Molemmat säilyvät! Torjuntavoitot on saatu, mutta taistelu jatkuu, tulevaisuuskaan ei ole varmaa, vaikka meillä näillä Kankaanpään laitoksilla on kyllä vahvat olemaasolon perusteensa.
Taidekoulu on korkeatasoinen, ainoa tavallaan maaseudulla sijaitseva jo v.1965 perustettu Taidekoulu. Oppilaita hakee runsaasti, joten taso voidaan säilyttää korkeana. Ja aivan ainutlaatuista on, että koko viime vuosisadalla ei ole rakennettu mitään muuta nimenomaan taidekouluksi suunniteltua ja tarkoitettua ja mikä hienointa korkeatasoisen arkkitehtuurin omaavaa taideoppilaitosta kuin Kankaanpään Taidekoulun rakennus. Eikä myöskään työllistymiskriteeri koske taiteilijoita valmistavaa koulua, koska useimmat valmistuvat alkavat vapaiksi taiteilijoiksi, jotka eivät kansoita työttömyyskortistoja. Ja onhan edelleen myös monia etenemissuuntia taidekoulusta valmistumisen jälkeen.
Varuskuntien lakkautuslista ei vieläkään taida olla lopetettu. Ainkinhan Dragsvik on puollustusvoimien suunnitelmissa ollut lakkautuslistalla v. 2017, mutta puolustusministeri Wallin rajasi uudistuksen vain vuoteen 2015 asti, joten Dragsvik ei ole mukana listalla.
Mutta näin ollen on olemassa myös jatko supistussuunnitelmia, joten rauha vallitsee näillä näkymillä vain tämän neöjä vuotta vuoteen 2015 saakka.
Niinialon varuskunnalla on kuitenkin niin monia hyviä puolia, että tuntuisi jatkossakin tosi uskomattomalta, jos se ei olisi säilytettävien varuskuntien joukossa. Onhan kaikki rakennukset uudisrakennettu tai korjattu ensiluokkaiseen kuntoon. Mitä tekoa olisi tyhjillä kasarmeilla. Ja ennen kaikkea Niinisalon kankailla ja harjuilla on koko Etelä-Suomen laajimmat ja parhaat harjoittelumaastot, joilla ammunnoissakin on kaikki työpaikat täynnä. Mitä järkeä olisi vastaavien ammuntojen siirtäminen esimerkiksi Lappiin Rovajärven ammunta-alueelle, jos kerran myös matkakuluissa voidaan saada säästöjä.
Näin kaikesta huolimatta voidaan uskoa ja sanoa: Ollos huoleton, poikas valveil´ on!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
torstai 29. maaliskuuta 2012
Romanikerjäläiset
Tänään torstain kyselytunnilla Jussi Halla-aho puuttui koko talvenkin näkyvissä olleesseen katukuvalliseen ilmiöön, joka kevään koittaessa uhkaa entisetään rajusti laajentua.
Suomalaiseen katukuvaan eivät kerjäläiset mitenkään kuulu, sillä me olemme rakentaneet yhteiskuntamme sosiaaliturvan niin kattavaksi, että kaikesta huolimatta suomalaisten ei tarvitse olla kadulla kerjäämässä. Siksi ei mitenkään voi hyväksyä, että toisesta EU-maasta tulee näitä kerjäläisiä meidänkin kaduillemme.
Hyvin tiedämme, että romanien olot Romaniassa ovat huonot, peräti ala-arvoiset, mutta heidän asiansa olisi hoidettava heidän omassa maassaan semminkin, kun EU on antanut jopa rahoja heidän asemansa kohentamiseksi. Miten Romanian kaltainen maa voi olla EU:n jäsen, kun siellä ei ole voimassa alkeellisimmatkaan ihmisoikeudet. MYös EU:n tulisi puuttuavoimakkaasti tähän ongelmaan. Se ei todellakaan ole meidän suomalaisten asia.
Kaiken lisäksi ongelman takana on järjestynyttä rikollisuutta, ihmiskauppaa, jolla näitä romaneita pakotetaan katusoittajiksi, kerjäläisiksi ja prostituoiduiksi. POliisin mukaan romanialaisia epäillään vuosittain noin 2500 rikoksesta, mm. varkauksista, pahoinpitelyistä, liikennerikoksista, huumausainerikoksista ja seksuaalirikoksista.
Todella aiheellinen kysymys, miksei hallitus puutu voimakkaammin tähän meistä riippumattomaan epäkohtaan ja poista sitä yhdessä EU:n kanssa, josta se johtuukin.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Oikeusvaltioko
AinaKyllä maailmassa on vääryyttä, oikeutta eivät tunnu saavan niin ikääntyneet vanhukset kuin pahoinvoivat lapsekaan eikä kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle pudonneet nuoret. Mihin on joutunut oikeusvaltio Suomi? Ja mitä voi yksityinen kansanedustajakaan tehdä.
Viime päivinä tämä kansalaisten kaltoin kohtelu yksityisiä henkilöitä kohtaan on tullut esille monella tavalla. Vanhusten osalta monellakin eri tavalla. Tänään luonani kävi ahdistunut vaimo, jonka miestä oli pompoteltu monellakin tavalla, viimeksi puolitoista vuotta kesti avun saaminen terveyskeskuksesta ja sekin aivan viime hetkellä ja vain yksityislääkärillä käynnin jälkeen, kun sallitut lukemat P-proBNP-kokeessa ylittyivät kymmenkertaisesti. Potilas on 81-vuotias, tällaistako on ikäihmisten hoito ja ihmisarvo.
Sairaseläkkeelle ja tapaturmaeläkkeelle pääsy on myös surkuhupaisaa, lääkärinlausunto ei paina mitään, kun eläkelautakunta tekee hylkäyksen ja valituksen käsittelee samoista lääkereistä koostuva eläkelautakunta, joka kaikenlisäksi on riippuvuussuhteessa eläkevakuutusjärjestöihin. Missä on paljon vaadittuobjektiivisuus, läpinäkyvyys ja avoimmuus tälläkin alueella.
110 000 nuorta on syrjäytynyt, työvoimaministeri Lauri Ihalainenkin tätä ihmettelee, mutta samanaikaisesti ollaan supistamassa opiskelupaikkoja ja vähentämässä eri oppilaitosten määrärahoja ja keskittämässä opiskelupaikkoja aina vain suurempiin keskuksiin, jolloin entistä useampi jää ilman jatko-opiskelupaikkaa, koska tutkimuksissa on myös todettu, että ainakaan kaikki nuoret eivät ole halukkaita siirtymään opiskelemaan kauaksi kotipaikkakunnaltaan. Nythän ollaan laatimassa nuorille yhteiskuntatakuuta, saa nähdä miten se pystytään toteuttamaan vähenevin määrärahoin.
Vuosikausia olemme yrittäneet saada pahoinvoiville lapsille oikeutta päästä joko huostaanotetuiksi tai isänsä hoitoon, kun äiti yksinkertaisesti ei kykene heistä huolehtimaan. Mutta mistään ei näytä löytyvän tukea lapsille, vaikka paljon puhutaan lasten oikeuksista. Kun sosiaalivirkailija aikoinaan on tehnyt päätöksensä lasten uskomisesta äidille, muutosta ei saada miltään taholta, vaikka kaikki järkisyyt ja kaikki asian tuntevat tahon ovat muutoksen kannalla. Aina jossakin tökkää. Pitääkö tässäkin tapauksessa tuhota neljän lapsen elämä, vaikka elämät olisivat vielä pelastettavissa.
Viime päivinä tämä kansalaisten kaltoin kohtelu yksityisiä henkilöitä kohtaan on tullut esille monella tavalla. Vanhusten osalta monellakin eri tavalla. Tänään luonani kävi ahdistunut vaimo, jonka miestä oli pompoteltu monellakin tavalla, viimeksi puolitoista vuotta kesti avun saaminen terveyskeskuksesta ja sekin aivan viime hetkellä ja vain yksityislääkärillä käynnin jälkeen, kun sallitut lukemat P-proBNP-kokeessa ylittyivät kymmenkertaisesti. Potilas on 81-vuotias, tällaistako on ikäihmisten hoito ja ihmisarvo.
Sairaseläkkeelle ja tapaturmaeläkkeelle pääsy on myös surkuhupaisaa, lääkärinlausunto ei paina mitään, kun eläkelautakunta tekee hylkäyksen ja valituksen käsittelee samoista lääkereistä koostuva eläkelautakunta, joka kaikenlisäksi on riippuvuussuhteessa eläkevakuutusjärjestöihin. Missä on paljon vaadittuobjektiivisuus, läpinäkyvyys ja avoimmuus tälläkin alueella.
110 000 nuorta on syrjäytynyt, työvoimaministeri Lauri Ihalainenkin tätä ihmettelee, mutta samanaikaisesti ollaan supistamassa opiskelupaikkoja ja vähentämässä eri oppilaitosten määrärahoja ja keskittämässä opiskelupaikkoja aina vain suurempiin keskuksiin, jolloin entistä useampi jää ilman jatko-opiskelupaikkaa, koska tutkimuksissa on myös todettu, että ainakaan kaikki nuoret eivät ole halukkaita siirtymään opiskelemaan kauaksi kotipaikkakunnaltaan. Nythän ollaan laatimassa nuorille yhteiskuntatakuuta, saa nähdä miten se pystytään toteuttamaan vähenevin määrärahoin.
Vuosikausia olemme yrittäneet saada pahoinvoiville lapsille oikeutta päästä joko huostaanotetuiksi tai isänsä hoitoon, kun äiti yksinkertaisesti ei kykene heistä huolehtimaan. Mutta mistään ei näytä löytyvän tukea lapsille, vaikka paljon puhutaan lasten oikeuksista. Kun sosiaalivirkailija aikoinaan on tehnyt päätöksensä lasten uskomisesta äidille, muutosta ei saada miltään taholta, vaikka kaikki järkisyyt ja kaikki asian tuntevat tahon ovat muutoksen kannalla. Aina jossakin tökkää. Pitääkö tässäkin tapauksessa tuhota neljän lapsen elämä, vaikka elämät olisivat vielä pelastettavissa.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Hajamietteitä
Eiliseen blogiin edustajien täysistuntokäyttäytymisestä voisi lisätä eduskuntatyön ensisijaisuudesta sen, että puhemiesneuvosto korostaa juuri tämän eduskuntatyön ensisijaisuutta järjestettäessä eri tilaisuuksia eduskuntatalossa. Niitä järjestettäessä tulee nimenomaan olla lähtökohtana, että päällekkäisyyttä täysistuntojen kanssa on pyrittävä välttämään. Täysistunnon ensimmäinen tunti on korostetun ensisijainen, eikä sen aikana tule järjestää mitään tilaisuuksia. Senkin puolesta ainakin istuntojen alkuvaiheessa pitäisi pystyä olemaan paikalla.
Älkää tehkä niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon on tähän heti sanottava, koska tänään melko pian istunnon alettua jouduin lähtemään kutsutilaisuuteen. Raha-automaattiyhdistyksellä oli toimitusjohtajan vaihtumisen merkeissä vastaanotto Helsingin Casinolla. Toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre siirtyy eläkkeelle ja hänen tilalleen siirtyy Velipekka Nummikoski. Tällaisia kutsuja satelee ja puhemiehistön mahdollisuuksien mukaan on niihin vastattava myönteisesti. NIinpä nytkin kutsun vastaanottajina olimme molemmat varapuhemiehet, puhemies Heinäluoma johti puhetta täysi-istunnossa. Näimme vastaaotolla mielenkiintoisia ihmisiä presidentti Tarja Halosesta ja tohtori Arajärvestä lähtien.
Tänään oli toinekin mielenkiintoinen käyntikohde: Ateneum ja siellä ruotsalaisen Suomen taiteen kulta-ajan aikaisen Carl Larssonin näyttely Hyvän elämän jäljillä. Olen eduskunnan kuvataidekerhon johtokunnassa ja kerhon järjestämässä vierailussa oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä, eikä tämä suinkaan ollut ainoa järjestämämme vierailu tähän valtavan suosion saavuttaneeseen näyttelyyn. Carl Larsson vesivärimaalari ja taitava piirtäjä esim. monen satukirjan kuvittajana. Jo 1800-luvun lopulla hänellä on ollut näyttely Ateneumissa. Nähtävillä on tuttuja aiheita kuten kooti, perhe, yhteisöllisyys, lapset, puutarhanhoito ja sisutaminen. Todella tutustumisen arvoinen monipuolinen näyttely, mm. huonekalujakin ja käsitöitä maalausten lisäksi.
VÄlikysymystäkin pukkaa väen väkisin, kun jälleen ollaan nostamassa molempienkin Euroopan rahastojen ERVV ja EVM rahamääriä poskettomiksi ja Suomen takuut senkun vaan kasvavat. Ei näytä hulluudella olevan mitään rajaa. PerusSuomalaiset ovat pakotettuja välikysymyksen tekoon, muu oppositio on tervetullutta mukaan.
Älkää tehkä niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon on tähän heti sanottava, koska tänään melko pian istunnon alettua jouduin lähtemään kutsutilaisuuteen. Raha-automaattiyhdistyksellä oli toimitusjohtajan vaihtumisen merkeissä vastaanotto Helsingin Casinolla. Toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre siirtyy eläkkeelle ja hänen tilalleen siirtyy Velipekka Nummikoski. Tällaisia kutsuja satelee ja puhemiehistön mahdollisuuksien mukaan on niihin vastattava myönteisesti. NIinpä nytkin kutsun vastaanottajina olimme molemmat varapuhemiehet, puhemies Heinäluoma johti puhetta täysi-istunnossa. Näimme vastaaotolla mielenkiintoisia ihmisiä presidentti Tarja Halosesta ja tohtori Arajärvestä lähtien.
Tänään oli toinekin mielenkiintoinen käyntikohde: Ateneum ja siellä ruotsalaisen Suomen taiteen kulta-ajan aikaisen Carl Larssonin näyttely Hyvän elämän jäljillä. Olen eduskunnan kuvataidekerhon johtokunnassa ja kerhon järjestämässä vierailussa oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä, eikä tämä suinkaan ollut ainoa järjestämämme vierailu tähän valtavan suosion saavuttaneeseen näyttelyyn. Carl Larsson vesivärimaalari ja taitava piirtäjä esim. monen satukirjan kuvittajana. Jo 1800-luvun lopulla hänellä on ollut näyttely Ateneumissa. Nähtävillä on tuttuja aiheita kuten kooti, perhe, yhteisöllisyys, lapset, puutarhanhoito ja sisutaminen. Todella tutustumisen arvoinen monipuolinen näyttely, mm. huonekalujakin ja käsitöitä maalausten lisäksi.
VÄlikysymystäkin pukkaa väen väkisin, kun jälleen ollaan nostamassa molempienkin Euroopan rahastojen ERVV ja EVM rahamääriä poskettomiksi ja Suomen takuut senkun vaan kasvavat. Ei näytä hulluudella olevan mitään rajaa. PerusSuomalaiset ovat pakotettuja välikysymyksen tekoon, muu oppositio on tervetullutta mukaan.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Miten käyttäydytään täysistuntosalissa
Eduskunnan täysistuntosali on hyvin arvokas tila, johon on pääsy vain kansanedustajilla ja virkamiesavustajilla. Eivät edes hallituksessa olevat ministerit, jotka eivät ole kansanedustajia, voi olla muualla kuin ministerien aitiossa.
Kansanedustajan oman käytöksen tulee olla vakaata ja arvokasta ja myös pukeutumisen on oltava sen mukaista. Viime aikoina on kyllä sen suhteen ollut lipsumista täysistunnoissa, jopa edellisen hallituksen aikana keväällä nähtiin ministeri lyhyessä farkkuminihameessa, tämän hallituksen ministeri puolestaan on ollut t-paidassa tosin pikkutakki oli paidan päällä. Ravatti näyttää unohtuvan useammaltakin, ei yksin edustaja Jungnerilta, joka on joutunut selittelemään pukeutumistaan presidentin virkaanastujaisissa jopa lehdistössäkin. Vain edustaja Pertti Virtasella on lupa poikkeukselliseen lakki päässä olemiseensa, koska se kuuluu lähtemättömästi hänen omaan persoonaansa.
Paljon arvostelua lehteriltä seuraajissa ja tv-katsojissa herättää edustajien liikkuminen ja keskusteleminen istuntojen aikana jonkun edustajan puhuessa. Myös sitä kummastellaan, kun täysistuntosalista nimenhuudon eli läsnäolonapin painalluksen jälkeen poistuu edustajia melko nopeassa tahdissa sitä enemmän mitä kauemman istunto kestää. Vain televisoitavat istunnot kuten kyselytunnit ja välikysymyskeskustelut tekevät poikkeuksen. Tämä hallitsematon liikehtiminen ja jutustaminen on herätttänyt arvostelua etenkin juhlallisten avajaisten ja nyt viimeksi presidentin virkaanasettajaisistunon aluksi, kun lehterin kutsuvieraat istuvat arvokkaasti paikoillaan ja kansanedustajat eivät tunnu antavan tilaisuudelle suurempaa arvoa. Tähän onkin puututtu ja pyydetty kansanedustajia olemaan ainakin näissä istunnoissa heti saliin tultuaan rauhallisesti paikoillaan.
