Demokratiapuntari

Maanantai maakuntapäivä

Tosiaan perjantai-illasta tiistaiaamuun saa kansanedustaja viettää kotimaisemissa. Varsinaisiin asioihin ja kokouksiin jää vain maanantaipäivä. Niinpä nytkin koko maanantai oli melkoista matalalentoa, kun lauantaina oli vain palkintojenjakoa Siikaisten Eteläpään matkailukeskuksessa siellä kokoontuneille ja Leppijärvellä työnäytöksensä tehneille Reservinratsastajat ry:n talvitapahtumassa. Sunnuntaina vuorostaan olimme Kankaanpään veteraanijärjestöistä mukana neljättä kertaa Jämijärvellä järjestetyssä sotien ajan musiikkia esittäneessä veteraanikonsertissa.

Maanantaiaamu alkoikin sitten kello 8.40 Porin maakuntaradion maakuntaparlamentissa. Maanantaiksi tosin oli oltava valmiina myös ensimmäinen kirjoitus puhemiesten blogiin, joka on aloitettu nyt helmikuussa ja johon me puhemiehet vuoroviikkoina vuoronperään kirjoittelemme. Kun itse yritän blogata päivittäin vaihtelevalla inspiraatiolla, ei tämä tehtävä tunnu ylivoimaiselta, nytkin löysin läheisen aiheen opposition hyvästä huomioimisesta eduskuntatyöskentelyssä.

Maakuntaradiossa tentittävänä olon jälkeen Porissa pitikin kiirehtiä Kankaanpään veteraanitoimikunnan kokoukseen päättämään 27.4. pidettävän veteraanipäivän juhlallisuuksien järjestämisestä. Sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Vihtori Siivo on aiemminkin herätellyt muistamaan myös sodan päättymispäivää, joka onkin jos mikä myös juhlimisen arvoista. Niinpä päädyimmekin valmistelemaan myös syyskuuhun muistojuhlaa.

Päivän ohjelmaan vielä ennen kello 15 alkavaa kaupunginvaltuustoa ja illan kirkkoneuvostoa oli hierontaa, käyminen kahdessakin pankissa asioimassa, Seudun konttorissa hakemassa vanhaa yleisönosastokirjoitusta ja peruspalvelukeskuksessa vanhuspalveluista keskustelemassa.

Aikaa vierähti aamusta iltamyöhään niin, ettei lenkille pääsystä ollut puhettakaan, olipa kuitenkin ruumiinkunnon hyväksi jo mainittu keskipäivän parituntinen hieronnossa käynti, joka yleensäkin -mikäli vainmahdollista- kuuluu maanantain ohjelmaan.

Eduskuntatyössä huomioidaan oppositiokin tasa-arvoisesti

Alkaneella vaalikaudella kirjoitetaan eduskunnan historiaa sikäli, että ensimmäisen kerran on puhemiehistössä myös jo vuonna 1959 perustetun SMP-Perussuomalaisten edustus eli puoli vuosisataa puolueella ehti kulua näin arvostetun aseman valtaamiseksi. Olihan SMP toki kahdesti jo hallituspuolueena.

Sotien jälkeen puhemiesvakanssit on jaettu neljän suuren Keskustan, Sosialidemokraattien, Kokoomuksen ja silloisen SKDL:n kesken. 1930-luvulle asti täytyy mennä, kun RKP:n edustaja Ernst von Born oli puhemiehistössä kahdeksilla valtiopäivillä. Muilla puolueilla ei sitten olekaan ollut asiaa puhemiehen korokkeelle.

Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa eduskunnan olevan mitä hienoimman työpaikan. Tietysti ensiarvoista on, että muodostamme valtakunnan korkeimman päättävän elimen. Mutta myös ulkoiset toimintapuitteemme ovat mitä erinomaisimmat. Siihen tarjoaa mainiot tilat monumentaalinen mutta samalla käytännöllinen J.S. Sirenin piirtämä vuonna 1931 valmistunut eduskuntatalo myöhempine lisärakennuksineen. Myös talon virkakunta on asiantuntevaa ja palvelualtista. Eikä edustajakollegoistakaan ole pahaa sanaa sanottavana, vaikka poliittisissa kysymyksissä usein ottelemme tiukastikin, mutta kuitenkin olemme ystäviä keskenämme, eivät ihmiset riitele, vaan asiat.

Oppositiopuolueen edustajana 24 vuoden tauon jälkeen taloon palanneena täytyy sanoa paljon muuttuneen, mutta oikeaan suuntaan (enkä tarkoita tässä poliittista väriä). Nyt oppositiollekin annetaan sille kuuluva arvonsa. Muistan hyvin, miten vielä 1979 valtiopäivillä meidät silloiset SMP:n edustajat istutettiin poliittiseksi kostoksi äärioikealle emmekä saaneet edes oikeusistuimessa tuomiota meitä terroristeiksi kutsuneelle edustajatoverille.

Nykyisin oppositionkin toimintaedellytykset ja huomioonottaminen on aivan toista luokkaa, voi jopa sanoa täysin tasa-arvoista hallituspuolueiden kanssa. Huomionarvoista on tietopalveluun saatu talousalan asiantuntija, jolla on käytettävissään ohjelmisto eri taloudellisten muuttujien vaikutuksien laskemiseksi, joka puolestaan helpottaa vaihtoehtobudjettien laatimista.

Joka torstaiset televisioitavat kyselytunnit ovat pääasiallisesti juuri opposition kyselyjä varten hallituspuolueiden ministerien vastatessa. Myös muulloin debattikeskustelut ovat yleisiä, samoin ryhmäpuheenvuorot tärkeissä asioissa. Niinpä syyskaudella käytiin kuusi ylimääräistä keskustelua, kaksi pääministerin ilmoitusten johdosta, kaksi hallituksen selonteoista ja kaksi välikysymyksistä.

Toteutetut toimenpiteet tosiasiallisten toimintamahdollisuuksien parantamiseksi luovat täydet mahdollisuudet myös oppositioryhmille esittää vaihtoehtoja hallituksen lakiehdotuksille ja myös omien varjobudjettien muodossa hallituksen talousarvioehdotukselle. Täysistuntojärjestelyillä luotiin aikaisempaa näkyvämmät tilaisuudet käydä opposition vaihtoehtobudjettien perusteella keskustelua hallituksen ja opposition välillä.

Kaikkien virkamiespalveluiden saamisessa niin opposition kuin hallituspuolueiden kansanedustajat ovat aivan tasa-arvoisessa asemassa, näin myös valiokuntatyöskentelyssä. Näin ollen ei meillä oppositiossakaan ole valittamista tasapuolisten työskentelyolosuhteiden saamisesta täällä eduskunnassa. Puheenvuorojakin puhemiehet pyrkivät jakamaan - ilman kotiinpäin vetoa - ryhmien suuruusjärjestyksessä. Yhteispelillä työmme sujuu kansakuntamme parhaaksi eri tahot huomioiden.

Paljojen kirjojen tekemisellä ei loppua

Kirjakauppiaan poikana olen nykyisin siinä mieluisassa asemassa, että uusia kirjoja sataa joka viikko mitä erilaisemmilta tahoilta. Kun lisäksi liikkuessani eri puolilla poikkean usein myös kirjakaupoissa, niin aina välistä tarttuu kirjoja föliin, niin uusia kirjoja on kotona jatkuvasti vaikka kuinka paljon. Vaimo tuskailee mihin niitä saa mahtumaan, vaikka meillä kyllä on iso talo. Kirjoja ja kirjojen tekijöitä riittää vaikka millä mitalla, jo Vanhan Testamentin Sananlaskuissa todetaan, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua. Itsekin olen kokoilemassa näistä blogeista painotuotteita.

Kaksi komeaa värikuvateosta olen saanut aivan äskettäin. Viikolla Kyllikki Wahlström lähetti Luvian Rannikkopitäjästä kertovan satasivuisen teoksen Luvilaissii tarinoit ja kuvi, johon hän on kirjoittanut tekstit Matti Luotolan kuviin. Luvia Seor ry on kustantanut tämän upean elämänmakuisin murretekstein varustetun runsaasti kuvia sisältävän arvokkaan kulttuuriteoksen.

Eero Mäki-Tanilan läksiäisjuhlista ojennettiin muistoksi myös erittäin puhutteleva ja näyttävä 145 sivuinen kuvateos: Sastamala, sopivasti sykettä. Kirjassa esitellään kaikki pitäjät, joista Sastamala on muodostunut. Myös tuhopolton jäljiltä kunnostetua Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa ja sen kuuluisaa Kutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaustyötä käsitellään monissa kuvissa. Teoksen on tehnyt Hannu Moilanen eikä turhaan, sillä nyky-Sastamalassa riittää esittelemistä aina Vanhan kirjallisuuden päivistä lähtien.

Viikolla Helsingin kaupungin vieraana ollessa saimme mukaan 20+12 muotoilutarinaa Helsingistä-nimisen kokoomateoksen, joka on osa World Design Capital Helsinki 2012-ohjelmaa. Värikuvin ja nasevin tekstein kerrotaan siis yhteensä 32 eri alan muotoilijasta ja taiteilijasta.

