EK mukaan

Nyt sitten lopultakin on raivia vai pitäiskö sanoa jopa viimeinen taisto. Pääministerin suulla on kuultu hallituksen jäädyttäneen pakkolakivalmistelut työmarkkinajärjestöjen viidennen yrityksen neuvonpidon ajaksi. Nyt siis jos koskaan ratkaisuun.

EK:n Jyri Häkämiehenkään ei nyt tälläkin kerralla saisi antaa sabotoida neuvotteluja niin kuin edelliskerralla. Vaikkei hyvältä kuulostanut hänen kannanottonsa, ettei hän neuvottele tässä tilanteessa muiden haluamista paikallisten sopimusten edistämisestä, vaikka esim. OECD:kin sitä suosittelee yhtenä keinona laman kourissa tuskailevalle maallemme. Nyt hänenkin on otettava hattu kauniisti käteensä.

Bisnesmokia

Joulun kirjaruuhkaa purkaessa yksi ajattelemaan laittava on kirja, josta tekijät sanovat, ettei kirjoittamiseen ole haettu eikä saatu minkäänlaista taloudellista tukea. Eikä ihme!

Kirjottajat Markku Kuisma professori ja Pekka Seppänen kertovat maamme pahimmista bisnesmokista eikä silloin todellakaan voi edes ajatella saavansa tukia miltään taholta, niin kauttaaltaan on maamme taloutta pystytty torpedoimaan. Pitää vain ihmetellä, miten ylipäänsä lainkaan olemme vielä tolpillamme ja mitä olisimmekaan, jos yritysmaailmamme olisi onnistunut välttämään näitä mokia.

Suurin kupla Nokia hukkasi vielä lyönnissä ollessaan 19 miljardia omien osakkeittensa ostamiseen. Sonera osti ilmaa Saksan maalta 4,3 miljardilla, Stora Enso osti Pohjois-Amerikan paperiteollisuuden kruununjalokiven 3,9 miljardilla, joka sitten tuottamattoman myytiin lopulta 1,8 miljardilla.
Metsä-Serla ei halunnut olla pekkaa pahempi, niinpä ostettiin hienopaperia valmistavia tehtaita Ruotsista 2,3 miljardilla ja Saksasta 250 miljoonalla. Nyttemmin M-realiksi ja vielä Metsä Boardiksi muuttunut yhtiö on sulkenut ja myynyt tehtaitaan, liikevaihto on supistunut 70% ja paperitkin ovat vaihtuneet pakkauskartonkeihin.

Outokumpu myi Harjavallan nikkelitehtaan ja Kokkolan kobolttitehtaan. Myyntien jälkeen metallien hinnat lähtivät kovaan nousukiitoon. Pyhäsalmen sinkki- ja kuparikaivos myytiin kanadalaisille ja myyntihinta kuittaantui parin vuoden liikevoitolla. Vielä myytiin maailmankuulua liekkisulatusteknologiaa käyttävä teknologiayksikkö, joka Outotecin nimellä oli menestys, muttei siis enää Outokummulle.

Pankkirintamasta muistamme säästöpankkiryhmän, KOP:n ja SYP:n romahtamiset, samoin vakuutusyhtiö Kansan ja EKA-ryhmän alasajon.

Kirjassa käsitellään myös valtion enemmistö-omistaman Fortumin optioita. V.2006 kymmenen eniten palkkatuloja saaneista kuusi oli Fortumista, kärjessä Mikael Lilius 11 miljoonaa. Yhtensä 350 johtajaa sai 400 miljoonaa optiotuloina.

Kun vielä lisätään listaan Talvivaara, Valcon nykyrahassa aiheuttamat 400 miljoonan tappiot, Valcon innoittama Nokian televisioseikkailun tappio 1,6 miljardia, Olkiluoto, Kemiran myynti, niin on tässä mokien listaa kerrakseen.

Tuulta ja sadetta

26 hakijaa ilmaantui määräajassa Kankaanpään kaupunginsihteerin virkaan, kun viran nykyinen haltija valittiin kaupunginjohtajaksemme. Olisiko kiinnostus näin suuri juuri siksi, kun siitä on näemme mahdollisuus päästä vaikka kaupunginjohtajaksi.

Päivän lenkki - kuten yleensäkin - jäi iltamyöhään, kun olin pappina siunaustilaisuudessa Porissakin. Siksi lännestä saapunut sada pääsi kastelemaan ja tuulikin oli melkomoinen. Nämäkös sen kun vaan karaisee pientä kulkijaa. Kymmenen kilometriä tuli kuitenkin kuitattua liukkailla kaduilla, on onneksi piikkipohjaiset kengät.

Venäjän ja Suomen pääministerit tapasivat. Pää-aiheena tietysti paperittomien turvapaikanhakijoiden vyöry pohjoisilla raja-asemilla Venäjältä. Medvedev väitti, ettei se ole Venäjän vaan EU:n syy. Toivotaan kuitenkin, että hyvät naapuruussuhteemme säilyvät ja tämä viisumittomien tulo lakkaa, niin kuin tänään on käynyt, kun yllättäen Sallasta ei tullut ainuttakaan maahamme pyrkijää, vaikka heitä on ollut päivittäin 20-30. Hyvä näin, jos saatiin aikaan normaali päiväjärjestys!

Armosta me elämme

Taas siioninvirsiseuroissa Poris. Viikon aiheena ansaitsematon armo septuagesimasunnuntain johdosta eli 70 vuorokautta on aikaa pääsiäiseen. Niinpä taas jokaisessa veisatussa siioninvirressä tuli esiin armo.

Iloiten muistan armoasi ja veisaan Vapahtaja kiitostasi. Suo armon ympäröidä elämääni, sytytä Hengen tuli sisimpääni. (SV 117)

Milloin, Herra, sydämeni armon asunnoksi teet? Milloin minun silmistäni pyyhit kaikki kyyneleet? MIloin vaiti olemalla opin armoon tyytymään, tuomioonkin suostumalla toivomaan ja kiittämään? (SV 107)

Nyt, Jeesus, neuvo minua kiittämään oikein sinua, kun annoit armon avaran, pois otit synnin kuoleman. Armossa köyhän apu on, muu turva turha tehoton. (SV 118)

Armon suuren lohdutuksen salli meihin virrata, siihen niin kuin suuriin vesiin ahdistuksen hukkua, kunnes yön ja kurjuuden voittaa valo ikuinen. (SV 310)

Ja vielä iltavirressäkin armo oli oikein kiitoksen aiheena:
Nyt kiitän, Herra, kaikesta tämänkin päivän armosta, vain vaivoin tulkita sen voin, hyvyyttä kuinka suurta koin. ( SV 235)

Mihin Karvia suuntautuu

Koko alkuvuoden kovan pakkaskauden jälkeen tänään saimme vesisateen ja loskan ja liukkaat kelit. Käytiin silti uuden ja vanhan kaupunginjohtajan ja valtuuston puheenjohtaja Kauko Juhantalon kanssa Karvian kunnanvaltuutettujen tentattavana. He eivät vielä ole tehneet päätöksiä valtiovallan pyytämästä lausunnosta itsehallintojaon perusteiksi ja sote-uudistuksen askelmerkeiksi.

