Honka-Hölkkä

Kunto ei ole tainnut huonontua joskaan ei parantuakaan. Kolmen vuoden aikana Honka-Hölkän 7 km matkalla tulokset ovat heittäneet parikymmentä sekuntia.

Vuonna 2015 tulos oli 39.53, vuonna 2016 aika 39.31 ja viime perjantai-iltana 39.46.

Pitäis treenata tehokkaammin, jotta kunto paranis, ikä syyskuussa 74 ei ole esteenä.

Kirkastussunnuntaina

Kirkastussunnuntaina 2017 kanttorina toimineen Keijo Vätön kanssa suunnittelimme saarna-alun vähän poikkeavasti Jämijärven kirkossa:

Saimme aloittaa tämän kirkastussunnuntain saarnaosuuden vähän poikkeavasti lukemalla Jeesuksen kirkastumistapahtuman saarnatekstiä ja veisaamalla vuoronperään Elias Lönnrotinkin tekemää samasta aiheesta kirjoittamaa virttä. Ja saamme täällä Jämijärven kirkossa liittyä tähän samaan kirkastussunnuntaimme tapahtumaan katsomalla myös sitä kuvaavaa alttaritauluamme, joka on tekijänsä ikaalislaisen Felix Frangin ensimmäisiä alttaritauluja vuodelta 1897, esim. hänen saman aiheinen kirkastusvuoritapahtumaa kuvaava alttaritaulunsa Kankaanpään kirkossa on tehty 25 vuotta myöhemmin. Felix Frangin syntymästä on tänä vuonna kulunut 155 vuotta ja saamme olla kiitollisia, että hänen tekemänsä erittäin puhutteleva ja arvokas alttaritaulu on täällä Jämijärven kirkossa.

Putin ystävyysvierailulla

Kaikki kunnia Putinin vierailulle Suomen 100-vuotisjuhlien merkeissä ja ystävällismielisille keskusteluille Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön kanssa.

On kuitenkin hyvä muistaa vuosisataisten suhteittemme kehitysvaiheet, jotka hyvin on esitetty juuri lukemassani Alpo Rusin kirjoittamassa nelisensataa sivua käsittävässä teoksessa Etupiirin ote. Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014.

Suhteemme Venäjään ja Neuvostoliittoon on aina ollut maamme olemassaolon kannalta mitä tärkein ja eri aikoina on ollut monenlaisia vaiheita. Toivottavasti juuri nyt olemme koko historian aikaa ajatellen parhaassa keskinäisessä kanssakäymisessä (EU:n Krimin valloituksen johdosta tekemistä pakotteista huolimatta) ilman tarpeettomia sidonnaisuuksia ja likaistakin poliittista peliä, josta kirjassa on yllin kyllin esimerkkejä monien puolueiden harjoittamana. Ei turhaa koko maailmaan ole iskostunut nimitys: SUOMETTUMINNEN.

Monosen tangoja

Karvian museomäki ja musiikkinäytelmä Kohtalon tango Unto Monosen elämästä valoineen ja varjoineen oli kesän kolmas kesäteatteri kestäen 21.30 asti, iltakin rupesi viilenemään, vaikkei Suomen kesä liian lämmin ole muutenkaan ollut. Seitsemällä näyttelijällä ja muusikolla vietiin esitys läpi, parhaalla oli jopa neljä eri roolia, kaikilla vähintään kaksi osaa.

Sotaveteraanikuoron konsertti

Venesjärven Rantalavalla Kankaanpään sotaveteraanikuoron konsertti ja yhteislaulutilaisuus sota-ajan lauluista keräsi mukavasti väkeä! Yksi koskettavista yhteislauluista oli juuri Äänisen aallot. Tilaisuuden päätimme tietysti yhdessä laulettuun Veteraanin iltahuutoon, joka muuten tulee alla olevan Aikamiesten esittämän Äänisen aaltojen jälkeen.

Aikamiehet ja George de Godzinsky - Äänisen aallot

youtube.com

Viikon menu

Vanhin veteraanimme tänään 101 vuotaa täyttänyt ei pitänyt vastaanottoa. Tiistaina on veteraanikuoron konsertti ja yhteislaulutilaisuus.

