Seitsemän syytä

Nuorsuomalaisen puolueen perustajana ja kansanedustajana 1990-luvulla toiminut Risto E.J. Penttilä on viikon Suomen Kuvalehdessä kantanut myös kortensa kekoon tarkastellen PerusSuomalaisten ilmiömäisen kannatuksen kasvun syitä. Kaikki näyttää menevän täysin päinvastaisesti kuin hänen oman puolueensa osalta, joka kuivettui omaan mahdottomuuteensa ja kuihtui pois. Ensimmäisenä syynä hän näkee EU-vastaisuuden, jolle nyt on tullut kasvualustaa, kun EU:ta koettelee ylivelkaantuneiden jäsenmaiden kriisi ja niiden auttamiseksi tehdään lainatakauksia ja vakuusrahastoja. Toiseksi syyksi on löytynyt nuorten syrjäytyneiden miesten viha heidän jäädessään tavallaan yhteiskunnan normaalirakenteiden ulkopuolelle koulutuksessa ja sitä myöten myös työpaikoissa tyttöjen pärjätessä paljon paremmin. Perusteollisuuden ahdinko on kolmantena syynä, paperiteollisuutta on ajettu alas. Perusduunareilta on mennyt työpaikkoja ilmastopolitiikan ja energiaverojen takia. Metalliliiton Matti Putkosen siirtyminen PerusSuomalaisten riveihin on tästä oiva esimerkki. Maahanmuuttokysymys löytyy neljäntenäaihepiirinä. Monissa maissa maahanmuuttajien sopeuttaminen tulomaan oloihin on epäonnistunut. Tämä halutaan välttää ja siksi muuttaa liian suvaitsevaiseksi koettua sosiaalista maahanmuuttoa. Viidentenä aiheena on kaipuu takaisin ns. Impivaaraan ja nykytilanteen aiheuttama pelko globalisaatioineen. Halutaan päästä elämään takaisin aitoa suomalaista elämää ja näin haikaillaan menneitä hyviä aikoja. Kuudenneksi halutaan tehdä kiusaa vanhoille valtaan pitäville puolueille, joiden toimenpiteet koetaan kurjistaviksi tavallisen kansan mielestä. Ajatellaan antaa näpäytys valtaapitäville ja sanotaan, ettei asioiden hoito tästä enää ainakaan huonone. Viimeisenä eli seitsemäntenä syynä Penttilä havaitsee muiden ylimielisyyden.T imo Soinia ei haluta ottaa vakavasti eikä päästää edes hallitukseen. Niinpä Penttiläkin myöntää syyllistyneensä samaan vikoiluun, mutta Timo sen sijaan kuuntelee kansaa ja toimii sen äänitorvena. PerusSuomalaisten saamaa kannatusta ja uskottavuuskynnyksen ylittämistä kirjoittaja ei pidä minään huonona saavutuksena. Kansa on nyt ottamassa omakseen puolustajansa kuten 70- ja 80-luvuillakin Veikko Vennamon johtaman Maaseudunpuolueen.

Arvon mekin ansaitsemme

Jatkuvasti PerusSuomalaisista puhutaan vähättelevään sävyyn. Siihen syyllistyvät politiikot, mutta myös politiikan tutkijat. Kansa kuitenkin tietää ja kannattaa meitä puolustajiaan, koska on havaittu vanhojen puolueiden kääntäneen jopa selkänsä kansan kärsimyksille ja köyhyydelle. Juuri tämän vuoksi myös itse olen ehdokkaana. Timo Soinin pyynnöstä rupesin neljä vuotta sitten ehdokkaaksi ja tämänkertainen ehdokkuus on sille suoraa jatkumoa. Haluan antaa juuri äänestäjän päätettäväksi, kun luovutan kokemukseni käytettäväksi ja myös tulevan kansanedustajan koko palkan hoitotyöntekijöiden palkkaamiseen. Haluan tässä näyttää yhteisen asian ajamisen olevan tärkeimmän, ei niinkään oman edun tavoittelun. Kansalaiset ovat syystä kurkkuansa myöten täynnä politiikkojen oman edun tavoittelua. Vaalirahasekoilut, hallintoneuvostopaikoista nostetut y huippupalkkiot ja oman palkan ylisuuret nostamiset ovat vieneet politiikan arvostuksen nollapisteeseen. Siksi haluan antaa esimerkin miten kansanedustajan on oltava kansan asialla ja se on tärkeintä. Kokemuksesta voin puhua puolueen jäsenyydestä kuudella eri vuosikymmenellä, kahdesta kansanedustajakaudesta Veikko Vennamon ryhmäpuheenjohtajuuden aikana, kahden ministerin Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan sihteerinä, monipuolisista luottamustehtävistä ja työurasta pappina niin Herättäjä-Yhdistyksessä kuin Jämijärven ja Jurvan kirkkoherrana. Me PerusSuomalaiset ansaitsemme arvomme suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tarvitaan panostamme oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi kaikille kansalaisillemme, niin että jokainen saisi tuntea ihmisarvonsa myös jokapäiväisessä elämänkulussa.

Ei sovi meidän hiekkalaatikolle

En edelleenkään saa blogiini kappalejakoa, vaikka siirrän kirjoituksen wordlistä, niin kappalejako häviää, kuka osaisi auttaa, on tietokoneet ihmeellisiä, onko joko ihme virus iskenyt! Vaikka kuinka haluaisi leikkiä toisten kanssa, mutta toiset eivät piittaakaan, ei leikistä tule mitään. Näin näyttää käyvän meidän PerusSuomalaisten hallitustielle jo, vaikkei vielä edes ole käyty vaaleja. Timo Soini on ilmoittanut halukkuutensa päästä hallitukseen. Hän on tullut toisia vastaan niinkin paljon, että sanoo jopa sellaisen hallitusohjelman olevan mahdollinen, että hallitus myöntää lisävaltuutuksia EU-maiden vakuusrahastolle taloutensa ahdinkoon ajaneiden maiden auttamiseksi, jos vaan hallituksessa ollen saa äänestää lainojen lisävaltuuksia vastaan. Joka taholta kuitenkin on noussut kova huuto: Ei käy. Minkäs siis teet! Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi puhuvat yhdestä suusta hallituksessa olevien yhteisvastuullisuudesta, vapaamatkustajia ei hyväksytä, vaikka vihreät saivatkin äänestää hallituksen kantaa vastaan ydinvoimalapäätöksessä. Samaan laulukuoroon ovat yhtyneet Seppo Kääriäinen ja johtavat demarit Eero Heiniluoma ja Jutta Urpilainen joka on heittänyt esiin vanhan smpläisen seteliselkärankaisetkin muka PerusSuomalaisia kuvaamaan. Paavo Arhinmäkikin aamu-TV:ssä on yhtynyt PerusSuomalaisten mollaajiin kertomalla oman vasemmistoliittonsa olevan edistyksellisen, kun sen sijaan PerusSuomalaiset katsovat vain peruutuspeiliin menneisyyttä ihaillen. Hätä tuntuu olevan suuri meidän menestyksestämme. Siksi tehdään kaikkensa, jottei ihmiset vain äänestäisi PerusÄssiä, mutta taitaakin käydä toisin päin.

Mahotonta

Juha Ståhle kirjoittaa päivän Satakunnan Kansan sunnuntailiittessä, että varmaan Siikaisten kirkossa ei tänään pitäessäni siellä jumalanpalvelusta ole kuin vain muutama mummu, vaan oli kuin olikin lähes kuusikymmentä henkeä ja taisi miehiä olla lähes yhtä paljon kuin naisiakin naisia mitenkään aliarvioimatta. Kirkossa pidettiin Marian päivän palveluksessa myös kankaanpääläisen Myllymäen Rännipallo-seuran kirkkopyhää ja varsinaisesti olin paikalla juuri heidän kutsumanaan. Juhan ounastelu ei siis osunut oikeaan ainakaan tällä kerralla. Mutta niin ei näytä muiden kaavailut PerusSuomalaisten kannatuksestakaan oikein istuvan nykytilanteeseen. Tänään saatiin osviittoja jopa kolmen eri piirin tämänhetkisistä lukemista, jotka kaikki ovat samansuuntaisia: kannatus sojottaa suoraan ylöspäin. Kahdessa piirissä Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Savossa on paikallisgallupeissa saatu molemmissa PerusSuomalaisille sama 21,7% kannatus. Molemmissa piireissä sijoitus puolueiden kesken on kakkonen. Varsinais-Suomen suurin on kokoomus 0,2% suurempana, Pohjois-Savossa Keskusta 7 prosenttiyksikköä edelliseduskuntavaaleista laskeneena johtaa nyt 28,5 prosentilla. Vaalipiirien koon perusteella V-S antaa puolueellemme kolme paikkaa ja P-S kaksi. Myös Uudellamalla Timo Soinin omassa vaalipiirissä on suoritettu vaalitutkimus, jonka mukaan PerusSuomalaiset saavat sieltä seitsemän (7) paikkaa eli jopa enemmän kuin koko nykyisessä eduskuntaryhmässä on jäseniä Markku Uusipaavalniemenkin liittymisen jälkeen. TV:ssä näytettiin kovaa vipinää Korson kevätmarkkinoilta kaikkienkin puolueiden osalta, Timo Soinikin oli siellä nostattamassa muiden PS:n edokkaiden kanssa tunnelmaa Korson kirkon aukiolla, joka itselleni on myös tuttu, olihan valmentajani Pentti Perttula Korson kirkkoherra ja kirkolta lähti monet kovat maratonkilpailutkin jopa uudenvuodenyönä kirkonkellojen soitolla. Mahotonta on tämä myötätuuli aina vaan. Ei soi lainkaan iltatuulen-viesti, vaikka viisaat tarkkaajat sanoivat jo aikoja sitten, että kyllä PerusÄssien kannatus rupeaa laskemaan viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Nyt kuitenkin mennään jo kohta huhtikuussa ja vaaleihin on aikaa tasan kolme viikkoa, ennakkoäänestyksen alkamiseen on enää yhdeksän päivää.