Meidän oli helppo kertoa Kankaanpään yksimielisestä vastauspatteristosta. Haluamme aluejakouudistuksen tapahtuvan maakuntajaon perustalta ja maakunta on Satakunta. Yhteistyökumppaneinamme haluamme käyttää sekä Turun Tyks:iä että Tampereen Tays:ia. Lyhyestä virsi kaunis.

Nyt sitten odotamme karvialaisten lausuntoa, nykyisinhän olemme hyvässä sovussa PoSassa Honkajoen, Jämijärven, Karvian, Pomarkun ja Siikaisten kanssa.

Paavon päivän menu

Paavon päivän kunniaksi Paavo tarjosi koko Kankaanpään kaupunginvaltuustolle viimeisen kaupunginjohtajanolonsa valtuustonkokouksen kunniaksi itse ampumastaan hirvestä tehtyä hirvisoppaa ja myös meille lihaa syömättömille ohiammuttujen soppaa ja täytekakkukahvit vielä päälle. Valtuuston puheenjohtaja piti kiitospuheen, johon pitäisi vastata niin kuin entinenkin syntymäpäiväsankari: Ja totta joka sana. Niin kuin kaupunginjohtaja lohkaisu, että oliko metsästäessä runsaasti hirviä: Aika paljon siellä, missä niitä oli.

Vastauspuheessaan Paavo Karttunen sanoi ensimmäisen virkapaikkansa olleen Inarissa ja muisteli, miten kunta oli täysin rahaton ja laskuja oli paksu nippu. Kun joku tuli pyytelemään laskun maksamista, nostettiin juuri se lasku päällimmäiseksi ja maksettiin. Niinpä Paavo teki sitten gradunsa aiheesta Kunnan maksuvalmiuden säilyttäminen. Ja siitä olemme saaneet nauttia täällä Kankaanpäässäkin, oppi ei ole ojaan vienyt.

Paavo Karttusella on myös ollut kyseenalainen kunnia olla Suomen vetelin kunnanjohtaja toimiessaan Vetelin kunnanjohtajana, mutta sitten maine parani, kun hän siirtyi kunnanjohtajaksi Kyösti Kallion pitäjään Nivalaan. Ja huippuunsa hänen virkauransa tietysti nousi päästyään Kankaanpään kaupunginjohtajaksi.

Varsinainen kaupunginjohtajan lähtöjuhlallisuus on maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin hänen varsinainen eläkkeelle siirtymisensä tapahtuu. Juhlahetkeen onkin varattu monenkinlaisia mieluisia yllätyksiä!

Työntäyteinen pyhäpäivä

Ollessani kirkkoherrana Jämijärvellä otin kerran alkuvaihessa puheeksi, että miten on niiden vapaapäivien laita. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja totesi siihen, että mitä pappi vapaapäivillä tekee, kun ei ole töitä kuin pelkästään sunnuntaina. Tämä tuli etsimättä mieleen tänään, kun riensin kokouksesta toiseen, ja välissä vielä parituntinen toimituskeskustelu omaisten kanssa. Tuli pyhäpäivä ilman suurempia ongelmia täyteen, kello 21 jälkeen lopetimme kaupungintalolla ryhmäkokouksen huomisen valtuuston kokouksen valmisteluna.

Päivällä pidimme Perussuomalaisten Satakunnan piirihallituksen vuoden ensimmäisen järjestäytymiskokouksen yli kahdenkymmen virallisen edustajan voimin. Varapuheenjohtajiksi nimesimme edelleen Pauli Saarisen Honkajoelta ja kansanedustajaksi siirtyneen Laura Huhtasaaren tilalle Tommi Salokankaan Porista. Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajiston ja piirisihteeri Tuomas Jalavan sekä taloudenhoitajan Margit Riuttamäen lisäksi Reijo Lehto Porista, Kristiina Heinonen Ulvilasta, Tapio Laurila Kankaanpäästä, Jouko Lindstedt Huittisista ja Seppo Toriseva Raumalta. Puolueen myöntämät viirit luovutettiin Ilmo Törmälle Karviasta ja Anita Koivulle Raumalta.

Kankaanpään valtuustoryhmän kokouksessa oli mukana useampi ensikertalainenkin ja uutta verta aina tarvitaan. Monikin valtuuston listalla oleva asia puhutti, eniten tietysti suuressa myötätuulessa edennyt kulttuurikampushankkeen esittely. Kokonaisuudessaan alkuperäinen suunnitelma on matkan varrella poikinut monia, voipa jopa sanoa lukemattomia uusia ideoita, joilla kampushankkeesta saadaan mitä vetovoimaisin ja monipuolinen Kankaanpään kaupungin sykkivä sydän.

Myös monia valtuustoaloitteita ehdotettiin, toinen toistaan parempia, joista perästä kuuluu sanoi torventekijä!

Kaiken kaikkiaan koko pyhäpäivästä jäi mitä myönteisin tunto, yhdessä toimitaan eteenpäin paremman huomispäivän aikaansaamiseksi.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet

Kahtena päivän peräkkäin eilen ja tänään sain olla onnittelemassa syntymäpäiviään viettäneitä sotiemme veteraaneja ja molemmissa juhlissa laulettiin aina yhtä paljon tunteita herättävä Veteraanin iltahuuto: Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol´ maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa! Tänäpäivänä osaamme antaa veteraaneillemme heille kuuluvan arvon, sen he ovat ansainneet. Nämäkin kumpikin veteraani on lisäksi sotainvalideja, jotka omassa kehossaan kantavat valittamatta koko ikänsä sodan jättämät raskaat jäljet.

Soini: Sopua haettiin ja sopuun päästiin

STT:n uutisoimana Oma kommenttini:
Nyt varmaan on Sebastiankin käynyt kovat Ollin oppivuodet ja näin on opittu - molemmin puolin!  Puoluehallituksessa Sebastianin vieressä istuvana voi todeta, että hänen työskentelynsä syksystä lähtien on ollut mitä rakentavinta ja yhteistyöhakuista ja -kykyistä!

Perussuomalaisissa yritetään päästä eteenpäin kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen erottamisen aiheuttamasta hajaannuksesta. Puheenjohtaja Timo Soini myöntää, että Tynkkysen eron myötä puolueesta lähti vastalauseena muitakin.

