Täysi päivä

Seitsemältä lähdimme kohti Helsinkiä, kotia palattiin juuri ennen iltayhdeksää. Päivälle kertyi siis pituutta ja monenlaisia elämyksiäkin siihen mahtui, mutta tuntui, ettei oikein ehtinyt tarttua mihinkään, hyvä kun pystyi pitämään aikataulusta kiinni.

Päivään mahtui valtioneuvos Johannes Virolaisen syntymän 100-vuotisseminaari ja puhemiehen tarjoama, jo Urho Kekkosen aloittaman perinteen mukainen lounas toimittajille, hiustenleikkuu, menomatka hyvässä seurassa henkilöautolla ja paluu junalla Parkanoon, jossa vaimo oli vastassa. Pääsimme vielä ennen luvassa ollutta kovaa lumipyryä kotiakin.

Ehdin olla vain seminaarin alkuosassa kuulemassa puhemies Heinäluoman avausta ja professori Henrik Meinanderin rohkeaa esitelmää. Varsinkin kaksi hänen väittämäänsä herätti melkoista mielenkiintoa. Vaikka Virolainen oli pitkään keskustapuolueen puheenjohtaja, hän ei kuitenkaan ollut puolueen keskiössä, vaan paremminkin vallanpidon ulkolaidalla. Ja toiseksi, hänen asettumisensa presidenttiehdokkaaksi Mauno Koiviston kanssa tapahtui vain siinä tarkoituksessa, ettei enää voitu käyttää silloin vielä muodissa ollutta Neuvostoliitto-korttia.

Lehdistölounaalla oli välitön tunnelma. Sain istua Liikenneministeriön ajoilta tutun, ministeriön silloisen pirteän tiedotuspäällikön ja edelleen yhtä tempperamenttisenä säilyneen Katariina Kivistön vieressä. Liikenneministeriössä olin Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan sihteerinä.

Puheenvuoroissa korostettiin molemminpuolisen kunnioittamisen merkitystä. Eläkkeelle jäänyt, muistolahjan saanut Yrjö Rautio tähdensi, että eduskuntatoimittajan työmiljöö on yksi Suomen hienoimmista ja samalla arvokkaimmista. Yhteen hiileen puhaltaminen tuo tässäkin parhaan tuloksen. Rautio aloitti muuten toimittajatyönsä Kansan Tahdossa ja siirtyi Kansan Uutisten kautta lopuksi Apu-lehteen. Hän mainitsikin olleensa toimittaja kansan tahdosta, ei Jumalan armosta!

Juuri ilmestyneen Perussuomalainen-lehden jakeluakin aloitettiin iltamyöhään. Kyseessä onkin vasta vuoden ensimmäinen numero ja asiavaltainen lehti näkyi olevan taas kerran.

Herkkää musiikkia

Radiosta kuullaan aina ennen iltahartautta hengellisen musiikin toivelevyjä. Mieliin painuivatkin yhden illan konsertin kaikki viisi syvälle koskettavaa esitystä. Ne toivat selkeästi esille meillä olevan iäisyystoivon ja herkistivät näin ollen mielen arkipäivän jo kääntyessä iltaan.

Musiikkihetki radiossa aloitettiin itselleni vieraamman laulukirjan Siionin kanteleen laululla, jonka olen kuullut ensimmäistä kertaa vaimoni isän siunaustilaisuudessa: "Kerran kauneimmin, laulu riemuisin soi kuin vetten pauhu aivan". Sama laulu löytyy myös Hengellisistä lauluista ja virsistä: Äitini henksuissakin se on erikseen merkittynä. Laulaja oli Sauli Tiilikainen. Laulussa kaikuu todella köyhän syntisen äänenpainot: "Jeesus rakkahin, saanko vihdoinkin myös mä päästä autuuteesi?   Saako Tällainen, heikko vaivainen tulla, Jeesus, yhteyteesi?" Ja vastauskin kuullaan: "Saa, kun itse tällaisen, sä lunastit, veres kalliin tähteni kun vuodatit! Jeesus rakkahin, saan siis vihdoinkin täältä päästä autuuteesi."

Seuraavina olivat niin Siionin virsistä kuin virsikirjastakin tutut, Johan Kahlin iankakkisuustuntojamme kuvaava "Nyt ylös sieluni, mullasta nouse tästä" ja Anders Odheliuksen väkevästi kaipauksestamme puhuva "Koska valaissee kointähtönen mua köyhää kerjääjää".

Viimeisinä kuuluivat Ritva Auvisen laulamana "Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi" ja kaiken kruunaavana, itsensä Anna Mutasen laulama "Jerusalem, Jerusalem, kaupunki ylhäinen! Ah, vasta portteis sisällä saan paikan rauhaisan". Mitäpä muuta voimme toivoa elämämme päätökseksi!

Sulassa sovussa

Kuntarakennekonsultti Jaakko Joensuu FCG:stä kertoili Kankaanpään kaupunginvaltuustossa omasta ja myös mukana olleen Heini Ruskin selvitystyöstä. Joensuu halusi avoimesti saada meiltä valtuutetuilta ohjeita ja toivotuksia jatkotyön osalta.

Kunnat ovat parhaillaan melkoisessa myllerryksessä ja neljänkin suuren uudistuksen puristuksessa. Valtionosuusuudistuksen koelaskennat ja kriteerit ovat tutkittavina. Sosiaali- ja Terveydenhoidon järjestämisehdotusta ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Aikomuksena on saada se voimaan vuonna 2015. Kuntalain uudistus on valmisteltavana. Ja hulluuden huippuna kaikilta kunnilta vaaditaan lausuntoa kuntarakennelaista. Kuntien tehtävien tärkein osa eli oma kehittämistyö ja muutkin rutiinitehtävät uhkaavat jäädä tämän kaiken ruljanssin jalkoihin.

Kuntarakennelain lausunnossa on tehtävä suunnitelma hallinnon ja palveluiden järjestämisestä neuvottelun alaisten kuntien kesken. Meillä siis kaikkien Pohjois-Satakunnan kuntien osalta: Kankaanpää, Honkajoki, Jämijärvi, Karvia, Lavia, Pomarkku ja Siikainen. Kaikki Laviaa lukuunottamatta ovat jo yhteisen PoSan osakkaita.

Selvitykset on laadittava mahdollisen yhdistymisen vaikutuksista ja taloudellisesta tilanteesta. Samoin on laadittava arviot palveluiden ja lähidemokratian säilyttämisestä sekä yhdistymisen eduista ja haitoista.

Siinä onkin selvitysmiehillä ja kuntien yhteisellä selvitysryhmällä tehtävää, vaikka periaattessa kaikissakin kunnissa olemme kovin hyvin selvillä, miten yhteistyö on voimaa ja pitemmän päälle omin voimin emme selviä. Tämä kaikki tuli hyvin värikkäästi ilmi meidän valtuutettujen keskustelussa, vaikka harvempi taitaa ihan tosissaan uskoa suuren kuntaliitoksen syntymiseen tälle alueelle. Siksi monia karille ajautuneita neuvonpitoja on jo aiemmin pidetty. Mutta sulassa sovussa toivoimme selvitystyölle menestystä ja vaikutusvaltaa, niin kuin on tapana sanoa!

Koululaisten tentittävänä

Sain olla miellyttävässä tilaisuudessa, kun Porin Katariinankadun lyseon oppilaat olivat äänestyksellä ykköseksi tulleen jälkeen päätyneet minuun. Tunnin jälkeen myös muutamat jäivät juttelemaan ja juuri he varmasti olivat vaikuttaneet valintaani.

Meitä kansanedustajia on jalkautettu kouluihin tällä viikolla, kun olemme vielä vapaita eduskuntatyöstä ja vietämme monin juhlallisuuksin viime syksystä tulevaan huhtikuuhun asti 150-vuotisen säännöllisen valtiopäivätoiminnan juhlavuotta. Aleksanteri II avasi säätyvaltiopäivät juhlalllisin menoin vuonna 1863. Edellisistä Aleksanteri I:n myöntämistä, koko maamme ensimmäisistä Porvoon valtiopäivistä ehtikin kulua melkoisesti vuosia, kun ne pidettiin vuonna 1809.

Koululaisten kysymykset koskivat pääasiassa heidän elämänolosuhteisiinsa liittyviä asioita, kuten mopoautoja, kevytmootoripyöräkorttia ja koulun järjestyssääntöjä. Kesätöihin pääsemiseksi ehdotettiin valtiolle tai kunnille velvoitetta järjestää nuorille työpaikka pariksi viikoksi.

Myös yleisempiä kysymyksiä tuli esille, kuten tuloverotuksen tasavero esim. 22 %:iin, uskonnonopetuksen pakollisuus ja lapsilisän keston nostaminen täysi-ikäisyyteen asti.