Aurinko paistoi Eurassa

Lukijalle huomioon yritykseni jakaa blogia eri kappaleisiin, mutta kone ei suostunut sitä tekemään! Tuulisten päivien jälkeen saimme paistatella auringossa Eurassa K-Market Vison pihamaalla, kun 150 henkeä sai kahvia ja hengenravintona PerusSuomalaisten materiaalia sisältävän sinivalkoisen PerusS-kassin tekstinään: Kannamme vastuun. Simo Riuttamäen kanssa olimme nyt todella Eurassa, jonne Simon väki toi oikein hillomunkit, minä puolestani viisi isoa termoskannua Pata-Jussin pitopalvelun tunnetulla taidollansa keittämää Juhla Mokka-kahvia. Pelkkiä kiitoksia hyvästä kahvista ja munkeista tälläkin kertaa saatiin kuulla. Oli paikalla kaksi naisehdokastammekin Maarit Markkula Köyliöstä ja Anita Koivu Raumalta. Samoin keskustelut olivat myönteisiä. Moni pitkäänkin jopa nukkuvana äänestäjänä ollut on nyt päättänyt lähteä täyttämään kansalaisoikeuttaan vaaliuurnille. Nyt äänellä on merkitystä ja halutaan antaa todella näpäytys hallituspuolueille, joiksi kolmasosa edelleen lukee demaritkin, ovathan he olleet valtionhoitapuolueena poistamassa varallisuusveroa ja omalta osaltaan lisäämässä tuloeroja. Näin siellä yhden maailmalla kannuksiaan hankkineen Kankaanpään suurista pojista HK-ruokatalon toimitusjohtajana eläkkeelle siirtyneen Simo Palokankaan, jonka kanssa sain jutella kuulumisia. Hän varmaan on yksi pisimmälle päässeistä kankaanpääläisistä. Tuomareina pitkälle potkineita voisi mainita Matti Pellonpään ja Ari-Pekka Koiviston, molemmat entisiä Kankaanpään Urheilijoiden kovia juoksijoita. Matti toimi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarina ja on nyt Korkeimman Hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena. Ari-Pekka puolestaan hoitaa valtionsyyttäjän vaativaa virkaa. Viso-market on meille kankaanpääläisille sikälikin tuttu, että sen suuruuteen nostaja kunnioitettu Kankaanpään sotaveraanien kunniapuheenjohtaja Vihtori Siivo tuli eläkepäivilleen Kankaanpäähän. Suurta arvostusta nauttiva Vihtori Siivo täyttää tänä vuonna 98 vuotta ja on edelleen täysissä ruumiin ja hengen voimissa. Näin meillä satakuntalaisilla on yhteyksiä toinen toisiimme, näinhän Eurassakin monia entisiä urheilukavereita ja muita muissa yhteyksissä tutuiksi tulleita kuten esimerkiksi Euran seurakunnan toimihenkilöitä. Aurinko siis rupeaa saamaan voittoa myös ulkona luonnossa, mutta myös routa ja jää on sulamassa äänestysuurnillakin huhtikuun 17. päivänä.

Sotainvalidit juhlakokoustivat

Sotainvalidijäseniä on Satakunnan piirissä vielä 544, puoliso- ja tukijäseniä yli tuhat. 98 veljeä oli vuoden aikana kutsuttu viimeiseen iltahuutoon, heistä neljä Kankaanpäästä. Tämä käy ilmi Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirin vuosikertomuksesta, jonka hyväksyminen oli yhtenä asiana piirin vuosikokouksessa Porissa.

Olen saanut olla vuodesta 2008 Kankaanpään Seudun Sotainvalidien puheenjohtajana poisnukkuneen Seppo Päivikkeen jälkeen ja viimeisen vuoden myös piirihallituksen jäsenenä Toivo Lautaojan haluttua jäädä pois. Näin on sotainvalidiemme toiminta ja tilanne tullut tutuksi. Piiritasolla on Porissa oma toimisto yhdessä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Toiminnanjohtajana työskentelee tarmokkaasti Marika Keskinen järjestäen monenlaista toimintaa.

Vuosijuhla on perinteiseen tapaan aina Porin Suomalaisella Klubilla. Musiikista vastaa aina Satakunnan Sotilassoittokunta, jota tällä kerralla johti Riku Huhtasalon tilalla Ville Katajamäki. Porin kaupungin tervehdyksen esitti vanhuspalveluiden johtaja Pirjo Rehula. Myös liitosta oli tervehdyksentuoja. Suuren ansiomerkin saajien joukossa oli Kankaanpäästä osastomme monikymmenvuotinen rahastonhoitaja Aino Lilja, joka tiukkanan kukkaronnyörien pitäjänä jos kuka on huomionosoituksensa ansainnut. Rovasti Ilkka Perttula piirin luottamuspappina piti hartauden ja lähetti seppelpartion sankarihaudoille.

Teemme arvokasta työtä siinä hengessä, ettei veljeä jätetä vielä jäljellä olevien veljienkään osalta. Liitonkin varallisuutta realisoidaan koko ajan ja jaetaan piirien kautta osastoille veljien tukemiseksi. Näin olemme heidän rinnallansa lopuun asti. Ja juuri tässä työssä tarvitaan myös meitä nuorempia ja se on meidän kunniatehtävämme.

Alttiiksi annettu

Jeesus puhui usein vertauksi. Niinpä hän vertasi itseään viinitarhuriksi ja meitä seuraajiaan viinitarhan työntekijöiksi. Tämäkin kertomus kuvaa Jumalan ihmeellistä armohoitoa.

Koko pelastushistoria on keskellemme tullutta Jumalan valtakuntaa. Sitä kuvaa olemisemme viinitarhassa, kuten lasten virressä olemme oppineet: Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu. Tähän tarhaan meidät jo kasteessa on istutettu.

Jumalan valtakunta on todella keskellämme kulmakivenä Kristus, elävä Vapahtajamme. Tässä armon valtakunnassa eläen saamme tutkistella edestämme alttiiksi annettua Kristusta nytkin viettäessämme kirkkovuotemme hiljentävää paastonaikaa. Kristuksen viinitarhan hedelmistä virtaavasta elämännesteestä saamme nauttia ja oppia 3x3 lukumäärän verran hengen hedelmiä: Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys,itsensähillitsiminen. Nämä hedelmät - lahjat eivät lähde meistä itsestämme, vaan Vapahtajastamme ja ovat hänen rakkautensa lahjoja meille ihmislapsille.

Saakoon näin Vapahtajamme kirkastaa itsensä meille meidän edestämme itsensä alttiiksi antaneena, ristinpuussa henkensä luovuttaneena niin että hän tällä ainutkertaisella rakkaudellansa saa murtaa meidät niin, että mekin haluaisimme hänen tähtensä ja hänen voimansa varassa tehdä hyvää lähimmäisillemme niin lähellä kuin kaukana. Näin mekin saisimme esimakua hengen hedelmistä. Aikanaan kreivi von Zinzendorf murtui nähdessään Jeesuksen ristinpuulla riippumista kuvaavan taulun, jonka alla luki: Tämän minä olen tehnyt sinun edestäsi, mitä sinä olet tehnyt minun edestäni. Hän perusti Herrnhutin eli Herran suojan laitokset, joissa hoidettiin sen ajan apua tarvitsevia vähäväkisiä.

Näin mekin saamme pitää hyvää huolta vähäisistämme, vammaisista, sairaista, veteraaneista. Jopa kirkko kampanjoi köyhyyden poistamiseksi. Näin Kristuksen viinitarhan työntekijöinä tiedämme ja tunnemme hänen antautuneen altiiksi raskaisiin kärsimyksiin ja kuolemaan meidän kaikkien edestämme, myös vähäisiempienkin veljiemme puolesta. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa niin täällä kotimaassa kuin Vapahtajamme käskyä toteuttaen maailmanlaajan lähetystyön välityksellä.

Tuttu on Karviakin

Ystävällinen vastaanotto saatiin Pohjanmaan porstuaskin, kun karvialaisille tarjottiin kaffetta Lastulan K-Marketin pihassa. Tasaisena virtana kävi kaupassa asiakkaita, monelle kahvi kelpasikin. Varsinkin aamupäivän lopulla, kun vielä kokoomuksen ehdokkaan Pertti Koivumäen tarjoamat suolaiset makkarat vaativat painikkeekseen kahvikupposen. Lumisateen alettua klo 15 jälkeen oltiinkin sitten enää tunnin verran ja siirryttiin siksikin ajaksi edes vähän katon alle.

Karvialaiset kuten pohjalaaset ainakin sanovat asiat suoraan kiertelemättä, niin nytkin asiaa riitti aina pellonvuokraajien eduista maanomistajaan nähden ja moniin ajankohtaisiin aiheisiin.

Tuttujakin oli liikenteessä hyvinkin useita. Monia vanhoja äänestäjiäkin näyttäytyi. Tunnelma olikin odottavan toiveikas: PerusSuomalaiset jyrää. Karviassa on todella monissa vaaleissa ollut jo SMP:n aikoihin kova kannatus, valtuutettujakin oli silloin useita. Kun pohjalainen rupee, siitä tuleekin näkyvää tulosta. Niin siis tälläkin kertaa on odotettavissa Karviasta melkoinen tulos.

Vaalijulisteessammekin on vetoavasti: Äänestä! Hyvä Suomi! Piirikohtainenkin vaalilehti on ilmestynyt ja sitä jaetaan talkooperiaatteella. Tulos tehdään siis äänestämällä!

Siikainen maailmankartalla

Maasta se pienikin ponnistaa, niin myös reippaasti alle 2000 asukkaan Siikainenkin, jossa tänään tarjosimme kahvia toripäivän kunniaksi vielä toriajan jälkeenkin, kun K-kauppa sijaitsee torin vieressä, joten asikkaita riitti aina vähä väliä.

Kaikesta huolimatta Siikaisissa uskotaan itsenäisyyteen, joku vuosi sitten Kankaanpään kanssa käydyt kuntaliitosneuvottelut karahtivat kiville. Siikainen luottaa luonnonkauneutensa vetovoimaan. Kunnasta löytyy yli 50 järveä, myös eteläisen Suomen suurin yhtenäinen luonnonvarainen suoalue. Siikaisjärven rantaan on rakentunut Eteläpään lahden perhematkailualua, jonka loma-asukkaista yhden perheen tunnenkin. Näin paikkakunnalta löytyy myös vahvuuksia.

Sitä mieltä olivat myös monet jututetut ihmiset, joita tasaisena virtana liikuskeli kaupan tienovilla vielä toriajan jälkeenkin. Meillä on tapana olla riittävän pitkään, emme tyydy vain näyttäytymään, vaan annamme mahdollisuuden pidemmän ajan kestäessä useammankin näyttäytyä ja käydä juttusille. Nytkin olimme paikalla 10.30 -16.30 Maili ja Esko Myllymäen kanssa. Esko soittti auringonkin välillä pilkistäessä haitareitaankin ja kahvikin teki kauppansa. Monta tuttuakin tapasi.

