kuntoon ja murtautiminen koko maan käsittäväksi kunnalliseksi vaikuttajaksi.
Tavoitteena on ensihätään vaatimattomasti vain kaksinkertaistaa valtuutettujen luku noin neljästäsadasta tuhanteen ja nostaa kannatus 5,4 prosentista kymmeneen. 15 prosenttiyksiköllä kannatus nousisikin jo kolminkertaiseksi eikä sekään ole mahdotonta. Kaikki riippuu hyvästä ehdokasasettelusta ja siitä, ettei kylmiä kuntia jää lainkaan, vaan että kaikissa kunnissa voi äänestää perussuomalaisia ehdokkaita. Vaaliohjelmammehan joka tapauksessa on erinomaisen hyvä!
Eduskuntatalolla oli aina tärkeimmiksi kokousasioiksi muodostuvia henkilövalintoja, Kankaanpään valtuustosalissa käsiteltiin pelkkiä vuosikokousasioita kuten vuosikertomusta ja tilejä, tietysti myös keskusteltiin vilkkaasti ajankohtaisista politiikan kentän tapahtumista.
Puoluehallitus on erovuorossa joka vuosi. Se tosin tuntuu liian tiheältä, kaksivuotiskausi vaikuttaisi käytännöllisemmältä, eka vuonna voisi ajaa itsensä sisään ja toisena vuotena olisi jo kokemustakin.
Voisi jopa ajatella sellaistakin, että hallituksen muodostaisivat piirien puheenjohtajat. Tälläkin kertaa seitsemästä valitusta viisi on piiriensä johdossa. Entisistä piirin ykkösmiehistä säilyttivät paikkansa Etelä-Pohjanmaan Raimo Vistbacka ja meidän Satakunnan Seppo Toriseva. Uusina piiripuheenjohtajina hallitukseen nousivat Helsingin Juha Väätäinen, Varsinais-Suomen Juhani Pilpola ja Pirkanmaa Mikko Nurmo.
Kokouksemme sai melkoista julkisuuttakin, kaikissa illan tv-uutislähetyksissä oli kuvavälähdyksiä ja myös pyhäaamun lehdet noteerasivat kokouksemme. Jopa meidän Satakunnan kaikki kokousedustajat näkyivät kuvaruudussa, varsinaisina puoluevaltuuston edustajina Laura Huhtasaari, Simo Riuttamäki ja Pauli Saarinen, minä kansanedustajana ja vieläpä avustajanikin Jari Koskela.
Timo Soinin lähes tunnin puheenvuoro oli tietysti kohokohta hänen kertoessaan politiikan kentän ajankohtaisasioista ja esitellessä tulossa olevaa syksyn kunnallisvaalien ohjelmaamme: Kunnat kuntoon ja murtautiminen koko maan käsittäväksi kunnalliseksi vaikuttajaksi.
Tavoitteena on ensihätään vaatimattomasti vain kaksinkertaistaa valtuutettujen luku noin neljästäsadasta tuhanteen ja nostaa kannatus 5,4 prosentista kymmeneen. 15 prosenttiyksiköllä kannatus nousisikin jo kolminkertaiseksi eikä sekään ole mahdotonta. Kaikki riippuu hyvästä ehdokasasettelusta ja siitä, ettei kylmiä kuntia jää lainkaan, vaan että kaikissa kunnissa voi äänestää perussuomalaisia ehdokkaita. Vaaliohjelmammehan joka tapauksessa on erinomaisen hyvä!
Kuntavaaleilla korruptiota kitkemään
Viime kyselytunnilla, jossa oli mukana seuraamassa parikymmentä Kankaanpään reserviläisjärjetöjen edustajaakin, Timo Soini kysyi sekä poliittisesta että taloudellisesta korruptiosta, jota on pesiytynyt erityisesti myös kuntiiin, niiden paikkallisiin päätöksiin esim. hankinnoista ja kaavoituksista. Tämä tulee myös nousemaan syksyn kuntavaalien tärkeäksi kysymykseksi, jonka me perussuomalaiset nostamme näkyviin. Kaikkia ihmisiä ja kaikkia tahoja tulee kohdella tasa-arvoisesti, avoimesti ja rehellisesti ilman mitäänn hyvävelijärjestelmää.
Hallituksen juuri antamaan vanhuspalvelulakiin vaadimme myös sitovia henkilöstömitoituksia.
Peruspalveluministeri on tästä puhunut, mutta tosipaikan tullen nämä vaadittavien henkilöstömäärien mitoitus jätettiinkin lakiesityksen ulkopuolelle. Tätä emme voi hyväksyä ja lain eduskuntakäsittelyssä vaadimmekin selvien hoitohenkilöstölukujen määräämistä laitospaikkojen mukaisesti.
Ihmettelemme myös, miten nuorten yhteiskuntatakuu voidaan toteuttaa, kun samanaikaisesti vähennetään tuhansia nuorten koulutuspaikkoja. Pahoittelemme edelleen maassamme jatkuvaa demokratiavajetta, kun edellisen eduskunnan hyväksymä jokaisen äänen samanarvoisuuden taannut vaalilain uudistus torpattiin sosialidemokraattien vaatimuksesta tässä eduskunnassa. Siksi tarvitsemme kansaa ja kansalaisten yhdenvertaisuutta puolustavia valtuutettuja myös kuntatasolle estämään hyväveliverkostojen häikäilemätöntä kähmintää.
Kuntauudistuksessa emme hyväksy pakkoliitoksia. Vapaaehtoisissa yhdistymisissä on rinnakkaisvirat purettava välittömästi ilman nykyistä viiden vuoden viivettä ja vähennettävä byrokratian virkoja ja vastaavasti ja lisättävä lisättävä kasvavan tarpeen mukaisia hoitoalan työpaikkoja..
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Valtuuston juhlakokous 100 vuotta täynnä
Meitä merkillisiä kunnallisvaltuutettuja oli melkoinen joukko, kun Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen jakoi liiton myöntämät kunnia- ja ansiomerkit arvokkaassa Kankaanpään valtuuston perustamisen satavuotis- ja kaupungiksitulon 40-vuotisjuhlassa. Itsellänikin on kunnallisia luottamustoimia yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1968 lähtien. Tähänastinen ura oikeutti kultaiseen ansiomerkkiin.
Aikanaan edustajakolleekananikin ollut Timo Kietäväinen kertoi juhlapuheessaan viisaita sanoja kuntien historiasta, nykytilanteesta ja tulevista haasteista, jotka ovat edessä parast´aikaa tehtävän kuntauudistuksen ja koko kunnallislain uudistamisen ansiosta. Toimivan kokonaisuuden syntymiseksi tulee kuntien elinvoimaisuuden säilymiseksi huolehtia sotelakien ja rahoituslakien oikeudenmukaisesta sisällöstä. Uudistuksiin olisi lähdettävä laajapohjaisen parlamentaarisen toimikunnan pohjalta. Tavoitteena on tietysti vahvan peruskunnan muodostaminen, mutta siihen voidaan päästä paitsi kuntaliitoksilla myös etsimällä uusia vaihtoehtoja, kehittelemällä nykyistä paras-hanketta ja pohtimalla myös vastuu- tai isäntäkuntamallia.
Pentti Luodetlahti oli saanut tehtäväkseen laatia lyhyen yhteenvedon Kankaanpään kehityksestä vuoden 1756 saarnahuonekunnasta itsenäisen seurakunnan saamisesta v. 1841 aina nykyaikaan v. 1967 saadun kauppalanoikeuksien ja v.1972 kaupungiksitulon kautta nykypäivään. Kavalkaadista kävi selvästi ilmi Kankaanpään kehitys yritteliäänä alueensa keskuksena, jonka eteenpäinmenemiseen löivät voimakkaasti leimansa 1930-luvulla saadut rautatie v.1938 ja varuskunta v.1932.
Uhanalainen Satakunnan Sotilassoittokunta viritteli ilmoille komeita sointujaan monen otteeseen ja myös Kankaanpään Musiikkiopiston oppilaat musisoivat varsinkin buffet-illallisen aikana.
Eduskuntatalolta juhlaan lähtiessämme kansanedustaja Jari Myllykosken kanssa, kysyi varapuhemies Pekka Ravi, että viettääkö Kankaanpää koskaan 110-vuotisjuhliaan. Elämme kyllä epävarmuuden aikaa, mutta tulevienkin juhlien järjestämiseen on luotettava - kaikesta huolimatta.
Aikanaan edustajakolleekananikin ollut Timo Kietäväinen kertoi juhlapuheessaan viisaita sanoja kuntien historiasta, nykytilanteesta ja tulevista haasteista, jotka ovat edessä parast´aikaa tehtävän kuntauudistuksen ja koko kunnallislain uudistamisen ansiosta. Toimivan kokonaisuuden syntymiseksi tulee kuntien elinvoimaisuuden säilymiseksi huolehtia sotelakien ja rahoituslakien oikeudenmukaisesta sisällöstä. Uudistuksiin olisi lähdettävä laajapohjaisen parlamentaarisen toimikunnan pohjalta. Tavoitteena on tietysti vahvan peruskunnan muodostaminen, mutta siihen voidaan päästä paitsi kuntaliitoksilla myös etsimällä uusia vaihtoehtoja, kehittelemällä nykyistä paras-hanketta ja pohtimalla myös vastuu- tai isäntäkuntamallia.
Pentti Luodetlahti oli saanut tehtäväkseen laatia lyhyen yhteenvedon Kankaanpään kehityksestä vuoden 1756 saarnahuonekunnasta itsenäisen seurakunnan saamisesta v. 1841 aina nykyaikaan v. 1967 saadun kauppalanoikeuksien ja v.1972 kaupungiksitulon kautta nykypäivään. Kavalkaadista kävi selvästi ilmi Kankaanpään kehitys yritteliäänä alueensa keskuksena, jonka eteenpäinmenemiseen löivät voimakkaasti leimansa 1930-luvulla saadut rautatie v.1938 ja varuskunta v.1932.
Uhanalainen Satakunnan Sotilassoittokunta viritteli ilmoille komeita sointujaan monen otteeseen ja myös Kankaanpään Musiikkiopiston oppilaat musisoivat varsinkin buffet-illallisen aikana.
Eduskuntatalolta juhlaan lähtiessämme kansanedustaja Jari Myllykosken kanssa, kysyi varapuhemies Pekka Ravi, että viettääkö Kankaanpää koskaan 110-vuotisjuhliaan. Elämme kyllä epävarmuuden aikaa, mutta tulevienkin juhlien järjestämiseen on luotettava - kaikesta huolimatta.
torstai 19. huhtikuuta 2012
Taidekoulun näyttelyssä
Meitä silminnäkijöitä todistajia oli paikalla koko kaapelitehtaan näyttelytilat täyttänyt yleisömäärä avaamassa Kankaanpään Taidekoulun lopputyönäyttelyä nimeltä Silminnäkijät.
On aika uskalias ja myös taloudellisia resulsseja vaativa ponnistus tuoda maaseudulta taidenäyttely pääkaupunkiin, Suomen taiteen Mekkaan. Monen vuoden tauon jälkeen koulu ja sen neljän vuoden opiskelun jälkeen valmistuneet kaksikymmentä taiteilijaa kuitenkin rohkenivat tämän tehdä. Onhan koulu perustettu 47 vuotta sitten nimenomaan maaseudulle, professori Kauko Räikkeen kotiseudulle, ikään kuin terveelliseksi vastapainoksi liiaksikin pääkaupunkiseudulle keskittyneelle taide-elämälle.
Avajaiset saivat hohtoa paitsi tietysti kaikkien valmistuneiden persoonallisista töistä myös näyttelyn avaajan kulttuuri- ja urheiluministerin Paavo Arhinmäen rohkaisevista sanoista. Onhan koulun olemassaolo ollut viimeaikaisten ammattikorkeakoulupaikkojen supistusrumpan keskellä enemmän kuin uhanalainen. Nyt kuitenkin tämä taistelu on voitettu ja koulun ainutlaatuisuus ja korkea taso koko maatakin ajatellen on tunnustettu.
Koululla ei ole suurta merkitystä vain Kankaanpäälle taidekaupunkina ja koko Satakunnalle, vaan se tunnustetaan myös koko valtakunnan laajuisesti todella korkeatasoisen opetuksensa ja tulostensa ansiosta. Moni koulun oppilaista on noussut maamme eturivin taiteilijoiden joukkoon ja he ovat voittaneet taidekilpailuja ja heidän teoksiaan on monilla julkisilla paikoilla. Mainittakoon yhtenä parhaana esimerkkinä vaikkapa hyvä ystäväni Reijo Paavilainen monien julkisten mitalien suunnittelijana ja presidentin virka-asunnon Mäntyniemen eteisaulan seinän peitävän reliefin tekijänä.
Syystä koulun ns. rehtori eli virallisesti koulutusvastaaava Matti Velhonoja oli näyttelyssä tyytyväinen jakaessaan muun opettajakunnan kanssa vastavalmistuneille taiteilijoille päästötodistukset. Komean näyttelyesitteen esipuheessa hän syystä lausuu lämpimät kiitokset kaikille, jotka antoivat tukeansa koko lukukauden kestäneen piinan aikana. Käviväthän koulun opiskelijat eduskuntatalon edustallakin osoittamassa mieltään taidekoulun puolesta. Tilaisuudessa puhui opetusministeri Jukka Gustafsson ja minäkin sain käyttää kannustavan puheenvuoron .Nyt siis on saatu opiskelurauha ja taidekoulun yhteiskunnallinen asema on punnittu jälleen kerran valtakunnallisten kulttuurialan koulutuspaikkojen leikkausten yhteydessä.