Keskiviikkona on veteraanin 96 vuotispäivä. Torstaina tietysti tori ja luvattu jopa lämmintäkin. On myös Vatajankosken sähköyhtiön kokous iltasella.

Perjantaina siunaustilaisuus Jämijärvellä päiväseltä ja illalla ties monennenko kerran Honka-Hölkkä Honkajoen markkinoiden aattoiltana. Lauantaina puolestaan kolmekin siunausta ensin Jämijärvellä ja sitten kaksoishautaus isän ja pojan kuoltua niin lähekkäin Kankaanpäässä. Sunnuntaina messu Jämijärvellä kanttorina Keijo Vättö. Ja silloinkin naispuolinen veteraani täyttää 96 vuotta.

Musiikkijumalanpalvelus

Oli todella vaikuttava musiikkijumalanpalvelus messu Jämijärven kirkossa. Jyrki Anttila lauloi kaiken aluksi On kesä kirkas huomen, lisäksi lukukappaleiden välissä, uskontunnustuksen jälkeen Armolaulun ja ehtoollismessun Isä meidän rukouksen. Väkeäkin oli mukavasti, varmaan myös useita Jämin Perhepuiston kesäasukkaita, joiden joukkoon lukeutuvat myös Jyrki ja Maija Anttila. Maija toimi messun kanttorina.

Sain toimia messussa papin tehtävissä. Lisäksi sunnuntaina olin kastamassa Elsi Olivian Kankaanpään Ala-kylällä ja lauantaina vihkimässä Merikarvian kirkossa nuoren parin Elisan ja Kallen, joiden hääjuhlissa olimme Kuvaskankaan kylätalolla.

Väkeä toripäivillä

Torstain toripäivät keräsivät tänään väkeä entiseen malliin näin heinäkuussa lomakaudella säänkin suosiessa, ei sadetta, ei tosin hellettäkään. Koko kevään ja alkukesänkin on ollut vähemmän väkeä säänkin oltua useasti epäsuotuisaa. Torilla näkee aina monia harvemminkin tapaavia tuttuja myös naapurikunnista!

Aidan leikkuuta

Sopivan viileä päivä ja sateenuhasta huolimatta täysin poutainen orapihlaja-aidan leikkaamiseen. Urakka saatiin valmiiksi neljään henkeen siskon ja hänen miehensä Karin ja meidän voimin. Kari hakee huomenissa peräkärryllään oksat ja muut kertyneet roskat. Nytkin tuli  aika monta kottikärryllistä leikkausjätettä, siksi pitkä aita on ja hyvin kasvava.

Miten meni viikonvaihde

No perjantaina niin kuin alapuolen kirjoitus kertoo oli siunaustilaisuus Jämijärvellä, lauantaina niitä oli kahdet, toinen Kankaanpäässä ja toinen Honkajoella. Molemmissa paljon saattoväkeä ja myös muistotilaisuudet vaikuttavat. Kaikki kolme siunaustilaisuutta olivat muuten kirkoissa, Kankaanpäässäkin uudelle kirkon vieressä olevalle hautausmaalle haudattavat tietysti siunataan kirkossa, vaikka yli puolet, joilla on entuudestaan sukuhautoja, saavat leposijansa vanhalta hautausmaalta ja siunataan kappelissa.

Sunnuntainakin riitti liikettä. Messu runsaine musiikkeineen kanttori Keijo Vätön ispiroidessa uruilla ja tarjotessa jopa messun päätökseksi kahvia ja muuta juotavaa, lapsille mehutetroja jne.

Päivällä vesireittien kunnostusyhdistyksen vuosikokous. Ja illansuussa vielä eka kertaa vierailu Röyhiön kesäteatterissa Amerikan morsianta katsomassa ja vierailemassa näytelmän jälkeen ystävätalossa. Kylätoimikunta tekee ansiokasta työtä lakkautetun kyläkoulunsa ja sen ympäristön hoitamisessa. Tosin näytelmän esiintyjät olivat ilmajokisia.