Jatkoa seuraa sunnuntaita, jolloin olen pitämässä klo 10 jumalanpalveluksen Siikaisten suuressa kirkossa. Vierailijoita on Kankaanpäästä, kun Marianpäivän jumalanpalveluksen yhteydessä on kankaanpääläisen seuran Rännipallon (keilailun harrastajat) kirkkopyhä. Kirkkokuorokin on laulamassa ja palveluksen päätyttyä on yhtesvastuulounas seurakuntatalolla.
Hyvää ohjelmaa on siis tiedossa pyhäksikin.

Timo Soini hauskuttaa

PerusSuomalaiset ja Timo Soini ovat kaikkien huulilla, niin julkisuudessa kuin vaalikentilläkin, jossa saamme jatkuvasti hyvää vastaanottoa kansanihmisiltä, puoluepukarit on toinen juttu.

Timo Soinista on suurelle yleisölle paljastumassa myös hänen toinen puolensa: huumorintajuinen hyväntahtoinen ihminen, jollaisia juuri pyknikot yleensäkin ovat luonteenlaadultaan.

Tämä Soinin tutuille entuudestaan tiedossa ollut lämmin lähimmäisyyden puoli tuli kaikille tiettäväksi jo TV:n Uutisvuodossa, jossa kylläkin kai kuuluukin olla yhtä hymyä. Mutta ennen kaikkea kannattaa hakeutua katsomaan nettiin Iltasanomien aloittamaa haastattelusarjaa Vaalitutka, jossa itsekin perin huumorintajuinen Katri Utula jututtaa Timo Soinia. Voipa jopa sanoa, että kaikilla oli niin mukavaa, niin juttelijoilla kuin meillä ohjelmaa katsovillakin.

Katri aloittaa päivän lehtiuutisella, jossa Jungner haukkuu Timoa sanomalla kannatuksen nousseen tämän päähän. Timo kieltää sen nousseen päähänsä, mutta päinvastoin PS:n kannatuksen nousu on ottanut Jungneria päähän. Timon todettua kannatuksen nousun myötä myös vastustuksenkin nousevan Katri sanoo sen olevan kauheaa. Timo vastasi politiikon pitää kestää hyökkäykset eikä politiikan takia kannata itkeä. Pehmeän leivän syöjä ei politiikan kentällä kestä. Kun mikään muu arvostelu ei näytä tehoavan kannatuksen nousua estävästi, on Jungner nyt turvautunut tähän epätoivoiseen hyökkäykseen, joka sekin taas kolahtaakin hänen omaan nilkkaansa.

Timo itse pyrkii vältäämään henkilökohtaisuuksiin menemistä. Yleisellä tasolla sen sijaan puolueita ja niiden toimenpiteitä saa ja täytyykin arvostella. Näin myös ensimmäisessä TV:n vaalitentissä, josta on arvosteltu Timon vähäpuheisuutta. Timo totesi keskustelun menneen hirveäksi hulapalooksi ja tappeluksi, siksi hän ei hirveästi roklottanut, vaan sanoi nasevasti sen, mitä halusikin ja korjasi pisteet kotiin.

Katrin kysymykseen muuttuuko vaaleissa mikään Timo totesi puolueensa nyt päässeen sellaiseen kiiton, että vuosikymmenet vallassa pönöttäneet puolueet ovat menettämässä asemiaan.

Kotona Timolla vallitsee tasavalta ja pienen liikunnan lisäksi Timo pitää kuntoaa yllä AIVOJUMPALLA. Hymy huulessa keskustelu päättyi, kun kummallekin löytyi sympatioita Raumaan, Timolla syntyperäisenä ja Katrilla isän kautta.

Puolueiden kannat EU:sta

Sunnuntai-Hesarissa on tutkittu puolueiden EU-kantoja tunnetulla nelikuviolla, joihin on asetettu puolueiden puheenjohtajat.

Timo Soini yhdessä Päivi Räsäsen kanssa on sijoitettu äärimmäisiksi ruutuu sitoutumiskammoinen ja impivaaralainen. Samaa neliöön tosin keskemmälle on päässyt myös Paavo Arhinmäki.

Loput puoluejohtajat ovatkin sitten saaneet paikkansa Bryssel-henkisten ja sitoutumishaluisten neliöön, tosin keskemälle on päässyt Jutta Urpilainen, kun muut neljä ovat aivan äärimmäisessä nurkkauksessa eli voisi sanoa heidän pyrkivät sinne EU:n paljon mainostettuun kovaan ytimeen.
EU-sitoutuneimmiksi lasketaan kokoomus ja rkp, keskusta ja vihreät eivät ole aivan yhtä EU-henkisiä kuin kaksi edellämainittua, mutta kulkevat kuitenkin tukevasti eurooppalaisessa valtavirrassa.

Unto Hämäläisen laatimassa artikkelissa pitäydytään Eurooppalainen Suomi-yhdistyksen tekemään kyselyyn. Kirjoittaja päätyy Soinin päästessä määrittelemään Suomen EU-linjaa, linjan muuttuvan radikaalisti. Emme enää olisi eurooppalaisessa valtavirrassa, vaan voisimme päästä Slovakian osatoveriksi, joka ei ole maksanut pienintäkään summaa muiden jäsenmaiden tukemiseen ja saa silti olla jäsenmaana. Tätähän Timokin on väläytellyt puoluejohtajien paneelissa.

Ja mitä sanomme jälleen uudesta Suomen sitoumuksesta: 1,44 miljardin lisälasku Euroopan vakausmekanismin rahastoon. Ja kuitenkaan vaalikeskustelussa pari päivää sitten ei saatu mitään vastausta niin Kataiselta kuin Kiviniemeltä asian tiimoilta. Nyt on nähty tulos, ei hyvä heille, mutta meidän kannatukselle päinvastoin.

Maailma myllerryksessä

Onko jo koittanut lopun? Kaikkialta kuuluu kummia, pelottavia tapahtumia. Nykytilanteemme tuntuisi paremmin kuin hyvin sopivan Jeesuksen esittämiin maailmanlopun ennustuksiin, vaikka aina on hyvä muistaa hänen sanoneen, ettei kukaan ei edes hän itse tiedä maailmanlopun päivää, vaan Isä Jumala yksin. Näin emme siis ole maailmalopulla peloittelijoita!

Kuitenki nykymenoon soveltuvat Jeesuksen sanat: "Te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista. Kansa nousee kansaa vastaa ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät."

"Tietenkin aina on ollut luonnonmullistuksia ja maanjäristyksiä. On esiintynyt epätavallisia ilmiöitä, suurta kylmyyttä ja kuivuutta tai suuria tulvia, hedelmättömiä vuosia jne." kirjoitti dogmatiikan profesari Osmo Tiililä jo vuonna 1953. Mutta tänäpäivänä tämä kaikki on vakavaa todellisuutta.

Elämme tällaisten suurten mullistusten aikaa. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä ei enää kaikki palaudu entiselleen. Valta on vaihtunut Tunisiassa ja Egyptissä. Gaddafi rimpuilee vielä vallankahvassa, mutta YK:n päätöksillä ja eri maiden hyökkäyksillä hänen valta-asemaansa tuhotaan. Bahrainissa, Jemenissa, viimeksi Syyriassakin on kansannousuja. Pyritään demokraattiseen hallitusmuotoon, mutta kukaan ei tiedä, mihin lopulta päädytään.

Japania on koetellut mannerlaattojen järkkyminen ulkona merellä ja sen aiheuttama hyökyaalto tsunami teki tuhoaan rannikkoalueella hukuttaen ehkä noin kaksikymmentätuhatta ihmistä.
Ja pahin mahdollinen tapahtui Fukosimon ydinvoimalassa ydinreaktoreitten ylikuumentuessa ja kuolemanvaaralisen säteilyn päästyä ilmaan. Ja vanhimmat japanilaiset muistavat vielä Hirosiman ydinpommien tuhot. Mikään ei Japanissakaan voi palata entiselleen.

Tähän kaikkeen voi jostakin tuntua keinotekoiselta verrata Suomen tilannetta. Mutta kuitenkin täälläkin ollaan tekemässä suurinta muutosta sitten sodan jälkeisen eduskuntavaalin. Voimasuhteet eduskunnassa voivat jo pitkään jatkuneiden gallup-ennusteiden mukaan muuttua radikaalistikin.

Maailma on myllerryksessä ja siinä mukana omalla tavallamme olemme me suomaisetkin! Mutta koko maailmantilannetta ajatellen on hyvä tietää, ettemme todellakaan tiedä lopun aikaa. Ja on hyvä muistaa uskonpuhdistajamme Martti Lutherin opetus omenapuun istuttamisesta, jonka hän tekisi tänään, jos tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna.

Vaalilehti

Ehdokasnumeroiden tultua on vaalilehdenkin julkaiseminen tullut mahdolliseksi. Niinpä lehti menee painoon maanantaina. Aineistokin 8-sivuiseen lehteen on kasassa. Teemme yhteisen lehden Huittisten ehdokkaan Simo Riuttamäen kanssa. Yhteisesti olemme hankkineet tukijoita.

Etusivun pääotsakkeena on lukijaa puhuttelevasti: Sinä olet PerusSuomalainen ja alla sitten Simon 79 ja minun 74 kuvat ja numerot.

Kakkossivulle pohdin kirjoituksessani Miksi kansanedustajaehdokkaaksi. Sivulla on lyhyt maininta vaalipäivästä ja ennakkovaalista. Kaikille avoin on vaaliveikkaus, jonka vastaukset saa lähettää postiosoitteeseeni Ruokojärvenk 12 38700 Kankaanpään. Kysymykset ovat 1) Kuinka monta prosenttiä äänistä PerusSuomalaiset saa Satakunnassa. 2)Montako kansanedustajaa PerusSuomalaiset saa a)koko maassa, b)Satakunnassa. 3)Montako ääntä saa a)Anssi Joutsenlahti, b)Simo Riuttamäki. Palkintona olevan peilikaapin lahjoittajana on Kankarin Kaluste Kihniöstä. Vielä sivulle mahtuu piirin puheenjohtajan Seppo Torisevan tervehdyskirjoitus.

Kolmossivulla Simo Riuttamäki kirjoittaa kunnallisista laitoksista ja liikenteestä. Saan olla samassa kuvassa hyvän ystäväni 100-vuotiaan Lempi Mikkolan kanssa. Loppuosa sivua on ilmoituksia.

Seuraava aukeama on sitten meidän kahden ehdokkaan esittelyä, sivu kummastakin. Minä sitkeänä sisupussina ja Simo PerusSimona Huittisista. Esittelen rakkaina esineinä Veikko Vennamosta, Eino Poutiaisesta ja Timo Soinista kertovia kirjoja. Simo puolestaan kertoo mietteitään omaishoidosta.