On aika uskalias ja myös taloudellisia resulsseja vaativa ponnistus tuoda maaseudulta taidenäyttely pääkaupunkiin, Suomen taiteen Mekkaan. Monen vuoden tauon jälkeen koulu ja sen neljän vuoden opiskelun jälkeen valmistuneet kaksikymmentä taiteilijaa kuitenkin rohkenivat tämän tehdä. Onhan koulu perustettu 47 vuotta sitten nimenomaan maaseudulle, professori Kauko Räikkeen kotiseudulle, ikään kuin terveelliseksi vastapainoksi liiaksikin pääkaupunkiseudulle keskittyneelle taide-elämälle.
Avajaiset saivat hohtoa paitsi tietysti kaikkien valmistuneiden persoonallisista töistä myös näyttelyn avaajan kulttuuri- ja urheiluministerin Paavo Arhinmäen rohkaisevista sanoista. Onhan koulun olemassaolo ollut viimeaikaisten ammattikorkeakoulupaikkojen supistusrumpan keskellä enemmän kuin uhanalainen. Nyt kuitenkin tämä taistelu on voitettu ja koulun ainutlaatuisuus ja korkea taso koko maatakin ajatellen on tunnustettu.
Koululla ei ole suurta merkitystä vain Kankaanpäälle taidekaupunkina ja koko Satakunnalle, vaan se tunnustetaan myös koko valtakunnan laajuisesti todella korkeatasoisen opetuksensa ja tulostensa ansiosta. Moni koulun oppilaista on noussut maamme eturivin taiteilijoiden joukkoon ja he ovat voittaneet taidekilpailuja ja heidän teoksiaan on monilla julkisilla paikoilla. Mainittakoon yhtenä parhaana esimerkkinä vaikkapa hyvä ystäväni Reijo Paavilainen monien julkisten mitalien suunnittelijana ja presidentin virka-asunnon Mäntyniemen eteisaulan seinän peitävän reliefin tekijänä.
Syystä koulun ns. rehtori eli virallisesti koulutusvastaaava Matti Velhonoja oli näyttelyssä tyytyväinen jakaessaan muun opettajakunnan kanssa vastavalmistuneille taiteilijoille päästötodistukset. Komean näyttelyesitteen esipuheessa hän syystä lausuu lämpimät kiitokset kaikille, jotka antoivat tukeansa koko lukukauden kestäneen piinan aikana. Käviväthän koulun opiskelijat eduskuntatalon edustallakin osoittamassa mieltään taidekoulun puolesta. Tilaisuudessa puhui opetusministeri Jukka Gustafsson ja minäkin sain käyttää kannustavan puheenvuoron .Nyt siis on saatu opiskelurauha ja taidekoulun yhteiskunnallinen asema on punnittu jälleen kerran valtakunnallisten kulttuurialan koulutuspaikkojen leikkausten yhteydessä.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Vaalirahoitustuomioita
Selkeyttää ilmapiiriä - kovia tuomioita - likapyykkiä ei vielä ole kokonaan pesty. Tässä päällimäiset tunnot Nova-yhtiöiden johtajien ja muiden syytettyjen saamien käräjätuomioiden jälkimainingeissa.
Onkin jo korkea aika "maan tavan" muuttumiseksi, kähminnän ja hyvä veli-järjestelmän paljastuttua yhteiskuntaelämämme tervehdyttämiseksi ja kaiken toiminnan saattamiseksi läpinäkyväksi ja päivänvalon kestäväksi. Ja tässä pitää kansakunnan kaapin päälle nostettujen olla hyvänä esimerkkinä päinvastoin kuin tähän asti on tapahtunut.
On hyvä, että lopultakin on langetettu tuomioita kansan oikeutetun oikeuskäsityksen mukaisesti.
Tämän seurauksena päästään lainmukaiseen käytäntöön ja pimeä vaalirahoitus jää unholaan.
Siinä mielessä Nova Groupin voimakaksikko Arto Merisalo kuusi vuotta vankeutta ja Tapani Yli-Saunamäki kolme vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta ovat varoittavina esikuvina, Merisalo jo aiemmin vankeusrangaistuksen kärsineenä ja Yli-Saunamäki ensikertalaisena Hyvinkään kaupungin keskustapuoluelaisena kaupunginvaltuutettuna ja jopa tarkastuslautakunnan jäsenenä. Ei muuten missään ole tuotu esiin hänen puoluekantaansa. Miten media olisikaan revitellyt, jos kyseessä olisi ollut perussuomalainen. On tuomittujen joukossa muitakin keskustalaisia puoluetta lähellä olleen Kehittyvien Maakuntien Suomi ryn toimijoita.
Eduskunnan johtamallani kyselytunnilla esitti Timo Soini mitä ajankohtaisimman kysymyksen: Hämärämiesten junailema vaaliraha vanhojen puolueiden ehdokkaille vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli merkittävä ja omalta osaltaan vaikutti vaalien tulokseen myös tukea saneiden puolueiden eri ehdokkaiden kesken. Tämän rahoitusrappion laineet vellovat maassamme edelleen. Korruption pesiytyminen julkiselle sektorille, sen hankintoihin ja paikalliseen päätöksentekoon on kuntavaalien alla polttavan kysymys. Mitä hallitus aikoo tehdä poliittisen ja taloudellisen korruption kitkemiseksi?
Kyselytunnilla muuten oli huomioitavaa se, ettei yksikään kokoomuksen edustaja halunnut tehdä tästä aiheesta lisäkysymystä. Minkähän takia?
Veikko Vennamon liikkeelle laittama rötösherrajahti on edelleen mitä ajankohtaisin. Samoin jakamani kymmennettuhannet tikkuaskit etiketillä Rötösherrat kiinni!
Onkin jo korkea aika "maan tavan" muuttumiseksi, kähminnän ja hyvä veli-järjestelmän paljastuttua yhteiskuntaelämämme tervehdyttämiseksi ja kaiken toiminnan saattamiseksi läpinäkyväksi ja päivänvalon kestäväksi. Ja tässä pitää kansakunnan kaapin päälle nostettujen olla hyvänä esimerkkinä päinvastoin kuin tähän asti on tapahtunut.
On hyvä, että lopultakin on langetettu tuomioita kansan oikeutetun oikeuskäsityksen mukaisesti.
Tämän seurauksena päästään lainmukaiseen käytäntöön ja pimeä vaalirahoitus jää unholaan.
Siinä mielessä Nova Groupin voimakaksikko Arto Merisalo kuusi vuotta vankeutta ja Tapani Yli-Saunamäki kolme vuotta ja kuusi kuukautta vankeutta ovat varoittavina esikuvina, Merisalo jo aiemmin vankeusrangaistuksen kärsineenä ja Yli-Saunamäki ensikertalaisena Hyvinkään kaupungin keskustapuoluelaisena kaupunginvaltuutettuna ja jopa tarkastuslautakunnan jäsenenä. Ei muuten missään ole tuotu esiin hänen puoluekantaansa. Miten media olisikaan revitellyt, jos kyseessä olisi ollut perussuomalainen. On tuomittujen joukossa muitakin keskustalaisia puoluetta lähellä olleen Kehittyvien Maakuntien Suomi ryn toimijoita.
Eduskunnan johtamallani kyselytunnilla esitti Timo Soini mitä ajankohtaisimman kysymyksen: Hämärämiesten junailema vaaliraha vanhojen puolueiden ehdokkaille vuoden 2007 eduskuntavaaleissa oli merkittävä ja omalta osaltaan vaikutti vaalien tulokseen myös tukea saneiden puolueiden eri ehdokkaiden kesken. Tämän rahoitusrappion laineet vellovat maassamme edelleen. Korruption pesiytyminen julkiselle sektorille, sen hankintoihin ja paikalliseen päätöksentekoon on kuntavaalien alla polttavan kysymys. Mitä hallitus aikoo tehdä poliittisen ja taloudellisen korruption kitkemiseksi?
Kyselytunnilla muuten oli huomioitavaa se, ettei yksikään kokoomuksen edustaja halunnut tehdä tästä aiheesta lisäkysymystä. Minkähän takia?
Veikko Vennamon liikkeelle laittama rötösherrajahti on edelleen mitä ajankohtaisin. Samoin jakamani kymmennettuhannet tikkuaskit etiketillä Rötösherrat kiinni!
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Miten se on mahdollista
Kaikki yhtälöt eivät aina ole ratkaistavissa tai ainakaan ne eivät avaudu kaikille. Yksi tällainen Kataisen hallituksen lupaus on tehty yhteiskuntatakuusta nuorille. Jokaiselle alle 25-vuotiaalle luvataan tarjota työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Sama lupaus koskee myös alle 30-vuotiaita ammattiin valmistuneita.
Työministeri Lauri Ihalainen on monesti ihmetellyt 110.000 kaikkienkoulutuspaikkojen, kortistojen ja tukitoimien ulkopuolelle joutuneen nuoret asemaa. Tältä pohjalta on täysin ymmärrettävää tämä hallituksen markkinoima yhteiskuntatakuu, jota varten on varattu vuosittainen 60 miljoonan euron määräraha.
Mutta miten sitä aiotaan toteuttaa, kun samanaikaiseti kuitekin ollaan vähentämässä voimakkaasti tuhansia koulutuspaikkoja niin ammattikoulutuksesta kuin ammattikorkeakoulutuksesta. Vähennyksiä perustellaan ikäluokkien pienenemisellä, mutta yksistään nämä jo syrjäytyneet nuoret käsittävät kolmen vuosiluokan verran nuoria, joten hallituksen tavoitteiden täyttämiseksi todella tarvittaisiin kaikki nykyiset koulutuspaikat eikä pulaa oppilaista olisi.
Niinpä näyttääkin siltä, että nykyisillä uusilla toimenpiteillä ei edes pyritäkkään muuhun, kuin torppaamaan vain uusien kouluttamattomien työttömien virta luomalla koulutustakuu peruskoulun päättäville. Sen sijaan jo ennestään työmarkkinoilta puutteellisen koulutuksen johdosta syrjäytymisen vaarassa olevia ei hallituksen nykytoimin pystytä auttamaan. Näin tämä yhteiskuntatakuun toteutumisen yhtälö ei näytä ratkaistulta.
Työministeri Lauri Ihalainen on monesti ihmetellyt 110.000 kaikkienkoulutuspaikkojen, kortistojen ja tukitoimien ulkopuolelle joutuneen nuoret asemaa. Tältä pohjalta on täysin ymmärrettävää tämä hallituksen markkinoima yhteiskuntatakuu, jota varten on varattu vuosittainen 60 miljoonan euron määräraha.
Mutta miten sitä aiotaan toteuttaa, kun samanaikaiseti kuitekin ollaan vähentämässä voimakkaasti tuhansia koulutuspaikkoja niin ammattikoulutuksesta kuin ammattikorkeakoulutuksesta. Vähennyksiä perustellaan ikäluokkien pienenemisellä, mutta yksistään nämä jo syrjäytyneet nuoret käsittävät kolmen vuosiluokan verran nuoria, joten hallituksen tavoitteiden täyttämiseksi todella tarvittaisiin kaikki nykyiset koulutuspaikat eikä pulaa oppilaista olisi.
Niinpä näyttääkin siltä, että nykyisillä uusilla toimenpiteillä ei edes pyritäkkään muuhun, kuin torppaamaan vain uusien kouluttamattomien työttömien virta luomalla koulutustakuu peruskoulun päättäville. Sen sijaan jo ennestään työmarkkinoilta puutteellisen koulutuksen johdosta syrjäytymisen vaarassa olevia ei hallituksen nykytoimin pystytä auttamaan. Näin tämä yhteiskuntatakuun toteutumisen yhtälö ei näytä ratkaistulta.
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Ristomatin kausi putkessa
[Kirjoita merkinnän
otsikko tähän]
FISIN NOTEERAAMIEN KISOJEN ELI KOKO MAAILMAN NUORIN
KUNINKUUSMATKAN MESTARI
Kankaanpään Urheilijoiden Ristomatti Hakola teki uroteon ja
maamme kunniakkaan hiihtohistorian uusimman aluevaltauksen ottamalla 50 km hiihdon
Suomen mestaruuden ollen vasta
20-vuotias. Samalla hän on kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n noteeraamien
arvokilpailujen kautta aikojen nuorin pitkien matkojen voittaja.
Mikä Ristomatti oikein on miehiään?
Ainakin hän on pesunkestävä
pohjoissatakuntalainen. Hänen isänsä on Mikko on syntyisin Karviasta, äiti
Anneli Kankaanpään Santaskylästä, josta vuosien saatossa on lähtenyt monia
Satakunnan kärkihiihtäjiä sotaveteraani Martti Hietaojasta lähtien.
Ristomatti tietää myös, mitä kolmea asiaa huipulle
pääseminen edellyttää: työtä, työtä, työtä. Päivittäiseen ohjelmaan sisältyy
kaksi harjoitusta niin kesällä kuin talvellakin. Tietysti ensisijassa hiihtoa niin
luonnonlumella kuin putkessakin, rullahiihtoa, juoksua, uintia, kuntopiiriä,
kuntosalin telineiden käyttöä ja tärkeän osan muodostaa myös venyttely. Koko
ajan on tarkoitus kehittyä. Kaikki harjoitteet on suoritettava kunnollisesti ja tarkkailtava
niiden vaikutusta ja omaa suorituskykyä. Muistettava myös levon ja oikean ravinnon
merkitys.