Neljäntenä kirjana en voi olla mainitsematta vaimon tuomaa sisarensa miehen tohtori Seppo Niemelän meille lahjoittamaa juuri näinä päivinä julkistettavaa teostaan Ajankohtainen Alkio, johon tekijä on koonnut Santeri Alkion ajatuksia ja näkemyksiä eri aihepiireistä. Satasivuinen kirja on myös kuvitettu kustantajana Maahenki Oy, kuka se sitten lieneekään. Näin helpossa muodossa pääsee tutustumaan merkittävän elämäntyön tehneeseen kansamme rakentajaan, jonka lause: "Älä unohda köyhän asiaa" on aina yhtä ajankohtainen ja tarpellinen myös noudatettavaksi.

Viikko takana uusia seikkailuja

Monenlaista on mahtunut päättyneeseen eduskuntaviikkoon ja uusia tuttavuksiakin on tullut.

Kolme kansanedustajaa vietti kuluneella viikolla monikymmenvuotissyntymäpäiviään. Eduskunta muistaa kaikkia pyöreitä vuosia täyttäneitä arvokkaalla muistolahjalla. 70-vuotta täyttivät perussuomalaisten Pentti Kettunen ja kristillisen liiton Leena Rauhala, 60-vuotiaaksi tuli kokoomuksen Kimmo Sasi. Puhemiehistö ja pääsihteeri saavat olla ojentamassa lahjan onnittelemassa syntymäpäiväsankareita.

Helsingin kaupungin järjestämällä kansanedustajien vastaanotolla sain istua päivällispöydässä Olli-Pekka Kallasvuon vieruskumppanina. Hänethän muistetaan entisenä Nokian ykkösjohtajana. Hän piti tunnetulla taidollaan meille ansiokkaan puheen Helsingin World Design Capital 2012 näyttelyn valtuuskunnan puheenjohtajana. Pääkaupunkimme on tämän kautta päässyt näyttävästi esiin eri puolilla maailmaa. Paljon tapahtumia ja näin ollen myös lisämainosta on vielä edessäpäin.

Olli-Pekka Kallasvuolla on kosketuskohtia myös Satakuntaan. Syntymäpaikka on Lavia, koulua hän on käynyt Porissa ja lastensa äidin isä on tunnettua kankaanpääläistä Leppästen suku, kuuluisan liikemies Artturi Leppäsen poika lääkäri Matti Lepäntalo, joka puolestaan on koonnut yli 100-vuotiaaksi eläneen pitokokki Tyyne Koskisen muistemat kirjaksi.

Viikon tapahtumista kirjoitin jo edellisissä blogeissa syrjäytymisen torjuntamahdollisuuksien pohtimisesta kansalaisinfossa. Eilen torstaina seurasin kansalaisinfossa eduskunnan ympäristö-ja luontoryhmän järjestämää esitelmätilaisuutta Itämeren suojelusta ympäristövahingoilta. Paljon tehdään virallisilta tahoilta ja samoin vapaaehtoisin voimin. Venäjä vaan olisi saatava mukaan entistä vahvemmin, jotta meren tilaan ratkaisevasti voitaisiin vaikuttaa. Hälyttävä uutinen oli Venäjän pyrkimys jatkossa viedä kaikki öljy meritse eteenpäin ja lopettaa kokonaan öljyputken käyttö Eurooppaan. Entisestään valtavasti kasvava öljytankkerien kulku ei tietenkään tiedä hyvää Itämerelle.

Valtion laitosten hometoimista selvityspyyntö

Seuraavassa ote uutisesta, jonka Helsingin Sanomat julkaisi 20.1.2012 ja joka kertoo selvityspyynnöstäni, jonka jätin Valtiotalouden tarkastusvirastoon 27.10.2011.

Valtion laitosten hometoimista selvityspyyntö
HELSINGIN SANOMAT (Janne Toivonen)

Eduskunnan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti (ps) on tehnyt Valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityspyynnön valtion tutkimuslaitosten toimista kosteusvaurio-ongelman selvittämisessä.
Selvityspyyntö kohdistuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, Työterveyslaitokseen sekä sosiaali- ja terveysministeriöön.
Asian ajajana on Helsingin Sanomien tietojen mukaan toiminut Joutsenlahden erityisavustaja Pekka Nikkola, joka muutaman muun tahon tavoin on pitkään vaatinut valtiolta aktiivisempia toimia sisäilman terveyshaittojen selvittämisessä.
(Uutinen päättyy)

Sitten sain 26.1.2012 Valtiontalouden tarkastusvirastosta kirjeen, jossa virasto ilmoitti tutkivansa selvityspyyntöni samassa yhteydessä, kun he aloittavat vielä tänä vuonna tarkastuksen, joka koskee asunto- ja korjausrakentamisen edistämistä. Tarkastusviraston toimet ovat hyvin perusteellisia ja niinpä he ilmoittivat, että tämä selvityspyyntö valmistuu aikaisintaan vuonna 2013. Aikoinaan tämänkin tarkastuskertomus on luettavissa tarkastusviraston verkkosivulta www.vtv.fi.

Äiti-Monica

Laulamme hupaisassa lastenlaulussa täti-Monicasta monenlaisin eri ominaisuuksin. Viikko sitten lupasin kirjoittaa äiti-Monicasta, josta lopulta tuli suuren kirkkoisän Augustinuksen äiti, vaikka poika kulkikin pitkään aivan erilaisilla teillä.

Äiti Monica rukoili pitkään ja hartaasti poikansa puolesta, vaikka saikin vain surra poikaansa, joka halusi kokeilla kaikkia maailman nautintoja. Äiti oli opettanut pojalleen Kristuksen seuraamista, mutta huonon seuran viekottelemana tämä vietti seuransa kaltaista elämää. Äiti suri ja itki tätä.

Kerran unessa äiti sai lohduttavan viestin, kun hänelle sanottiin: Missä sinä olet, siellä on poikasikin. Eräs piispakin kehoitti häntä vain rukoilemaan ja rohkaisi, ettei niin monien kyynelten poika voi joutua hukkaan.

Yli kymmenen vuoden kuluttua poika, etsittyään jo kauan armollista Jumalaa syntiensä sovittajaksi, kuuli viikunapuun alla ollessaan äänen kehoittavan: Ota ja lue. Raamatusta hänelle aukeni: "Ei mässäyksissä eikä juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät."

Nuo sanat luettuaan koitti pojan sydämeen kirkas valo, kaikki epäilysten sumut hälvenivät, ja äiti Monica sai vielä ennen kuolemaansa iloita monien rukoustensa täyttymisestä. Nyt äiti oli valmis kuolemaan, koska elämällä ei enää ollut hänelle mitään annettavaa.

Ja tämän hurskaan äidin kristityksi tulleesta pojasta Augustinuksesta tuli sitten siis yksi koko kirkon suurimmista kirkkoisistä, joka syvästi tajuten kristinuskon salaisuuden totesi ihmissydämen olevan levottoman niin kauan kunnes se löytää levon Jumalassa. Samoin hän ymmärsi, ettei ihmisessä ole kykyä eikä tahtoa hyvään, vaan pelastuksemme on yksinomaan kokonaan Jumalan työtä.

Syrjäytymisestä

Syrjäytymisen torjunta koulutuksen ja perhetyön keinoin oli eduskunnan kansalaisinfon perussuomalaisten tilaisuuden aiheena tänään illalla. Alustajia oli kolme, väkeä mukavasti ja keskustelu vilkasta.

Porilainen Annika Vallin, psykiatrinen sairaanhoitaja, perhetukipalvelu Kompassin perhe-edukaattori ja laatupäällikkö piti ensimmäisen hyvin mielenkiintoisen esitelmän kertoen nykyään yhä tarpeellisemmasta perheiden monenlaisesta tukemisesta, jolla estetään sitten pahempien seuraamusten syntymistä. Hyvin nykyaikaista ja perhekohtaista palvelua, jonka tarve on kasvavaa laatua. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Kompassin lisäksi Luotsimaja Oy.

Keskuspuiston ammattikoulun eri invalidien erityiskoulun opettaja Maija Koski kertoi erityisoppilaitoksen arjesta sekä syrjäytymisen ehkäisemisen keinoista. Heillä ei - ihme ja kumma- ole lainkaa resulssipulaa eikä vähennyksiä. Onko kysessä niin pieni marginaaliryhmä, että leikkurikin on unohtanut. Erittäin tärkeää työtä he tietysti kyllä tekevät.

Oppisopimuskoulutuksesta kertoi Helsingin kaupungin oppisopimusjohtaja Kari Viinisalo todeten edelleen tätä tietä varsinkin nuorten työllistämiseksi käytettävän aivan liian vähän, vaikka se on yksi varmimmista myös pysyvään työpaikkaan johtavista koulutuksista. Itsellenikin tämä järjestelmä on tuttua, koska molemmat Kankaanpäässä työllistämäni ovat juuri tässä oppisopimuskoulutuksessa saaden sen kautta myös ammattipätevyyden ja toivottavasti pysyvän työpaikankin.

Puhetta tilaisuudessa ja puheenvuoroja seuranneessa paneelissa johti perussuomalaisten kansanedustaja Jari LInndström ja paneelissa olivat alustajien lisäksi kansanedustajat Mikka Niikko ja Hanna Mäntylä.

Kokousrumbaa

Pidettiin kokouksia, Vanhustentalosäätiön kolme kokousta ja kaupunginvaltuusto.

2,2 miljoonaa, 164.000 ja 64.ooo on lainoja Vanhustentalosäätiöllä ja siihen kuuluvilla Asunto Oy Ruokopihalla ja Sorvanmäellä. Suurin näistä on viimeksimainittu 124 asuntoa, siihen kuuluu neljä kerrostaloa, Toukolanhovin palvelutalo ja Kanervan ryhmäkoti. Ruokopihalla on 26 rivitalohuoneistoa ja nämä kaikki kuuluvar Vanhustentalosäätiön konserniin. Kanervassa on 15 hoivapaikkaa, jonne valinnat tekee SAS-ryhmä. Posan vanhuspalvelun kanssa yhteistyössä täytetään kaikkiakin paikkoja. Niinpä käyttöasteet ovat hyvin korkeat, Ruokopihalla jopa 98,8%, Sorvanraitillakin 95,55% ja Kanervakoti on käytännnöllosesti katsoen ollut täynnä. Tämän tähden myös talousarviot ovat toteutuneet hyvin.

Vuoden ensimmäisessä kaupunginvaltuustossa oli monia laaajakantoisia asioita kuten Laajakaista kaikille-hanke, sen rakentamista varten perustettu Pohjois-Satakunnan Seutuverkko Oy, Ruojärven kunnostushankkeen perustaminen, veteraanien ateriakorvausten maksaminen ensin alkuun kolmelta vuorokaudelta viikossa ja ensi vuoden alusta viitenä päivänä viikossa.

Eniten pohtimisen aihetta antoi -kuinkas muuten - talous, johon saatiin kurkistaa viime vuoden tilinpäätöksen ennakkotiedoista. Kamreerin kertomus oli korutonta kertomaa. Suurimpia määrärahaylityksiä oli -totuttuun tapaan- Posa puoli miljoonaa, Sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoito lähes saman verran ja kolmas samansuuruinen ylitys tulee perusopetuksesta. Yhteensä tulos tulee olemaan 1,9 miljoonaa miinuksella. Rahaston avulla päästään tasapainoon, mutta kuluvalle kaudelle pitäisi löytää melkoisia säästöjä jo budjetoidusta, jotta päästäisiin tasapainoon. Hyvät neuvot ovat enemmän kuin tarpeen!

Vapaa viikonloppu

Ilman aikatauluja yksi viikonloppu oli aivan paikallaan. Tehtäviä löytyi silti fyysiseltä puolelta.

Ensinnäkin kaikilla ainakin omakotitaloissa asuvilla on riittänyt lumimyräkän myötä lumitöitä yllinkyllin. Onneksi on tilaa, mihin lykkiä tai heitellä lunta, lisääkin vielä mahtuisi. Toista se näkyi olevan Helsingissä, jossa katujen varret ovat lumikinosten peittämiä, auraus on vaikeaa ja katujen varrelle pysäköidyt autot ovat nietosten peittämiä.

Tuhat PerusSuomalaista lehteä tuli perjantaina ja kaikki lehdet on jaettu, loppuivat jopa kesken, kun oli pieni diili ilmaisjakelijan kanssa. Sain jakelualueeksi pari-kolmenkymmentä kerrostaloa ja omat lehdet loppuivat vähän ennen ilmaisjakelulehdykäisiä, jotka kyllä nekin tekivät lopulta tenän niin, että pari pienempää kerrostaloa jäi ilman niitäkin. Yhteistyö on voimaa tässäkin muodossa.

PerusSuomalaista lehteä onkin Kankaanpäässä jaettu tuhansia ja tuhansia niin, että luulisi sen eksyneen vähän joka postilaatikkoon, paitsi niihin, joissa on kielto, joita niitäkin on melkoisesti. Saan vapaasti ihmetellä tällaisia ihmisiä, mutta ajattelen hiljaa itse tykönä heidän olevan sellaisia, jotka eivät halua mitään uusia vaikutetteita ja mielipiteitteinsä avartumista, ovat tyytyväisiä omiin kantoihinsa eivätkä halua oppia mitään uutta. Tietenkin niinkin toisaalta on, että varsinaista mainospostia tulee nykyään hyvin paljon ja jos on vanha ja heikkovoimainen, ei jaksa kantaa niin suuria määriä lehtikeräyspisteeseen. Tällisessa tapauksessa mainospostin jakelukielto kyllä puolustaa paikkaansa.

Toinenkin valtiopäivätoimi

Tämän kirjallisen kysymyksen uudistin jopa ministeri Krista Kiurun itsensä pyynnöstä, koska edelliseen kysymykseen ei huomattu vastata tavallisten kännykkäpuhelimien kuuluvuuden osalta. Jonain maananataina ministeri on jopa luvannut käydä Honkajoella kunhan ajankohdasta vaan sovitaan.

KIRJALLINEN KYSYMYS
GSM-yhteyksien heikon kuuluvuuden
korjaaminen Honkajoella
Eduskunnan puhemiehelle

Olen
tehnyt tästä asiasta jo 23.11.2011 kirjallisen kysymyksen (KK 334/2011 vp),
jossa kerroin, että puhelinyhteydet katkeavat
toistuvasti koko Honkajoen kunnan alueella. Kunnan alueella on myös useita
katvealueita, joista ei saada kännykällä lainkaan yhteyttä. Tämä koskee kaikkia
operaattoreita, jotka harjoittavat teleliikennettä Honkajoen kunnan alueella.

Ilmeisesti väärinkäsityksestä johtuen minulle
vastattiin ikään kuin olisin kysynyt vain langattomista liittymistä, jotka
teleoperaattorit ovat asentaneet korvaamaan perinteisen lankaliittymän. On
päivän selvää, että kaukaisiin lankaliittymiin GSM-yhteydet eivät toimi aina moitteettomasti,
koska tällaisen entisen lankaliittymän etäisyys tukiasemasta saattaa olla joskus
hyvinkin kaukainen. Tietysti myös tällaisen liittymän tulee toimia moitteettomasti,
koska se on annettu vanhan erinomaisesti toimivan lankaliittymän tilalle. Tähän
asiaan sain minua tyydyttävän vastauksen.

Tarkoitukseni ei siis ollut kysyä tästä
lankaliittymää korvaavasta langattomasta yhteydestä, vaan normaalista
perinteisestä kännykkä- eli GSM-verkosta, jonka kaiken järjen mukaan tulisi
toimia periaatteessa miltei koko kunnan alueella moitteettomasti, eikä niin,
että jopa Honkajoen keskustassa on katvealueita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan
työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin ministeriössä aiotaan ryhtyä,
jotta GSM-yhteydet saadaan toimimaan moitteettomasti Honkajoen kunnan alueella.

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012
Anssi Joutsenlahti /ps

Valtiopäivätoimi

Kun johtamani täysistunnon jälkeen kävin luovuttamassa oheisen kirjallisen kysymyksen, sihteeri totesi, että kyseessä on valtiopäivätoimi:

KIRJALLINEN KYSYMYS
Virolaisten maksamattomat sakot
Eduskunnan puhemiehelle

Talouselämä-lehti otti 12.3.2011
päivätyssä uutisessaan esille asian siitä, miten virolaisten ei tarvitse
lankaan maksaa Suomessa heille määrättyjä sakkoja. Suomalaiset sakot ovat
Virossa perintäkelvottomia, koska Viron lain mukaan maa ei tunnusta sellaisissa
maissa annettuja rangaistuksia, joissa syytetty ei ollut paikalla oikeudessa
tai muuten sakkoa määrättäessä. Suomessa ei puolestaan tarvitse olla läsnä, kun
tuomioistuin määrää sakon.

Edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax yllättyi
myös tästä virolaisten sakkoparatiisista (Talouselämä 16.3.2011
(nettiuutinen)). Hän kertoi kyllä olleensa tietoinen tästä porsaanreiästä,
mutta ei sen laajuudesta. Ongelman laajuus on todella valtava. Esimerkiksi MTV3-nettiuutiset
kertoi 30.1.2012 päivätyssä uutisessaan, että poliisi oli pysäyttänyt vuonna
2011 ennätykselliset 1500 humalassa autoilevaa virolaista, joita epäiltiin
rattijuopumuksesta tai törkeästä rattijuopumuksesta. Saman uutisen mukaan määrä
oli kasvanut edellisvuodesta jopa kolmellasadalla.

Näiden tietojen valossa on suorastaan pöyristyttävää se,
että tällaista porsaanreikää ei ole välittömästi tukittu, vaan sen on annettu
jatkua tietoisesti jo vuosikausia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan
työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Me kysymyksen allekirjoittajat haluaisimme
tietää, mitä oikeusministeriö on tähän mennessä tehnyt ja aikoo vielä tehdä
tämän porsaanreiän tukkimiseksi ja milloin myös virolaiset alkavat maksaa
heille Suomessa langetettuja sakkoja?

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2012
Anssi Joutsenlahti /ps

Hyvää työtä

Eduskuntaryhmämme toimii tasaisen varmasti ja tekee hyvää jälkeä, valitettavasti vaan se ei juurikaan näy julkisuudessa, jonne asti pääsee paremminkin vain jokin poikeava ja räyhäkkä.
Niin tänäänkin kyselytunnilla, kun kuvaan nousi entinen puolustusministeri Kääriäinen melkein kyyneliin puhjenneessa kyselyssään, miksei edellisessä eduskunnassa hyväksyttyä menettelyä nyt noudatettukaan, kun ei tuotu eduskuntaan esitettyjä varuskuntien lakkauttamisia. Samoin Pentti Oinonen pääsi julkisuuteen kysymyksellään, kun puolustusministeri Wallinkin aloitti vastauksensa, että edustaja esitti kysymyksensä vähän kiihtyneessä mielentilassa.

