Tänään tuli vasta maanantaina ilmestyvästä syksyn ensimmäisen Perussuomalainen-lehden 295 kilon lava 4000 kpl lehtiä jaettavaksi. Lehdessä on Puoluekokouksessa Tampereella 30.6. pitämäni hartaus
Hyvät puoluesisaret ja -veljet! Usein näissä hartaushetkissä olemme tervehtineet myös sotiemme veteraaneja, mutta enää he eivät korkean ikänsä johdosta ole jaksaneet tulla paikalle.
Olemme kokoontuneet tähän perinteiseen sunnuntaiaamun hartaushetkeen aloittamaan toista puoluekokouspäiväämme eilisen antoisan puoluejohtomme valintapäivän jälkeen. Toivon mukaan olemme menossa yhä parempaan tulevaisuuteen.
Tänne Tampereelle kokoontuessamme mielessäni on soinut kansanlaulu TALIKKALAN MARKKINOILLA: Talvella Talikkalan markkinoilla ja kesällä Tampereella! Meistä juuri kukaan ei varmaan tiedä mitään Talikkalasta.
Talikkalan talvimarkkinoita järjestettiin ennen sotia Etelä-Karjalassa sijainneessa Antrean kunnassa. Se jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle 1944. Antrealaiset sijoitettiin silloin pääasiassa Kanta-Hämeeseen Hämeenlinnaan, Vanajaan, Janakkalaan, Hausjärvelle, Lopelle ja Riihimäelle. Näin saamme muistaa ansiokkaita itsenäisyytemme säilyttäneitä raskaita uhreja vaatineita sotiamme ja kiittää itsenäisyydestämme ja siitä, että vapaan isänmaamme merkiksi saamme juhlapäivinä nostaa siniristilippumme: sinä hulmullas mielemme nostat ja kotimme korotat.
Näin jo varttuneeseen ikään ehtineenä lienee sallittua muistella näitä entisiäkin hartaushetkiämme, sillä esim. Porin puoluekokouksissa ole ollut jo tasan 50 vuotta sitten 1969 varusmiespalvelusta suorittavana ainoana sotilaspuvussa paikalla olleena. V.1979 Porin puoluekokouksessa olin uunituorre kansanedustaja ja v.1989 Satakunnan piirin puheenjohtajana sain toivottaa puolueväen tervetulleeksi ja pitää myös tämän vastaavan sunnuntaiaamun hartauden näin seuraten sen aikaisemmin pitäneen tuomiorovasti Eino Sareksen jälkiä.
Juuri eilisiltana kokouspaikkamme nonstop-kuljetuksessa sai istua vierekkäin puolueveljen kanssa, jonka vaimolle Eino Sares oli appivaari. Muistan hyvin nämä vaikuttavat hartaudet, kun kokoonnuttiin puoluekokouskaupungin torille ryhmittyen kukin oman piirinsä lipun taakse torin ympäri. Hartauden jälkeen lähetettiin seppelpartiot sankarihaudoille ja vakaumuksensa puolesta kaatuneiden haudalle. Lopuksi marssittiin lippulinnan perässä kokouspaikalle. Kristillisessä työryhmässämme Eino Sares aina tähdensi, että myös puoluejohdon puhetilaisuudet voi laskea työryhmän toiminnoiksi, siksi isänmaallisten ja kristillisten perusarvojen mukaiseksi koko toimintaamme voi lukea.
Eino Sares kohdisti puheensa kaikille ympäri maata eri maakunnista tulleille käyden aina läpi kaikki maakuntamme kiitollisena siitä, että kaikissa maakunnissa on puolueemme kannattajia ja siten myös ilonaiheita kuten nytkin, kun jokaisesta vaalipiiristä meillä on kansanedustajia. Kun nyt olemme täällä Pirkanmaalla, joka ei ole alkuperäisten yhdeksän maakunnan joukossa, voimme kuitenkin lähteä liikkeelle täällä omaksi omaksutusta Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalalla: Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen…
Voimme seuraavaksi maakunnaksi ottaa tänne liittyen Hämeen: On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitä kallihin…
Ja Satakunnan, johon Tamperekin on aikoinaan luettu: Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivon rantaa salo sininen…
Sitten voimme edetä alkuperäisessä maakuntien järjestyksessä Varsinais-Suomi: Helky laulu Auran rantain, täällä Suomen synnyinmuistot…
Uusimaa suurimpana: Misssä maat on mainioimmat, vetreämmät veet, sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampata rantaa…
Savosta on aina ollut paljon iloa vaikeimpinakin aikoina: Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa…
Karjalasta kajahtaa: Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa…
Pohjanmaa puolestaan on yksin pitänyt meitä hengissä viimeisimpinä vaikeina aikoina: Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner…
Kainuu: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa…
Ja sydämiämme ilahduttaa aina myös Lappi: Oi tunnetko kaukaisen tunturimaan, niin jylhän, kauniin ja loistokkaan…
Saamme myös tässä yhteisessä pyhäaamun hartaushetkessä hetken levähtää ja virkistyä meidän keskellämme näkymättöminä läsnä olevien meitä rakastavien hyvän Taivaallisen Isämme ja hänen poikansa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaavien käsien alaisina. Voimmekin sydämiemme pohjasta tuntea psalmirunoilijan tavoin: Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä. Sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.
Voimme myös todeta Paavalin sanoin: Kiitos Jumalalle, joka on antanut meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, koska Hän on ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan taistellut (jos tällaista sanaa saa käyttää) voiton kaikista pahuuden henkivalloista tehdäkseen meidät jokaisen osalliseksi ilosanomasta ja autuuden perimisestä.
Lopuksi rukous Herran siunaus! Aluksi ja lopuksi suvivirsi 571