Hiihto niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla
on mennyt kovaksi. Harrastelijalla ei ole mitään mahdollisuuksia huipulle.
Homman on oltava kokopäiväistä. Myös taustajoukkojen on oltava huipputasoa. Ja
tämäkin puoli on Ristomatille hoidettu mallikkaasti.
Tiimin muodostavat Tuomo-isä joukkueen johtajana, valmentaja
Antti Hagvist Tiina Bomanin kanssa j voitelumestarina Kimmo Vilen. Sparraajia
ovat myös Pia Lahti ja Tero Vehkamäki. Tuomo kantaa vastuuta TALOUDESTA,
leiripaikoista ja kisamatkoista, joita niitäkin talvisaikaan on lähes joka
viikonloppu. Yhteys Antin kanssa on päivittäistä. Kimmo testaa ja voitelee
Fischerit, joita myös tarvitaan monet parit. Vähän jokainen toimii
juottomiehenä, vaikka se puoli ei ihan mennytkään nappiin
50-mestaruushiihdossa. Oppia ikä kaikki! Tietysti kotijoukkojen huollollakin ja
niin ollen Annelilla on suuri merkityksensä.
Ristomatti on aloittanut Kari ja Johanna Kurunmäen hiihtokoulussa.
Siellä hän oppi hiihtämään, ainoastaan vasemman puolen kuokka luisteluhiihdossa
on vielä puutteellista. Niinpä kaikki tähänastiset
SM-mitalit ovat tulleet perinteisellä tyylillä, vaikka kyllä luistelukin sujuu.
Nuorten sarjoista onhiihdosta kaksi SM-mitalia, yksi suunnistuksesta ja myös
ampumahiihdosta, joka on jäämässä
sivuun, koska pelkästään suksillakin kulkee näin hienosti.
Talven hiihdot sujuivat siis mallikkaasti, vaikka kyseessä
olikin ensimmäinen vuosi miesten sarjassa. SM-kisoissa sijoitukset olivat
kymmenes, yhdeksäs, seitsemäs ja ensimmäinen. Suomen Cupissa sijoitus vielä
ennen viimeistä kisaa oli peräti toinen, lopullinen sija sekin mainio: neljäs.
Viidenkympin mestaruushiihtopäivä sunnuntai ei etukäteen ollut
mitenkään erikoinen. Imatralla hiihdettiin 7 km latua, joka koko ajan pysyi
samanlaisena vettymättä. Toimenpiteet ennen lähtöäkin olivat tavanomaiset:
kylmä suihku, onnen kalsarit, sprinttihiihto oli perjantaina, lauantai lepoa. Eikä
koko matka ollut pelkkää peesailua, kuten joissain lehdissä kerrottiin, vaan
kyllä Ristomattikin veti, vaikka myös peesaamalla taktisesti viisaasti osoitti myös kypsyytensä
tällä ensimmäisellä viiskymppisellään. Talven pisin kisa tätä ennen oli vain 15
km. Tosin v. 2010 hän oli voittamassa 52 km Keski-Suomen hiihdon.
Ristomatti on saanut olla vuoden sopimussotilaana
Niinisalossa, jossa on ollut erinomaiset harjoitteluolosuhteet. Toiveissa on
päästä viisivuotiseksi ammattialiupseeriksi, koska intoa riittää kokeilla omia
rajoja. Harjoittelu maistuu ja treeni on silloin aina mukavaa, kun kunto on
kova. Ja myös Hiihtoliiton leiritysrinki aukeni seitsemäntenä miehenä neljän A-maajoukkueen
Matti Heikkisen, Sami Jauhojärven, Lari Lehtosen ja Ville Nousiaisen sekä kahden A-maajoukkueen haastajan Ari
Luusuan ja Iivo Niskasen jälkeen ensimmäisenä B-maajoukkueen eli
U23-maajoukkueen miehenä. Oikeudenmaukaisempi asema olisi kyllä kuulunut Ristomatille eli A-maajoukkueen haastajiin pääseminen, olihan hän talven ainoa hiihtäjä, joka jokaisessa SM-kisassa oli kymmenen parhaan joukossa.
Suomella on muuten nyt sekä nuorin että vanhin FIS:n yli 30
km arvokisavoittaja. Ristomatti siis nuorin, kuukautta nuorempi kuin
sveitsiläinen mestarihiihtäjä Colonia. Vanhin 42-vuotias on Harri Kirvesniemi.
Vapautuksen vuosijuhlassa
Aina huhtikuun puolivälissä pidetään Porissa Satakunnan vapautumisen vuosijuhla, niin nytkin sunnuntaina 15.4. Porin Lyseon salissa arvokkaalla ohjelmalla. Kaksi vuotta sitten juhlapuhujana esiintyi silloinen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri Jussi Niinistö, Vapaussoturi-lehden päätoimittaja ja nykyinen kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja. Vuosi sitten juhlapuhujana toimi eversti Sampo Ahti ja tällä kertaa niin´ikään eversti suoraan Etelä-Pohjanmaalta Antero Maunula.
Niinpä juhlapuhuja keskittyi käsittelemään vapaussodan taustoja ja alkuvaiheita nimenomaan etäläpohjalaisesta näkövinkkelistä. Ja kieltämättä maakunnalla oli voimakas osuus sotatoimiin. Päämaja sijaitsi Seinäjoella. Venäläisten joukkojen aseistariisuminen alkoi Lapulta, Ylistarosta, Ilmajoelta ja Vaasasta. Myös monia joukko-osastoja löytyi alueelta: Vöyrin sotakoulu, Vimpelin kurssi, poliisikoulu Jalasjärvellä, Vaasassa perustettiin suojeluskuntien keskusjärjestö. Myös aselasti ja jääkäreitä saatiin maahamme juuri Vaasan kautta. Ja Mannerheimikin saapui Pohjanmaallle johtamaan maan vapauttamistoimia.
Antero Maunula antoi myös esimerkin tämänkin päivän toiminnasta kertomalla Pohjanmaalta lähdettävän kahdella linja-autollisella Vapaussodan perinneyhdistyksen kesäpäiville, jotka järjestetään tällä kerralla Satakunnassa Säkylän Huovinrinteen varuskunnassa 12.-13.5.
Minut eduskunnan 2. varapuhemies on pyydetty sinne tuomaan valtiovallan tervehdyksen.
Porin juhlassa esiintyi moneen otteeseen Satakunnan Sotilassoittokunta reippaine kappaleineen. Porin Mieslaulajista koottu iäkkäimpien laulajien muodostama Vaarinlaulu kajautti myös ilmoille reippaita lauluja.
Tervehdyksiä esittivät tutut porilaiset eli kaupungin puolesta Samsa Kataja, seurakunnan Kari Erkkola ja lottaperinteen jäsenenä Marjatta Kaartinen. Järjestäjäjoukkokin oli merkittävä;
Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys, Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistys, JP-27:n Perinneyhdistys Ry Satakunnan osasto, Lottaperinne Pori.
Niinpä juhlapuhuja keskittyi käsittelemään vapaussodan taustoja ja alkuvaiheita nimenomaan etäläpohjalaisesta näkövinkkelistä. Ja kieltämättä maakunnalla oli voimakas osuus sotatoimiin. Päämaja sijaitsi Seinäjoella. Venäläisten joukkojen aseistariisuminen alkoi Lapulta, Ylistarosta, Ilmajoelta ja Vaasasta. Myös monia joukko-osastoja löytyi alueelta: Vöyrin sotakoulu, Vimpelin kurssi, poliisikoulu Jalasjärvellä, Vaasassa perustettiin suojeluskuntien keskusjärjestö. Myös aselasti ja jääkäreitä saatiin maahamme juuri Vaasan kautta. Ja Mannerheimikin saapui Pohjanmaallle johtamaan maan vapauttamistoimia.
Antero Maunula antoi myös esimerkin tämänkin päivän toiminnasta kertomalla Pohjanmaalta lähdettävän kahdella linja-autollisella Vapaussodan perinneyhdistyksen kesäpäiville, jotka järjestetään tällä kerralla Satakunnassa Säkylän Huovinrinteen varuskunnassa 12.-13.5.
Minut eduskunnan 2. varapuhemies on pyydetty sinne tuomaan valtiovallan tervehdyksen.
Porin juhlassa esiintyi moneen otteeseen Satakunnan Sotilassoittokunta reippaine kappaleineen. Porin Mieslaulajista koottu iäkkäimpien laulajien muodostama Vaarinlaulu kajautti myös ilmoille reippaita lauluja.
Tervehdyksiä esittivät tutut porilaiset eli kaupungin puolesta Samsa Kataja, seurakunnan Kari Erkkola ja lottaperinteen jäsenenä Marjatta Kaartinen. Järjestäjäjoukkokin oli merkittävä;
Vapaussodan Porin seudun perinneyhdistys, Vapaussodan Satakunnan Perinneyhdistys, JP-27:n Perinneyhdistys Ry Satakunnan osasto, Lottaperinne Pori.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Mikä meitä vaivaa
Olemmeko me suomalaiset todella sellaisia kuin Jorma Etto kirjoittaa runossaan Suomalainen:
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Tämä on tullut vastustamattomasti mieleen viimeajankin tapahtumia seuratessa.
Nelikymmenvuotias isä ajaa itsensä kuoliaaksi rekka-auton alle ja sitä ennen ottanut hengen Helsingin Bulevardin varrella olevassa kodissa samanikäiseltä vaimoltansa ja kahdelta pieneltä lapseltaan. Mies on tohtoriksi väitellyt, toiminut kansainvälisen elektroniikkafirman johtotehtävissä ja oli nyt itsenäinen hyvin toimeentuleva yrittäjä. Samanalaisia traagisia perhesurmia on vuoden sisällä tahtunut seitsemän. Taustalla on ollut avioeroprosesseja, mustasukkaisuutta, parisuhdeongelmia.
Miksi meidän pitää olla niin sulkeutuneita? Miksi meidän on vaikeaa avutua ja pyytää apua ongelmiimme? Samat kysymykset nousevat esiin myös monissa kouluammuskeluissa, viimeinenhän oli hiljaisella maaseudulla Orivedellä.
Eino Leino kansamme syvien tuntojen taitava tulkitsija on jo lähes sata vuotta sitten nähnyt tähän kansanluonteemme sulkeutuneisuuteen runosikermässään Hymyilevä Apollo ja etsinyt myös apuakeinoja:
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset. toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen:
metsä raikuu, kaikuu, hongat humajavat.
Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on tässä ja ähkyy,
tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy
kun toinen heittää kiukaalle vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi.
Tämä on tullut vastustamattomasti mieleen viimeajankin tapahtumia seuratessa.
Nelikymmenvuotias isä ajaa itsensä kuoliaaksi rekka-auton alle ja sitä ennen ottanut hengen Helsingin Bulevardin varrella olevassa kodissa samanikäiseltä vaimoltansa ja kahdelta pieneltä lapseltaan. Mies on tohtoriksi väitellyt, toiminut kansainvälisen elektroniikkafirman johtotehtävissä ja oli nyt itsenäinen hyvin toimeentuleva yrittäjä. Samanalaisia traagisia perhesurmia on vuoden sisällä tahtunut seitsemän. Taustalla on ollut avioeroprosesseja, mustasukkaisuutta, parisuhdeongelmia.
Miksi meidän pitää olla niin sulkeutuneita? Miksi meidän on vaikeaa avutua ja pyytää apua ongelmiimme? Samat kysymykset nousevat esiin myös monissa kouluammuskeluissa, viimeinenhän oli hiljaisella maaseudulla Orivedellä.
Eino Leino kansamme syvien tuntojen taitava tulkitsija on jo lähes sata vuotta sitten nähnyt tähän kansanluonteemme sulkeutuneisuuteen runosikermässään Hymyilevä Apollo ja etsinyt myös apuakeinoja:
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset. toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Yhtynyt oppositio välikysymyksen takana
Vanhassa työväenlaulussa kehotetaan kaikkia maailman proletaareja liittymään yhteen. Nyt kuitenkin päinvastaisista väitteistä huolimatta koko oppositio on liittynyt yhteen välikysymyksen tekemisessä Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä.
Hallitukselle esittämämme kysymykset ovat kiperiä ja mitä ajankohtaisimpia:
Mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä Kataisen hallituksen aloittaessa ja mitkä ne ovat tällä hetkellä?
Miksei hallitus ole noudattanut omaa ohjelmaansa, jonka mukaaan Suomen kokonaisvastuut eivät kasva?
Miten hallitus arvioi eurokriisin etenevän ja mihin asti hallitus on valmis kasvattamaan Suomen kokonaisvastuita?
Miten hallitus aikoo turvata Suomen ja suomalaisten varat sekä Suomen AAA-luottoluokituksen, kun se on taipunut ottamaan yhä suurempia vastuita ja riskejä eurokriisin hoidossa?
Miten hallitus aikoo selviytyä julkisen sektorin lakisääteisistä velvollisuuksista, jos miljardiluokan riskit realisoituvat?
Mitä hallitus aikoo tehdä parlamentaarisen demokratian turvaamiseksi, jotta eduskunnan asemaa ei halvenneta hallituksen neuvotteluvaltuuksia annettaessa?