Puheenvuorojen pituudet on tarkoin määrätty kyselytunnilla ja debateissa yhdeksi minuutiksi, keskusteluissa ennalta pyydetyt puheenvuorot on sovittu yleensä viiden minuutin mittaisiksi. Kansanedutajan puheoikeus on kuitenkin rajoittamaton ja normaalissa keskustelussa hän saa niin monta puheenvuoroa kuin haluaa ja voi niinkin halutessaan käyttää pitemmänkin ajan.
Ja ennen kaikkea puheessa pitäisi pysytellä totuudessa eikä toista voi kutsua valehtijaksi eikä tietenkääm kenenkään kunniaa saa loukata. Tässä voisi otta oppia vaikkapa Raamatun sanasta: Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta.
Täysistuntosali antaa selkeimmän kuvan koko eduskunnan työskentelystä, siksi siellä tulisi noudattaa kirjoitettuja säännöksiä ja myös vuosikymmenien aikana kirjoittamattomiksi säännöiksi muodostuneita tapoja. Pidä kiinni hyvästä tavasta, niin tapa kannattelee sinua.
Kansanedustajan oman käytöksen tulee olla vakaata ja arvokasta ja myös pukeutumisen on oltava sen mukaista. Viime aikoina on kyllä sen suhteen ollut lipsumista täysistunnoissa, jopa edellisen hallituksen aikana keväällä nähtiin ministeri lyhyessä farkkuminihameessa, tämän hallituksen ministeri puolestaan on ollut t-paidassa tosin pikkutakki oli paidan päällä. Ravatti näyttää unohtuvan useammaltakin, ei yksin edustaja Jungnerilta, joka on joutunut selittelemään pukeutumistaan presidentin virkaanastujaisissa jopa lehdistössäkin. Vain edustaja Pertti Virtasella on lupa poikkeukselliseen lakki päässä olemiseensa, koska se kuuluu lähtemättömästi hänen omaan persoonaansa.
Paljon arvostelua lehteriltä seuraajissa ja tv-katsojissa herättää edustajien liikkuminen ja keskusteleminen istuntojen aikana jonkun edustajan puhuessa. Myös sitä kummastellaan, kun täysistuntosalista nimenhuudon eli läsnäolonapin painalluksen jälkeen poistuu edustajia melko nopeassa tahdissa sitä enemmän mitä kauemman istunto kestää. Vain televisoitavat istunnot kuten kyselytunnit ja välikysymyskeskustelut tekevät poikkeuksen. Tämä hallitsematon liikehtiminen ja jutustaminen on herätttänyt arvostelua etenkin juhlallisten avajaisten ja nyt viimeksi presidentin virkaanasettajaisistunon aluksi, kun lehterin kutsuvieraat istuvat arvokkaasti paikoillaan ja kansanedustajat eivät tunnu antavan tilaisuudelle suurempaa arvoa. Tähän onkin puututtu ja pyydetty kansanedustajia olemaan ainakin näissä istunnoissa heti saliin tultuaan rauhallisesti paikoillaan.
Puheenvuorojen pituudet on tarkoin määrätty kyselytunnilla ja debateissa yhdeksi minuutiksi, keskusteluissa ennalta pyydetyt puheenvuorot on sovittu yleensä viiden minuutin mittaisiksi. Kansanedutajan puheoikeus on kuitenkin rajoittamaton ja normaalissa keskustelussa hän saa niin monta puheenvuoroa kuin haluaa ja voi niinkin halutessaan käyttää pitemmänkin ajan.
Ja ennen kaikkea puheessa pitäisi pysytellä totuudessa eikä toista voi kutsua valehtijaksi eikä tietenkääm kenenkään kunniaa saa loukata. Tässä voisi otta oppia vaikkapa Raamatun sanasta: Varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta.
Täysistuntosali antaa selkeimmän kuvan koko eduskunnan työskentelystä, siksi siellä tulisi noudattaa kirjoitettuja säännöksiä ja myös vuosikymmenien aikana kirjoittamattomiksi säännöiksi muodostuneita tapoja. Pidä kiinni hyvästä tavasta, niin tapa kannattelee sinua.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Ristomatti Hakola suomenmestari 50 km hiihdossa
Ensimmäinen viidenkymmenen kilometrin hiihto, ensimmäinen vuosi yleisessä sarjassa, mitä voi odottaa SM-kilpailuissa näillä edellytyksillä. Ehkä keskeyttämistä tai ainakin simahtamista jossakin viimeistään loppukilometreillä. Näin siis yleisesti.
Kankaanpään Urheilijoiden vielä 20-vuotias Ristomatti Hakola täyttää kaikki nämä edellytykset, mutta tulos olikin täysin päinvastainen: reilu suomenmestaruus yli 40 sekunnin erolla seuraavaan. Kaikki oli kuin pedattu juuri Ristomatille ja hän käytti kylmäverisesti tilaisuuden hyödykseen. Uskomaton saavutus. Ei koskaan satakuntalainen mies ole ollut yleisessä sarjassa mestarina, ei edes mitalilla. Ristomatilla itsellään on kyllä entuudestaan SM nuorten sarjassa. Lieneekö muuten koskaan kuninkuusmatkan SM ollut näin nuori?
Hiihdossa täytyy nykyään olla rautainen teamityöskentely. Sekin on Ristomatilla kunnossa. Isä Tuomo hoitaa liikemiehenä rahoituksen, jota tarvitaan paljon. Kimmo Vilen järjestää suksihuollon 25-vuoden kokemuksellaan. Hänelle tärkeää on, että hänen hiihtäjällään on parempi suksi kuin kaverilla. Valmennuksesta huolehti kova ammattimies Antti Haggvist. Tero Vehkamäki on sparraajana ja kokeilee myös saman painoisena suksien luistavuuden. Henkisessä valmennuksessa on mukanan myös Pia Lahti. Kovenpaa teamia saa hakea.
Vaikka Ristomatti on kankaanpääläinen, juontavat sukujuuret Karviasta Pohjanmaan porstuasta ja sieltäkö tulee hänen uskomaton voitontahtonsa ja hyvä taktinen silmänsä. Niinpä nytkin hän hiihti kylmän rauhallisesti 7,1 km lenkillä peesaillen aluksi Kari Varista ja tämän keskeytettyä pronssille hiihtänyttä Mikko Koutaniemeä.
Ennen Suomen cupin finaalia Ristomatti on siinäkin peräti toisena heti Sami Jauhojärven jälkeen. Piinkovia saavutuksia nuorelle miehelle, mihin vielä ehtiikään, jos elää saa kuten J.L.Runeberg kirjoittaa Vanrikki Stoolin tarinoissa.
Kankaanpään Urheilijoiden vielä 20-vuotias Ristomatti Hakola täyttää kaikki nämä edellytykset, mutta tulos olikin täysin päinvastainen: reilu suomenmestaruus yli 40 sekunnin erolla seuraavaan. Kaikki oli kuin pedattu juuri Ristomatille ja hän käytti kylmäverisesti tilaisuuden hyödykseen. Uskomaton saavutus. Ei koskaan satakuntalainen mies ole ollut yleisessä sarjassa mestarina, ei edes mitalilla. Ristomatilla itsellään on kyllä entuudestaan SM nuorten sarjassa. Lieneekö muuten koskaan kuninkuusmatkan SM ollut näin nuori?
Hiihdossa täytyy nykyään olla rautainen teamityöskentely. Sekin on Ristomatilla kunnossa. Isä Tuomo hoitaa liikemiehenä rahoituksen, jota tarvitaan paljon. Kimmo Vilen järjestää suksihuollon 25-vuoden kokemuksellaan. Hänelle tärkeää on, että hänen hiihtäjällään on parempi suksi kuin kaverilla. Valmennuksesta huolehti kova ammattimies Antti Haggvist. Tero Vehkamäki on sparraajana ja kokeilee myös saman painoisena suksien luistavuuden. Henkisessä valmennuksessa on mukanan myös Pia Lahti. Kovenpaa teamia saa hakea.
Vaikka Ristomatti on kankaanpääläinen, juontavat sukujuuret Karviasta Pohjanmaan porstuasta ja sieltäkö tulee hänen uskomaton voitontahtonsa ja hyvä taktinen silmänsä. Niinpä nytkin hän hiihti kylmän rauhallisesti 7,1 km lenkillä peesaillen aluksi Kari Varista ja tämän keskeytettyä pronssille hiihtänyttä Mikko Koutaniemeä.
Ennen Suomen cupin finaalia Ristomatti on siinäkin peräti toisena heti Sami Jauhojärven jälkeen. Piinkovia saavutuksia nuorelle miehelle, mihin vielä ehtiikään, jos elää saa kuten J.L.Runeberg kirjoittaa Vanrikki Stoolin tarinoissa.
Sotainvalideja on vielä seitsemäntuhatta
Me eduskunnan sotainvalidien yhdyshenkilöt kävimme tutustumassa Kaunialan sairaalaan, joksi nimeksi on muutettu Kaunialan sotainvalidisairaala, koska Sotainvalidien Veljesliitto on myynyt sairaalan kaupungille ja käyttää näin saadut varat etupainotteisesti sotainvalidien hyväksi. Näin ei päde useasti yhä edelleen esitetty ihmettely veteraanijärjestöjen suuresta varallisuudesta. Päinvastoin kiinteistöt on myyty ja varat käytetään veteraanien hyväksi. Mutta ei suinkaan yhtenä vuotena, koska esim. juuri sotainvalidejakin riittää aina 2020-luvulle asti. Ja loppuun asti heistä on pidettävä huolta.
Veljesliiton sotainvalidien luku on alunperin perustamisen aikaan vuonna 1945 ollut 97.000. Nyt siis ollaan seitsemässätuhannessa, v. 2020 on arvioitu olevan vielä 900 sotainvalidia. Tämän vuoksi toiminta jatkuu, koska niin sotainvalideista kuin puolisojäsenistä on pidettävä huolta loppuun asti. Valtion vastuu on tietysti ensisijainen, mutta valitettavasti ei siitä voi antaa yksin kiitosta. Sotilasvammakorvausten valtion määrärahat näyttävät putoavan joka vuosi, ja sitä perustellaan invalidien lukumäärän vähenemisellä. Mutta yhä edelleen olisi alempiasteisen vamman omaavien sotainvalidien avustamisessa korjaamisen varaa.
Meille kertoivat sotainvalidien tilanteesta ja näyttivät Kaunialaa johtavat henkilöt, Sotainvalidien puhenjohtaja Juhani Saari, pääsihteeri Markku Honkasalo, lakimies Seppo Savolainen ja Kaunialan sairaalan toimitusjohtaja Kirsi Lehtonen. Sotainvalidi Toivo Sundqvist kertoi omasta haavoittumisestaan ja elämänvaiheistaan. Sunnuntaina sain puolestani viedä Kaunialan terveiset Jämijärven ainoalle 100% sotainvalidille Mauno Salmelalle, joka yhdellä jalalla varustettuna on tehnyt kunnoitettavan elämäntyön sahan ja myllyn omistajana.
Toivotaan kaikkien rajoittavien haittaprosenttien poistuvan ja kaikkien sotainvalidien pääsevän haitta-asteestaan riippumatta lopultakin osallisiksi kaikista sotainvalideille kuuluvista etuisuuksista kunniavelkamme maksamiseksi - lopultakin.
Veljesliiton sotainvalidien luku on alunperin perustamisen aikaan vuonna 1945 ollut 97.000. Nyt siis ollaan seitsemässätuhannessa, v. 2020 on arvioitu olevan vielä 900 sotainvalidia. Tämän vuoksi toiminta jatkuu, koska niin sotainvalideista kuin puolisojäsenistä on pidettävä huolta loppuun asti. Valtion vastuu on tietysti ensisijainen, mutta valitettavasti ei siitä voi antaa yksin kiitosta. Sotilasvammakorvausten valtion määrärahat näyttävät putoavan joka vuosi, ja sitä perustellaan invalidien lukumäärän vähenemisellä. Mutta yhä edelleen olisi alempiasteisen vamman omaavien sotainvalidien avustamisessa korjaamisen varaa.
Meille kertoivat sotainvalidien tilanteesta ja näyttivät Kaunialaa johtavat henkilöt, Sotainvalidien puhenjohtaja Juhani Saari, pääsihteeri Markku Honkasalo, lakimies Seppo Savolainen ja Kaunialan sairaalan toimitusjohtaja Kirsi Lehtonen. Sotainvalidi Toivo Sundqvist kertoi omasta haavoittumisestaan ja elämänvaiheistaan. Sunnuntaina sain puolestani viedä Kaunialan terveiset Jämijärven ainoalle 100% sotainvalidille Mauno Salmelalle, joka yhdellä jalalla varustettuna on tehnyt kunnoitettavan elämäntyön sahan ja myllyn omistajana.
Toivotaan kaikkien rajoittavien haittaprosenttien poistuvan ja kaikkien sotainvalidien pääsevän haitta-asteestaan riippumatta lopultakin osallisiksi kaikista sotainvalideille kuuluvista etuisuuksista kunniavelkamme maksamiseksi - lopultakin.
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Voimamiehet liikkeellä
Tämän viikonvaihteen ovat voimamiehet ja -naiset liikkeellä Kankaanpäässä, mutta on voimanpesiä täällä nähty ennekin, ja on heitä ollut, ja on omasta takaakin. Nyt kolmen päivän aikana täällä järjestetään jo toistamiseen Raw-voimannoston SM-kilpailut. Perjantaina nostavat ikämiehet, lauantaina yleinen sarja sekä naiset ja sunnuntaina ovat vuorossa nuoret. Sain olla pitämässä Jari Liljan esittämän Maamme-Laulun jälkeen tervehdystoivotuksen, jossa koskettelin tässä blogissa esiin tulevia asoita.
Kisojen järjestäjänä yhdessä Tampereen Voimannostajien kanssa on vuonna 1984 perustettu Kankaanpään Voimailijat. Tämänkertaiset arvokisat ovat Kankaanpäässä jo viidennet. Yhtä monta seuran jäsentä on yltänyt yleisessä sarjassa suomenmestareiksi huippuna Janne Kanervan kaksi olympiaedustusta vv. 1992 Barcelonassa ja 1996 Atlantassa. Kirkkain tähti tällä hetkellä on v.2009 EM-kisoissa neljänneksi sijoittunut Marjaana Nylund.
Mutta kuten alussa sanon, on meillä Kankaanpäässä ollut jo aiemminkin melkoisia voimamiehiä. Juuri 20.3. 70-vuotta täyttänyt Kalevi Lahdenranta edusti maatamme myös kaksissa olympialaisissa raskaan sarjan painonnostajana ja hän voitti sekä maailmanmestaruuden että euroopanmestaruuden ja paransi neljästi 110 kg sarjan tempauksen maailmanennätystä. Urheilu-uransa hän aloitti poikasarjoissa Kankaanpään Urheilijoissa saavuttamalla kuulantyönnössä SM-mitalin.
Toinen kankaanpääläinen voimamies Taisto Kangasniemi oli niin´ikään raskaan sarjan edustaja painissa ja kävi neljät olympiakisat ollen 1948 Lontoossa neljäs, 1952 Helsingissä kuudes, 1956 Melbournissa mitalimies kolmantena ja vielä 1964 mukana Tokiossa. Kaksissa MM-kisoissa hän oli myös mukana tullen neljänneksi ja kuudenneksi. Kolmaskin voimalajin edustaja on Kankaanpäästä edustanut olympialaisissa 1980 Veli Koota nyrkkeilyssä.
Ja kun Satakunnassa ollaan, niin ennen kaikkea pitää mainita ainoa painonnoston olympiavoittajamme kaikkien tuntema Kulta-Kalle Kaarlo Kangasniemi Porista, joka sain ainoana suomaisena kultamitalin Mexicossa 1968 ja oli mukana myös 1964 Tokion ja 1972 M¨unchenin olympialaisissa.
Kaiken kaikkiaan on tärkeä liikkua kaikenikäisenä, vierivä kivi ei sammaloidu, siksi tarvitaan liikuntakasvatusta lasten ja nuorten ohjaamiseksi liikkumaan ja sitten aikuisväestön myös ikääntyneet huomioiden kunto-, terveys- ja virkistysliikuntaa ja kaiken kruunaajana tietysti myös huippu-urheilua. Näin saadaan liikunta tukemaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, edistetään väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä tarjotaan tällä tavalla monipuolisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Hyvinvointia liikunnasta - liikuntaa kaikilla.
Kisojen järjestäjänä yhdessä Tampereen Voimannostajien kanssa on vuonna 1984 perustettu Kankaanpään Voimailijat. Tämänkertaiset arvokisat ovat Kankaanpäässä jo viidennet. Yhtä monta seuran jäsentä on yltänyt yleisessä sarjassa suomenmestareiksi huippuna Janne Kanervan kaksi olympiaedustusta vv. 1992 Barcelonassa ja 1996 Atlantassa. Kirkkain tähti tällä hetkellä on v.2009 EM-kisoissa neljänneksi sijoittunut Marjaana Nylund.
Mutta kuten alussa sanon, on meillä Kankaanpäässä ollut jo aiemminkin melkoisia voimamiehiä. Juuri 20.3. 70-vuotta täyttänyt Kalevi Lahdenranta edusti maatamme myös kaksissa olympialaisissa raskaan sarjan painonnostajana ja hän voitti sekä maailmanmestaruuden että euroopanmestaruuden ja paransi neljästi 110 kg sarjan tempauksen maailmanennätystä. Urheilu-uransa hän aloitti poikasarjoissa Kankaanpään Urheilijoissa saavuttamalla kuulantyönnössä SM-mitalin.
