"Levolle lasken, Luojani, armias ole suojani. Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Tämän iltarukouksen Timo Soini sanoo oppineensa jo lapsena ja rukoilevansa sen joka ilta. Tämän hän kertoi ollessaan puhumassa Kankaanpään seurakunnan kutsumana iltatilaisuudessa, jossa hänen aiheenaan oli Onko Kristus edelleen ajankohtainen. Vastaus oli tietenkin myöntävä.
Timo aloitti kertomalla hengellisestä kääntymiskokemuksestaan Irlannissa Pyhän Marian katedraalissa, minkä johdosta hän on siirtynyt katoliseen kirkkoon saatuaan hyvän luterilaisen kotikasvatuksen, josta iltarukouskin todistaa.
Elämme kristityssä maassa ja maanosassa, johon kristinusko on lyönyt monella tavalla kulttuurillisen leimansa, mutta miksei siitä saisi puhua julkisuudessa Timo kyseli. Kristus on todella ajankohtainen ja häneen uskomalla olemme menossa iankaikkiseen elämään. Tämä on ydin!
Hyvä havainto Timolta oli, että kirkko määrittää uskon, en minä. Me luterilaiset tahdomme liikaakin usein olla itse määrittämässä uskontotuuksia. Emme ole samanlaisia, jo Jeesuksen aikana oli Sakkeus, joka kiipesi puuhun, oli fariseus ja publikaani temppelissä rukoilemassa, mutta kaikki kelpaamme Jeesukselle, kaikille kuuluu kutsu. Yleensä häntä eivät hyväksyneet rikkaat ja omasta mielestään hyvät, mutta köyhille ja itsensä tuomitseville hän kelpasi. Kutsu on vastaanotettavissa etsikkoaikana. Pyhä Henki tekee työtänsä, meidän ei pidä alistua ajan hengelle.
Kristuksen seuraajille ei luvata rikkautta ja pelkää onnistumista, vaan nimenomaan silloin kun huomaamme, ettei meitä auta omaisuus eikä järki eikä mikään omamme, silloin Jeesus kelpaa meille ja saamme sisältöä elämäämme ja myös ikuisen elämän. Usko lahjoitetaan meille ja tämä on ydin, joka sitten aiheuttaa kaikki teot: diakonian, lähetyksen.
Kristityn elämässä saa tunnustaa syntinsä ja turvautua anteeksiantamukseen ja armoon. Varsinkin juuri katolisessa kirkossa on käytössä rippituolit. Se, että on monia eri kirkkoja, johtuu meidän ihmisten vajavuudesta. Tärkeintä on kuitenkin itse Kristus. Saamme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, emme ole toistemme tuomareita. Kaikilla ihmisillä on ihmisarvo. Rakkaus on pysyvä asenteemme, jossa Kristus ohjaa meitä lampaitaan Ylipaimenena ja me tunnemme hänen äänensä. Tätä on elämän leipä ja vesi.
Kaiken kaikkiaan Timo antoi meille salintäyteiselle kuulijakunnalla oivan oppitunnin kristillisen uskomme keskeisimmistä asioista lopettaen tosiaan mainintaan lukemastaan jokailtaisesta iltarukouksesta. Emme saisi kiinnittyä meitä erottaviin näkemyksiin, vaan pitäisi etsiä ja kiinnipitää ytimestä Kristuksesta.
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Betesdan lammikolla
Timo Soinia on seurakunta mainostanut koko kesän, miten hän saapuu puhumaan 29.7. seurakunnan tilaisuuteen. Otimme asian onkeemme ja niin saimme hänet myös toripäivän kunniaksi pitämään poliittisenkin puheen samalla reissulla, joka ei välttämättä ollut hänellekään liian pitkä koko maamme historian kuumimpana päivä, kun kesänvietto perheen kanssa on mennossa Sastamalan Karkun Heinoossa Rautaveden rannalla kesämökillä alle 100 km päässä.
Valitsimme puhepaikaksi Linnanpuiston, joka on sopivan lähellä toria, mutta jossa kuitenkin voi käyttää kovaäänisiä, joita sen sijaan ei toriaikana itse torilla ole lupa käyttää. Puistossa on myös suihkulähde, joten paikallaan oli Timon sutkautus, että kuohutetaan vähän vettä niin kuin muinoin Betesdan lammikolla. Ja kyllä kerrottavaa riittikin. Voisi jopa sanoa suulla suuremmalla, että tää korutont´on kerrontaa, se vastaanota synnyinmaa. Kaikki oli totta, mitä Timo kertoi niin Suomen politiikasta kuin myös Brysselin terveisistä. Hiirenhiljaa paikalle saapuneet sadat kuulijat ottivat vastaan politiikan ihmeellisistä kiemuroista kertovan Timon sanomaa. Saivathan kaikki myös PerusSuomalaisen lehdenkin kotonaluettavaksi eikä unohdettu pullakahvienkaan tarjoamista. Pieni sadekuurokaan aurinkoiselta taivaalta ei tahtia haitannut.
Avauspuheenvuorossani koskettelin tulevien eduskuntavaalien näköaloja ja sitä, miten nyt lähdemme täysin eri tilanteesta kuin neljä vuotta sitten. Silloin ei edes meillä Kankaanpäässä ollut valtutettua, nyt meitä on viisi, Porissa Noormarkku-liitoksen jälkeen jopa kuusi, Huittisissa neljä ja Raumalla kolme, siis olemme murtautuneet nimenomaan suurimpiin asutuskeskuksiimme, joissa on suurimmat äänestäjäjoukot. Silti viime eduskuntavaaleissa saimme Kankaanpäästä 17,6% äänistä ja seuranneissa kunnallisvaaleissa 13,6% ja EU-vaaleissa 13%, kun vastaavat kannatusluvut koko maassa PerusSuomalaisilla ovat 4,1%, 5,4% ja EU-vaaleissa mahtava 9,8%. Niinpä vasta viimeiset gallupit osoittavat samoja lukemia, joka jo on kerran toteutunut jopa vaaliuurnilla. Eikä EU-vaali anna täyttä kuvaa sekään, koska koko maan äänestysprosentti jää kovin alhaiseksi 37.6%, kun eduskuntavaaleissa äänesti sentään 68,7%, jota sitäkään ei voi pitää kovin korkeana äänestysaktiivisuutena. Näin on täysi syy luottaa siihen, että viime eduskuntavaaleissa vain satojen äänien päähän jäänyt paikka Satakunnassa toteutuu ensi huhtikuun vaaleissa.
Valitsimme puhepaikaksi Linnanpuiston, joka on sopivan lähellä toria, mutta jossa kuitenkin voi käyttää kovaäänisiä, joita sen sijaan ei toriaikana itse torilla ole lupa käyttää. Puistossa on myös suihkulähde, joten paikallaan oli Timon sutkautus, että kuohutetaan vähän vettä niin kuin muinoin Betesdan lammikolla. Ja kyllä kerrottavaa riittikin. Voisi jopa sanoa suulla suuremmalla, että tää korutont´on kerrontaa, se vastaanota synnyinmaa. Kaikki oli totta, mitä Timo kertoi niin Suomen politiikasta kuin myös Brysselin terveisistä. Hiirenhiljaa paikalle saapuneet sadat kuulijat ottivat vastaan politiikan ihmeellisistä kiemuroista kertovan Timon sanomaa. Saivathan kaikki myös PerusSuomalaisen lehdenkin kotonaluettavaksi eikä unohdettu pullakahvienkaan tarjoamista. Pieni sadekuurokaan aurinkoiselta taivaalta ei tahtia haitannut.
Avauspuheenvuorossani koskettelin tulevien eduskuntavaalien näköaloja ja sitä, miten nyt lähdemme täysin eri tilanteesta kuin neljä vuotta sitten. Silloin ei edes meillä Kankaanpäässä ollut valtutettua, nyt meitä on viisi, Porissa Noormarkku-liitoksen jälkeen jopa kuusi, Huittisissa neljä ja Raumalla kolme, siis olemme murtautuneet nimenomaan suurimpiin asutuskeskuksiimme, joissa on suurimmat äänestäjäjoukot. Silti viime eduskuntavaaleissa saimme Kankaanpäästä 17,6% äänistä ja seuranneissa kunnallisvaaleissa 13,6% ja EU-vaaleissa 13%, kun vastaavat kannatusluvut koko maassa PerusSuomalaisilla ovat 4,1%, 5,4% ja EU-vaaleissa mahtava 9,8%. Niinpä vasta viimeiset gallupit osoittavat samoja lukemia, joka jo on kerran toteutunut jopa vaaliuurnilla. Eikä EU-vaali anna täyttä kuvaa sekään, koska koko maan äänestysprosentti jää kovin alhaiseksi 37.6%, kun eduskuntavaaleissa äänesti sentään 68,7%, jota sitäkään ei voi pitää kovin korkeana äänestysaktiivisuutena. Näin on täysi syy luottaa siihen, että viime eduskuntavaaleissa vain satojen äänien päähän jäänyt paikka Satakunnassa toteutuu ensi huhtikuun vaaleissa.
torstai 29. heinäkuuta 2010
Puusouvia
Polttopuita käytetään näin maalla aika tavalla. Niin meilläkin mökillä, vaikkei tänä kesänä olekaan tarvinnut lämmittää niin kuin useina muina kesinä. Saunassa kuitenkin aina kuluu puita. Silti niitä on hyvä olla riittävästi.
Niinpä tänään oli hankittujen rankojen vuoro tehdä ne polttopuiksi. Liljan Erkki kävi jo aiemmin katkomassa niitä moottorisahalla, nyt hän oli sirkkelin kanssa tekemässä varsinaisen pilkkomisen. Kokemusta omaavana hän oli varsin viisas käydessään ensin moottorisahalla katkomassa pisimpiä rankoja, sillä vieläkin pitemmiksi jääneitä puita nostellessa sahapukille oli täysi työ niiden liikuttelemisessa.
Sadekuurotkin hankaloittivat työskentelyä, aina välillä oli keskeytettävä ja mentävä tankaamaan kahvia, kun sade yltyi kovemmaksi. Onneksi kuurot eivät olleet pitkäaikaisia ja niin saatiin päivän mittaan melkoinen rankakasa pienityksi. Ja illan mittaan sain klapit sitten heiteltyä sisälle suuliin, joka täyttyikin aika tavalla, kun ennestäänkin siellä kyllä oli aivan riittämiin puita. Onpa nyt poltettavaa vaikka talvellakin, jos vain mökillä tulisi käytyä varsinkin avantouinnissa, joka kahtena talvena on jäänyt väliin. Olisihan siellä kyllä sähköpatteritkin käytettävissä.
Oltiin myös Kukkumäen Pertin kanssa täyttämässä hakesäkkejä Hietaojan Tapion hallilla ja veimme kymmenen säkkiä Valkeajärvestä Majajärveen vedet johtavaan Pukkiojaan laskevaan Kaskenojaan, sillä kyllä ojista aina jotain virtaa eteenpäin. Aiempina vuosina olimme enemmänkin säkkitakoissa useankin pikkuojan suulla, mutta nyt on tehty useisiin ojiin patorakennelmia, jotka estävät haitallisten maa-ainesten liikkumista eteenpäin. Kiinnostuneiden on hyvä käydä meidän Karhoismajan Vesireittien Kunnostusyhdistyksen nettisivuilla, siellä on tarkat selvitykset näistä patorekennelmistakin kaiken muun ohella.
Niinpä tänään oli hankittujen rankojen vuoro tehdä ne polttopuiksi. Liljan Erkki kävi jo aiemmin katkomassa niitä moottorisahalla, nyt hän oli sirkkelin kanssa tekemässä varsinaisen pilkkomisen. Kokemusta omaavana hän oli varsin viisas käydessään ensin moottorisahalla katkomassa pisimpiä rankoja, sillä vieläkin pitemmiksi jääneitä puita nostellessa sahapukille oli täysi työ niiden liikuttelemisessa.
Sadekuurotkin hankaloittivat työskentelyä, aina välillä oli keskeytettävä ja mentävä tankaamaan kahvia, kun sade yltyi kovemmaksi. Onneksi kuurot eivät olleet pitkäaikaisia ja niin saatiin päivän mittaan melkoinen rankakasa pienityksi. Ja illan mittaan sain klapit sitten heiteltyä sisälle suuliin, joka täyttyikin aika tavalla, kun ennestäänkin siellä kyllä oli aivan riittämiin puita. Onpa nyt poltettavaa vaikka talvellakin, jos vain mökillä tulisi käytyä varsinkin avantouinnissa, joka kahtena talvena on jäänyt väliin. Olisihan siellä kyllä sähköpatteritkin käytettävissä.
Oltiin myös Kukkumäen Pertin kanssa täyttämässä hakesäkkejä Hietaojan Tapion hallilla ja veimme kymmenen säkkiä Valkeajärvestä Majajärveen vedet johtavaan Pukkiojaan laskevaan Kaskenojaan, sillä kyllä ojista aina jotain virtaa eteenpäin. Aiempina vuosina olimme enemmänkin säkkitakoissa useankin pikkuojan suulla, mutta nyt on tehty useisiin ojiin patorakennelmia, jotka estävät haitallisten maa-ainesten liikkumista eteenpäin. Kiinnostuneiden on hyvä käydä meidän Karhoismajan Vesireittien Kunnostusyhdistyksen nettisivuilla, siellä on tarkat selvitykset näistä patorekennelmistakin kaiken muun ohella.
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
Lehdenjakoa
PerusSuomalainen-lehti ilmestyy kolmen viikon väliajoin. Olen jakanut sitä jo usean vuoden ajan 600 kappaletta, useimmiten yksin, joskus myös muiden avustuksella, avustajia on viisi, lisääkin saisi olla. Mutta varsin helposti jakelu käy, osan saa antaa jo viikottaisilla toripäivillä ja loput sitten pudotetaan postilaatikkoihin.
Jakeluhomissa on kankaanpääläisten postilaatikot tulleet tutuiksi, niin omakotialueilla, kerrostaloissa kuin rivitaloissakin. Myös eri kylät on kierretty. Onhan jakelu tuttua jo pitkältä aikaväliltä, sillä myös Kankaanpään Urheilijoiden kaksi kertaa vuodessa ilmestynyttä lehteä on jaettu talkoilla joka kotiin parinkymmenen vuoden ajan.
Nykyisin varsinkin Myllymäen uusimmissa kerrostaloissa on paljon tyhjiä asuntoja, koska ulkomaista työvoimaa ei enää ole niin paljoa kuin ennemmin. Eritoten joillakin rivitaloalueilla törmää sellaiseen merkillisyyteen, että keskitetyssä laatikkorivistössä ei olekaan lainkaa nimeä, pelkkä numero. Mistähän tämä nimen puuttuminen johtuu, onko se vain piittaamattomuutta.
Yleistyvä ilmiö on mainosjakeluiden kieltäminen. Tietysti monenlaista mainosta nykyisin jaetaan. Mutta osoittaa melkoista yliolkaisuutta, kun ei halua mitään uusia vaikutteita, joita postilaatikon kautta voisi tulla omien tilattujen lehtien lisäksi. Monet vanhukset kyllä valittavat maisnospostin suurta määrää ja miten eivät jaksa kantaa sitä pois. Mutta kyllähän aina apuakin on saatavissa. Ja paperinkeräyslaatikoita on helposti ja runsaasti löydettävissä.
Jakeluita suorittaessa pysyy hyvin perillä Kankaanpään asuntoalueista, niiden kehittymisestä ja myös taantumasta tyhjien asuntojen muodossa, joita nykyisin on yllättävänkin paljon. Jopa vanhusten asuntoihin ei tahdo olla täyttä miehitystä. Toisin on tietysti palveluasuntojen laita, niistähän on huutava pula. Alueita kiertäessä pysyy myös kuntokin hyvänä, vaikka autolla liikkuisikin. Säitäkin on monenlaisia. Lumikekit ovat pahimpia, mutta juurikin suoritin jakamista sateessakin, kun Timo Soini tulee huomenna ja sain tuhat ylimääräistä lehteä aiemman saman numeron tuhannen kappaleen lisäksi. Pysyy myös vireänä, aina on oltava liikkeessä eikä vierivä kivi sammaloidu.
Jakeluhomissa on kankaanpääläisten postilaatikot tulleet tutuiksi, niin omakotialueilla, kerrostaloissa kuin rivitaloissakin. Myös eri kylät on kierretty. Onhan jakelu tuttua jo pitkältä aikaväliltä, sillä myös Kankaanpään Urheilijoiden kaksi kertaa vuodessa ilmestynyttä lehteä on jaettu talkoilla joka kotiin parinkymmenen vuoden ajan.
Nykyisin varsinkin Myllymäen uusimmissa kerrostaloissa on paljon tyhjiä asuntoja, koska ulkomaista työvoimaa ei enää ole niin paljoa kuin ennemmin. Eritoten joillakin rivitaloalueilla törmää sellaiseen merkillisyyteen, että keskitetyssä laatikkorivistössä ei olekaan lainkaa nimeä, pelkkä numero. Mistähän tämä nimen puuttuminen johtuu, onko se vain piittaamattomuutta.
Yleistyvä ilmiö on mainosjakeluiden kieltäminen. Tietysti monenlaista mainosta nykyisin jaetaan. Mutta osoittaa melkoista yliolkaisuutta, kun ei halua mitään uusia vaikutteita, joita postilaatikon kautta voisi tulla omien tilattujen lehtien lisäksi. Monet vanhukset kyllä valittavat maisnospostin suurta määrää ja miten eivät jaksa kantaa sitä pois. Mutta kyllähän aina apuakin on saatavissa. Ja paperinkeräyslaatikoita on helposti ja runsaasti löydettävissä.
Jakeluita suorittaessa pysyy hyvin perillä Kankaanpään asuntoalueista, niiden kehittymisestä ja myös taantumasta tyhjien asuntojen muodossa, joita nykyisin on yllättävänkin paljon. Jopa vanhusten asuntoihin ei tahdo olla täyttä miehitystä. Toisin on tietysti palveluasuntojen laita, niistähän on huutava pula. Alueita kiertäessä pysyy myös kuntokin hyvänä, vaikka autolla liikkuisikin. Säitäkin on monenlaisia. Lumikekit ovat pahimpia, mutta juurikin suoritin jakamista sateessakin, kun Timo Soini tulee huomenna ja sain tuhat ylimääräistä lehteä aiemman saman numeron tuhannen kappaleen lisäksi. Pysyy myös vireänä, aina on oltava liikkeessä eikä vierivä kivi sammaloidu.
maanantai 26. heinäkuuta 2010
Itsenäisyyspuolue
Onko Itsenäisyyspuoluekin ryhtynyt vanhojen puolueiden käsikassaraksi, kun puoluesihteerinsä yrittää pilkata PerusSuomalaisten puheenjohtaja niin Satakunnan Kansassa kuin Uuden Suomen blogissa julkaisemassaan kirjoituksessa, vaikka juuri PerusS ajaa samaa suomalaisuuden asiaa.
Timo Soini on kirjoittanut tänä keväänä menettäneensä kolme hyvää ystävää Urpo Leppäsen ja Tony Halmeen lisäksi tohtori Ilkka Hakalehdon, joka oli pitkäaikainen IP:n puheenjohtaja. Onpa Timo jopa Hakalehden oppilas ja toiminut hänen vaalipäällikkönäänkin. Viime eduskuntavaaleissa olimme kahdeksassa piirissä vaaliliitossa, IP sai 5.541 ääntä joka on 0,2% annetuista äänistä. Kun nyt PerusSuomalaiset lähtevät vaaleihin itsenäiseltä pohjalta ilman vaaliliittoja, onko tämä hermostuttanut IP:n puoluesihteerin. On myös muistettava, että vuoden 2011 vaalien jälkeen ei enää ole mahdollistakaan vaaliliittojen solmimiseen. Näin ollen olisi viisasta itsenäisyyspuolueen tulla PerusSuomalaisten yhteyteen, yhteisellä asialla olemme eikä näinollen ääniä menisi hukkaan.
Kirjoituksessaan puoluesihteeri yrittää tehdä Timo Soinista takinkääntäjän siinä onnistumatta esim. väittämällä Timon kannattaneen Suomen Nato-jäsenyyttä. Asia on niin, että jos olisi ollut valittava EU:n ja Naton välillä, silloin Timo olisi ennemmin Naton kannalla.
Toinen väite on, ettei Timo ole vaatinut eroa EU:sta, mutta nyt kuitenkin haluaisi yhteistyötä ilman jäsenyyttä. Niinhän olisi parasta, mutta erosta päättää Suomen eduskunta, ei suinkaan kukaan muu.
Kaiken huippu on, että puoluessihteeri on kateellinen Timon kuvasta Satakunnan Kansassa, vaikka samassa kuvassa on pitkälti toistakymmentä henkeä Liisa Jaakonsaaresta lähtien, ja väittää Timo syövän kiltisti valtaeliitin kädestä. Ja kun SK:n artikkelissa kerrotaan Soinin saaneen kovimmat suosionosoitukset meppien Suomi-Areenan aloituskeskustelussa, niin se on tosiasia ja kerrankin toimittajakin kirjoittaa niin kuin asia on.
Alunperin kirjoitusta Timolle näyttäessäni hän totesi, että tärkeintä on, että nimi on oikein. Kun jatkuvasti puhutaan PerusSuomalaisista ja Timosta, osoittaa se vain, että kansa on herännyt tukemaan puolustamaamme suomalaisuuden ja suomalaisten asemaa.
Timo Soini on kirjoittanut tänä keväänä menettäneensä kolme hyvää ystävää Urpo Leppäsen ja Tony Halmeen lisäksi tohtori Ilkka Hakalehdon, joka oli pitkäaikainen IP:n puheenjohtaja. Onpa Timo jopa Hakalehden oppilas ja toiminut hänen vaalipäällikkönäänkin. Viime eduskuntavaaleissa olimme kahdeksassa piirissä vaaliliitossa, IP sai 5.541 ääntä joka on 0,2% annetuista äänistä. Kun nyt PerusSuomalaiset lähtevät vaaleihin itsenäiseltä pohjalta ilman vaaliliittoja, onko tämä hermostuttanut IP:n puoluesihteerin. On myös muistettava, että vuoden 2011 vaalien jälkeen ei enää ole mahdollistakaan vaaliliittojen solmimiseen. Näin ollen olisi viisasta itsenäisyyspuolueen tulla PerusSuomalaisten yhteyteen, yhteisellä asialla olemme eikä näinollen ääniä menisi hukkaan.
Kirjoituksessaan puoluesihteeri yrittää tehdä Timo Soinista takinkääntäjän siinä onnistumatta esim. väittämällä Timon kannattaneen Suomen Nato-jäsenyyttä. Asia on niin, että jos olisi ollut valittava EU:n ja Naton välillä, silloin Timo olisi ennemmin Naton kannalla.
Toinen väite on, ettei Timo ole vaatinut eroa EU:sta, mutta nyt kuitenkin haluaisi yhteistyötä ilman jäsenyyttä. Niinhän olisi parasta, mutta erosta päättää Suomen eduskunta, ei suinkaan kukaan muu.
Kaiken huippu on, että puoluessihteeri on kateellinen Timon kuvasta Satakunnan Kansassa, vaikka samassa kuvassa on pitkälti toistakymmentä henkeä Liisa Jaakonsaaresta lähtien, ja väittää Timo syövän kiltisti valtaeliitin kädestä. Ja kun SK:n artikkelissa kerrotaan Soinin saaneen kovimmat suosionosoitukset meppien Suomi-Areenan aloituskeskustelussa, niin se on tosiasia ja kerrankin toimittajakin kirjoittaa niin kuin asia on.
Alunperin kirjoitusta Timolle näyttäessäni hän totesi, että tärkeintä on, että nimi on oikein. Kun jatkuvasti puhutaan PerusSuomalaisista ja Timosta, osoittaa se vain, että kansa on herännyt tukemaan puolustamaamme suomalaisuuden ja suomalaisten asemaa.
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
PerusSuomalaisuus puhuttaa
Uuden Suomen blogeissa, jota aktiivisesti seuraan, käydään jatkuvastikin vilkasta keskustelua PerusSuomalaisista puolesta ja vastaan. Tällä kerralla mielipiteitä vaihdetaan eduskuntavaaliehdokkaiden antamasta Niuvasta vaalimanifestista koskien maassamme harjoitettavaa pakolaispolitiikkaa.
Itse olen lähetystyön kannattaja hankkien Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle useamman tonnin vuodessa ja olen myös Kirkon Ulkomaanavun kuukausimaksaja. Ymmärrän siis kehitysmaiden ihmisten hädänalaisen aseman ja sen, että heitä tulee auttaa ja luoda kehitysmahdollisuuksia omilla juurillaan omissa maissaan kristillisen uskkomme perustalta. Siksi en esim. ymmärrä, että aiemmin voimassaollut annetun kehitysavun verovähennysoikeus poistettiin
Nuiva vaalimanifesti ei ole maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta. Ja siksi esitetään vaihtoehtoisia malleja nykyisin harjoitetulle politiikallemme, joka on todettu liian löysäksi ja siksi houkuttelavaksi maahamme tulijoille, koska mm. maksamamme toimeentulotuet ovat EU:n suurimpia.
Manifestiin on ensin tutustuttava ennen kuin ottaa siihen kantaa. Siinä todella etsitään vaihtoehtoja moniin nyt esiintyviin epäkohtiin, joiden ansiosta maahanmuutto on riistäytymässä käsistä ja uhkakuvana on ulkomailla syntyneiden ghettoutumien muodostuminen myös omaan maahamme.
Julistuksessa puututaan turvapaikanhakijoihin ja pikakäännytyksen mahdollistamiseen. Kiintiöpakoilaisten määrää olisi suhteutettava taloudelliseen kehitykseen. Ghettoutuminen olisi pysäytettävä alkuunsa. Kotoutukseen laitettava myös takaraja, jolloin tuet lopetetaan. Perheiden yhdistäminen hallintaan. Muita otsakkeita: Oleskeluluvan edellytysten päättyminen, Kansalaisuus on palkinto, Maahanmuuton kustannukset selvitettävä.
Arvostelua on herättänyt eritoten ehdotus nykymuotoisen kehitysavun lopettamisesta. Tilalle tulisi vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu, jolloin apua antaisivat ne, jotka sitä haluavat. Kehitysapu kaiken kaikkiaan olisi sidottava kunkin maan demokratian edistymiseen, naisen aseman kohentamiseen ja syntyvyyden säätelyyn. Tästä ehdotuksesta tietysti voidaan olla montaa mieltä, mutta tosiasiahan on, että valtioiden kehitysapurahat ovat valitettavsti monesti menneet Kankkulan kaivoon.
Itse olen lähetystyön kannattaja hankkien Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle useamman tonnin vuodessa ja olen myös Kirkon Ulkomaanavun kuukausimaksaja. Ymmärrän siis kehitysmaiden ihmisten hädänalaisen aseman ja sen, että heitä tulee auttaa ja luoda kehitysmahdollisuuksia omilla juurillaan omissa maissaan kristillisen uskkomme perustalta. Siksi en esim. ymmärrä, että aiemmin voimassaollut annetun kehitysavun verovähennysoikeus poistettiin
Nuiva vaalimanifesti ei ole maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta. Ja siksi esitetään vaihtoehtoisia malleja nykyisin harjoitetulle politiikallemme, joka on todettu liian löysäksi ja siksi houkuttelavaksi maahamme tulijoille, koska mm. maksamamme toimeentulotuet ovat EU:n suurimpia.
Manifestiin on ensin tutustuttava ennen kuin ottaa siihen kantaa. Siinä todella etsitään vaihtoehtoja moniin nyt esiintyviin epäkohtiin, joiden ansiosta maahanmuutto on riistäytymässä käsistä ja uhkakuvana on ulkomailla syntyneiden ghettoutumien muodostuminen myös omaan maahamme.
Julistuksessa puututaan turvapaikanhakijoihin ja pikakäännytyksen mahdollistamiseen. Kiintiöpakoilaisten määrää olisi suhteutettava taloudelliseen kehitykseen. Ghettoutuminen olisi pysäytettävä alkuunsa. Kotoutukseen laitettava myös takaraja, jolloin tuet lopetetaan. Perheiden yhdistäminen hallintaan. Muita otsakkeita: Oleskeluluvan edellytysten päättyminen, Kansalaisuus on palkinto, Maahanmuuton kustannukset selvitettävä.
Arvostelua on herättänyt eritoten ehdotus nykymuotoisen kehitysavun lopettamisesta. Tilalle tulisi vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu, jolloin apua antaisivat ne, jotka sitä haluavat. Kehitysapu kaiken kaikkiaan olisi sidottava kunkin maan demokratian edistymiseen, naisen aseman kohentamiseen ja syntyvyyden säätelyyn. Tästä ehdotuksesta tietysti voidaan olla montaa mieltä, mutta tosiasiahan on, että valtioiden kehitysapurahat ovat valitettavsti monesti menneet Kankkulan kaivoon.
Viikkovillissä
Kun perjantaina olimme Lavian markkinoilla, kiirehdin sieltä Kankaanpäähän siunaustilaisuuteen. Tänään lauantaina oli taas siunaus, tällä kertaa Jämijärvellä. Väkisinkin tuntui eilisen jäljiltä, että silloin oli lauantai ja tänään sitten sunnuntai, vaikka se onkin vasta huomenna. Hautauksethan yleensä ovat viikonloppuisin.
Muutenkin viikko on ollut poikkeuksellinen, kun Timo Soini on ollut kahdesti täällä Satakunnassa ja tulee taas ensi torstaina meille Kankaanpäähän. Saamme olla todella tyytyväisiä, että Timo tuntee lukkarinrakkautta synnyinmaakuntaansa Raumalla syntyneenä ja pitää kesämökkiäkin suursatakunnassa eli nykyisessä Sastamalassa, josta näin kesäisin on lyhyt matka Satakuntaankin.
Porin Suomi-Areenalla puoluejohtajien paneelissa tapasin entiset eduskuntakolleegani Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin. Molemmilla oli tieto, että olen palaamassa eduskuntaan yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ja niinpä toivottivat tervetulleiksi. Benin kanssa tulimme eduskuntaan 1979, Ben 25-vuotiaana ja minä 36-vuotiaana, Kimmo puolestaan valittiin seuraavissa vaaleissa 1983. Siitä lähtien he ovat uskollisesti paikkansa säilyttäneet.
Lavian markinoilla muuten eräs torikauppias tuli puheille ja kuultuaan ehdokkuudestani totesi taas äänestävänsä minua kertoen kokemuksensa eduskunta-ajaltani. Hän sanoin matkustaneensa jonkin kerran samalla lentokoneella Porista Helsinkiin ja laittaneensa merkille, että Seutulassa muut kansanedustajat astuivat taksiin ja vieläpä eri takseihin samalla kun minä menin bussilla Helsingin keskustaan. Kiva kuulla joskus tällaisia myönteisiä kommenttejakin.
Lentomatkustuksesta puheenollen porilainen Samsa Kataja sanoo luopuvansa kansanedustajuudesta, jos uhanalaisena oleva lentomatkustus Porista loppuu. Lentoyhteys tietysti on tärkeä etenkin liikemaailmalle, mutta ei niinkään kansanedustajille, onhan Porista suorat ja melko tiheätkin bussiyhteydet pääkaupunkiin. Juna tosin kulkee Tampereen kautta, joten esille nostettu suora ratayhteys Helsinkiin olisi kyllä tarpeen, kuten yksi vihreä blogissaan kirjoittaa. Eipä vain vihreätkään ole sitä vaatineet hallitusohjelmaan, vaikka hallituksessa istuvatkin kuin tatti.
Meiltä Kankaanpäästäkin on suora bussiyhteys Helsinkiin ja toinen vaihtoehto on omalla autolla Parkanoon ja sieltä junalla Helsiinkiin. Eduskuntakautenani kuljin paljon junalla Tampereelle ja sieltä linja-autolla Kankaanpäähän. Siihen reittiin olin tottunut opiskellessani Helsingin yliopistossa. Enää sitä yhteyttä ei taida kukaan käyttää, linja-autovuorotkin ovat vähentyneet.
Muutenkin viikko on ollut poikkeuksellinen, kun Timo Soini on ollut kahdesti täällä Satakunnassa ja tulee taas ensi torstaina meille Kankaanpäähän. Saamme olla todella tyytyväisiä, että Timo tuntee lukkarinrakkautta synnyinmaakuntaansa Raumalla syntyneenä ja pitää kesämökkiäkin suursatakunnassa eli nykyisessä Sastamalassa, josta näin kesäisin on lyhyt matka Satakuntaankin.
Porin Suomi-Areenalla puoluejohtajien paneelissa tapasin entiset eduskuntakolleegani Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin. Molemmilla oli tieto, että olen palaamassa eduskuntaan yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ja niinpä toivottivat tervetulleiksi. Benin kanssa tulimme eduskuntaan 1979, Ben 25-vuotiaana ja minä 36-vuotiaana, Kimmo puolestaan valittiin seuraavissa vaaleissa 1983. Siitä lähtien he ovat uskollisesti paikkansa säilyttäneet.