Miksi hallitus on taipunut tinkimään eduskunnan useasti ja yksimielisesti linjaamasta kannasta, jonka mukaan Euroopan vakausmekanismien yhteenlaskettu koko on enintään 500 miljardia euroa?
Onko hallitus valmis lisäämään Suomen takauksia ilman vakuuksia etenkin, kun asiantuntijoiden mukaan EVM:n tukipaketteihin ei voi sisältyä vakuuksia?
Kuka ministereistä antoi luvan Kreikka-vakuuksien salauspäätöksen tekemiseen?
Hallitukselle esittämämme kysymykset ovat kiperiä ja mitä ajankohtaisimpia:
Mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä Kataisen hallituksen aloittaessa ja mitkä ne ovat tällä hetkellä?
Miksei hallitus ole noudattanut omaa ohjelmaansa, jonka mukaaan Suomen kokonaisvastuut eivät kasva?
Miten hallitus arvioi eurokriisin etenevän ja mihin asti hallitus on valmis kasvattamaan Suomen kokonaisvastuita?
Miten hallitus aikoo turvata Suomen ja suomalaisten varat sekä Suomen AAA-luottoluokituksen, kun se on taipunut ottamaan yhä suurempia vastuita ja riskejä eurokriisin hoidossa?
Miten hallitus aikoo selviytyä julkisen sektorin lakisääteisistä velvollisuuksista, jos miljardiluokan riskit realisoituvat?
Mitä hallitus aikoo tehdä parlamentaarisen demokratian turvaamiseksi, jotta eduskunnan asemaa ei halvenneta hallituksen neuvotteluvaltuuksia annettaessa?
Miksi hallitus on taipunut tinkimään eduskunnan useasti ja yksimielisesti linjaamasta kannasta, jonka mukaan Euroopan vakausmekanismien yhteenlaskettu koko on enintään 500 miljardia euroa?
Onko hallitus valmis lisäämään Suomen takauksia ilman vakuuksia etenkin, kun asiantuntijoiden mukaan EVM:n tukipaketteihin ei voi sisältyä vakuuksia?
Kuka ministereistä antoi luvan Kreikka-vakuuksien salauspäätöksen tekemiseen?
torstai 12. huhtikuuta 2012
CMI -ei CIA
Ryhmämme edustajia oli todella CMI-vierailulla eikä sitä saa sekoittaa kirjaimiin CIA, vaikka tätä nykyä tahdotaan perussuomalaisia yhdistää mitä kummallisimpiin tahoihin kuten nyt hyvää ystävääni Teuvo Hakkaraistakin mukamas moottoripyöräjengeihin, vaikka hän Kankaanpäästä on moottoripyörän ostanutkin. Ja nyt viimeksi taas kohutaan kansanedustajamme avustajan täysin mauttomasta hihamerkkikirjoituksesta, joka oli kirjoittajan mukaan hymööriä, mutta täysin epäonnistunutta sellaista.
Ja tänään päivää edellisen jälkeen on tapetilla ollut kansanedustajamme Kimmo Kivelän väitetty häiriökäyttäytyminen. Asiasta tehtii kohu-uutista jopa 19 MTV:n uutisia myöten.Kimmo Kivelän väitettiin häirinneen Lapin kieltä hienosti puhuvaa edustaja Maijalaa tämän puheenvuoron aikana, josta edustaja Tiilikainen nosti haloo blogikirjoituksessaan, vaikka puhemiehistön ja ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa sovitiin asian kyllä hoituvan julkisuudetta. Lopulta on käynyt ilmi Tiilikaisen väärinkäsitys, kun Kivelä vain edustajatoveri Mattilalle ihasteli Maijalan kielenkäyttöä ja itse Maijalakin on STT:lle ilmoittanut asian loppuun käsitellyksi. Kivelä on selittänyt käyttäytymisensä Maijalalle ja pyytänyt anteeksi mahdollista aiheuttamaansa väärinymmärrystä.
Itsekin olen monesti - olemmehan Kimmo Kivelän kanssa kaiken muun lisäksi myös rovasti-tovereita - Kivelän tavoin ihastellut myös edustaja Eeva Maria Maijalalle, miten on todella mieluisaa saada kuunnella hänen aitoa lapinkielistä puhettaan täysistuntosalissa, jossa välttämättä eivät kaikki puheet ole samallatavoin korkeatasoisia.
Ja sitten lopultakin otsakkeen asiaan kuten puhemies Hakkilalla oli tapana sanoa. CMI on presidentti Martti Ahtisaaren perustama ja johtama keskus maailmanrauhan edistämiseksi.
Saimme siis ryhmän edustajina tutustua tähän Ahtisaari Centterin tiloihin Etelärannassa, ei tosin työnantajien Eteläranta kympissa, vaan viereissä talossa. Toinen toimisto on Brysselissä ja kolmas perusteilla New Yorkissa. Vuonna 2000 aloittaneessa instanssissa tehdään työtä 60 hengen voimalla.
Periaatteina on edistää rauhaa kolmella eri tavalla. Ensiksikin pyritään ehkäisemään konfliktien puhkeamista näkyviksi yhteenotoiksi. Toiseksi neuvotellaan sotatilanten ollessa päällä tilanteen ratkaisemiseksi ja rauhan saavuttamiseksi, ja kolmanneksi tulee rauhan implementointi eli säilyttäminen, toimeenpano ja toteuttaminen.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke maailmassa, vaan myös meitä koskevat kaikki globaalit ongelmat kuten ihmiskauppa ja huumekauppa. Kaikki eri puolilla maailmaan tapahtuva ulottaa vaikutuksensa myös meille, tavalla tai toisella. Siksi tarvitaan myös tällaisia ei-valtiollisia toimijoita, jotka ovat puolueettomia, joustavia ja omaksuvat uusia toimintatapoja. Tämän vuoksi konfliktien osapuolet valitsevat juuri tämänlaatuisia neuvottelijoita, valtiot tulevat kuvaan sitten myöhemmin.
Ahtisaari-centrum eli CMI on yksi suurimmista alan toimijoista Carter Centerin ja Sveitsissä sijaitsevan norjalaisten rahoittaman HD Centren kanssa. Suomalaisuus on valttikortti, olemmehan pieni puolueeton maa, jolla ei ole omia etuja ajettavanaan. Ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari johtajana takaa toiminnan korkean laadun. Eli niinkuin puhemies Heinäluoma tänään yhdessä neuvottelussa totesi, että vaatii taitoa antaa Ahtisaaren tavoin kielteisen vastauksen siten, että kuulija uskoo saaneensakin myönteisen vastauksen. Ketään ei siis saa tyrmätä, vaan puhua kunnioittavasti kaikki parhain päin.
Ja tänään päivää edellisen jälkeen on tapetilla ollut kansanedustajamme Kimmo Kivelän väitetty häiriökäyttäytyminen. Asiasta tehtii kohu-uutista jopa 19 MTV:n uutisia myöten.Kimmo Kivelän väitettiin häirinneen Lapin kieltä hienosti puhuvaa edustaja Maijalaa tämän puheenvuoron aikana, josta edustaja Tiilikainen nosti haloo blogikirjoituksessaan, vaikka puhemiehistön ja ryhmäpuheenjohtajien kokouksessa sovitiin asian kyllä hoituvan julkisuudetta. Lopulta on käynyt ilmi Tiilikaisen väärinkäsitys, kun Kivelä vain edustajatoveri Mattilalle ihasteli Maijalan kielenkäyttöä ja itse Maijalakin on STT:lle ilmoittanut asian loppuun käsitellyksi. Kivelä on selittänyt käyttäytymisensä Maijalalle ja pyytänyt anteeksi mahdollista aiheuttamaansa väärinymmärrystä.
Itsekin olen monesti - olemmehan Kimmo Kivelän kanssa kaiken muun lisäksi myös rovasti-tovereita - Kivelän tavoin ihastellut myös edustaja Eeva Maria Maijalalle, miten on todella mieluisaa saada kuunnella hänen aitoa lapinkielistä puhettaan täysistuntosalissa, jossa välttämättä eivät kaikki puheet ole samallatavoin korkeatasoisia.
Ja sitten lopultakin otsakkeen asiaan kuten puhemies Hakkilalla oli tapana sanoa. CMI on presidentti Martti Ahtisaaren perustama ja johtama keskus maailmanrauhan edistämiseksi.
Saimme siis ryhmän edustajina tutustua tähän Ahtisaari Centterin tiloihin Etelärannassa, ei tosin työnantajien Eteläranta kympissa, vaan viereissä talossa. Toinen toimisto on Brysselissä ja kolmas perusteilla New Yorkissa. Vuonna 2000 aloittaneessa instanssissa tehdään työtä 60 hengen voimalla.
Periaatteina on edistää rauhaa kolmella eri tavalla. Ensiksikin pyritään ehkäisemään konfliktien puhkeamista näkyviksi yhteenotoiksi. Toiseksi neuvotellaan sotatilanten ollessa päällä tilanteen ratkaisemiseksi ja rauhan saavuttamiseksi, ja kolmanneksi tulee rauhan implementointi eli säilyttäminen, toimeenpano ja toteuttaminen.
Suomi ei ole mikään irrallinen saareke maailmassa, vaan myös meitä koskevat kaikki globaalit ongelmat kuten ihmiskauppa ja huumekauppa. Kaikki eri puolilla maailmaan tapahtuva ulottaa vaikutuksensa myös meille, tavalla tai toisella. Siksi tarvitaan myös tällaisia ei-valtiollisia toimijoita, jotka ovat puolueettomia, joustavia ja omaksuvat uusia toimintatapoja. Tämän vuoksi konfliktien osapuolet valitsevat juuri tämänlaatuisia neuvottelijoita, valtiot tulevat kuvaan sitten myöhemmin.
Ahtisaari-centrum eli CMI on yksi suurimmista alan toimijoista Carter Centerin ja Sveitsissä sijaitsevan norjalaisten rahoittaman HD Centren kanssa. Suomalaisuus on valttikortti, olemmehan pieni puolueeton maa, jolla ei ole omia etuja ajettavanaan. Ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja Martti Ahtisaari johtajana takaa toiminnan korkean laadun. Eli niinkuin puhemies Heinäluoma tänään yhdessä neuvottelussa totesi, että vaatii taitoa antaa Ahtisaaren tavoin kielteisen vastauksen siten, että kuulija uskoo saaneensakin myönteisen vastauksen. Ketään ei siis saa tyrmätä, vaan puhua kunnioittavasti kaikki parhain päin.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Valtion kehysraameista
Ei kannata puhua ALV-korotuksista yhden prosenttiyksikön korotuksina, vaan TODELLISTEN PROSENTTIKOROTUSTEN MÄÄRILLÄ, koska ne ovat Kataisen hallitukselle PALJON RUMEMPIA. Jos esim. joku ALV nousee 9 %:sta 10 %:iin, niin sehän siis nousee LÄHES YKSITOISTA (11) PROSENTTIA. Ja jos joku ALV nousee 22 %:sta 23 %:iin, niin sekin nousee LÄHES VIISI PROSENTTIA. Siis paljon pahempaa hallitukselle kuin sievistelevä yksi (1)
prosenttiyksikkö!
Näinkin voi nähdä kehysriihessä nostetun AVL:n 1% korotuksen, joka korotus tehtiin vastoin sekä sosialidemokraattien että vasemmistoliiton vaalilupauksia. Ja tietysti taas tämäkin korotus koskee kipeimmin juuri pienituloisimpia eli työttömiä, eläkeläisiä, köyhiä lapsiperheitä, opiskelijoita. Samanaikaisesti jäädytetään esimerkiksi lapsilisien indeksikorotukset.
Arvonlisäkorotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Samoin energia- ja polttoaineiden veronkorotukset olisi pitänyt jättää tekemättä, koska nekin kohdistuvat raskaimmin nimenomaan heikoimmassa asemassa oleviin.
Samaa tasa-arvopolitiikkaa edustaa myös kunnilta leikattavat sadat miljoonat eurot, mikä johtaa paineeseen kunnallisveron korottamiseksi. Ja kunnallisverohan, jos mikä, on tasavero päinvastoin kuin valtion vero, joka puolestaan on prokressiivinen eli rikkaampia enemmän kurittava.
Valtion lisävelkaantumiselle on tietysti saatava stoppi. Meidän perussuomalaisten mielestä
valtion kassaan olisi lisättävissä jopa pari miljardia nyt verovapaina olevista osinkotuloista, joista suurituloiset saavat lähes kaiken. Sen sijaan työllistäville pienyrittäjille olisi tehtävä selvä verokannustin. Pääomaveron sen sijaan olisi muutettava prokressiiviseksi, koska tätä kauttahan varsinkin lääkärit ja tuomarit ohjaavat oman palkkatulonsa paljon palkkatuloa pienemmän verotuksen kautta maksettavaksi. Niin´ikään harmaata taloutta edelleen entistä voimakkaimmin suitsimalla kertyisi valtion kassaan miljoona poikineen.
prosenttiyksikkö!
Näinkin voi nähdä kehysriihessä nostetun AVL:n 1% korotuksen, joka korotus tehtiin vastoin sekä sosialidemokraattien että vasemmistoliiton vaalilupauksia. Ja tietysti taas tämäkin korotus koskee kipeimmin juuri pienituloisimpia eli työttömiä, eläkeläisiä, köyhiä lapsiperheitä, opiskelijoita. Samanaikaisesti jäädytetään esimerkiksi lapsilisien indeksikorotukset.
Arvonlisäkorotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Samoin energia- ja polttoaineiden veronkorotukset olisi pitänyt jättää tekemättä, koska nekin kohdistuvat raskaimmin nimenomaan heikoimmassa asemassa oleviin.
Samaa tasa-arvopolitiikkaa edustaa myös kunnilta leikattavat sadat miljoonat eurot, mikä johtaa paineeseen kunnallisveron korottamiseksi. Ja kunnallisverohan, jos mikä, on tasavero päinvastoin kuin valtion vero, joka puolestaan on prokressiivinen eli rikkaampia enemmän kurittava.
Valtion lisävelkaantumiselle on tietysti saatava stoppi. Meidän perussuomalaisten mielestä
valtion kassaan olisi lisättävissä jopa pari miljardia nyt verovapaina olevista osinkotuloista, joista suurituloiset saavat lähes kaiken. Sen sijaan työllistäville pienyrittäjille olisi tehtävä selvä verokannustin. Pääomaveron sen sijaan olisi muutettava prokressiiviseksi, koska tätä kauttahan varsinkin lääkärit ja tuomarit ohjaavat oman palkkatulonsa paljon palkkatuloa pienemmän verotuksen kautta maksettavaksi. Niin´ikään harmaata taloutta edelleen entistä voimakkaimmin suitsimalla kertyisi valtion kassaan miljoona poikineen.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Kuntauudistuksesta Kankaanpään osalta
Perussuomalaisten kanta kaupunginhallituksen valtuustolle antamaan kuntauudistuslausuntoon:
Perussuomalaisten valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen yksimielisesti antamaa lausuntoa vastauksena valtiovarainministeriön pyytämään lausuntoon kunnallishallinnon rakenne-työryhmän selvityksestä sekä kuntauudistukseen liittyvistä muista uudistuksista.
Jo pitkälle selvitelty ja neuvoteltu kuntaliitos Kankaanpää-Jämijärvi-Parkano on nyt ainakin toistaiseksi jäädytetty ministeriön kuntauudistusehdotuksella, jossa molempien pääsopijapuolien eli niin Kankaanpään kuin Parkanonkin ympärille on erikseen ehdotettu omat kuntakokonaisuudet. Ne molemmat kuitenkin ovat mielestämme tulevaisuutta ajatellen työpaikka- ja väestökehityksen sekä huoltosuhteen heikentymisen tähden pitkällä tähtäimellä edelleen huonosti toimeen tulevia. Vain hyvinvoiva kunta voi turvata kuntalaisten tarvitsemat palvelut.
Niinpä kuntauudistuksessa olisikin tässä tilanteessa lähdettävä ensin liikkeelle valtion omista toimenpiteistä eli sote-uudistuksen (sosiaaali- ja terveys-uudistus) toteuttamisesta, jonka jälkeen nähdään kuntien toimeentulo – ja elinmahdollisuudet. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä sitten neuvottelemaan mahdollisista kuntauudistuksista, kun tiedetään missä mennään.
Kankaanpää alueen suurimpana kuntana on tietysti ehdotetun alueen keskus, mutta Jämijärven, Lavian ja Honkajoen lisäksi alueeseen olisi saatava myös Karvia, Siikainen ja mahdollisesti myös Pomarkku ja miksei Kiikoinenkin. Edelleen pitäisi tämän Pohjois-Satakunnan kuntien lisäksi pitää ovia auki Parkano-Kihniö-Ikaalinen-suuntaan. Tällöin olisi saatavissa laajapohjainen yhteistyöalue kolmen kaupunkikeskittymän Pori-Tampere-Seinäjoki välimaastoon.
Sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen rajat tulevat myös muuttumaan EU-maailmassa eläissämme, joten palveluiden hoitaminen tulee jatkossakin varmistaa nykyisten rajojen estämättä myös suuremmissa yksiköissä. Kaikissa tapauksissa on huolehdittava ennen kaikkea siitä, että terveydenhoitopalvelut saadaan mahdollisimman tehokkaasti, niin kuin nykyisinkin ainakin Satakunnan sairaanhoitopiirin välityksellä sen estämättä, että niitä voidaan saada muualtakin.
Vaikka elämmekin nykyhetkessä, meidän on kannettava huolta myös edessä olevasta tulevaisuudesta.Muutenkin yhdymme kaupunginhallituksen antamiin yksimielisiin lausuntoihin esim. kuntien alijäämien hoitamisesta ennen mahdollisia kuntien yhdistämisiä esimerkkinä velkaantuneimmista kunnista Lavia. Kiinteistövero tulee palauttaa entiseen verotulojen tasausjärjestelmän piiriin.
Perussuomalaisten valtuustoryhmä kannattaa kaupunginhallituksen yksimielisesti antamaa lausuntoa vastauksena valtiovarainministeriön pyytämään lausuntoon kunnallishallinnon rakenne-työryhmän selvityksestä sekä kuntauudistukseen liittyvistä muista uudistuksista.
Jo pitkälle selvitelty ja neuvoteltu kuntaliitos Kankaanpää-Jämijärvi-Parkano on nyt ainakin toistaiseksi jäädytetty ministeriön kuntauudistusehdotuksella, jossa molempien pääsopijapuolien eli niin Kankaanpään kuin Parkanonkin ympärille on erikseen ehdotettu omat kuntakokonaisuudet. Ne molemmat kuitenkin ovat mielestämme tulevaisuutta ajatellen työpaikka- ja väestökehityksen sekä huoltosuhteen heikentymisen tähden pitkällä tähtäimellä edelleen huonosti toimeen tulevia. Vain hyvinvoiva kunta voi turvata kuntalaisten tarvitsemat palvelut.
Niinpä kuntauudistuksessa olisikin tässä tilanteessa lähdettävä ensin liikkeelle valtion omista toimenpiteistä eli sote-uudistuksen (sosiaaali- ja terveys-uudistus) toteuttamisesta, jonka jälkeen nähdään kuntien toimeentulo – ja elinmahdollisuudet. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä sitten neuvottelemaan mahdollisista kuntauudistuksista, kun tiedetään missä mennään.
Kankaanpää alueen suurimpana kuntana on tietysti ehdotetun alueen keskus, mutta Jämijärven, Lavian ja Honkajoen lisäksi alueeseen olisi saatava myös Karvia, Siikainen ja mahdollisesti myös Pomarkku ja miksei Kiikoinenkin. Edelleen pitäisi tämän Pohjois-Satakunnan kuntien lisäksi pitää ovia auki Parkano-Kihniö-Ikaalinen-suuntaan. Tällöin olisi saatavissa laajapohjainen yhteistyöalue kolmen kaupunkikeskittymän Pori-Tampere-Seinäjoki välimaastoon.
Sairaanhoitopiirien ja maakuntaliittojen rajat tulevat myös muuttumaan EU-maailmassa eläissämme, joten palveluiden hoitaminen tulee jatkossakin varmistaa nykyisten rajojen estämättä myös suuremmissa yksiköissä. Kaikissa tapauksissa on huolehdittava ennen kaikkea siitä, että terveydenhoitopalvelut saadaan mahdollisimman tehokkaasti, niin kuin nykyisinkin ainakin Satakunnan sairaanhoitopiirin välityksellä sen estämättä, että niitä voidaan saada muualtakin.
Vaikka elämmekin nykyhetkessä, meidän on kannettava huolta myös edessä olevasta tulevaisuudesta.Muutenkin yhdymme kaupunginhallituksen antamiin yksimielisiin lausuntoihin esim. kuntien alijäämien hoitamisesta ennen mahdollisia kuntien yhdistämisiä esimerkkinä velkaantuneimmista kunnista Lavia. Kiinteistövero tulee palauttaa entiseen verotulojen tasausjärjestelmän piiriin.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Agricolan päivänä
Siniristilippu liehuu, todella reippaassa tuulessa oikein hulmuaa Mikael Agricolan päivän kunniaksi. Tänään kirkonmenoissa Kankaanpäässä saimme viettää Herättäjä-Yhdistyksen kirkkopyhää, toista pääsiäispäivää ja uskonpuhdistajamme Mikael Agricolan päivää, kolme kärpästä yhdellä iskulla.
Niinpä sain lukea saarnan aluksi ja päätteeksi aivan Agricolan alkuperäisen rukouksen ABC-kiriasta, jonka ensimmäinen painos on tehty luultavasti v.1543. Tämän kirian alkukannen teksti on meille kaikille tuttu historiantunneilta: Oppe nyt wanha / ia noori / joilla ombi Sydhen toori, Jumalan keskyt ia mielen / iotca taidhat Somen kielen. Laki / se Sielun hirmutta / mutt Cristus sen tas lohdutta. Lue siis hyve Lapsi teste / Alcu oppi ilman este. Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.
Saarnarukoukset samoin alkuperäisestä ABCkiriasta, alussa: Ise caicki waldias Jumala / anna meille caikinaisit sielun / ia rumin tarpet / sinun pyhen Poikas Jesusen Christusen meiden Herran tedhen / warielle ia lewitte sinun sanaas ymberi caiken mailman Amen.
Ja sitten saarnan lopussa ennen uskontunnustusta: Ise caikiwaldias Jumala / anna meille / ia caicken Christikunnan hywe sowindo / rauha / ia poiseste caicki meiden syndin ansijot sinun pyhen Poicas Jesusen Christusen meiden Herran tedhen Amen.
Ihmeen hyvin nämä ensimmäiset kirjakielellemme kirjoitetut tekstit ovat ymmärrettävissä. Ei siis syyttä liputeta tälle kirjakielemme perustajalle, vuosina 1510-1557 eläneelle, ja Venäjän kanssa tehdyllä rauhanneuvottelumatkalla Uudenkirkon pitäjässä lähellä Viipuria kuolleelle Turun piispalle.
Kun tänään saimme viettää Herättäjän kirkkopyhää ja tarjota kalakeittolounaan ja kahvit siioninvirsihetkessä jumalanpalveluksen jälkeen aivan kirkon vieressä nuorisoseuran huoneistossa, niin voisi sanoa jopa Mikael Agricolan olleen heränneen alatien kulkijan jo satoja vuosia ennen Herättäjä-Yhdistyksen perustamista. Siitä todistuksena hänen runokatkelmansa: Oi, sinä surkia lokasäkki,
etkös näitä mielesäs äkkää,
haiseva raato olevas
ja matoin eväs kuoltuas.
Sastamalasta hankin, ollessani siellä Pukstaavissa Eero Mäki-Tanilan läksiäisjuhlissa, tämän ABCkirian ja myös Anna Perälän laatiman kirjahistoriallisen teoksen Mikael Agricolan teosten painoasu ja kuvitus. Kirja antaa seikkaperäistä tietoa Agricolan julkaisemasta yhdeksästä teoksesta ja osoitta lisäksi hänen olleen taitavan uskonnollisen sanoman ja kuvan keskinäisen yhteyden luojan saaden typografista aineistoa suoraan Wittenbergistä Lutherin kotikaupungista.
Niinpä sain lukea saarnan aluksi ja päätteeksi aivan Agricolan alkuperäisen rukouksen ABC-kiriasta, jonka ensimmäinen painos on tehty luultavasti v.1543. Tämän kirian alkukannen teksti on meille kaikille tuttu historiantunneilta: Oppe nyt wanha / ia noori / joilla ombi Sydhen toori, Jumalan keskyt ia mielen / iotca taidhat Somen kielen. Laki / se Sielun hirmutta / mutt Cristus sen tas lohdutta. Lue siis hyve Lapsi teste / Alcu oppi ilman este. Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.
Saarnarukoukset samoin alkuperäisestä ABCkiriasta, alussa: Ise caicki waldias Jumala / anna meille caikinaisit sielun / ia rumin tarpet / sinun pyhen Poikas Jesusen Christusen meiden Herran tedhen / warielle ia lewitte sinun sanaas ymberi caiken mailman Amen.
Ja sitten saarnan lopussa ennen uskontunnustusta: Ise caikiwaldias Jumala / anna meille / ia caicken Christikunnan hywe sowindo / rauha / ia poiseste caicki meiden syndin ansijot sinun pyhen Poicas Jesusen Christusen meiden Herran tedhen Amen.
Ihmeen hyvin nämä ensimmäiset kirjakielellemme kirjoitetut tekstit ovat ymmärrettävissä. Ei siis syyttä liputeta tälle kirjakielemme perustajalle, vuosina 1510-1557 eläneelle, ja Venäjän kanssa tehdyllä rauhanneuvottelumatkalla Uudenkirkon pitäjässä lähellä Viipuria kuolleelle Turun piispalle.
Kun tänään saimme viettää Herättäjän kirkkopyhää ja tarjota kalakeittolounaan ja kahvit siioninvirsihetkessä jumalanpalveluksen jälkeen aivan kirkon vieressä nuorisoseuran huoneistossa, niin voisi sanoa jopa Mikael Agricolan olleen heränneen alatien kulkijan jo satoja vuosia ennen Herättäjä-Yhdistyksen perustamista. Siitä todistuksena hänen runokatkelmansa: Oi, sinä surkia lokasäkki,
etkös näitä mielesäs äkkää,
haiseva raato olevas
ja matoin eväs kuoltuas.
Sastamalasta hankin, ollessani siellä Pukstaavissa Eero Mäki-Tanilan läksiäisjuhlissa, tämän ABCkirian ja myös Anna Perälän laatiman kirjahistoriallisen teoksen Mikael Agricolan teosten painoasu ja kuvitus. Kirja antaa seikkaperäistä tietoa Agricolan julkaisemasta yhdeksästä teoksesta ja osoitta lisäksi hänen olleen taitavan uskonnollisen sanoman ja kuvan keskinäisen yhteyden luojan saaden typografista aineistoa suoraan Wittenbergistä Lutherin kotikaupungista.