Soinin mukaan puoluehallituksen päätös ottaa Tynkkynen uudelleen puolueen jäseneksi on saanut muutkin eronneet pohtimaan jäsenyyttä uudelleen.

Päätös Tynkkysen ottamisesta uudelleen puolueeseen, mutta erottamisesta varapuheenjohtajan paikalta syntyi puoluehallituksen kokouksessa.

- Se oli meidän yhteinen keskustelu puoluehallituksessa. Haluttiin hakea sopua ja sopuun päästiin. Tämä oli se, mistä päästiin yksimielisyyteen.

Slunga-Poutsalo: Varapuheenjohtajuudesta luopuminen Tynkkysen oma ehdotus

Perussuomalaisissa harkitaan vielä, valitseeko puolue kolmannen varapuheenjohtajan tehtävästä eronneen Sebastian Tynkkysen tilalle. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon mukaan välitöntä tarvetta sille ei ole, koska puoluehallitus on päätösvaltainen.

Varapuheenjohtajan valitsemiseksi perussuomalaisten pitäisi kutsua koolle puoluekokous, joka normaalin aikataulun mukaan järjestettäisiin vasta ensi vuonna.

Perussuomalaisten lehti Suomen Uutiset kertoi eilen, että Tynkkynen palaa puolueen jäseneksi, mutta on päättänyt luopua varapuheenjohtajuudesta.

Slunga-Poutsalo kiistää, että varapuheenjohtajuudesta luopuminen olisi ollut ehto sille, että Tynkkynen saa puolueen jäsenyyden takaisin.

Puoluehallitus erotti Tynkkysen lokakuussa. Syyksi kerrottiin se, että tämä oli julkaissut ilman lupaa nimet, jotka oli kerännyt puolueen yhteiskokousta vaatineeseen nettivetoomukseen.

- Varapuheenjohtajan paikasta luopuminen oli hänen oma esityksensä, joka virisi siinä keskustelun aikana, Slunga-Poutsalo kommentoi STT:lle Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Puoluesihteeri ja perussuomalaiset ministerit matkustivat tänään Lappiin, jossa he vierailevat muun muassa Sallan rajanylityspaikalla ja Tornion järjestelykeskuksessa.

Ministerikierrokset lienevät yksi puolueen tavoista yrittää palauttaa äänestäjäkunnan luottamus ja kääntää syöksyvä kannatusluvut.

Tänään julkaistu Helsingin Sanomien gallup vahvisti kannatuksen tippuneet jo 9,6 prosenttiin. Kannatuksen putoamisesta alle kymmenen prosentin on kertonut aiemmin myös Ylen mielipidemittaus.

Slunga-Poutsalo sanoo, että hän uskoo pohjakosketuksen olevan nyt saavutettu. Hän arvioi, että perussuomalaisia aiemmin äänestäneet ovat siirtyneet niin sanotusti katsomoon eli he harkitsevat vielä puoluettaan. He eivät siis suoraan ole siirtyneet minkään muun puolueen kannattajaksi.

- Äänestäjiltä on tullut pitkin syksyä palautetta, että he eivät äänestä enää ikinä ketään. Tämä on se, mistä olen huolissani.

Nyton sovun aika

No nyt on lopultakin tullut toden paikka. Jottei hallituksen suunnittelemat ns. pakkolait tulisi voimaan ja jos nekin vielä esim. perustuslakisyistä kumoutuisivat, niin nyt työmarkkinaosapuolet Työnantajaliitto etunenässä lopultakin ovat ottaneet lusikan kauniiseen käteen ja pyrkivät tositoimiin työmarkkinaratkaisun solmimiseksi. Kun ei kolmas kerta sanonut totta, niin sen sanokoon nyt jo viides kerta vihdoinkin! SAK, STTK ja Akava ovat myös liikkeellä tosimielellä. Lykkyä tykö. Nyt on kyseessä koko maamme ja kansalaistemme etu, jotta lopultakin pääsisimme lamasta nousuun ja kokemaan niitä seitsemää lihavaa vuotta, kun laihoja on ollut jo yli määränsä eli seitsemänkään ei ole piisannut.

Politiikan pyörä pyörii

Vaikka eduskunta ei istu koko tammikuussa, niin silti politiikan saralla aina sattuu ja tapahtuu. Eilenkin uutisissa olivat kaksi perussuomalaisten ministeriä. Jussi Niinistö piti uuden maanpuolustuskurssin avajaisissa puheen, jossa esitti kriisiaikojen varalta kertausharjoitusjoukkojen nopeampaa kutsumista koolle. Timo Soini puolestaan kommentoi EU:n pyrkimyksiä puuttua yhden maan - tässä tapauksessa Puolan - sisäisiin asioihin.

Eilen kirjoitin Suomen tarvitsevan kahdenkeskisten suhteiden ylläpitämistä Venäjän kanssa. Kirjoitus jopa julkaistiin tämänpäiväisessä Satakunnan Kansassakin. Ja lähetin sen Timollekin pyynnöllä, että sopii tapaamisen venäläisen virkaveljensä kanssa. Mutta pääministeripä ehti ensimmäiseksi, tänään hän ilmoitti menevänsä keskustelemaan virkaveljensä kanssa Venättänmaalle. Venäjä on todella tärkeä maa meille monessakin  mielessä, siksi suhteemme täytyy aina olla parhaat mahdolliset. Asiaakin vierailulle varmasti löytyy.

Yksi on tänään uutisiin noussut Venäjältä tulevien maahanmuuttajien jatkuvasti nouseva määrä ja ihmeellinen käytäntö saattajineen rajalle. Yksi maahamme jonottanut on jopa kuollut odottaessaan saattajaa, jolle ei ehkä ole pystynyt maksamaan tarpeeksi. Tasavallan Presidenttikin joutui ottamaan asiaan kantaa, että jos tällaisessa rahastamisessa on perää, se on sitten vakavan keskustelun paikka.

Jari Lindström puolestaan  oikeusministerinä oli viettänyt päivänsä vankilassa. Hän itse kertoo: 
"iltapäivä meni vankilassa. Kuinka moni tiesi, että tuolla on vankila?" Lisäksi Jarin on päätettävä käräjäoikeuksien lukumäärän vähentämisestä. Eikä hauskaa ole työllisyysmäärärahojen leikkauksetkaan, vaikka työttömyys senkus vaan lisääntyy. Meillä Kankaanpäässäkin leikkaukset tuntuvat. Esimerkiksi Kierrätyskeskus Tekevät  jää ilman vuosittaista avustustansa ja kuitenkin se on työllistänyt parikymmentä työtöntä.