Toinen kankaanpääläinen voimamies Taisto Kangasniemi oli niin´ikään raskaan sarjan edustaja painissa ja kävi neljät olympiakisat ollen 1948 Lontoossa neljäs, 1952 Helsingissä kuudes, 1956 Melbournissa mitalimies kolmantena ja vielä 1964 mukana Tokiossa. Kaksissa MM-kisoissa hän oli myös mukana tullen neljänneksi ja kuudenneksi. Kolmaskin voimalajin edustaja on Kankaanpäästä edustanut olympialaisissa 1980 Veli Koota nyrkkeilyssä.
Ja kun Satakunnassa ollaan, niin ennen kaikkea pitää mainita ainoa painonnoston olympiavoittajamme kaikkien tuntema Kulta-Kalle Kaarlo Kangasniemi Porista, joka sain ainoana suomaisena kultamitalin Mexicossa 1968 ja oli mukana myös 1964 Tokion ja 1972 M¨unchenin olympialaisissa.
Kaiken kaikkiaan on tärkeä liikkua kaikenikäisenä, vierivä kivi ei sammaloidu, siksi tarvitaan liikuntakasvatusta lasten ja nuorten ohjaamiseksi liikkumaan ja sitten aikuisväestön myös ikääntyneet huomioiden kunto-, terveys- ja virkistysliikuntaa ja kaiken kruunaajana tietysti myös huippu-urheilua. Näin saadaan liikunta tukemaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, edistetään väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä tarjotaan tällä tavalla monipuolisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Hyvinvointia liikunnasta - liikuntaa kaikilla.
Kansaa kuritettiin kehysriihessä
Hallituksen kehysriihessä muistettiin kovalla kädellä nimenomaan heikompiosaisia kansalaisia: arvonlisäveron korotus, kuntien peruspalveluihin osoitettujen varojen leikkauket, indeksikorotuksista luopumiset. Ja kuten hyvin ymmärrämme, juuri kuntavero ja arvonlisävero ovat tasaveroja ja rankaisevat pienituloisimpia suhteessa enemmän kuin suurituloisimpia. Ja näin tapahtuu, vaikka hallituksessa ovat molemmat vasemmistopuolueet, jotka väittävät ajavansa tuloerojen pienentämistä.
Arvonlisäveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä lisää verotuloja 700 miljoonalla eurolla. Perussuomalaisten mielestä sen ulkopuolelle olisi ollut jätettävä ainkin ruoka ja lääkeet, nämä jokaiselle välttämättömät tarvikkeet. Indeksikorotusten jäädyttäminen merkitsee palkkaverotuksen kiristymistä, koska palkkojen noustessa ei veroasteikkoja samalla muuteta. Samoin esim. lapsilisät ja muut sosiaalietuudet jäävät korottumatta.
Kovaa on myös kuntien kyyti. Valtionosuuksia vähennetään ainakin yhden tuloveroprosenttiyksikön tuoton mukaisesti. Kun huomioidaan jo aiemmin kunnilta nipistetty 631 miljoonaa, jää koko nelivuotiskaudella kunnilta saamatta valtionapuja 3,4 miljardia. Tällä kylmällä kyydillä ollaan ilmeisesti ajamassa kuntia pakkoliitoksiin, jollaisia ratkaisuja perussuomalalaiset ehdottomasti vastustavat.
Yksittäisinä myönteisinä asioina on mainittava valtatie 8:n saama 100 miljoonaa ja Rauman syväväylän syventämiseen osoitettu 20 miljoonaa. Päätökset olivat mitä tarpeellisimpia ja kyllä nämä hankkeet ovat rahojaan jo odottaneetkin!
Arvonlisäveron korotus yhdellä prosenttiyksiköllä lisää verotuloja 700 miljoonalla eurolla. Perussuomalaisten mielestä sen ulkopuolelle olisi ollut jätettävä ainkin ruoka ja lääkeet, nämä jokaiselle välttämättömät tarvikkeet. Indeksikorotusten jäädyttäminen merkitsee palkkaverotuksen kiristymistä, koska palkkojen noustessa ei veroasteikkoja samalla muuteta. Samoin esim. lapsilisät ja muut sosiaalietuudet jäävät korottumatta.
Kovaa on myös kuntien kyyti. Valtionosuuksia vähennetään ainakin yhden tuloveroprosenttiyksikön tuoton mukaisesti. Kun huomioidaan jo aiemmin kunnilta nipistetty 631 miljoonaa, jää koko nelivuotiskaudella kunnilta saamatta valtionapuja 3,4 miljardia. Tällä kylmällä kyydillä ollaan ilmeisesti ajamassa kuntia pakkoliitoksiin, jollaisia ratkaisuja perussuomalalaiset ehdottomasti vastustavat.
Yksittäisinä myönteisinä asioina on mainittava valtatie 8:n saama 100 miljoonaa ja Rauman syväväylän syventämiseen osoitettu 20 miljoonaa. Päätökset olivat mitä tarpeellisimpia ja kyllä nämä hankkeet ovat rahojaan jo odottaneetkin!
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Epäluottamuslause Wallinille
Mustajärvi yritti tehdä aika pirullisen tempun perussuomalaisten ja keskustan tekemän ministeri Wallinin epäluottamuslauseen ryöstämiseksi itselleen omia tarkoitusperiään ajaen.
Hän teki vasenryhmäläistoverinsa Yrttiahon kannattamana myös Wallinin epäluottamuslauseen sitoen sen esillä olleeseen Wallinin ministerin esittämään sopimukseen Israelin kanssa käytävistä asekaupoista.
Kuitenkin äänestykset tulivat siinä järjestyksessä, että ensin oli esillä hallituksen esitys, jonka hylkäysesitys oli Mustajärveltä. Äänestyksessä ei tullut kuin kaksi ääntä hylkäysesityksen tatakse. Äänestys merkittiin pöytäkirjoihin jokaisen kansanedustajan kohdalle, miten on äänestänyt. Näin Israel-kanta tuli selville.
Näin sitten äänestettäessä epäluottamuslauseesta ei enää otettu kantaa Mustajärven perusteluissaan esittämään Israel-asiaan, vaan yksinomaan epäluottamukseen, kun nämä kaksi eri epäluottamusehdotusta äänestettiin vastakkain ja tietysti hallituspuolueet äänestivät ensin Mustajärven puolesta, joten hänen ehdotuksensa jäin viimeiseen ratkaisevaan epäluottamusäänestykseen, jota siis koko oppositio kannatti. Mutta hallituspuolueiden vomin eduskunnan edessä muunnettua totuutta puhunut Wallin sai eduskunnan luottamus, vaikka joissain vanhoissa parlamentarismin maissa ministerit eroavat pienemmistäkin syistä.
Hän teki vasenryhmäläistoverinsa Yrttiahon kannattamana myös Wallinin epäluottamuslauseen sitoen sen esillä olleeseen Wallinin ministerin esittämään sopimukseen Israelin kanssa käytävistä asekaupoista.
Kuitenkin äänestykset tulivat siinä järjestyksessä, että ensin oli esillä hallituksen esitys, jonka hylkäysesitys oli Mustajärveltä. Äänestyksessä ei tullut kuin kaksi ääntä hylkäysesityksen tatakse. Äänestys merkittiin pöytäkirjoihin jokaisen kansanedustajan kohdalle, miten on äänestänyt. Näin Israel-kanta tuli selville.
Näin sitten äänestettäessä epäluottamuslauseesta ei enää otettu kantaa Mustajärven perusteluissaan esittämään Israel-asiaan, vaan yksinomaan epäluottamukseen, kun nämä kaksi eri epäluottamusehdotusta äänestettiin vastakkain ja tietysti hallituspuolueet äänestivät ensin Mustajärven puolesta, joten hänen ehdotuksensa jäin viimeiseen ratkaisevaan epäluottamusäänestykseen, jota siis koko oppositio kannatti. Mutta hallituspuolueiden vomin eduskunnan edessä muunnettua totuutta puhunut Wallin sai eduskunnan luottamus, vaikka joissain vanhoissa parlamentarismin maissa ministerit eroavat pienemmistäkin syistä.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Ei levon hetkeä viikonloppuna
Viikonloppu jäi tavallista lyhkäisemmäksi, kun eduskuntaryhmä piti kokoustaan vielä perjantaina ja lauantaina Helsingissä, niin että kotioloissa oltiin vasta lauantai-iltana kello 19 maissa. Ja kun muinakin päivinä riitti menemistä aamusta iltaan.
Sunnuntai kului pitkälle iltapäivään Eurassa, josta kerroinkin eilisessä blogissa sotaveteraanien juhlallisuuksista. Kotiin päästyä oli vielä edessä PerusSuomalaistenlehdenjakoa kerrostaloihin, jota jo olin aloittanut lauantai-iltana. Reiman ja Luoman alueen kerrostaloasukkaat saivat lukemista.
Maanantaina oli oltava monessa paikassa - jo melkein tavaksi tulleen käytännön mukaan - kun kaikki maakunta-asiat on keskitettävä yhteen normaaliin arkipäivään. Jo aamusta kello 9 lähtien oli oltava Porissa ELY-keskuksessa Maakuntaliiton järjestämässä kuukausikokouksessa ja loppupäivä oli täynnä muita kokouksia päättyen illan kirkkoneuvoston kokoontumiseen. Ja tiistaiaamuna taas aikaisin kohti Helsinkiä.
Kyllä muuten Jumalan säätämä viikkorytmi olisi paikallaan, eli muista pyhittää lepopäivä, sellaisenkin päivän tarvitsemme - jokahinenkin!
Sunnuntai kului pitkälle iltapäivään Eurassa, josta kerroinkin eilisessä blogissa sotaveteraanien juhlallisuuksista. Kotiin päästyä oli vielä edessä PerusSuomalaistenlehdenjakoa kerrostaloihin, jota jo olin aloittanut lauantai-iltana. Reiman ja Luoman alueen kerrostaloasukkaat saivat lukemista.
Maanantaina oli oltava monessa paikassa - jo melkein tavaksi tulleen käytännön mukaan - kun kaikki maakunta-asiat on keskitettävä yhteen normaaliin arkipäivään. Jo aamusta kello 9 lähtien oli oltava Porissa ELY-keskuksessa Maakuntaliiton järjestämässä kuukausikokouksessa ja loppupäivä oli täynnä muita kokouksia päättyen illan kirkkoneuvoston kokoontumiseen. Ja tiistaiaamuna taas aikaisin kohti Helsinkiä.
Kyllä muuten Jumalan säätämä viikkorytmi olisi paikallaan, eli muista pyhittää lepopäivä, sellaisenkin päivän tarvitsemme - jokahinenkin!
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Veteraanijuhlaa Eurassa
Viel´elää isäin henki eikä veljeä jätetä. Tämä tuli jälleen kerran voimakkaasti esille sunnuntaina Eurassa vietetyssä 46. Sotaveteraaniviikon valtakunnallisessa päätösjuhlassa. Aloitimme juhlajumalanpalveluksella Euran kirkossa ja pääjuhla sankarihaudoilla tapahtuneen seppeleenlaskun jälkeen pidettiin seurakuntakeskuksessa Saarnan pitänyt hyvä ystäväni Euran kirkkoherra Jukka Kemppainen palkittiin kunniamerkillä kuten autossani juhlaan tulleet yli 90-vuotias veteraani Veikko Jokela Jämijärveltä ja Reino Paananen Kankaanpäästä.
Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarnp Strömmer kertoi koulutytön vastanneen sotaveteraanin olevan vanhan tummaan pukuun pukeutuneen miehen, jolla on paljon koristeita. Kunniamerkkirivistöjä näkyikin monen veteraanin rintapielessä.
Sotaveteraaniliiton hallituksen puheenjohtaja kenraali Finn-Göran Wennström kosketteli juhlapuheessaan sotaveteraaniliiton sodan jälkeisiä perustamisvaiheita kunnes lopulta liitto perustettiin 1964 ja tasan 45 vuotta sitten aloitettiin talvisodan päättymispäivään ajoitettu sotaveteraaniviikon viettäminen. Niinpä nyt voitiin Eurassakin juhlia myös oman paikallisen yhdistyksen perustamisen 45-vuotisjuhlaa.
Paikalliset veteraanit taustavoimineen järjestivätkin komeat juhlat jopa kattamalla kirkonmenojen jälkeen satakuntalaisen pitopöydän. Kauttuan Mieslaulajat kajauttivat ilmoille useita isänmaallisia lauluja, Mauri Vesanto niin´ikään esitti sooloesityksinä sota-ajan tuttuja lauluja kuten Vartiossa ja Äänisen aallot. Heikki Silvola oli laatinut yhdistyksen historiikin, kuultiin nuoren sotilaan Veera Vahasen puheenvuoro ja Euran murteella pakisi Anja Esko.
Yhä edelleen veteraanityön kantavana voimana ovat uhrautuvaisuus, lähimmäisen tukeminen, velvollisuuden tunto ja tulevaisuuden usko. Nämä perusarvot eivät pala tulessakaan. Niinpä Tammenlehvän perinneliitto on kerännyt kaikki veteraanijärjestöt yhteisen lipun alle vaalimaan kunniakkaita perinteitä ja siirtämään niitä jälkipolville.
Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Aarnp Strömmer kertoi koulutytön vastanneen sotaveteraanin olevan vanhan tummaan pukuun pukeutuneen miehen, jolla on paljon koristeita. Kunniamerkkirivistöjä näkyikin monen veteraanin rintapielessä.
Sotaveteraaniliiton hallituksen puheenjohtaja kenraali Finn-Göran Wennström kosketteli juhlapuheessaan sotaveteraaniliiton sodan jälkeisiä perustamisvaiheita kunnes lopulta liitto perustettiin 1964 ja tasan 45 vuotta sitten aloitettiin talvisodan päättymispäivään ajoitettu sotaveteraaniviikon viettäminen. Niinpä nyt voitiin Eurassakin juhlia myös oman paikallisen yhdistyksen perustamisen 45-vuotisjuhlaa.
Paikalliset veteraanit taustavoimineen järjestivätkin komeat juhlat jopa kattamalla kirkonmenojen jälkeen satakuntalaisen pitopöydän. Kauttuan Mieslaulajat kajauttivat ilmoille useita isänmaallisia lauluja, Mauri Vesanto niin´ikään esitti sooloesityksinä sota-ajan tuttuja lauluja kuten Vartiossa ja Äänisen aallot. Heikki Silvola oli laatinut yhdistyksen historiikin, kuultiin nuoren sotilaan Veera Vahasen puheenvuoro ja Euran murteella pakisi Anja Esko.
Yhä edelleen veteraanityön kantavana voimana ovat uhrautuvaisuus, lähimmäisen tukeminen, velvollisuuden tunto ja tulevaisuuden usko. Nämä perusarvot eivät pala tulessakaan. Niinpä Tammenlehvän perinneliitto on kerännyt kaikki veteraanijärjestöt yhteisen lipun alle vaalimaan kunniakkaita perinteitä ja siirtämään niitä jälkipolville.
Kunnat kuntoon
Kuntaministeri Henna Virkkusen johdolla on esitetty kuntauudistusta ennakoiva kuntakartta, joka on ollut maakuntakierroksella ja saanut joka taholla melkoisen vastustusryöpyn. Niinpä on lähdetty liikkeelle väärästä päästä, ensin olisi tullut selvittää, miten vastaisuudessa aiotaan rahoittaa sote-palvelut (sosiaali ja terveyspalvelut), jotka haukkaavat nykyisellään valtaosan kuntien menoista. Vasta tämän jälkeen olisi mahdollista katsoa, millaisilla kunnilla on elinkelpoisuus, jospa vaikka esimerkiksi erikoissairaanhoito siirtyisi valtion maksatukseen. Silloin pienemmätkin kunnat voisivat jatkaa toimintaansa, joka nykynäkymillä ei ole mahdollista.
PerusSuomalaiset lähtevät syksyn kuntavaaleihin teemalla Kunnat kuntoon, lähipalvelut turvattava. Meillätyöskentelee kaksi työryhmää kuntaasian tiimoilla. Kuntatyöryhmä johtajanaan Veli-Matti Saarakkala ja kunnallisvaalistrategiaryhmä Mika Niikon johtamana.
PerusSuomalaiset lähtevät syksyn kuntavaaleihin teemalla Kunnat kuntoon, lähipalvelut turvattava. Meillätyöskentelee kaksi työryhmää kuntaasian tiimoilla. Kuntatyöryhmä johtajanaan Veli-Matti Saarakkala ja kunnallisvaalistrategiaryhmä Mika Niikon johtamana.
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Ryhmäkokousviikkonloppu
Rankka juttu jäädä vielä lauantaiksikin Helsinkiin, kun jo koko viikko tiistaiaamusta lähtien on siellä oltu. Mutta oli toivottu ryhmän omaa kokousta, jotta olisi aikaa puhella ajankohtaisista asioista kerrankin ilman kiirettä, torstain ryhmäkokouksissa on aina kiirettä, aikaa vain parisen tuntia, siksi kokoustimme nyt oikein ajan kanssa.