Pääsiäissaarnaa
Kaikki neljä evankeliumia luonnollisesti kertovat pääsiäisen tapahtumista. Sanoma on valtava
ja ainutlaatuinen. Pääsiäinen onkin meidän kristillisen kirkkomme suurin
juhlapäivä. Ilman pääsiäisen
ylösnousemusta ei olisi kristillistä kirkkoa eikä näin ollen myöskään
kristinuskoa. Pääsiäisen sanoma on meille synnin ja katoavaisuuden alla
huokaaville ihmisille riemuviesti.
Tekstimme pääsiäisaamuna ensimmäisinä Jeesuksen
tyhjälle haudalle saapuneet naiset Maria Magdaleena ja se toinen Maria olivat
yht´aikaa sekä riemuissaan että peloissaan, kun he riensivät viemään tyhjän
haudan sanomaa opetuslapsille. Siksi itse Jeesuksen täytyi ilmestyä heitä
rohkaisemaan. Niinpä pääsiäinen ei riipu meidän tunteistamme, olivatpa ne
sitten pelkoa tai riemua, vaan siitä, mitä Jumala on tehnyt. Ei pääsiäisen
sanoma riipu meidän peloistamme tai riemuistamme, vaan siitä, että Herramme on
ylösnoussut ja elää.
Nämä tekstimme kertomat haudalle tulleet naiset ikävöivät
Jeesusta ja niinpä Jeesus tuli heitä vastaan ja poisti heidän pelkonsa. Näin
kävi myös kahdelle Jeesuksen opetuslapselle, jotka pääsiäisenä olivat menossa
Emmaus-nimiseen kylään. He murehtivat Jeesuksen kuolemaa ja kaipasivat häntä,
mutta heidän näin puhellessaan Jeesus itse tulikin ja kulki heidän kanssaan.
Tästä tapahtumasta muuten veisaamme Achreniuksen virressä: Ah saavu Jeesus
keskellemme. Näin oli ja on nytkin.
Saadaksemme Jeesuksen luoksemme, meiltä ei todellakaan vaadita paljon,
oikeastaan ei mitään. Saamme tunnustaa sisäisen tyhjyytemme, sydämemme ikävän,
myöntää toisillemme, miten epäuskoisia olemme ja miten vähän meistä löytyy
hengellistä elämää, mutta kuitenkin tahtoisimme elää Vapahtajamme yhteydessä.
Ja niin Jeesus tulee ja sanoo niin kuin tekstimme naisille: älkää pelätkö.
Tavallisesti hän sanoi Shalom, rauha teille. Tällä kerralla hän rohkaisi sanalla,
jonka voisi kääntää myös Iloitkaa. Hän tahtoi sanoa: Nyt on aika heittää
murheet menemään. Nyt on pääsiäinen, ilon aika. Minä olen tässä, ja kaikki on
hyvin taas.
Jeesus jakaa iloa ja hyvää mieltä, hän jopa sanoo: Minä olen
tullut, että teillä olisi elämä ka olisi yltäkylläinen elämä. Tämän lauseen
olen jopa saanut muistolauseeksi omalta rippikoululeiriltäni ja voisiko
parempaa ja rohkaisevampaa opetusta saada elämäntien kulkemista vartan. Ei
olekaan sen suurempaa iloa kuin saada Jeesuksen omasta suusta kuulla: Poikani,
tyttäreni, ole hyvässä turvassa. sinun syntisi on anteeksiannettu. Sinä olet
Jumalan lapsi! Olet taivaan perillinen!.
ja ainutlaatuinen. Pääsiäinen onkin meidän kristillisen kirkkomme suurin
juhlapäivä. Ilman pääsiäisen
ylösnousemusta ei olisi kristillistä kirkkoa eikä näin ollen myöskään
kristinuskoa. Pääsiäisen sanoma on meille synnin ja katoavaisuuden alla
huokaaville ihmisille riemuviesti.
Tekstimme pääsiäisaamuna ensimmäisinä Jeesuksen
tyhjälle haudalle saapuneet naiset Maria Magdaleena ja se toinen Maria olivat
yht´aikaa sekä riemuissaan että peloissaan, kun he riensivät viemään tyhjän
haudan sanomaa opetuslapsille. Siksi itse Jeesuksen täytyi ilmestyä heitä
rohkaisemaan. Niinpä pääsiäinen ei riipu meidän tunteistamme, olivatpa ne
sitten pelkoa tai riemua, vaan siitä, mitä Jumala on tehnyt. Ei pääsiäisen
sanoma riipu meidän peloistamme tai riemuistamme, vaan siitä, että Herramme on
ylösnoussut ja elää.
Nämä tekstimme kertomat haudalle tulleet naiset ikävöivät
Jeesusta ja niinpä Jeesus tuli heitä vastaan ja poisti heidän pelkonsa. Näin
kävi myös kahdelle Jeesuksen opetuslapselle, jotka pääsiäisenä olivat menossa
Emmaus-nimiseen kylään. He murehtivat Jeesuksen kuolemaa ja kaipasivat häntä,
mutta heidän näin puhellessaan Jeesus itse tulikin ja kulki heidän kanssaan.
Tästä tapahtumasta muuten veisaamme Achreniuksen virressä: Ah saavu Jeesus
keskellemme. Näin oli ja on nytkin.
Saadaksemme Jeesuksen luoksemme, meiltä ei todellakaan vaadita paljon,
oikeastaan ei mitään. Saamme tunnustaa sisäisen tyhjyytemme, sydämemme ikävän,
myöntää toisillemme, miten epäuskoisia olemme ja miten vähän meistä löytyy
hengellistä elämää, mutta kuitenkin tahtoisimme elää Vapahtajamme yhteydessä.
Ja niin Jeesus tulee ja sanoo niin kuin tekstimme naisille: älkää pelätkö.
Tavallisesti hän sanoi Shalom, rauha teille. Tällä kerralla hän rohkaisi sanalla,
jonka voisi kääntää myös Iloitkaa. Hän tahtoi sanoa: Nyt on aika heittää
murheet menemään. Nyt on pääsiäinen, ilon aika. Minä olen tässä, ja kaikki on
hyvin taas.
Jeesus jakaa iloa ja hyvää mieltä, hän jopa sanoo: Minä olen
tullut, että teillä olisi elämä ka olisi yltäkylläinen elämä. Tämän lauseen
olen jopa saanut muistolauseeksi omalta rippikoululeiriltäni ja voisiko
parempaa ja rohkaisevampaa opetusta saada elämäntien kulkemista vartan. Ei
olekaan sen suurempaa iloa kuin saada Jeesuksen omasta suusta kuulla: Poikani,
tyttäreni, ole hyvässä turvassa. sinun syntisi on anteeksiannettu. Sinä olet
Jumalan lapsi! Olet taivaan perillinen!.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Pääsiäisaika hiljentää
Hiljainen viikko ennen pääsiäistä on tervetullut hengähdysaika kiireisen elämänrytmimme keskelle, niin myös meillä eduskunnassa se on vapaana viikkona keskellä koko kevään aina juhannukseen asti kestävälle tiiviille työskentelylle.
Viikkoon sisältyy paljon pysähdyttävää.
Kiirastorstain kansanperinteeseen on kuulunut "kiiran" eli pahan karkoittaminen. Kiirastorstain lähtökohtana on myös ruotsin sana skära, puhdistaa. Katuva syntinen puhdistetaan tuhkakeskiviikon katumuksen tuhasta" ja saa näin jälleen oikeuden osallistua Herran Pyhälle ehtoolliselle, jota kirkoissamme vietetään tänä iltana sankoin joukoin.
Kristuksen ristinkuoleman päivä pitkäperjantai julistaa: Katso, Jumalan Karitsa, joka on kuollut meidän puolestamme syntiemme anteeksianatamiseksi! Siksi päivä on suuri päivä kristikunnassa: Virossa juuri suuri perjantai (suur reede), Englannissa hyvä perjantai (Good Friday), Ranskassa pyhä perjantai (Vendredi saint), Ruotsissa pitkäperjantai (långfredag) kuten siis meilläkin. Pitkäperjantain ilta on omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jonka kautta Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.
Lankalauantaina on ajateltu pahojen henkien olevan valloillaan, koska Kristus lepäsi haudassaan. Siksi pyrittiin suojautumaan pimeyden voimia vastaan pääsiäistulia polttamalla. Meillä Kankaanpäässäkin kokkoja poltettiin sekä Vihtiläjärvellä että Korvaluomalla satojen ihmisten kerääntyessä katselemaan. Myöskin trullit kiertävät virpomassa.
Pääsiäisyönä sitten kristillinen seurakunta elää voimakkaasti kuoleman ja elämän välisessä polttopisteessä, koska pääsiäisenä kuolema voitettiin Jeesuksen noustua kuolleista niin kuin varsinkin ortodoksikristityt laulavat: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Nykyisin tämä ortodoksinen pääsiäistropari on otettu myös meidän luterilaisten virsikirjaan. Näin meillä on hiljentymisen ja syventymisen aika käsillämme.
Viikkoon sisältyy paljon pysähdyttävää.
Kiirastorstain kansanperinteeseen on kuulunut "kiiran" eli pahan karkoittaminen. Kiirastorstain lähtökohtana on myös ruotsin sana skära, puhdistaa. Katuva syntinen puhdistetaan tuhkakeskiviikon katumuksen tuhasta" ja saa näin jälleen oikeuden osallistua Herran Pyhälle ehtoolliselle, jota kirkoissamme vietetään tänä iltana sankoin joukoin.
Kristuksen ristinkuoleman päivä pitkäperjantai julistaa: Katso, Jumalan Karitsa, joka on kuollut meidän puolestamme syntiemme anteeksianatamiseksi! Siksi päivä on suuri päivä kristikunnassa: Virossa juuri suuri perjantai (suur reede), Englannissa hyvä perjantai (Good Friday), Ranskassa pyhä perjantai (Vendredi saint), Ruotsissa pitkäperjantai (långfredag) kuten siis meilläkin. Pitkäperjantain ilta on omistettu Jeesuksen hautaamiselle, jonka kautta Jumala on pyhittänyt meidänkin hautamme lepokammioksi.
Lankalauantaina on ajateltu pahojen henkien olevan valloillaan, koska Kristus lepäsi haudassaan. Siksi pyrittiin suojautumaan pimeyden voimia vastaan pääsiäistulia polttamalla. Meillä Kankaanpäässäkin kokkoja poltettiin sekä Vihtiläjärvellä että Korvaluomalla satojen ihmisten kerääntyessä katselemaan. Myöskin trullit kiertävät virpomassa.
Pääsiäisyönä sitten kristillinen seurakunta elää voimakkaasti kuoleman ja elämän välisessä polttopisteessä, koska pääsiäisenä kuolema voitettiin Jeesuksen noustua kuolleista niin kuin varsinkin ortodoksikristityt laulavat: Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi. Nykyisin tämä ortodoksinen pääsiäistropari on otettu myös meidän luterilaisten virsikirjaan. Näin meillä on hiljentymisen ja syventymisen aika käsillämme.
Viidettäsataa kahvikupillista
Viitasaaren sahamies, monessa Keski-Amerikan maassakin kuten Nicaraguassa sahatoimintaa opettanut Teuvo Hakkarainen, perussuomalaisten kansanedustaja ajeli eduskunnan vapaaviikolla Kankaanpään toripäiville ja samalla käymään katsomassa Korjansalon Satamotorsilla, josta hän on ostanut sekä moottoripyörän että -kelkan.
Sääkin suosi toripäivää, Pata-Jussin kahvi maistui ja samoin Pirjon Pakarin lonkapulla noin 430 henkilön suussa. Väkimäärä oli helppo laskea käytettyjen juomamukien lukumäärästä, joten ei tarvitse esittää mitään arvioita eikä kallistaa korviansa Kankaanpään Seudun nettisivuilla esitetyille kävijöiden lukumäärän vähättelyille. Yksikin kirjoittaa paikalla olleen kolme perussuomalaista. Jo yksistään eri paikkakuntien edustajia oli rutkasti enemmän, lueteltakoon vaikka vain Kankaanpään lisäksi Honkajoki, Jämijärvi, Karvia, Lavia, Pomarkku, Siikainen ja Pori.
Monenmoista asiaa oli ihmisten sydämillä kuntauudistuksesta ja koulujen sisäilmantilasta lähtien varsinkin pienyrittäjää ja pieneläjää kurittavaan alv:n korottamiseen ja muihin kuten polttoaineen hinnannousuihin ja työmatkavähennyksiin asti. Tietysti EU:n väliaikaiset ja vakinaiset vakausrahastot eli jo kirosanoiksi muodostuneet EVM ja ERVV puhuttivat. Niin myös syksyn kunnallisvaalit herättävät kiinnostusta ja myös ehdokkuushalukkaita ilmaantuu. Aihetta on liikkua kansan parissa.
Jokainen joka tutustuu Teuvoo näin silmikkäin ja nokikkain joutuu jopa ihmeekseen toteamaan, että ihan kunnon asiallinen mieshän hän on, aivan miesten parhaita joka suhteessa. Media vain on antanut hänestä erilaisen kuvan. Paikalla torilla oli sekä Ylen Satakunnan radio kuin myös Kankaanpään Seutu, joten näinkin välittyy oikeampaakin tietoa etiäpäin. Saimmepa Teuvon kanssa jopa uudet kutsutkin, tällä kertaa Venesjärven hirvimiesten juhliin.