Vetovoimaa Kankaanpäähän

Kaupunginhallituksessa hyviä esityksiä, ylivetona arkkitehti Heikki Riitahuhdan arkkitehtitoimistonsa kanssa laatima suunnitelma Kankaanpään kulttuuricampuksesta, josta ollaan kehittelemässä koko kaupungin kaikkia eri väestöryhmiä ja ikäpolvia kokoavaa sykkivää kaupungin sydäntä. Ja näin myös saadaan kauan kaivattua uutta imagoa ja vetovoimaisuutta koko Pohjois-Satakunnan keskukseen.

Kultuuricampuksena liikkeelle lähtenyt hanke on matkan varrella saanut todella innostuneen vastaanoton ja siihen on yhdistetty monia muita palveluita ja toimintoja periaatteella jokaiselle jotakin. Niin kaupunki kuin seurakunta ja yksityiset tahot ovat tervetulleita rakentamaan tätä uutta tulevaisuutta.

Myös monia rahoituslähteitä on harkinnassa Ara-rahoituksesta ja EU:n leader-rahoituksesta lähtien. Ensimmäistä rahapäätöstä odotellaan jopa tässä kuussa, joten nyt ollaan todella ryhtymässä tuumasta toimeen jopa nopeimmalla mahdollisella aikataululla. Siksi tavitaan myös pikaisia kaavoitusratkaisuja suunnitellun kehärakennelman ympärille. Jo ensi kesänä voisi tämän kehän koeaidata ja sinne sisäpuolelle laajalle piha-alueelle saada sitten myös monenlaista elämää.

Itsekkyyttä politiikkaan

Hankin joululukemisiksi kolmekin Venäjän erityistuntijan, professori Timo Vihavaisen kirjaa: Vanhan Venäjän paluu, Vladimir Suuresta Putiniin, Ryssäviha Venäjä-pelon historia; osittain siksikin, että hän kirjoittaa jykeviä kolumneja jokaiseen Kanava-lehden numeroon. Niin viimeisessäkin otsakkeella Unelmien jälkeen.

Kolumnissaan hän totea Eurooppalaisen unelman uskottavuuden olevan kriisissä. Eurooppalaiset arvot eivät ole kunniassa Euroopan ulkopuolella, muttei niitä liioin kunnioita hekään, jotka kasvavana virtana vyöryvät maihimme mitä erilaisimpina maahanmuuttajina.

Niinpä Vihavainen patistaakin meitä ottamaan EU:ssa olemisestamme huolimatta entistä enemmän huomioon omat etumme. Niinhän tekevät monet muutkin EU-maat asettamalla jopa piikkilanka-aitoja ja muita rajoituksia turvapaikanhakijoiden maahansa tunkeutumiselle. Siksi meidänkin olisi otettava takasin suvereenisuuttamme niin paljon kuin voimme.

Tämä tulisi huomioida myös Venäjän-politiikassamme, jossa myös olemme ajautumassa -jopa vastoin parempaa tietoamme ja tahtoamme- aina vain huonompiin tuloksiin suureksi osaksi EU:n pakotteiden ansiosta.

Niinpä meille elintärkeä Venäjän kauppamme ja venäläisten turistien määrä on vähentynyt suuresti. Osasyynä on tietysti myös Venäjän oma taloustaantuma öljyn hinnan voimakkaan laskemisen  johdosta, mutta pääsyinä joka tapauksessa ovat EU:n pakotteet ja Venäjän vastapakotteet.

Timo Vihavainen ohjeistaakin meitä kaikessa hiljaisuudessa lakkaamaan soveltamasta EU:n meille tuhoisaa politiikkaa, vaikkemme asialla elämöisikään. Esimerkiksi Venäjän kaupan pakotteet kohtelevat meitä paljon ankarammin kuin monia muita EU-maita ja täytyykö meidän siis olla suurimpina kärsijöinä.

Pitkät hyvien suhteiden perinteet ja myös maantieteellinen sijaintimmekin jopa edellyttävät meitä hoitamaan suhteitamme Venäjään tämän mukaisesti. Siksi kahdenvälisten suhteittemme hoitaminen on ensiarvoista esimerkiksi maittemme päämiesten keskinäiset vuoropuhelut, mutta varmasti myös ministerien kanssakäymistä olisi saatava syntymään.

Veteraaniveli saatettiin

Tänään siunatun sotiemme veteraanin pojan tyttären mies Juha Aro jo kertoo alempana tällä sivulla tästä lämminhenkisestä ja liikuttavasta veteraanihautauksesta. Otan tähän vain katkelma hautauspuheestani: 

Olemme kokoontuneet saattamaan rakastamme ja tunnemme tämän hetken haikeuden, vaikka hänellä olikin monia sairauksia ja sairaalakäyntejäkin, niin kova elämänhalu ja monien vaikeuksienkin jälkeen hän aina pääsi palaamaan kotiin ja tämä viimeinenkin sairaalassaolon aikana hän oli hyvin heikko, mutta silti hän jaksoi vielä joulukuun 12. päivästä uuden vuoden päivään asti.

Sydämissämme on kaipuuta, mutta myös ja ennen kaikkea kiitollisuutta kaikesta saamastamme hyvästä ja siksi olemme jättäneet hänelle tähän arkulle rakkautemme kukat ja myös sodassa kovat kokeneelle sotaveteraanien seppeleen ja siksi myös hänen kunniakseen niin maamme siniristilippu kuin sotaveteraanilippu juhlistavat siunaustilaisuuttamme. Veteraanikuoro on laulamassa Veteraanin iltahuudon ja päätössoittona kuulemme Narvan marssin.

Rakkaamme sai elää pitkän yli 91 vuotta kestäneen elämän joutuen kokemaan ikäpolvensa miesten tavoin jatkosodan raskaat taistelut JR7 jääkärijoukkueessa korpraalina konepistoolimiehenä juoksuhautojen räjäytys ja partiomiehenä myös ankarat, mutta ratkaisevat taistelut, Äyräpään ja Vuosalmen tulimeret heinäkuussa 1944. Siellä Suomen tykistö ampui runsaat 120 000 laukausta ja heittimistökin n 85 000. Venäläisten tappiot oloivat n 25 000 miestä kun meidän suomalaisten 750 kaatunutta, saman verran kadonneita, osa hukkuneita, kun Vuoksen yli jouduttiin tulemaan osin uimallakin ja n. 4.800 haavoittunutta. Mutta Vuosalmi kesti!

Sitten kerroin hänen muusta elämäntyöstään ja perheestään ja siirryin tietysti myös siihen, ettei meidän kristillisen seurakunnan jäseninä tarvitse tyytyä vain muistelemaan ja kaipaamaan edesmennyttä rakastamme, vaan saamme olla Jumalan pyhien kasvojen edessä kyselemässä, mitä Hänellä on meille sanottavana lohdutukseksemme ja iankaikkisen elämän toivostamme.