Mutta ei viikonloppukaan kovan työviikon jälkeen ole paras kokousajankohta. Sen osoitti sekin, että aika monia oli poissa, varsinkin lauantaina, jolloin kauempana olevien koneetkaan ei lentele eikä niinollen pääse kotia ellei ajoissa lähde matkaan.
Kuitenkin käytiin hyvin keskusteluja, Timokin oli läsnä, ja lauanataiaamun alkajaiksi seurasimme Timon hyvää haastattelua aamuTV:ssä.
Puolustusministeri Wallinin asemaa koskettelimme, kun hän ilmiselvästi ei ole kertonut ihan kaikkea puolustusvoimauudistuksesta jättämässämme välikysymyskeskustelussa ruotsinkielisen Dagsvikin varuskunnan säilyttämisen todellisista taustatiedoista ja omasta vaikuttamisestaan sen pysymisen puolesta. Tulemmekin saattamaan ministerin mennettelyn perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Kirjelmän allekirjoittaminne vaatii kymmenen kansanedustajan allekirjoituksen. Kirjoittajien taustat tullaan myös tarkoin tutkimaan, ei saa olla mitään rangaistuksia, mutta kyllä näitä nuhteettomia meidänkin ryhmästä löytyy, vaikkei kukaan olekaan täysin synnitön.
Laadimme myös oman vaihtoehtomme nyt alkavalla viikolla hallituksen tekemälle valtiontalouden kehyksille kestävyysvajeen hillitsemiseksi. Käytimme pohjana budjettia varten tekemäämme varjobudjettia. Seikkaperäisemmin ehdotuksiimme voidaan palata tuonnempana.
Kosketeltiin Talvivaaran kaivoksen uraaninlouhinnasta ja jatkojalostuksesta, linjauksistamme ympäristöverotukseen ja suosittelimme lämpimästä edustaja Tossavaisen ehdottamaa PerusSuomalaisten ajatushautomon perustamista. Veli-Matti Saarakkalan johtama kuntatyöryhmä saa ohjelmansa valmiiksi lähiaikoina ja kuulimme väliaikatietoja. Monia hyviä välikysymysaiheitakin tuli esiin, mutta tätä opposition järeintä asetta ei kuitenkaan saa päästää inflaatioon kuten keskusta näyttää tekevän, kun sen viimeinen välikysymys on tehty pelkkien huhujen perusteella, saa nähdä latistuuko se kokonaan, jos hallitus yks´kantaan ilmoittaakin, ettei kotihoidontuen kestoaikaa tulla lyhentämään vaan pidetään se edelleenkin kolmessa vuodessa.
Monen mielestä sellaista yhteistä kokoontumista ja keskustelua tarvittaisiin, jossa kansanedustajajien lisäksi ovat mukana myös avustajat ja ennen kaikkea puoluetoimiston väki.
Muodostammehan yhden joukkueen, jonka tulisi potkia samaan maaliin, emmehän me ole mitään yksityisyrittäjiä monine eri maaleinemme.
Mutta ei viikonloppukaan kovan työviikon jälkeen ole paras kokousajankohta. Sen osoitti sekin, että aika monia oli poissa, varsinkin lauantaina, jolloin kauempana olevien koneetkaan ei lentele eikä niinollen pääse kotia ellei ajoissa lähde matkaan.
Kuitenkin käytiin hyvin keskusteluja, Timokin oli läsnä, ja lauanataiaamun alkajaiksi seurasimme Timon hyvää haastattelua aamuTV:ssä.
Puolustusministeri Wallinin asemaa koskettelimme, kun hän ilmiselvästi ei ole kertonut ihan kaikkea puolustusvoimauudistuksesta jättämässämme välikysymyskeskustelussa ruotsinkielisen Dagsvikin varuskunnan säilyttämisen todellisista taustatiedoista ja omasta vaikuttamisestaan sen pysymisen puolesta. Tulemmekin saattamaan ministerin mennettelyn perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Kirjelmän allekirjoittaminne vaatii kymmenen kansanedustajan allekirjoituksen. Kirjoittajien taustat tullaan myös tarkoin tutkimaan, ei saa olla mitään rangaistuksia, mutta kyllä näitä nuhteettomia meidänkin ryhmästä löytyy, vaikkei kukaan olekaan täysin synnitön.
Laadimme myös oman vaihtoehtomme nyt alkavalla viikolla hallituksen tekemälle valtiontalouden kehyksille kestävyysvajeen hillitsemiseksi. Käytimme pohjana budjettia varten tekemäämme varjobudjettia. Seikkaperäisemmin ehdotuksiimme voidaan palata tuonnempana.
Kosketeltiin Talvivaaran kaivoksen uraaninlouhinnasta ja jatkojalostuksesta, linjauksistamme ympäristöverotukseen ja suosittelimme lämpimästä edustaja Tossavaisen ehdottamaa PerusSuomalaisten ajatushautomon perustamista. Veli-Matti Saarakkalan johtama kuntatyöryhmä saa ohjelmansa valmiiksi lähiaikoina ja kuulimme väliaikatietoja. Monia hyviä välikysymysaiheitakin tuli esiin, mutta tätä opposition järeintä asetta ei kuitenkaan saa päästää inflaatioon kuten keskusta näyttää tekevän, kun sen viimeinen välikysymys on tehty pelkkien huhujen perusteella, saa nähdä latistuuko se kokonaan, jos hallitus yks´kantaan ilmoittaakin, ettei kotihoidontuen kestoaikaa tulla lyhentämään vaan pidetään se edelleenkin kolmessa vuodessa.
Monen mielestä sellaista yhteistä kokoontumista ja keskustelua tarvittaisiin, jossa kansanedustajajien lisäksi ovat mukana myös avustajat ja ennen kaikkea puoluetoimiston väki.
Muodostammehan yhden joukkueen, jonka tulisi potkia samaan maaliin, emmehän me ole mitään yksityisyrittäjiä monine eri maaleinemme.
torstai 15. maaliskuuta 2012
PerusSuomalaistenko pelossa
Viime päivinä on tapahtunut paljon ilmapiiriä puhdistavaa, josta on kärsitty ja puhuttu vuosikausia ilman muutosta.
Finnairin johdon ihmeelliset miljoonaluokan palkitsemiset samanaikaisesti kun yhtiö on kärsinyt velkakierteestä ja henkilökunnalta on vaadittu vyönkiristystä ja palkanalennuksia ovat herättäneet ihmetystä ja paheksuntaa. Tänään lopulta valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ryhtyi toimiin, kun tuli ilmi aiemmin salattu toimitusjohtajan nimityksensä yhteydessä saama 180 000 euroa, ja erotti kuusi kahdeksasta Finnairin hallituksen jäsenestä. Yksi oli eronnut jo aiemmin. Puheenjohtaja Harri Sailaksen asema ratkeaa poliisitutkimusten jälkeen kuten toimitusjohtaja Mika Vehviläisenkin, joiden suorittamaa asuntokauppaa ja väitettyä lahjusasiaa siis tutkitaan poliisien toimesta.
Sama kehitys on käynnissä AKT:n Timo Rädyn pudotusajossa, tänään hallitus kutsui valtuuston koolle päättämään kesken poliisitutkinnon kohteena olleen Rädyn erotettua tiedotuspäällikönsä Hilkka Ahteen kesken kaiken ja ilman irtisanomisaikaa.
Valtionyhtiöiden hallintusneuvostojen politiikkajäsenten palkoista ja palkkioista on myös kauan puhuttu. Nyt on niistäkin päästy kohtukäytäntöön, kun kuukausipalkat poistettiin. Vain kokouspalkkiot jäivät jäljelle ja niitäkin maksetaan pelkästään kokouksissa läsnäoleville jäsenille.
Samoin pyritään pääsemään irti valtionyhtiöiden johtajien optioista ja niiden tilalle tulleista bonuksista, joita on langennut tilille riippumatta yhtiön voitoista tai tappioista. Samoin on päästävä eroon hyvävelijärjestelmästä, kun piiri pieni on pyörinyt hallitusten jäseninä ja jakanut etuja toinen toiselleen.
Nykyisin vaaditaan läpinäkyvyyttä ja avoimmuutta. Tällaista onkin odotettu vuosikymmenet, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt näyttääkin että parantava muutos on tapahtumassa siitäkin huolimatta ettemme me perussuomalaiset ole edes hallituksessa. Mutta ison jytkyn vaikutus näkyy vanhojen puolueiden pelkona. Niidenkin on otettava vakavasti kansalaismielipiteen vaatimukset johtajien etuuksien kohtuullistamisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskuntakehityksestä. Tervehdyttä muutos on sysätty alkuun. Näin on hyvä!
Finnairin johdon ihmeelliset miljoonaluokan palkitsemiset samanaikaisesti kun yhtiö on kärsinyt velkakierteestä ja henkilökunnalta on vaadittu vyönkiristystä ja palkanalennuksia ovat herättäneet ihmetystä ja paheksuntaa. Tänään lopulta valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala ryhtyi toimiin, kun tuli ilmi aiemmin salattu toimitusjohtajan nimityksensä yhteydessä saama 180 000 euroa, ja erotti kuusi kahdeksasta Finnairin hallituksen jäsenestä. Yksi oli eronnut jo aiemmin. Puheenjohtaja Harri Sailaksen asema ratkeaa poliisitutkimusten jälkeen kuten toimitusjohtaja Mika Vehviläisenkin, joiden suorittamaa asuntokauppaa ja väitettyä lahjusasiaa siis tutkitaan poliisien toimesta.
Sama kehitys on käynnissä AKT:n Timo Rädyn pudotusajossa, tänään hallitus kutsui valtuuston koolle päättämään kesken poliisitutkinnon kohteena olleen Rädyn erotettua tiedotuspäällikönsä Hilkka Ahteen kesken kaiken ja ilman irtisanomisaikaa.
Valtionyhtiöiden hallintusneuvostojen politiikkajäsenten palkoista ja palkkioista on myös kauan puhuttu. Nyt on niistäkin päästy kohtukäytäntöön, kun kuukausipalkat poistettiin. Vain kokouspalkkiot jäivät jäljelle ja niitäkin maksetaan pelkästään kokouksissa läsnäoleville jäsenille.
Samoin pyritään pääsemään irti valtionyhtiöiden johtajien optioista ja niiden tilalle tulleista bonuksista, joita on langennut tilille riippumatta yhtiön voitoista tai tappioista. Samoin on päästävä eroon hyvävelijärjestelmästä, kun piiri pieni on pyörinyt hallitusten jäseninä ja jakanut etuja toinen toiselleen.
Nykyisin vaaditaan läpinäkyvyyttä ja avoimmuutta. Tällaista onkin odotettu vuosikymmenet, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt näyttääkin että parantava muutos on tapahtumassa siitäkin huolimatta ettemme me perussuomalaiset ole edes hallituksessa. Mutta ison jytkyn vaikutus näkyy vanhojen puolueiden pelkona. Niidenkin on otettava vakavasti kansalaismielipiteen vaatimukset johtajien etuuksien kohtuullistamisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskuntakehityksestä. Tervehdyttä muutos on sysätty alkuun. Näin on hyvä!
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Oikeusasiamiehenvirastossa
Puhemiehistöllä oli tänään vierailu eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa, jossa isäntinämme olivat oikeusasiamies Petri Jääskeläinen, apulaisoikeusasiamiehet Jussi Pajuoja ja Maija Sakslin, apulaisoikeusasiamiehen sijainen Pasi Pölönen, kansliapäällikkö Päivi Romanov ja juuri perustetun Ihmisoikeuskeskuksen johtaja Sirpa Rautio. Kaiken kaikkiaan virastossa on kuutisenkymmentä henkeä ja käytössään on pikku-parlamenttirakennuksessa yksi oma kerros.
Keskustelussa saimme hyvää tietoa oikeusasiamiehen toimistossa käytävistä asioista, joista tietysti eduskunta muutenkin saa selkoa vuosittain eduskunnalle annettavasta toimintakertomuksesta.
Oikeusturva on maassamme hyvä, koska kansalaiset tietävät voivansa kääntyä oikeusasiamiehen puoleen ja samoin virkamiehiä tämä pelotemahdollisuus ajaa toimimaan lakien mukaisesti. Virastolle tulevien kanteluiden määrä on kuitenkin kasvava, nykyisin 4000 kappaletta vuodessa. Tosin asioiden tutkimisessa on joustavuutta, tarpeen mukaan juttuja voidaan siirtää esim. Valviralle. Käsiteltävistä kanteluista neljäsosa johtaa toimenpiteisiin, joita tietysti on monenlaisia: vain50 huomautusta/vuosi, ohjauksia oikeusprosessiin, ohjaavaa toimintaa siitä, että asia olisi voitu hoitaa paremmallakin tavalla. Kaikki tämä kertoo, että asioiden hoito maassamme on suht´koht´hyvällä tolalla. Jos kantelusta tehdystä asiasta on oikeuskäsittely meneillään, siihen ei voida puuttua.
Näin viranomaisvalvonta on hyvissä kantimissa, mutta toisin on julkinen mielipidevalta, johon ei oikeuskanslerilla ole puuttumismahdollisuutta. Keskustelussa todettiinkin sitä koskevan laajan sananvapautemme, joka on tärkeäksi koettu kiinnipidettävä arvo ja siksi medialla on joskus liiankin suurelta tuntuva sananvapaus, voisiko sanoa jopa "mielipideterrorisointi". Viimeisenä hyvänä esimerkkinä edellisiltainen MTV 3 kymmenen uutiset, jonka ala-lööpissä kerrottiin perussuomalaiset puolueen olevan hajoamassa ja siitä kerrotaan aamutv:ssä, aamulla haastateltiin Jukka Jusulaa eikä toimittajan kovista yrityksistä huolimatta näkynyt edes pienintäkään säröilyä.
EU-osasto ja uusin sektori Ihmisoikeuskeskus voivat todeta maassamme tarvittavan vain ihmisoikeuksien hienosääntöä, perusoikeutemme on säädetty vuonna 1995. Kansainvälistä vammaisten oikeuksien julistusta ei tosin ole ratifioitu.
Saamme olla jopa ylpeitä oikeusasiamiestoiminnastamme, sillä se on maailman toiseksi vanhinta itsenäisyytemme alusta lähtienalkanutta, vain Ruotsissa se on vanhempaa: jo 200 vuotta vanhaa, mutta onhan Ruotsi ollut itsenäisenäkin muutaman sata vuotta maatamme kauemmin. Meidänkin järjestelmäämme käydään ahkeraan tutustumassa eri maista, joissa ihmisoikeudet ovat vielä hakusessa.
Keskustelussa saimme hyvää tietoa oikeusasiamiehen toimistossa käytävistä asioista, joista tietysti eduskunta muutenkin saa selkoa vuosittain eduskunnalle annettavasta toimintakertomuksesta.
Oikeusturva on maassamme hyvä, koska kansalaiset tietävät voivansa kääntyä oikeusasiamiehen puoleen ja samoin virkamiehiä tämä pelotemahdollisuus ajaa toimimaan lakien mukaisesti. Virastolle tulevien kanteluiden määrä on kuitenkin kasvava, nykyisin 4000 kappaletta vuodessa. Tosin asioiden tutkimisessa on joustavuutta, tarpeen mukaan juttuja voidaan siirtää esim. Valviralle. Käsiteltävistä kanteluista neljäsosa johtaa toimenpiteisiin, joita tietysti on monenlaisia: vain50 huomautusta/vuosi, ohjauksia oikeusprosessiin, ohjaavaa toimintaa siitä, että asia olisi voitu hoitaa paremmallakin tavalla. Kaikki tämä kertoo, että asioiden hoito maassamme on suht´koht´hyvällä tolalla. Jos kantelusta tehdystä asiasta on oikeuskäsittely meneillään, siihen ei voida puuttua.
Näin viranomaisvalvonta on hyvissä kantimissa, mutta toisin on julkinen mielipidevalta, johon ei oikeuskanslerilla ole puuttumismahdollisuutta. Keskustelussa todettiinkin sitä koskevan laajan sananvapautemme, joka on tärkeäksi koettu kiinnipidettävä arvo ja siksi medialla on joskus liiankin suurelta tuntuva sananvapaus, voisiko sanoa jopa "mielipideterrorisointi". Viimeisenä hyvänä esimerkkinä edellisiltainen MTV 3 kymmenen uutiset, jonka ala-lööpissä kerrottiin perussuomalaiset puolueen olevan hajoamassa ja siitä kerrotaan aamutv:ssä, aamulla haastateltiin Jukka Jusulaa eikä toimittajan kovista yrityksistä huolimatta näkynyt edes pienintäkään säröilyä.
EU-osasto ja uusin sektori Ihmisoikeuskeskus voivat todeta maassamme tarvittavan vain ihmisoikeuksien hienosääntöä, perusoikeutemme on säädetty vuonna 1995. Kansainvälistä vammaisten oikeuksien julistusta ei tosin ole ratifioitu.
Saamme olla jopa ylpeitä oikeusasiamiestoiminnastamme, sillä se on maailman toiseksi vanhinta itsenäisyytemme alusta lähtienalkanutta, vain Ruotsissa se on vanhempaa: jo 200 vuotta vanhaa, mutta onhan Ruotsi ollut itsenäisenäkin muutaman sata vuotta maatamme kauemmin. Meidänkin järjestelmäämme käydään ahkeraan tutustumassa eri maista, joissa ihmisoikeudet ovat vielä hakusessa.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Välikysymyksiä
Opposition järein ase on välikysymys. Nykyisen eduskunnan aikana välikysymyksiä on nyt tehty viisi, perussuomalaiset kaksi ja keskustapuolue kolme. Viime syksynä oli kaksi välikysymystä, joista vastasivat molemmat oppositiopuolueet, perussuomalaiset kysyivät euroalueen talouskriisistä, varautumisesta eurokriisin syventymiseen ja euron hajoamiseen.