Tunnin loputtua oli paras kysymys jäädä vallan esittämättä, mutta pyynnöstäni se saatiin vielä käsitellä: pitäisikö pakko-ruotsista luopua ja tarjota valinnaiseksi vaikkapa venäjää? Sain raikuvat aplodit ollessani samaa mieltä kuin pakkoruotsin poistamista kansalaisaloitteella esittäneet. Kerroin omakohtaisia kokemuksia tästä ruotsin pakollisesta oppimisesta. Ja siihen voi vielä lisätä, että parhaillaan luen vapaaehtoisesti ruotsia.

Facebookissa sain vastata koulun opettajan Ulla Suontaustan esittämään pahoitteluun siitä, kun hän ei päässyt paikanpäälle:

Joutsenlahti Kyllä todella kaikki sujui luonnikkaasti, katselimme aluksi 10 minuutin videon eduskuntatyöstä, sitten kerroin lyhyen kaavan mukaan työstämme ja loppuaika oli 9-luokkalaisten tekemien kysymysten käsittelyä.

Valintoja riittää

Vuoden ensimmäinen valtuusto on tulossa, siksi pidimme jo perussuomalaisten Kankaanpään valtuustoryhmän vuoden ensimmäisen ryhmäkokouksen yli kahdenkymmenen hengen väkevällä voimalla. Puhetta ja asiaa riitti pariksi tunniksi, samoin hyviä valintoja. Sääntöjen mukaan ryhmäpuheenjohtaja täytyy kirjata vuosittain, vaikka esim. kaupunginvaltuuston puheenjohtajat nimettiin heti kerralla neljäksi vuodeksi eli koko vaalikaudeksi.

Kun kuitenkin tulin valittua uudelleen puheenjohtajaksi, en voinut olla mainitsematta, että kyllä olen joutunut tuulisiin paikkoihin. Joka vuosi on kyseessä uudellen valinta, sillä eduskunnan puhemiehistökin valitaan jokaisten valtiopäivien ensimmäisenä päivänä, eli se on edessä 3. päivänä helmikuuta vuoden 2014 valtiopäivien lakimääräisenä ja perustuslain mukaisena aloituspäivänä. Mutta sehän on juuri sitä oikeaa kansanvaltaa!

Mitä mielikuvaa Satakunnan Kansa ajaa

Täytyy tosiaan kysyä, onko maakuntamme ykköslehden uutisointi tarkoitushakuista vai pelkästään sattumaa. Tämänpäiväisestä lehdestä nousee tämä kysymyksenasettelu.

Tämän päivän Satakunnan Kansan etusivulla otsikko: "Joutsenlahti käräjille helmikuussa". Viittaus sivulle 3, jossa on 3 edelleen kahden palstan lihava otsikko kolmella rivillä: "Joutsenlahti käräjille runsaan viikon päästä". Vasta jutusta käy ilmi asian koskevan Ulvilan murhan ex-tutkimusjohtaja JUHA Joutsenlahtea. Luulen aika monen satakuntalaisen tuntevan ja mieltävän Joutsenlahden kyllä myös eduskunnan varapuhemieheksi. Ehkä Juhan ja Anssin voisi siis heti kättelyssä erottaa etunimellä, vaikka juoksumiehiä olemmekin molemmat. Tosin Juha ei enää ole sitä painonnoususta päätellen, päinvastoin kuin allekirjoittanut. Eikä tämä otsikointi ko. lehdessä ole mitään uutta, pikemminkin jo tavaksi tullutta. Yritetäänkö tälläkin tavalla painaa ja lyödä alas tarkoitushakuisesti  perussuomalaisuutta, joka viime eduskuntavaaleissa nousi kohisten myös Satakunnassa.

Vertailun vuoksi Helsingin Sanomat kertoo samasta asiasta, jossa Juha Joutsenlahden valitus Korkeimpaan oikeuteen on hylätty ja hän joutuu vastaamaan tutkimusmenetelmistään mainitussa murhajutussa Satakunnan käräjäoikeudessa 3. päivänä helmikuuta, mutta  Hesarissa otsikoksi on laitettu neutraalimmin: "Ulvilan ex-tutkinnanjohtaja oikeuteen".

Enpä paljon ole ollut käräjillä kuin korkeintaan joskus todistajana. Kerran jouduttuani valtatiellä kolariin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, kun tanssipaikalta tulleet ajoivat kylkeeni. Sain silloinkin vapauttavan tuomion. Koko oikeuskäsittely jäi tosin vähän epäselväksi, koska olin paikalla yksin ilman asianajajaa ja juttu käsiteltiin täysin toisella kotimaisella kiellä, jonka opiskelu kouluaikana ei tuntunut mielekkäältä. Jäinhän 4. luokalla jopa pelkästä ruotsin nelosesta luokalleni keskiarvon ollessa lähellä kahdeksaa. Mutta  oikeustapaushan oli siis selvä!

Siksi muuten, asiasta toiseen siirtyäkseni, kansalaisaloite ruotsinkielen muuttamisesta vapaaehtoisesti opiskeltavaksi on täysin aiheellista. Opiskelenkin parhaillaan ihan oma-aloitteisesti ruotsin kieltä.

Lisäys:
Tästä jutusta tämän tiistaipäivän SK:n yleisönosastossa aika hyvä huomio: Kun lehti kirjoittaa Juha Joutsenlahdesta, ei vahingossakaan mainita, että hän on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja oli viime eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaana. Annas olla, jos perussuomalainen olis samassa asemassa, jo otsakkeessa suurin kirjaimin leviteltäisiin puoluekantaa.

Aina sattuu

Aina sattuu ja tapahtuu, kirjoitti Ludviginkadun Helsingin Sanomat. Mikään ei enää ole niin kuin ennen, mutta tapahtumia yhä riittää eikä vapaa-ajan ongelmia sitä myöten ole ilmaantunut, vaikka vietämmekin ns. istuntotaukoa koko tammikuun.

Tälläkin viikolla on löytynyt joka päivälle jotain kokouksen tynkää sekä onnittelukäyntejä ikääntyneiden sotiemme veteraanien luona. Käymme aina onnittelemassa jokaista pyöreinä vuosipäivinä sekä 90-vuotispäivän jälkeen jokaisena syntymäpäivänä. Nyt lähes kaikki veteraanit alkavat olla vähintään yhdeksänkymppisiä.

Tiistaina Porin ja Rauman kauppakamarit julkistivat Satakunnan teollisuusvision, johon myös maakuntaliitto oli antanut rahoitusta. Tilaisuus pidettiin Porin Timo Prihtin edustustiloissa, juhlatalo Mekanissa Kokemäenjoen rannalla.

Keskiviikkona oli toista sataa enemmän tai vähemmän innokasta pohjoissatakuntalaista kuntavaikuttajaa kuulemassa, mitä hallituksen edellyttämästä kuntarakenneuudistuksesta on saatu aikaan täällä Pohjois-Satakunnan raukoilla rajoilla. Koolla oltiin Jämin Areenalla, johon kyllä väkeä mahtuu enemmänkin.

Torstai on toivoa täynnä. Niin myös Porissa Liisanpuiston ravintolassa, jossa olimme Satakunnan kunnanjohtajien ja kansanedustajien yhteistapaamisessa. Kuulimme Porin taloussuunnittelupäällikkö Tuomas Hatanpään selvityksen vireillä olevan valtionosuusuudistuksen vaikutuksista Porin seudulla.  Parhaiten näyttäisi käyvän juuri meidän Kankaanpään kohdalla. Tämä tilaisuus oli aamupäivällä, välillä kävin kotona ja illaksi taas takaisin Björneborgiin siioninvirsiseuroihin.

Perjantaina saimme kokoon perussuomalaiset valtuutetut koko Pohjois-Satakunnan alueelta Tapio Laurilan aloitteesta ja hänen ollessaan muutenkin puuhamiehenämme.  Selvisimme iltamyöhään ilman tappelua jopa karvialaisten kanssa. Yhteisellä asiallahan me olemme eikä meistä kukaan ole kovin innokkaasti häivyttämässä kuntarajoja väliltämme. Yhteistyötä ja sen lisäämistä sen sijaan kannatamme kaikki mitä lämpimimmin.

Sunnuntaina pidimme Kankaanpään suurimman valtuustoryhmän sääntömääräisen, vuoden ensimmäisen kokouksen samalla järjestäytymiskokouksena ja myös valtuuston valmistelupalaverina. Porukkaa oli paikalla mukavasti kolmattakymmenettä henkilöä!

Niin ja sitten ne veteraanien syntymäpäivät. Tammikuulle niitä on osunut enemmänkin. Heti uudenvuoden päivänä ja taas loppiaisena oli 90-vuotispäivät. 14. päivä vietimme 94-vuotissynttäreitä.
91-vuotispäivät olivat vuorossa 16. ja 22. tammikuuta. Heti seuraavana päivä sain pistäytyä  Porissa ollessani diakonialaitoksen veljeskodissa onnittelemassa 92-vuotiasta Kankaanpään sotaveteraanien jäsentä. Seuraavina ovatkin sitten lauantaina helmikuun  8. päivänä kahden veteraanin synttärit: 90 vuotta ja 91 vuotta. Veljeä ei jätetä!