Kuutos- ja seitsemännen sivujen muodostamalla aukeamalla esiintyvät nuoret ehdokkaamme Pohjois-Satakunnasta. Tommi Laitila 76 Nuori kansanmies kansan parista ja Taru Kankkonen 71 PerusSuomalaiset juuret löytyvät suvun ansiokkaista miehistä (mm. Veikko Kankkonen).
Aukeamalla kertoo Kulta-Kalle Kangasniemi meikämannesta otsakkeella Kokemusta eduskuntatyöstä ja Simo Riuttamäki mietteitään palo- ja pelastustoimesta. Sivuilta löytyy myös mainoksi.

Takasivun yläosassa ovat kaikki PerusSuomalaisten Satakunnan vaalipiirin ehdokkaat ja alaosassa kaksi isoa mainosta, toinen Huittisten Härkäpakarista, jonka pihassa Timo Soini puhuu lauantaina 2.4. klo 12.

Tätä lehteä sitten jaetaan mahdollisimman runsaslukuisesti.

Perusta on laskettu

Nyt se sitten on nähty, ensimmäinen puoluejohtajien vaalipaneeli. Kaikki panivat parastaan kaksituntisessa keskustelussa. Samalle päivälle oli osoitettu molempien kuukausittaisten galluppien julkaisemiset. PerusSuomalaisten kannatuskäyrä jatkoin kumpaisessakin nousuaan, kuten on ollut koko viime vuoden ja tämän alkaneenkin vuoden ajan.

Timo Soinin vastaus oli osuva hänen todettuaan perustan nyt lasketun ja tästä alkaa kirivaiheen. Toivoa vain sopii, ettei vielä ole jouduttu hapoille, vaan päästään kunnialla maaliin tasan kuukauden päästä 17.4.

Galluppien kertoma on todella korutonta kertomaa. Helsingin Sanomien tutkimus tuotti kokoomuksen jälkeen toisen tilan ja 0,5% nousun 18,4 prosenttiin. Ylen mittaus antoi nousua 0,3% tuloksen ollessa neljäs sija 17,2 prosentilla.

Hesarin gallup on ollut aina Ylen galluppia edellä ja siinä on syyskuusta lähtien päästy aina uudelle luvulle, syyskuu 10,5%, lokakuu 12,5%, joulukuu 15,4%, tammikuu 16,2%, helmikuu 17,9% ja nyt malliskuussa siis 18,4%. Kipuamista siis seitsemässä kuukaudessa kymmenystä vaille kahdeksan prosenttia. Melkoista haipakkaa. Sama tahti on kyllä ollut Helsingin Sanomien Taloustutkimuksella teettämässä gallupissakin heinäkuun 9,8 prosentista tähän päivään on kasvuprosenttiyksikkö 7,4%.

Nyt siis tehdään hyvällä mielellä vielä kuukausi vaalityötä. Timo aloitti 70 tilaisuuden vaalikarusellin Raumalta. Hänet saadaan vielä toistamiseenkin Satakuntaan lauantaina 2.4. jolloin hän on klo 10 Porissa ja klo 12 Huittisissa. Kankaanpäässähän hän kävi jo kesätorilla elokuussa ja pyyntööni tulla uudelleen hän totesi, ettei hänen käyntinsä toisi tänne mitään lisä-arvoa. Ja niinhän se varmaan onkin, monessa muussa paikassa hänen vierailunsa tässä tilanteessa on tähdellisempää. Tästä on hyvä edetä vaalikentillä, jossa tänäänkin Kankaanpään toripäivillä jaoimme 350 pullakahvia.

Oikeudenmukaisuus

Puheviestinnän professori on päivän Helsingin Sanomien mukaan loihe lausunut ilmoille kiehtovan totuuden: PerusSuomalaisten vaaliohjelmaa ei ole kirjoitettu sivistyneistölle. Jälleen kerran näkyvällä tavalla tulee esiin se ylimielisyys, jolla meihin suhtaudutaan. Eihän me oikeasti olla edes ihmisiä, mitä rupusakkia lienemmekin.

Juuri tällainen halveksiminen otta tavallisia ihmisiä päähän eli kupoliin. Eiväthän nämä ns. paremmat ihmiset pidä köyhiäkään juuri edes ihmisinä. Mahtaako sama linja olla joillakin puoluejohtajillakin. Hehän pääsevät oikeasti ilmoille torstai-illan TV:n kaikkien puoluejohtajien yhteisesiintymisessä. Odotettavissa on kaikkien ryhmittäytyminen yhtä eli Timo Soinia vastaan. Tämäkin nostattaa kansalaisissa vain karvat pystyyn. Kaikkia tulisi kohdella yhdenvertaisina, on kysessä sitten puoluejohtaja tai tavallinen kansalainen.

Juuri tätä eriarvoistamista, joka korostuu vaalikeskusteluissakin, kansalaiset eivät hyväksy. Nyt on vallalla syvä kaipuu oikeudenmukaisuuteen. Kyllin kauan on jouduttu pitämään pinnan alla voimatta siihen puuttua köyhien kyykyttämistä. Nyt se on loppu. Parannusta tuovaksi tahoksi on kanavoitunut PerusSuomalaiset. Välinpitämättömyyden suosta on toivo herännyt, nyt voidaan vaikuttaa. Ja kaikkien muiden puolueiden sota yhtä vastaa vain kasvattaa tätä protestimielialaa nykyiselle asioiden hoidolle.

PerusSuomalaisten asioita ja vaaliohjelmaa on riepoteltu niin laajasti, että kaikki tuntevat kantamme EU-politiikasta, veropolitiikasta, omaishoidon painottamisesta, työ- ja yrittämispolitiikasta, maahanmuuttajista, jätevesiasetuksesta, suomalaiskansallisesta edunvalvonnasta yleensa ja jopa taidepolittisesta suuntautumisestamme Suomen kulta-ajan todetta suosivina. Kaikessa punaisena lankana on juuri kaivattu oikeudenmukaisuuden vaatiminen. Kyllä kansa tietää ryvettymättömyytemme ja muistaa sen myös vaaliuurnilla.

Seitsemänkymmentäneljä 74

Arvonnassa PerusSuomalaisten ehdokaslista sai numerot 69-82. Aakkosjärjestys vähän heitti listallamme ja olen järjestyksessä kuudes eli numerolla 74, vaikka aakkosissa olisin neljäs. Mutta kaikki numerot ovat yhtä hyviä. Kun valtaosalla ehdokkaistamme on seitsemälläkymmenellä alkava numero, voi mainita meidän parast´aikaa elävän 70 vuorokauden mukaista septuagesima-sunnuntaista 20.2. alkanutta esipaaston aikaa, joka laskiaissunnuntaina 6.3. muuttui varsinaiseksi paastonajaksi päättyen sitten pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen ylösnousemuksen päivään pääsiäiseen.

Omasta numerostani ensimmäinen 7 on täydellisyyden luku ja Raamatun eniten käyttämä numero. Viikossa on 7 päivää, Jaakob palveli 7 vuotta Raakelin tähden, Egyptissä oli 7 lihavaa ja 7 laihaa vuotta. Vapahtaja puhui ristillä 7 kertaa ja alkuseurakunnan rakkaudenpalvelukseen valittiin 7 miestä. Ilmestyskirjassa luku 7 mainitaan yli 50 kertaa.

4 puolestaan on maailman luku. Vuodenaikoja on 4, samoin pääilmansuuntia. Daniel näki näyssä 4 maailmanvaltaa ja maan kansoja kohtaavia rangaistustuomioita on 4: sota, nälänhätä, rutto, maanjäristykset. Mitä ajankohtaisimpia juuri tänäkin päivänä yksin vaikka vain Japania ajatellen.

Niinpä ehdokasnumeroni 74 on kaikin puolin ihan hyvä luku. On vaan hyvä muistaa tehdä se oikein, ettei nykyseiska sekoitu ykköseen, kun nykyään ei tarvi tehdä seiskaan poikkiviivaa, mutta selvyyden vuoksi suosittelen poikkiviivan vetämistä. Samoin 4 numeroon pitää muistaa jättää selvä aukko yläosaan, ettei se sekoitu yhdeksikköön.

Toivotaan riittävän monen osaavan tehdä numeron oikein, ettei ääni mene väärälle taholle tai peräti tule hylätyksi. Näinkin voi joskus sattua, muistan kerran kuntavaaleissa kuljettaneeni vanhan veteraanin äänestämään, joka varmasti kirjoitti numeroni, mutten sillä kertaa saanut siltä äänestysalueelta ainoatakaan ääntä. Veteraanilla oli huono näkö, hän ei käyttänyt avustajaa ja näin äänestyslappu tuli hylätyksi.

Häpeämättömyyden nousu

Sukupuolisiveettomyyttä on usein verrattu häpeämättömyyteen. Mutta vähintään yhtä vastenmielistä on se häikäilemätön palkkojen ja eläkkeiden saalistus, johon lukemattomat johtajamme kehtaavat syyllistyä ajattelematta, mihin tarvitsevat valtavia tulojaan tai miten päinvastoin muutaman sata euron saavat tulevat toimeen. Tuloerot yhteiskunnassamme ovat revenneet kestämättömiksi, kaikillahan meillä pitäisi olla ihmisarvo, eikä kukaan ole tuhatkertaisesti arvokkaampi kuin joku toinen.

Viikonvaihteen lehdissä oli taas näitä räikeitä saalistustietoja. Eikä niitä tee lainkaan ymmärrettävämmiksi se, että niistä menee myös korkea vero, joka tulee yhteiskuntamme hyväksi.

Nokia uusi johtaja Elop saa 4,5 milj. euron korvauksen Microsoftilta menettämistään ansioista. Toimensa syyskuussa aloittanut Elop sai viime vuonna muuta tuloa Nokialta 3,8 milj. euroa. Hänen kiinteä vuoispalkkansa on yli 1 milj. euroa, samaa vuosiluokkaa on Ericssonin toimitusjohtaja Hans Vestbergin ja Enson toimitusjjohtajan Jouko Karvisen vuosipalkat. Sammon toimitusjohtaja Kari Stadingh puolestaan nosti palkkaansa viime vuonna miljoonalla ansaiten 2,4 milj. euroa.

Eivät ole eläkejohtajatkaan pekkaa pahempia. Viime vuonna palkankorotusten (kuoppakorotusten) jälkeen sai Varman johtaja Matti Vuorinen 763 000 euroa, Ilmarisen Harri Sailas 595 000 euroa.