Nyt alkuvuodesta välikysymyksiä on jätetty kolme, niistä kaksi on tehnyt keskusta ja perussuomalaiset yhden puolustusvoimauudistuksesta. Keskustan aiheet ovat olleet kuntauudistus ja sen päätyttyä hallituksen luottamukseen heti samana päivänä jätettiin kysymys kotihoidontuesta, jonka lyhentämisestä on kuulunut arvioita.
Kun välikysymyksen tarkoituksena on saada hallitukselle epäluottamuslause ja siis hallituksen kaataminen, olisi välikysymykseen suhtauduttava sille kuuluvalla vakavuudella semminkin kun viimeksi hallitus on joutunut välikysymyksen takia eroamaan 1950-luvulla ja kaiken kaikkiaan vain neljä hallitusta ovat joutuneet eroamaan saatuaan välikysymyksen johdosta epäluottamuslauseen: Sunilan, Kivimäen, Kekkosen IV ja viimeksi von Fieandtin hallitukset.
Keskustan nyt liikkellle lähtenyt välikysymysten suoranainen tehtailu tuntuukin täysin tarpeettomalta ja koko välikysymys-menettelyn arvon heikentämiseltä. Kevein perustein ei todellakaan välikysymystä kannata laatia. Siksi me perussuomalaisetkin mietimme tarkasti, koska ja mistä asiasta välikysymyksen teemme. Muistan hyvin maaseudunpuolueen ajoilta, miten usein olisimme halunneet tehdä välikysymyksen, mutta emmme koskaan siihen yltäneet, koska sen tekeminen edellyttää 20 kansanedustajan allekirjoitusta. Nythän tätä ongelmaa meillä ei enää ole.
Nyt alkuvuodesta välikysymyksiä on jätetty kolme, niistä kaksi on tehnyt keskusta ja perussuomalaiset yhden puolustusvoimauudistuksesta. Keskustan aiheet ovat olleet kuntauudistus ja sen päätyttyä hallituksen luottamukseen heti samana päivänä jätettiin kysymys kotihoidontuesta, jonka lyhentämisestä on kuulunut arvioita.
Kun välikysymyksen tarkoituksena on saada hallitukselle epäluottamuslause ja siis hallituksen kaataminen, olisi välikysymykseen suhtauduttava sille kuuluvalla vakavuudella semminkin kun viimeksi hallitus on joutunut välikysymyksen takia eroamaan 1950-luvulla ja kaiken kaikkiaan vain neljä hallitusta ovat joutuneet eroamaan saatuaan välikysymyksen johdosta epäluottamuslauseen: Sunilan, Kivimäen, Kekkosen IV ja viimeksi von Fieandtin hallitukset.
Keskustan nyt liikkellle lähtenyt välikysymysten suoranainen tehtailu tuntuukin täysin tarpeettomalta ja koko välikysymys-menettelyn arvon heikentämiseltä. Kevein perustein ei todellakaan välikysymystä kannata laatia. Siksi me perussuomalaisetkin mietimme tarkasti, koska ja mistä asiasta välikysymyksen teemme. Muistan hyvin maaseudunpuolueen ajoilta, miten usein olisimme halunneet tehdä välikysymyksen, mutta emmme koskaan siihen yltäneet, koska sen tekeminen edellyttää 20 kansanedustajan allekirjoitusta. Nythän tätä ongelmaa meillä ei enää ole.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Parranpärinää kuntauudistuksesta valtuustossa
Usein sanotaan: paljon puhetta, vähän villoja. Kankaanpään kaupunginvaltuuston kokouksessa päätettäessä jäädyttää kuntaliitosneuvottelut ei ollut tarkoituskaan saada suuria tuloksia, koska Parkano oli heittänyt kolmikuntaliitoksessa pyyhkeen kehään.
Kaupunginvaltuusto merkitsi tiedoksi kaupunginhallituksen päätöksen ohjausryhmän kannasta, ettei tässä tilanteessa ole edellytyksiä jatkaa kuntaliitosneuvotteluja Jämijärvi-Kankaanpää-Parkano. Neljän suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajat kuitenkin esittivät näkemyksiään jo vuoden 2009 huhtikussa alkaneista kuntaliitosneuvotteluista. Yli kolme vuotta esillä ollut asia oli niin tuttu, että kaikki puhuivat vapaasti ilman papereita.
Kaikki lähti liikkeelle uudesta ministeriön julkaisemasta kuntaliitoskartasta, jossa Kankaanpää ja Parkano on piirretty kumpikin omaksi kunnakseen naapurikuntiensa kanssa, ja se sai Parkanon vetäytymään pois yhteisestä kuntakaaviosta.
Kauko Juhantalo sanoi ilon päivän koittaneen, kun neuvottelut ovat kariutuneet. Pertti Koivumäki ei ollut niinkään varma siitä, että asia olisi loppuunkäsitelty. Itse katsoin nyt olevan edessä aikalisän ottammisen, koska sekä aiemmin Siikaisten kanssa käyty liittymiskeskustelu epäonnistui ja samoin taas tämä toinen neuvottelusuunta. Ja lisäksi ei näytä naapurikunnillammekaan olevan neuvotteluintoa. Katri Kujanpää totesi kaikkienkin yhteisen ajatuksen siitä, että joka tapauksessa jotain tarttis tehdä. Erimielisyys vaan vallitsee siitä, mitä tehdään. Nykyisellään ei kuitenkaan pitkän päälle voi jatkaa. Samoin kaikki karsastimme pakkoliitoksia.
Näin katsotaan kaikessa rauhassa mitä tuleman pitää. Hallituksen antaman tiukan määräajan puitteissa ei ainakaan näytä uusia kuntia syntyvän.
Kaupunginvaltuusto merkitsi tiedoksi kaupunginhallituksen päätöksen ohjausryhmän kannasta, ettei tässä tilanteessa ole edellytyksiä jatkaa kuntaliitosneuvotteluja Jämijärvi-Kankaanpää-Parkano. Neljän suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajat kuitenkin esittivät näkemyksiään jo vuoden 2009 huhtikussa alkaneista kuntaliitosneuvotteluista. Yli kolme vuotta esillä ollut asia oli niin tuttu, että kaikki puhuivat vapaasti ilman papereita.
Kaikki lähti liikkeelle uudesta ministeriön julkaisemasta kuntaliitoskartasta, jossa Kankaanpää ja Parkano on piirretty kumpikin omaksi kunnakseen naapurikuntiensa kanssa, ja se sai Parkanon vetäytymään pois yhteisestä kuntakaaviosta.
Kauko Juhantalo sanoi ilon päivän koittaneen, kun neuvottelut ovat kariutuneet. Pertti Koivumäki ei ollut niinkään varma siitä, että asia olisi loppuunkäsitelty. Itse katsoin nyt olevan edessä aikalisän ottammisen, koska sekä aiemmin Siikaisten kanssa käyty liittymiskeskustelu epäonnistui ja samoin taas tämä toinen neuvottelusuunta. Ja lisäksi ei näytä naapurikunnillammekaan olevan neuvotteluintoa. Katri Kujanpää totesi kaikkienkin yhteisen ajatuksen siitä, että joka tapauksessa jotain tarttis tehdä. Erimielisyys vaan vallitsee siitä, mitä tehdään. Nykyisellään ei kuitenkaan pitkän päälle voi jatkaa. Samoin kaikki karsastimme pakkoliitoksia.
Näin katsotaan kaikessa rauhassa mitä tuleman pitää. Hallituksen antaman tiukan määräajan puitteissa ei ainakaan näytä uusia kuntia syntyvän.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Ystävien seurassa
Viikonvaihteen Siionin virsien valtakunnallisessa talviveisuutapahtumassa Raumalla oli hauska olla ja iloinenkin mielialakin oli vallalla aivan kuten jo esitelmän aiheena olevalla Franciscus Assilaisellakin omana aikanaan.
Antti Achreniuksen Siionin virressä tämä tunto on kuvattu väkevästi: Hän armossaan meidän myös suo Taas saapua toistemme luo, Ja Herramme kiitosta virsi nyt soi, Kun yhteen hän ystävät toi. Jos väsyn ja näännyn, Luo ystävän käännyn, Hän hoitaa, kun jaksaa en voi. Kun kuljemme tiellä, on iloa siellä. Ken Jeesuksen hyvyyttä kokea saa, Hän ystäviään rakastaa. Näin palvellen muita Hän ahdistetuita Vie polkua kirkastuvaa.
Niin messussa 1500-luvulta peräisin olevassa Pyhän Ristin kirkossa kuin sitten päivätilaisuudessa Nuortentalolla kaikui virsi niin väkevänä kuin se vain voi soida satojen körttien ollessa yhdessä tuntojaan ja kuormiaan purkamassa yhteisessä veisuussa, joka on samalla sydämen nöyrää rukousta ja iloista kiitosta kuormien alta päästyä.
Monia tuttuja sai tavata niin läheltä kuin kaukaakin, kuhmolaisten lainja-autossa oli esimerkiksi körttikodin ylätorpassa samanaikaisesti asunut Veli-Matti Sallinen. Kaukaisin Herättäjä-Yhdistyksen aluesishteereistä oli Kajaanista tullut Tuomo Ruuttunen Esa Ruuttusen veli. Tietysti myös matkaveisaaja Jaakko Löytty kuten monet muutkin oli paikalla.
Toiminnanjohtaja Simo Juntunen saarnasi päivän aiheesta Jeesus, Pahan vallan voittaja ja Urpo Karjalainen johdatteli Paavalin jakeeseen (I Kor 13:11) Rakkauden Korkeassa veisussa, jossa Paavali puhuu lapsesta ja lapsen mielestä, mutta myös mieheksi tulemisesta ja sen hylkäämisestä, mikä lapsen on. Molemmat muodonvaihdokset ovat tarpeelliset, sekä lapsen varttuminen aikuiseksi ja aikuisen tuleminen lapsen kaltaiseksi Jumala-suhteen tasolla.
Wilhelmi Malmivaara on sanonut ystävien joukon olevan kuin äiti, joka rinnoillaan ruokkii lapsiansa. Tämä minun ja teidän äitinne on herännyt kansa. Niin kauan kuin me olemme sen kanssa tekemisissä, se kansa elää meidän edestämme Herrassa, ja me elämme sen kansa. Se kansa on liitetty Kristukseen, ja Hänestä virtaa elämän voimaa siihen ja siitä meihin.
Antti Achreniuksen Siionin virressä tämä tunto on kuvattu väkevästi: Hän armossaan meidän myös suo Taas saapua toistemme luo, Ja Herramme kiitosta virsi nyt soi, Kun yhteen hän ystävät toi. Jos väsyn ja näännyn, Luo ystävän käännyn, Hän hoitaa, kun jaksaa en voi. Kun kuljemme tiellä, on iloa siellä. Ken Jeesuksen hyvyyttä kokea saa, Hän ystäviään rakastaa. Näin palvellen muita Hän ahdistetuita Vie polkua kirkastuvaa.
Niin messussa 1500-luvulta peräisin olevassa Pyhän Ristin kirkossa kuin sitten päivätilaisuudessa Nuortentalolla kaikui virsi niin väkevänä kuin se vain voi soida satojen körttien ollessa yhdessä tuntojaan ja kuormiaan purkamassa yhteisessä veisuussa, joka on samalla sydämen nöyrää rukousta ja iloista kiitosta kuormien alta päästyä.
Monia tuttuja sai tavata niin läheltä kuin kaukaakin, kuhmolaisten lainja-autossa oli esimerkiksi körttikodin ylätorpassa samanaikaisesti asunut Veli-Matti Sallinen. Kaukaisin Herättäjä-Yhdistyksen aluesishteereistä oli Kajaanista tullut Tuomo Ruuttunen Esa Ruuttusen veli. Tietysti myös matkaveisaaja Jaakko Löytty kuten monet muutkin oli paikalla.
Toiminnanjohtaja Simo Juntunen saarnasi päivän aiheesta Jeesus, Pahan vallan voittaja ja Urpo Karjalainen johdatteli Paavalin jakeeseen (I Kor 13:11) Rakkauden Korkeassa veisussa, jossa Paavali puhuu lapsesta ja lapsen mielestä, mutta myös mieheksi tulemisesta ja sen hylkäämisestä, mikä lapsen on. Molemmat muodonvaihdokset ovat tarpeelliset, sekä lapsen varttuminen aikuiseksi ja aikuisen tuleminen lapsen kaltaiseksi Jumala-suhteen tasolla.
Wilhelmi Malmivaara on sanonut ystävien joukon olevan kuin äiti, joka rinnoillaan ruokkii lapsiansa. Tämä minun ja teidän äitinne on herännyt kansa. Niin kauan kuin me olemme sen kanssa tekemisissä, se kansa elää meidän edestämme Herrassa, ja me elämme sen kansa. Se kansa on liitetty Kristukseen, ja Hänestä virtaa elämän voimaa siihen ja siitä meihin.
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Köyhyyden egologiaa
Jaakko Heinimäki kertoi Assisin köyhästä 1200-luvulla eläneestä Franciscuksesta Herättäjä-Yhdistyksen talviveisuissa Raumalla, jossa fransiskaaniveljistö ehti toimi vuosisadan ennen uskonpuhdistuksen tuloa 1500-luvulla. Tämän hengellisen köyhyyden ja nöyryyden vaikutuksia ollaan näkemässä yhä vieläkin mm. Rauman seudulla vaikuttavassa rukoilevaisuudessa.
Heinimäki veti yhtäläisyyksiä myös alatien kristillisyyden herännäisyyden ja fransiskaaniveljistön välille. Samoin Fransciscus Assilaisella ja Paavo Ruotsalaisella on hengenheimolaisuutta. Molemmat ovat koulujakäymättömiä mutta kuitenkin syvällisesti kristinuskon totuudet ymmärtäneitä ja läpieläneitä vaikuttavia persoonia ilman oma hurskauden korottamista eläen yksin Jumalan armosta.
Siionin virsissä on samaa konstailematonta nöyrää henkeä: Köyhyytesi tuntien riennä luokse Armahtajan. Ristiltään hän julisti uuden pelastuksen ajan suvullemme syntiselle: Istui armonistuimelle.
Kun viime päivinä on väsyksiin asti saatu lukea eri johtajien häikäilemätöntä saalistusta korkean palkan lisäksi erilaisin bonuksin, asunto- ja autoeduin, jopa asuntokaupoin ja mahdollisin lahjuksin, on todella terveellistä kuulla Assisin köyhästä, joka säkkiin pukeutuen luopui kaikesta rikkaan kauppiasisänsä hankkimasta loistosta ja rupesi auttamaan sairaita ja köyhiä saaden perustaa tätä työtä varten oman veljistönkin. Vapahtajan ristinkuolemaan asti antama rakkaus meidän edestämme oli hänen elämänsä alituisen uudistumisen lähde, joka kasvoi ja kehittyi voimasta voimaan.
Köyhyyden ja itsensä kieltäymisen aatteet ovat meidän ajallemme vieraita, mutta taitaisivat olla peräti tarpeellisia elämän syvimmän tarkoituksen ja sisällön löytämiseksi.
voimansa
Heinimäki veti yhtäläisyyksiä myös alatien kristillisyyden herännäisyyden ja fransiskaaniveljistön välille. Samoin Fransciscus Assilaisella ja Paavo Ruotsalaisella on hengenheimolaisuutta. Molemmat ovat koulujakäymättömiä mutta kuitenkin syvällisesti kristinuskon totuudet ymmärtäneitä ja läpieläneitä vaikuttavia persoonia ilman oma hurskauden korottamista eläen yksin Jumalan armosta.
Siionin virsissä on samaa konstailematonta nöyrää henkeä: Köyhyytesi tuntien riennä luokse Armahtajan. Ristiltään hän julisti uuden pelastuksen ajan suvullemme syntiselle: Istui armonistuimelle.
Kun viime päivinä on väsyksiin asti saatu lukea eri johtajien häikäilemätöntä saalistusta korkean palkan lisäksi erilaisin bonuksin, asunto- ja autoeduin, jopa asuntokaupoin ja mahdollisin lahjuksin, on todella terveellistä kuulla Assisin köyhästä, joka säkkiin pukeutuen luopui kaikesta rikkaan kauppiasisänsä hankkimasta loistosta ja rupesi auttamaan sairaita ja köyhiä saaden perustaa tätä työtä varten oman veljistönkin. Vapahtajan ristinkuolemaan asti antama rakkaus meidän edestämme oli hänen elämänsä alituisen uudistumisen lähde, joka kasvoi ja kehittyi voimasta voimaan.
Köyhyyden ja itsensä kieltäymisen aatteet ovat meidän ajallemme vieraita, mutta taitaisivat olla peräti tarpeellisia elämän syvimmän tarkoituksen ja sisällön löytämiseksi.
voimansa
Politiikan raadollisuus
Näinä päivinä on taas tullut monellakin taholla esiin, miten politiikassakin ajateen vain omaa etua, minkä katsotaan olevan juuri minulle itselleni parhaaksi, viis välitetään yleisestä edusta ja mikä kokonaisuuden kannalta oli viisainta, vaikkapa vain huomioiden oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen.