Sateen sattuessa sateessa

Tänään muistotilaisuudessa kuten useimmin vastaavissa tilanteissa veisasimme ruokavirreksi Jean Sibeliuksen säveltämän virren Soi kunniaksi Luojan (Virsi 462). Sen toisen säkeistön alun koimme aivan konkreettisesti: Hän säät ja ilmat säätää. Pidimme näet - omaisten tahdosta - siunauksen kokonaan ulkona haudan äärellä niin kuin aikaisemmin on ollut yleinen käytäntö. Ja niin vaan kävi, että vaikka aloitimme kirkkaalla auringonpaisteella niin ei kauaakaan kestänyt, kun saimme niskaamme aikasmoisen saderyöpyn. Siunauksen sain lopetettua (lyhennettynä) juuri ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa, mutta kukkien lasku oli sitten kokonaan sateessa. Ja moni kuten minäkin olimme jättäneet sateenvarjot autoon: aurinkohan paistoin niin kauniisti.

Pori koko Suomen keskipisteenä

Kolmatta päivää jo oli käytävä Porissa ja huomennakin on taas sinne meno, olisi vielä perjantainakin, mutta silloin on jo toiset tehtävät kalenteria täyttämässä.

On se vaan ihme, että tänäänkin väki täytti eri tilaisuuksia jopa ääriään myöten esimerkiksi iltakonsertin Raatihuoneen puistossa ja Tasavallan Presidentin haastattelun kauppatorilla eikä se yksin siitä johtunut, jonka Presidentti mainitsi leikkimielellä tosin, että onhan nyt hieno sää. Kyllä esiintyjilläkin on vinha syynsä yleisön liikkeelle saamisessa.

Poikkesin myös Noormarkussa Enqvistin taidegalleriassa katsomassa useamman akvarellitaiteilijan yhteisnäyttelyä. Yksi heistä kiinnosti erityisesti presidentti Kyösti Kallion tyttärentytär isoäitinsä kaiman Kaisa-Leena Kaarlosen maalaukset. Yksi hänen teoksistaan oli myytykkin. Tiedon sain edellispäivän Satakunnan Kansan näyttelyn taidearvostelusta ja -esittelystä.

Kouluja on lopetettu olan takaa

Toisena Suomi-Areenan päivänä vielä 13.30 alkanut Satakunnan kansanedustajat lauteilla sujui pilvien varjostamana mutta ilman sadetta. Vasta sen jälkeen sade alkoi. Väkeä taas kaikki paikat täynnä, samoin puolueiden yhteisteltalla. Monia tuttuja sai nähdä ja jututtaa, kadullakin jotkut heittäytyivät jutustamaan. Joka päivä näyttää olevan asiaa Suomi-Areenallle, ei sille mitään voi.

Kotiin palatessa pistäydyin Veneskosken kyläyhdistyksen kesäkioskilla. Sieltä lähdin opastamaan kysyjää, joka halusi nähdä Leppäruhkan koulun, ehkä jo 50-luvulla lopetetun.

Kankaanpäässäkin on kouluja ollut joka kylällä ja lopetettuja on enemmän kuin jäljelle on. Porintien suunnasta tiensä päähän ovat joutuneet Leppäruhkan lisäksi Petkeleen, Luomajärven, Veneskosken ja Hapuan koulut. Honkajoen suunnasta Alhonjärven, Kavoluoman, Santaskylän ja viimeksi tänä keväänä Laurin koulut. Niinisalon puolesta Niinisalon eli Jokivarren ja Korvaluoman koulut. Ja sitten neljäs suunta Laviaan päin Kiviniemen, Ruonin, Polven, Verttuun ja Narvin koulut. 16 koulua kaiken kaikkiaan. Jäljellä on keskustan koulujen lisäksi yksi koulu jokaisella neljällä suunnalla eli edelläolevassa järjestyksessä Venesjärvi, Kyynärjärvi, Niinisaloa ja Vihteljärvi.

Itse en ole joutunut olemaan lopettamispäätöksiä tekemässä vuonna 1975 alkaneella valtuustokaudellani kuin nyt viime kaudella Laurin ja Hapuan osalta, vaikka perussuomalaisten ryhmänä kumpaakin päätöstä vastustimme jääden vähemmistöön. Enää ei kyllä ole varaa uusiin lopettamisiin!

Kouluja

Suomi Areena liikenteeseen ennätysluvuilla

Ennätysyleisöllä alkoi tämän kesän Suomi Areena Porissa. Yli kymmenentuhatta kävijää heti kärkeen. Sääkin oli suosiollinen, ehkä paras ainakin säätiedotusten perusteella koko viikolla.

Seurasin sekä Perussuomalaisten puoluepäivän: 100 vuotta sananvapautta että Sinisen tulevaisuuden puoluepäivän: Miltä näyttää sininen tulevaisuus? Purje-Lavalta eli Areenan päänäyttämöllä ns. Raatihuoneen puistossa. Väkeä riitti ja aurinkoa! Tietysti kävimme myös kaikkien puolueiden yhteisteltalla, joka tällä kerralla on saatu paraatipaikalle torille aivan MTV-lavan viereen.

54. kerta

Viidennenkymmenennenneljännen kerran Herättäjä-juhlat on koettu tällä kertaa Nilsiässä juhlakentän ollessa vanhalla hautausmaalla, missä sijaitsee myös Paavo Ruotsalaisen eli Ukko-Paavon eli Erämaan profeetan hauta hautakivineen ja piikkisen miehen haudalle istutettu monihaaraisena kasvava piikkinen ja jykevä kuusi.

Ensi kerran Herättäjä-juhlamatka on tehty Pauli Leppinimenen Pobedallla vuonna 1961, josta tulee siis 56 vuotta ja kahtena kertana en juhlilla ole ollut mukana. Muistan hyvin myös edelliset samoin vanhalla hautausmaalla pidetyt juhlat Nilsiässä v. 1985.

Siihen aikaan olin Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä ja kesäisin sain olla rippikoulun opettajana Paavo Ruotsalaisen saaren Aholansaaren yhdellä rippikoululeirillä. Nytkin juhlilla yksi entinen rippikoululainen kävi moikkaamassa. Konfirmaatiot pidettiin aina Nilsiän kirkossa, nykyisin saarelle on oma leirikirkko konfirmaation pitopaikkana. Tälläkin kertaa saimme olla kirkossa Aholansaaren sinfoniettan 20-vuotisjuhlakonsertissa, jossa solistina oli Esa Ruuttunen.

Herättäjä-juhlat pitää kokea paikanpäällä eläen. Silloin niistä saa oikean kuvan ja elämyksen!

Taivaan kotiin

Viikonloppuna sekä perjantaina että lauantaina sain olla toimittamassa kaksi siunausta kumpanakin päivänä. Edessäpäin on tiedossa viiden vainajan siunaukset. Näistä kaikista yksi on Honkajoella, kaksi Jämijärvellä ja loput kuusi Kankaanpäässä.

Nyt siunatut olivat kaikki ikäihmisiä eli elämästä kyllänsä saaneita kuten Raamatussa mainitaan ja jopa ylittäneet raamatullisen iän, kun psalmien kirjassa (90:10) sanotaan: Teidän elinpäivänne on seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niin kuin me lentäisimme pois.

Vanhin heistä maanviljelijämies olisi kesän lopussa täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta, seuraavaksi vanhin maanviljelijän leski oli kahdeksankymmentä kuusivuotias, toinen miehistä oli täyttänyt 85 vuotta ja nuorinkin leski sataprosenttisen sotainvalidin kanssa yli kuusikymmentä vuotta elänyt oli 83-vuotias.

Kaikille heille suo pääsyn näin inhimillisesti ajatellen pitkän elämän jälkeen lepoon ja vaivoista vapaaksi uuteen parempaan kotiin taivaan asunnoissa. Aivan kuten perillepääsyn taivaan kotiin on muutamalla sanalla kiteyttänyt runoilija : Kirkkauden maassa/ kuljen.
                                                                  Taakka harteita ei paina,/ se on poissa.
                                                                   Kukkaportin/ avaan,/ suljen.
                                                                   Hengittelen ilmaa/ kevyttä/ kuin tuuli.
                                                                   Joka puu/ on ystäväni/ hymyhuuli.
                                                                   Itkenkö?
                                                                    Enhän toki/ ihanassa maassa.

Tuhlaajapojan onnellinen osa

Sain tänään pitää messun Jämijärven kirkossa, oheisena osa saarnasta

Tuhlaajapoikavertaus Luukkaan evankeliumi 15:11-32

Tämä päivän tekstinä lukemamme vertaus Tuhlaajapojasta on – niin voi täydellä syyllä sanoa – kallein helmi Jeesuksen vertaustenjoukossa, evankeliumi evankeliumissa.

Rippikoulussa usein varsinkin pojat ovat ikäkaudestaankin johtuen vähän häliseviä ja tarkkaamattomiakin. Niinpä rippikoulunopettajakin voi kokea turhautuneisuutta: oppivatko rippikoululaiset mitään Jumalan armosta ja rakkaudesta. Siksi moni opettaja niin myös täällä Jämijärvellä on tähdentänyt rippikoululaisten mieleen: Ellette mitään muuta muista tästä rippikoulusta, niin muistakaa ainakin Luuk 15. luku ja siinä oleva kertomus Tuhlaajapojasta. Näin se on tärkeä meille kaikille ja sisältää kristillisen uskomme keskeisen asian: Jumalan ääretön rakkaus, loputon armo, täydellinen anteeksianto, joka tulee syntisen ihmisen osaksi.

Niinpä tekstissämme kerrotaan pojasta, joka pyydettyään oman osuutensa hylkää isänsä kodin ja lähtee vieraille mailla tuhlaten omaisuutensa kevytmielisellä elämällä. Kun rahat loppuivat, eikä hänestä enää ollut kenellekään hyötyä kaikkosivat myös ystävät. Maailman on kylmä ja armoton. Pojalle tuli hätä ja hän turvautui juutalaiselle miehelle kaikkein halpa-arvoisimpaan työhön sikopaimeneksi. Mutta sekään ei auttanut. Niin hän joutui menemään itseensä ajatellen, miten hyvin sittenkin oli kotona isän luona. Ja niin hän oli valmis palaamaan tunnustamalla tehneensä syntiä taivasta vastaan ja isäänsä vastaan.

Ja kun tuhlaajapoika näin kulki kotia kohti, teki hän sen pelolla ja vavistuksella, mutta kuitenkin toivoen mahdottomuudestaan huolimatta pääsevänsä kodin kynnyksen yli vaikkapa vain palkkalaiseksi. Mutta näin tehdessään hän oli jo armahdettu, sillä kun hän oli vielä kaukana, näki isä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Kaikki epäilykset haihtuivat ja poika oli jälleen kotona turvassa ja isä järjesti vielä juhlatkin, kun kadonnut poika oli löytynyt.

Näin Vapahtajamme Jeesus on tullut juuri etsimään ja pelastamaan kadonneita, hän on tullut etsimään meitä kaikkia.

Entä, mitä osuutta itsellämme on tähän kaikkeen. Ei muuta kuin sama kuin hukkuvalla jättäytyessään pelastettavaksi. Aivan niin kuin apostoli Paavali sanoo: Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.

Jeesuksen kutsun kuuleminen ja sen seuraaminen merkitsee aina tähtihetkeä ihmiselämässämme. Niinpä tämän päivän aiheemme Jumalan ennättävät armon sunnuntaimme otsakkeen mukaisesti Kadonnut ja jälleen löytynyt on myös 3.vuosikerran tekstissä. Jeesus kutsuu seuraansa juutalaisten halveksiman ammatinharjoittajan tullimies Matteuksen, joka sai huomata kohdanneensa armahtajansa. Hyljeksitty huomasi, että Jeesus antoi hänelle ihmisarvon. Se oli suurta armoa. Ja hän oppi tuntemaan, ettei ihmisen jumalasuhde olekaan oikeussuhde vaan rakkaussuhde. Jumala ei olekaan vaativa tuomari tai opettaja vaan huonointakin ihmistä rakastava taivaallinen Isä, joka tuomion sijaan armahtaa. Ja kansan johtomiesten fariseusten arvostellessa Jeesuksen aterioimista heidän mielestään ala-arvoiset ihmiset kanssa joutui Jeesus taas kerran nuhtelemaan näitä itseään mallihurskaina pitämiä: Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä tullut kutsumaan hurskaita vaan syntisiä.

Ei siis kukaan meistäkään pelastu muutoin kuin minkä oppi-isämme Martti Luther on niin kirkkaasti ilmaissut: Me pelastumme yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.