Kovatuloisia eläkeläisiä vuodelta 2009 (vuoden 2010 tietoja ei enää uskalleta julkaista) riittää myös mukavasti muhkeilla kuukausieläkkeillä. Presidentti Koivisto on tässä joukossa huutolaispoika saadessan 15 000 € kuussa. Näiden eläkkeellä olevien toimitusjohtajien kärkeen nousee pelkkänä johtajana Nokialla ollut Veli Sundbäck 84 000 €/kk. Kankaanpäästä maailmalle ponnistanut Simo Palokangas ex-toimitusjohtaja HK-Ruokatalossa saa 52 000€. Fortumin Lilius saa 40 000 €, Suomi-yhtiön Eino Halonen 51 000 €, Ilmarisen Kari Puro 30 000 €, Suomen Pankin Sirkka Hämäläinen 29 000 € jne.

Tää korutonta on kertomaa, se ota vastaan synnyinmaa. Miten voi joku olla näin ansiokas isänmaan palvelija. Eikö eläkekin ole sitä varten, että sillä tulisi toimeen, ei kai sillä enää pidä rikastua. Eikö meillä ole mitään mahdollisuuksia eläkekaton aikaansaamiseksi. Ei ihme, että kansa kärsii, katkeruus kasvaa ja PerusSuomalaisten kannatus nousee. Kohtuus se pitäisi olla kerjätessäkin.

Kuoleman kanssa leikkimistä

Keväällä vuonna 1986 olin koko silloisen 17 hengen smp:n eduskuntaryhmä kanssa Veikko Vennamon johdolla mukana ydinvoiman vastaisella marssilla Helsingin Mannerheimintiellä. Olimme täysin tietämättömiä samaan aikaan tapahtuneesta Tsernobylin ydinvoimalakatasrofista, Neuvostoliittohan panttasi tietoa päiviä. Olimme siis jo silloin ajastamme edellä.

Tämä sama kuolemanvaarallisen ydinvoiman vastustaminen on syöpynyt niin syvälle mieleeni, ettei sitä sieltä saada pois kulumallakaan. Tämä pienen ihmisjärjen kesyttämiselle mahdottoman jättivoiman kanssa leikkiminen ei ole viisasta. Jälleen kerran on nähty, mikä kuvaannollisesti on pullosta ulos päästetyn hengen voima: täysin käsittämätön ja hallitsematon.

Japanin maanjäristyksen ja tsunamin yhteisvaikutuksesta Fukishimassa on tapahtunut ydinvoimalaräjähdys. Monet raktorit ovat jääneet ilman jäähdytysvettä kaikkien vetta pumppaavien generaattorien tuhouduttua. Nyt pumputaan merivettä, joka turmelee laitteet. Näin pyritään estämään säteilyn karkaaminen ilmaan. Samoja ongelmia on havaittu muissakin ydinvoimaloissa.

Jo nyt sanotaan kysessä olevan suurin tähänastisista ydinvoimalaonnettomuuksista. Mihin siellä vielä joudutaankaan, satojatuhansia on evakuoitu kaemmaksi ja ainakin kymmenkunta on saanut iholleen vaarallista säteilyä. Ei käy kateeks japanilaisia, joita kaiken lisäksi uhkaa nyt vakava energiapula, kun on liiaksi keskitytty energian tuottamiseen ydinenergialla.

Jo edelliskaudellani eduskunnassa kiinnitti huomiota ydinenergian tutkimiseen ja kehittämiseen ohjatut suuret määrärahat. Näin on tehty muissakin maissa. Olisikin hyvä tietää kuinka paljon rahoja koko maailmassa on uhrattu tämän vaarallisen energian alttarille. Jos näiden rahojen vastapainoksi olisi suunnattu yhtä paljon varoja ehtymättömän energialähteemme auringon tutkimiseen, olisimme paljon varmemmalla pohjalla loputtoman energian hyödyntämisessä. Eikö viimeistään nyt koko maailman voimavarat tulisi yhdistää tähän tärkeään tehtävään, jolla pystymme poistamaan maapalloamme uhkaavan ydinenergiavaaran ja ratkaisemaan onnellisesti loputtoman enrgiatarpeemme.

Suosittelen ydinvoiman puolustajille omastakin kirjahyllystäni löytyviä ydinenergian vaaroista kertovia kirjoja kuten Vahteran Ydinenergian uhkapeli ja kokoomateosta Ydinenergia ja elämisen laatu.

Jämpällä

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös kauniilla Jämijärven pitäjällä. Siellä tänään mukavassa talvisäässä K-marketin pihassa kaadettiin kahvia 130 hengelle ja jaettiin tuliterää PerusSuomalainen-lehteä muun materiaalin kera. Mukana oli myös nuorisoehdokkaamme Taru Kankkonen Laviasta ja Tomi Laitila Honkajoelta- Ja juteltiin tuttujen kanssa, meitä jututtajiakin oli useita, meidän kansanedustajaehdokkaiden ohella myös Jämijärven valtuutettu Erkki Rudenberg, kirkkovaltuutettu Esa Vuorenmaa ja kahvin tarjoilusta huolehtineen Maili Myllymäen puoliso Esko sekä Hakalan Esko, jonka matkailu-autolla kuljemme maakuntaa, nyt auto vaan on pikku remontissa.

Taas vallitsi tosi hyvä fiilis. Ääniä sataa roppakaupalla monelta sellaiseltakin, jotka ennen ovat antaneet äänensä joillekin muille tahoille. Oli tietysti joku entisen kantansakin pitävä muun puolueen äänestäjä. Mutta yleisesti odotetaan melkoista tulosta PerusSuomalaisille. Äänestys sitten senkin ratkaisee, 17.4. saadaan oikea tulos.

Jämijärvi on melkein kuin kotipaikkakunta, olinhan siellä monta vuotta kirkkoherrana asuen pappilassa, ja ennen sitä ja sen jälkeenkin yhteydet ovat pelanneet monella taholla. Ja olemmehan tekemässä yhteistä suurkuntaakin kunnallisella puolella. Samalla seurakuntakin tulisi suureksi.

Jämillä oli samaan aikaan kansalliset hiihtokisat, josta iltapäivällä tuli myös kahvinjuojia kauppaan poiketessaan. Kahvikupposen äärellä on leppoisaa jutustaa. Monenlaista on ihmisten sydämellä, korjattaa löytyisi asioiden hoitamisessa vaikka millä mitalla. Palataan asioihin!

Hongonjoella

Tuuli tuiversi ja taivahalta sateli pyryäkin, mutta uljaasti tarjottiin Pirjon Pakarin pihas 120 makkaraa paikallisen tehtaan tuotteina. Honkajoen miehet olivat järjestäneet homman hyvin. Aulis Vehmasto valtuutettuna ja alan miehenä hoiti makkaran lämmityksen. Honkajoen ehdokkaamme ja valtuutettu Tommi Laitila jakoi PerusSuomalainen-kassillisen asiaankuuluvaa materiaalia ja kolmas valtuutettu Pauli Saarinen jututti muuten vain paikalla käynyttä väkeä, jota siis säävarauksesta huolimatta riitti paikalle.

Honkajoki onkin aina ollut parhaita paikkojamme, pienestä valtuuston koosta huolimatta siis kolme valtuustopaikkaa. Viime kunnallisvaaleissa kannatusprosentti oli 12,4 kun meillä Kankaapäässä se nousi 13,6%, Satakunnassa koko määrä oli 6%, toiseksi paras Uudenmaan 7,5% jälkeen. Tämäkin osoittaa satakuntalaisten olevan kesimääräistä innokkaampia PerusSuomalaisten äänestäjiä. Tämä kaikki tietää hyvää huhtikuun vaaleja ajatellen ja siitähän kertoi jo Satakunna Kansan gallup-tutkimuskin: 21,5%. Tästä on siis hyvä ponnistaa kohden tulevia taisteluja.

Köyhät ovat aina keskellämme

Näin vaalien alla köyhillä on ystäviä, mutta ihmetellä pitää, minne ne hyysääjät katoavat vaalien jälkeen, kun aina köyhän asema on yhtä heikko. Näyttää jatkuvasti käyvän toteen Mestarimme ja Herramme Jeesuksen omat sanat: Köyhät teillä on aina keskuudessanne. Jeesus sanoi tämän siinä yhteydessä, jossa hän puhui poismenostaan sanomalla, mutta minua teillä ei ole aina.

Kirkkomme piispatkin ovat jo lokakuussa antaneet kannanoton köyhimpien maiden ruokaturvasta, mutta se olisi paikallaan koskettamaan myös oman maamme köyhiä. Karmaisevia esimerkkejä olen saanut omien puutteenlaisten lähimmäistemme tilanteista. Yksikin soitti naapurinsa tilanteesta, ei minkäänlaisia tuloja, ei sairaspäivärahaa, ei eläkettä, ei sosiaaliapua. Miten voidaan joku jättää heitteille naapurien armahtavaisuuden varaan.

Toinenkin valitti nuivaa kohtelua perusturvakeskuksessa. Ei heillekään annettu apua, kun lapsilisätkin lasketaan tuloihin, vaikka ne pitäisi jättää ulkopuolelle suorina etuuksina. Kohtelu ei kuulemma muutenkaan ole ollut ihmismäistä. Kaikille meille kuuluu ihmisarvo ja myös toimeentulo.

Eipä ihme, että köyhien lukumäärä on nousussa. Torilla tänään kuulin senkin ihmeen, ettei takuueläkekään kuulu kaikille eläkeläisille. Kun saa varhennettua yrittäjäeläkettä ja on tyhmyyksissään maksanut pientä eläkemaksua, ei eläke yllä tähän nyt luvattuun 685 euroon eikä korotusta tule. Näin puheet takuueläkkeestä eivät pidä kutiansa. Ja toisekseen, kun eläke on noussut, on asumistuki vastaavasti laskenut, ehkä vaan veroprosentti on noussut ja käteen ei ole jäänyt entisenkään vertaa. Koukerot ovat ihmeellisiä.

Kirkkokin kantaa huolta kyllä omista köyhistämmekin, tulevaan hallitusohjelmaan ollaan esittämässä terveys- ja tuloerojen kaventamista, perheiden ja vaanhemmuuden tukemista. Pääsisimmekö tällä ohjelmalla pois köyhyydestä ja saisimme kaikille turvatun toimeentulon.
Kyllä tehtäviä riittää seuraavaksi hallituskaudeksi ja varmasti vielä sitäseuraavallekin.

Huittisisa

Hurtti huumori ja hyvä meininki jäi päällimmäisenä mieleen Huittisten K-Supermarketin Laturin pihassa pidetystä PerusSuomalaisten kahvitilaisuudesta. Simo Riuttamäki paikkakunnan vahvana ehdokkaana oli järjestänyt asiat mallikkaasti ja niinpä klo 16-18 välissä keskiviikko-iltapäivällä makoisia kahveja ja korvapuusteja kävi maistelemassa satakunta satakuntalaista vähän tuulisesta säästä huolimatta. Oli siellä naapurikunnan Punkalaitumenkin ehdokas Martti Mölsäkin, on vaan toisessa vaalipiirissä eli Pirkanmaalla.