Niinpä taas eduskunnan kyselytunnilla tuotiin esiin hallituksen juuri päättämä vaalipiirijaon uudistus, jossa Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo sekä toisaalta Etelä-Savo ja Kymi yhdistettiin eli Itä-Suomen pienet vaalipiirit tehtiin suuremmiksi. Samalla Etelä- ja Länsi-Suomen pienimmäksi vaalipiiriksi jää Satakunta 9 tai 8 kansanedustajaa, jolloin vaalikynnys nousee yli 10%. Ja tämä vain sen tähden, etteivät demarit nimestään huolimatta hyväksyneet eduskunnassa jo viime vaalikaudella päätettyä täyden demokratian toteuttanutta vaalilakia. Sen mukaan koko valtakunnan äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaisesti paikat jaettu puolueiden kesken. Näin ensimmäisen kerran maamme itsenäisyyden historiassa olisi toteutettu perustuslakimme, jonka mukaan jokainen ääni on samanarvoinen.
Kun perustuslain muuttaminen vaatii uudistuksen hyväksymisen kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa, olisi tämä demokraattinen laki ollut hyväksyttävä myös nykyisessä eduskunnassa, - MUTTA - demareiden hallitusohjelmavaatimuksesta laki vesitettiin. Ja nyt hallituspuolueiden puheenjohtajat tekivät näiden Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämiset täysin sivuuttaen myös ennennäkemättömästi maamme historiassa pitäen opposition täysin syrjässä neuvotteluista ja sanellen tämän vaalilain muutoksen, joka ei tarvitse edes perustuslain muuttamista kun pysyttiin vaalipiirien lukumäärässä laissa olevien raamien sisällä.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun oppositio jätettiin syrjään asioissa, joita ennen on päätetty parlamentaarisesti. Näinhän kävi juuri puolustusvoimauudistuksessa. Aiemmin hyvän hallintotavan mukaisesti ovat nämä asiat olleet esillä ja yhteisesti sovittavissa parlamentaarisessa puolustuskomiteassa. Samoinhan ei oppositiolta ole kysytty mitään kuntauudistuksesta eikä liioin oppositiota ole otettu mukaan valmistelemaan Kreikka-takuita eikä muitakaan sovittuja EU-tukilainoja kuin jälkikäteen asiat on tuotu vain eduskunnan päätettäviksi hallituspuolueiden enemmistöllä.
Vaikka asioista pitäisi päättää yhteisesti, koska yhteispelillä asiat sujuvat, niin nykyisin näyttää paremmin toteutuvan toinen vanha sananlasku: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Eikä sitten enää välitetäkään oikeudenmukaisuudesta ja reilusta pelistä, kunhan vain oma tahto ja puolueen etu toteutuu! Tämä tekee politiikanteossa mukanaolemisen joskus niin vastenmielisen, vaikka paremmin kuin hyvin tiedänkin meidän ihmisten syvän raadollisuuden.
Niinpä taas eduskunnan kyselytunnilla tuotiin esiin hallituksen juuri päättämä vaalipiirijaon uudistus, jossa Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo sekä toisaalta Etelä-Savo ja Kymi yhdistettiin eli Itä-Suomen pienet vaalipiirit tehtiin suuremmiksi. Samalla Etelä- ja Länsi-Suomen pienimmäksi vaalipiiriksi jää Satakunta 9 tai 8 kansanedustajaa, jolloin vaalikynnys nousee yli 10%. Ja tämä vain sen tähden, etteivät demarit nimestään huolimatta hyväksyneet eduskunnassa jo viime vaalikaudella päätettyä täyden demokratian toteuttanutta vaalilakia. Sen mukaan koko valtakunnan äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaisesti paikat jaettu puolueiden kesken. Näin ensimmäisen kerran maamme itsenäisyyden historiassa olisi toteutettu perustuslakimme, jonka mukaan jokainen ääni on samanarvoinen.
Kun perustuslain muuttaminen vaatii uudistuksen hyväksymisen kahdessa peräkkäisessä eduskunnassa, olisi tämä demokraattinen laki ollut hyväksyttävä myös nykyisessä eduskunnassa, - MUTTA - demareiden hallitusohjelmavaatimuksesta laki vesitettiin. Ja nyt hallituspuolueiden puheenjohtajat tekivät näiden Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämiset täysin sivuuttaen myös ennennäkemättömästi maamme historiassa pitäen opposition täysin syrjässä neuvotteluista ja sanellen tämän vaalilain muutoksen, joka ei tarvitse edes perustuslain muuttamista kun pysyttiin vaalipiirien lukumäärässä laissa olevien raamien sisällä.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun oppositio jätettiin syrjään asioissa, joita ennen on päätetty parlamentaarisesti. Näinhän kävi juuri puolustusvoimauudistuksessa. Aiemmin hyvän hallintotavan mukaisesti ovat nämä asiat olleet esillä ja yhteisesti sovittavissa parlamentaarisessa puolustuskomiteassa. Samoinhan ei oppositiolta ole kysytty mitään kuntauudistuksesta eikä liioin oppositiota ole otettu mukaan valmistelemaan Kreikka-takuita eikä muitakaan sovittuja EU-tukilainoja kuin jälkikäteen asiat on tuotu vain eduskunnan päätettäviksi hallituspuolueiden enemmistöllä.
Vaikka asioista pitäisi päättää yhteisesti, koska yhteispelillä asiat sujuvat, niin nykyisin näyttää paremmin toteutuvan toinen vanha sananlasku: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu. Eikä sitten enää välitetäkään oikeudenmukaisuudesta ja reilusta pelistä, kunhan vain oma tahto ja puolueen etu toteutuu! Tämä tekee politiikanteossa mukanaolemisen joskus niin vastenmielisen, vaikka paremmin kuin hyvin tiedänkin meidän ihmisten syvän raadollisuuden.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Johtajien sikamaiset palkkiot ja muukin samanlainen käyttäytyminen
Elämme häpeämättömyyden aikaa kaikinkin tavoin. Yksi räikeimmistä ilmentymistä ovat eri firmojen johtajien ahne saalistus käsittämättömillä palkoilla, jotka käyvät yli kaiken ymmärryksen. Viime päiviltä ei tarvitse mainita kuin nimet Stephen Elop ja Mika Vehviläinen.
Elopin vuosipalkkio Nokia rämpiessä, osakekurssin romahdettua ja tuhansien työntekijöiden irtisanomisesta huolimatta on viime vuodelta 7,9 miljoonaan euroa. Nokian duunarien palkkakehitys on päinvastoin ollut jopa laskevaa. Syystä kysytäänkin, voiko joku olla toisia työntekijöitä niin paljon parempi, että ansaitseen tuollaisen palkan? 47.400.000 mummunmarkkaa, mitä ihminen sellaisella rahatukolla tekee. Eikö yhtään hävetä?
Sitten suomen lentoliikenteen lippulaivaan Finnairiin, jota sitäkin ollaan myymässä ulkomaille niin kuin suurelta osin on tehty Nokiankin osalta. Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on myynyt asuntonsa monen asiantuntijan mukaan jopa ylihintaa eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle, jonka hallitusneuvoston jäsen hän on ja puolestaan Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas kuuluu Finnairin hallitukseen jopa puheenjohtajana. Vehviläinen jatkaa entisessa asunnossaan asumistaan, vuokran maksaa Finnair ja Vehviläinen vain verotusarvon. Lisäksi Ilmarinen rakennuttaa Finnairin pääkonttoria ja rakentajayhtiön johtajana on entinen Finnairin toimitusjohtaja. Syystäkin rikospoliisi on ottanut tämän vyyhden tutkittavakseen. Kaiken kukkuraksi Finnair on vaatinut henkilöstöltään säästösopimuksia, mutta johtoa on samanaikaisesti palkittu superbonuksilla.
Eiköhän Mika Vehviläisen lähtölaskenta ole alkanut samoin kuin ATK:n puheenjohatajan Timo Rädyn erotettuaan viestintäpäällikkönsä Hilkka Ahteen kesken tämän tekemän rikosilmoituksen työpaikkakiusaamisen johdosta. Räty itse oli äänestäjänä ylimääräisessä hallituksen kokouksessa, jossa niukasti päädyttiin Ahteen erottamiseen.
Nykyjohtajilla ei tunnu olevan mitään häpyä niin palkkavaatimuksissaan kuin muussakaan käyttäytymisessään. Luulevatko he todella olevansa jotain yli-ihmisiä ja korvaamaattomia. Olisi joskus hyvä käydä vaikka tutustumassa hautausmaiden hautakiviin, joihin niihinkin on voitu hakata joskus korvaamattomiksi itseään luulleiden nimiä. Katoavaista on niin mainen maine kuin kultakin. Minkälainen se ahneen loppu olikaan sananlaskun mukaan.
Elopin vuosipalkkio Nokia rämpiessä, osakekurssin romahdettua ja tuhansien työntekijöiden irtisanomisesta huolimatta on viime vuodelta 7,9 miljoonaan euroa. Nokian duunarien palkkakehitys on päinvastoin ollut jopa laskevaa. Syystä kysytäänkin, voiko joku olla toisia työntekijöitä niin paljon parempi, että ansaitseen tuollaisen palkan? 47.400.000 mummunmarkkaa, mitä ihminen sellaisella rahatukolla tekee. Eikö yhtään hävetä?
Sitten suomen lentoliikenteen lippulaivaan Finnairiin, jota sitäkin ollaan myymässä ulkomaille niin kuin suurelta osin on tehty Nokiankin osalta. Toimitusjohtaja Mika Vehviläinen on myynyt asuntonsa monen asiantuntijan mukaan jopa ylihintaa eläkevakuutusyhtiö Ilmariselle, jonka hallitusneuvoston jäsen hän on ja puolestaan Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas kuuluu Finnairin hallitukseen jopa puheenjohtajana. Vehviläinen jatkaa entisessa asunnossaan asumistaan, vuokran maksaa Finnair ja Vehviläinen vain verotusarvon. Lisäksi Ilmarinen rakennuttaa Finnairin pääkonttoria ja rakentajayhtiön johtajana on entinen Finnairin toimitusjohtaja. Syystäkin rikospoliisi on ottanut tämän vyyhden tutkittavakseen. Kaiken kukkuraksi Finnair on vaatinut henkilöstöltään säästösopimuksia, mutta johtoa on samanaikaisesti palkittu superbonuksilla.
Eiköhän Mika Vehviläisen lähtölaskenta ole alkanut samoin kuin ATK:n puheenjohatajan Timo Rädyn erotettuaan viestintäpäällikkönsä Hilkka Ahteen kesken tämän tekemän rikosilmoituksen työpaikkakiusaamisen johdosta. Räty itse oli äänestäjänä ylimääräisessä hallituksen kokouksessa, jossa niukasti päädyttiin Ahteen erottamiseen.
Nykyjohtajilla ei tunnu olevan mitään häpyä niin palkkavaatimuksissaan kuin muussakaan käyttäytymisessään. Luulevatko he todella olevansa jotain yli-ihmisiä ja korvaamaattomia. Olisi joskus hyvä käydä vaikka tutustumassa hautausmaiden hautakiviin, joihin niihinkin on voitu hakata joskus korvaamattomiksi itseään luulleiden nimiä. Katoavaista on niin mainen maine kuin kultakin. Minkälainen se ahneen loppu olikaan sananlaskun mukaan.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Välikysymys kuntauudistuksesta
Kuntauudistusvälikysymystä puitiin väsyksiin asti, loppuajan puhemiehenä sain johtaa puhetta aina uuden vuorokauden puolle kello 1.05 asti. Yli 200 puheenvuoroa käytettiin, koskeehan kunta-asiat meitä kaikkia. Varsinainen äänestys hallituksen luottamuksesta on perjantaina.
Keskustan jättämän välikysymyksen lisäksi esitimme me perussuomalaiset epäluottamuslausetta hallitukselle kuten kolmantena myös vasenryhmä.
Kaikki olivat suurin piirtein sitä mieltä, että kuntauudistusta tarvitaan. Mielipiteet hajautuvat sitten siihen, miten asiassa on edettävä. Suuri yksimielisyys vallitsee kyllä siitäkin, että pakkoliitoksia ei hyväksytä.
Pelkkä kuntien liittyminen jättikunniksi ei vähennä lakisääteisiä velvoitteita, joita valtiovalta on sälyttänyt kuntien hartioille antamatta vastaavia taloudellisia voimavaroja. Aina huonommaksi kääntyvä huoltosuhdekaan ei muutu paremmaksi. Siksi olisikin muutettava valtion ja kuntien välisiä tehtäväjakoja ja ennen kuntaliitoksia annettava uusi sote (sosiaali- ja terveys) -palveluja säätelevä lakiesitys, jossa esimerkiksi erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle. Myöskin yhtenä mahdollisuutena voitaisiin koko kuntien budjeteista suuren osan vievä sairaan- ja terveydenhoito erottaa omaksi valtiovallan ylläpitämäksi osa-alueeksi.
Kuntademokratia on kuitenkin kaiken kaikkiaan kansanvaltamme henkireikä eikä pelkillä suurkunnilla saa lähidemokratiaamme kuiduttaa.
Keskustan jättämän välikysymyksen lisäksi esitimme me perussuomalaiset epäluottamuslausetta hallitukselle kuten kolmantena myös vasenryhmä.
Kaikki olivat suurin piirtein sitä mieltä, että kuntauudistusta tarvitaan. Mielipiteet hajautuvat sitten siihen, miten asiassa on edettävä. Suuri yksimielisyys vallitsee kyllä siitäkin, että pakkoliitoksia ei hyväksytä.
Pelkkä kuntien liittyminen jättikunniksi ei vähennä lakisääteisiä velvoitteita, joita valtiovalta on sälyttänyt kuntien hartioille antamatta vastaavia taloudellisia voimavaroja. Aina huonommaksi kääntyvä huoltosuhdekaan ei muutu paremmaksi. Siksi olisikin muutettava valtion ja kuntien välisiä tehtäväjakoja ja ennen kuntaliitoksia annettava uusi sote (sosiaali- ja terveys) -palveluja säätelevä lakiesitys, jossa esimerkiksi erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle. Myöskin yhtenä mahdollisuutena voitaisiin koko kuntien budjeteista suuren osan vievä sairaan- ja terveydenhoito erottaa omaksi valtiovallan ylläpitämäksi osa-alueeksi.
Kuntademokratia on kuitenkin kaiken kaikkiaan kansanvaltamme henkireikä eikä pelkillä suurkunnilla saa lähidemokratiaamme kuiduttaa.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Teuvo hoitoon
Kohujulkkikseksemme eduskuntaryhmästämme noussut Teuvo Hakkarainen on jaksanut olla etusivun uutisissa usein, tosin lehdistön harjoittaman melkoisen ajojahdinkin seurauksena, mutta tietysti hän itsekin on aihetta antanut.
Tavallaan malja kuohahti yli, kun täällä Helsingissäkin paljastui Teuvon kostea ravintolailta, jonka jatkoilla hän jopa hairahtui mottoripyöräjengien kokouspaikkaan. Itsekin olen tähän asti ollut siinä luulossa, että Teuvon hairahdukset rajoittuvat vain joihinkin kotiseudun viikonvaihteiden ravintolareissuihin. Onhan Teuvo uskon mies ja sikäli yleisemmikin olemme uskoneet näiden harharetkien olevan vain satunnaisia.
Nyt kuitenkin asia vakavuus ja todellinen alkoholiongelma on paljastunut. Mutta ei niin pahaa ettei jotakin hyvää. Teuvo itse on tunnustanut riippuvuutensa ja yhdessä ryhmätoverin Julma-Juha Väätäisen tuella etsinyt apua ja päässyt hyvään hoitosuhteeseen itsekin vastaavia kokeneen Juhan toimiessa hänen kumminaan ja luotettuna apurinaan. Näin on uskottava asian saavan hyvän lopputuloksen ja Teuvo voi jatkaa kansan antaman valtakirjan toteuttamista kansanedustajana.
Jopa lehdistön uutiskommentoinnissa monet ovat todenneet asian nyt hoituneen mallikkaasti. Puhemies Heinäluomakin kirjoitti blogissaan eduskunnan alkoholikäyttäytymisestä tähdentäen edustajia velvoittavan perustuslain määritelmä vakaasta ja arvokkaasta käyttäytymisestä, johon ei tietenkään kuulu alkoholin vaikutuksenalaisena esiintyminen, jota eduskunnassa on esiintynyt joissakin tapauksissa, ei kuitenkaan lainkaan siinä mitassa kuin joskus takavuosina.
Nyt on luotettava asian olevan järjestyksessä ja tämänkin illan kello 20.30 pääuutislähetyksen pääuutiseksi noussut Teuvo Hakkaraisen hoitoonohjaus ei enää nostattane uutiskyynystä, sillä julkilausumassaan Teuvo pyytää saada toipua kaikessa rauhassa ilman julkisuuden ahdisteluja.