Sääkin suosi toripäivää, Pata-Jussin kahvi maistui ja samoin Pirjon Pakarin lonkapulla noin 430 henkilön suussa. Väkimäärä oli helppo laskea käytettyjen juomamukien lukumäärästä, joten ei tarvitse esittää mitään arvioita eikä kallistaa korviansa Kankaanpään Seudun nettisivuilla esitetyille kävijöiden lukumäärän vähättelyille. Yksikin kirjoittaa paikalla olleen kolme perussuomalaista. Jo yksistään eri paikkakuntien edustajia oli rutkasti enemmän, lueteltakoon vaikka vain Kankaanpään lisäksi Honkajoki, Jämijärvi, Karvia, Lavia, Pomarkku, Siikainen ja Pori.
Monenmoista asiaa oli ihmisten sydämillä kuntauudistuksesta ja koulujen sisäilmantilasta lähtien varsinkin pienyrittäjää ja pieneläjää kurittavaan alv:n korottamiseen ja muihin kuten polttoaineen hinnannousuihin ja työmatkavähennyksiin asti. Tietysti EU:n väliaikaiset ja vakinaiset vakausrahastot eli jo kirosanoiksi muodostuneet EVM ja ERVV puhuttivat. Niin myös syksyn kunnallisvaalit herättävät kiinnostusta ja myös ehdokkuushalukkaita ilmaantuu. Aihetta on liikkua kansan parissa.
Jokainen joka tutustuu Teuvoo näin silmikkäin ja nokikkain joutuu jopa ihmeekseen toteamaan, että ihan kunnon asiallinen mieshän hän on, aivan miesten parhaita joka suhteessa. Media vain on antanut hänestä erilaisen kuvan. Paikalla torilla oli sekä Ylen Satakunnan radio kuin myös Kankaanpään Seutu, joten näinkin välittyy oikeampaakin tietoa etiäpäin. Saimmepa Teuvon kanssa jopa uudet kutsutkin, tällä kertaa Venesjärven hirvimiesten juhliin.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Jytkyn syyt analysoitu
Maamme politiikan tutkijat ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja saaneet kokoon kolme ja puolisataa sivua viisasta tekstiä Muutosvaalit 2011 otsakkeen alle. Teos on valmistunut sopivasti, kun jytky-vaaleista on kulut vuoden päivät. Pähkinänkuoreen koottuna todetaan puolueiden välisten voimasuhteiden muuttuneen vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ppoikkeuksellisen paljon. Todetaan myös ajan näyttävän, kuinka pysyviksi tai tilapäisiksi koetut muutokset jäävät.
Monelta kantilta analysoidaan PerusSuomalaisten jytkyä eli 34 lisäkansanedustajan saamista.
Taivaan merkit olivat todella mahdollisimman suotuisassa asennossa hienon tuloksen saavuttamiseksi. Ei edes juuri ennen vaaleja suoritettu callup-kikkailukaan ollut esteenä. Yli vuoden ajan callupit olivat antaneet tulokseksi yhtäjaksoisen nousukäyrän, vaalien alla kuitenkin saatiin mukamas parin prosenttiyksikön lasku. Vaaleissa kuitenkin tulos oli jopa yli parhaankin callup-ennusteen. Mistä siis voitiin saada tämä notkahdus viime hetkelle. Voidaan myös kysyä, mikä olisikaan lopputulos ollut ilman tätä näennäistä alamäkeä. Toisaalta tietysti yli vuoden jatkunut callup-kannatuksen nousu ruokki osaltaan suosion lisääntymistä.
Niitä suotuisia taivaanmekkejä oli siis asialinjaisesti paljon. Tietysti ykkösenä oli kaikkien näiden tekijöiden aiheuttama voimakas muutostahto ja pettymys vanhojen valtaa pitäneiden puolueiden politiikkaan ja vaihtoehdottomuuteen. Olivat vallalla sitten vuoronperään mitkä puolueet tahansa, politiikka oli aina samanlaista.
Suuureksi mielipiteiden muokkaajaksi nousi harjoitetun EU-politiikan kritisoiminen velkamaiden tukemisineen ja juuri vaalien alla tapahtunut Portugali-paketin myöntäminen.
Myöskin halitsematon maahanmuutto ja elintasomaahanmuuttajien omia kansalaisia parempi asema herättivät katkeruutta. Niinpä muutenkin koettiin rikkaiden ja köyhien välinen kuilu liian voimakkaaksi. Myös vuosia vellonut vaalirahakohu satoi perussuomalaisten laariin, koska puolue ei koskaan ollut saanut pienintäkään tukea ei ammattiyhdistysliikkeltä, ei hämäperäisillä tarkoituksilla varustetuilta liikemiehiltä eikä miltään muultakaan taholta. Oli myös pakkoruotsin poistamisvaatimus ja keskustan ministeri Lehtomäen ajaman maaseudun jätevesiasetuksen tyrmääminen.
Monia muitakin asioita voisi nostaa esiin kuten puoluetuen ja jäsenkirjavirkanimitysten arvostelun sekä perinteisten hyväksi koettujen arvojen kannattamisen. Turvallisuuden takaaminen poliisi vakansseilla ja puolustusvoimien toimintavalmiuden säilyttämisellä ovat nousseet esiin näkyvämmin vasta nyt vaalien jälkeen säästöpäätösten ansiosta.
Ja tietysti tarvittiin onnistunut vaalikamppanja ja varteenotettavat ehdokkaat kaikkialla eri vaalipiireissä. Kruununa kaiken yläpuolella tietysti puolueen puheenjohtajan Timo Soinin vakuuttava esiintyminen mediassa. Ei edes vastustajien hokema: Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla, purrut, koska hänen esiin nostamiensa asioiden kannattajia oli mahdollista äänestää koko maassa perussuomalaisten ehdokaslistoilla.
Niinpä ei mikään ihme, että tuli ISO JYTKY! Siitä on nyt tasan vuosi. Hyvin on pysytty koossa ja vaikutettu eduskunnassa suurimpana oppositiopuolueena ja mennään lujalla vauhdilla syksyn kunnallisvaaleihin.
Monelta kantilta analysoidaan PerusSuomalaisten jytkyä eli 34 lisäkansanedustajan saamista.
Taivaan merkit olivat todella mahdollisimman suotuisassa asennossa hienon tuloksen saavuttamiseksi. Ei edes juuri ennen vaaleja suoritettu callup-kikkailukaan ollut esteenä. Yli vuoden ajan callupit olivat antaneet tulokseksi yhtäjaksoisen nousukäyrän, vaalien alla kuitenkin saatiin mukamas parin prosenttiyksikön lasku. Vaaleissa kuitenkin tulos oli jopa yli parhaankin callup-ennusteen. Mistä siis voitiin saada tämä notkahdus viime hetkelle. Voidaan myös kysyä, mikä olisikaan lopputulos ollut ilman tätä näennäistä alamäkeä. Toisaalta tietysti yli vuoden jatkunut callup-kannatuksen nousu ruokki osaltaan suosion lisääntymistä.
Niitä suotuisia taivaanmekkejä oli siis asialinjaisesti paljon. Tietysti ykkösenä oli kaikkien näiden tekijöiden aiheuttama voimakas muutostahto ja pettymys vanhojen valtaa pitäneiden puolueiden politiikkaan ja vaihtoehdottomuuteen. Olivat vallalla sitten vuoronperään mitkä puolueet tahansa, politiikka oli aina samanlaista.
Suuureksi mielipiteiden muokkaajaksi nousi harjoitetun EU-politiikan kritisoiminen velkamaiden tukemisineen ja juuri vaalien alla tapahtunut Portugali-paketin myöntäminen.
Myöskin halitsematon maahanmuutto ja elintasomaahanmuuttajien omia kansalaisia parempi asema herättivät katkeruutta. Niinpä muutenkin koettiin rikkaiden ja köyhien välinen kuilu liian voimakkaaksi. Myös vuosia vellonut vaalirahakohu satoi perussuomalaisten laariin, koska puolue ei koskaan ollut saanut pienintäkään tukea ei ammattiyhdistysliikkeltä, ei hämäperäisillä tarkoituksilla varustetuilta liikemiehiltä eikä miltään muultakaan taholta. Oli myös pakkoruotsin poistamisvaatimus ja keskustan ministeri Lehtomäen ajaman maaseudun jätevesiasetuksen tyrmääminen.
Monia muitakin asioita voisi nostaa esiin kuten puoluetuen ja jäsenkirjavirkanimitysten arvostelun sekä perinteisten hyväksi koettujen arvojen kannattamisen. Turvallisuuden takaaminen poliisi vakansseilla ja puolustusvoimien toimintavalmiuden säilyttämisellä ovat nousseet esiin näkyvämmin vasta nyt vaalien jälkeen säästöpäätösten ansiosta.
Ja tietysti tarvittiin onnistunut vaalikamppanja ja varteenotettavat ehdokkaat kaikkialla eri vaalipiireissä. Kruununa kaiken yläpuolella tietysti puolueen puheenjohtajan Timo Soinin vakuuttava esiintyminen mediassa. Ei edes vastustajien hokema: Timo Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla, purrut, koska hänen esiin nostamiensa asioiden kannattajia oli mahdollista äänestää koko maassa perussuomalaisten ehdokaslistoilla.
Niinpä ei mikään ihme, että tuli ISO JYTKY! Siitä on nyt tasan vuosi. Hyvin on pysytty koossa ja vaikutettu eduskunnassa suurimpana oppositiopuolueena ja mennään lujalla vauhdilla syksyn kunnallisvaaleihin.
Tyylikäs piiritoimisto valmistuu
Muistan hyvin edellisen kerran, kun meillä oli puolueen piiritoimisto Porissa. Saimme kaupungilta tiloja Isolinnankadun vanhoista taloista vuoron perään paristakin eri paikasta. Ei kai sitä smp:n aikaista toimistoa montaa vuotta pidettykään. Ehkei niin ollut tarvettakaan.
Nyt näytetään olevan liikkeellä aivan uudella tarmolla. Olimme illalla piiritoimikunnan työvaliokuntana katsomassa uusia vuokrattuja tiloja Satakunnankadulta. Vanha teollisuuskäytössä ollut huoneisto oli jo hienosti kunnostettu aivan uuden veroiseksi. Väritkin oli valittu hyvällä maulla, seinien päävärinä valoisa valkoinen, taitavasti oli myös käytetty puolueemme omia värejä sinistä ja keltaista, jotka ovat myös Satakunnan värit.
Kunnostustöissä on käytetty satoja talkootunteja. Kari Seppä talkoopäällikkönä ja Reijo Lehto suunnitelmien ja toteutuksen laatijana ansaitsevat suuret kiitokset. Vielä on monenlaista tehtävää, joista hankkeista puhuttiin ja käytettävistä rahoista päätettiin. Loppujen lopuksi koko kunnostuksesta selvitään tosi inhimillisellä rahankäytöllä.
Enää ei lehdistökään voi kirjoittaa niin kuin presidenttivaalien alla, ettei oltu täysillä matkassa, kun oma piiritoimistokin puuttui, vaikka eduskuntavaaleissa olimme maakunnan toiseksi suuri puolue. Kehtaa uutta toimistoa näyttää kenelle tahansa. Siksi suunnittelimme myös jo näyttävää avajaistempausta, joka järjestetään toukokuun 14. päivänä. Silloin pitäisi kaiken olla tiptop-kunnossa. Kyllä meidän poikien ja miksei tyttöjenkin kelpaa!
Mutta kyllä Helsingissäkin osataan. Perussuomalaisten puoluetoimisto on ollut asuinhuoneistosta muodostetussa sokkeloisessa vuokratilassa Mannerheimintiellä, nyt remontin jälkeen siirrytään omaan satoja neliöitä käsittävään toimistoon Yrjönkatu 8-10 eli aivan Erottajalle Mannerheimintien päähän. MTV3 uutisoi vertaamalla eri puolueiden toimistoja, että Perussuomalaisten uusi tila on neliöhinnaltaan kallein 3000 - 5000 euroa. Kerran näinkin päin, ryysyläisestä tuleekin - niin kuin saduissa käy - prinssi ja kuningas!
Nyt näytetään olevan liikkeellä aivan uudella tarmolla. Olimme illalla piiritoimikunnan työvaliokuntana katsomassa uusia vuokrattuja tiloja Satakunnankadulta. Vanha teollisuuskäytössä ollut huoneisto oli jo hienosti kunnostettu aivan uuden veroiseksi. Väritkin oli valittu hyvällä maulla, seinien päävärinä valoisa valkoinen, taitavasti oli myös käytetty puolueemme omia värejä sinistä ja keltaista, jotka ovat myös Satakunnan värit.
Kunnostustöissä on käytetty satoja talkootunteja. Kari Seppä talkoopäällikkönä ja Reijo Lehto suunnitelmien ja toteutuksen laatijana ansaitsevat suuret kiitokset. Vielä on monenlaista tehtävää, joista hankkeista puhuttiin ja käytettävistä rahoista päätettiin. Loppujen lopuksi koko kunnostuksesta selvitään tosi inhimillisellä rahankäytöllä.