Ystäviä parissa virkistyy

Iloisella mielellä, vähän niin kuin ennen muistovärssy laitettiin: ole aina iloinen niin kuin kissa liukkaalla jäällä, oli väkeä kokoontunut eri puolilta Suomenmaatamme Lapualle Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöiden ja aluetoimikuntien väen yhteiseen neuvonpitoon Karhunmäen kristilliselle opistolle pakkasestakin huolimatta. Yhteisen kotimme asiat niin aina historiallinen katsaus vuosikymmenittäin 1960-luvulta lähtien kuin myös suuntautuminen tämän päivän kautta tulevaisuuteen olivat keskustelussa yhteisenä rakentavana aiheena ja rakkaan huolenpidon päämotiivina.

Ystävät heikot kristityt, yhdessä kaikki käykää nyt rukoillen luokse Jeesuksen ja eteen armoistuimen. Pyytäkää, että vaikeissa vaivoissa, kiusauksissa me varjeluksen saisimme, uskossa kestää voisimme. Näin veisasimme Arkkivirren sanoin. Ja ruokavirreksi: Ääressä taivaan pöydän Jumalan kattaman ruuan ja juoman löydän ja riemun suurimman. Hääjuhla alkaa siellä, se iankaikkinen. Pysykää taivaan tiellä, ystävät Jeesuksen. Ja kyllä ruoka maistoikin opiston seisovasta pöydästä niin kuin samoin ystävien tapaaminen virkisti sielua ja mieltä.

Vakavuutta ja vakuuttavuutta

Tänään kasteen armon sunnuntain jälkeisen viikon seuroissa veisasimme monen muunkin Väinö Malmivaaran virren lisäksi tämänkin: "Herra Jeesus, lapsen usko armostasi meille suo, että uuden aamun koitto haudan ylle valon luo. Anna toivo sydämiin rakkaitansa kaipaaviin: Herätä me kerran saamme virteen uuden isänmaamme." Siionin virsi 215.

Veisasimme myös Malmivaran kastevirren "Kun synnyin tänne maailmaan, minutkin Herra omanaan Elämän kirjaan kirjoitti: Ostettu olen kalliisti. Myös hänen nimipäivävirtensä "Jumala, pyhitetty nyt olkoon nimesi. Se linna ylennetty on vahva iäti. Suo meille siinä suoja myös nimipäivänä, Isämme, kaiken Luoja ja apu väkevin." Vieläpä hänen uudenvuodenvirtensäkin "Kiittäisimme armostasi, jonka annoit Herramme, mutta kuinka kiitostasi mykkäraukat veisaamme? Katso, Herra, nääntyneihin, uudeksi luo mielemme. Kerran kiitossäveleihin vielä taipuu kielemme."

Veisasimme myös kesän Sotkamon vaarojen pitäjän Herättäjä-juhlien tunnusvirren "Soi virteni kiitosta Herran, hän on hyvä, armollinen, on kätensä laupias, voimallinen. En pelkää siis
VAAROJEN  matkaa, hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie. Voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie."

Parikin pappia kertoi omasta kasteestaan. Toinen oli ristitty Akuksi velvoittavasti Aku Rädyn mukaan. Toisen ristijänä toimi Sotkamossa kotitalon pirtissä Elia Lönnrot. Ei tosin se kuuluisa Lönnrot, vaan hänen veljenpoikansa, joka hänkin kyllä oli tuomiorovasti ja arvostettu pappismies. Olen muute samassa pirtissä saanut olla seuroissa.

Päivällä saimme olla onnittelemassa 96-vuotiasta veteraania, muuten toiseksi vanhinta veteraaneistamme. Siellä palautimme mieliimme, miten myöhemmin teologian professorinakin toiminut Esko Koskenvesa nelivuotiaana sotaorpona vuonna 1942 kuvattiin käsi talvimyssyn reunaan kohotettuna. "Teen kunniaa Mannerheimille", oli perustelu. Kuva lähetettiin marsalkan 75-vuotispäiväonnitteluksi pienen sotilaspojan sanojen saattelemana. Marsalkalta tuli kiitoskirje, jonka alle  hän henkilökohtaisesti oli kirjoittanut omakätisesti: "Jumala siunatkoon sinua!" Tällaisia suurmiehiä meillä on ollut onni omistaa ja vieläkin: Tasavallan Presidentti toivotti samaa Jumalan siunausta meille kaikille uudenvuoden puheensa päätteeksi.

Hereillä on oltava

Median pitää nostaa aina jostakin häly-uutisia, jota sitten jauhetaan joka tuutissa. Tänään Sampo Terho ja Carl Haglund A-studiossa olivat ottamassa kantaa maassamme ja laajemmin koko Euroopassa muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen turvapaikanhakijoiden ryntäyksen johdosta. Kieltämättä tilanne on uusi ja yllättävä ja tullut pyytämättä. Jos tilanne jatkuu samanlaisen olemme hallitsemattoman asian kanssa tekemisissä, jo nyt äärirajoilla maamme heikosta taloustilanteestakin johtuen. Sampon huoli tilanteen riistäytymismahdollisuudesta hallinnasta on aiheellinen.

Spontaanisti syntyneet katupartiot ovat päivän puheenaihe. Eilen esitettiin Joensuu - aiemmin skineistään tunnetuksi tulleena - häiriöitä tekevien katupartioiden kaupunkina. Kuitenkin Facebookissa kantajoensuulainen professori toteaa, ettei hän ole nähnyt pienintäkään häivää katupartioista, eikä liiemmin kaupassa, jonka edestä tv-kuvaa näytettiin, ole edes käynyt turvapaikanhakijoita. Melkoista liioittelua.

Nyt siis maamme hallitus ottaa kantaa ja yksiselitteisen selvää on, ettei kadulla liikkumista voi kieltää joskaan ei tietenkään saa syyllistyä laittomuuksiin eikä käyttäytyä uhkaavasti eikä kantaa mitään rikollisjärjestömerkkejä. Järjestyksen pidosta vastaa edelleen poliisilaitos. Mutta tosiasia on myös, että kieltämättä monella alueella turvallisuudentunto on heikentynyt. Siksi voisi ajatella vapaaehtoisten kodinturvajoukkojen kouluttamista ja näin turvallisuuden lisäämistä, koska poliisilaitoksen resulssit ovat rajalliset.

Hereillä on oltava ja asioista pitää voida puhella ja vaihtaa mielipiteitä ilman leimautumista ja heti rasismikortin heiluttelua.

50-vuotisjuhla tulossa

Huhtikuun 10. päivänä pidetään Kankaanpään Sotaveteraanien 50-vuotisjuhla asiaankuuluvin juhlallisuuksin huippuna 50-vuotishistoriikin julkaiseminen. Tämä kävi  ilmi vuoden ensimmäisessä sotaveteraanien hallituksen 18 henkeä koonneessa kokouksessa, vain neljä oli sairastelun vuoksi poissa. Yhdistyksemme on Satakunnan toiseksi vanhin Huittisten jälkeen ja piirinkin perustamisessa kankaanpääläiset ovat olleet aktiivisia ja se on perustettu ennen kuin esimerkiksi Porissa ei vielä ollut osastoa. Vuosijuhlamme valmistelut ovat jo pitkällä, mm. laivaston soittokunta on tulossa.