Tavallaan malja kuohahti yli, kun täällä Helsingissäkin paljastui Teuvon kostea ravintolailta, jonka jatkoilla hän jopa hairahtui mottoripyöräjengien kokouspaikkaan. Itsekin olen tähän asti ollut siinä luulossa, että Teuvon hairahdukset rajoittuvat vain joihinkin kotiseudun viikonvaihteiden ravintolareissuihin. Onhan Teuvo uskon mies ja sikäli yleisemmikin olemme uskoneet näiden harharetkien olevan vain satunnaisia.
Nyt kuitenkin asia vakavuus ja todellinen alkoholiongelma on paljastunut. Mutta ei niin pahaa ettei jotakin hyvää. Teuvo itse on tunnustanut riippuvuutensa ja yhdessä ryhmätoverin Julma-Juha Väätäisen tuella etsinyt apua ja päässyt hyvään hoitosuhteeseen itsekin vastaavia kokeneen Juhan toimiessa hänen kumminaan ja luotettuna apurinaan. Näin on uskottava asian saavan hyvän lopputuloksen ja Teuvo voi jatkaa kansan antaman valtakirjan toteuttamista kansanedustajana.
Jopa lehdistön uutiskommentoinnissa monet ovat todenneet asian nyt hoituneen mallikkaasti. Puhemies Heinäluomakin kirjoitti blogissaan eduskunnan alkoholikäyttäytymisestä tähdentäen edustajia velvoittavan perustuslain määritelmä vakaasta ja arvokkaasta käyttäytymisestä, johon ei tietenkään kuulu alkoholin vaikutuksenalaisena esiintyminen, jota eduskunnassa on esiintynyt joissakin tapauksissa, ei kuitenkaan lainkaan siinä mitassa kuin joskus takavuosina.
Nyt on luotettava asian olevan järjestyksessä ja tämänkin illan kello 20.30 pääuutislähetyksen pääuutiseksi noussut Teuvo Hakkaraisen hoitoonohjaus ei enää nostattane uutiskyynystä, sillä julkilausumassaan Teuvo pyytää saada toipua kaikessa rauhassa ilman julkisuuden ahdisteluja.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Parikin sotainvalidikokousta
Veljeä ei jätetä, niin ei myös sotainvalidiveljiä ja heidän puolisoitaan ja leskiään. Asiaa ajettiin taas sekä Satakunnan piirihallituksen että Kankaanpään seudun sotainvalidien johtokunnan kokouksissa.
Piirin juhlava vuosikokous on edessäpäin perjantaina 30.3. Porissa Suomalaisella Klubilla. Siksi käsiteltiin sekä tilinpäätös että vuosikertomus. Liitolta on taas saatu lähes 200.000 euroa, jotka kaikki on käytetty paikallisosatojen kautta sotainvalidien kuntoutus- ja virkistystoimintaan. Sotainvalideja piirin alueella on vielä 465, leskiä 611 ja puolisoita 202, naisia siis yhteensä 813.
Piirin jokavuotisiin tapahtumiin kuuluvat nytkin ohjelmassa olevat laivaristeily 17.-18.4., kesäjuhla tänä vuonna 31.5. Porin Yyterin kylpylähotellissa, seutukunallinen kirkkopäivä 16.6. Harjavallassa ja kesäleiri 6.-10.8. Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskeskuksessa.
Kankaanpäässä jatketaan siivousavun antamista rahavarojen sallimissa rajoissa kevätkauden, mutta syksyn jatko on kiinni piiiriltä mahdollisesti saatavasta avusta. Piirin eri tapahtumiin osallistutaan myös innokkaasti. Suurin ponnistus on seurakunnan leirikeskuksessa Hakoniemessä pidettävä leiri, jota johtaa Pentti Tuomala apulaisineen. Toista kertaa myös puolisot pääsevät mukaan. Alusta asti rahastonhoitajana toiminut Aino Lilja saa helpotusta työhönsä, kun Tarja Pihlajaniemi on lupautunut tekemään tilinpäätöksen, Aino hoitaa edelleen laskujen maksatuksen.
Kankaanpään seudun Sotainvalidien johtakunta oli yhtä varajäsentä lukuunottamatta kokonaisuudessaan paikalla. Johtokuntaan kuuluu myös kaksi jäsentä Jämijärveltä ja yksi Honkajoelta, kaiken kaikkiaan paikalla oli täysi tusina johtokunnan jäseniä, sihteerinä tekee pöytäkirjat Sari Lehto, joka puolestaan asuu Laviassa.
Piirin juhlava vuosikokous on edessäpäin perjantaina 30.3. Porissa Suomalaisella Klubilla. Siksi käsiteltiin sekä tilinpäätös että vuosikertomus. Liitolta on taas saatu lähes 200.000 euroa, jotka kaikki on käytetty paikallisosatojen kautta sotainvalidien kuntoutus- ja virkistystoimintaan. Sotainvalideja piirin alueella on vielä 465, leskiä 611 ja puolisoita 202, naisia siis yhteensä 813.
Piirin jokavuotisiin tapahtumiin kuuluvat nytkin ohjelmassa olevat laivaristeily 17.-18.4., kesäjuhla tänä vuonna 31.5. Porin Yyterin kylpylähotellissa, seutukunallinen kirkkopäivä 16.6. Harjavallassa ja kesäleiri 6.-10.8. Kankaanpäässä Hakoniemen leirikeskeskuksessa.
Kankaanpäässä jatketaan siivousavun antamista rahavarojen sallimissa rajoissa kevätkauden, mutta syksyn jatko on kiinni piiiriltä mahdollisesti saatavasta avusta. Piirin eri tapahtumiin osallistutaan myös innokkaasti. Suurin ponnistus on seurakunnan leirikeskuksessa Hakoniemessä pidettävä leiri, jota johtaa Pentti Tuomala apulaisineen. Toista kertaa myös puolisot pääsevät mukaan. Alusta asti rahastonhoitajana toiminut Aino Lilja saa helpotusta työhönsä, kun Tarja Pihlajaniemi on lupautunut tekemään tilinpäätöksen, Aino hoitaa edelleen laskujen maksatuksen.
Kankaanpään seudun Sotainvalidien johtakunta oli yhtä varajäsentä lukuunottamatta kokonaisuudessaan paikalla. Johtokuntaan kuuluu myös kaksi jäsentä Jämijärveltä ja yksi Honkajoelta, kaiken kaikkiaan paikalla oli täysi tusina johtokunnan jäseniä, sihteerinä tekee pöytäkirjat Sari Lehto, joka puolestaan asuu Laviassa.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Salailua
Suomen Kreikalta saaman vakaussopimuksen salaaminen on aiheuttanut melkoisen mielipideryöpyn Timo Soinin nostettua sen julkisuuteen. Ja ihme ja kumma, puolesta ja vastaan linja kulkee tarkalleen opposition ja hallituksen välistä. Hallituspuolueilla on jopa otsaa puolustella salailua.
Sopimuspapereita ovat tosin kansanedustajat saaneet käydä lukemassa virkamiehen näyttäessä tätä monisatasivuista englanninkielistä asiapaperipinkkaa, joka kaiken lisäksi on niin vaikeaselkoista talous- ja juridiikkakieltä, ettei edes yksi eduskunnan parhaista asiantuntijoista varatuomari Kimmo Sasi ole ymmärtänyt kaikkea lukemaansa. Tekstiä lukemassa käynyt toinen kansanedustaja Markus Mustajärvi puolestaan kertoo papereita esitelleen virkamiehen kertoneen, ettei hänen monikymmenvuotisen virkauransa aikana koskaan ennen ole sattunut tällaistakaan tappausta.
Lakitieteen professori puolestaan on todennut tämän salailun olevan täytin käsittämätöntä ja jopa lainvastaista. Perussuomalaiset pohtivatkin, jätetäänkö asian tiimoilta rikosilmoitus. Eihän kansanedustajilta saa salata mitään heidän päätäntävaltaansa kuuluvia ja niihin vaikuttavia asioita. Lisäksi asiapaperit pitää saada omalla äidinkielellä, joka suomeksi tai ruotsiksi.
Koska asiapaperien sisältö on julistettu salaiseksi, josta ei saa kenellekään kertoa, ei Timo Soinikaan ole käynyt lukemassa tekstejä. Näin hänelle on jäänyt oikeus kertoa ulkomaan asiantuntijoilta ja ulkomaisista lehdistä saamiaan tietoja, joita hän onkin ansiokkaasti tuonut esiin pitkässä avustajiensa kanssa laatimassaan seikkaperäisessä blogissaan.
Loppujen lopuksi salailun tarkoituksena voikin olla se, etteivät saaadut vakuudet todellisuudessa merkitsekään juuri mitään. Julkisuudessa on kerrottu niiden olevan korkeintaan 20% koko lainamäärästä ja niidenkin saamiseksi on maksettava kymmeniä miljoonia, joista korotkin lankeavat joka vuosia. Ja eihän mikään muu maa ole edes halunnut vastaavia vakuuksia, pikemminkin kerrotaan muiden maiden edustajien naureskelleen Suomen saamille takuille.
Suomi on suostunut Kreikan vaatimuksesta tähän salailun tiehen ehkä sopimuksessa mainittujen pankkien nimeämisen vuoksi.Kuitenkin paperit olisi voitu julkistaa jättämällä nimetyt pankit pois. Kansanedustajilta ei minkään lain perusteella voida kieltää sen tiedon saamista. mitä hän tarviotsee kansnaedustajan työtänsä tehdessään ja päättäessään tässä tapauksessa miljardiluokan lainaehdoista Kreikanmaalle.
O tempora, o mores ( huudahdus Ciceron puheessa Cataliinaa vastaan).
Sopimuspapereita ovat tosin kansanedustajat saaneet käydä lukemassa virkamiehen näyttäessä tätä monisatasivuista englanninkielistä asiapaperipinkkaa, joka kaiken lisäksi on niin vaikeaselkoista talous- ja juridiikkakieltä, ettei edes yksi eduskunnan parhaista asiantuntijoista varatuomari Kimmo Sasi ole ymmärtänyt kaikkea lukemaansa. Tekstiä lukemassa käynyt toinen kansanedustaja Markus Mustajärvi puolestaan kertoo papereita esitelleen virkamiehen kertoneen, ettei hänen monikymmenvuotisen virkauransa aikana koskaan ennen ole sattunut tällaistakaan tappausta.
Lakitieteen professori puolestaan on todennut tämän salailun olevan täytin käsittämätöntä ja jopa lainvastaista. Perussuomalaiset pohtivatkin, jätetäänkö asian tiimoilta rikosilmoitus. Eihän kansanedustajilta saa salata mitään heidän päätäntävaltaansa kuuluvia ja niihin vaikuttavia asioita. Lisäksi asiapaperit pitää saada omalla äidinkielellä, joka suomeksi tai ruotsiksi.
Koska asiapaperien sisältö on julistettu salaiseksi, josta ei saa kenellekään kertoa, ei Timo Soinikaan ole käynyt lukemassa tekstejä. Näin hänelle on jäänyt oikeus kertoa ulkomaan asiantuntijoilta ja ulkomaisista lehdistä saamiaan tietoja, joita hän onkin ansiokkaasti tuonut esiin pitkässä avustajiensa kanssa laatimassaan seikkaperäisessä blogissaan.
Loppujen lopuksi salailun tarkoituksena voikin olla se, etteivät saaadut vakuudet todellisuudessa merkitsekään juuri mitään. Julkisuudessa on kerrottu niiden olevan korkeintaan 20% koko lainamäärästä ja niidenkin saamiseksi on maksettava kymmeniä miljoonia, joista korotkin lankeavat joka vuosia. Ja eihän mikään muu maa ole edes halunnut vastaavia vakuuksia, pikemminkin kerrotaan muiden maiden edustajien naureskelleen Suomen saamille takuille.
Suomi on suostunut Kreikan vaatimuksesta tähän salailun tiehen ehkä sopimuksessa mainittujen pankkien nimeämisen vuoksi.Kuitenkin paperit olisi voitu julkistaa jättämällä nimetyt pankit pois. Kansanedustajilta ei minkään lain perusteella voida kieltää sen tiedon saamista. mitä hän tarviotsee kansnaedustajan työtänsä tehdessään ja päättäessään tässä tapauksessa miljardiluokan lainaehdoista Kreikanmaalle.
O tempora, o mores ( huudahdus Ciceron puheessa Cataliinaa vastaan).
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Syntinen nainen ja fariseus
Hellittämättömän uskon sunnuntain tekstissä Jeesus on ruokailemassa fariseus-Simonin kutsumana tämän kodissa. Sinne tulee myös paikkakunnalla yleisesti syntiseksi tunnettu nainen.
Näiden kahden suhtautuminen Jeesukseen on kuitenkin aivan erilainen, peräti päinvastainen.
Nainen huomasi Jeesuksen jalkojen jääneen pesemättä aterialle käytäessä, vaikka pesu olisi kuulunut vieraanvaraisen isännän tehtäviin itämailla kuumassa ilmanalassa, jossa jalat hiostuvat ja likaantuvat teiden pölystä. Aterialle asetuttiin niin, että levättiin kyljellään ja jalat olivat poispäin pöydästä. Niinpä nainen asettui Jeesuksen jalkopäähän ja pesi hänen jalkansa kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Rakkaan vieraan saapuessa taloon hänet otettiin vastaan Shalom-tervehdyksellä, johon kuului myös suuteleminen. Senkin Simon oli jättänyt tekemättä, nainen sen sijaan suuteli Jeesuksen jalkoja koko ajan. Pään voiteleminen vaikkapa vain halvalla öljyllä kuului niin´ikään juhlavalmisteluihin, mutta sitäkään ei talon isäntä ollut tehnyt. Nöyryytensä osoitukseksi nainen sen sijaan voiteli Jesuksen jalat kallisarvoisella alabasterivoiteella, jonka hinta oli lähes miehen vuosipalkka.
Talon isäntä, fariseus Simon ei tuntenut tarvetta rakastaa Jeesusta, koska hänellä ei mielestään ollut mitään kaduttavia syntejä. Sen sijaan hänellä riitti aikaa toisten syntien tarkkailemiseen ja siksi hän ajatteli, ettei Jeesus voinut olla profeetta, kun tämä salli syntisen naisen koskettaa itseään. Ja kuitenkin - Simonkin joutui kiertotietä myöntämään naisen oikean asenteen ja oman väärän suhtautumisensa vastetessaan Jeesuksen kysymykseen kahdesta velallisesta, kumpi rakasti enemmän velkansa anteeksiantajaa: Eiköhän se, joka sai anteeksi enemmän.
Juuri näin oli naisen osana, hän rakasti Jeesusta sydämensä pohjasta, sillä kaikkien halveksimana ja syrjään sysäämänä sekä syntinsä tuntevana ja tunnustavana häne ainoaksi toivokseen oli jäänyt Jeesus, syntisten ystävä.
Kumpaan joukkoon me lukeudumme?
Näiden kahden suhtautuminen Jeesukseen on kuitenkin aivan erilainen, peräti päinvastainen.
Nainen huomasi Jeesuksen jalkojen jääneen pesemättä aterialle käytäessä, vaikka pesu olisi kuulunut vieraanvaraisen isännän tehtäviin itämailla kuumassa ilmanalassa, jossa jalat hiostuvat ja likaantuvat teiden pölystä. Aterialle asetuttiin niin, että levättiin kyljellään ja jalat olivat poispäin pöydästä. Niinpä nainen asettui Jeesuksen jalkopäähän ja pesi hänen jalkansa kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan.
Rakkaan vieraan saapuessa taloon hänet otettiin vastaan Shalom-tervehdyksellä, johon kuului myös suuteleminen. Senkin Simon oli jättänyt tekemättä, nainen sen sijaan suuteli Jeesuksen jalkoja koko ajan. Pään voiteleminen vaikkapa vain halvalla öljyllä kuului niin´ikään juhlavalmisteluihin, mutta sitäkään ei talon isäntä ollut tehnyt. Nöyryytensä osoitukseksi nainen sen sijaan voiteli Jesuksen jalat kallisarvoisella alabasterivoiteella, jonka hinta oli lähes miehen vuosipalkka.
Talon isäntä, fariseus Simon ei tuntenut tarvetta rakastaa Jeesusta, koska hänellä ei mielestään ollut mitään kaduttavia syntejä. Sen sijaan hänellä riitti aikaa toisten syntien tarkkailemiseen ja siksi hän ajatteli, ettei Jeesus voinut olla profeetta, kun tämä salli syntisen naisen koskettaa itseään. Ja kuitenkin - Simonkin joutui kiertotietä myöntämään naisen oikean asenteen ja oman väärän suhtautumisensa vastetessaan Jeesuksen kysymykseen kahdesta velallisesta, kumpi rakasti enemmän velkansa anteeksiantajaa: Eiköhän se, joka sai anteeksi enemmän.
Juuri näin oli naisen osana, hän rakasti Jeesusta sydämensä pohjasta, sillä kaikkien halveksimana ja syrjään sysäämänä sekä syntinsä tuntevana ja tunnustavana häne ainoaksi toivokseen oli jäänyt Jeesus, syntisten ystävä.
Kumpaan joukkoon me lukeudumme?
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Seppo Tiitinen
Pääsihteeri Seppo Tiitinen on tullut olleeksi vaativalla eduskunnan ykkösvirkamiehen pestillään tasan kaksikymmentä vaiherikasta vuotta. Eduskuntaan valiokuntasihteeriksi hänet on valittu 25-vuotiaana 1975 tiukan äänestyksen tuloksena, häntä pidettiin silloiseen maailmanaikaan liian nuorena, nykyisinhän ei nuoruus enää ole mikään este, pikemminkin melken päinvastoin.