Enää ei lehdistökään voi kirjoittaa niin kuin presidenttivaalien alla, ettei oltu täysillä matkassa, kun oma piiritoimistokin puuttui, vaikka eduskuntavaaleissa olimme maakunnan toiseksi suuri puolue. Kehtaa uutta toimistoa näyttää kenelle tahansa. Siksi suunnittelimme myös jo näyttävää avajaistempausta, joka järjestetään toukokuun 14. päivänä. Silloin pitäisi kaiken olla tiptop-kunnossa. Kyllä meidän poikien ja miksei tyttöjenkin kelpaa!
Mutta kyllä Helsingissäkin osataan. Perussuomalaisten puoluetoimisto on ollut asuinhuoneistosta muodostetussa sokkeloisessa vuokratilassa Mannerheimintiellä, nyt remontin jälkeen siirrytään omaan satoja neliöitä käsittävään toimistoon Yrjönkatu 8-10 eli aivan Erottajalle Mannerheimintien päähän. MTV3 uutisoi vertaamalla eri puolueiden toimistoja, että Perussuomalaisten uusi tila on neliöhinnaltaan kallein 3000 - 5000 euroa. Kerran näinkin päin, ryysyläisestä tuleekin - niin kuin saduissa käy - prinssi ja kuningas!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Viides kerta toden sanoi
Tutun sananlaskun mukaan kolmas kerta toden sanoo. Joskus voi kuitenkin viideskin kerta olla se, joka kertoo totuuden. Näin on käynyt tänään 60-vuotispäiviään Punkalaitumen koulukeskuksessa viettäneelle Martti Mölsälle, hänen Oili-vaimolleen ja kolmelle tyttärelleen.
Jo uskollisen SMP:n ja Perussuomalaisten veteraanin kymmenen vuotta SMP:n Satakunnan piiiriä minun kymmenvuotisen johtamiskauteni jälkeen vetäneen Martti Mölsän isä Johannes Mölsä toimi SMP:n piirisihteerinä ja teki merkittävän työpanoksen päästessäni kansanedustajaksi v. 1979. Siitä lähtien myös Martti on uskollisesti ollut mukana puoluetyössä toimien pitkään Punkalaitumen kunnanvaltuutettuna ja ollen myös sitkeästi kansanedustajaehdokkana, ja nyt viime vuonna sitten tärppäsi: hän nousi eduskuntaan yhtenä Pirkanmaan neljästä perussuomalaisesta kansanedustajasta. Näin meitä tavallaan entisen Satakunnan alueen kansanedustajia on nykyisessä eduskunnassa neljä, kun Lea Mäkipään kanssa olimme yht´aikaa Satakunnasta valittuja SMP:n kansanedustajia, nyt siis Satakunnasta on meitä taas kaksi Ari Jalosen kanssa ja nykyiseltä Pirkanmaalta valittuina ovat Lea Mäkipää ja Martti Mölsä.
Martin synttärit olivat todella komiat ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, että kun juhlat alkoivat ruokailulla tasan kello 12, poislähtö kotiin venyi yli kello 17. Suuren kansanjoukon johdosta niin ruokailu, tervehdykset kuin juhlaohjelman väliajan kahvitarjoilu veivät oman aikansa ja tietysti myös runsas ohjelma kesti tuntikausia.
Paikalla oli yksitoista kansanedustajaa neljästä suurimmasta puolueesta, meitä perussuomalaisten kansanedustajia oli peräti kahdeksan. Juhlapuhujaksi oli saapunut itse Timo
Soini, joka muisteli lämpimästi yhteisiä vaiheita Martin ja jo isä Johanneksen kanssa. Minäkin sai tuodan eduskunnan puhemiehistön tervehdyksen kertoen myös yhteisistä puoluetyövuosistamme ja muistuttaen Punkalaitumella olevan nyt taas syytä iloon, kun paikkakunnalta on valittu historian saatossa jo neljäs kansanedustaja. Ketjun aloitti ministerinäkin toiminut ja edustajantointa lähes neljäkymmentä vuotta hoitanut Viljo Rantala. jSamaan aikaan hänen kanssaan oli edustajana myöskirkkoherra rovasti Valtteri Mikonmäki. Viimeksi ennen Marttia edustajana oli Saimi Ääri. Ja voisi viidenneksi mainita punkalaitumelaissyntyperäisen Tellervo Kankaanrannan eli presidentin puolisona Helsingistä kansanedustajaksi valitun Tellervo Koiviston.
Juhlan musikkiohjelmasta vastasi peräti kolme kansanedustajaa, joista Kike Elomaa ja Mikko Alatalo tunnetaan koko maassa, sen sijaan perussuomalaisten varapuheenjohtaja Juho Eerola ei ole laulajana niin kuuluisa, mutta hyvin hän kotkalaisena veti Junnu Vainion piisejä kuten Kotkan poikii ilman sipii. Eduskunta-avustajani Jari Koskelakin sai laulaa, niin myös naiskuoro Pihlajanmarjat, jossa myös Martin puoliso Oili oli laulamassa. Aimo Kokkola esitti huumoria ja laulua, johtaen myös yhteisen päätöslaulun Jukka Kuoppamäen Tämätaivas ja tämä maa.
Syntymäpäiväsankari sai monet hyvin ansaitsemansa kiitokset ja onnentoivotukset sekä Jumalan siunauksen toivotukset.
Jo uskollisen SMP:n ja Perussuomalaisten veteraanin kymmenen vuotta SMP:n Satakunnan piiiriä minun kymmenvuotisen johtamiskauteni jälkeen vetäneen Martti Mölsän isä Johannes Mölsä toimi SMP:n piirisihteerinä ja teki merkittävän työpanoksen päästessäni kansanedustajaksi v. 1979. Siitä lähtien myös Martti on uskollisesti ollut mukana puoluetyössä toimien pitkään Punkalaitumen kunnanvaltuutettuna ja ollen myös sitkeästi kansanedustajaehdokkana, ja nyt viime vuonna sitten tärppäsi: hän nousi eduskuntaan yhtenä Pirkanmaan neljästä perussuomalaisesta kansanedustajasta. Näin meitä tavallaan entisen Satakunnan alueen kansanedustajia on nykyisessä eduskunnassa neljä, kun Lea Mäkipään kanssa olimme yht´aikaa Satakunnasta valittuja SMP:n kansanedustajia, nyt siis Satakunnasta on meitä taas kaksi Ari Jalosen kanssa ja nykyiseltä Pirkanmaalta valittuina ovat Lea Mäkipää ja Martti Mölsä.
Martin synttärit olivat todella komiat ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, että kun juhlat alkoivat ruokailulla tasan kello 12, poislähtö kotiin venyi yli kello 17. Suuren kansanjoukon johdosta niin ruokailu, tervehdykset kuin juhlaohjelman väliajan kahvitarjoilu veivät oman aikansa ja tietysti myös runsas ohjelma kesti tuntikausia.
Paikalla oli yksitoista kansanedustajaa neljästä suurimmasta puolueesta, meitä perussuomalaisten kansanedustajia oli peräti kahdeksan. Juhlapuhujaksi oli saapunut itse Timo
Soini, joka muisteli lämpimästi yhteisiä vaiheita Martin ja jo isä Johanneksen kanssa. Minäkin sai tuodan eduskunnan puhemiehistön tervehdyksen kertoen myös yhteisistä puoluetyövuosistamme ja muistuttaen Punkalaitumella olevan nyt taas syytä iloon, kun paikkakunnalta on valittu historian saatossa jo neljäs kansanedustaja. Ketjun aloitti ministerinäkin toiminut ja edustajantointa lähes neljäkymmentä vuotta hoitanut Viljo Rantala. jSamaan aikaan hänen kanssaan oli edustajana myöskirkkoherra rovasti Valtteri Mikonmäki. Viimeksi ennen Marttia edustajana oli Saimi Ääri. Ja voisi viidenneksi mainita punkalaitumelaissyntyperäisen Tellervo Kankaanrannan eli presidentin puolisona Helsingistä kansanedustajaksi valitun Tellervo Koiviston.
Juhlan musikkiohjelmasta vastasi peräti kolme kansanedustajaa, joista Kike Elomaa ja Mikko Alatalo tunnetaan koko maassa, sen sijaan perussuomalaisten varapuheenjohtaja Juho Eerola ei ole laulajana niin kuuluisa, mutta hyvin hän kotkalaisena veti Junnu Vainion piisejä kuten Kotkan poikii ilman sipii. Eduskunta-avustajani Jari Koskelakin sai laulaa, niin myös naiskuoro Pihlajanmarjat, jossa myös Martin puoliso Oili oli laulamassa. Aimo Kokkola esitti huumoria ja laulua, johtaen myös yhteisen päätöslaulun Jukka Kuoppamäen Tämätaivas ja tämä maa.
Syntymäpäiväsankari sai monet hyvin ansaitsemansa kiitokset ja onnentoivotukset sekä Jumalan siunauksen toivotukset.
Lionsklupitoiminnan juhlaa
Lionsklupi Kankaanpää/Keskusta ( ei liity mitenkään keskustapuollueeseen nimestään huolimatta) vietti tuloksekkaan toimintansa 50-vuotista juhlaa kotoisissa merkeissä Niinisalossa. Mukana oli esiintymässä Jämijärven-Kankaanpään mieskuoro ja Kankaanpään Musikkiopiston nuoria. Juhlapuhujana toimi Kauko Juhantalo. Sain olla tuomassa tervehdyksen ja kaupungin viirin, samoin tervehtivät muut kankaanpääläiset lionsklupit ja juhlivan yhdistyksen kummitoiminnan ansiosta syntyneet naapurikuntien leijonat Jämijärveltä ja Honkajoelta.
Juhlapuhuja kartoitti yhdistyksen alkuvaiheita. Ensimmäinen leijonaklupi Kankaanpäähän perustettiin 1956, jonka perustajajäsenet olivat vaikutusvaltaisia paikkakuntalaisia. Heistä on elossa vielä Eero Varumo. Ensimmäinen leijonaklupi toimi nyt juhlineen klupin kummina ja henkilökohtaisena kummina oli Toivo Soini. Perustajajäsenistä ovat elossa vielä juuri äskettäin 90 vuotta täyttänyt Matti Orrela, Reijo Orhanen ja Esa Rajala, rehtori, teknisen keskuksen johtaja ja eläinlääkäri.
Klupien välillä on koko ajan vallinnut läheinen yhteistyö kuten LC Kankaanpää/Keskustan kummitoiminnan tuloksena syntynellä LC Kankaanpää/Kuninkaanlähteelläkin. Aina on luotettu yhteistyön voimaan ja aktiviteettejä on riittänyt maailman parantamiseksi, ja vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan, joten työtä hyväntekemisen saralla riittää. Nytkin ojennettiin 2000 euron shekki erityisnuorten ystäväkahvilan tukemiseksi. Lahjan vastaanottanut Rannikon perhe kertoi kahvilan olevan auki vapaaehtoisvoimin joka toinen viikko ja kävijöitä on Poria myöten.
Piirikuvernööri Jaakko Räikkönen Raumalta kertoi tervehdyksessään puunistutustempauksista, jolla saralla Suomi onkin etunenässä muihin maihin verrattuna. Parast´aikaa leijonilla on menossa koko maailmaan koskeva keräys tuhkarokon juurrittamiseksi pois koko maapallolta.
HYvillä mielin voi parhaassa miehuusiässä oleva 50-vuotias yhdistys suunnata tulevaisuuteen presidenttinsä Joouni Haapaniemen ja sihteerinsä juhlan suunnitelleen Pertti Mannisen johdolla.
Juhlapuhuja kartoitti yhdistyksen alkuvaiheita. Ensimmäinen leijonaklupi Kankaanpäähän perustettiin 1956, jonka perustajajäsenet olivat vaikutusvaltaisia paikkakuntalaisia. Heistä on elossa vielä Eero Varumo. Ensimmäinen leijonaklupi toimi nyt juhlineen klupin kummina ja henkilökohtaisena kummina oli Toivo Soini. Perustajajäsenistä ovat elossa vielä juuri äskettäin 90 vuotta täyttänyt Matti Orrela, Reijo Orhanen ja Esa Rajala, rehtori, teknisen keskuksen johtaja ja eläinlääkäri.
Klupien välillä on koko ajan vallinnut läheinen yhteistyö kuten LC Kankaanpää/Keskustan kummitoiminnan tuloksena syntynellä LC Kankaanpää/Kuninkaanlähteelläkin. Aina on luotettu yhteistyön voimaan ja aktiviteettejä on riittänyt maailman parantamiseksi, ja vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan, joten työtä hyväntekemisen saralla riittää. Nytkin ojennettiin 2000 euron shekki erityisnuorten ystäväkahvilan tukemiseksi. Lahjan vastaanottanut Rannikon perhe kertoi kahvilan olevan auki vapaaehtoisvoimin joka toinen viikko ja kävijöitä on Poria myöten.
Piirikuvernööri Jaakko Räikkönen Raumalta kertoi tervehdyksessään puunistutustempauksista, jolla saralla Suomi onkin etunenässä muihin maihin verrattuna. Parast´aikaa leijonilla on menossa koko maailmaan koskeva keräys tuhkarokon juurrittamiseksi pois koko maapallolta.
HYvillä mielin voi parhaassa miehuusiässä oleva 50-vuotias yhdistys suunnata tulevaisuuteen presidenttinsä Joouni Haapaniemen ja sihteerinsä juhlan suunnitelleen Pertti Mannisen johdolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)