Meitillä Huittisissa on asiat niin hienosti, että valtuustoryhmässä on kaksikin Riuttamäkeä, Simon lisäksi hänen veljensä Ilkka. Molemmat olivat vaimoineen paikalla ja saatiinkin käyttää Ilkan matkailuautoa tukipisteenä. Oli siellä vielä kolmaskin Riuttamäen veljeksistä vaimoineen. Hän puolestaan on Ilkan yhteistyökumppani maatalousyhtymässä. Myös tukiryhmää oli mukavasti ja he erottuivat muista komeissa puoluetunnuksin varustetuissa sinisissä puseroissaan. He näkyvät ja kuuluvat Huittisten katukuvassa ja tekevät melkoisen vaalituloksen Huittisisa niin kuin luonnikkaalla eteläsatakuntalaisella murteella sanotaan.

Teemme Simon kanssa yhteisen vaalilehden, jonka tiimoilta myös neuvoteltiin. Huittisissa tehdään myös hyviä tarroja autoihin, joita saan heti ehdokkaiden numeroiden arpomisen jälkeen viikon päästä. Tässä Tarratalo-Bestissäkin käytiin, isäntä oli täydessä työntouhussa vielä iltamyöhälläkin.

Simo pitää huolta kahdesta sisaruksesta, joista vanhempi on 101-vuotias pirteä vanhus. Heitä molempia käytiin myös katsomassa ja varmaan molemmat osapuolet saimme iloa ja voimaa hauskasta tapaamisesta.

Eipä todella hullumpaa Huittisten hullun miehen tienovilla, vaikka siellä syödäänkin enemmän kuin tienataan. Onpa siellä kirkon vieressä enoni Kauko Räikkeen veistämä Huittisten suuren pojan Risto Rytin patsas, jonka ohi myös ajelin.

Lyönnitkin kääntyvät voitoksi

Kaikella pyritään tekemään tyhjäksi PerusSuomalaisten kannatusta, mutta turhaan, kyllä kansa tietää.

Viimeksi on tutkittu ihmisten äänestysaktiivisuutta Uudellamaalla ja on päästy tulokseen, että PerusSuomalaisten ja vihreiden kannattajat lähtevän laiskimmin vaaliuurnille. Tulee mieleen, mitä sellaiset kannattajat voivat olla, jotka eivät edes äänestä Ja toisissa tutkimukissa kuitenkin on saatu selville, että Timo Soini - jota voi äänestää vain Uudellamaalla, jota yllättävää totuutta on kerrottu jokaisessa mahdollisessa tilanteessa - saa kuitenkin ennätysäänimäärän ja lyö Sauli Niinistön edelliskertaisen ennätyksen 60 000 ääntä.

Sama MTV on kuitenkin samanaikaisesti käynnistänyt äänestyksen suosituimmasta pääministeristä. Kun vastaajia oli kertynyt 26.500, olivat prosenttimäärät Soini 35,6%, Kivinniemi 24,3%, Katainen 21,8% ja Urpilainen 18,4%. Edelleen ainakin netissä kävijöiden enemmistö kannattaa PerusSuomalaisia, eikö senkin luulisi kertovan jotain myös aktiivisuudesta vaaliuurnillakin.

Uuden Suomen uutisissa on myös edelleen runsaasti uutisia PerusSuomalaisista. Uusin paljastus Ylen gallupeista-otsakkeen alla kerrotaan USA:sta peräisin olevasta bandwagon-efektistä, miten hyvän gallup-tuloksen julkistamisen jälkeen PS:n kannatus nousee muutamalla prosentilla, mutta kuukauden päästä julkaistavassa gallupissa se sitten tyyntyy vain pieneen nousuun edelliskertaisesta. Gallup-tulos on kuin kaupunkiin tulevaan sirkusta mainostava katuja pitkin liikkuvamusiikkikulkue. Tähän uutiseen on tullut 31 kommenttia.

Samoin nettilehdessä pohditaan monessakin uutisessa Timon avausta eläkerahastojen sijoitusehdotuksesta. Juttu: Tätäkö Timo Soini tarkoitti? -Tervetuloa moottoriteille on saanut 18 kommentointia. Sen sijaan Tyrmäys Soinin "hassulle" avaukselle: vanha juttu on kirvoittanut peräti 95 kommentoijan kielenkantoja. Kolmaskin uutisointi on tehty Uuteen Suomeen otsakkeella Radikaali talouden avaus Timo Soinilta: "Eläkkeet raiteisiin" ja se on saanut 20 kommenttia.

Presidentti Mauno Koivistokin on TV-haastattelussa PerusSuomalaisia ja meidän muita hämmentävää nousua sanallakaan koskettelematta puuttunut populismiin todeten populistien korvanneen osaltaan perinteisen vasemmiston. Näin galluppien valossa näyttääkin tapahtuvan.

Näin yritykset PerusSuomalaisten lyömisestä kääntyvätkin aina vaan voitoksi. Kansaa ei petetä - loputtomasti ainakaan, koska kyllä kansa tietää ja haluaa nyt radikaalia muutosta.

Ei lopu vieläkään

Aika hyvin viikonvaihteen Iltasanomat revittää kolmella sivulla SMP:n ja Veikko Vennamon saavuttamasta 18 kansanedustajan vaalivoitosta v.1970. Samalla lehti vertailee osuvasti ilman torkkupeittoa valtiosalin lyhyellä sohvalla nukkuvia Veikko Vennamoa 18 paikkaa ja Timo Soinia 17,9 prosenttia eli viimeinen gallup-lukema PerusSuomalaisille.

Viikonlopun lehdet eivät vieläkään malttaneet olla kirjoittamatta PerusÄssistä. Iltasanomat haastattelee laajassa artikkelissaan Pekka Vennamoa, joka toteaa nykypuolueen nousun takana olevan vähän saman tilanteen kuin v.1970, koska vallassaolijat eivät ole piitanneet ihmisten mielipiteistä. Samalla tapaa kirjoittaa Apu-lehden politiikantoimittaja Yrjö Rautiokin ylimielisestä eliitistä. Kansalaisten tyytymättömyys on patoutunut vuosia ja vaaleissa se purkautuu voimalla murtaen politiikan vanhat rakenteet ja valta-asemat.

Tällaista muutosta ei ole nähtykään sitten v.1945 vaalien, jolloin SKDL vapautui vaalipannasta ja marssi suurella voimalla eduskuntaan. Rautio on kaivanut esiin PerusSuomalaisten vaalikannatukset vuoden 2003 eduskuntavaaleista lähtien ja 1,6% kannatuksesta, josta lähtien kannatuskäyrä on ollut yhtäjaksoisesti nouseva. V.2006 presidenttivaaleissa 3,4%, seuraaavan vuoden eduskuntavaaleissa 4,1%, v.2008 kunnallisvaaleissa 5,4% ja v. 2009 EU-vaaleissa 9,8%.
Viime vuoden lopulla kannatuskäyrä sojotti 15% ja helmikuun lopussa Hesarin lukemat osoittivat 17,9%. Todellinen korjaamaton luku on ollut 24%. Meillä Satakunnassahan saatiin 21,5% saman tutkimuslaitoksen toimesta, jossa jälleen oli todellisesta kannatuksesta laskettu todennäköisesti saman 6% verran.

Mikää ei näytä vähentävän kansan innostusta, ei edes kauan odotettu ja nyt ilmestyttyään haukuttu PerusSuomalaisten vaaliohjelmakaan. Niinpä Rautio kirjoittaa pumagan olevan pumaga, eikä vaaleja ratkaise paperit vaan kokonaan toiset asiat, Niille, jotka antavat kannatuksensa PerusSuomalaisille protestin vuoksi, on aivan yhdentekevää, mitä pumagassa seisoo. Niinpä Suomen Kuvalehden Pekka Ervastikin kynäilee PS:n vaaliohjelman saaneet vanhoilta väsyneiltä puolueilta murskatuomion, mutta Timo Soini senkus vain hymyilee leveämmästi kuin koskaan. Pääasia, että puhutaan.

Näin jatkui Timo lauantaisen Aamu-TV-esiintymiseenkin jälkeen, kun hän esitti eläkerahastojemme sijoitusten ohjaamisesta entistä enemmän kotimaahan ja nimenomaan liikenneverkkojen rakentamiseen, koska valtio ja kunnat ovat varmempia maksumiehiä kuin monet huiphapelit ulkomaat. Toiset torjuivat esityksen jyrkästi, toiset jopa pääministeri Kiviniemi kannatti.

Niinpä Yrjö Rautio osuu naulankantaan todetessaan lähes kaiken niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmallakin tapahtuneen sataneen suoraan meidän laariin. Meidän ei itse ole tarvinnut tehdä juuri mitään ja Rautio väittää lisäksi: eivätkä he (eli me) totisesti ole tehneetkään mitään.
Ja kaikki näyttää yhä vain kasvattavan kannatustamme, jopa arabimaiden mullistukset ja vaikkapa vain myöhäinen kevääntulo!

Kankaanpään Seudun ehdokasesittelyssä

VAALIT 2011
Kankaanpään Seudun ehdokasesittelyn kysymykset ja vastaukseni ilmestyvät lehdessä maanantain lehdessä 7.3.

ASIAKYSYMYKSET:
1) Suomea vaivaa miljardiluokan kestävyysvaje Kerro kolme keinoa, millä valtion alijäämät hoidetaan? 1. Talouskasvun avulla nostamme kansantuloa ja verokertymiä. 2. Harmaan talouden juurittamisella verotuloja on saatavissa lisää miljardiluokkaa. 3. Poistetaan päällekkäisyyksiä ja muuta turhaa byrokratiaviidakkoa.


2) Mitä mieltä olet kuntaliitoksista?
Ei pakkoliitoksia, mutta vapaaehtoiselta pohjalta EU:n luomassa nykytilanteessa olemme pakotettuja vapaaehtoiselta pohjalta tekemään kuntien yhtymisiä.


3) Mitä mieltä olet vierastyöläisistä? Onko Suomen pakolaispolitiikka kunnossa?
Meillä on edelleen työttömiä laskutavasta riippuen 200.000-300.000 henkeä, vaikka jo vuosikymmeniä on puhuttu työvoimapulasta, jota ei siis ole. Työllistetään ensin oma työvoima, vasta sitten on vierastyövoiman vuoro. Pakolaispolitiikassa on paljon korjattavaa, jottei Suomi olisi liian houkutteleva ja jottei maahamme syntyisi samoja ongelmia mitä suuret maahanmuuttajamäärät ovat aiheuttaneet esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Ranskassa. Todella hädänalaisten kiintiöpakolaisten vastaanottaminen on ok.