Elinvoimainen Pohjois-Satakunta

Yli sata pohjoissatakuntalaista valtuutettua ja kunnallisvirkamiestä  ja - naista oli koolla Jämi-Areenalla keskustelemassa, miten asioissa etenemme. Valtiovallan taholta on esitetty yhdistymisvaatimuksia, jotka tosin eivät vielä ole lopullisia eivätkä ole saavuttaneet lainvoimaa, mutta neuvonpitoihin ja suunnitelmien laatimiseen meidät on velvoitettu. Ja tavoitteena on tietysti silmien eteen nostettu elinvoimainen Pohjois-Satakunta.

Paikallislehti otsikoi kokoontumisemme etusivullaan "Varjojen mailla" kertoen seitsemän viisaan miehen pohtineen tulevaisuutta, kun jokaisesta seitsemästä pohjoissatakuntalaisesta kunnasta oli yksi edustaja paneelissa. Sukupuolijakauma ei oikein mennyt kohdalleen. Mutta kyllähän nykyisin on aivan toista, kuin joskus kymmeniä vuosia sitten, jolloin valtuustoissa istui pelkästään miehiä. Nyt myös naisia on runsaasti, onpa meillä perussuomalaisillakin naisedustus niin Kankaanpäässä, Honkajoella, Jämijärvellä kuin Siikaisissa.

Monissa puheenvuoroissa kyllä asetettiin kyseenalaiseksi kuntajakoselvitystyön päämäärä, kuntien yhteenliittyminen. Valtaosa haluaa edelleen olla omassa kunnassaan eikä siinä kyllä kunnian kukko  laula sille, joka on omaa kuntaansa lopettamassa. On myös hyvä muistaa vanha suomalainen sananlasku: Maasta se pienikin ponnistaa. Ja myös pieni voi olla kaunista. Ei siis juurikaan uskottu suuruuden ekonomiaan.

Tämän kaiken yläpuolella leijuu pakon ilmapiiri, sillä hallitusvalta on tehnyt kaikki - niin sote-uudistusehdotuksensa, kuntajakouudistuksen, keskuskuntien pakkoliitoslakiehdotuksensa kuin valtionosuusuudistuksensa - ilman yhteistyötä opposition kanssa. Jos jotain tahdotaan saada aikaan, silloin pitää lähteä parlamentaariselta, laajalta pohjalta liikkeelle. Juuri tänään hallitus on lopultakin ottanut tämänkin onkeensa, kun on asetettu toimikunta karsimaan valtionhallintoa.

Saa nähdä, mitä näistä selvityksistä ja neuvonpidoista oikein tulee, villoja tai kankaita: Pohjankangas, Kyrönkangas, Suomenselkä, Pohjois-Satakunta.

Satakunnan teollisuusvisiosta

Tämä aika näyttää olevan luvattua seminaariaikaa: hallitus pitää seminaareja, demarit ovat seminaareissa, kaikki istuvat seminaareissa. Niin täällä Satakunnassakin, ei täällä olla Pekkaa pahempia.

Rambollin työstämä aineisto Satakunnan teollisuusvisiosta 2020 julkistettiin Porissa otsikolla "Kilpailukykyä uusiutumalla yli rajojen". Työn kustansivat Rauman ja Porin kauppakamarit sekä Satakuntaliitto. Seuraavana päivänä oli seitsemän pohjoissatakuntalaisen kunnan seminaari "Elinvoimainen Pohjois-Satakunta tulevaisuudessa". Kuntarakennelain tiimoilta tehtävän selvitystyön alkajaisiksi pidetyssä seminaarissa ei voinut Porin visioinnissa olla huomaamatta, ettei puhuttu sanaakaan pohjoisesta osasta Satakuntaa. Onko se jo punnittu ja köykäiseksi havaittu!

Satakunnan kilpailukykyisiä, nykyisiä ja uusia yrityksiä lueteltaessa listalta löytyy Olkiluoto 3 ja 4 sekä lisäksi kaksi yritysrypästä sekä Raumalta että Porista ja yksi Harjavallasta. Näinkö koko Satakuntaa kehitetään?

Visioesityksessä tuodaan näkyville Satakunnan monia kilpailukykyä ylläpitäviä asioita, kuten merellinen sijainti ja sen myötä kansainvälistyminen, monipuolinen osaamisympäristö sekä teollisuuden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta.

Erikseen käsitellään alueen päättäjiä, mediaa, oppilaitoksia, sijoituspaikkaa hakevia yrityksiä, virkamiehiä sekä nuorisoa ja työnhakijoita.

Toivotaan että teollisuusvisio poikisi jotain vastaavaa, mitä lopuksi videolta saimme kuulla Peter Vesterbackan kertomuksesta Rovion maailmanlaajuisesta pelibisneksestä. Uusia juttuja on mahdollista tehdä missä vain, ja uskon niin, että myös Pohjois-Satakunnassakin!

Pori-Haapamäki -rata on tarpeellinen

Keskustelin Satakunnan teollisuusvision julkistamistilaisuuden aluksi Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamon kanssa. Hänellä on erinomainen visio satamansa kehittämisestä nimenomaan Pori-Haapamäki -radan käyttöönoton avulla. Seuraavssa hänen raikkaita näkemyksiään:

-Runsaat 25 vuotta poissa käytöstä ollut Pori-Haapamäki -rata kannattaisi avata uudelleen tavaraliikenteen käyttöön. Näin laskee Porin Sataman satamajohtaja Jaakko Nirhamo.

-Toki Porikin hyötyisi radan avaamisesta, mutta eniten siitä hyötyisivät pääradan käyttäjät. Sataman rahtiliikenteen siirtyessä uudelleen avattavalle radalle vapautuu pääradalta kapasiteettia matkustajaliikenteelle, Nirhamo perustelee. Satama selvittää radan avaamista osana kansainvälistä Bothnian Green Logistic Corridor -hanketta.

Jaakko Nirhamon visiossa Suomessa on rautatieverkosto, jossa nopeat henkilöjunat kulkevat omalla rataverkolla ja tavarajunat pääosin omallaan. Samoja kiskoja nämä eri junatyypit käyttäisivät mahdollisimman vähän.

Pori-Haapamäki-Jyväskylä -rata olisi osa tavaraliikenteen rataverkkoa. Pohjoiseen se jatkuisi Haapajärven kautta Ylivieskaan ja itään Pieksämäen, Savonlinnan ja Parikkalan kautta Imatrankoskelle, jonne Venäjä on jo ilmoittanut siirtävänsä tavaraliikenteen Vainikkalasta. Uusien kuljetusreittien avaaminen tukisi myös vuonna 2019 alkavaa rautatieliikenteen avaamista kilpailulle.

Porin Satama tähyää uusia asiakkaita etenkin Pohjois-Suomeen suunnitelluista uusista kaivoksista, mutta mahdollisuuksia olisi myös transitoliikenteessä Venäjälle.

Pori-Haapamäki -rata palvelisi myös rikastekuljetuksia Talvivaaran kaivokselta Harjavaltaan sekä teollisuuden kemikaalikuljetuksia, jotka nyt kulkevat Tampereen keskustan läpi. Jaakko Nirhamo muistuttaa, että pohjoisen kaivoshankkeet tarvitsevat hyvät yhteydet satamiin. Porin etuja Perämeren satamiin verrattuna ovat jäätön meri ja hyvät syväväylät.

Kohtuulliset kustannukset

Porin Sataman alustavan arvion mukaan Pori-Haapamäki -radan kunnostaminen ja avaaminen maksaa noin 200 miljoonaa euroa. Summasta puolet menee kiskojen ja ratapölkkyjen vaihtoon, toinen puoli siltojen, rinnakkaisteiden ja turvalaitteiden rakentamiseen.

Rata-alue on kokonaisuudessaan valtion maalla ja reitti on edelleen asemakaavoissa rata-aluetta, joten hidasta ja kallista lunastusmenettelyä ei tarvita. Nirhamon mukaan kunnostuksen kustannukset ovat varsin kohtuulliset. Esimerkiksi Ylivieska-Kokkola -radan perusparannuksen kustannusarvio on 600 miljoonaa.

Elinkeinoelämälle toimivat yhteydet

Pirkanmaa on Suomen tärkeimpiä liikenteen solmukohtia.