Lavian markinoilla muuten eräs torikauppias tuli puheille ja kuultuaan ehdokkuudestani totesi taas äänestävänsä minua kertoen kokemuksensa eduskunta-ajaltani. Hän sanoin matkustaneensa jonkin kerran samalla lentokoneella Porista Helsinkiin ja laittaneensa merkille, että Seutulassa muut kansanedustajat astuivat taksiin ja vieläpä eri takseihin samalla kun minä menin bussilla Helsingin keskustaan. Kiva kuulla joskus tällaisia myönteisiä kommenttejakin.
Lentomatkustuksesta puheenollen porilainen Samsa Kataja sanoo luopuvansa kansanedustajuudesta, jos uhanalaisena oleva lentomatkustus Porista loppuu. Lentoyhteys tietysti on tärkeä etenkin liikemaailmalle, mutta ei niinkään kansanedustajille, onhan Porista suorat ja melko tiheätkin bussiyhteydet pääkaupunkiin. Juna tosin kulkee Tampereen kautta, joten esille nostettu suora ratayhteys Helsinkiin olisi kyllä tarpeen, kuten yksi vihreä blogissaan kirjoittaa. Eipä vain vihreätkään ole sitä vaatineet hallitusohjelmaan, vaikka hallituksessa istuvatkin kuin tatti.
Meiltä Kankaanpäästäkin on suora bussiyhteys Helsinkiin ja toinen vaihtoehto on omalla autolla Parkanoon ja sieltä junalla Helsiinkiin. Eduskuntakautenani kuljin paljon junalla Tampereelle ja sieltä linja-autolla Kankaanpäähän. Siihen reittiin olin tottunut opiskellessani Helsingin yliopistossa. Enää sitä yhteyttä ei taida kukaan käyttää, linja-autovuorotkin ovat vähentyneet.
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Timon kanssa Lavian markkinoilla
Aikainen kana nokkii jyvän voi sanoa PerusSuomalaisten esiintymisestä ainoana puolueena Lavian markkinoilla. Näin oli asianlaita viime vuonnakin. Jos silloin oli Timo Soini kierroksessa saada mukaan, muttei silloin vielä onnistunut, mutta täky heitettiin ja näin Timo poikkesi paikanpäälle matkallaan Oulun kuninkuusraveihin.
Timo keräsikin ympärilleen suuren joukon keskustelemaan halukkaita. Lisäksi hän antoi lyhyen tietoiskun EU:n hulluuksista. Esim. kaikki virkamiehet asuvat Luxenburgissa ja tullessaan Brysseliin päivän töihin saavat verottoman päivärahan. Mepit puolestaan pohjoismaita Suomea, Ruotsia ja Tanskaa lukuunottamatta maksavat veroa vain 15%, pohjoismaiden mepit sen sijaan pulittavat veroa rehellisesti omien maittensa verotuksen mukaisesti. Oma lukunsa EU:n järjettömyyksien sarjassa on säännöllinen kokouksien pito rekka-autokaravaaneineen Strassburgissa Ranskan vaatimuksesta.
Lavian PerusSuomalaiset jäivät kunnallisvaalipaikasta vain muutaman äänen päähän. Nyt he pelaavat varman päälle ja heidän kojunsa on jo toistamiseen ainoa puolue, joka on mukana markkinoilla. Nyt siihen on erityistä aihetta, kun Laviasta on nimetty oman eduskuntavaaliehdokas, joka lisäksi täyttää kaikki kolme ihanne-ehdokkaalle asetettavaa vaatimusta: nuori, nätti, nainen. Hän on insinööri ja kauneusalan yrittäjä Taru Kankkonen. Tikanheitto, arpojen myynti ja lehden jakoa olivat pääosassa. Ja asiakkaita riitti. Vanha smp:n valtuutettu emerituspoliisi Anttikin pahoitteli, kun ei tullut ryhtyneeksi kunnallisvaaliehdokkaaksi ikäänsä vedoten.
Väkeä riitti niin kuin aina markkinoilla. Kyselyitäkin oli. Metsänhoitoyhdistykseltä sai kuusentaimen, kun vastasi puiden tunnistamiskilpailuun. Maakuntaliittokin oli jalkautunut kysellen maakunnan tärkeimpiä tavoitteita ja oman paikkakunnan parhaita puolia. Satakunnan Kansa ja Kankaanpään Seutu jakoivat irtonumeroita ja itse päätoimittaja Antero Karppinenkin oli paikalla, onhan Lavian oma paikallislehti yhdistetty Tyrvään Sanomiin, joten Seudulla on hyvät levikkimahdollisuudet Laviassa.
Markkinoilla on jatkuvasti oma vetovoimansa. Viikon päästä on Honkajoen-markkinat ja siitä taas viikon kuluttua Karvian markkinapäivä.
Timo keräsikin ympärilleen suuren joukon keskustelemaan halukkaita. Lisäksi hän antoi lyhyen tietoiskun EU:n hulluuksista. Esim. kaikki virkamiehet asuvat Luxenburgissa ja tullessaan Brysseliin päivän töihin saavat verottoman päivärahan. Mepit puolestaan pohjoismaita Suomea, Ruotsia ja Tanskaa lukuunottamatta maksavat veroa vain 15%, pohjoismaiden mepit sen sijaan pulittavat veroa rehellisesti omien maittensa verotuksen mukaisesti. Oma lukunsa EU:n järjettömyyksien sarjassa on säännöllinen kokouksien pito rekka-autokaravaaneineen Strassburgissa Ranskan vaatimuksesta.
Lavian PerusSuomalaiset jäivät kunnallisvaalipaikasta vain muutaman äänen päähän. Nyt he pelaavat varman päälle ja heidän kojunsa on jo toistamiseen ainoa puolue, joka on mukana markkinoilla. Nyt siihen on erityistä aihetta, kun Laviasta on nimetty oman eduskuntavaaliehdokas, joka lisäksi täyttää kaikki kolme ihanne-ehdokkaalle asetettavaa vaatimusta: nuori, nätti, nainen. Hän on insinööri ja kauneusalan yrittäjä Taru Kankkonen. Tikanheitto, arpojen myynti ja lehden jakoa olivat pääosassa. Ja asiakkaita riitti. Vanha smp:n valtuutettu emerituspoliisi Anttikin pahoitteli, kun ei tullut ryhtyneeksi kunnallisvaaliehdokkaaksi ikäänsä vedoten.
Väkeä riitti niin kuin aina markkinoilla. Kyselyitäkin oli. Metsänhoitoyhdistykseltä sai kuusentaimen, kun vastasi puiden tunnistamiskilpailuun. Maakuntaliittokin oli jalkautunut kysellen maakunnan tärkeimpiä tavoitteita ja oman paikkakunnan parhaita puolia. Satakunnan Kansa ja Kankaanpään Seutu jakoivat irtonumeroita ja itse päätoimittaja Antero Karppinenkin oli paikalla, onhan Lavian oma paikallislehti yhdistetty Tyrvään Sanomiin, joten Seudulla on hyvät levikkimahdollisuudet Laviassa.
Markkinoilla on jatkuvasti oma vetovoimansa. Viikon päästä on Honkajoen-markkinat ja siitä taas viikon kuluttua Karvian markkinapäivä.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Timo puheenjohtajapaneelissa
Porin Suomi Areenan puolueiden puheenjohtajien paneelista Timo Soini on saanut hyvää palautetta. Hän itsekin kirjoitti blogissaan tuntojaan kanssakeskustelijoistaan. Hän kutsuu uusia puheenjohtajia nuoriksi radikaaleiksi. Se kävi ilmi varsinkin puhuttaessa valmisteilla olevasta sukupuolineutraalista avioliittolaista. Siitä Timolta kysyttyässä oli vastaus, etteihän siitä kukaan ymmärrä ja että se on täysin älytön. Onhan jo rekistöröity parisuhde olemassa. Kädennostoäänestyksessä vain Timo ja Päivi Räsänen uskalsivat olla vastaan koko lakiuudistusta eli pelkästään perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton kannattajia.
Venäjän elintarvikerajoituspyrkimyksillä kuten aiemmilla puutulleilla ja lapsiasiavaltuutetun lausumilla ja Timo näki olevan tarkoituksena vain naapurin sietokyvyn koetteleminen ja venäläismummun palautuskiistasta Timo sanoi, että tärkeintä on huolehtia omista vanhuksistamme.
Maahanmuuttokysymyksen avaajana Timo näki vain myönteisenä, että muutkin puolueet ovat tulleet PerusSuomalaisten kanssa samoille linjoille kriittisemmällä suhtautumisella. Massamaahanmuuttoa ei tarvita, vaikka varsinkin hallituspuolueiden edustajat väläyttivät edessä olevasta työvoimapulasta. Timo muistutti nytkin olevan 300.000 työtöntä. Ja romaanikerjäläisistä hän totesi olevan ihmeellistä, että he puhuvat jopa 1.000 euron kännyköillä.
Keskustelun siirryttyä talouspolitiikkaan Timo lohkaisu, että vasta nyt päästiin todelliseen asiaan. Jaettavaa on lisättävä, verot maksukyvyn mukaan. Energiaratkaisuilla ollaan turvaamassa työpaikkoja eikä niitä saa vaarantaa ilmastopolitiikan anekaupoilla. Köyhimpiä ei saa kyykyttää!
Kun varsinkin Jyrki Katainen tulevasta hallituspohjasta puhuttaessa varoitti liiasta populismista Timo totesi sen olevan kansan äänen kuulemmista ja siksi PerusSuomalaiset vastutivat Kreikan lainatakuita ja 8 miljardin vastuita EU-rahastoon. Sääntörikkojat Kreikka, Espanja ja Portugali eivät tule selviämään, siksi ne olisi erotettava euroyhteydestä eli Timon sanoin niille on annettava kenkää. PerusSuomalaiset nimenomaan puolustava omaa kansaa.
Keskustelussa oli selvästi nähtävissä puheenjohtajien kolmen suurimman puolueen suosiminen. He saivat olla äänessä valtaosan. Olisikin vastaisuudessa suotava kaikille osanottajille tasapuolisesti aikaa. Kyllä Timonkin käsi oli usein pystyssä saamatta puheenvuoroa, mutta herrasmiehenä hän ei juurikaan ruvennut puhumaan muiden päälle, jota varsinkin Jutta Urpilainen harrasti. Hänellähän taitaa olla kovimmat paineet ja siten suurimmat näytön tarpeet.
Venäjän elintarvikerajoituspyrkimyksillä kuten aiemmilla puutulleilla ja lapsiasiavaltuutetun lausumilla ja Timo näki olevan tarkoituksena vain naapurin sietokyvyn koetteleminen ja venäläismummun palautuskiistasta Timo sanoi, että tärkeintä on huolehtia omista vanhuksistamme.
Maahanmuuttokysymyksen avaajana Timo näki vain myönteisenä, että muutkin puolueet ovat tulleet PerusSuomalaisten kanssa samoille linjoille kriittisemmällä suhtautumisella. Massamaahanmuuttoa ei tarvita, vaikka varsinkin hallituspuolueiden edustajat väläyttivät edessä olevasta työvoimapulasta. Timo muistutti nytkin olevan 300.000 työtöntä. Ja romaanikerjäläisistä hän totesi olevan ihmeellistä, että he puhuvat jopa 1.000 euron kännyköillä.