4) Eläkeikärajan kattoa halutaan nostaa parilla vuodella. Oma kantasi?
Nykyinen eläkeikä 63-68-vuotta on ihan hyvä. Työuria voidaan sen sijaan pidentää opiskeluaikoja lyhentämällä ja työssäolo-olosuhteita parantamalla.


5) Toteutuuko tasa-arvo käytännössä?
Valitettavasti ei vielä täydellisesti. Naisen euro on pienempi kuin miehen. Naista ei saa syrjiä missään ammatissa.


6) Mitkä ovat Pohjois-Satakunnan pahimmat ongelmat ja puutteet? Mitä tekisit niiden korjaamiseksi?
Väestökato ja vetovoiman puuttuminen. Siksi olemme tekemässä valtuustojemme yksimielisillä päätöksillä selvitystä Kankaanpään, Jämijärven ja Parkanon kuntien yhteenliittymisestä, joka voisi olla alkuna voimakkaan kuntakeskittymän aikaansaamiseksi suurten kaupunkikeskusten Pori, Tampere, Seinäjoki välimaastoon entisen Ikaalisten suurseurakunnan tapaisesti. Olemme täällä maakuntarajojen kirouksessa, mutta rajat eivät ole Jumalan tekemiä vaan ihmisten, joten niitä voidaan muuttaa ja alueita kehittää. Uuden hallituksen ohjelmaa tulee joka tapauksessa koko nykyisen epäyhtenäisen paikallishallinnon uudistaminen.


7) Onko verotus oikeudenmukaista? Onko pääomia tai omaisuutta tarpeen verottaa nykyistä enemmän?
Ei ole oikeudenmukaista, tuloero ovat kasvaneet liian suuriksi. Siksi vaaliohjelmassamme on pääomaveron korottaminen 30 prosenttiin ja progressio korotus, pienet osingot verovapaiksi. Suursäätiöt pääomaveron piiriin. Varallisuusvero palautettava. Koska arvonlisävero tasaverona kohtelee ankarimmin köyhiä, sitä ei tule korottaa. Palkkaveroja ei tässä tilanteessa ole mahdollista alentaa, sen sijaa suurimpien palkkojen progressiivisuutta voidaan nostaa.


8) Mielipiteesi maanpuolustuksesta. Yleinen vai palkka-armeija, entäpä Nato?
Koko kansan arvostama yleinen asevelvollisuus on säilytettävä. Armeijaa koskevaan säästötalkooseen voidaan osallistua sen verran, että vuosittaisesta 2% kasvusta luovutaan.
Varuskuntien lakkauttaminen pitää pysäyttää ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan liittämiseen Upinniemeen. Niinisalon varuskunta on säilytettävä kehitettävien varuskuntien joukossa ja sinne on siirrettävä mahdollisesti muualta lakkautettavia toimintoja. Tämän aikaansaamiseksi olemme kiinnostuneita mahdollisesti hallitukseen päästessämme puolustusministerin salkusta. Ei Natolle!


9) Pitääkö EU-jäsenyydestä järjestää uusi kansanäänestys? Haikailetko markan perään?
Kansanäänestys on aina paikallaan, siinä demokratia tulee parhaiten esiin. Kansalta ei koskaan ole kysytty markasta luopumisesta, siksi euron nyt horjuessa Kreikan, Irlannin, Portugali jne. talouksien konkurssitilanteiden takia markan takaisinsaaminen olisi paikallaan, Ruotsissakin on oma kruunu.

10) Muuttuuko vaalien jälkeen mikään, jos muuttuu, niin mikä?
Saan olla mukana kolmatta kertaa puolueeni voimakkaassa nousutilanteessa. Mahdollisimman korkea äänestysvilkkaus on tae merkittävälle muutokselle: vaalirahoitussotkut vähenevät, EU:n perussopimuksen vastaiset EU-maiden auttamiset loppuvat, maahanmuuttopolitiikkaan tulee järkeä, pakkoruotsi poistuu, harmaatalous kuriin. Ainakin kaksi uutta kuntouttavaa hoitotyöntekijää saadaan mahdollisen valintani jälkeen alueelle. Toivoisi myös optiopalkkioiden ja 60-vuotiaiden johtajien eläkekaappausten kohtuullistuvan.


HENKILÖKYSYMYKSET:
Syntymäaika ja -paikka: 17.9. 1943 Kankaanpää
Siviilisääty: naimisissa
Koulutus/ammatti: teologian maisteri, hum.kand., rovasti, pappi on pappi kuolemaan asti, joten olen aina käytettävissä kirkollisiin toimituksiin.
Automerkki ja vuosimalli: Toyota Corolla 2001
Kissa vai koira: ei kumpaakaan nuoruuden allergioiden takia
Viini vai vesi: vesi
Suosikkiruoka: maratonjuoksijana voi ja saa syödä: täytekakku
Ihailen Paavo Ruotsalaista eli Ukko-Paavoa, koska hän oli ja on aitona kansanmiehenä ymmärtänyt ja elänyt kristillisen uskomme syvällisesti: elämme yksin armosta Kristuksen sisällisesti tuntien.
Mieliesiinä näytin kirjakauppiaan poikana kolmea kirjaa, jotka kertovat Veikko Vennamosta, Eino Poutiaisesta ja Timo Soinista.

Vihtiläjärvellä

Aika mones talos olen käynyt ja aika monta ihmistä tunnen Kankaanpään Vihtiläjärven kyläs.
Tänään saatiin nauttia siellä auringonpaisteesta hauskassa kylätapahtumassa, josta voisi sanoa, että kaikilla oli niin mukavaa.

Kyläkaupan ja Koskelan vanhan kenkätehtaan asuntolan tienoville oli saatu koolle meitä toiverikkaita kansanedustajaehdokkaita 11 kappaletta kisaamaan potkukelkkakilpailussa. Tätä päätapahtumaa ja lasten pulkkamäkikilpaa ym. oheistapahtumia oli kerääntynyt seuraamaan kymmeniä kyläläisiä ja muualta tullutta poliittisesti aktiivista väkeä saman verran.

Kilpailussa oli suuren maailman tuntua, kun ensin oli alkuerät ja sitten loppukilpailu sprinttihiihtojen malliin. Itse kyllä protestoin tätä järjettömyyttä eli ihmisen fysiologian vastaista menettelyä, eihän esim. 400 metrillä ja siitä ylöspäin olevilla juoksumatkoillakaan juosta samana päivä kahta kertaa. Me loppukilpailuun päässeet jouduimme kuitenkin starttaamaan kahdesti melko lyhyellä väliajalla. Mutta tilannehan oli kaikille sama.

Mainiona kuuluttajana oli tapansa mukaan Olli Mustaniemi, joka haastatteli kaikkia ehdokkaita ja antoi jokaiselle noin minuutin puheenvuoron. Kultakin ehdokkaalta kysyttiin myös kelkkailuun liittyvä kysymys ja tuotiin esiin jokin erikoispiirre. Mulla kuulemma oli porukasta eniten facebook-kavereita, ei ihan tuhatta vieläkään, vaikka tänäänkin olen saanut heitä lisää kymmeniä, taitaa nykyinen luku alla kahtatoista vaille tuhat.

Niin miten se kilpailu sujui, kun ylituomarina oli Kauko Juhantalo. No hän oli puolueeton ja antoi voiton mennä Euraan, kaksi seuraavaa sijaa sentään tuli kotipaikalle. Voittaja oli Harri Lehtonen (sdp), toinen Matti Velhonoja (vihreät) ja kolmas Anssi Joutsenlahti (perussuomalaiset). Mitalimiehet saivat jopa kaulaan ripustetun mitalin. Naiset olivat sitten neljäntenä ja viidentenä.

Vatajankosken kylätapahtuma ja nyt tämä Vihteljärven kylätempaus olivat todella kylän yhteishenkeä nostattavia ja kylien vireyttä lisääviä tapahtumia, joita ei koskaan ole liikaan. Tällaisia tilaisuuksia saisi olla enemmäkin, mutta puuhamiehistä ja -naisista on pulaa. Tapahtumat vaativat idointia ja monenlaista työtä. Kiitokset järjestäjille vaivannäöstä. Hyvän mielen hekin varmasti saivat kaikin puolin onnistuneesta ja runsaasti väkeä keränneestä tempauksestaan.

Eipäs juupas

Presidenttikin ottaa kantaa päivänpolitiikkaan, vaikka hänen pitäisi olla sen yläpuolella. Hän toppuuttelee kansan ilmiselvästi esittämää toivetta PerusSuomalaisten suuresta vaalivoitosta sanomalla, ettei nyt tarvitsekaan valita pääministeriä suurimman puolueen puheenjohtajasta.

Mutta käytäntöhän on ollut toinen Harri Holkerin hallituksen ollessa viimeinen, jossa pääministeri ei ole ollut suurimman puolueen puheenjohtaja. Me maaseudunpuoluelaisetkin olimme Holkerin hallituksessa ja itse sain olla ministerien Pekka Vennoman ja Raimo Vistbackan sihteerinä.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja politiikan toimittajana pitkään toiminut Risto Uimonen on julkaissut kirjan Pääministerin puhuva pää. Hänen edellisen kirjansa Median mahti olen arvostellut vuosi sitten blogissani, hän esitteli sitä meille veteraanikansanedustajille kokouksessamme.

Uimonen kertookin uusimmassa teoksessaan miten Esko Ahosta alkaen tapahtui muutos, kun aiemmat pääministerit olivat presidentin tukemia, Aho aloitti uuden käytännön nousemalla pääministeriksi vaalien suurimman puolueen puheenjohtajana. Näin teki myös hänen seuraajansa Paavo Lipponen ja sitten samoin kolmen ketjuksi muodostuneet keskustan puheenjohtajat. Ensin Anneli Jäätteenmäki, joka joutui pikaisesti luopumaan tehtävästään. Samoin kävi hänen seuraajalleen Matti Vanhaselle joskin vasta toista hallitustaan johtaessaan, ja häntä seurasi sitten keskustan uudeksi puheenjohtajaksi valittu tällä kaudella yhden vuoden pääministerinä toimiva Mari Kiviniemi.