Vuosiensa kunniaksi hän järjesti puhemiehistölle ja eduskunnan henkilökunnalle tilaisuuden todeten, ettei enää aio olla toista kahtakymmentä vuotta, ehkä pikemminkin neljä vuotta, johon puhemies Eero Heinäluoma totesi, ettei siitä voi nykyisessä maailmanajassa olla kovinkaan varma, onhan hyvä hallituksemme nostamassa eläkeikärajaa ylöspäin niin ala- kuin yläosaltakin.
Seppo Tiitisellä on todella kunnioitettava virkaura jo nyt takanaan, onhan hän toiminut myös Suojelupoliisin Suopon johtajana ja hänen takanaan on kuuluisa Tiitisen lista, josta Alpo Rusi kirjoitti oikein lokakuussa julkaistun kirjankin Gummeruksen kustannuksella.
Tiitisellä on merkittävän suuri historian tuntemus ja erinomainen muisti ja hän vielä osaa kertoakin niin historian tapahtumia kuin omia kokemuksiaan sopivasti huumorilla höystäen. Eduskunnan käytännöistä hänellä on vahva tietämys ja samoin koko valtiohallinnostamme ja lainsäädännöstä, joten eduskunnan virkatoimien laillisuuden valvonta on parhaissa mahdollisissa käsissä. Ja ihmeteltävän ahkeraan hän jaksaa myös istua pitkissäkin täysistunnoissa puhemiehen oikealla puolella tukena ja turvana, jos jossain tilanteessa tulisi vaikeasti selvitettävä tilanne. Onhan sitten vasemmalla puolella myös lainsäädäntöjohtaja Keijo Koivukangas vuoronperään apulaistensa eduskuntasihteerien kanssa.
Ja ihmeteltävästi hän osaa suhtautua eri ihmisiin meikäläiseenkin perussuomalaiseen vihreään keltanokkaan puhemiehistön joukossa, joten senkin puolesta olen voinut sopeutua hyvin tähän arvovaltaiseen yhteisöön. Joten kiitos siitä ja kaikesta tähänastisesta. Ja menestystä edelleen hänelle tehtävässään eduskunnan johtavana virkamiehenä.
Vuosiensa kunniaksi hän järjesti puhemiehistölle ja eduskunnan henkilökunnalle tilaisuuden todeten, ettei enää aio olla toista kahtakymmentä vuotta, ehkä pikemminkin neljä vuotta, johon puhemies Eero Heinäluoma totesi, ettei siitä voi nykyisessä maailmanajassa olla kovinkaan varma, onhan hyvä hallituksemme nostamassa eläkeikärajaa ylöspäin niin ala- kuin yläosaltakin.
Seppo Tiitisellä on todella kunnioitettava virkaura jo nyt takanaan, onhan hän toiminut myös Suojelupoliisin Suopon johtajana ja hänen takanaan on kuuluisa Tiitisen lista, josta Alpo Rusi kirjoitti oikein lokakuussa julkaistun kirjankin Gummeruksen kustannuksella.
Tiitisellä on merkittävän suuri historian tuntemus ja erinomainen muisti ja hän vielä osaa kertoakin niin historian tapahtumia kuin omia kokemuksiaan sopivasti huumorilla höystäen. Eduskunnan käytännöistä hänellä on vahva tietämys ja samoin koko valtiohallinnostamme ja lainsäädännöstä, joten eduskunnan virkatoimien laillisuuden valvonta on parhaissa mahdollisissa käsissä. Ja ihmeteltävän ahkeraan hän jaksaa myös istua pitkissäkin täysistunnoissa puhemiehen oikealla puolella tukena ja turvana, jos jossain tilanteessa tulisi vaikeasti selvitettävä tilanne. Onhan sitten vasemmalla puolella myös lainsäädäntöjohtaja Keijo Koivukangas vuoronperään apulaistensa eduskuntasihteerien kanssa.
Ja ihmeteltävästi hän osaa suhtautua eri ihmisiin meikäläiseenkin perussuomalaiseen vihreään keltanokkaan puhemiehistön joukossa, joten senkin puolesta olen voinut sopeutua hyvin tähän arvovaltaiseen yhteisöön. Joten kiitos siitä ja kaikesta tähänastisesta. Ja menestystä edelleen hänelle tehtävässään eduskunnan johtavana virkamiehenä.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Prsidentti vaihtui
No niin, juhlat on juhlittu, vanha presidentti saatettu kunniallla eläkkeelle ja uusi asetettu virkaan. Puhemiehistö oli mukana tietysti eduskunnassa, mutta myös presidentinlinnassa, jossa sekä uusi että vanha presidenttipari kätteli kutsuvieraat ja pääministeri puhui ja presidentit vastasivat.
Eduskunnan juhlallisuuksista näytettiin suora lähetys televisioonissa. Puhemiehistöllä oli oma roolinsa. Itse Heinäluoma puhui presidenteille. Me varapuhemiehet otimme vastaan ensin presidenttien puolisot puhemiehenaukiolta, sitten kunniakomppanian tarkastaneet presidentit pääovella saattaen heidät hallituksen huoneeseen, josta edelleen saatoimme heidät eduskuntasaliin. Tilaisuuden päätyttyä sitten taas käänteisessä järjestyksessä veimme presidentit pääovelle, josta he siirtyivät kävelemään punaisella matolla kunniakomppaniaa tarkastaessaan.
Juhlat jatkuivat presidentinlinnassa, jossa oli tarkka seisomisjärjestys ja pitkät odotusajat presidenttien kättelyyn. Toisessa tilassa olivat diplomaattikunnan edustajat, me suomalaiset kutsuvieraat seisoimme pääsalissa. Ekana eduskunnan puhemiehet ja eduskunnan korkein virkakunta, seuraavaksi järjestyksessä hallitus, oikeuskanslerinvirasto, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, ritarikunnat, kirkko, hovioikeus, Ahvenenmaa ja saamelaiskäräjät, Suomen pankki, kansliapäälliköt, valtiosihteerit, alivaltiosihteerit, pääjohtajat, poliisihallinto, kanslerit, Suomen Akatemia, yliopistojen rehtorit, kenraalikunnat. Melkoinen määrä korkeata väkeä, jonka kätteleminenkin vei oman aikansa.
Olipa tämäkin ainutkertainen juhlallinen kokonaisuus, jossa meikämanne vain kerran eläissään voi olla mukana. Onhan tällainen mahdollisuus vain kerran kuudessa vuodessa. Toisaalta on hyväkin, ettei presidenvaihdoksia järjestetä tiheämpään, ehtiihän siinä jo tulla sinuiksi tehtävänsä kanssa ja tutuiksi kansan kanssa.
Vanha sai monet kiitokset ja uusi onnentoivotukset. Näissä merkeissä jatketaan, ei presidentti silti mikään messias ole, niin kuin vähän kuulosti kansan mielipiteitä haasteltaessa tv:ssä. Mutta parhaansa niin entinen kuin nyt uusikin yrittävät. Sauli Niinistöllä tulee kyllä olemaan vaikeuksia uuden juuri tänään voimaan astuneen perustuslain mukaan, joka edelleen on karsinut presidentin valtaoikeuksia, vaikka me perussuomalaiset vallan vähentämistä vastustimmekin kuten Suomen kansan valtaenemmistökin.
Eduskunnan juhlallisuuksista näytettiin suora lähetys televisioonissa. Puhemiehistöllä oli oma roolinsa. Itse Heinäluoma puhui presidenteille. Me varapuhemiehet otimme vastaan ensin presidenttien puolisot puhemiehenaukiolta, sitten kunniakomppanian tarkastaneet presidentit pääovella saattaen heidät hallituksen huoneeseen, josta edelleen saatoimme heidät eduskuntasaliin. Tilaisuuden päätyttyä sitten taas käänteisessä järjestyksessä veimme presidentit pääovelle, josta he siirtyivät kävelemään punaisella matolla kunniakomppaniaa tarkastaessaan.
Juhlat jatkuivat presidentinlinnassa, jossa oli tarkka seisomisjärjestys ja pitkät odotusajat presidenttien kättelyyn. Toisessa tilassa olivat diplomaattikunnan edustajat, me suomalaiset kutsuvieraat seisoimme pääsalissa. Ekana eduskunnan puhemiehet ja eduskunnan korkein virkakunta, seuraavaksi järjestyksessä hallitus, oikeuskanslerinvirasto, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus, ritarikunnat, kirkko, hovioikeus, Ahvenenmaa ja saamelaiskäräjät, Suomen pankki, kansliapäälliköt, valtiosihteerit, alivaltiosihteerit, pääjohtajat, poliisihallinto, kanslerit, Suomen Akatemia, yliopistojen rehtorit, kenraalikunnat. Melkoinen määrä korkeata väkeä, jonka kätteleminenkin vei oman aikansa.
Olipa tämäkin ainutkertainen juhlallinen kokonaisuus, jossa meikämanne vain kerran eläissään voi olla mukana. Onhan tällainen mahdollisuus vain kerran kuudessa vuodessa. Toisaalta on hyväkin, ettei presidenvaihdoksia järjestetä tiheämpään, ehtiihän siinä jo tulla sinuiksi tehtävänsä kanssa ja tutuiksi kansan kanssa.
Vanha sai monet kiitokset ja uusi onnentoivotukset. Näissä merkeissä jatketaan, ei presidentti silti mikään messias ole, niin kuin vähän kuulosti kansan mielipiteitä haasteltaessa tv:ssä. Mutta parhaansa niin entinen kuin nyt uusikin yrittävät. Sauli Niinistöllä tulee kyllä olemaan vaikeuksia uuden juuri tänään voimaan astuneen perustuslain mukaan, joka edelleen on karsinut presidentin valtaoikeuksia, vaikka me perussuomalaiset vallan vähentämistä vastustimmekin kuten Suomen kansan valtaenemmistökin.
Puolustuskykymme romuttuu
Hallitus vastasi Perussuomalaisten välikysymykseen puolustusvoimauudistuksesta
keskiviikkona. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja Jussi Niinistö totesi, että hallitus on ajamassa Suomen ulkoisen turvallisuuden lopullisen kuihtumisen tielle.Tuon tien päässä on Naton pakkojäsenyys. Ja koko puolustusvoimauudistus on täysin vastuuton.
Niinistö syytti puheessaan hallitusta siitä, että se turvallisuudesta tinkimällä ottaa
tietoisen riskin. Varuskuntien lakkautukset, sotilaiden ja siviilien
irtisanomiset, kertausharjoitusten minimoiminen ja varusmiesten
maastovuorokausien, ilmavoimien lentotuntien sekä merivoimien
alusharjoitusten leikkaaminen kiistatta heikentävät Suomen
puolustusvalmiutta pitkälle tulevaisuuteen.
Niinistö kysyikin, onko maamme turvallisuuspoliittinen asema yhtäkkiä muuttunut niin paljon,
että näin voidaan toimia?"Ymmärrän, että hallitus priorisoi
omalla tavallaan. Mutta sitä en ymmärrä, että suomalaisten
turvallisuudesta – niin sisäisestä kuin ulkoisesta – tingitään nyt
kautta linjan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että turvallisuudesta
huolehtiminen on jokaisen valtion ensimmäinen tehtävä.", Niinistö
ihmetteli puheessaan.
Hallitus rapauttaa puolustuskykyä ja niinpä Perussuomalaisten
mielestä hallitus on säästö- ja uudistustoimillaan rapauttamassa
yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja
kyseenalaistamassa alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan
puolustusratkaisumme. Ratkaisevaa puolustushaaraa, maavoimia,
kuritetaan Niinistön mukaan ankaralla kädellä. Sodan ajan reservin
määrää ollaan romuttamassa peräti kolmanneksella. Suunniteltu 230 000:n
sodan ajan reservi ei Perussuomalaisten mielestä riitä uskottavaksi
pelotteeksi mahdolliselle hyökkääjälle."Lukemasta 350 000 tulee
pitää kiinni, mikäli haluamme puolustaa koko maata. Suurella reservillä
viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu
puolustustahtoinen kansa. Suurta, hajautettua reserviä ei täsmäiskuin
lamauteta.", Niinistö toteaa.
Koko Suomea pitää puolustaa Perussuomalaisten
mielestä ja samoin koko ikäluokka kouluttaa.
Suomella tulee olla vahvat, koko kansan Puolustusvoimat. Keskiössä on
maanpuolustustahto ja tavoitteena kansalaisten turvallisuus. Uskottava
puolustus ei ole vain tahdon asia – tarvitaan oikeanlaista priorisointia
ja todellisia materiaalisia voimavaroja. "Jos teemme niin kuin
hallitus tahtoo, liu’umme Ruotsin tielle, ja se tässä uudistuksessa
eniten huolettaa. Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Kansainvälistä
yhteistyötä kannattaa tehdä, mutta on turha haaveilla liikoja
ulkopuolisesta avusta. Suomella pitää aina olla oma, oloihimme muokattu
suunnitelma, puolustusdoktriini, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa.
Ja olla osa muiden suunnitelmaa, se ei ole hyvä asia, siitä meillä on
historiasta riittävästi ikäviä kokemuksia.", Niinistö totesi puheensa
lopuksi.
Hallituksen luottamuksesta äänestetiin perjantaina äänin 106-69, poissa 24, vaikka monet 180 käytetyn puheenvuoron pitäjien joukossa olleet hallituspuolueidenkin edustajat arvostelivat tätä maanpuolustuskykyämme voimakkaasti rapauttavaa ns. puolustusvoimien uudistussuunnitelmaa.
keskiviikkona. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, puolustusvaliokunnan
puheenjohtaja Jussi Niinistö totesi, että hallitus on ajamassa Suomen ulkoisen turvallisuuden lopullisen kuihtumisen tielle.Tuon tien päässä on Naton pakkojäsenyys. Ja koko puolustusvoimauudistus on täysin vastuuton.
Niinistö syytti puheessaan hallitusta siitä, että se turvallisuudesta tinkimällä ottaa
tietoisen riskin. Varuskuntien lakkautukset, sotilaiden ja siviilien
irtisanomiset, kertausharjoitusten minimoiminen ja varusmiesten
maastovuorokausien, ilmavoimien lentotuntien sekä merivoimien
alusharjoitusten leikkaaminen kiistatta heikentävät Suomen
puolustusvalmiutta pitkälle tulevaisuuteen.
Niinistö kysyikin, onko maamme turvallisuuspoliittinen asema yhtäkkiä muuttunut niin paljon,
että näin voidaan toimia?"Ymmärrän, että hallitus priorisoi
omalla tavallaan. Mutta sitä en ymmärrä, että suomalaisten
turvallisuudesta – niin sisäisestä kuin ulkoisesta – tingitään nyt
kautta linjan. Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että turvallisuudesta
huolehtiminen on jokaisen valtion ensimmäinen tehtävä.", Niinistö
ihmetteli puheessaan.
Hallitus rapauttaa puolustuskykyä ja niinpä Perussuomalaisten
mielestä hallitus on säästö- ja uudistustoimillaan rapauttamassa
yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja
kyseenalaistamassa alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan
puolustusratkaisumme. Ratkaisevaa puolustushaaraa, maavoimia,
kuritetaan Niinistön mukaan ankaralla kädellä. Sodan ajan reservin
määrää ollaan romuttamassa peräti kolmanneksella. Suunniteltu 230 000:n
sodan ajan reservi ei Perussuomalaisten mielestä riitä uskottavaksi
pelotteeksi mahdolliselle hyökkääjälle."Lukemasta 350 000 tulee
pitää kiinni, mikäli haluamme puolustaa koko maata. Suurella reservillä
viestitämme ulospäin, että tänne on turha hyökätä, täällä asuu
puolustustahtoinen kansa. Suurta, hajautettua reserviä ei täsmäiskuin
lamauteta.", Niinistö toteaa.
Koko Suomea pitää puolustaa Perussuomalaisten
mielestä ja samoin koko ikäluokka kouluttaa.
Suomella tulee olla vahvat, koko kansan Puolustusvoimat. Keskiössä on
maanpuolustustahto ja tavoitteena kansalaisten turvallisuus. Uskottava
puolustus ei ole vain tahdon asia – tarvitaan oikeanlaista priorisointia
ja todellisia materiaalisia voimavaroja. "Jos teemme niin kuin
hallitus tahtoo, liu’umme Ruotsin tielle, ja se tässä uudistuksessa
eniten huolettaa. Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Kansainvälistä
yhteistyötä kannattaa tehdä, mutta on turha haaveilla liikoja
ulkopuolisesta avusta. Suomella pitää aina olla oma, oloihimme muokattu
suunnitelma, puolustusdoktriini, muuten olemme osa muiden suunnitelmaa.
Ja olla osa muiden suunnitelmaa, se ei ole hyvä asia, siitä meillä on
historiasta riittävästi ikäviä kokemuksia.", Niinistö totesi puheensa
lopuksi.
Hallituksen luottamuksesta äänestetiin perjantaina äänin 106-69, poissa 24, vaikka monet 180 käytetyn puheenvuoron pitäjien joukossa olleet hallituspuolueidenkin edustajat arvostelivat tätä maanpuolustuskykyämme voimakkaasti rapauttavaa ns. puolustusvoimien uudistussuunnitelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)