Keskustelun siirryttyä talouspolitiikkaan Timo lohkaisu, että vasta nyt päästiin todelliseen asiaan. Jaettavaa on lisättävä, verot maksukyvyn mukaan. Energiaratkaisuilla ollaan turvaamassa työpaikkoja eikä niitä saa vaarantaa ilmastopolitiikan anekaupoilla. Köyhimpiä ei saa kyykyttää!
Kun varsinkin Jyrki Katainen tulevasta hallituspohjasta puhuttaessa varoitti liiasta populismista Timo totesi sen olevan kansan äänen kuulemmista ja siksi PerusSuomalaiset vastutivat Kreikan lainatakuita ja 8 miljardin vastuita EU-rahastoon. Sääntörikkojat Kreikka, Espanja ja Portugali eivät tule selviämään, siksi ne olisi erotettava euroyhteydestä eli Timon sanoin niille on annettava kenkää. PerusSuomalaiset nimenomaan puolustava omaa kansaa.
Keskustelussa oli selvästi nähtävissä puheenjohtajien kolmen suurimman puolueen suosiminen. He saivat olla äänessä valtaosan. Olisikin vastaisuudessa suotava kaikille osanottajille tasapuolisesti aikaa. Kyllä Timonkin käsi oli usein pystyssä saamatta puheenvuoroa, mutta herrasmiehenä hän ei juurikaan ruvennut puhumaan muiden päälle, jota varsinkin Jutta Urpilainen harrasti. Hänellähän taitaa olla kovimmat paineet ja siten suurimmat näytön tarpeet.
torstai 22. heinäkuuta 2010
Puheenjohtajat Suomi-Areenalla
Porista on tullut todellinen kesäkaupunki. Koko viikon kaupunki on täynnä erilaisia keskusteluja Suomi-Areenalla ja tietysti myös musiikkia Pori Jazzeilla. Säätkin ovat suosineet tapahtumia. Illalla vallitsi kaupungilla länsimainen tunnelma, katukahvilat tulvillaan ihmisiä ja kaikilla kesämieli parhaimmillaan.
Päivän vetonaula numero yksi oli eittämättä puolueiden puheenjohtajien MTV:n järjestämä puolentoistatunnin vaalitentti, ensimmäinen laatuaan ensi kevään eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Puheenjohtajisto on naisistunut kovaa vauhtia, tilanne nyt tosin tasan neljä ja neljä.
Kaiken kaikkiaan pitää sanoa porukan osaavan asiansa ja jokainen pitää juuri omaa puoluettaan ja toimintaansa parhaana mahdollisina. Ja niinhän sen pitää ollakin.
Kuulijoita toimittajien mainitsemasta kesähelteestä huolimatta oli Raatihuoneen puistossa vaikka millä mitalla, politiikka kiinnostaa sittenkin eikä sitä suinkaan ole kaluttu loppuun.
Paljon uusia ja tärkeitä kysymyksiä on ilmassa ja niihin etsitään ratkaisuja ja kannanottoja. Johtopäätösten teko jää kuulijoille.
Arvoitukseksi jäi, miten oli päädytty keskustelijoiden istumajärjestykseen, en ainakaan itse löytänyt siihen mitään logiikkaa ellei se sitten ollut veikkaus tulevien vaalien puolueiden suuruusjärjestyksestä. Istujat olivat näet järjestyksessä Kiviniemi, Katainen, Urpilainen, Sinnemäki, Soini, Räsänen, Arhinmäki ja Enestam. Itse en kyllä tällaista järjestystä uskoisi tulevan. Ei ollut vuorottelua mies ja nainen, ei aakkosjärjestystä, ei puolueiden nykyistä suuruusjärjestystä eikä edes gallup-kannatuksen järjestystä. Arvontaankaan en usko. Olikohan kysytty keskutselijoiden toivomuksia. Olihan ainakin päähallituspuolueiden kokoomuksen ja keskustan puheenjohtajat vierekkäin ja toisaalta EU-vaalien vaaliliittokumppanit PerusSuomalaiset ja Kristillinen liitto myös vierekkäin.
Timo Soinin armoitettuihin näkemyksiin palaan seuraavassa blogissa.
Päivän vetonaula numero yksi oli eittämättä puolueiden puheenjohtajien MTV:n järjestämä puolentoistatunnin vaalitentti, ensimmäinen laatuaan ensi kevään eduskuntavaaleja silmällä pitäen. Puheenjohtajisto on naisistunut kovaa vauhtia, tilanne nyt tosin tasan neljä ja neljä.
Kaiken kaikkiaan pitää sanoa porukan osaavan asiansa ja jokainen pitää juuri omaa puoluettaan ja toimintaansa parhaana mahdollisina. Ja niinhän sen pitää ollakin.
Kuulijoita toimittajien mainitsemasta kesähelteestä huolimatta oli Raatihuoneen puistossa vaikka millä mitalla, politiikka kiinnostaa sittenkin eikä sitä suinkaan ole kaluttu loppuun.
Paljon uusia ja tärkeitä kysymyksiä on ilmassa ja niihin etsitään ratkaisuja ja kannanottoja. Johtopäätösten teko jää kuulijoille.
Arvoitukseksi jäi, miten oli päädytty keskustelijoiden istumajärjestykseen, en ainakaan itse löytänyt siihen mitään logiikkaa ellei se sitten ollut veikkaus tulevien vaalien puolueiden suuruusjärjestyksestä. Istujat olivat näet järjestyksessä Kiviniemi, Katainen, Urpilainen, Sinnemäki, Soini, Räsänen, Arhinmäki ja Enestam. Itse en kyllä tällaista järjestystä uskoisi tulevan. Ei ollut vuorottelua mies ja nainen, ei aakkosjärjestystä, ei puolueiden nykyistä suuruusjärjestystä eikä edes gallup-kannatuksen järjestystä. Arvontaankaan en usko. Olikohan kysytty keskutselijoiden toivomuksia. Olihan ainakin päähallituspuolueiden kokoomuksen ja keskustan puheenjohtajat vierekkäin ja toisaalta EU-vaalien vaaliliittokumppanit PerusSuomalaiset ja Kristillinen liitto myös vierekkäin.
Timo Soinin armoitettuihin näkemyksiin palaan seuraavassa blogissa.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
630 tainta
Vuosien saatossa on saanut olla monessa mukana. Niinpä tänään olin kolmatta kertaa metsänistutuksessa, vaikken metsänomistaja olekaan, mitä muutama puu kasvaa mökillä.
Eri omistajilla olen ollut talkoohommissa, onhan aina urheilutouhuihinkin pyydettävä vastavuoroisesti talkoolaisia.
Eräs kaveri oli varannut kesälomansa ajaksi 4.000 kuusen tainta istuttaakseen 3-4 hehtaarin aukkohakatun metsänsä uudestaan. Onnettomuudekseen hän eka satsia istuttaessaan hyppäsi jonkin paikan yli ja loukkasi jalkansa joutuen näyttämään sitä lääkärillekin. Hyvät apujoukot ovat siis tarpeen ja niin minäkin pääsin taas istutushommiin.
Maasto oli erittäin epätasainen täynnä suurempia ja pienempiä kiviä. Aurauksella oli kyllä tehty laikutuspaikat, joihin sitten sai istutusputkella painaa taimen. Sääkin oli suosiollinen, mukava tuulikin piti poissa kärpäset, paarmat ja hyttyset. Luvatusta sateestakaan ei tullut mitään. Näin työ sujui mallikkaasti, enemmän vaan olisi saanut olla porukkaa. Kiintiöstä tuli silti täyteen kolmannes eli 1.350 tainta, josta siis itse sain maahan lähes puolet eli 630.
Muina viikon päivinä en mukaan ehdikään, Timo Soini on keskiviikkona Porissa Suomi-Areenan puolueiden puheenjohtaja-panelissa ja perjantaina Lavian markkinoilla. Torstai on toripäivä. Ja sekä perjantaina että lauantaina on siunaustilaisuudet Kankaanpäässä ja Jämijärvellä. Että silleen eläkeläisen päivät sujuvat sutjakkaasti.
Eri omistajilla olen ollut talkoohommissa, onhan aina urheilutouhuihinkin pyydettävä vastavuoroisesti talkoolaisia.
Eräs kaveri oli varannut kesälomansa ajaksi 4.000 kuusen tainta istuttaakseen 3-4 hehtaarin aukkohakatun metsänsä uudestaan. Onnettomuudekseen hän eka satsia istuttaessaan hyppäsi jonkin paikan yli ja loukkasi jalkansa joutuen näyttämään sitä lääkärillekin. Hyvät apujoukot ovat siis tarpeen ja niin minäkin pääsin taas istutushommiin.
Maasto oli erittäin epätasainen täynnä suurempia ja pienempiä kiviä. Aurauksella oli kyllä tehty laikutuspaikat, joihin sitten sai istutusputkella painaa taimen. Sääkin oli suosiollinen, mukava tuulikin piti poissa kärpäset, paarmat ja hyttyset. Luvatusta sateestakaan ei tullut mitään. Näin työ sujui mallikkaasti, enemmän vaan olisi saanut olla porukkaa. Kiintiöstä tuli silti täyteen kolmannes eli 1.350 tainta, josta siis itse sain maahan lähes puolet eli 630.
Muina viikon päivinä en mukaan ehdikään, Timo Soini on keskiviikkona Porissa Suomi-Areenan puolueiden puheenjohtaja-panelissa ja perjantaina Lavian markkinoilla. Torstai on toripäivä. Ja sekä perjantaina että lauantaina on siunaustilaisuudet Kankaanpäässä ja Jämijärvellä. Että silleen eläkeläisen päivät sujuvat sutjakkaasti.
maanantai 19. heinäkuuta 2010
104. Herännäisjuhlat
Luvialla järjestettiin viikonvaihteessa todella kauniin kesäsään vallitessa Herännäisjuhlat. Nyt oli vuorossa jo 104. kerta. Juhlien historiaan mahtuu suuriakin juhlia, nykyisin kävijämäärä jää vain muutamaan sataa ja kaikki mahtuvat hyvin sisälle kirkkoon. Juhlien ohjelmakin on lyhentynyt, perjantai-iltana on seurat ja iltamusiikkia. Lauantaina aloitetaan vasta kello 13 ja sunnuntaina päätetään samaan kellonaikaan 13 alkaviin lähetysseuroihin.
Tuntuukin ihmeelliseltä, että tätä rukoilevaiskansaakin täytyi vielä hajoittaa 1980-luvulla, niin että nytkin samana viikonloppuna oli näiden toisten rukoilevaisten kesäjuhlat Laitilassa. Hajaannuksessa he jopa saivat kaapatuksi itselleen vanhan nimen Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ja myös lehden Länsi-Suomen Herännäislehden. Sen sijaan Eurajoen kansanopisto jäi heiltä saamatta ja niin se on myös herännäisjuhlien nimen säilyttäneen ja uuden nimen yhdistykselleen joutumaan ottaneen Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen omistuksessa.
Rukoilevaiskansa on tunnetusti vanhoillista, mutta tämä Eurajoen opiston ympärillä oleva rukoilevaisliike on tehnyt vanhasta veisuukirjasta achreniuksesta uudistuksen Jaakko Löytyn johdolla Armon lapset veisatkaa-kirjaksi. Vanhassa achreniuksessa kieliasu on vanhahtavaa, sanat eivät välttämättä mene sävelen mukaan joka tavulla ja virret ovat usein hyvinkin pitkiä.
Liikkeen johtohahmoja ovat rovastit Heikki Vanha-Rauvola, Simo Koivunen ja Tapani Viirros. Myös seuraväki on varttuneempaa, lapsiperheitä ei juurikaan mukana näkynyt. Nykyisin eivät enää kansanopistotkaan kasvata uutta polvea herännäisliikkeeseen, ne ovat muuttuneet vain pelkiksi oppilaitoksiksi entisten kokonaisvaltaisten sisäoppilaitosten sijasta. Tämä sama ongelma on nähty myös herännäisyyden kansanopistoissa, joita täällä Länsi-Suomessa on Turussa ja Lapualla. Herännäisyydellä ja rukoilevaisuudella on paljon yhteistyötä, Hengellisessä Kuukauslehdessä on aina rukoilevaisten aukeama, opistot ovat yhteisrenkaassa ja nytkin juhlilla oli ystävyysseurat, jossa puhujina oli körttiläisiä ja veisattiinkin myös siioninvirsiäkin. Onhan liikkeen perinteinen laulukirjakin nimeltään Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut.
Juhlapaikka Luvian kirkko ja vieressä sijaitseva seurakuntatalo ruokapaikkana sekä kahviteltta kirkkopihassa oli käytännöllinen lyhyine etäisyyksineen. Sunnnuntai oli kirkastussunnuntai ja näin saatiin ihailla Jumalan kirkkautta Kristuksessa niin seurojen annissa kuin nauttia myös ulkona luonnossa Luojan auringon kirkkaudesta.
Tuntuukin ihmeelliseltä, että tätä rukoilevaiskansaakin täytyi vielä hajoittaa 1980-luvulla, niin että nytkin samana viikonloppuna oli näiden toisten rukoilevaisten kesäjuhlat Laitilassa. Hajaannuksessa he jopa saivat kaapatuksi itselleen vanhan nimen Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ja myös lehden Länsi-Suomen Herännäislehden. Sen sijaan Eurajoen kansanopisto jäi heiltä saamatta ja niin se on myös herännäisjuhlien nimen säilyttäneen ja uuden nimen yhdistykselleen joutumaan ottaneen Suomen rukoilevaisen kansan yhdistyksen omistuksessa.
Rukoilevaiskansa on tunnetusti vanhoillista, mutta tämä Eurajoen opiston ympärillä oleva rukoilevaisliike on tehnyt vanhasta veisuukirjasta achreniuksesta uudistuksen Jaakko Löytyn johdolla Armon lapset veisatkaa-kirjaksi. Vanhassa achreniuksessa kieliasu on vanhahtavaa, sanat eivät välttämättä mene sävelen mukaan joka tavulla ja virret ovat usein hyvinkin pitkiä.
Liikkeen johtohahmoja ovat rovastit Heikki Vanha-Rauvola, Simo Koivunen ja Tapani Viirros. Myös seuraväki on varttuneempaa, lapsiperheitä ei juurikaan mukana näkynyt. Nykyisin eivät enää kansanopistotkaan kasvata uutta polvea herännäisliikkeeseen, ne ovat muuttuneet vain pelkiksi oppilaitoksiksi entisten kokonaisvaltaisten sisäoppilaitosten sijasta. Tämä sama ongelma on nähty myös herännäisyyden kansanopistoissa, joita täällä Länsi-Suomessa on Turussa ja Lapualla. Herännäisyydellä ja rukoilevaisuudella on paljon yhteistyötä, Hengellisessä Kuukauslehdessä on aina rukoilevaisten aukeama, opistot ovat yhteisrenkaassa ja nytkin juhlilla oli ystävyysseurat, jossa puhujina oli körttiläisiä ja veisattiinkin myös siioninvirsiäkin. Onhan liikkeen perinteinen laulukirjakin nimeltään Siionin virret ja Halullisten sielujen hengelliset laulut.
Juhlapaikka Luvian kirkko ja vieressä sijaitseva seurakuntatalo ruokapaikkana sekä kahviteltta kirkkopihassa oli käytännöllinen lyhyine etäisyyksineen. Sunnnuntai oli kirkastussunnuntai ja näin saatiin ihailla Jumalan kirkkautta Kristuksessa niin seurojen annissa kuin nauttia myös ulkona luonnossa Luojan auringon kirkkaudesta.
lauantai 17. heinäkuuta 2010
Gallup-vaihtelua
Peräkkäisinä päivina julkaistuissa gallupeissa oli PerusSuomalaisten luvuissa sikäli eroavuutta, että Ylen tutkimuksessa PerusS oli noussut 10,1% kannatuksella neljänneksi ohi vihreiden ja seuraavana päivän Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämässä gallupissa PerusS sai 9% ja oli vihreiden perässä. Vihreiden luvut olivat vastaavasti 9,5% ja 9,7%. Samassa keskisuurten sarjassa kolmantena painiva vasemmistoliitto sai lukenat 7,8% ja 8,5%. Galluppeja ei olisi niinkään verrattava keskenään, vaan paremminkin saman tutkimuslaitoksen peräkkäisiä tutkimustuloksia. Niin saa paremman kuvan kannatuksen kehittymisestä.
Joka tapauksessa Taloustutkimuksen saama PerusS 10,1% on suurin koskaan puolueelle mitattu lukema ja suunta on jatkuvasti ollut sama nouseva, tässäkin luvussa oli nousua prosentin verran. Se on myös enemmän kuin puolueen kannalta hyvin menneissä EU-vaaleissakin. Itse muistan SMP:n ajoilta korkeimmaksi gallup-lukemaksi nousseen 10,5% vuodelta 1983 17 kansanedustajaa tuoneen vaalen jälkeen, kun puolueesta oli tullut hallituspuolue. Kansan odotukset olivat suuret, olihan silloin hallituksessa Pekka Vennamo 2.valtiovarainministerinä ja Urpo Leppänen työvoimamministerinä suurin toivein.
Suurimman lehtemme HS:n kirjoittelu on kyllä hyvin johdattelevaa kustantamansa tutkimuksen uutisoinnissa. Pääuutissivun pääuutisena kuuden palstan otsakkeena: Kokoomus jatkaa suurimpana ja sivulla puhutaan vain kolmen suurimman puolueen kannatuksista, joka tekee yhteensä 62,5%. 37,5% kannatus on ikäänkuin häivytetty ilmaan. Sivulla 5 edelleen kuudella palstalla otsakoidaan Kolmen kärjellä tiukka taisto. Nyt kyllä sitten kerrotaan näiden yli kolmanneksen yhteensä saaneista puolueistakin kannatuslukuineen ja tarkastellaan muutenkin kannatukseen vaikuttavia tekijöitä.
Tuntuu muutenkin siltä, että HS on valjastettu vain kolmen tällä hetkellä suurimman puolueen mainostajaksi ikäänkuin ne olisivat sita aina ja iäti. Eihän ole montaakaan päivää, kun lehti suoritti kyselyjä vain kolmen suurimman puolueen suosituimmasta pääministeriehdokkaasta jättäen jälleen syrjään kaikki muuta puolueet ja ehdokkaat.
Onneksi Timo Soini on nyt ensimmäisenä arvellut ryhtyvänsä presidenttiehdokkaaksi. Näin ei häntä voidakaan sivuuttaa tulevaa presidenttivaalia kommentoitaessa. Niinpä sunnuntai-Hesarikin joutuu puhuessaan presidenttipelistä toteamaan, että Timo Soini on esimerkki mallikelpoisesta brändäyksestä. Hän on rakentanut itsestään onnistuneesti hyvän jätkän. Onhan hänen kirjansakin nimeltää Maisterisjätkä.
Muistetaan nyt kuitenkin kaikenlaisten galluppien huumassa, etteivät ne äänestä. Vasta vaaliuurniin jätetyt äänet antavat todellisen tuloksen, josta ei ole edes valitusosoitusta.
Joka tapauksessa Taloustutkimuksen saama PerusS 10,1% on suurin koskaan puolueelle mitattu lukema ja suunta on jatkuvasti ollut sama nouseva, tässäkin luvussa oli nousua prosentin verran. Se on myös enemmän kuin puolueen kannalta hyvin menneissä EU-vaaleissakin. Itse muistan SMP:n ajoilta korkeimmaksi gallup-lukemaksi nousseen 10,5% vuodelta 1983 17 kansanedustajaa tuoneen vaalen jälkeen, kun puolueesta oli tullut hallituspuolue. Kansan odotukset olivat suuret, olihan silloin hallituksessa Pekka Vennamo 2.valtiovarainministerinä ja Urpo Leppänen työvoimamministerinä suurin toivein.
Suurimman lehtemme HS:n kirjoittelu on kyllä hyvin johdattelevaa kustantamansa tutkimuksen uutisoinnissa. Pääuutissivun pääuutisena kuuden palstan otsakkeena: Kokoomus jatkaa suurimpana ja sivulla puhutaan vain kolmen suurimman puolueen kannatuksista, joka tekee yhteensä 62,5%. 37,5% kannatus on ikäänkuin häivytetty ilmaan. Sivulla 5 edelleen kuudella palstalla otsakoidaan Kolmen kärjellä tiukka taisto. Nyt kyllä sitten kerrotaan näiden yli kolmanneksen yhteensä saaneista puolueistakin kannatuslukuineen ja tarkastellaan muutenkin kannatukseen vaikuttavia tekijöitä.
Tuntuu muutenkin siltä, että HS on valjastettu vain kolmen tällä hetkellä suurimman puolueen mainostajaksi ikäänkuin ne olisivat sita aina ja iäti. Eihän ole montaakaan päivää, kun lehti suoritti kyselyjä vain kolmen suurimman puolueen suosituimmasta pääministeriehdokkaasta jättäen jälleen syrjään kaikki muuta puolueet ja ehdokkaat.
Onneksi Timo Soini on nyt ensimmäisenä arvellut ryhtyvänsä presidenttiehdokkaaksi. Näin ei häntä voidakaan sivuuttaa tulevaa presidenttivaalia kommentoitaessa. Niinpä sunnuntai-Hesarikin joutuu puhuessaan presidenttipelistä toteamaan, että Timo Soini on esimerkki mallikelpoisesta brändäyksestä. Hän on rakentanut itsestään onnistuneesti hyvän jätkän. Onhan hänen kirjansakin nimeltää Maisterisjätkä.