Omaksuttu käytäntö on siis kiistaton. Vaalit voittaneen puolueen puheenjohtaja on ryhtynyt pääministeriksi. Miksi nyt presidentin pitää puuttua peliin. Siksikö, ettei kansa vain äänestäisi väärin ja ettei vain väärä henkilö tulisi pääministeriksi. Kaikki mahdollisuudethan ovat nyt avoimia, myös PerusSuomalaisten Timo Soinin nouseminen suurimman puolueen johtajajaksi. Ja häntä ei presidentti päästäisi pääministeriksi.

Ensin käydään kuitenkin vaalit, antaa kansan ratkaista niin kuin tähänkin asti. Näyttää kuitenkin siltä, että tekevät muut mitä tahansa, aina sataa meidän perusässien laariin. Niin tekee tämä presidentinkin hätäinen kannanotto. Ja sitä tekee Jörn Donner ruvettuaan rkp:n ehdokkaaksi ainoana motiivinaan estää PerusSuomalaisten nousua. Eipä taida Donneristakaan tällä kertaa olla puolueemme nousukiidon katkaisijaksi edes Helsingissä omassa vaalipiirissään.

Ehdokkuuteni

Olen saanut oikeuden elää kolme kertaa puolueemme SMP-PerusSuomalaiset nousun ajat. Ensimmäinen 18 kansanedustajan valinta tapahtui v. 1970, veljeni oli tullut v.1968 Kankaanpää kaupunginvaltuutetuksi ja itse olin mukana lautakuntapaikoilla. Toiseen tulemiseemme sain olla vaikuttamassa istuvana kansanedustajana v.1983 saadessamme 17 edustajaa. Molemmat tapahtumat olivat riemukkaita hetkiä oikeutetusta kansan noususta. Työhuoneeni katossa on edelleen yksi tämän ajan julisteita: Uusi voima - smp eduskuntaan unohdetun kansan puolesta.
Nämä nousuvaiheet olivat Veikko Vennamon johtamisen aikaa.

Tänäpäivänä puolestaa on kolmannen nousun aika ja jo sananlaskukin kertoo, että kolmas kerta toden sanoo. Timo Soinin johdolla olemme lyömässä kaikki ennätykset ja kansan sortajat täydellisellä ällikällä, ja taas saan olla täysin rinnoin tekemässä maamme historiaa köyhien ja syrjäytyneiden kyykytyksen lopettamiseksi. Timon pyysi minua ehdokkaaksi edellisvaaleissa, joissa sain lähes 5000 ääntä. Tämänkertainen ehdokkuus on tietysti suoraa jatkoa edelliskerralle. Enkä ole menossa täyttämään omia taskujani luvattuani luovuttaa edustajan palkkani hoitotyöntekijöiden palkkaamiseen.

Näin toimintani perustana on ihminen, perhe ja lähimmäisenrakkaus! Sinä päätät, annan kokemukseni käyttöösi sisulla ja sydämellä hoitamaan yhteistä asiaamme! Ja valituksi tultuani olisi todella edessä se toden sanova kolmas kausi eduskunnassa.

Jumalan rakkauden uhritie

Olemme yksistään hyvinvointivaltioksi mielletyssä koti-Suomessamme joutuneet hätkähdyttävään tilanteeseen, kun köyhien lukumäärä on ennätyssuuri, työttämiä on lähes 300 000 ja muita syrjäytyneiksi itsensä eri syistä tuntevia vielä paljon enemmän. Ruokajonoihin riittää jatkuvasti apua tarvitsevia yhteiskuntamme hyvinvoinnista väliinpudonneita. Niinpä työkenttää riittää vähempiosaisten aseman kohentamisessa.

Jumalan valtakunnassa arvoasetelmat kääntyvät päälaelleen: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta." Niinpä lohdutettuina saamme muistaa, ettei taivasosuutta ansaita eikä saada oman erinomaisuutemme tähden, vaan yksin lahjana Kristuksen ansion kautta. Ja tästä saamme taas muistustusta aloittaessamme kirkkovuodessamme laskiaisesta lähtien paastonajan viettämisen muistellen Jeesuksen kärsimistä ja kuolemaa meidän syntiemme tähden.

Jo Jesaja-profeetta kirjoitti satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää kärsivästä Herran palvelijasta: "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä." Ja sanoihan Johannes Kastajakin Jeesuksen olevan Jumalan Karitsan, joka poisottaa maailman synnin. Roomalaiskirjeen kirjoittaja Paavali puolestaan kirjoittaa lohduttavasti Jumalasta, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme ja lisäten, kuinka hän ei lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssansa.

Näin meille puutteenalaisille syntisille on annettu sekä tämän ajallisuuden että iankaikkisuuden lahjat seuratessamme meitä kuolemaan ristinpuulla asti rakastanutta Vapahtajaamme ja palvellessamme lähimmäistämme niin kuin itseämme niin kaukana maan ääriin asti kuin lähellä kodissa, kotiseudulla, kotimaassa.

Saammekin sydämemme pohjasta rukoillen veisata: "On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen: ei hukkaan hän syntistä heitä. Hän etsii ja löytää ja taivaallisen suo rauhan hän seurata meitä. Jeesus vaivaiset syntiset korjaa."

Ja kerran aikamme päättyessä käy meillekin toteen Jaakko Haavion runo:
Ken Isän lapsi on, hän riemuitsee,
kun iäisyyden portti aukenee.
Alati seurattuansa Karitsaa
nyt armon kerjäläinen kodin saa.
Ja näkymätön on jo näkyvää,
muu katoaa, vaan taivaan autuus jää.

Seitsemän Uudeltamaalta

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää.
Näin aloittaa kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi mestarieeppoksensa Seitsemän veljestä, johon myös tartuin niin kalevalanpäivän kuin myös PerusSuomalaisten vaaliohjelman innoittamana, kannatammehan suomalaisuutemme hienoja juuria ja nostamme esiin parhaita mestareitamme, joiden joukkoon syksystä jouluun elänyt Aleksis Kivi eittämättä kuuluu aivan eturivissä.

Kalevalanpäivän aamun vesijuoksussa muistelimme Kiven runoa, Toukolan poikien esittämään runoa Jukolan seitsemästä veljeksestä. Kiven teksti on niin rikasta ja mukaansatempaavaa, että tätä runoa kannattaa palauttaa mieliin ja lainata: Kiljukoon nyt kaikkein kaula,/ Koska mielin virren laulaa/ Voimasta seitsemän miehen./ Tähtiä kuin otavassa,/ Poikia on Jukolassa,/ Laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, ankara Poika-Jussi. Tuomas seisoo niinkuin tammi. Simeoni, liuhuparta,/ Valittaa se ihmisparka,/ Syntinen, saatana, kurja./ Simeoni herneet keittää,/ Timo sekaan rasvat heittää,/ Patahan kuohuvaan sylkee. Lauri poika metsäss´ häärii,/ Katselevi puita väärii,/ Mäyränä nummia tonkii. Ja viimein tulee hännän huippu,/ Pikku-Eero, liukas luikku,/ Jukolan tiuskea rakki.

Ja näin tämä hieno veljessarjan esittely päättyy yhtä mainiosti kuin koko runokin on soljunut: Siinä onpi velisarja,/ Jalo niinkuin sonnikarja,/ Voimalla seitsemän miehen.

Ja tänään - mikä ihmeellisintä - nousee taas eteläisestä Hämeestä tai paremminkin Uudeltamaalta esiin seitsemän veljeksen sarja, kun MTV tutkimus kertoo Timo Soinin vetävän kuusi muuta veljestä mukanaan Arkadianmäelle. Näin on tutkittu yhtä uskottavalla menetelmällä kuin edellisvaaleissakin, jolloin tutkimus osui aivan oikeaan. Aleksis Kiven Nurmijärvihän on nykyisin Uuttamaata ja gallup lupasi PerusSuomalaisten läpimenijöiksi todella seitsemän miestä. Tosin tosipaikan tullen joukkoon tulee vähintään yksi nainenkin, nykyisinkin istuva kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner, jolla on vakaa kannatus omalla alueellaan Porvoon seudulla eikä tällainen paikallinen kannatus tule esiin ylimalkaisessa tutkimuksessa.

Seitsemän kansanedustajaa merkitsee samalla PerusSuomalaisten olevan Uudenmaan toiseksi suurin puolue heti kokoomuksen jälkeen. Uusimaa puolestaan on maan ylivoimaisesti suurin vaalipiiri. Ja Timolle povataan uutta vaaliennätystäkin eli äänimäärän ylittävän Sauli Niinistön viime vaaleissa keräämää 60. 000 äänen. Saas nähdä, kuka elää! Ja mikä ettei, kun puolustamme suomalaisuutta ja tavallista suomalaista.

Arvokas Kalevalanpäivä

Vaikkei näin talvisydännä monetkaan omakotiasukkaat viitsikkään liputtaa, on vanhan suomalaisen kulttuuri yksi hienoimmmista saavutuksista Kalevala ansainnut liputuspäivänsä muistuttamalla meitä kansamme ja historiamme ainutlaatuisuudesta. Me olemme suomalaisia eikä kukaan muu kanna huolta juuri suomalaisuudesta nykyisenä kasvavan kansainvälistymisenkin aikana ellemme juuri me tämän rakkaan Suomenniememme asukkaat.

Aivan kuten PerusSuomalaisten juuri julkistetussa vaaliohjelmassa käy ilmi, ovat vanhan kulttuurimme arvokkaat perinteet vaalimisen arvoisia. Tältä kansalliselta pohjalta erottaudumme kansojen suuresta meresta ja voimme ponnistaa nykyajassa kohden valoisampaa tulevaisuutta. Vain kansakunta, joka tuntee historian menneisyytensä, voi suunnistaa valoisasti ja toiverikkaasti myös tulevaan.

"Mieleni minu tekevi, aivoni ajattelevi" alkaa perinteinen Kalevalamme, jonka päivän kunniaksi otin selailtavaksi. Eikä kirjahyllyssä oleva Kalevala olekaan mikä tahansa Kalevala, vaan vuonna 1941 painettu nahkaselkäinen Korukalevala, jonka on kuvittanut ja painatustyön suunnnitellut itse Akseli Gallen-Kallela, taiteen kulta-aikamme suurin mestari, josta saamme olla kiitollisia yhtenä suomalaisen hengenmaailman ja aatteen suurimpana luojana ja kasvattajana. Gallen-Kallela on omistanut kirjan hienon somistelutyön Paikkarin Eljaksen, Kalevalan kokoajan muistolle.

"Pyhän on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa. Oisipa minusta ollut paikolle paremmillenki, pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille." Nämä ovat niitä Kalevalamme ikuisia totuuksia, joista tämä viimeinen virke on monelle todellisuutta seitsemästoista neljättäkin "näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla".