Taas vierailijaryhmä eduskunnassa

Vappuaatosta huolimatta 50 henkeä oli vierailulla eduskunnassa. Tämä oli nykyisen eduskunnan aikana ainakin kuudes kerta, kun olen kutsunut 50 hengen linja-autollisen väkeä ja myös huolehtinut kulupuolesta. Nytkin oli väkeä mukana kotipuolesta Pohjois-Satakunnasta ja Huittisten lisäksi osin jopa  Pirkanmaankin puolelta,  ainakin yksi punkalaitumelainen ja keikyäläinen, jotka ovat ulkopuolelta nykyisen Satakunnan.

Koko joukko sai hyvän käsityksen edustajien raadollisuudesta, kun istunnon aluksi luetun ja hallituksen vastattavaksi jätetyn välikysymyksen ja yhden äänestyksen jälkeen istuntosali tyhjeni melko nopeasti. Tunnin päästä istunnon lopussa paikalla oli enää yhden käden sormin luettavissa oleva määrä.

Perussuomalaisten ryhmähuoneessa vieraiden kahvittelun lomassa kävi aika moni kansanedustajistamme aina Timo Soinista lähtien tervehtämässä ja kertomassa edustajantyöstään. Salissa puhuivat perussuomalaisista ainakin Pirkko Mattila, Pertti Virtanen, Ari Jalonen ja Mika Niikko.

Esitin vieraille 12 kysymyksen tietokilpailun, joka koski pääasiassa perussuomalaisten kansanedustajia, koska heistä saa helposti monta mielekästä kysymystä, siksi monipuolinen on edustajiemme koostumus.

Vapun aatonaattona

Pääsihteeri Seppo Tiitinen kertoi Suomen eduskunnan saaneen toiminnan tehokkuutta mitattaessa hopeatilan heti Singaporen jälkeen. Emme siis ihan tyhjänpanttina ole täällä eduskuntatalolla. Sillä lailla sanois Tarvajärvi, joka itsekin oli kauden kansanedustajana, vv. 1970-71. Kekkonen hajotti silloin eduskunnan saadakseen tuen jatkokautensa poikkeuslaille, mutta v. 1972 SMP sai samat 18 edustajaa kuin edellisessäkin eduskunnassa. Silloin ei auttanut muu kuin ostaa 13 seteliselkärankaista poikkeuslain taakse puoluetukilakia muuttamalla ja SMP:hen jäi vain 5 eli Veikko ja Pekka Vennamo, J.Juhani Kortesalmi, Mikko Vainio ja Rainer Lemström.

Vapunalusaika täällä eduskunnassa on hiljaiseloa. Istuntokaan ei kestänyt kuin vähän yli 3 tuntia, josta johdin loppuosasta vajaan tunnin. Kävin lenkillä keskuspuistossa Haagan-Pasilan kohdilla kääntymässä ja menin saunaan, ja sielläkään ei enää ollut ketään muuta noin klo 19.15, vaikka sauna sulkeutuu istuntopäivinä klo 20.

Huominen istunto tulee olemaan tosi lyhyt. Kustantamalleni tutustumismatkalle saapuu 50 kankaanpääläistä ja huittislaista, jotka näkevät sen todellisen eduskunnan arkipäivän. Yleensä kutsuttuni ovat täällä torstaisin seuraamassa kyselytuntia, jonka ajan edustajat istuvat kiinteästi paikoillaan istunnon televisioinnin vuoksi. Huomisessa istunnossa voi ennustaa 10-15 minuutin päässä istunnon alkamisesta olevan paikalla enää tosi vähän edustajia. Kaikilla on kiire kotiin vapunviettoon!

Jämillä

Kansanedustajien kuukausipalaveri pidettiin Jämin Yritysforumissa Jämijärvellä. Paikalla oli neljä kansanedustajaa kuuntelemassa arkkitehti Ilmari Mattilan erinomaisen valaisevaa esitystä Jämin nyky- ja kehitysnäkymistä. Paljon on tehty ja paljon on edelleen tehtävissä ja suunnitelmissa Jämin matkailumaan eteenpäinviemiseksi.

Kunnan terveisinä oli - tietysti - tiestön parantaminen. Yhteys valtatie 3:lle Ikaalisiin olisi parantamisen ja leventämisen tarpeessa. Keskustasta Jämille tarvittaisiin turvallisuutta lisäämäämään kevyenliikenteen väylä, jota voisivat käyttää myös esimerkiksi rullasuksilla hiihtäjät. Yhteys Jämiltä Jyllin kautta Ikaalisten tielle pitäisi saada päällystetyksi, ja olen itsekin tehnyt siitä raha-asia-aloitteita. Jämillä käy vuosittain noin 150.000 matkailijaa eri tapahtumissa, näin teidenkin pitäisi olla liikennöitävissä turvallisesti.

Jämin esittelyn innoittamalla palasin iltapäivällä takaisin tekemään juoksulenkin vanhoilla tutuilla lenkkipoluilla. Jämin harjujen männikkökankaista eivät maastot enää parane. Liikkuminen kauniin luonnon rauhassa on suositeltavaa kenelle tahansa. Siellä lepää niin henki kuin ruumiskin. Terve menoa!

Muuten onkin melkoisen kova viikovaihde taas takana. Perjantaina roskien keruuta, ja tänään Seppo on saanut meidän 21 kilometrin urakkamme valmiiksi, hienoa, olemme melkoisesti etuajassa.

Lauantaina olin siis hautauksessa ja muistotilaisuudessa. Kankaanpäässä pidettiin perussuomalaisten piirikokokous, johon vielä ehdin, en tosin aamupäivän toritapahtumaan makkaratarjoiluineen, jossa mukana olivat meppiehdokkaat Laura Huhtasaari ja Maria Tolppanen. Loppupäiväksi riitti uuden Perussuomalainen-lehden jakelua kerrostaloissa. Sitä urakkaa jäi vähän myös pyhäksi, jolloin olin lisäksi Veteraanipäivän juhlassa ja vuosi sitten pois nukkuneen Seppo Koivusalon muistotilaisuudessa Pilkkumissa. Tänään olin ennen Jämin reissua aamuvarhaisella Aimon hieronnassa, iltapäivällä lenkin lomassa vielä otin viimeiset aurakepit Jämin tien alusta Mertiörantaan asti ja jaoin Perussuomalainen-lehteäkin, vaikka taas kerran se loppui kesken, koska täytyi jättää vapuksi Simon Elon toritapahtumaakin varten satakunta lehteä kaiken varalta. Ihan joka savuun Kankaanpäässäkään lehtijakomme ei yllä.

Puheenvuoroni Kankaanpään veteraanipäivän juhlassa

Arvoisat kunniakansalaisemme, sotiemme veteraanit ja kotirintamalla uurastaneet naiset! Hyvät juhlavieraat!

Voimme tänäänkin kansallista veteraanipäivää viettäessämme täydellä syyllä sanoa, että uhrien ansiosta siniristilippumme voivat juhlistaa tätä vapaan isänmaamme merkkipäivää. Ja te, sotiemme veteraanit ja kotirintaman naiset ansaitsette mitä suurimman kiitoksen itsenäisyytemme säilymisestä. Kansojen Kaitsija, Taivaallinen Isämme on katsonut kansamme puoleen ja antanut meidän pysyä itsenäisenä kansojen suuren meren keskellä.

Minulla on mitä suurin kunnia tuoda tähän perinteiseen juhlaamme maamme korkeimman päättävän elimen, eduskunnan puhemiehistön mitä kunnioittavin tervehdys. Ja teen sen suurella ilolla. Olemme saaneet viettää syyskuun 15. päivästä 8 kuukauden ajan, kuluvan huhtikuun 15. päivään  asti kestänyttä, ensimmäisten säännöllisten valtiopäivien 150-vuotisjuhlamuistoa ja –vuotta. Jo silloin säätyvaltiopäivien ensimmäisten puhemiesten joukossa oli satakuntalainen puhemies, talonpoikaissäätyä edustanut Aukusti Mäkipeska Ruovedeltä. Satakuntahan ulottui silloin niin pitkälle.

Suurelle valtiopäivämiehellemme J.V. Snellmanille kuuluu suuri ansio valtiopäivien koollekutsumisesta. Siksi teitä veteraaneja ja teidän työtännekin  ajatellen sopii hyvin lainata hänen ajatustaan: "Kansakunnan, jolta puuttuu tarpeellinen itsetunto, täytyy joutua halveksituksi. Suomen kansalla, kun se luo silmäyksem viimeksi kuluneisiin 50 vuoteen, on oikeus iloita olemassaolostaan ja saada siitä luottamusta, että se niissä ahtaissakin oloissa, joihin historia on sen asettanut, voi osoittaa samaa tyyntä urheutta, joka on johtanut esi-isät läpi kovien kohtaloitten, ja siten säilyttää ja kartuttaa saamaansa perintöä."

Te olette toimineet tämän Snellmanin ohjeen mukaisesti ja antaneet siitä esikuvan myös meille nuoremmille.

On hyvä, että tänään osaamme antaa koko kansakuntana sotiemme veteraaneille ja kotirintaman naisille teille kuuluvan arvon. Esim. perjantaina saimme veteraanien kanssa olla kunniavieraina Säkylän Porin Prikaatissa. Siellä meitä oli Kankaanpäästä kuusi edustajaa.

En voi olla kertomatta eilisestä tilaisuudesta, jossa vietimme siunaustilaisuuden jälkeen muistotilaisuutta ja lauloimme tietysti virsiä. Mutta vasta kun vuorossa oli tässäkin juhlassamme laulettava Veteraanin iltahuuto, alkoi myös vaimonsa kuoleman vuoksi leskeksi jäänyt puoliso laulaa. Niin tärkeä meille on veteraanien asia: "Laineissa Laatokan mahti, kahlita kenkään ei voi. Veljet sen rantoja vahti, konsa on koittava koi."

V. 2017 saamme juhlia itsenäisyytemme 100-vuotista olemassaoloa. Me olemme eduskunnassa hyvissä ajoin aloittaneet valmistelut, ja eduskunnan rakennusten remontit ovat menossa. Viimeisenä on vuorossa vanhimman eli v. 1931 valmistuneen, arkkitehti J.S. Sirenin suunnitteleman päärakennuksen täysremontti, joka aloitetaan tämän eduskuntakauden päätyttyä keväällä 2015.

Tällaisia 100- ja 150-vuotisjuhlia emme voisi  viettää, ellei teidän veteraanisukupolven itsenne uhraavaa työtä olisi ollut. Meidän nuoremman polven tehtävänä on pitää teistä hyvää huolta koko elämänne ajan ja siitä pidämme vaarin niin eduskunnassa kuin paikallisestikin kaikkien veteraajärjestöjemmekin kautta, ovathan sotainvalidien, sotaveteraanien ja rintamaveteraanien liputkin täällä juhlassamme muistuttamassa tärkeästä tehtävästämme.

Näin saamme mennä kiitollisin kohti tulevaisuutta.

Piirikokousta

Kankaanpää sai olla perussuomalaisten piirikokouksen isäntänä. Hyvin tämä vastuu kannettiinkin, vaikka en itse päässyt kuin piipahtamaan torilla ja kaupungintalolla. Niin paljon on eteenpäin päästy, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Järjestelyt menivät kertakaikkisesti nappiin Tapio Laurilan sotilaallisella järjestelykyvyllä ja organisoinnilla: kaunis ja lämmin sääkin teki osansa päivän onnistumiseen.

Muistojen Huovinrinteellä

Päivän hienoa antia oli osallistua varuskuntapalveluspaikassani Säkylän Huovinrinteellä Porin Prikaatin veteraaneille tarjoamaan lounaaseen tutussa ruokalarakennuksessa. Monia veteraaneja eri puolilta Satakuntaa tunsinkin, koska olen monella tavalla mukana kaikkienkin veteraanijärjestöjemme työssä: valtakunnallisessa veteraaniasiain neuvottelukunnassa, Satakunnan sotainvalidien hallituksessa, Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana, Kankaanpään Sotainvalidien varapuheenjohtajana ja Kankaanpään Rintamaveteraanien sihteerinä. Paikalla oli muuten Kankaanpäästä meitä Kankaanpään Rintamaveteraanien jäseniä kuusi henkeä, muita meiltä ei sitten ollutkaan tällä kerralla. Sää oli mitä hienoin ulkona olleiden prikkaatin ajoneuvojen tutustumiseen Porilaisaukiolla.

Iltapäivä ja ilta kului nopeasti taas valtatie 23:n varrella, urakka lähenee uhkaavasti loppuaan, enää  900 metriä on jäljellä Pori-Parkanotien ja Pohjanmaantien risteyksen liikenneympyrästä Parkanon suuntaan. Seppo Sillanpää on myös ahkeroinut kanssani. Kahteen pekkaan olemme jo urakoineet tienvarsiputsausta yli 20 km, tarkalleen sanoen 20 km 200 metriä. Muuten on sujunut hyvin, mutta heti roskien poiston jälkeen ilmestyy uusia roskia. Mikä valta saisi Suomen pysymään siistinä!

Eduskuntapäivää

Suomen Perusta julkaisi kirjan "Pakkoruotsi vai hyötyruotsi" ja julkisti sen Ostrobotnialla.

Eduskunnassa kansliatoimikunta, ryhmäkokous, puhemiesneuvosto, kyselytunti ja sen jatkeena täysistuntoa kello 20.17 asti, viimeisen tunnin ja 37 minuuttia johdin puhetta.

Teuvo Hakkarainen oli tällä kerralla perussuomalaisten pääkysymyksen esittäjänä työpaikkojen katoamisesta. Näinhän on käynyt Teuvon omaan maakuntaan tulleesta valonpilkahduksesta, Metsä-Groupin Äänekosken miljardi-investoinnista huolimatta.

Illalla vielä osittain istunnon aikaan oli puhemiehen vastaanotto säännöllisen eduskuntatyön 150-vuotisjuhlavuoden järjestelyihin osallistuneille. Illanistujaisissa on aina mielenkiintoista kuunnella pääsihteeri Seppo Tiitisen valtavaa kokemusta tapahtumista maamme poliittisen historian eturivin paikoilta vieläpä hänen elävästi kertomanaan.

Lavian kävi nyt näin

Antoisa päivä jo heti eduskunnassa, illalla vielä ehdin Kankaanpään kaupunginvaltuustoon äänestämään 21-14 lopputulosta Kankaanpään kaupunginhallituksen esityksen (äänin 5-4) mukaisesti, ettei Kankaanpään ja Lavian kuntaliitossopimusta hyväksytä. Lavia oli äänin 9-8 Kankaanpään liittymisen puolesta, ja nyt kuntaministeri Virkkusella on tehtävänä kriisikunnan liittäminen Poriin.

Tietysti hyvin ymmärrämme, kuten monet puheenvuoron käyttäjätkin sanoivat, että Lavia kuuluu Pohjois-Satakuntaan ja kaikkien pohjoissatakuntalaisten kuntien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Vaikka yhdistymissopimuksessa kauniisti vakuutettiin, että kaupungin taloutta hoidetaan yhdistymisen jälkeen  vastuullisesti ja suunnitelmallisesti, ei siihen yksinkertaisesti voinut uskoa, koska sopimuksessa ei puhuta sanaakaan yhdistyvien kuntien virkojen yhteensovittamisesta eikä liioin kerrota, miten talouspuolesta aiotaan tehdä kannattava. Konsulttitoimistokin toteaa liitoksen jälkeen syntyvän vuoteen 2016 mennessä  13 miljoonan euron alijäämän.

Varsinkin viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä pidimme Laviaa kehittyneempänä kuntana kuin omaa Kankaanpäätämme. Ensimmäiset ylioppilaammekin kävivät koulua Laviassa ja siellä käytiin paljon kunnanlääkärin vastaanotollakin. Nyt osat ovat vaihtuneet.

En malta olla mainitsematta 45 vuoden takaisesta asiasta. Nykyisenkin Kankaanpään valtuuston puheenjohtajan kanssa uusina kansanedustajina teimme ensimmäisen kuntavierailumme juuri Laviaan ja pistäydyimme myös pitkäaikaisen hammaslääkärimme, lavialaisen Jaakko Antilan pankinjohtajaveljen kesämökillä Lavi-järven rannalla. Meillä kankaanpääläisillä ja lavialaisilla on siis pitkät ja läheiset suhteet. Mutta ei sekään auta tässä taloustilanteessa.

Olemme näet pakkoraossa ja siksi on ajateltava - valitettavasti - että edes yksi kunta pelastuu ja ettemme molemmat yhdessä tule kriisikunnaksi. Jäljelle ei jää kuin Kankaanpää, jota meidät kaupunginvaltuutetut nimenomaan on valittu puolustamaan. Emme siis voi tässä taloustilanteessa pelastaa Laviaa, niin paljon kuin sen haluaisimmekin tehdä. Kaiken lisäksi lavialaiset itse ovat saattaneet itsensä tähän kriisikuntatilanteeseen. Ja on hyvä muistaa, etteivät ainakaan perussuomalaiset ole sitä olleet aiheuttamassa.

Porikaan ei ota Laviaa vapaaehtoisesti, vaikka saa kaksi kertaa suuremman yhdistymisavustuksenkin valtiolta kuin Kankaanpää olisi saanut. Mutta pakon edessä Pori sitten on valmis liitokseen. Ei tietenkään Lavia osana Poria kuitenkin kaukana kaupungin keskustasta ole mikään kehuttava, on siellä nyt ainakin tuloveroprosentti prosenttiyksikköä Laviaan tai Kankaanpäähän verrattuna ja onhan Porilla kieltämättä leveämmät hartiat kuin meillä Kankaanpäässä. Ja tietysti säilyy edelleen paikkakuntiemme läheinen maantieteellinen yhteys esim. kaupoissa käyntiin ja muuhunkin asiointiin.

Verstaalle

Tänään tultiin taas hiljaisen viikon tauon jälkeen verstaalle pääkaupunkiin. Johdin istunnon loppuun eli 2,5 tuntia. Esillä oli monien mielenkiintoisten hallituksen lakiesitysten lähettäminen valiokuntakäsittelyyn: uusi esitys kuntien valtionosuuksien määräytymisestä, vuorotteluvapaalain ehtojen tiukentamisesta, Etelä-Konneveden kansallispuiston perustamisesta. Nämä kolme asiaa puhuttivat eniten.

Kuntien valtionosuuksien menettäjiin kuuluvat lähes kaikki  Satakunnan kunnat yhteensä 37,4 miljoonan euron edestä. Tää todella korutonta on kertomaa! Kuntien valtionosuuksien laskentaperusteita on ollut tähän asti yli 50, nyt painotetaan ikäjakaumaa ja sairastavuutta.

Marian tavoin saamme viedä itkumme Herrallemme

Kankaanpään kirkossa tänään 2. pääsiäispäivänä:

Rakkaat Ystävät

Eilen illalla saimme pitää Jämijärven kirkossa messun kaikkia koskettaneen, järkyttävät 8 kuolonuhria vaatineen Jämin lento-onnettomuuden johdosta. Tuntui kuin yht´äkkiä olisi pääsiäisen riemullinen ylösnousemuksen sanoma muuttunut takaisin juuri vietetyn pitkäperjantain ja Vapahtajamme ristiinnaulitsemisen murheen ja tuskan suureksi päiväksi. Todella moneen perheeseen on tullut itkun aika ja me kaikki tunnemme sanomatonta myötäelämistä rakkaansa menettäneitä kohtaan.

Mutta myös tekstimme alkaa kertomalla, kuinka Maria Magdaleenan seisoi Jeesuksen haudan ulkopuolella ja itki.

Hänen kyyneleensä muuttuivat kuitenkin iloksi. Toteutui vuorisaarnan sana: ´autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.´ Siionin virsien esipuheessakin sanotaan, että juuri murheen keskellä veisaa Siioni kaikkein heleimmin kiitosta Herralle.

Jeesuksen opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet hänen puhettaan siitä, että hän on menevä pois. Kun Jeesus ristiinnaulittiin, he joutuivat syvän epätoivon valtaan hämmentyneinä ja järkyttyneinä ja piiloutuivat suljettujen ovien taa. Kaikki näytti olevan lopussa. Heillä oli vain murheensa.

Tekstimme Maria Magdaleena, yksi kaikkein uskollisimmista Jeesuksen seuraajista meni kuitenkin Herransa ja Mestarinsa haudalle. Maria oli rakastanut paljon ja kärsinyt paljon, hän oli kokenut itsessään riivaajien hillittömän temmellyksen, mutta vapautunut niistä Jeesuksen parantamana – hän oli kastellut kyynelillään Jeesuksen jalat ja kuivannut ne päänsä hiuksilla – hänen harhautunut rakkauselämänsä oli puhdistunut ja löytänyt aivan uuden, taivaallisen suunnan ja hän oli myös seisonut viimeiseen asti Jeesuksen ristin juurella.

Nyt Maria oli Jeesuksen haudalla suru sydämessään tehdäkseen viimeisen rakkaudenpalveluksen; voidellakseen ruumiin tuoksuöljyllä. Ja itkiessään Maria kurkisti sisälle Jeesuksen hautaan, jossa hän näki kaksi valkopukuista enkeliä siinä paikassa, jossa Jeesuksen ruumis oli ollut. Mutta heillekin Maria vain selitti: ´minun Herrani on viety pois enkä tiedä, mihin hänet on viety.´ Näin Maria etsi Herraansa kyynelin, ja suuri armo saikin tapahtua hänelle: hän etsi kuollutta ja löysikin elävän Herransa, sillä  kääntyessään pois kalliohautakammiosta hän näki  miehen, jota luuli ensin puutarhuriksi ja jolta Maria kysyi: ´jos olet vienyt Jeesuksen pois, sano mihin olet hänet laittanut.´ Ja silloin mies, Jeesus sanoin: ´Maria´ ja vasta sitten Maria tunsi Mestarinsa vastaten: ´Rabbuuni, opettaja´ ja näin Jeesuksen pyynnön mukaisesti Maria sai viedä tiedon opetuslapsille: ´Minä olen nähnyt Herran.´ Hänestä tulikin nyt elämän sanansaattaja, ei yksin omalle piirilleen, vaan kaikkien aikojen kristityille.  Hän sai olla pääsiäissanoman ensimmäinen julistaja: ´Herra elää!´

Maria sai viedä lohdutuksen ja rakkauden sanan sureville opetuslapsille, joita Jeesus kutsui nyt veljiksi, aikaisemmin hän oli sanonut heitä palvelijoiksi, opetuslapsiksi. Vähän ennen kuolemaansa, opetettuaan heitä rakastamaan toisiaan niin kuin Jeesus itse rakasti heitä ja kerrottuaan, ettei suurempaa rakkautta kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta, Jeesus sanoi: ´Te olette ystäviäni. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.´ Ja silloin Jeesus vielä kerraten toisti. ´Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.´

Mikä armon evankeliumi! Mitä itket? Jeesuksella on yhä edelleen usein syytä kysyä näin. Maailmamme on täynnä surua ja kyyneliä. Näinä päivinä olemme sen taas kipeästi saaneet tietää ja kokea. Ensin maailmanlaajuisesti,  niin Syyriassa, Ukrainassa, Etelä-Korean laivan haaksirikossa ja nyt aivan lähellä Jämin lentoturmassa.  Ja meistä itse kullakin voi olla omat syymme kyyneleillemme. Niinpä saamme viedä kyyneleemmekin Hänen, Herramme ja Vapahtajamme eteen, hän voi muuttaa ne ilon kyyneleiksi. Hän voi sanoa: ´Kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat,´ tai paimenpsalmin sanoin: ´Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.´

Ja pääsiäisen ylösnousemususko on juuri sitä, että me pienet ihmiset saamme uskoa ja turvata ylösnousseeseen suureen Vapahtajaamme. Mariastakin kerrotaan tekstissämme, että Herran sanan kuultuaan hän kääntyi. Näin mekin saamme kääntyä ja kuunnella aivan yksinkertaisesti, mitä Herra puhuu. Aivan selvällä suomenkielellä voimme vastata: ´Puhu Herra, palvelijasi kuulee.´ Tahdon olla uskoni heikkoudesta huolimatta sinun omasi elämässä ja kuolemassa. Ja kerran Jumala itse on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet ja hän tahtoo viedä meidät kotiin, sinne, mistä virressäkin kerrotaan: Mun syntisyyteni, syyn kyyneleihini, saan siellä vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen ja kyyneleeni kiitosvirteen iäiseen."

2. pääsiäispäivänä

Tänään olen saanut tarjota vaimon keittämiä - Nikkolan Leenan avustamana - nimipäiväkahvejani kahdesti. Ensin Kankaanpäässä nuorisoseurantiloissa Herättäjän päivän siioninvirsihetken aluksi lähes viidellekymmenelle hengelle, ja vielä illalla perussuomalaisten ja vihreiden yhteisessä yli 20 hengen ryhmäkokouksessa.

Ryhmässä oli esillä valtuustossa päätettävä Kankaanpään suhtautuminen Lavian kanssa tehtyyn kuntaliitossopimukseen. Jari Koskelan kanssa toimitimme messun, tekstinlukijoina olivat Elina Kangas ja Kristiina Peltomaa, kolehdinkantajina Jukka Juhola, Hannu Kiviharju, Pekka Nikkola, Matti Ranta, Teuvo Roskala ja Seppo Sillanpää. Jari pitää kaupunginvaltuuston kokouksessa vielä ryhmäpuheenvuoron.

Lankalauantaita

Lankalauantaina oli neljän peräkkäisen lauantain kolmas siunaustilaisuus. Vielä viideskin olisi tullut samaan ketjuun, mutta siitä täytyi kieltäytyä, koska silloin olemme linja-autoporukalla Oulussa Perussuomalaisten puolueneuvostossa koko viikonlopun, perjantaista sunnuntaihin.

Luin tänään hautajaisten muistotilaisuudessa Jaakko Haavion runoja ja mainitsin hänen olleen Martti Haavio eli P. Mustapään veli, isänsäkin oli pappi ja Jaakon poika myös. Jaakko Haaviolla on monia iäisyytuntoisia, todella hyvin hautaustilaisuuksiin sopivia runoja.

Kotoinen muistotilaisuus vietettiin tutun suvun kesken. Ennen ja jälkeen tilaisuuksien olin taas valtatie 23:n varressa; vähän toista kilometriä on taas puhtaana roskista, jäljelle jäi vielä kolmisen kilometriä tekemätöntä työtä. Aurakeppejäkin on otettu 2/3 yli 60 kilometristä, joten siinäkin on yhden reissun työt jäljellä, kaksi reissua on tehty.

Ja nyt on sitten Pääsiäinen. Pidän I pääsiäispäivänä klo 22 messun Jämijärven kirkossa ja II pääsiäispäivänä klo 10 yhdessä Jari Koskelan kanssa messun Kankaanpään kirkossa. Messun jälkeen on kirkkokahvit ja Siioninvirsihetki viereisessä nuorisoseurantilassa. Tervetuloa!

Pitkäperjantaina

Näin suurena kärsimyksen päivänä ei voi muuta kuin yhtyä sanoihin vaikene puhe huulten, vain sydän sanoa nyt voi. Runoilijat sanelevat tunteemme syvästi ja vain muutamalla sanalla.

Kansainvälisesti tunnetuin kirjailijamme Mika Waltari (papin poika muuten) kirjoitti pitkäperjantaihin sopivan runon Sun ristis juurehen:

"Oi Natsarealainen, sun ristis juurehen ma palvistus.
Sa tiedät kyllä, mikä sun ristis juurehen on vienyt mun.

Oi Natsarealainen, oon sairas kokonaan ja vapisen.
Maailman teiltä vienyt ei silta ainutkaan mua onnehen.

Oi Natsarealainen, ei tähteäkään näy nyt yllä pään.
Oi auta, auta, muuten mun tieni jälleen käy pois pimeään.

Sa tiedät kyllä kaiken, sen mitä pakenen. Yö saartaa mun.
Oi natsarealainen, sun ristis juurehen ma polvistun."


Jaakko Haavio puolestaan kirjoittaa runossa Pyhien yhteys:

"Äiti, katso poikaasi,
poika äitiäsi!
Silmät silmiin katsovat
ja käteen tarttuu käsi.

Ristin luona sydämet
yhtyy ihmislasten,
niiden, jotka nojaavat
ristin puuta vasten.

Tuntematon tutulta,
vieras rakkaammalta
veljeltäkin tuntuu, jos
sen löytää ristin alta.

Ristin kansa, pyhä perhe
toisiaan ei jätä.
Yks jos lankeaa tai kärsii,
kaikilla on hätä.

Veri  vettä sakeampi -
vielä vahvempana
sydämien liittona
on armahduksen sana."

Makkarasoppaa

Hyvän kollegani, kansanedustaja Jari Myllykosken kanssa tarjosimme edellisen vuoden tapaan kiirastorstaina soppaa Kankaanpään torilla. Samalla toimme esille nuoria meppiehdokkaitamme. Perussuomalaisilta on Satakunnasta ehdokkaana Laura Huhtasaari ja vasemmistoliitolta Erno Välimäki. Molemmat olivat tietysti paikalla. Makkarasoppaa kehuttiin, ilma suosi ja tunnelma oli korkealla. Koko kenttäkeittiöllinen soppaa kului tunnissa.

Porinaa riitti vielä sopan loppumisenkin jälkeen, Helena ja Reijo Ojennus järjestivät mehutarjoilua ja monenlaista materiaalia oli tarjolla. Tulitikkuaskini menivät kuin kuumille kiville: näitä sinnikkään papin "rötösherrat kiinni" -etiketeillä varustettuja askeja riittä yhä vaan.

Päällimäisenä keskustelunaiheena oli tietysti juuri nyt ajankohtainen Kankaanpää-Lavia -liitossopimus. Kankaanpään kunnanhallitus oli juuri sopivasti päättänyt perussuomalaisten ja demarien äänin, ettei sopimus anna aihetta jatkokäsittelyyn eli hyvksymiseen, koska siinä ei sanallakaan puututa kuntien virkojen yhteensovittamiseen eikä muutenkaan puhuta mitään talousasioista, jotka nimenomaan pitäisi samassa yhteydessä ratkoa. Molemmat kunnathan tekevät jatkuvasti alijäämäisiä tuloksia, ja kuntaliitoksen myötä astuisi voimaan viiden vuoden irtisanomissuoja.

Kankaanpäässä on vielä tulossa perussuomalaisten monta meppivierailua ennen toukokuun 25:nnen päivän EU-vaaleja, huippuvieraana itse Timo Soini, vaikkei hän itse olekaan ehdokkaana. Nähdään ja kuullaan siis paljon EU-kriittisiä puheenvuoroja 11-kohtaisen EU-vaaliohjelmamme mukaisesti.

Työtä riittää tekevälle

Kerron vähän kuluneen alkuviikon toimista, kun eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut tulla lainkaan kirjoittamaan. Näin vastasin viestiinkin, jossa kysyttiin vieläkö olen täällä netissä.

Eduskunnan vapaa viikko on todella pyörähtänyt täydessä, voisi sanoa jopa sekamelskassa aamusta iltayöhön. Joka päivä on päästy vähän eteenpäin tienvarsiroskien keräämisessä, yhtenä iltana otettiin jo aurakeppejäkin pois parisenkymmentä kilometriä, vain kaksi keppiä oli niin jäässä, ettei saatu irti.

Tänään olin onnibussin kyydissä Mansessa, Israelin Ystävien liittohallituksen kokousta johtamassa. Asioita ja puhumista riitti kolmeksi tunniksi ja valmisteltiin myös liittokokousta, joka pidetään la 24.5. Kalevan kirkon seurakuntasalissa. Kankaanpäässä on elokuun 23.-24. päivinä Israel-konferenssi eli Israelin Ystävien vuosittainen valtakunnallinen kesätapahtuma.

Ei päin prinkkalaa, vaikka Brinkkalan talossa

Sain viedä eduskunnan puhemiehistön tervehdyksen Turussa pidettyyn, säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlaseminaariin Brikkalan talon salin arvovaltaiselle yleisölle. Olin paikalla myös juhlan pääjärjestäjän Lauri Palmusen kutsusta, tulimme samaan aikaan eduskuntaan v. 1979. Paikalla juhlaseminaarissa oli myös toinen varsinaissuomalainen Lauri, nimittäin Heikkilä Mietoisista, jonka kanssa tulimme kansanedustajiksi v. 2011 ja vieläpä samaan eduskuntaryhmään.

Osanottajien joukossa oli myös muita paikallisia kansanedustajia, jotka käyttivät kommenttipuheenvuoroja: Ilkka Kanerva, Heli Paasio ja Stefan Wallin. Entisiä, omana aikanani eduskunnassa olleita olivat myös Helin isä Pertti Paasio ja Jukka Mikkola.

Helsingin yliopiston dosentti Kristiina Kalleinen piti alustuksen vuoden 1863 valtiopäivien merkityksestä. Lauri Palmunen oli koonnut kuvakavalkadin varsnaissuomalaisista vuoden 1863 valtiopäivämiehistä. Nykypäivän politiikasta alusti Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen dosentti Erkki Railo aiheenaan "Eduskunta poliittisena areenana nyt ja tulevaisuudessa".

Itselleni tilaisuus ja avauspuheenvuoro olivat sikälikin mieluisia, että olen entisen Turun ja Porin läänin pohjoisen osan, Satakunnan asukas ja vuoden 1863 valtiopäivien talonpoikaissäädyn puhemies Augusti Mäkipeska oli myös silloisesta Satakunnasta, Ruovedeltä.

Vaikka olimme siis koolla Brinkkalan salissa, ei tilaisuus suinkaan mennyt päin prinkkalaa, vaan pikemminkin päinvastoin!

Säännöllistä valtiopäivätoimintaa 150 vuotta

Säännöllisellä valtiopäivätoiminnallamme on todella pitkä kaari historiasta tähän päivään. Olemmekin loppusuoralla viettämässä viime syyskuun 15. päivänä alkaneiden ja ylihuomenna päättyvien, säännöllisen valtiopäivätoiminnan aloittaneiden valtiopäivien 150-vuotista juhlavuotta. Juuri tämän juhlitun 8 kuukauden ajankohdan kestivät nuo säännöllisen valtiopäivätoiminnan ensimmäiset valtiopäivät. Keisari Aleksanteri II avasi säätyvaltiopäivät juhlallisin menoin vuonna 1863. Aleksanteri I:n myöntämistä, koko maamme ensimmäisistä Porvoon valtiopäivistä ehtikin kulua melkoisesti vuosia; ne pidettiin vuonna 1809. Aleksanteri II patsaan jalustassa ovat juhlavuotemme tunnukseksi otetut sanat: Lakia – Työtä – Rauhaa - Valoa

Tänä päivänä elämme mielenkiintoisessa vaiheessa koko eduskuntatyötämme ajatellen. Hallituksemme on melkoisessa myllerryksessä puolueiden ja henkilövaihdosten johdosta ja olemme nähneet normaalista enemmistöparlamentarismista poiketen senkin, että kaikki eduskuntapuolueet – niin hallitus- kuin oppositiopuolueet - ovat yhdessä tehneet koko vaalikauden ehkä merkittävimmän päätöksen ja uudistuksen ratkaisemalla kuuluisan SoTe-sopan umpisolmun.

Onkin varmasti paikallaan palata historian opetuksiin ja suuren valtiopäivämiehemme J.V. Snellmanin ajatuksiin.

Hautaukset ovat koskettavia

Tälläkin hetkellä minulla on neljän peräkkäisen lauantain putki hautaan siunaamisissa. Ne ovat aina ainutlaatuisia, koskettavia tilanteita, joissa ei koskaan ole kahta samanlaista. Erityisesti omaisille ainutkertaisia ja muistoihin jääviä koko jäljellä olevan elämän ajaksi.

Viime lauantaina sain olla siunaamassa 92-vuotiasta leskeä, jonka itsensä ja myös miehensä vanhin veli olivat kokeneet sankarikuoleman sotiemme aikana. Se oli sitten muuttanut molempienkin elämän kulkua ja suunnitelmia. Sota julmasti kosketit.

Ennätysmäärä hallituksen kaatajia

Epäluottamuslause-esitys tämän päivän istunnossa:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen pirstaleinen perhepolitiikka ei ole onnistunut parantamaan perheiden hyvinvointia. Toistuva lapsilisien leikkaaminen on omiaan heikentämään erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden asemaa. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken puolestaan hankaloittaa perheen ja työn yhdistämistä sekä lisää valtion ja kuntien velkaantumista. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsiperheille laadukkaita palveluita. Edellä esitetyin perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Äänin 92-80, poissa 27, hallitus sai jatkoajan. Meistä perussuomalaisista poissa oli 4, samoin muusta oppositiosta 4. Vaikka kaikki opposition edustajat olisivat äänestämässä, kokoon saataisiin 88, sekään siis ei olisi riittänyt. Joka tapauksessa nyt käytiin tämän eduskuntakauden tiukin äänestys, minkä tietysti aiheutti vasemmistoliiton siirtyminen pois hallituksen riveistä.

Päivän juhlahetki vietettiin heti aamulla, kun eduskunnan puhemies tarjosi meille Pohjoismaiden parlamenttien parhaana hiihtojoukkueena viimevuotiseen tapaan mitalikahvit puhemiehen edustustilassa. Saimme lähes parikymmentä mitalia Sotkamon Vuokatin parlamenttihiihdoissa. Viime vuonna hiihdimme Åressa Ruotsissa ja ensi talvena Norjan Trondheimin lähellä.

Lapsilisäleikkauksesta välikysymys

Huomenna äänestää prätkäytetään taas kerran hallituksen luottamuksesta. Tänään käytiin kello 22.30 asti kestänyt, aika ajoin kiivaskin väittely hallituksen lapsilisäleikkauksista:

1. lapsi -8,75 euroa,
2. lapsi -9,67 euroa,
3. lapsi -12,34 euroaa,
4. lapsi -14,13 euroa,
ja seuraavista -15,93 euroa.

Melkoisen loven tuo leikkaus tekee kuukausittain puhumattakaan koko vuodesta, varsinkin pienituloisille lapsiperheille. Esim. 45 sentin veronkorotuksella tupakkiaskiin saataisiin valtion kassaan vastaava 110 miljoonan euron tulo.

Välikysymyksen allekirjoittajina ovat perussuomalaiset, keskustapuoluelaiset ja vasenryhmä. Ensimmäinen allekirjoittaja Hanna Mäntylä (ps) sai käyttää hallituksen vastauksen jälkeen ensimmäisen puheenvuoron. Hän totesi, että eduskunnassa on aivan liian monta, jotka ovat täysin vieraantuneita tavallisen ihmisen arjesta, mistä ministeri Susanna Huovinen sai aiheen puuttua lausuntoon useammankin kerran kieltäen sen. Hanna totesi lapsilisien leikkaamisen olevan lyhytnäköistä ja että tällaiset epäinhimilliset päätökset murtavat hyvinvointiyhteiskuntamme perusteita. Hallituksen perhepolitiikasta puuttuu sekä sydän että järki.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa Maria Lohela kertoi Kelan tilastojen mukaan Suomesta maksetun vuonna 2013 ulkomailla oleville lapsille lapsilisää ja kotihoidontukea yli 3 miljoonaa ja lisäksi ulkomaalaisten perheiden täällä asuville lapsille lähes 80 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset vastustavatkin EU:n lonkeroiden ulottamista sosiaaliturvaamme sisämarkkinoiden varjolla. Sosiaaliturvan pitää olla kansallisen toimivallan piirissä. Juuri pienipalkkaisten lapsiperheiden kukkarossa tämä hallituksen ajama lapsilisien leikkaaminen tuntuu kaikkein kipeimmin.

Epäluottamuslause-ehdotus:
"Eduskunta katsoo, että hallituksen pirstaleinen perhepolitiikka ei ole onnistunut parantamaan perheiden hyvinvointia. Toistuva lapsilisien leikkaaminen on omiaan heikentämään erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden asemaa. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken puolestaan hankaloittaa perheen ja työn yhdistämistä sekä lisää valtion ja kuntien velkaantumista. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsiperheille laadukkaita palveluita. Edellä esitetyin perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Välikysymyskeskustelussa käytettiin 124 puheenvuoroa, joista keskusta 34, perussuomalaiset 30, demarit 18, kokoomus 15, vihreät 7, vasemmistoliitto 6, kd, rkp ja vasenryhmä 2, James Hirvisaaren ryhmä 1. Keskustelua käytiin kello 17.00-22.30 eli viisi ja puoli tuntia, josta olin johtamassa kaksi ja puoli tuntia.

Sveitsin liittopresidentti vierailulla

Hänen Ylhäisyytensä Sveitsin liittopresidentti Didier Burkhalter seurueineen teki lyhyen vierailun eduskuntaan eilen. Vastaanotimme hänet valtiosalissa, ja sen jälkeen oli keskustelutilaisuus puhemiesneuvoston huoneessa.

Sveitsin hallintojärjestelmän mukaisesti presidentin pesti on vain vuoden mittainen, niinpä Burkhalter on myös ulkoministeri 1.1.2012 lukien ja toimii tämän vuoden ETYJ-puheenjohtajana, koska tehtävä on täksi vuodeksi langennut Sveitsille.

8 miljoonan asukkaan Sveitsi on poikkeuksellinen Euroopan maa siinä mielessä, että sen jäsenhakemus EU:hun jäädytettiin, kun ETA-sopimus jäädytettiin kansanäänestyksellä v.1992. Vain alle 20 % asukkaista kannattaa jäsenyyttä. Viimeksi kansanäänestyksellä rajoitettiin maahanmuuttoa.  Maalla on 26 kantonia ja niillä on hyvin paljon oikeuksia, joten liittovaltiotaso on suhteellisen ohut rajoittuen pääasiassa puolustus- ja ulkopolitiikkaan.

Diplomaattisuhteet Suomen kanssa Sveitsi on solminut jo 1926. Kauppaa on tehty vuositasolla - viimeksi v. 2013 - 1,42 miljardin edestä niin, että kauppataseemme on jopa ylijäämäinen 47 miljoonaa. Eliniänodote on Suomea korkeampi, miehet 80.5 vuotta (Suomi 77.3) ja naiset 85 vuotta (Suomi 83.8).

Sveitsi on yksi Euroopan hyvinvoivimmista maista ja esimerkkinä siitä siellä toimii 25        kansainvälisen järjestön päämaja. Sveitsin presidentin vierailu ei siis ollut suinkaan turha matka maahamme, ja hän sai kaiken kaikkiaan arvoisensa vastaaoton tavaten myös päämisterin ja kahdesti presidentin.

Kehysriihituloksien eduskuntakeskustelua

Eduskunnassa keskusteltiin tänään klo 14.00-21.45 hallituksen rakennepoliittisesta selonteosta vuosille 2015-2018 peräti 162 puheenvuoron mitalla. Omassa puheenvuorossaan edustaja Arja Juvonen totesi, että käsiteltävänä on horjuvan hallituksen päättötyö. Puheenvuorot puolueittain jakaantuivat tällä kerralla: keskusta 40, perussuomalaiset 33, demarit 32, kokoomus 27, vasemmistoliitto 13, vihreät 7, rkp, kd ja vasenryhmä 3, muutos2011 yksi puheenvuoro.

Oppositio lyttäsi tietysti hallituksen suunnitelmat ja koko kauden onnistumiset maan rakoon. Perussuomalaisten ryhmäpuheen pitänyt Kaj Turunen olisi halunnut energiapoliittisen rakenneuudistuksen aloittamista ja saikin laajaa kannatusta. Kotimaisten polttoaineiden tilallahan on kivihiilen käyttö lisääntynyt viidenneksellä. Hän piti edesvastuuttomana hallitukselta lapsilisien ja sosiaaliturvan indeksien leikkaamista. Lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien joutuminen talousongelmiemme maksumiehiksi ei ole oikein. Lapsilisistä ja perhepolitiikastahan puhutaan lisää torstaina hallituksen vastatessa välikysymykseen.

Monenlaisia sutkautuksiakin keskustelussa kuultiin. Vasenryhmän Markus Mustajärvi murjaisi tarkoittaen hallituksesta kesken kaiken lähtenyttä entistä eduskuntaryhmäänsä: ”Niin monta, niin monta on tielle uupunutta.”

Hallituksen ja opposition eroa eivät kaikki muutoinkaan tuntuneet huomaavan, kun kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjä Petteri Orpo sanoi: ”Oppositiolta ja keskustalta on kuultu arvostelua.” Oppositioon siirtynyt Paavo Arhinmäkikin totesi: ”Kun kuuntelee opposition - niin korjaan muun opposition - vaihtoehtoja, olen tyytyväinen, että on erilainenkin oppositio.”

Timo Soini kysyi: ”Kuka kantaa hallituksessa vastuun, kun pääministeri lähtee ja varapääministeriltä, joka samalla on valtiovarainministeri ja puolueensa puheenjohtaja, omat demarit ovat kaivamassa maata jalkojen alta?”

Mauri Pekkarinen arvosteli hallituksen ministereitä ankarasti, kun ryhmäpuheenvuorojen ja lähes kaksituntisen debatin jälkeen ei varsinaisia puheenvuoroja ollut kuuntelemassa enää ainoatakaan ministeriä.

Debatissa pääministeri Jyrki Katainen muistutti, ettei puheenvuorojen sisältöä voi vaihtaa yleisön mukaan.

Torstaina siis jatketaan keskustelua ja varmaan vielä myöhempään kuin tänään, koska myös silloin välikysymyskeskustelu pitää viedä loppuun, jotta hallituksen luottamuksesta päästään äänestämään perjantaina ennen pääsiäislomalle lähtöä. Keskusteluun päästään vasta kyselytunnin päätyttyä kello 17. Tänäänkin istunto kesti jo lähes kahdeksan tuntia.

Eteenpäin elävän mieli

Aamulla klo 6.45 linja-autolla Manseen, sieltä 9.00 junalla Hesaan. Eduskunnassa vastaanotamme heti aamupäivällä Sveitsin liittotasavallan presidentin. Sitten onkin koko viikko kovaa tohinaa huipentuen torstain kyselytunnin jälkeiseen välikysymyskeskusteluun perhepolitiikasta ja lapsilisien leikkauksesta. Perjantaina on vuorossa taas kotiinlähtö, mutta heti aamulla puhemies tarjoaa eduskunnan menestyksekkäälle hiihtojoukkueelle mitaliamukahvit.

Hiljainen viikko on nimensä mukaisesti hiljainen eduskuntatyöstäkin eli istuntovapaa viikko. Kyllä sillekin silti löytyy tehtäviä. Heti maanantaina olen avaamassa Suomen Turus valtiopäivien 150-vuotisjuhlatilaisuuden. Jari Myllykosken kanssa tarjoilemme soppatykillisen Kankaanpään toripäivillä ja meppiehdokkaat Laura Huhtasaari (PS) ja Erno Välimäki (Vas) esittäytyvät samalla. Pääsiäisenä olen kahdessa messussa saarnamiehenä. Neljänä peräkkäisenä lauantaina on tiedossa hautaan siunaaminenkin. Muitakin töitä kyllä riittää ns. lomaviikolle.

Näin kaikki taas jatkuu siitä huolimatta, että koko kuluneen viikonlopun oli vaikea tehdä mitään, kun olin flunssassa. Jouduin peruuttamaan yhden puhekeikan Israelin Ystävien paikkallisyhdistyksen vuosijuhlaan Mikkeliin. Flunssa vie voimia ja paranee aikanaan, lääkitsee sitä tai on lääkitsemättä. Ei kyllä itselläni ole usein ollut tällaistakaan. Viikolla jo kävin lääkärissä ja hän poltti sieraimessani verisuonia, jotka tahtoivat tiputella nenästä verta liian useasti.

Rampa ankka

Suomen hallitus on kuin rampa ankka; pääministeri Katainen luopuu puolueensa puheenjohtajuudesta kesän alussa pidettävässä puoluekokouksessa ja siten myös pääministerin paikasta. Toisen johtavan hallituspuolueen puheenjohtaja käy tiukkaa kamppailua puheenjohtajuudestaan ja on ilmoittanut mahdollisen häviönsä jälkeen luovuttavansa myös valtiovarainministerin paikkansa. En tosin usko enkä myöskään toivo hänen tappiotaan.

Kaksi Kataisen puoluetoveria on pyrkimässä EU-mepeiksi. Vasemmistoliitto jätti hallituksen, eikä sitä sinne varmaan moni kaipaakaan. Vihreiden hallituksessa jatkaminen on vaikeaa, jos Fennovoiman ydinvoimala tulee hallitukseen ja eduskuntaan uudelleen päätettäväksi.

Mikä muu pitää viisikkoa koossa kuin vaalien pelko? Oikeastaan minkään hallituspuolueen kannatusluvut eivät ole ainakaan parantuneet edellisistä eduskuntavaalilukemista. Teot ovat myös jääneet vähäisiksi suurista elkeistä huolimatta. Opposition tuella muodostettu SoTe-uudistus on vielä sisältöä vailla. Kuntauudistus on rapautunut. Työpaikat eivät ole lupauksista huolimatta lisääntyneet, vaan korkeat työttömyysluvut ovat jatkuvasti kasvusuunnassa. Kehysriihipäätökset ovat talouden tasapainottamiseksi ja valkaantumisen taittamiseksi riittämättömiä. EU:n hulttiomaiden tukipaketeille ei ole saatu rajoituksia. Rauhan vankkumattomuuskaan maamme rajoilla ei ole enää kirkossa kuulutettu, valitettavasti!

Voisikin suoraan kysyä, missä ovat hallituksen teot ja onnistumiset. Taitaisi vastaus jäädä yhtä lyhyeksi kuin saksalaisten huumorikirjat tai venäläisten rauhanteot.

Peruspomolle riitti huomiota

Iltalehti antoi lähes kolme ensimmäistä aukeamaa pääkirjoitusta myöten ja kansikuvan eilen julkaistulle Timo Soinin kirjoittamalle Peruspomo-kirjalle. Myös Iltasanomat käytti kansikuvan ja näyttävästi muutakin tilaa asialle, siinä samalla myös Timolle ja koko puolueelle. Aikamoinen mainosisku sopivasti myös näin EU-vaalien lähtörytäköissä, vaikka Timokin korostaa, ettei tämä ollut mikään vaalikirja, koska hän ei ole edes ehdokkaana.

Timo oli myös illan päävieraana Pressiklubissa ja hyvin oli sinne toimittajat valittu paikalle: Pekka Ervasti ja  Leena Sharma, molemmat myös perussuomalaisista kirjoittaneita. Sharmalta on juuri hiljan ilmestynyt pelkästään perussuomalaisia käsittelevä, hyvän vastaanoton saanut kirja.

Mediassa on kerrankin ollut näkyvyyttä, kun jokainen itseään kunnioittava lehtikin on kirjoittanut Timon kirjasta. Päivän Maaseudun Tulevaisuudessakin oli arvostelu kirjasta. Ylen tekemässä, eilen julkaistussa gallupissakin oli perussuomalaisille 0,9 % nousua eli lukema 17,8 %.

Päivä oli muutenkin melkoinen, kun saimme jättää ensimmäisenä allekirjoittajana perhepolitiikkaa ja lapsilisien alentamista käsittelevän välikysymyksen. Allekirjoittajina olivat kaikki perussuomalaisten sekä keskustapuolueen ja vasenryhmän kansanedustajat. Ensimmäisenä allekirjoituksensa tehneenä Hanna Mäntylä luki välikysymystekstin täysistunnossa, josta asia lähettiin hallitukselle. Vastaus onkin luvattu antaa jo ensi torstaina heti kyselytunnin jälkeen, koska seuraava pääsiäisalusviikko on rauhoitettu eduskuntatyöltä. Tänään virallisesti oppositioon siirtynyt vasemmistoliitto ei nähnyt viisaaksi liittyä välikysymystentekijöiden joukkoon. Pohditaanko siellä edelleen, ollako vai eikä olla ja missä?

Illalla vietimme Kankaanpään Perussuomalaisten vuosikokouksen tosi räiskyvässä tunnelmassa, puhetta ja tarjottavaa riitti. Piirin johtokaksikkokin, Toroskan pariskunta oli paikkalla katsomassa kankaanpääläistä perussuomalaista toimintaa, josta ei vauhtia puutu. Näin mennään eteenpäin; viime vuoden aikana on tilaisuuksia riittänyt eikä kuluvakaan vuosi toiminnan osalta jää ainakaan vähäisemmäksi, kun EU-vaaliehdokkaitammekin liikkuu turuillamme ja toreillamme melkomoisesti!

Peruspomo näki päivänvalon

Timo pykäsi toisen kirjansa, Peruspomo, joka julkaistiin WSOY:n kustantamana tänään. Timo kertoo perussuomalaisten nousun vuoden 2008 kunnallisvaaleista alkaen, ja jatkuen vuoden 2011 eduskuntavaalien JYTKYYN. Hän kirjoittaa myös niistä tunnelmista, miten JYTKYN eli meidän 39 valitun kansanedustajan kanssa on sujunut.

Itse hän kertoo käyvänsä kirjassa läpi puolueen nousua, eri vaaleja, niiden asetelmia ja tuntemuksiaan sellaisina kuin ne olivat ja tuntuivat.

Aina ei todellakaan ole ollut helppoa, mutta kaikesta huolimatta JYTKY elää edelleen. JYTKY ei sula eikä pala ja seuraavaksi käydään EU-vaalit  ja Maisterisjätkä johtaa taas meidät voittoon. Timon ensimmäisen kirjanhan nimi on juuri Maisterisjätkä. Näin mennään!

On hienoa, että nämä koko historiassamme ainutlaatuiset tapahtumat ovat heti näin tuoreeltaan saaneet kirjallisen asunsa itse päätekijänsä kynästä. Vaikka Timo itsekin sanoo, ettei hän yksin ole mitään, vaan kaikki me yhdessä olemme olleet tekemässä tätä historiankirjan lehteä!

Eduskuntaretki 30.4.2014 tervetuloa!

Matkalle mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta, vielä on vapaita paikkoja.
Anssi kustantaa matkan, ruuan ja kahvit.

  8:00  Lähtö Kankaanpäästä (linja-autoaseman yläparkkipaikalta)
11:30 Sisääntulo ja opastettu kierros
12:30 Ryhmähuoneeseen, jossa tarjolla kahvit ym.
14:00 Täysistuntoon osallistuminen yleisölehterillä
15:00 Ruokailu

Ilmoittautumiset: 
II varapuhemiehen erityisavustaja
anne.laine [at] eduskunta.fi

(tai puh: 09-432 7388, 050 574 0958)

Ohjelmaa riittää

Su 6.4. klo 14

Mikkelin srk-keskus: Israelin Ystävien Mikkelin seudun paikallisosaston 30-vuotisjuhla

 

Ti 8.4. klo 9

Kankaanpää Eurohamsterin piha: EU-ehdokkaat Marko Kulpakko ja Laura Huhtasaari, keittotarjoilu

 

Ma 14.4. klo 13

Turku  Brinkkalan Vanha Suurtori: seminaarin avaus "Valtiopäivien pitkä kaari 1863-2015"

 

To 17.4. klo 10

Kankaanpään tori: Jari Myllykosken kanssa keittotarjoilu. EU-ehdokkaat Laura Huhtasaari (Ps) ja Erno Välimäki (Vas)

 

Pääsiäinen 20.4. klo 22

Jämijärven kirkko: yömessu

 

II Pääsiäispäivä 21.4. klo 10

Kankaanpään kirkko: messu, kirkkokahvit ja siioninvirsihetki Ns:n tiloissa

 

La 26.4. klo 10-12

Kankaanpään tori: EU-ehdokkaita, makkaratarjoilu

 

Su 27.4. klo 14

Kankaanpää ravintola Pilkumi: Seppo Koivusalon muistoseurat

 

Ke 30.4. klo 8- 

Kankaanpäästä eduskuntaretkelle

8:00 Lähtö Kankaanpäästä (linja-autoaseman yläparkkipaikalta)

11:30 Sisääntulo ja opastettu kierros

12:30 Ryhmähuoneeseen, jossa tarjolla kahvit ym.

14:00 Täysistuntoon osallistuminen yleisölehterillä

15:00 Ruokailu

Ilmoittautumiset:

anne.laine [at] eduskunta.fi

(tai puh: 09-432 7388, 050 574 0958)

 

To 1.5. vappu klo 17

Kankaanpään tori: EU-ehdokas Simon Elo

 

2.-4.5.

Oulu: Perussuomalaisten puolueneuvosto

 

Su 11.5. klo 17 

Kankaanpään nuorisoseuran tiloissa: äitienpäiväjuhla, kakkukahvit

 

La 17.5. klo 13.30

Kankaanpää kyläkauppa Wihtis: Timo Soini ja Laura Huhtasaari

 

Su 18.5. klo 14

Helsinki Eduskuntatalon portaat: kansalaistapahtuma Lastensuojelu kuntoon

 

La 24.5. klo 9-

Kankaanpään kesätorin avaus

 

Pe-Su 6.-8.6.

Vaasa: Suomen Lähetysseuran vuosijuhlat

 

Su 22.6. klo 10

Jämijärvi: Metsäkirkko, saarna

 

4.-6.7. pe-su

Lapua: Herättäjäjuhlat

 

NE vai ME

Ei ennakkoluuloisesti, mutta varauksellisesti perussuomalaisuuteen suhtautunut Suomen Kuvalehden politiikkatoimittaja Leena Sharma päätti tutustua vuoden virkavapaallaan, mitä on perussuomalaisten jytkyn takana. Tuloksena on Otavan kustantama 240-sivuinen kirja: "Ne, kohtaamisia perus-Suomessa". Tuloksena oli myös käsityskantojen muuttuminen; perussuomalaiset eivät olekaan pelkästään noita kummallisia, vaan aivan meitä tavallisia suomalaisia.



Vuoden perehtymisajan mahdollisti kuuden eri laitoksen antama tutkimusapuraha. Leena Sharman kävi tutustumassa meppi Sampo Terhon työskentelyyn pimeyden ytimessä Brysselissä sekä perussuomalaisiin täällä koti-Suomessa niin Lieksassa, Oulussa, Kotkassa kuin Helsingin Kontulassakin. Joensuun puoluekokouksen jännittynyt ilmapiiri ja sen laukeaminen Timo Soinin ilmoitukseen Suomeen jäämisestään on kirjassa kuvattu käsin kosketeltavasti.



Leena Sharman on keskustellut parinkymmenen perussuomalaisen kansanedustajan kanssa ja tutustunut lukemattomiin muihin puolueen kannattajiin. Näin hän on oppinut näkemään hyväksyttävänä jopa aiemmin ihmettelemänsä konservatiivisen maailmankuvan ja oppinut muutenkin lisää isänmaallisuudesta. Kaiken kaikkiaan hän sanoo kuluneen vuoden olleen yhden elämänsä parhaista. Niinpä hän antaa oppimisestaan neuvon: "Astukaa rakkaat ihmiset oman leikkikehänne ulkopuolelle, katsokaa toisia! Valitkaa puolenne, jos sydän sanoo niin, mutta kuunnelkaa Niitä toisia. Voitte yllättyä näkemästänne ja kuulemastanne."



Todella suositeltavaa lukemista ja sen kautta puolueettoman tarkkailijan silmin perehtymistä perussuomalaiseen sielunmaisemaan. Emme ole sittenkään niin pelottavia emmekä välttämättä pahojakaan.



Kirja: Leena Sharma: Ne - kohtaamisia perus-Suomessa, 240 sivua, Kustannusosakeyhtiö Otava 2014.