– Koko Suomen liikennejärjestelmän kehittäminen parantaa aina myös Pirkanmaan yhteyksiä, ovathan tehokkaat ja joustavat liikenneyhteydet alueen teollisuudelle ja muulle elinkeinoelämälle elinehto, painottaa BGLC-hankkeen projektipäällikkö Jukka Lindfors Pirkanmaan liitosta. Pirkanmaan liitto tukee Pori-Haapamäki -radan avausmahdollisuuksien selvittämistä, vapauttaisihan se Tampereen keskustan kautta kulkevan pääradan kapasiteettia muulle liikenteelle.

– Pirkanmaan teollisuudelle on tärkeää, että meillä on hyvien yhteyksien päässä toimivia satamia, maakuntajohtaja Esa Halme muistuttaa.

Ei maailmanloppu

Hallitus on lähettänyt lausuntokierrokselle esityksensä kuntien pakkoliitoksista. Laki koskisi kaupunkiseutuja, joiden työssäkäyntialueella olisi vähintään 100.000 asukasta. Laki on tarkoitus saada jo keväällä eduskuntaan ja sitä kautta vahvistettavaksi.

Lain tielle voi povata kuitenkin melkoisia esteitä. Ensinnäkin kuntien itsemääräämisoikeus on säädetty perustuslaissa, jota ei niin vain voi rikkoa. Poliittisesti valittu perustuslakivaliokunta päättää, onko laki perustuslain mukainen. Valiokuntakaan ei kuitenkaan voi mielivaltaisesti tulkita perustuslakia lausuntoaan muovatessaan.

Perustuslakiasiantuntijat epäilevät myös lakiehdotukseen sisältyvän alueellisen kansanäänestyksen toimivuutta. Ei voi olla niin, että suurimman keskuskaupungin väki suurella määräenemmistöllään voisi jyrätä liitosta vastustavan pienemmän ympäristökunnan asukkaiden mielipiteen.

Jopa lakia esittävä kuntaministeri Henna Virkkunen ja itse pääministeri Jyrki Katainen ovat sanoneet, ettei lakia ehditä tämän nykyisen hallituskauden jäljellä olevana runsaan vuoden aikana edes käyttämään. Mitä järkeä on siis ajaa tällaista lakia?

Kaiken kukkuraksi me suomalaiset olemme sellaisia jukuripäitä, ettei meitä pakolla saa yhtään mihinkään.

Niinpä on helppo yhtyä Suomen Kuvalehden päätoimittajan toteamukseen hänen pääkirjoituksessaan, että jos päähallituspuolueiden puheenjohtajien linjanvedot käyvät kovin eri suuntiin, saattaa yhteistyö kariutua tässä hallituksessa. Päätoimittajan mielestä tämäkään ei olisi demokratiassa mikään maailmanloppu, vaan uuden alku ja helpotus kaikkien kannalta. 

Ehkä se johtaisi myös ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin, joita oppositiossa on kauan toivottu. Ei kuitenkaan samaan aikaan EU-vaalien kanssa, jotka ovat jo toukokuussa. Jos olisi samanaikaiset vaalit, saataisiin EU-vaaleihinkin varmuudella enemmän aktiivisuutta kuin mitä viimeisten vaalien 40 %:n äänestysvilkkaus, tai paremminkin äänestyslaiskuus on ollut.

Terhakka taloustieteilijä

Sain postia kustantajalta ja pyynnön, haluaisinko lukea Heikki Urmaksen kirjan "Voi maatamme" ja antaa siitä kommentteja. Suostuin ilomielin, koska ennestään hyllyssä oli luettuna Urmaksen edellinen, hänen värikkään elämänsä kokemuksia välittävä teos "Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät".

"Voi maatamme" on kirjoitettu valmiiksi keväällä 2012 ja kirja jäi tekijänsä viimeiseksi hänen kuoltuaan rajuun sairauteen heinäkuun 17. päivänä 2013. Heikki Urmas oli väitellyt kauppatieteiden tohtori. Yhden elämäntyön lentokapteenina tehtyään hän toimi Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön perustajana ja johtajana. Hänen johtamansa BBA-ohjelma on noussut Aalto-yliopiston lippulaivaksi.

Nykysuomen sanakirjassa löytyy sanalle urmakka merkitys: rohkea, reipas, terhakka. Tällainen henkilö Heikki Urmas varmasti on ollut, niin omaperäisia ja usein maamme valtaapitäviä ravistelevia kannanottoja hän tuo teoksissaan esiin.

Jo väitöskirjaa 1970-luvulla tehdessään Urmas pääsi perehtymään ammattiyhdistyspolitiikkaan ja kulissien takaiseen työehtosopimusten maailmaan. Hän haastatteli mm. Päiviö Hetemäkeä, Keijo Liinamaata ja SAJ:n pääsihteeri Olavi Järvelää, jolta hän jopa sai salaisia papereita SAJ:n noususta ja tuhosta.

Urmas onkin tullut tunnetuksi demari-toverien harjoittaman politiikan ankarana arvostelijana. Hän ei ole hyväksynyt velalla elvyttämistä, jonka hän katsoo demarien politiikan aiheuttamaksi. Samoin hän on ehdoton EU-politiikan arvostelija eikä voi ymmärtää, ettei eurosta neuvoteltaessa edes ajateltu sen mahdollista hajoamista eli mitään vaihtoehtoa ei ole olemassakaan. Mielenkiintoinen tieto on sekin, että Englannista varoitettiin korkealta taholta Pohjoismaita euroon liittymisen vaaroista, Ruotsissa ja Tanskassa ottettiin onkeen, Suomessa ei.

Heikki Urmas kertoo myös maamme median yksisilmäisyydestä suhteessa sekä oman maamme politiikkaan että koko EU:sta tiedottamiseen. Itse hän on toisinajettelijana kokenut valtavirran ja valtaapitävien  vaientaneen hänen mielipiteensä. Poliittisesti sitoutumattomana hän pyrki presidenttiehdokkaaksikin, mutta ei ihan onnistunut saamaan vaadittuja 20.000:ta kannattajaa ehdokkaaksi päästäkseen.

EU-kriisimaiden kehityksestä kirjoittaessaan hän toteaa, ettei Soinia enää pidetty populistina ja puheet Suomen roolista Euroopan pelastajana alkoivat hiipua. Samoin hän toteaa: "Mielestäni ei ole oikein pilkata perussuomalaisia populisteiksi, kun Soini on ottanut EU:n valuviat keskusteluun."

Lopuksi tekijä kysyy, ovatko kaikki euroalueen johtajat kuin hämäläisisännät. Naapurin isäntä tuli kylään ja istui hiljakseen. Puolen tunnin kuluttua talon isäntä kysyi tulijalta, mitenkä menee. Vieras vastasi verkkaisesti: "Muuten menee hyvin, mutta sauna on tulessa."

Kuolema niittää kallista satoa

Kun edellislauantaina sain olla siunaamassa 83-vuotiasta perheen äitiä, oli tänään vuorossa vain 58- ja 67-vuotiaana elämästä siirtyneet. Selvästi tuli esiin, että pidemmän elämän olisi saattoväki molemmille suonut. Mutta me emme määrää aikoja emmekä määriä, emme sitä milloin täältä on lähdettävä. Valitusoikeutta ei liioin ole.

Toinen vainajista oli sairastanut nuoresta iästään huolimatta jo parikymmentä vuotta. Toiselle taas tuli raju sairaus ilmi vasta viisi kuukautta takaperin eikä mitään ollut enää tehtävissä. Kumpikin oli kyllä suuresta sisarussarjasta, mutta oma perhe oli pieni ja molemmilta jäi puoliso leskeksi. Tätä on elämän laki. Kaikkien meidän on vuorollamme kuoltava, ennemmin tai myöhemmin.

Rakkaat muistot yhdessä eletyn elämän varrelta lohduttavat ja antavat voimaa edessä oleviin päiviin surusta ja kaipauksesta huolimatta. Elämän on jatkuttava, ja tätä myös poisnukkuneet varmasti toivovat.

Kuolemaan käyminen ei ole mikään helppo asia, koska kuolemassa on aina kirouksen maku. Kuoleman peruslaatu on paha ja vaikea. Näin siksi, koska kuolema on Raamatun todistuksen mukaisesti synnin palkka. Meitä ei ole luotu kuolemaan vaan elämään. Kuolema on synnin palkkana hirmuinen asia. Pelkäämme ja vapisemme sen edessä.

Mutta tähän järkyttävään ristiriitaan - haluamme elää, emme tahdo kuolla - tuo Vapahtajamme Jeesus hämmästyttävän ratkaisun: kuolema ei vahingoitakaan heitä, jotka ovat Kristuksessa. Tämä on valtavaa todellisuutta, jonka saamme kokea ja omistaa. Ja se on meitä lohduttamassa myös kaipauksemme keskellä.

Näin kristillisellä uskollamme on avarat rajat ja mitat. Saamme kerran kohdata rakkaat omaisemme myös ajan rajan tuolla puolella, jolloin ei kenelläkään enää ole tuskia eikä mikään ole vajavaista.

"Yksin en kulje, en hetkeäkään/ vierelläin aina mä Jeesuksen nään./ Suojellen, varjellen, nostaen, auttaen kanssain/ Hän käy kautta maailman tään."

Pakkanen paukkuu aina vaan

Juoksulenkillä melkein paleltuivat varpaat, talvilenkkareita en ole aiemmin tarvinnut. Mikä oikein vaivaa, ei kai vaan ikä, vastahan käydään kahdeksattakymmenettä. Eikä muuten ennemmin ole lenkillä paljoa tarvinnut käsineitäkään, nyt alkumatkasta palelivat sormetkin käsineissä.

Seija Lähteenmäki vanttuut käteen!

 

Anssi Joutsenlahti Kyllä ne sormet vielä lämpesi, varpaiden kanssa oli vähän toisin, kyllä nyt sisällä villasukissa tarkenee.

Pekka Mäkinen Näin Anssi vuodet meitä kohtelevat - ennen ei 30 asteen pakkaslenkki tuntunut juuri missään, nyt pitää olla lämmikkeitä vaikka kuinka!

 

Anssi Joutsenlahti Kuinka lenkit maistuu Pekka? Kolmas 70-kymppinen tarvittas, oltais aina mitalijoukkue, sinä, minä ja Late, ei ihan SMP, vaan sml. mutta järjestystä vaihtaen saa SMP:n kun sanoo Latea sinäksi, minä ja Pekka = SMP. Vanhat hyvät ajat palaisivat!

 

Juhani Numminen Kyllä nuorempana kesti enemmän pakkasta nahka saappaat jalkaan riittävästi vaatetta päälle

 

Hans-Peter Anttonen Anssi! katso lämpötilamittaria ennen kuin menet lenkille!. Wassbergi ja Juha Mieto "parrat" jäätyneenä kiinni poskeen kisan jälkeen, ja sinä menet lenkille ko on kymmenen astetta kylmempi !  Himmaa !

 

Anssi Joutsenlahti Mutta ei se auta pelkästään leppäillä, kun elohopea pysyttelee päivästä päivään alahalla, saisi leppäillä jatkuvasti.

On sitä kyllä ennekin ollut pakkasia. Katso facebookin kuvakavalkadistani meitä Rauman torilla pari talvea sitten, kun vielä kunnallisvaalitkin olivat edessäpäin. Itse Timokin siinä paistattelee myssyssään. Pakkasta oli yli 20 astetta ja torilla vaan tarjettiin, oltiin tosin paremmin varustettuja kuin mitä lenkkivaatteissa pystyy olemaan.

Välikysymystä pukkaa

Keskustapuolue julkisti välikysymysaikeensa, johon perussuomalaiset yhtyvät vaikka samaan välikysymykseen:

Perussuomalaiset: Välikysymyksen harkinta paikallaan

Perussuomalaiset jakavat huolen hallituksen kuntarakenneuudistuksen etenemisestä pakkoliitoksiin. Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on harkinnut jättävänsä aiheesta välikysymyksen tulevien valtiopäivien käynnistyttyä, ja olemme osaltamme valmiit koko opposition yhteistyöhön asiassa. Katsomme, että tapa, jolla hallitus vie eteenpäin merkittävää, kaikkia maamme kansalaisia koskettavaa hanketta, ei ole vakuuttava eikä se tule johtamaan kestävään lopputulokseen.

Väärille urille hallitus lähti jo päättäessään yhdistää kunta- ja sote-uudistuksen. Ensiksi mainitun varjolla pyrittiin viemään jälkimmäistä haluttuun suuntaan, mikä pian osoittautui huonoksi ajatukseksi. Sen sijaan, että hallitus olisi tässä vaiheessa myöntänyt virheensä ja aloittanut työn uudelta pohjalta, perustettiin Orpo-Backman -työryhmä pelastamaan menetetyt kasvot. Työryhmän työn tuloksia esiteltiin ratkaisuna, mutta tosiasiassa ongelma vain paheni. Opposition yhteistyötarjouksille viitattiin kintaalla, kuten on tehty alusta saakka.

Hallitus on vakuutellut vakuuttelemasta päästyään, että se ei aja kuntien pakkoliitoksia, vaikka vaaleja edeltävien puheiden perusteella hallituspuolueet eivät yhtenä rintamana asian takana ole seisoneetkaan. Hiljattain ministeri Virkkunen kuitenkin paljasti kymmenen seutua, joille pakkoliitoksia todennäköisesti on tulossa, ja kertoi, että kuntalaisten mielipidettä asiaan tullaan kysymään kansanäänestyksellä. Kansanäänestys ei kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että pakkoliitosten ei pitänyt missään vaiheessa olla vaihtoehto, ja nyt ne sitä ovat. Perussuomalaisten mielestä tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että hallitus on epäonnistunut yhdessä päähankkeistaan, kunta- ja sote-uudistuksessa, ja kieltäytyessään myöntämästä asiaa se on valmis sortumaan jopa pakkokeinoihin.

Kuntauudistukseen liittyvät peruskysymykset ovat perustuslain kannalta ongelmallisia, minkä useat asiantuntijatkin ovat nostaneet esiin. Kuntien itsemääräämisoikeuteen ollaan puuttumassa kovalla kädellä. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä pitää myös kyseenalaisena sitä, että kuntauudistusta pusketaan eteenpäin, vaikka kuntien ja valtion tehtävänjaon selvittäminen on vielä pahasti kesken. Katsomme, että näin keskeisen asian tulisi olla loppuun käsitelty ennen kuin kuntien on saatettava päätökseen yhdistymisselvitykset.

Puhemiehen elämästä

Eilen kirjoitin Seppo Lindblomin kirjasta, tänään heti perään toisen sosialidemokraatin, puhemies Eero Heinäluoman elämänurasta kertovasta kirjasta, Tasavallan vahva mies. Kirja on ilmestynyt vuosi sitten samoihin aikoihin kuin Lindblomin kirja ja on tullut luettua jo aiemmin hyvällä mielenkiinnolla. Kirjan tekstin on kirjoittanut Heikki Saari.

Joku kommentoi jo eilisen kirjoituksen johdosta, että sopisin hyvin demariksi, johon vastasin, että meillä kaikilla on ihmisarvo ja olemme siis yhtä arvokkaita puolueesta riippumatta. Niinpä täytyy kiittää tätä puhemiehen elämästä kertovaa kirjaakin ihan rakentavaksi. Kirjan nimikin kuvaa hyvin päähenkilöä. Sen verran olen häntä eduskunnan puhemiehistössä työskennellessäni oppinut tuntemaan, jotta voin todeta hänen olevan aivan oikealla paikalla ja täysin tehtäviensä tasolla arvostetussa, mutta vaativassa asemassaan.

Kirjasta saa oivan käsityksen demarien vaiheista tällä vuosituhannella, onhan Eero Heinäluoma toiminut puoluesihteerinä, puheenjohtajana, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja valtiovarainministerinä. Myös hallitusneuvotteluista ja yleensä politiikan kulusta 2000-luvulla saa erinomaisen kuvan.

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista puhuttaessa Heinäluoma toteaa SDP:n saaneen torjuntavoiton niin vaaleissa kuin hallitukseen pääsyssäkin. Perussuomalaisista hän ymmärtävästi sanoo Kataisen nostaneen riman heti aluksi liian korkealle vaatiessaan Portugalin tukipaketin ratkaisemista ennen varsinaisia hallitusneuvotteluita. EU-kysymys nousikin sitten lopullisesti perussuomalaisten hallitustien esteeksi tällä kerralla. Neuvottelut olivat kaiken kaikkiaan vaikeat, koska takana olivat poikkeukselliset vaalit!

Myös Eero Heinäluoman osalle tuli hyvä tilaisuus, kun hänelle avautui tasavallan hierarkian kakkospaikka, heti presidentin jälkeen. Tähän sopiikin hyvin 14-vuotiaan Eeron kokemus hänen ollessaan vieraisilla vanhempiensa kanssa tuttavaperheen luona kotikylällä Korsossa. Kun Eerolta kysyttiin hänen tekemisistään, hän kertoi olevansa oppikoulun kolmannella luokalla ja kuuluvansa yhteiskunnalliseen kerhoon. "No, Eerosta tulee sitten presidentti", rouva totesi.

Huojuuko tasavalta

Demarina tunnettu vaikuttaja Seppo Lindblom julkaisi vuosi sitten maamme ja EU:n kriisimaiden aiheuttamaa tilannetta syvästi pohdiskelevan kirjan Huojuva tasavalta.