Jotta voimme helposti kertoa, mitä kaikkea eduskunnassa olemme puuhastelleet, koootaan niin varjobudjettimme kuin aloitteemme ja kyselymme ja eduskuntaäänestyksiä pieneksi kirjaseksi, jote sitten voi jaella ihmisilla.

Tänäänkin lähetettiin kaksi erittäin tärkeää ryhmämme edustajien tekemää lakialoitetta valiokuntiin. Reijo Tossavainen on tehnyt aloitteen sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisesta. Vaikkeivat nämä kahdeksan senaikaista korkeaa edustajaamme presidentti Rytistä alkaen olekaan koskaan mennettäneet kunniaansa, niin olisi aiheellista myös juridisesti se todeta.

Aivan niin kuin aloitteessa todetaan: Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta.

Maria Tolppanen puolestaan on laatinut lakialoitteen konserniavustuksesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta. Se merkitsisi kotimaisen tytäryhteisön konserniavustuksen suorittamista kotimaiselle emoyhtiölleen. Näin voitaisiin estää julkitulleen suuren terveyspalvelualan yrityksen kaltainen veronkielto, kun se kierrätti voittojaan veroparatiisissa olevan konserniyhtiönsä kautta ja maksoi 36 miljoonan vuosivoitostaan veroa vain o,4 miljoonaa eli 1,1%.

Ryhmässä jaoimme puolueelle tulevat hallituspaikat eri valtion yhtiöihin, nimesimme entiset jäsenet Pohjoismaiden neuvostoon ja päätimme pitää viikonloppukoulutus- ja ideointitilaisuuden kunnallisvaaleja varten perjantaista 16.3. lauantaihin 17.3.

Kumpa tietäisin

Ohjelmaa riittää, tänään piti olla suuri valiokunta kello 7.30, jonne olin menossa mielenkiinnosta, mutta se olikin siirretty kello 13. Jutta Urpilaisen tehtävänä oli taas kerran kertoa Kreikan lainapakettien viivästymisestä keikkalaisten riittämättömän vastaatulon johdosta.

Samaan kello 13 aikaan olin Aktisen neuvottelukunnan järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa voimakkaasti nousi esiin Koillisväylä. Minäkin etelän lantalaisena kysyin, missä kunnossa tämä suuria tulevaisuudennäkymiä herättävä laivareitti on. Sulana se aaltoilee heinäkuusta lokakuuhun ja ilmastonmuutos koko ajan vähentää jäistä ajanjaksoa, mutta monia ongelmiakin esiintyy. Reitti on kaikkiaan melko matala, joten suuret konttilaivat eivät voi sitä hyödyntää. Jäämurtajia ei ole riittävästi ja muukin tarvittava tekniikka puuttuu. Tietysti myös Venäjän byrokratiassakin on tekemistä. Kuitenkin merireitti - lyhyin yhteys Euroopasta Aasiaan - tarjoaa ennennäkömättömiä mahdollisuuksia myös meille Suomessa.
Jopa se avaa uuden kulkuväylän sen tilalle, kun uusi rikkidirektiivi uhkaa tehdä suorat merikuljetukset Suomesta Itämeren kautta ylikalleiksi.

Arktisessa neuvottelukunnassa on kaksi tuttuanikin. Yliopisto-opettajani uskontotieteen professori Juha Pentikäinen ja entisen eduskuntakauteni kolleega Hannele Pokka. Arktisen alueen parlamentaarikkokonferssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana muuten toimiin perussuomalaisten Hanna Mäntylä.

Eduskunnan rakennustoimikunnan 36. kokous myös pidettiin aamupäivän tunteina. Mittavan remontin kokonaiskustannusarvio liikkuu samoissa luvuissa kuin toteutettu Stockmanin tavaratalon korjaus eli 200 miljoonan eurossa. Molemmat rakennukset ovat samanikäisiä. Parast´aikaa on alkamassa ns. C-rakennuksen eli päärakennuksen takana olevan kaarevan virastorakennuksen perusremontti. Sen jälkeen on vuorossa itse päärakennus, joka on tarkoitus saada valmiiksi Suomen 100-vuotisjuhliin.

Yrittäjäryhmän Savonlinnasta oli eduskuntaan tuonut vanha tuttu Erkki Rakkolainen, joka kutsui minutkin tervehtimään yrittäjiä eduskuntaryhmäämme järjestettyyn kahvihetkeen. Ryhmämme Kaj Turunen toimi isäntänä, mukana oli myös Savonlinnan valtuuston puheenjohtaja, joka johtaa myös demarien eduskuntaryhmää.

Tullilaitoksen arvokkaassa 200-vuotisjuhlassa Finlandiatalossa tervehdyksiä esittivät niin ministeri Virkkunen kuin Maailman Tullijärjestön pääsihtereri kuin myös Euroopan Komission DG Taxudin ja Venäjän tullihallinnon pääjohtajat. Yllättivämmän kommentin sain kuitenkin buffet-pöydässä valtiovarainministeriön virkamieheltä kysyessäni, miten hallitus kattaa maaliskuun kehysriihessään hallitusohjelman velkaantumiskehityksen supistamiseen vaatiman 5 miljardin säästön, kun demarit eivät hyväksy arvonlisäveron eikä kokoomus palkkaverotuksen korottamista. Vastaus kuului yksinkertaisuudessaan: Kumpa tietäisin!

Linnassakin Ystävänpäivänä

Ystävänpäivää on vietetty monissa merkeissä. Se aloitettiin jo eilen puolilta päivin puhemiehen edustustilassa, kun pidettiin vuosittainen puhemiehen mediaväelle tarjoama lounas. Itse olin mukana kello 18 asti eli kuusi tuntia, viimeiset lähtivät kello 22 tienoilla, mm. erikoisavustajani enkä ollut päästä kämpille, kun vain hänellä oli avain.

Mutta kaduilla kulkiessani näin jotain uutta, eli suuri tälle päivälle prikulleen 90 vuotta sitten tapahtuneen poliittisen murhan muistolaatan lähellä asuntoamme Nervanderinkadulla. Silloinen sisäministeri Ritavuori edistyspuolueen edustaja Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen 14.2.1922 ampuja äärioikeistolainen liikemies.

Tänään aamulla aloitimme ystävänpäivän vierailun puhemiehistönä viimeisellä tervehdyskäynnillä Presidentin luona linnassa, jossa saimme mitä lämpimimmän vastaanoton ja muistelimme menneitä hyviä vuosia. Koko 12 vuoden kausi on sujunut ilman suurempia vaikeuksia. Presidentti lupasi kyllä puuttua puheessaan uuden presidentin virkaanastumisjuhlallisuuksissa kautensa aikaiseen yhteen skismaan, jossa häntä syytettiin lainrikkomisesta, vaikka nimenomaan silloista lakia noudatetiin.

Puoliltapäivin oli sitten puolitoistatuntinen keskustelu Ruotsin parlamentin edustajien kanssa siellä tietopalvelun pitemälle järjestämistä taloudellisista laskelmapalveluista, jotka helpottavat eritisesti oppositiossa olevien puolueiden toimintaa. Ruotsissa on otettu oppia vastaavista USA:n tietopalveluista. Me varmaan menemme perässä, alkuun on jo lähdettykin.

Pidettiin sitten puhemiesneuvostokin. Esillä oli seuraava keskustelualoite Itämeren kysymyksestä, jonka todettiin olevan ajankohtainen ainakin, mutta erityisesti juuri nyt. Täysistunto pidetään sitten aina puhemiesneuvoston päätyttyä.

Tutulla Satakuntalaisen osakunnan kadulla Lapinrinteellä sain pistäytyä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOK ry:n ystävänpäiväjuhlissa, jossa näyn olleeni ylivoimaisesti iäkkäin, mutta ikähaitari oli muutenkin laaja, kun jollakin opiskelijalla oli sylivauvakin mukanaan.

Ennen päivän toimia ehdin ottaa puolituntisen juoksumatolla, jota näin talvisaikaan täällä eduskunnassa pyrin sisällyttämään päiväohjelmaan piivittäin, eilen tosin sekin jäi tekemättä. Huomennakin taas rakennustoimikunta alkaa kello 9, joten aikaisin vaan liikekannalle.

Sanankylvö

Jumalan Sanan kylvön sunnuntaina oli hyvä puhua jopa tekstistä nousseen kuvan mukaisesti siemenestä, joka oli kaikista siemenistä pienin, mutta josta kasvoi koko puutarhan suurin kasvi, oikein valtava puu, jonka oksille linnut tulivat ja tekivät pesänsä.

Rakas heimokansamme on saanut kokea samanlaisen siemenen kuolettamisen tien. Ennen vallankukousta 1917 Inkerin kirkossa oli 32 seurakuntaa ja 144.000 jäsentä. Stalinin aikana kaikki papit ja seurakunnan hoitajat joko vangittiin tai karkoitettiin. Vuonna 1938 kielletiin
viimeisetkin jumalanpalvelukset ja kansa vietii suureksi osaksi Siperiaan pakkotyöhön. Inkerin kirkon tie näytti päätttyvän täydelliseen tuhoon.

Mutta Jumala teki kaikesta huolimatta työtänsä, eikä uskoa saatu juurrutettua pois inkeriläisistä. Niinpä v. 1969 alkaen Maria Kajavan taistelemasta Petroskoin seurakunnasta on kasvanut taas elinvoimainen Inkerin luterilainen kirkko, jolla on seurakuntia jopa Siperiassa asti. Aatami Kuortti kirjoittaakin: Olisiko maailmassa toista kansaa, joka rakastaisi kirkkoaan enemmän kuin inkerinsuomalaiset. Mitä ankarammiksi vainot muodostuivat, sitä sankarillisemmin kansa piti kiinni uskostaan.

Näin Jumalan luomistyö on ihmeellistä. Jopa nytkin keskellä kovalumista ja välillä ankariakin yöpakkasia on jo näkyvissä pajunoksilla kukkasilmuja ja luonto on heräämässä uuteen kukoistukseen talven horroksesta.

Näin Jumalan valtakunnassakin usein hätäilemme, miten Jumalan asian käy ikään kuin kaikki olisi meistä kiinni. Ja kuitenkin saamme muistaa, ettei istuttaja ole mitään eikä kastelija, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Kylväjinä saamme luottaa myös kasteen armoon, sain juuri kastaa Ilari Johanneksen varttumaan Lasten Parhaan Ystävän hyvässä huomassa. Jumalan sana on siemen, jossa itsessään on kasvuvoima. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Tästä vaikka lisää huomisessa blogissa hurskaan Monica-äidin monien rukousten lapsesta.

Kokemäki mukaan

Kokemäeltä on monia hyviä muistoja varsinkin urheilun tiimoilta. Siellä on täysin ainutkertainen juoksurata pituudeltaan 333 metriä. Tietysti uudessa urheilukeskuksessa Pitkäjärvellä on täysimittainen 400 metrin juoksurata. Monissa kisoissa on molemmisa paikoissa saanut juosta ja järjestävä seura Kokemäen Kova-Väki on aina ollut Satakunnan parhaita urheiluseuroja.

Monia kovia urheilijoitakin on sieltä lähtenyt kuten Bostonin maratonin voittaja vuori-insinööri Olavi Suomalainen, kymmenottelijat Seppo Suutari ja Reijo Paavilainen. Reijohan on niittänyt mainetta sitten maamme eturivin kuvanveistäjänä ja varsinkin mitalitaiteilijana.

Tänäänkin oli kokoontunut kovaa väkeä kolmisenkymmentä henkeä vakain tuumin ja harkiten. Ja niin perustettiin PerusSuomalaisten puolueosasto. Johtoon valittiin Kauko Ketola ja hänen avukseen nimettiin Mikko Laine, Karita Grundström-Timonen, Esa Huhtasaari, Pertti Salminen, Pasi Rännäri, Satu Jalonen ja Seppo Tuliniemi.

Ja näin saatiin taas yksi puute poistettua, kun viime kunnallisvaaleissa ei Kokemäellä ollut ainoatakaan perussuomalaista ehdokasta, vaikka äänestäjiä kyllä muissa vaaleissa on löytynyt melko hyvinkin.

Enää oikeastaan vain kolme kuntaa Satakunnassa on ilman perussuomalaista puolueosoastoa eli Merikarvia, Harjavalta ja pieni Kiikoinen, joka ei itsekään tiedä mihin päin on menossa, enemmistö valtuutetuista taitaa ajaa kuntaa yhteen Sastamalan kanssa. Merikarvialla meillä on perinteisesti ollut aina hyvä kannatus ja esim. viime kesän puoluekokouksessa Tampereella oli mukana myös merikarvialaisia, joten sinne ei ole mitään vaikeuksia osaston perustamisessa.
Harjavallassakin jo viime kunnallisvaaleissa oli jopa ehdokas, joten ei sielläkään olla heikoilla.

Harjavallan lisäksi viime kunnallisvaaleissa olivat Pomarkku ja Lavia niitä kuntia, jossa oli perussuomalaisia ehdokkaita, mutta ei kukaan tullut valittua. Pomarkun ainoa ehdokkaamme Jani Jalonen jopa sai viidenneksi eniten henkilökohtaisia ääniä ja Lavian paikkakin oli aivan hilkulla.

Kansalaiset ovat ymmällä

Olin marketissa yhteisvastuukerääjänä, moni tuli kertomaan omista murheistaan. Kyllä olis vielä kirveelle töitä, niin paljon on mitä erilaisimpia epäkohtia, joita nimenomaan pienet ihmiset kokevat.

Yksi kertoi 95-vuotiaasta isästään, sotiemme veteraanista, jota hän hoitaa ja huolehtiin hänen asioistaan. Siksi ei ole anottu Kelalta hoitokorvausta. Kun tytär sitten anoi veteraaneille luvattua ylimääräistä 50€ kuukausilisää, anomus hylättiin sillä perusteella, ettei sitä voi antaa, koska ei ole tätä huoltolisääkään.

Toinen näytti reuman hoitoon tarvistemansa kuukausiannoksen laskun noin 100€. Kun lääke oli uusi, sanottiin että sitä tarkkaillaan, ennen kuin se tulee Kelan korvattavaksi. Nyt on kulunut kymmenen vuotta, lääke ei edelleenkään kuulu korvattavien joukkoon. Pienituloisen eläkeläisen kukkarossa tämäkin summa tekee ison loven joka kuukausi.

Soittokuntien lakkauttaamiset myös puhuttivat. Niinisalohan säilyi edelleen toimintaansa jatkavana varuskuntana, vain esikunta lähteen Säkylään ja soittokunta lopetetaan, kuten viisi muutakin armeijan soittokuntaan. Ei kukaan ymmärtänyt, mihin tällaisella säästöllä pyritään. Niinisalostakin säästetään soittokunnan 15 hengen palkkamenot, mutta mennetään kaikki se puolustusvoimien saama mainosarvo, mitä ahkerat esiintymiset mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa tuottavat laajalle alueelle.

Ei kyllä ymmärretty kuntauudistuskarttojakaan, joissa Parkano ja Kankaanpään päinvastaisista jopa ministerin lupauksista huolimatta on sijoitettu kumpikin erilleen omaksi kunnakseen ympäristökuntiensa kanssa. Vasta molemmat alueet yhdistämällä tulisi se tavoitettavana oleva elinvoimainen kokonaisuus. Nyt Kankaanpää Lavian, Honkajoen ja Jämijärven kanssa jää pieneksi, samoin Parkano Kihniön ja Ikaalisten kanssa. Mikähän on ollut kartan piirtäjien ajatus näiden kuntien osalta, sitä voi kysyä, kun muualla on piirrelty todella suuria kuntakokonaisuuksia ja nimenomaan myös meidän kuntaryhmittyjemme naapureiksi.

Aiheellinen välikysymys

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (UTVA) käsitteli
kokouksessaan 8. helmikuuta 2012 puolustusvoimauudistusta
puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin pohjalta. Valtioneuvoston
tiedotteen mukaan puolustusvoimauudistusta ryhdytään nyt toteuttamaan
puolustusministeriön ohjauksessa. Valtioneuvoston tiedotteesta ei
selviä, hyväksyikö UTVA ja niin muodoin hallitus puolustusvoimain
komentajan ratkaisumallin.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta ja se käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen
turvallisuuskäsitteeseen perustavaa turvallisuus- ja
puolustuspoliittista selontekoa. Nyt hallitus toimii ohjelmansa
vastaisesti. Parlamentaariseksi valmisteluksi ei voida katsoa
kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminutta kontaktiryhmää, koska
kyseiselle ryhmälle ei annettu olennaisia tietoja Puolustusvoimien
rakenteiden muuttamisesta. Hallitus aikoo tuoda turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle vasta syksyllä 2012, jolloin
puolustusministeri on jo päättänyt oleellisilta osin
puolustusvoimauudistuksen aiheuttamista rakenteellisista muutoksista.

Puolustusvoimien toiminta perustuu sodan ajan tarpeeseen, johon turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon turvallisuusanalyysi antaa perusteet.
Ainakaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle ei ole esitelty tulevaa
Puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota eikä siihen olennaisesti
liittyvää turvallisuusanalyysia. Puolustusvoimain komentajan
ratkaisumallin mukaisesti sodan ajan joukkojen määrää leikataan
kolmanneksella. Mistään ei kuitenkaan selviä, mihin sodan ajan
joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi jatkossa
muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka ja mihin ikään
saakka sodan ajan joukot pidetään sijoitusluetteloissa?

Puolustusvoimain komentajan ratkaisumalli puolustusvoimauudistuksesta vaikuttaa olevan
pelkästään Puolustusvoimien rauhan ajan toimintojen ja organisaation
uudelleenjärjestely. Ja vielä sellainen, jonka Puolustusvoimat on
pakotettu toteuttamaan nopeutetussa aikataulussa seuraavien kahden
vuoden aikana. Komentajan ratkaisumalli herättää lukuisia kysymyksiä.
Siitä eivät selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit eivätkä niiden
kustannukset. Myöskään mistään ei voida tarkastaa esitettyjen
säästötavoitteiden todenperäisyyttä. Esimerkiksi joukko-osastojen
lakkauttamisella ja yhdistämisellä väitetään saatavan 60–65 miljoonan
euron vuosittaiset säästöt. Tämä edellyttää, että lakkautettavien
yksiköiden vuokrasopimuksista päästään eroon. Muutoin ollaan siinä
tilanteessa, josta Valtiotalouden Tarkastusvirasto huomautti omassa
kertomuksessaan vuonna 2010. Poliittisen päättäjän on vaadittava
jatkossa Puolustusvoimilta todellisia, todistettavia ja tarkastettavia
laskelmia.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallituksen
toiminta on erittäin omituista. Hallitus toimii oman ohjelmansa
vastaisesti ja jättää eduskunnan tosiasiallisesti lähes kokonaan
päätöksenteon ulkopuolelle. Samoin vaikuttaa siltä, ettei hallitus
kyennyt tekemään asiassa päätöstä, vaan jätti Puolustusvoimiin
kohdistuvien päätösten tekemisen pelkästään puolustusministerin ja
puolustushallinnon virkamiesten vastuulle. Tämä on ainutkertaista
itsenäisen Suomen historiassa.

Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä merkittävällä tavalla.
Uudistus toteutetaan samaan aikaan kun hallitus ajaa armeijan
armottomalle säästökuurille.

Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit eivät lennä ja
merivoimien alukset pysyvät satamissa. Suuri määrä varuskuntia lakkautetaan tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustusratkaisumme uskottavuutta. Leikattu reservi puutteellisine varusteineen ei riitä pelotteeksi
mahdolliselle hyökkääjälle, kun vielä muistetaan, että liittyminen
jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vei armeijaltamme
edullisen ja tehokkaan välineen maahantunkeutujia vastaan.

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on
merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä
alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.
Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Sillä kohotetaan
maanpuolustustahtoa ja tuetaan alueellisen puolustuksen periaatetta.
Maakuntien varuskunnat ovat tarpeellisia myös sotilaallisen
suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa teknoarmeijakin on
hampaaton.

Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää
puolustus- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä
ovat tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa
osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa ei
ole lähitulevaisuudessa riittävästi petipaikkoja. Hallituksen ajama
kehityssuunta ajaa Suomea kohti valikoivaa asevelvollisuutta, joka
johtaa palkka-armeijaan ja sitä kautta Ruotsin tielle. Kun yhä harvempi
käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa
kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus ei ole sen jälkeen enää
yhteinen asiamme.

Oma lukunsa on se, että Uudenmaan Prikaati
säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen
varuskuntaan. Kielipolitiikka selätti puolustus- ja aluepolitiikan.
Dragsvikin sijaan lakkautuslistalla on esimerkiksi Pohjois-Karjalan
Prikaati Kontiolahdella. Se sijaitsee alueella, joka on jo muutenkin
viime vuosina kärsinyt työpaikkojen menetyksistä. Lisäksi
Pohjois-Karjalan Prikaatissa on olennaista alueellisen puolustuksen
osaamista. Selvitystä vaatii puolustusministeri Stefan Wallinin
mahdollinen jääviys asiassa. Rikos- ja prosessioikeuden professorin
Matti Tolvasen mukaan ministeri Wallinin jäsenyys Uudenmaan Prikaatin
killan valtuuskunnassa on ongelmallinen.

Haettavat säästöt olisi voitu priorisoida toisinkin. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumista
perustellaan usein muun muassa oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset olisivat kustannustehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.

Uudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen. Eduskunnasta ei saa tehdä
kumileimasinta. Uudistuksesta on syytä keskustella nyt, eikä vasta
syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jolloin
toimenpiteet on jo päätetty puolustusministerin ja puolustushallinnon
virkamiesten toimesta.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden sekä
varmistaa hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen toteutumisen puolustusvoimien toimintojen ja rakenteen uudistamisessa sekä turvata uskottavan koko maan puolustuksen, yleisen asevelvollisuuden, maanpuolustustahdon, Puolustusvoimien henkilöstöryhmien yhdenvertaisen
kohtelun, työllisyyden ja alueellisen tasa-arvon puolustusvoimauudistuksen yhteydessä?

Sotilassoittokuntien lakkautuksista nousee voimakas vastustus

Eduskunnan kyselytunnilla keskityttiin kahteen päivänpolttavaan hallituksen antamaan uutispommiin: puolustusvoimien leikkaukset ja kuntauudistus. Muille aiheille ei aikaa riittänyt eikä näitäkään kahta saatu raapaistua kuin vähän pinnalta. Eipä ihme, että molemmilta alueilta on hallitukselle tulossa välikysymys. Perussuomalaiset kysyvät ns. puolustusvoimauudistuksesta, joka paremminkin on puolustusvoimien alasajoa, keskusta puolestaan tekee kysymyksen uudesta kuntajaosta.

Kyselytunnin keskustelu oli todella värikästä, puolustusministeri Stefan Wallin ja kuntaministeri Henna Virkkunen joutuivat olemaan altavastaajina, siksi kovaa arvostelua he saivat julkistetuista uudistuksistaan.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sai tehdä ensimmäisen kysymyksen. Hän on toiminut myös tätä puolustusvoimauudistusta seuranneen parlamentaarisen toimikunnan jäsenenä, mutta jätti siitä nyt eroilmoituksensa, koska toimikunta ei ole voinut vaikuttaa yhtään mitään. Kysymyksessään hän mainitsi myös lakkautettavat sotilassoittokunnat, mutta niistä ei ministeri vastauksessaan maininnut sanakaan.

Esitys puolustusvoimien organisaatiouudistuksesta oli todella hämmentävä. Erittäin vähälle huomiolle jäi varuskuntien lopettamisten ohella usean sotilassoittokunnan lakkauttaminen. Esittelytilaisuudessa kenraali Puheloinen näytti kalvollaan vain kolmen jatkavan maavoimien varsinaisen soittokunnan nimen ja sijaintipaikan.

Nyt todella soittokuntien määrää vähennetään ja vielä ikään kuin vaivihkaa kolmestatoista (13) kuuteen (6). Näistä kuudestakin yksi on varusmiessoittokunta, joten varsinaisia ammattisoittokuntia jää maahamme vain viisi (5). Myös Sotilasmusiikkikoulu lopetetaan.

Aivan varmasti tällä toimenpiteellä on kauaskantoiset negatiiviset vaikutukset kansalaistemme maanpuolustustahtoon. Sotilassoittokunnat ovat parasta ja hyvin kustannustehokasta PR-toimintaa puolustusvoimillemme. Voimakas kansalaismielipide on nousemassa myös sotilassoittokuntien puolesta ja toivottavaa onkin niiden säilyminen. Näinhän tapahtui edelliskerralla, kun soittokuntia myös oltiin lopettamassa. Me tarvitsemme juhlissamme ja tilaisuuksissamme sotilassooittokuntien arvokasta ohjelmaa nykyisen voimakkaan maanpuolustushenkemme nostattamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Torjuntavoitto

Koko laajalle alueelle Kankaanpään ympäristössä Niinisalon varuskunnan säilyttäminen oli kunanltaakin kalliimpi asia. Tykistöprikaatin esikunnan siirtyminen Säkylään oli odotettavissa, mutta varsinainen toiminta kuitenkin säilyy ja se onkin entistä tärkeämpää. Niinisalo on näet lähin varusmiespalvelupaikka nyt sitten eteläpohjalaisille, pirkanmaalaisille ja Keuruun lakkauttamisen jälkeen myös keskisuomalaisille tietysti mukaanlukien myös Satakunnan pohjoisosa.

Synkän puolustusvoimien supistusohjelman perusteidenkaan mukaan ei löytynyt mitään syitä Niinisalon varuskunnan lakkauttamiselle. Vahvuudet on moneen kertaan lueteltu. Erinomaisessa kunnossa olevat rakennukset, joita on uudistettu 30 miljoonalla. Maan eteläisin laaja ampuma-alue koeampuma-asemineen. Jatkuva kehittäminen esim. tälle vuodella 2 miljoonaa koiratarhan rakentamiseen. Lisäksi tehdään uusi urheilukenttä, jota Kankaanpään kaupunkikin rahoittaa. Korkean tietotaidon ja osaamisenTykistörykmentin ja tykistökoulun lisäksi on kehitelty tiedustelulennokkeja, joille rakennettu oma kenttäkin. Käytöstä poistettuja jalkaväkimiinoja korvaavat raketinheittimien rypälepommit ovat myös saaneet sijaintinsa Niinisaloon. Ja tietysti myös aluepolitiikalla täytyy olla oma vaikutuksensa: 550 omaa työpaikkaa ja lisäksi kerrannaisvaikutukset alueella, jossa muuten valtiovallan työpaikat ovat hyvin vähäisiä.

Ymmärrettävää on siis Prikaatin esikunnan siirtyminen Säkylän Huovinrinteelle, jonne jo aiemmin siirtyi Niinisalossa perustettu kansainvälinen yksikkö. Harmillisinta on koko maan sotilassoittokuntien lukumäärän puolittaminen, jonka vuoksi myös Satakunnan sotilassoittokuntakin joutui tässä talosuahdingossa lakkautuslistalle. Ei mikään ole ollut niin tehokasta ja kuitenkin puolustusvoimille suhteellisen edullista maanpuolustushengen nostattamista ja ylläpitämistä kuin sotilassoittokuntien suositut esiintymiset.

Kaiken kaikkiaan koko vaalikauden aikana tulevat 850 miljoonan puolustushallinnon leikkaukset ovat niin rajuja, ettei tietenkään pienillä leikkauksilla voi selvitä. Mutta onko tämä sittenkään viisasta. Siinä mielessä perussuomalaisten harkitsema välikysymys on paikallaan. Huomenna televisioitavalla kyselytunnillakin asia on näyttävästi esillä.

Juhlat ensin, työt sitten

Sinällään aika karuilla, mutta kuitenkin arvokkain menoin laoitetaan valtiopäivät. Sopii hyvin suomalaiseen elämänmenoon, joka vierastaa riehakasta ilonpitoa mentaliteetillemme vieraana, vaikka Pekka Haaviston kannatajat tätä riehuntaa vaaliyönä -varmaan iloliemen nauttijoina- harjoittivatkin.

Ekumeeninen jumalanpalvelus, avajaisistuntossa presidentin valtiopäivien avaus ja sitä seuraava kahvitarjoilu valtiosalissa. Siinä kaikki lyhykäisyydessään. Joku olisi kaivannut edes taputuksia presidentin avauspuheen jälkeen, mutta eihän eduskunnan istunnoissa sellaiseenkaan ole totuttu.

Saarnaajana tuomiokirkossa oli virastaan eläkkeelle siirtymässä oleva Kuopion piispa Wille Riekkinen puhuen siitä valosta, jonka Kristustuo elämäämme ja jonka johtamana sitten toimimme yhteiseksi hyväksi varsinkin vähäosaisempien puolesta.

Puhemies Heinäluomalle oli uskottu lukijana melkoisen kovaa tekstiä Sananlaskujen kirjasta:
Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa: Ylpeät silmät, petollinen kieli, Kädet, jotka vuodattavat viattoman verta; Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopeat juoksemaan pahuuteen; Väärä todistaja, joka valheita puhuu, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille. Terveellistä itsetutkistelun aihetta itsekullekin meille eri asemissa oleville päättäjille.

Varapuhemiehille on uskottu tehtäväksi vastaanottaa presidenttipari eduskunnan ulko-ovella, olla heidän seuranaan istunnon alkuun ja johdattaa presidentti sitten täysistuntosaliin ja puheiden jälkeen pois ja saattaa jälleen oleskelutilan jälkeen puhemiehen kattamaan juhlapöytään, jossa presidentti- puhemiespariskuntien lisäksi istuivat uusi valittu presidenttipari, saarnaaja Riekkinen puolisoineen, pääministeri Katainen, suurlähettiläiden vanhin Venäjän suurlähettiläs ja varapuhemiehet, joista minulla oli myös vaimo.

Päivän järjestykseen kuului vielä lyhyt työistunto, valtiopäiväneuvosten arvonimitilaisuus ja illan juhlakonsertti.

Taas aloitettiin

Valtio-oikeuden mukaisesti eduskunta kokoontuu valtiopäiville aina helmikuun ensimmäisenä päivänä kello 12. Tänä vuonna presidenttivaalien takian tulimme koolle vasta tänään 6. päivänä. Avajaiset on pidettävä kolmen päivän aikana, nyt siis jo heti huomenna.

Edelleen säädetään tarkasti: Valtiopäivien ensimmäisessä täysistunnossa toimitetaan iältään vanhimman eduskunnan jäsenen johtaessa puhetta puhemiehen ja varapuhemiesten vaalit. Kauko Tuupainen meidän perussuomalaisten ryhmästä suoritikin tämän tehtävän arvokkaasti ja jo toista kertaa viime kevään eka kerran jälkeen.

Mediassa ehkä turhankin hanakasti tartutaan puhemiesten vaalien hajaääniin, nytkin meidät kaikki puhemiehet valittiin vähintään 3/4 äänin, joka mielestäni antaa erinomaisen hyvät toimintaedellytykset jatkossakin. Puhemieheksi edelleen valittu Eero Heinäluoma sai 156 ääntä, hajaääniä 25 ja poissa 19. I varapuhemiehelle Pekka Raville annettiin ääniä 174, hajaääniä vain 4, poissa 22. Ja minä 2. varapuhemiehenä sain 148 ääntä, hajaääniä 20, mutta poissa oli jo 32. Tämä on yleinen trendi, mitä kauemmin istunto kestää, sitä useampi on poissa, näin siis näissäkin äänestyksissä.

Puhemiesneuvostossa pohdittiinkin vaihtoehtoja valintojen jälkeisten juhlallisten vakuutusten asemaan melko vajaalukuisen kansanedustajien joukon edessä, sillä kansanedustajien poissaolo ei nosta juhlan tuntua kuten on huomenna valtiopäivien avajaisissa, jossa presidentti puhuu ja puhemies vastaa ja täysistuntosali on täynnä tummiin juhlapukuihin pukeutuneita edustajia.

Joka tapauksessa jälleen kukin puhemies annoimme juhlallisen vakuutuksemme: Minä (oma nimi) vakuutan, että minä puhemiehenä voimieni mukaan puolustan Suomen kansan ja eduskunnan oikeutta valtiosäännön mukaan och samma på svenska: Jag (eget namn) försäkrar att jag som talman efter all min förmåga skall försvara finska folkets och riksdagens rättigheter enligt konstitutionen.

Edessä onkin työteliäs ja erittäin vaikea kevätkausi taloussäästöjen ja EU-lainojen valtiontakausten johdosta. Lakkautuksia ja supistuksia tulee heti näin pressanvaalien jälkeen, heti tälläkin viikolla kuullaan varuskuntien lopetuksista ja uudesta kuntarakenteesta.

Merkittävä päivä

Monellakin tapaa tämä helmikuun 5. päivä on merkittävä eikä pelkästään vain päivä päivien joukossa.

Siniristilippu saa liehua vielä illallakin ja kyllä on liehunutkin, tuulta ja tuiverrusta on riittänyt. Presidentin vaalin toisen kierroksen varsinaisen vaalipäivän kunniaksi pakkanen paukkuin vielä aamutuimiin reippaasti yli 20 astetta, iltaan mennessä on lauhtunut yli 10 astetta. Ja niin ihmiset ovat päässeet äänestämään varsin reippaasti, lähelle ensimmäisen kierroksen lukemia päästäneen.

Tänään on myös kirkkovuoden kulun mukaisesti kynttilänpäivä aiheenaan Kristus, Jumalan kirkkauden säteily ilmestyi. Päivän tekstit kertovat Jeesuksen tuomisesta temppeliin ympärileikattavaksi ja miten vanha Simeon sai siunata lasta ja ylistää Jumalaa pelastuksesta ja valosta, joka tulee kaikelle kansalle. Siksi tänään myös julistivat tv-kirkossa piispa Kaarlo Kalliala ja tv-puheessaan presidentti Tarja Halonen yhteissvastuukeräys avatuksi. Itsekin viikon päästä lauantaina olen keräyslippaan kanssa marketin ovella. Näin valoa viedään syrjäytyneimmille lähimmäisillemme.

Mutta on tänään se toinen liputusaihekin eli Maamme-laulun runoilijan J.L. Runebergin päivä. Hänen runojensa johdosta toinen suuri Suomalainen J.V. Snellman kysyy: Ovatko ne, nämä laulut, ainoastaan suuren neron luomia? Ei. Ne ovat sydämen sykkeitä, joille nero on antanut elämän ja muodon.

Virsikirjan ehkä tunnetuin Runebergin virsi on lastenvirsi Mä silmät luon ylös taivaaseen. Sitä emme kylläkään tällä kertaa laulaneet tänään Fanni Vilhelmiinan kastejuhlassa Honkajoella, vaan tyydyimme Jumalan kämmenellä- ja Ystävä sä Lapsien-lauluihin. Ja lapsia riittikin melkotavalla tässä pienen Fannin ensimmäisessä juhlassa ja oli hienoa kertoa, että Jeesuskin otti kaikkien keskelle juuri LAPSEN, kun kysyttiin, kuka on suurin taivasten valtakunnassa.

Ja sitten huomenna alkaa eduskuntatyö puhemiesten valinnalla!

Muistoistamme

Meitillä kävi museon virkamies. Haluaa kerätä vanhoja tietoja valokuvissa olevista ihmisistä ja tietysti myös lisää vanhoja kuvia. Meitillä niitä kyllä riittää.

On tietysti ukin ja mummun kuva-albummeja, mutta myös joidenkin vanhojen sukulaisten jälkeensä jättäneitä papereita ja kuvia, kuten Elvi-tädin, isoisän Brunon veljen Hugon ja Jennyn sekä äidin enon Jallun ja Tyynen jäämistöä. Mitä vanhempia kuvia on, sitä vähemmän niissä on merkintöjä siitä, ketä kuvat esittävät. Ja jatkuvasti vanhempia ihmisiä poistuu ja heidän mukanaan tietoa. Valitettavaa, ettei kaikkea heidän tietämäänsä ole koskaan ymmärtänyt tallentaa.

Vanhoja kuvia katsellessa nousee esiin monia poisnukkuneita, joiden elämä tulee todellisena muistojen kätköistä, vähän samalla tavalla kuin hautausmaalla muistokivien nimiä tavaillessa.
Monenlaisia elämänkohtaloita ja sattumuksia heidän kanssaan on saanut elää. Muistot puhuvat omaa voimakasta kieltään.

Tanskalainen kuuluisa satusetä H.C. Andersen sanoo, että minulla on muistoni, niitä ei minulta voida riistää. Suomalainen runoilija Immi Hellen kirjoittaa puolestaan: Rikas, rikas olen muistoissain. Jo latinalaisissakin viisauksissa sanotaan: Muisti on kaiken aarreaitta ja turva (Memoria est thesaurus omnium rerum e custos), Meillä on jäljellä muistot (Nobis meminisse relictum).

Kalliit ystävät ja muistot ovat meille annettu suuri lahja, josta saamme ehtymättömästi ammentaa. Fredrik Wislöff kirjoittaa myös viisaita: Köyhä on oikeastaan vain se, joka ei jätä jälkeensä mitään kaipaamisen arvoista - ja se jolla ei ole mitään kaivattavaa. Meillä on yhteys poisnukkuneisiin niin kauan kuin he jatkavat elämäänsä meidän rakkaittemme kautta.

Saamme siis elää muistoissamme, mutta samalla elämme myös tätä päivää tehtäviämme täyttäen!

Kansanedustajilla vientiä

Parina päivänä peräkkäin on kokoustettu Satakunnan kansanedustajina, ensin Raumall´ ja sitten
Poris. Raumalle kutsuivat Nuorkauppakamarit, Poriin ELY-keskus.

Raumalla kun oltiin, puheenaiheiksi nousivat Rauman tärkeät ajankohtaiset hankkeet kasitie ja satama. Molemmat ovat mukana valtion kehityskohteissa aivan huulella, mutteivat kuitenkaan ole vielä saaneet rahoituksia.

Rauman satama on yksi suomen suurimmista, konttiliikenteessä jopa kolmantena. Siksi tarvittaisiin satamaväylän syventämistä nykyajan suuremmille laivoille soveltuvaksi. Satamiin liittyy paljolti myös valtatie 8 rakentaminen. Länsi-rannikkolla Turku-Rauma-Pori-välillä tavaraliikenne kuten kaikki muukin liikkuminen on yksinomaan kumipyörien päällä, koska rautatieyhteyttä ei ole. Siksi valtatie kasin saattaminen nykyajan liikennevaatimuksia vastaavaksi on kiireistä.

Porissa ELY-keskuksesta sijaitsee vain E eli elinkeinopuoli, L ja Y eli liikenne- ja ympäristäkeskukset pitävää majaa Turussa. Niinpä meille kerrottiin melko myönteisiä merkkejä antavasta alueen suhdannekatsauksesta ja erityishuolta kannettiin nuorten työllisyystilanteesta.

Monin eri luvuin esitettiin nuorten työttämien määriä Satakunnassa, eriteltyinä eri TE-toimistojen alueella ja eri ikäluokissa. Kun jopa hallitusohjelmassa on nuorten yhteiskuntatakuu, jossa taataan työ- tai opiskelupaikka alle 25-vuotiaille, mutta työpaikka vain kaikille alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille, niin väliinputoajiksi uhkaavat jäädä alle 30-vuotiaat työttömät. Tietysti toinen suuri vaikeasti työllistettävien ryhmä on pitkäaikaistyöttömät. Ovathan presidenttiehdokkaatkin kantaneet huolta - ainakin näin ennen vaalia - syrjäytyneistä nuorista.

TE-keskukset (entiseltä nimeltää työvoimatoimistot) tekevät parhaansa. On esimerkiksi järjestetty yrityksille kamppanja: Työtä nuorilla. Ja kun suhdanteet päinvastaisista peloista huolimatta sittenkin näyttävät valoisilta, on uskottava työtä löytyvän myös näille nuorille. Semminkin kun suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja kymmeniä vuosia puhuttu työvoimapula ehkä lopultakin on rantautumassa maahamme, vaikka ei vielä tänäpäivänäkään siltä näytä.

Yhteinen on asiamme

Tuntuu tosi ahdistavalta, kun joka taholta ollaan vain supistamassa ja supistamassa, leikataan ja leikataan. Säästetään itsemme hengiltä ja säästöjen nimissä tehdään asioita, jotka eivät säätöjä tuo, mutta koskaan ei perään haukuta eikä lopultakaan tarkastella, syntyikö sittenkään mitään säästöjä. Monet säästöt aiheuttavat vain uusia kustannuksia jollakin toisella alueella.

Maanpuolustus, koulutus, poliisivoimat esimerkiksi ovat kaikki kovien karsimisien kohteina. Mutta mitä lopultakaan tällä voitamme.

Niinisalon varuskunnan lopettaminen olisi täysin päätöntä. Yli 30 miljoonalla on saatu kaikki rakennukset ensiluokkaiseen kuntoon. Toiminta Tykistöprikaatin alaisuudessa on monipuolista: Tykistörykmentti aliupseerikouluineen, tiedustelupatteristo mukaanlukien lennokki- ja säätoiminnot, tykistökoulu, sotilassoittokunta. Lisäksi Niinisalossa on koeampumalaitos ja maamme toiseksi suurin Pohjankankaan ampuma-alue. Poistettujen maamiinojen tilalle on hankittu rakentinheittimiä ja niiden ampumia rypälepommeja. Kaikki tämä on juuri ja nimenomaan Niinisalossa.

Hallitusohjelmaan otetun nuorten yhteiskuntatakuun mukaisesti kaikille koulusta valmistuville alle 30-vuotiaille on turvattava työpaikka ja alle 25-vuotiaille joko työ- tai opiskelupaikka.Miten tähän yhtälöön sopivat esim. yli 2000 ammattikorkeakoulunpaikan vähentäminen. Kankaanpään taidekoulun säilyttämisestä vallitsee kuitenkin laaja yhteisymmärrys.
Kansanopistojen avustuksiakin ollaan viemässä 15% jne.

Poliisit kertovat avoimesti henkilöstön vähentämisen aiheuttavan sen, ettei pienempien rikoksien tutkimiseen ole mahdollisuuksia eikä rikollisiin puututa. Esim. myymälävarkaiden takia ei poliisi lähde liikkeelle. Yhteiskuntamme turvallisuus on näin vakavasti uhattuna.

Näin yhteistä asiaamme on puolustettava kaikin voimin!

Korkealle kansan kunto

Sain kuulua 1990-luvulla liikuntakomiteaan, jossa vedettiin liikunnnan suuntaviivoja ja mietintö julkaistiin otsakkeella Liikuntaa kaikille. Eero Mäki-Tanilan eläkkeellesiirtymisjuhlassa sain pohdiskella liikunnan merkitystä hyvinvoinnillemme ja jaksamisellemme.

Lähdin liikkeelle aluksi hymyilevän Hanneksen Tukholman olympilaisissa tekemästä uroteosta, jolla Suomi (autonoominen Venäjän osa) juostiin maailman kartalle ja josta olen kirjoittanut jo erillisen blogin.

Sitten Hanneksen päivien liikkumisen tähdentäminen on paljon tärkeämpää, koska enää ei juurikaan saada tätä tarvetta tyydytettyä jokapäiväisen työn ja toiminnan avulla automatisaation ja autoistumisen takia. Siksi ihmisen rappeutuminen liikkumattomaksi ja sitä tietä heikkokuntoiseksi on koitumassa liian monen kohtaloksi, ellei vapaaehtoista liikkumisharrastusta saada elämäntavaksi ja sen kautta innostuta vaikkapa aktiiviliikkujaksi.

Tässä olisi myös nykyhetken urheiluseurojen yksi tärkeimmistä tehtävistä tietysti kilpaurheilua suinkaan unohtamatta ja aliarvioimatta. Yhä edelleen pätee vanha viisaus: Terve sielu terveessä ruumiissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Myös urheilemisen henkiseen puoleen ja sen kasvatusvaikutuksiin ei koskaan kiinnitetä liikaa huomiota. Urheilun henki ja aate onkin puettu näkyviksi sanoiksi esimerkiksi: Korkealle kansan kunto sekä reipas, rehti ja ryhdikäs.

Näin urheilun tarkoitusta ja päämääriä pohtiessamme on sittenkin etusijalle laitettava itse ihminen ja hänen ehjä täysipainoinen elämänsä ja sen mukana koko yhteiskuntamme vahvistuminen. Apostoli Paavalikin kehoittaa meitä kaikkia kilpailemaan niin kuin se, joka saa voittopalkinnon, toteamalla, että kilpailija noudattaa itsensä hillintää kaikesssa saadakseen vain katoavan seppeleen, mutta että meillä kaikilla on mahdollisuus saada jopa katoamaton seppele.
Myös tämän uskonnollisen puolen saamme ottaa mukaan urheillessamme ja liikkuessamme ja silloin olemme myös ehyitä tasapainoisia ihmisiä, jolloin urheilunkin perimmäinen tarkoitus toteutuu.

Tulkoon nyt tässä mainittua, että voittaessani aikanaan Turun maratonin, olen aivan käytännössä saanut voitonseppeleen kaulalleni maaliin tullessasi. Mutta todella meille kaikille on valmistettu katoamaton seppele sitten kerran siellä perillä!