Valmistuneista vuositilastoista ilmeni, että vuoden vaihteessa meillä on ollut vielä 51 sotaveteraania, jotka todella ovat korkeassa iässä, sillä nuorimmatkin täyttävän kuluvan vuonna 90 vuotta, tosin yksi Karjalasta kotoisin oleva täyttää vuotensa vasta seuraavana vuotena, tosin heti tammikuun toisena päivänä. Puolisojäseniä on kymmenen ja leskiä sama luku kuin veteraanejakin eli 51. Kannattajajäseniä onkin sitten puolitoistasataa.

Historiikista tulee todella mielenkiintoinen. Sen tekijä Matti Palokangas esitteli kokoukselle sisällysluettelon , yli 100 teokseen tulevaa värivalokuvaa ja kertoi 95% tekstistä olevan jo valmiina.
Painosmääräksi on  tälle kovakantiselle A4 kokoiselle kirjalle suunniteltu 200 kappaletta ja sivuja tulee sama määrä. Kustannuksia pyritään saamaan peittoon myös lahjoituksin.

Sote-soppaa Satakunnassakin

 Runsas satakunta satakuntalaista oli koolla Satakunnan kunnista ja sosiaali-terveydenhoidoin yhtymistä laittamassa alulle satakuntalaisten yhteistä hanketta SoTe-uudistuksen tuomaa Satakunnan omaa itsehallintoaluetta. Näitähän perustetaan 18 kappaletta, joista 15 saa täydellisen sotepalveluiden järjestämisoikeuden ja 12 laajan täydellisen ympärivuorokautisen päivystyksen, muiden joutuessa tyytymään suppeampaan päivystykseen. Sitä mitä näistä tulee Satakuntaan ei vielä tiedetä.

Sosiaali-ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhiala selosti laajalla asiantuntemuksellaan hallituksen päättämän SoTe-uudistuksen nykytilannetta, pyrkimyksiä ja ongelmakohtiakin, joita suuressa uudistuksessa kyllä riittää. Esimerkkinä vaikka vain rahoitus, kun pyrkimyksenä on saada 3 miljardin säästöt. Ne tulevat kasvuprosenttien rajoittamisella ja toiminnan terhostamisella. Perustetaan yhteinen yhteishankintayksikkö, yhteiset tukipalvelut ja ICT-palvelut kuten myös yhteinen talous- ja henkilöstöhallinto. Vertaillaan yksityisen sektorin ja julkisen kustannusrakennetta ja julkisen tuotannon on kirittävä.

Tuntuu uskomattaomalta, kun sanottiin, että 97% valtionosuuksista tulee sote-alueelle. Veropaineistus ei saa nousta, joten uuden verotuskäytännön siirtyessä valtiolle tai mahdollisesti itsehallintoalueille, kuntien verotuksen on vastaavasti vähennyttävä.

Palvelutasoa ja saatavuutta ei heikennetä, mieluummin päinvastoin-Lähipalveluita voidaan tuoda kotiin asti autopalveluilla ja palveluverkon suunnittelu on tärkeää.

Kokouksessa vallitsi voimakas tahtotila valmistelun aloittamisesta koko yhtenäisen Satakunnan alueella. Jokaisesta kunnasta oli kokouksessa edustus ja niinpä päätettiin muodostaa valmisteluelin, johon tulee 1-3 edustajaa jokaisesta kunnasta ja sote-kuntayhtymistä.

Kun uudistukseen tulee mukaan myös pelastustoimi ja monia muita tehtäväalueita, joita selvitysmies monessa liemessä keitettu Lauri Tarasti parast´aikaa valmistelee, niin tietää, ettei helppoa ole, vaikka yliopistoaikoina juoksimmekin Laurin kanssa Helsingin yliopiston joukkuessa Tarton yliopistoa vastaan, Lauri tosin pikamatkoja, minä pitempiä matkoja.

Uhrin ansiosta lippu liehuu

Kulkiessamme sadan prosentin sotainvalidin arkun edellä Jämijärven hautausmaan portista sisälle näkyi siellä lipputangossa siniristilippu puolitangossa. Kysyin vieressäni kävelevältä suntiolta, tietääkö hän minkä vuoksi siniristiliput hulmuavat lippusaloissamme. Tässä jos missä tilanteessa mitä kipeimmin voi kokea joskus kuluneeksikin sanotun kuitenkin syvän totuuden sisältävän viisauden: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Siniristi merkiten omaksumaamme kristillistä uskoa, sininen kuvastaen meriemme ja taivaan väriä ja valkoinen hohtavan valkoisia hankiamme.

Satakunnassa oli enää kolme 100% sotainvalidia, joita on nyt siis yksi vähemmän. Kaikille sataprosenttisille sotainvalideille luovutti Sotainvalidien Veljesliitto viimevuotisen 75-vuotisjuhlavuotensa merkeissä korkealaatuisen lämpimän shaalin, jonka Kankaanpään seudun Sotainvalidien puolesta sain käydä luovuttamassa tälle nyt saattamallemme sotainvalidille. Ja hän oli erityisesti pitänyt siitä kuten muutenkin, ettei sotainvalideja unohdeta, hänkin sai lukemattomat kerrat käydä kuntoutumassa Kaunialan Sotavammasairaalassa.

Kun ajattelemme, mitä kaikkea jokainen sodassa ollut veteraanimme on saanut kokea ja kärsiä, niin vielä enemmän nämä sotainvalidit ovat joutuneet koko elämänsä ajan kokemaan, mitä isänmaamme vapauden turvaamiseksi ovat joutuneet uhraamaan. Niin nytkin siunaamamme sotainvalidi, jolta toinen jalka heti reiden yläosasta jouduttiin katkaisemaan ja siinä on sen jälkeen ollut aavesärkyjä: olemattoman jalan ankaria vihlontoja, joihin ei ole lääkitystä. Lisäksi hänen ranteensa paikattiin raudalla ja eri puolilla kehoa on ollut sirpaleita. Ainoastaan nuoren ikänsä ja hyvän kuntonsa ansiosta hän säilyi elossa ja pääsi pari vuotta sodan jälkeen pois sotasairaalasta perustaen perheen ja suorittaen vammoistaan huolimatta myös mittavan työuran.

Onkin hienoa, että tänä päivänä koko kansakuntana osaamme antaa kunniakansalaisillemme sotiemme veteraaneille heille kuuluvan kunnioituksen ja arvon. Niinpä myös koko hautaansiunaamistoimituksemmekin oli sen mukainen. Kirkon kuorissa arkun äärellä olivat niin Suomen kuin Sotainvalidien liput vartiossa, arkun kanttakin peitti Suomen lipun värit ja risti, tietysti myös kukka-asetelma. Arkulle muiden kukkalaitteiden jälkeen laskettiin sotainvalidien havuseppele sotainvalidien valkoisella nauhalla, jossa on punainen Sotainvalidien Veljesliiton tunnnusmerkki. Veteraanikuoro lauloi Veteraanin iltahuudon. Ja arkkua lähdettäessä kantamaan soitettiin Narvan marssi. Haudalla arkkua laskettaessa lauloi taas veteraanikuoro Vaipuos helmaan isänmaasi armaan.
Ja tietysti puolitangossa olleet liput nostettiin ylä-asentoon.

Myös muistotilaisuudessa monin tavoin muistettiin myös vainajan antamaa raskasta panosta isänmaamme parhaaksi. Veteraanejamme ei enää ole liikaa, Jämijärvellä ilmeisesti kuusi, meillä Kankaanpäässä juuri valmistuneen vuositilaston mukaan 51, yksitoista oli nukkunut pois vuoden aikana. Mutta loppuun asti toteutamme: Veljeä ei jätetä.

Satakunnan kunnallisjuhlaa

Merikarvialta ei päästy, kun tuli virallisen mittauksen mukaan 73 cm, mutta paikoin 80 cm lunta perjantaina, Siikaisissa oli jo vähäisempää lumentuloa ja meillä juhlapaikkakunnalla Kankaanpäässä ei ollut tietoakaan lumisateesta, ei muuten ole lunta kuin juuri nimeksi, hiihtämäänkään ei pääse kuin tekolumesta tehdyllä kilometrin ladulla.

Niin, perjantai-iltana Kankaanpäässä pidettiin jo perinteiseksi tullut juhla Satakunnan vuodenvaihteen vastaanotto, jonka Satakuntaliitto yhdessä aina vaihtuvan kunnan kanssa järjesti nyt neljännen kerran, kun läänit loppuivat ja samalla vuosittaiset maaherrojen vastaanotot.

Juhlaväkeä kuitenkin riitti ja samoin juhlittavaa. Satakuntaliiton pronssiset Satakunta-mitalit ojennettiin Jämin Jänteelle ja Pyhäjärven suojeluyhdistykselle kiitoksena molempien järjestöjen ansiokkaasta toiminnasta.

Puheenvuorot käyttivät Kankaanpään valtuuston puheenjohtaja Kauko Juhantalo ja maakuntaliiton valtuuston puheenjohtaja Tapio Huhtanen. Tervetulokättelyssä vastaanottajina olimme maakuntaliitosta hallituksen puheenjohtaja Reijo Kallio ja maakuntajohtaja Pertti Rajala, Kankaanpään kaupungista me kaupunginjohtaja Paavo Karttusen kanssa. Musiikkiesityksiäkin saatiin kuulla Kankaanpään Musiikkiopiston oppilaan Sonja Salimin sello ja opettajan Kaisa Kulhuan yhteisesiintymisinä.

Rattoisaa yhteiseloa ja kuulumisten vaihtamista maittavan ruokatarjoilunkin lomassa riitti illan mittaan tuntien ajaksi. Seuraavan kerran tämä kaikille kunnille tuleva kutsujuhla on vuorossa juuri Merikarvialla. Toivottavasti silloin meri on jo jäässä kauemmin, jottei mereltä tulevat lumikuuron pääsisi yllättämään länsirannikoilla muuten niin yleisesti vähälumista talvea.

Tarpeellista vanhustenhoitoa

Koivurinne palvelutalo on tehnyt hyvää työtä jo 50 vuotta. Aikanaan rakentamiseen saatiin RAY:n avustusta, nykyisin ei enää mitään, kun väitetään sen vääristävän kilpailua. Näin siitäkin huolimatta, että Koivurinne on yksityinen yhdistyspohjainen voittoa tuottamaton vanhuksia hoitava yhteisö. Se on vuosittain saanut Kankaanpään kaupungilta määrätynsuuruisen avustuksen, mutta nyt tarve olisi suurempi. Joka tapauksessa hoitopäivämaksut ovat paljon edullisempia kuin muualla.

Olisikin järjetöntä pelkän byrokratian pyörittämisen johdosta siirtää toiminta PoSa:n alaiseksi, jolloin kustannukset nousisivat välittömästi. Tosin Koivurinteessä eivät kaikki asukkaat täytä täyteen laitoshoitoon oikeuttavia vaatimuksia. Mutta kuitenkaan kukaan siellä asuvista ei enää tule toimeen yksin omin avuin. Kaupungissa etsitään ratkaisuja Koivurinteen kiitettävän toiminnan jatkamiselle edelleen entiseltä hyväksi havaitulta pohjalta.

Erämaan profeetan kirjoittaja

Aukusti Oravala, Lestijärvellä syntynyt, ylioppilaaksi Oulussa päässyt, pisimmät elämäntyönsä Nurmeksessa ja Vihdissä tehnyt sai kirjallisen elämäkirjan joulun alla lapsenlapsensa kirjoittamana: Aukusti Oravala Kirjailijapapin muotokuva.

Oravalan elämän vuosiin 1869-1951 mahtuu monenlaista myös maamme historiaan liittyen. Esimerkiksi hän pääsi ensimmäisinä pappeina eläkkeellekin täytettyään 80 vuotta. Hän sai olla myöhäisemmän herännäisyyden voimahahmojen Mauno Rosendahlin oppilaana sekä toimia Lapualla ja Nurmossa työ- ja hengenyhteydessä Wilhelmi Malmivaaran ja Juho Malkamäen kanssa. Kaikista näistä hän sitten laati elämäkertateoksenkin. Kaksi ensiksi mainittua löytyy kirjahyllystäninkin kuten tietysti pääteos Ukko-Paavo Ruotsalaisesta kertova Erämaan profeetta kuudentena painoksena WSOY:n kustantamana juuri ennen hänen kuolemaansa v.1950 painettuna.

Samoin saan omistaa kaksi hänen lastukokoelmaansa. Viidestä novelli- ja lastukokoelmasta Olavi Kareksen toimittamana ilmestynyt kokoelma Tummaa kansaa ja toisena tekijän postuumina ilmestynyt Rakkaita polkuja, joka sisältää elämäkerran alkuvaiheita Nurmeksen pappisvuosiin asti.

Ukistaan kirjallisen muotokuvan laatinut Riitta Karvonen piirtää monipuolisen kuvan koko pitkästä elämäntaipaleesta lapsuudesta lähtien aina poismenoon asti. Seurakuntapappina toiminen oli päätyö. Kirjalliset saavutukset muodostavat toisen merkittävän elämäntyön. Erämaan profeetasta on otettu 7 painosta ja käännetty usealle vieraalle kielelle. Aukusti Oravala on saanut sijan v.1954 julkaistuun kirjailijamatrikkeli-elämäkertateokseen Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. Samoin hän on mukana 24-osaisessa Suomen Sana Kansalliskirjallisuutemme Valiolukemistossa parilla kirjoituksella kymmenen sivun verran.

Unohtaa ei myöskään sovi Oravalan kymmenvuotista virsikirjakomitean puheenjohtajuutta ja muutenkin merkittävää panosta vuoden 1938 virsikirjan, joka sai myös vahvan kansallisen ilmeen, kun mukaan otettiin 120 suomalaista kansansävelmää ja tunnettujen säveltäjiemme koraaleja.
"Virsikirjauudistuksesta tuli rohkea, sisäisestä uudistuksesta kertova julistus ja uskonnollinen tunnustus syvän ja lempeän pietismin hengessä. Rukoushenki ja iäisyyskaipuu puettiin jykevään virsirunoon."

Herättäjä-Yhdistys on tehnyt merkittävän kulttuurityön julkaistessaan tämän Oravalan kirjallisen muotokuvan. Samalla on tallentunut kappale myös oman herätysliikkeemme herännäisyyden historiaa, johon siis voi osaltaan tämänkin kirjan avulla tutustua.

Loppiaista

Loppiainen, jouluajan suurten pyhien viimeinen, on sujunut työn merkeissä. Tosin Länsi-Porin Herättäjän pyhässä olin kirjapöydän kanssa seuravieraana messussa ja seuroissa. Saarnaajana Tapio Seppälä, joka aikanaan Länsi-Porin pappina aloitti tämän jo pitkään jatkuneen tradition. Nyt Tapiokin on jo eläkemiehenä.

Illalla sain saarnata Honkajoen jumalanpalveluksessa seurakuntakodilla ja kertoa tähtihetkistä, joista suurin on tietysti Jeesus-lapsen syntymä ja juuri tähden johtaminahan loppiaisen tekstissä Itämaan tietäjät tulivat kumartamaan vastasyntynyttä kuningasta: seimen-lasta, meidän jokaisen Vapahtajaa.

Honkajoella oli hyvä meininki, kun siellä oli myös parikymmenhenkinen viihdekuoro, myös Kohtamäen veljekset esiintyivät ja laulettiin pelkästään Kauneimmat joululaulu-vihosta vähän niin kuin viimeisen kerran tänä joulunaikana näitä rakkaita kauniita joululauluja.

Kultaa

Pakkohan se oli katsoa nuorten MM-jääkiekon loppuottelun loppupuolta. Kerrassaan uskomaton jännitysnäytelmä, jonka nuoret leijot käänsivät voitokseen. Uskomatonta mutta totta!

Näin vaikka ulkona ensimmäiset tämän talven ennätyspakkaset, meilläkin yli 20 astetta, Lapissa vielä paljon enemmän ja pakkanen vaan on kiristymään päin säätiedotustenkin mukaisesta.

Nousukiitoon

Tänään pääsi ilmeisesti viimeisen kerran maastoon tekemään lenkin ja teikin sen perinteisellä Kuninkaanlähteen kympillä. Näin monia tuttujakin, olivat ilmeisesti havainneet saman asian, että lunta rupeaa tulemaan enemmänkin. Ja niin sitä sitten onkin tullut useamman sentin, tosin vain kevyttä pakkaslunta. Pakkasia onkin luvattu eteenpäin koko viikoksi. Kuinka pystyy pistämään nokkansa ulkoilmaan jää nähtäväksi.

Ryhmäkokouksissakin meni tuntitolkulla, asioita tuntuu riittävän niin huomisessa kaupunginhallituksessa kuin noin yleensäkin alkaneena vuotena Kankaanpään nostamiseksi, nousukiitoa tarvitaan kaikin tavoin, vaikka ilouutisena onkin päättyneen vuoden melkoista suurempi verokertymä ennakkoarvioihin verrattuna, joka kaikki jää sitten taseen yläpuolelle, kun talousarvioissa menota ja tulot oli laskettu tasapainoon. Tästä on siis hyvä lähteä siihen kaivattuun nousukiitoon. Eikä se koko maankaan talous voi seitsemää vuotta kauempaa olla lamassa. Olihan jo Vanhassa Testamentissakin seitsemän laihaa ja seitsemän lihavaa vuotta peräkkäin.

Viiltävää todellisuutta

Niin perin harvoin tämän arkisen ajan keskellä tulemme ajatelleiksi, että elämämme lanka sittenkin on perin hauras ja ohut. Aina kuitenkin saamme uusia muistutuksia niin kuin tänäänkin siunaustilaisuudessa. Olimme lähiomaisten ja läheisimpien ystävien joukolla tekemässä viimeistä palvelustamme mielestämme sittenkin liian äkillisesti ankaran sairauden kourissa pois nukkunutta puolisoa, äitiä, mummua, tytärtä, sisarta, pitkäaikaista työtoveria, valoisaa ja ystävällistä ja aina toisista loppuunkin asti huolehtivaa rakasta.

Hänen lähtönsä oli kyllä odotettavissa, kaikki inhimillinen apu oli ollut käytettävissä, mutta sittenkin juuri tänä vuonna täydessä eläkeiässä eläkkeelle siirtyneen silloin vielä täysivoimaisen ja terveen siunaaminen ja saattaminen tuntui erityisen herkistävältä.

Niinpä saimme lohtua psalmin 39 sanoista: "Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen." Sillä psalmin laulaja tiesi, mistä apu on löydettävissä: "Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä laitan toivoni. Kuule minun rukoukseni, Herra, ota korviisi minun huutoni. Älä ole kuuro minun kyyneleilleni." Näin sittenkään kuolemankaan hetkellä emme ole yksin: Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa!

Tässä lujassa toivossa veisasimme äidin virren: Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus laupias, äidille ILO autuas! Ja toisessakin virressä samoin saimme laulaa: Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten SUVI aina on, kun matka taakse jää.!

Arvojohtajan puhe

Tasavallan Presidentti puhui taas täyttä asiaa, toivoi myös yhteiskuntarauhaa kevääksi.

Presidentti Niinistö suorin sanoin uudenvuodenpuheessaan: Maassa maan tavalla, polttopulloiskut...

Presidentti Sauli Niinistö ruoti uudenvuodenpuheessaan suorin sanoin Suomen pakolaistilannetta ja kärjistynyttä ilmapiiriä. Maahanmuuttopolitiikkaan hän viittaa Ruotsin pääministerin tavoin: "Olemme olleet naiiveja". Vastaanottokeskusten tuhopolttojen presidentti muistuttaa olevan raskaita…