Poliittisen päättäjän asema ei ole helppo. Lindblom mainitseekin Presidentti Mauno Koiviston kysymyksen, tuleeko päättäjän joskus pettää kansalaisten odotukset, jottei joutuisi pettämään heidän luottamustaan. Harvalta poliitikolta tähän kuitenkaan riittää rohkeutta. Parhaaseen tulokseen pääsemiseksi joskus pitäisi toimia niin kuin parhaaksi nähdään, ajattelematta gallup-kannatuslukemia. Muistan Veikko Vennamon hyvän opetuksen siitä, että toimimme tietysti niin kuin kansalaisista parhaalta näyttää, mutta jos on kyseessä koko Suomelle ensiarvoisen tärkeä asia, silloin  on noudatettava vain maan etua, välittämättä mielipiteistä.

Presidentti Koivistokin on tullut tunnonvaivoihin, kun hänen aloittamansa presidentin valtaoikeuksien riisumisen on edennyt liian pitkälle. Presidentin vallan vähentämiseen ryhdyttiin seesteisessä tilanteessa, kun vielä uskottiin EU:nkin takaavan turvallisuuden ja vakaan taloudellisen kasvun. Edellisen presidentin liiallinen vallan ja Neuvostoliitto-kortin käyttö vaikuttivat tietysti myös.

Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Presidentillä ei esimerkiksi ole enää sanan sijaa hallitusta muodostettaessa. Lindblomin kirjassa pohditaankin edellisten hallitusneuvotteluiden ongelmallisuutta. Kansa saattaa äänestää - ja myös äänesti, tällä kertaa meitä perussuomalaisia - uusia vaihtoehtoja eikä näin ollen enää voida edetä vanhoilla malleilla hallitusta synnytettäessä. Samoin  EU:n kriisimaiden auttamiseen liittyvissä vaikeissa ratkaisuissa pitäisi presidentilläkin olla sananvaltaa. EU-valtahan on siirretty kokonaan pääministerille ja sitä tietä hallitukselle. Nimenomaan heikkojen hallitusten aikana - joita Seppo Lindblom ennustaa näissä epävakaissa poliittisissa tilanteissa syntyvän helpostikin - presidentin  ohjausta voitaisiin hyvinkin tarvita. Täytyy muistaa myös, että presidentin valinta tapahtuu suoralla kansanvaalilla ja jopa innokkaammalla äänestysosallistumisella kuin muissa vaaleissa. Niinpä hänenkin valtansa on kansanvaltaa, samoin kuin parlamentaarisuus, jota nyt korostetaan. Me perussuomalaiset emme muuten ole hyväksyneet presidentin valtaoikeuksien riisumista!

Seppo Lindblomin kirjan nimi, Huojuva tasavalta johtuu paitsi presidentin aseman tarkastelusta myös EU:n kriisimaiden aiheuttamasta ongelmatilanteesta, johon ei näytä löytyvän ratkaisua. Toiveikkaasti tekijä kuitenkin vertaa oman maamme tilannetta Pariisin vaakunan keskellä olevaan vaappuvaan purjealukseen ja sen tekstiin, "huojuu muttei huku". Näin kirjailijakin tarkastelee kansakuntamme tulevaisuutta asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta samalla ihan perustellulla toiveikuudella.

Kuitenkin täytyy tämäkin kirjoitus lopettaa Presidentti Koiviston lentävällä lauseella: "Jotain tarttis tehdä." Koska hyvältä ei tilanne EU-kriisien keskellä näytä.

IHME

Ihmeistä puhuvia kristittyjä katsotaan joskus vähän pitkään, jotkut kun tahtovat pitää ihmeinä kaikkia tapahtumia. Kuitenkin jo kirkkoisä Augustus sanoi, ettei olisi kristitty ellei ihmeitä tapahtuisi.

Tänä iltana sain todistaa ihmeen, aivan uskomattoman asian.

Kuten torstai-illasta kerroin, olin mökkijärvellä jopa soutamassa. Yritin myös laittaa laituria parempaan asemaan, vaikken onnistunut korkean vedenpinnan takia. Illalla kotona ei kännykkää löytynyt mistään eikä siihen soittokaan auttanut mitään. Joskus kadoksissa oleva kännykkä antaa näin itsestään elonmerkkejä.

No ei mitään, seuraava aamuna päivän valjettua ajoin takaisin mökille katsomaan paikkoja. Punainen Nokian Lumia-puhelin näkyi hyvin mökin matalassa rantavedessä. Puhelin ehti liota järvivedessä 17 tuntia. Tuntui, että puhelin oli menetetty. Tilasin uuden puhelimen heti perjantaina eduskunnasta, josta ilmoitettiin sen lähettämisen tapahtuvan vasta maanantaina.

No ei vieläkään mitään, viikonvaihde on ollut tosi rauhallista, kun kännykkä ei ole soinut eivätkä ihmiset osaa enää soittaa lankapuhelimeen, kun on totuttu niin soittamaan yksinkertaisesti vain kännykkään.

Tänään illalla, kun on tehty kaikki kaiken varalta taiteen kaikkien sääntöjen mukaan sim-kortin kuivaamisineen, kuitenkin laitettiin uponnut kännykkä lataukseen. Ja kas kummaa, se pyysi koodinumeroa ja kaikki toiminnat tulivat näkyviin ja niin siihen soittaminen kuin siitä soittaminen rupesi luonnistamaan niin kuin ei mitään.

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi. Tämä voi jostakin tuntua pikkujutulta, mutta kyllä se on IHME. Viisas J.W. von Goethe ei turhaan ole todennut ihmeen olevan uskon rakkain lapsi.

Yksimielisyys on voimaa

Vuoden alussa on monenlaisia järjestäytymisiä. Tänään tämän tehtävät suorittivat Satakunnan perussuomalaiset ja myös Kankaanpään perussuomalaiset.

Satakunnan kokouksessa selvittiin äänestyksittä, kun syyskokouksessa oli äänestää päräytetty piirin puheenjohtajasta. Nyt sen sijaan valittiin sopuisasti piirisihteeriksi Sari Toroska Luvialta, taloudenhoitajaksi Margit Riuttamäki Huittisista ja varapuheenjohtajiksi Pauli Saarinen Honkajoelta sekä Laura Huhtasaari Porista. Ehdokkaaksi puoluehallitukseen tuli nykyinen puoluehallituksen jäsen Seppo Toriseva Raumalta.

Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajien, piirisihteerin ja taloudenhoitajan lisäksi varsinaisina jäseninä Tapio Laurila Kankaanpäästä, Jouko Lindstedt Huittisista, Tommi Salokangas Porista, Kari Sulonen Nakkilasta ja Seppo Toriseva Huittisista.

Paikalla oli myös alueen aiemman järjestösihteerin Riikka Slunga-Poutsalon tultua valituksi puoluesihteeriksi uusi järjestösihteeri Niilo Kärki kertoen toukokuun EU-vaaleihin valmistautumisesta. 14 ehdokastahan on jo nimetty 20 mahdollisesta. Vaalit ovat tärkeät ja niiden kautta haetaan asetelmia eduskuntavaaleihin vuonna 2015, joihin sitten keskitytään kevään vaalien jälkeen. Ehdokkaiksi ilmottautuneita on jo Satakunnassakin ilmaantunut, niistä ei todellakaan tule olemaan pulaa.

Taas kaikki kauniit muistot

Sain olla tänään 83-vuotiaan perheensä äidin, mummun ja isomummun siunaustilaisuudessa, ja jälleen kerran tuli syvästi näkyviin, mitä äiti ja äidinrakkaus merkitsee.

Tilaisuudessa voitiin yhtyä virolaisen heimoveljen (sisar kylläkin) Lydia Koidulan esitettyyn tuttuun runoon Äidin sydän: "Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton/ mi tarjoo lemmen turvaisan ja kätkee onnen kalleimman./ Vain sydän äidin - tunnet sen- näin hellä on ja lämpöinen./ Se riemuitsee sun riemustas, se tuntee huoltas tuskias./ Pois moni kallis mennyt on, sä kauan tunsit kaipion./ Muut korvas aika mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei."

Samoin laulettiin  Väinö Malmivaaran äidin virsi: "Kun äiti meitä palvelee/ ja puolestamme rukoilee,/ niin kuule äidin huokaus/ ja anna huoliin lohdutus./ Nyt kädet yhteen liitämme/ ja äidistämme kiitämme./ Lahjoita, Jeesus laupias,/ äidille ilo autuas."

Saimme myös kuulla lasten toivomuksesta kauniin joululaulun: "Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen/ lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen./ Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin./ Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin./ Mitä ymmärsin, sit´ en tiedä, pyhätunnelman muistan vain,/ sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain./ Näin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen/ ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen./ Niitä lausu ei enää kukaan, mut´ niiden tunnelman/ saan joka joululta mukaan tueks´ vuoden vaikean."

Näin äidin ja mummun lapset ja lapsenlapset saivat kiittää  ja niin saamme me kaikki kiittää äitiämme kaikesta, synnyttäjämme, elämän antajaamme.

Äitien elämä on usein täynnä työtä, ponnistelua ja aherrusta ja sille on ominaista epäitsekäs rakkaus, jolla he - tai parhaat heitä - alati etsivät lastensa parasta itselleen paljoakaan pyytämättä. Siksi saamme kiittää äitejämme ja siksi äidin siunaustilaisuus on aina suuri kiitoksen, mutta myös syvän kaipauksen hetki.                                  

Kutsua noudatettiin

Perinteinen maakuntaliiton vuodenvaihteen vastaanotto oli tällä kertaa Nakkilan kunnan isännöimänä Villilän studiolla eli Villilän kartanon entisen parinsadan lehmän navetan ylisillä, jossa entisenä hyvänä aikana varastoitiin lehmien rehuja. Kyllä oli korkeutta ja pituutta salilla.

Kankaanpäästä kutsua noudatti peräti yhdeksän henkilöä ja erityistä juhlaa oli siitä, että toinen kahdesta Satakuntaliiton palkitsemasta, ansioituneesta satakuntalaisesta oli Taidekoulun johtajana toiminut Liisa Juhantalo.

Ohjelmassa oli tietysti Nakkilan kunnanvaltuuston puheenjohtajan Harri Aallon ja Satakuntaliiton valtuuston puheenjohtajan Reijo Kallion tavanomaiset tervetuliaispuheet. Elokuvatuottaja Timo Koivusalo toimi juontajana ja järjesti kolmen joukkueen välisen elokuva- ja Villilä-aiheisen tietokilpailun, jonka kotipaikkaedun mukaisesti voittivat Nakkilan kunnanvaltuutetut.

Niin oman puolueen kuin muitakin tuttuja näkyi runsaasti ja monenlaisia kuulumisiakin voitiin vaihtaa. ELY-keskuksen johtajan Kari Häkämiehen kanssa pitää hoitaa yksi asia, jota moni on yrittänyt saada jenkoihinsa, jokohan nyt onnistuisi. Noutopöydässäkin riitti kalavaihtoehtoja.

Edellisvuonna oltiin Huittisten kaupungin järjetämällä vastaanotolla kaupungintalolla ja toissavuonna  kokoonnuttiin Porissa Timo Prihtin johtaman puimuritehtaan Sampo-Rosenlewin edustustiloissa, Kokemäenjoen rannalla Konepajanrannassa. Näin kesäisissä tunnelmissa ei olla oltu koolla kuin tänä vuonna, tosin nyt lopultakin rupesi pakastamaan ja Kankaanpäässä maa muuttui jo päivällä valkoiseksi räntäsateen jäljiltä, joka ei tosin 10 km lenkkiä häirinnyt Viidentien risteyksen maisemissa. Vuotta on kulunut 10 päivää, lenkkejä on tehty samoin 10 päivänä!

Ei tällä eikä ensi kaudellakaan

Viime kesä jäi väliin ilman soutamista. Tänään korjasin tämän puutteen ainakin tältä vuodelta soutamalla mökkijärven Majajärven ympäri iltahämärissä. Parissa kohtaa ajoin jäihin, kun jäätä ei erottanut tyynestä vedenpinnasta. Melko vapaa jäistä järvi kuitenkin oli, ehkä viimeistä päivää, koska huomenna perjantaina on luvattu pakastumista ja vesi ei paljoa tarvitse jäätyäkseen uudelleen.

Suomen kansan arvoituksissa on monia eri kysymysvaihtoehtoja aina samaan vastaukseen: "Soutaja ja vene." Kannettava huokaa, mutta kantaja ei tunnekaan. Ennen riippi väsyy, ennenkuin riipin kantaja. Mies menee mukuttaa; jälkeensä katsoo, mutt´ ei taaksensa.

Tämä tällaisena syrjähyppynä, kun päivän lehdessä taas kerran kerrottiin hallituksen kokeilemasta uudesta, suurten kuntien ympäryskuntien pakkoliitoshankkeesta, jota kuntaministeri Henna  Virkkunen ajaa jääräpäisellä sitkeydellä.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja - samaan aikaan 80-luvulla kanssani eduskunnassa ollut - Timo Kietäväinen kommentoi kuitenkin aivan oikein, ettei tällä vaalikaudella ehditä tehdä yhtäkään pakkoliitosta siitäkään huolimatta, vaikka hallitus saisi pakkopykälän voimaan. Ja tähän tekee mieli lisätä, ettei pakkoliitoksia synny seuraavallakaan vaalikaudella, siksi suuria muutoksia ensi vaaleissa tapahtuu puolueiden välisissä voimasuhteissa. Näin ollen myös hallituskoostumukseen tulee remonttia oikein olan takkaa!

Voittojen arvontaa

Karhoismajan Vesireittien kunnostusyhdistyksen arpajaisten osallistuneiden kesken arvottiin 85 voittoa aamulla klo 8 Kankaanpään poliisiasemalla.

Harvat arpajaiset voivat kehua samalla, että kaikki 39 perussuomalaisten eduskuntaryhmän kansanedustajaa ovat ostaneet arvan. Viisi meistä sai jopa voitonkin, osa aika muhkeitakin kuten Pirkko Ruohonen-Lerner Severin höyrypuhaltimen, Laila Koskela ison urheilukassin ja Kimmo Kivelä Metso-mukin.

Päävoittona ollut, Eurohamsterin lahjoittama sähköperämoottori meni kuudesta järvestämme pienimmän eli Äpätinjärven alueen arvanmyyjälle. Muutenkin monet arpalistoja keränneet saivat voittoja, koska ostivat itse runsaasti arpoja.

Periaatteessa vain 25 voittajaa jäi vielä saamatta voittojaan, muut sain viedyksi tai ainakin kartoitetuksi voittajat. Aivan kaikki voitot, kuten kaksi radiopuhelinta eivät vielä olleet jaettavissa.

Koko päivä iltapimeään asti kului Kankaanpäätä kierrellessä. Vielä ennen kuntoreitin valojen sammumista ehdin tehdä kympin lenkin, eikä vieläkään tullut katkosta tämän vuoden jokapäiväiseen lenkkiputkeen.

Mikäs on juostessa, kun on sulat kuntopolut ja lämpöäkin yli 4 astetta, pieni sadekaan ei pahemmin haittaa. Loppuviikoksi tosin on lopultakin luvattu talven tuntua ainakin pakkasasteiden puolesta.

Ystävän virsi

Tänään Länsi-Porin kirkolla siioninvirsiseuroissa veisasimme loppiaisen kunniaksi: "Rakkaamme, Jeesus-lapsi, iloitsemme, kun suloisuuttasi näin katselemme. Vaan kyynel pyrkii hiljaa luomen alta vuotamaan juroltakin katsojalta. Näin veisatkaamme kanssa enkeleiden: Sinulle kiitos, apu langenneiden. On ääni heikko, hidas sydämemme. Siis tulkoon lapsi itse virreksemme." Näin saimme viettää loppiaista oikeassa hengen köyhyydessä.

Etsimättä tuli mieleen Armas Antilan Viimeinen vaivattu -kirjasta kertomus Pohjanmaalta lähteneestä, Kanadan metsäkämpillä loppuaan tehneestä, keuhkotaudin mainarin töissä saaneesta miehestä, joka viimeisillä voimillaan kirjoitti kirjeen veljelleen kotiseudulleen Suomeen: "En mitään niin kaipaa kuin ystävää, joka veisaisi minulle, ja pyhää sakramenttia, joka sieluni lääkitä taitaisi."

Vähän myöhemmin sammui lepattava elämänliekki, mutta Armas Antila jatkaa, että yksinäisen sielun lohduton huokaus löysi tiensä Jumalan luo, joka kirkastaa silmän eikä salli elämän toivon sammua kuoleman yöhön.

Näin mekin saamme Itämaan kolmen tietäjän, Baltasarin, Melchiorin ja Kasparin tavoin viedä omat vaatimattomat lahjamme Jeesus-lapsen, Vapahtajamme käyttöön. Kultaa, suitsuketta ja mirhaa meillä ei ole, mutta jokaisella meillä on omat lahjamme.

Lentistä suomalaiseen malliin

Mahtavaa. Tosi pelaajia, ottivat vielä viidennenkin erän ja samalla koko ottelun voiton, vaikka jo kolmannen erän voitto takasi pääsyn Puolan MM-kisoihin maailman valioiden joukkoon. Ja sitä tietä on mahdollista saada ovia auki olympialaisiin asti, se olisi todella huippua. Toivotaan...

• Ylen uutisvälitys: 
• Suomen 32 vuoden odotus päättyi
Suomen miesten lentopallomaajoukkue on varmistanut paikkansa lajin MM-kisoissa. Edellisen kerran suomalaisväriä nähtiin MM-tasolla 32 vuotta sitten.

Suomen lentopallomaajoukkue juhlii. MM-kisapaikka on varma!

Kuva: Ville Vuorinen

Edellisen kerran Suomen lentopallomaajoukkue on ollut mukana lajin MM-kisoissa vuonna 1982. Argentiinan turnauksessa Suomi hävisi viisi kamppailua ja voitti neljä. Heikki Montosen valmentama ryhmä sijoittui turnauksen 17:nneksi.

Kaiken kaikkiaan Suomi on ollut mukana MM-lopputurnauksessa kuusi kertaa vuosien 1952 ja 1982 välisenä aikana. Kaiken aikojen paras sijoitus on Moskovan kisoista 1952, kun Einar Lindströmin valmentama Suomi oli 11:s.

Tämä on toinen kerta, kun Suomen lentopallomaajoukkue on selviytynyt MM-lopputurnaukseen karsintojen kautta. Aikaisemmin Suomi on yltänyt vastaavaan vuonna 1970.

Suomen MM-kisoihin vienyt joukkue

Passarit
Eemi Tervaportti, Roeselare (BEL)
Mikko Esko, Nizhni Novgorod (RUS)

Libero
Lauri Kerminen, Kokkolan Tiikerit

Yleispelaajat
Antti Siltala, Ajaccio (FRA)
Niklas Seppänen, Kokkolan Tiikerit
Elviss Krastins, VaLePa
Olli Kunnari, VaLePa

Hakkurit
Urpo Sivula, Arkas (TUR)
Olli-Pekka Ojansivu, Kokkolan Tiikerit

Keskitorjujat
Konstantin Shumov, Haching (GER)
Matti Oivanen, Olsztyn (POL)
Jukka Lehtonen, Lugano (SUI)

Päävalmentaja
Tuomas Sammelvuo

Lauvantaipäevää

Lapualla käytihin ja takasitullessa tavoitti jo luvattu räntäsadekin. Auto kyllä meni pesuun. Maan pinta tuli valkoiseksi. Sekaan kuitenkin änkesin eikä vielä tälle vuodelle ole tullut lepopäivää juoksulenkistä: neljä päivää jo sujunut yhtäjaksoisesti ja viime vuoden loppupäivinä lissää.

Hieno urheilupäivä, nitrojännittävän ottelun jälkeen Suomi otti kuin ottikin voiton Kreikasta lentopallossa, Anssi Koivuranta teki historiaa kahden lajin haltijana mäkiviikon osakilpailuvoitollaan, ennestään hienoja sijoituksia yhdistetystä. Kaisa Mäkäräinen oli jo toisen kerran peräkkäin toisena ampumahiihdossa ja hiihtäjätytöt taas kaikki kärjen tuntumassa. Onko Suomi sittenkin yhä edelleen urheilumaa, vaikka sitä tässä on jo vähän eppäilty!

Näin se vaan lauvantaipäevä kului eikä siis huonnoimmin lainkaan.

Makkaroilla menekkiä

10 makkaraa minuutissa, 600 kahdessa tunnissa, eli vipinää riitti perussuomalaisten kojulla Kankaanpään toripäivillä toisen varapuhemiehen makkaratarjoilun merkeissä. Mukana esittäytymässä oli Satakunnan perussuomalaisten meppiehdokas, opettaja Laura Huhtasaari Porista. Väkeä riitti vähän sateensekaisesta säästä huolimatta niin, ettei makkarajono päässyt kertaakaan katkeamaan luvattuna klo 10-12 välisenä aikana.

Mukavaa oli, että myös veteraaniosasto, keski-ikä 92 vuoden tienoilla, oli liikkeellä: Aaro, Niilo ja kaksi Maunoa.

Kuuman kaksituntisen tekivät makkaran jaossa Tuula, Erkki, Tapio ja Reino. Ei tarvinnut tyhjää hamuta eikä tuulta tavoitella.

Monenlaista jutun juurta sai taas puurtavaksi.

Yksi ihmeellisimmistä on kuulemani käytäntö, kun maatilatuen tukioikeudet jäävät vuokrasopimuksen päätyttyä vuokralaiselle eivätkä siirry takaisin maan omistajalle. Tämä käytäntö on ennen vuotta 2006 tehdyistä tukisopimuksista EU-asetuksen perusteella. Suomi ei tahdostaan huolimatta ole saanut sopimukseen muutosta. Ei voi muuta sanoa kuin yhtyä lentävään lauseeseen: Missä EU, siellä ongelma. Järjetön käytäntö!

Moni myös totesi, miten on hienoa, että äänestäjiä muistetaan muulloinkin kuin vain vaalien alla. Eipä muuten pajoa muita ole näin väliajoilla toreilla ja tutuilla näkynyt. Kyllä kansa tietää ja myös muistaa!

Kiitos kaikille niin vaivaa nähneille kuin mukana olleille. Vuosi alkoi näin kannustavissa merkeissä tuttuja tavatessa, moni oli saanut joulukorttitervehdyksenkin!

Presidentti kaipaa rehellisyyttä ja välittämistä

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö oli asialla uudenvuodenpuheessaan.

Toivotti Jumalan siunausta!

"Euroopan Unionin tehtävä on yksinkertaisesti olla vain rehellinen."

"Kevään EU-vaaleissa tehdään Suomen tulevaisuutta."
Äänestäjien olisikin se hyvä huomioda, jotta saataisiin alhainen 40 %:n äänestysaktiivisuus nousemaan.

"Harvojen ruhtinaallisuus on kasvanut aivan uusiin mittasuhteisiin."
Tämä on sitä ahneuden suitsimista, jossa riittää tehtävää!

Ja lopussa ennen toivotuksia Presidentti puuttui sitten toinen toisestamme välittämiseen: "Mitä sinulle kuuluuu, voinko jossain auttaa?"
Näin voisimme toteuttaa lähimmäissuhteemme kultaista sääntöä, joka Jeesuksen sanoin kuuluu: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tätä on rakkauden laki ja rakkaus on lain täyttymys.

Tehtävää riittää meille itsekullekin alkaneena armon vuotena 2014!

Kankaanpään torilla 2.1.2014

Ilta-Sanomien kysely uudenvuodenlupauksesta

Erinomaisen valaiseva esimerkki maassamme harjoitettavasta, mukamas puolueettomasta tiedonvälityksestä:

Ohessa saamani sähköpostipyyntö ja siihen välittämäni vastaus:

Hei,

Olemme tekemässä Ilta-Sanomiin juttua uudenvuodenlupauksista sähköpostikyselyn muodossa. Yritämme saada jutun jo tulevan maanantain lehteen. Olisimme todella iloisia, jos sinulta löytyisi aikaa vastata kahteen kysymykseen lyhyesti. Suuret kiitokset jo etukäteen ja hyvää vuotta 2014!

1. Aiotko tehdä uudenvuodenlupauksen, jos niin millaisen?
2. Teitkö viime vuonna uudenvuodenlupausta, mitä lupasit ja miten lupaus piti?

Ystävällisin terveisin,

Heidi Iivonen

uutispäällikkö

Ilta-Sanomat

040-7176187

heidi.iivonen@iltasanomat.fi


Vastaukseni:

Hei

Olen tekemässä lupausta, että seuraan yhtä päivittäistä hartauskirjaa, jota en vielä ole valinnut. Omistan eri vaihtoehtoja 14 kpl. Kuluneen vuoden seurasin Herättäjä-Yhdistyksen v. 1960 julkaisemaa, eri pappien erittäin puhuttelevista kirjoituksista koottua "Määräosa ajallansa". Lähes kaikki kirjoittajat olivat tuttuja, jo pois nukkuneita.

Ehkä vuosi sitten en tehnyt uudenvuoden lupausta, mutta kuitenkin seurasin tätä hartauskirjaa.

Ystävällisin terveisin

Anssi Joutsenlahti

Eduskunnan 2. varapuhemies


Maanantain 30.12. Ilta-Sanomissa julkaistiin sitten typistetty versio:

Anssi Joutsenlahti, rovasti, kansanedustaja (ps)
-Olen tekemässä lupausta, että seuraan yhtä päivittäistä hartauskirjaa, jota en vielä ole valinnut.

Vastaukselleni annettiin siis kolme ja puoli riviä, parhailla kansanedustajilla oli viisitoistakin palstariviä, Juha Miedosta ja kyläkauppias Keskisestä puhumattakaan, 21 ja 19 riviä!

Vastaukset oli saatu 60 henkilöltä, joista 10 on meitä perussuomalaisten kansanedustajia. Henkilökuvia aukeamalla on 28, joista vain kaksi on perussuomalaisista eli joka viidenneltä. Muilta kansanedustajilta vastauksia oli 36, potretteja 15 eli joka 2,4 eli kaksi kertaa enemmän kuin perussuomalaiset. Tätä se on tasapuolinen tiedottaminen.