Muistetaan nyt kuitenkin kaikenlaisten galluppien huumassa, etteivät ne äänestä. Vasta vaaliuurniin jätetyt äänet antavat todellisen tuloksen, josta ei ole edes valitusosoitusta.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Suurin yhteinen hyvä
Poliittisen toimintamme päämääränä on hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Sitten mielipiteet eroavat, kun pohditaan keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Esille tulevat eri ryhmien edut ja vastakohtaisuudet. Näiden sovittelu mahdollisimman suuren yhteisen hyvän saavuttamiseksi onkin sitä politiikkaa, yhteisten asioittemme hoitamista, jota muuten juuri nyt 10,1% kansalaisistamme on uskomassa PeruSuomalaistenkin tehtäväksi.
Tietysti hyvinvoinnin ylläpitämiseksi talouskasvu olisi kaikkein tärkeintä. Silloin saataisiin kasvavassa määrin jaettavaa, joka sitten tulisi suorittaa siten, että jokainen tuntisi ihmisarvonsa mukaisesti yhteiskuntasopimuksen tuomien etuisuuksien kohdistuvan myös juuri häneen oikeudenmukaisesti.
Käytännössä kuitenkin olisi saatava aikaan mahdollisimman suuri verokertymä menojen kattamiseksi. Jos verotetaan kaikki, mitä kansalaisille kertyy, ei verokertymää karttuisikaan, koska siinä tilanteessa olisi järjetöntä hankkia tuloja. Siksi olisi tarkoituksenmukaisinta virittää veroaste juuri sille tasolle, missä kertymä on suurin, eli jolloin on vielä mielekästä ansaita veronalaista tuloa. Sillä kun työtulosta verotetaan, verotetaan myös ihmisen halua tehdä työtä. Tämä selittää, miksei veroasteen kohoaminen nostakaan samassa suhteessa verokertymää.
Yhteisvastuuta meidän jokaisen olisikin kannettava niin yksityisinä kansalaisina kuin koko kansakuntanakin! Ja näin omastammekin tinkien saavuttaisimme kuitenkin suurimman mahdollisen yhteisen hyvän kaikkien kansalaisten kannalta.
Tietysti hyvinvoinnin ylläpitämiseksi talouskasvu olisi kaikkein tärkeintä. Silloin saataisiin kasvavassa määrin jaettavaa, joka sitten tulisi suorittaa siten, että jokainen tuntisi ihmisarvonsa mukaisesti yhteiskuntasopimuksen tuomien etuisuuksien kohdistuvan myös juuri häneen oikeudenmukaisesti.
Käytännössä kuitenkin olisi saatava aikaan mahdollisimman suuri verokertymä menojen kattamiseksi. Jos verotetaan kaikki, mitä kansalaisille kertyy, ei verokertymää karttuisikaan, koska siinä tilanteessa olisi järjetöntä hankkia tuloja. Siksi olisi tarkoituksenmukaisinta virittää veroaste juuri sille tasolle, missä kertymä on suurin, eli jolloin on vielä mielekästä ansaita veronalaista tuloa. Sillä kun työtulosta verotetaan, verotetaan myös ihmisen halua tehdä työtä. Tämä selittää, miksei veroasteen kohoaminen nostakaan samassa suhteessa verokertymää.
Yhteisvastuuta meidän jokaisen olisikin kannettava niin yksityisinä kansalaisina kuin koko kansakuntanakin! Ja näin omastammekin tinkien saavuttaisimme kuitenkin suurimman mahdollisen yhteisen hyvän kaikkien kansalaisten kannalta.
Onko viisasta kyykyttää köyhiä
Björn Wahlroos ei ole ainoa, joka on vähentämässä pienituloisimpien avustuksia niin kotona kuin kehitysmaissakin. Näin on tehty edellisen laman seurauksena ja jälleen on uhkana sama menettely, vaikka pitäisi toimia täysin päinvastoin, sillä talouskriisien syiksi ovat puolueettomat tutkijat löytäneet juuri tuloerojen kasvun ja suurituloisia suosivat veroratkaisut.
Nykyhallituksemme ei kuitenkaan ole kiristämässä hyväosaisten verotusta, vaan päinvastoin. Seurauksena on jaettavan väheneminen ja sen seurauksena sosiaalietuuksien heikentäminen. Taloustieteilijä Christer Lindholm näkee tilanteen kirkkaasti. Tarvitsemme radikaaleja muutoksia tulonjakoon ja yhteiskunnan rakenteisiin. Eli sieltä on otettava, missä on.
Tuloerojen jatkuvan kasvun hillitsemiseksi olisikin tulonjakoa muutettava. Rikkaiden pitäisi oman etunsakin vuoksi ymmärtää, että yhteinen hyvä on kaikkien etu. Näin esim. pääomaveroa olisi korotettava, koska pääomatulot ovat kasvaneet palkkojen kustannuksella, ja pääomien liikkeitä veroparatiiseihin rajoitettava.
Tulosiirroilla voitaisiin taata suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien väestäryhmien elinolosuhteet ja lisäksi juuri heidän saamansa raha palaa varmimmin pyörittämään talouselämämme rattaita. Näitä marginaaliryhmiä riittää: pienituloiset eläkeläiset, lapsiperheet, työttömät, opiskelijat, erilaiset sairaat, asunnottomat jne.
Tähän tukokseen on tulut myös taloustieteilijä Lindholm Turusta tarkastellessaan aikaisemman sijasta nykyisin tiheästi syntyviä talouskriisejä. Siksi rahan liikkeitä on rajoitettava ja tuloeroja tasattava. Näin päästäisiin eroon lamoista ja saataisiin sekä työllisyys että talouskasvukin korkealle tasolle ja hyvinvointia kaikille.
Nykyhallituksemme ei kuitenkaan ole kiristämässä hyväosaisten verotusta, vaan päinvastoin. Seurauksena on jaettavan väheneminen ja sen seurauksena sosiaalietuuksien heikentäminen. Taloustieteilijä Christer Lindholm näkee tilanteen kirkkaasti. Tarvitsemme radikaaleja muutoksia tulonjakoon ja yhteiskunnan rakenteisiin. Eli sieltä on otettava, missä on.
Tuloerojen jatkuvan kasvun hillitsemiseksi olisikin tulonjakoa muutettava. Rikkaiden pitäisi oman etunsakin vuoksi ymmärtää, että yhteinen hyvä on kaikkien etu. Näin esim. pääomaveroa olisi korotettava, koska pääomatulot ovat kasvaneet palkkojen kustannuksella, ja pääomien liikkeitä veroparatiiseihin rajoitettava.
Tulosiirroilla voitaisiin taata suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien väestäryhmien elinolosuhteet ja lisäksi juuri heidän saamansa raha palaa varmimmin pyörittämään talouselämämme rattaita. Näitä marginaaliryhmiä riittää: pienituloiset eläkeläiset, lapsiperheet, työttömät, opiskelijat, erilaiset sairaat, asunnottomat jne.
Tähän tukokseen on tulut myös taloustieteilijä Lindholm Turusta tarkastellessaan aikaisemman sijasta nykyisin tiheästi syntyviä talouskriisejä. Siksi rahan liikkeitä on rajoitettava ja tuloeroja tasattava. Näin päästäisiin eroon lamoista ja saataisiin sekä työllisyys että talouskasvukin korkealle tasolle ja hyvinvointia kaikille.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Porvoon mitalla
Mikä villitsee Suomenlahden rannikkokaupunkeja. Nyt viimeksi on tapetilla noussut Porvoo, Kotka on takavuosina ollut rikollisuuden melkoinen kestoedustaja. Annetaanko meille oikein Porvoon mitalla runsaasti ja nuukailematta tätä ikävää rikollisuutta.
HS:n sunnuntaisivulla on jopa viisi kuvaa Kotkan rikollisuudesta kuluneina vuosia, rikollisjengien tappoja ja huumeiden ja viinan salakuljetuksia on riittänyt, nyt kylläkin on rauhallisempi jakso menossa, onko vain tyyntä myrskyn edellä. Työttömyys on suurempaa kuin keskimäärin Suomessa, viimeinen epävarmuustekijä on Stora-Enson myytyä sellu- ja paperitehtaansa ulkomaiselle pääomasijoittajalle.
Mutta Kotkan paikkaa rikollisuuden pesäpaikkana on ottamassa vanha kunnianarvoisa Porvoo, maamme ensimmäisten valtiopäivän pitopaikka v. 1809. Kaikkien muistissa on järkyttävä humalaisen päähänpistosta syntynyt arvokkaan 1400-luvulta peräisin olevan tuomiokirkon polttaminen. Nythän kirkko on korjattu entistä ehommaksi ja polttaja on saanut tuomionsa ja korvausvelvoitteensa.
Täysin käsittämätön oli myös 41-vuotiaan suorittama kolmen hänelle tuntemattoman miehen öinen ampuminen hampurilaisgrillin edustalla. Mies oli päässyt suorittamasta saamaansa elinkautista tuomiota vaimonsa ampumisesta. Esille onkin herätetty kysymys, miksi elinkautisen tuomion saaneiden vapautuksessa ei tutkita heidän henkistä tilaansa ja mahdollista syyntakeettomuuttaan. Nytkin surmaaja käytti laitonta asetta ja ampui hyvin mitättömästä syystä pienen suukovun jälkeen.
Emme tarvitse enää tällaista Porvoon mittaa, vaan täysin päinvastaista! Alunperinhän se onkin tarkoittanut hyvää, runsasta ja kukkuraista mittaa aivan kuten Jeesuskin kehoittaa: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.
HS:n sunnuntaisivulla on jopa viisi kuvaa Kotkan rikollisuudesta kuluneina vuosia, rikollisjengien tappoja ja huumeiden ja viinan salakuljetuksia on riittänyt, nyt kylläkin on rauhallisempi jakso menossa, onko vain tyyntä myrskyn edellä. Työttömyys on suurempaa kuin keskimäärin Suomessa, viimeinen epävarmuustekijä on Stora-Enson myytyä sellu- ja paperitehtaansa ulkomaiselle pääomasijoittajalle.
Mutta Kotkan paikkaa rikollisuuden pesäpaikkana on ottamassa vanha kunnianarvoisa Porvoo, maamme ensimmäisten valtiopäivän pitopaikka v. 1809. Kaikkien muistissa on järkyttävä humalaisen päähänpistosta syntynyt arvokkaan 1400-luvulta peräisin olevan tuomiokirkon polttaminen. Nythän kirkko on korjattu entistä ehommaksi ja polttaja on saanut tuomionsa ja korvausvelvoitteensa.
Täysin käsittämätön oli myös 41-vuotiaan suorittama kolmen hänelle tuntemattoman miehen öinen ampuminen hampurilaisgrillin edustalla. Mies oli päässyt suorittamasta saamaansa elinkautista tuomiota vaimonsa ampumisesta. Esille onkin herätetty kysymys, miksi elinkautisen tuomion saaneiden vapautuksessa ei tutkita heidän henkistä tilaansa ja mahdollista syyntakeettomuuttaan. Nytkin surmaaja käytti laitonta asetta ja ampui hyvin mitättömästä syystä pienen suukovun jälkeen.
Emme tarvitse enää tällaista Porvoon mittaa, vaan täysin päinvastaista! Alunperinhän se onkin tarkoittanut hyvää, runsasta ja kukkuraista mittaa aivan kuten Jeesuskin kehoittaa: Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Ydinvoimasta riittää keskustelua
Kahden uuden ydinvoimalan rakentamispäätös herättää jatkuvasti mielipiteitä ja arviointeja niin yleisönosastoissa kuin lehtien uutisosastoissakin esim. Satakunnan Kansassa. Tuleehan uuden ydinvoimalan myötä Satakunnasta Suomen ydinvoimasäteilyisin maakunta, kun Eurajoki on jo nyt suomen ydinvoimasähköisin kunta.
Jo eduskunnan kiirehtimä ratkaisu ennen kesälomia oli hätiköity. Käsittelyyn oli aikaa vain muutama viikko, kun edellistä päätöstä v.2003 valmisteltiin kymmenen viikkoa. Arvostelua on herättänyt esimerkiksi tulevan sähkötarpeen arviointi, jonka uskotaan ilmoitetun liian suureksi. Onhan juuri tätä päivää lopullinen kahden paperikoneen lopettamispäätös Varkaudessa eikä puunjalostuksen tulevaisuus Suomessa muutenkaan näytä valoisalta globalisoituvassa maailmassa.
Joku puolustaja kysyy sarkastisesti, miten paljon hiukkaspäästöjä tulee ydinvoimaloista. Mutta, entä sitten, kun koko laitos räjähtää. Jälleen parast´aikaa Loviisan laitoksessa on seisokki ilmenneen vian vuoksi. Miten on sotatilanteen aikana tai terrori-iskujen varalta järjestetty laitosten turvallisuus? Asiantuntija vastaa, että suojauksen pääpainon on oltava lentokentillä, ettei hyökkäystä päästä edes yrittämään ja että kaiken kaikkiaan hyökkäyksen riski on olematon. Kuka sen takaa nykyisenä maailmanaikana, taitaa asianlaita pikemminkin olla täysin päivastainen.
Öljykuljetukset lisääntyvät varsinkin venäläisten toimesta Suomenlahdella. Pienikin öljyonnettomuus olisi tuhoisaa voimaloiden jäädytysjärjestelmille, sillä jo muutama kuutio raskasta polttoöljyä aiheuttaisi ongelmia varsinkin, jos sitä ei havaittaisi. On kylläkin kehitelty vaihtoehtoja, jos vedenotto ulkomerestä ei onnistu. Jos öljy tukkisi jäähdytysveden saannin, pahimmillaan voisi seurauksen olla reaktorin kuumeneminen ja reaktorisydämen sulaminen.
Miksi pitää käyttää tällaista enrgiaa, joka sisältää alusta, uraanin louhinnasta, loppuun, ratkaisemattomaan ydinjätteen loppusijoittamiseen asti suunnattomia riskejä, joita pieni ihmisjärkemme ei täydellisesti pysty hallitsemaan ja poistamaan. Monia vaihtoehtoja on käytettävissä ja turvallista energiaan on kehitettävissä.
Jo eduskunnan kiirehtimä ratkaisu ennen kesälomia oli hätiköity. Käsittelyyn oli aikaa vain muutama viikko, kun edellistä päätöstä v.2003 valmisteltiin kymmenen viikkoa. Arvostelua on herättänyt esimerkiksi tulevan sähkötarpeen arviointi, jonka uskotaan ilmoitetun liian suureksi. Onhan juuri tätä päivää lopullinen kahden paperikoneen lopettamispäätös Varkaudessa eikä puunjalostuksen tulevaisuus Suomessa muutenkaan näytä valoisalta globalisoituvassa maailmassa.
Joku puolustaja kysyy sarkastisesti, miten paljon hiukkaspäästöjä tulee ydinvoimaloista. Mutta, entä sitten, kun koko laitos räjähtää. Jälleen parast´aikaa Loviisan laitoksessa on seisokki ilmenneen vian vuoksi. Miten on sotatilanteen aikana tai terrori-iskujen varalta järjestetty laitosten turvallisuus? Asiantuntija vastaa, että suojauksen pääpainon on oltava lentokentillä, ettei hyökkäystä päästä edes yrittämään ja että kaiken kaikkiaan hyökkäyksen riski on olematon. Kuka sen takaa nykyisenä maailmanaikana, taitaa asianlaita pikemminkin olla täysin päivastainen.
Öljykuljetukset lisääntyvät varsinkin venäläisten toimesta Suomenlahdella. Pienikin öljyonnettomuus olisi tuhoisaa voimaloiden jäädytysjärjestelmille, sillä jo muutama kuutio raskasta polttoöljyä aiheuttaisi ongelmia varsinkin, jos sitä ei havaittaisi. On kylläkin kehitelty vaihtoehtoja, jos vedenotto ulkomerestä ei onnistu. Jos öljy tukkisi jäähdytysveden saannin, pahimmillaan voisi seurauksen olla reaktorin kuumeneminen ja reaktorisydämen sulaminen.
Miksi pitää käyttää tällaista enrgiaa, joka sisältää alusta, uraanin louhinnasta, loppuun, ratkaisemattomaan ydinjätteen loppusijoittamiseen asti suunnattomia riskejä, joita pieni ihmisjärkemme ei täydellisesti pysty hallitsemaan ja poistamaan. Monia vaihtoehtoja on käytettävissä ja turvallista energiaan on kehitettävissä.
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Herättäjäjuhlat-valtava elämys
Paljon puhutaan kirkon tilasta ja pyritään tuomaan esille ongelmakohtia kuten naispappeutta, suhtautumista samaa sukupuolta olevien liittoihin jne. Mutta ne ovat tärkeimmän kirkon sanoman ja elämän kannalta hyvin kehällisiä asioita. Mielestäni parhaan kuvan kirkostamme saa nimenomaan jokavuotisilla Herättäjäjuhlilla, koska siellä ei ketään erotella, kaikki ovat samanarvoisia syntisiä ihmisiä, jotka kaikki tarvitsemme armoa ja anteeksiantamusta, joita meille kaikille myös erottelematta riittää. Ja juhlilla todella näkeen kansankirkon parhaan puolen runsaan liikkeeläolevan kaikenikäisen kansan todella vauvasta vaariin.
Tänä vuonna me kymmenettuhannet tavalliset kristityn saimme kokoontua kolmeksi päiväksi kiuruvetisten valmistamaan juhlaan, joka sujuikin kaikin puolin mallikkaasti. Tämä helleaaltokin suosi, vaikka avoimen taivaan alla kokoontuvina Kiuruveden kirkon ympärillä olevalla juhlakentällä monet pyrkivätkin lehtevien koivujen varjoon. Juhlakenttä jo sinällään oli Luojan ihmeellisiä tekoja julistava kauniin Kiuruveden rantarinteellä. Yli satavuotisen perinteen omaavat juhlat olivat Pohjois-Savon Kiuruvedellä, yhdellä herännäisyyn valta-alueella jo kuudetta kertaa.
Juhla on tavallaan ystäväkansan kokoontumista. Kymmennet vuodet mukana olleena, joskus jopa työntekijänäkin, on tietysti hauskaa nähdä ainakin kerran vuodessa eripuolilla maatamme asuvia tuttuja. Mutta ensikertalaisenkaan ei tavitse tuntea oloansa oudoksi, koska todella kaikki olemme ystäviä ja samoja alatien kristillisyyden omaksuneita, emme korosta ihmistä vaan Kristusta. Näin olemme kaikki samassa asemassa, ketään ei erotella. Pipit ja papit, piispat ja maallikot, kaikka syövät samoissa pöydissä kenttäkeittiöissä valmistettua ruokaan ja istuvat seurapenkissä vierekkäin. Useita piispojakin todella näin mukana, puhujinakin oli kaksi piispaa, pappeja ja maallikoita, miehiä ja lähes yhtä paljon naisia. Ei siinäkän mitää erotusta.
Herännäisyydessä ollaan suomalaisen kristillisyyden sydänjuurilla. Niinpä Kuopion piispana toiminut Olavi Kares on osuvasti verrannut Suomen herännäisyyttä Aleksis Kiven kuvaamaan Vuohenkalman mökkiin Jukolan metsässä. Niin harmaalta ja matalalta kuin se näyttääkin, on sen ikkunoista saatu katsella "ylös pyhään, pyörryttävään korkeutaan".
Kirkossamme on siis elämää ja juuri suurilla kesäjuhlilla voi hiljentyä ihmettelemään tätä kaikkea Jumalan suuruutta ja meidän ihmisten pienuutta. Ja kuitenkin olemme Hänen silmissään arvokkaita, ainutlaatuisia.
Tänä vuonna me kymmenettuhannet tavalliset kristityn saimme kokoontua kolmeksi päiväksi kiuruvetisten valmistamaan juhlaan, joka sujuikin kaikin puolin mallikkaasti. Tämä helleaaltokin suosi, vaikka avoimen taivaan alla kokoontuvina Kiuruveden kirkon ympärillä olevalla juhlakentällä monet pyrkivätkin lehtevien koivujen varjoon. Juhlakenttä jo sinällään oli Luojan ihmeellisiä tekoja julistava kauniin Kiuruveden rantarinteellä. Yli satavuotisen perinteen omaavat juhlat olivat Pohjois-Savon Kiuruvedellä, yhdellä herännäisyyn valta-alueella jo kuudetta kertaa.
Juhla on tavallaan ystäväkansan kokoontumista. Kymmennet vuodet mukana olleena, joskus jopa työntekijänäkin, on tietysti hauskaa nähdä ainakin kerran vuodessa eripuolilla maatamme asuvia tuttuja. Mutta ensikertalaisenkaan ei tavitse tuntea oloansa oudoksi, koska todella kaikki olemme ystäviä ja samoja alatien kristillisyyden omaksuneita, emme korosta ihmistä vaan Kristusta. Näin olemme kaikki samassa asemassa, ketään ei erotella. Pipit ja papit, piispat ja maallikot, kaikka syövät samoissa pöydissä kenttäkeittiöissä valmistettua ruokaan ja istuvat seurapenkissä vierekkäin. Useita piispojakin todella näin mukana, puhujinakin oli kaksi piispaa, pappeja ja maallikoita, miehiä ja lähes yhtä paljon naisia. Ei siinäkän mitää erotusta.
Herännäisyydessä ollaan suomalaisen kristillisyyden sydänjuurilla. Niinpä Kuopion piispana toiminut Olavi Kares on osuvasti verrannut Suomen herännäisyyttä Aleksis Kiven kuvaamaan Vuohenkalman mökkiin Jukolan metsässä. Niin harmaalta ja matalalta kuin se näyttääkin, on sen ikkunoista saatu katsella "ylös pyhään, pyörryttävään korkeutaan".
Kirkossamme on siis elämää ja juuri suurilla kesäjuhlilla voi hiljentyä ihmettelemään tätä kaikkea Jumalan suuruutta ja meidän ihmisten pienuutta. Ja kuitenkin olemme Hänen silmissään arvokkaita, ainutlaatuisia.
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Olemmeko päävoittomme arvoisia
Mut kerrotaan, kun illoin kesäsin sa istut koivun alla, on kuin täällä viel´ liikkuis Herran hymy vetten päällä. Näin Eino Leinon liputuspäivän jälkimainingeissa suuri runoilijamestarimme pukee sanoiksi nytkin parast´aikaa kokemamme Suomen kesän ihanuuden. Kaikesta politiikan mädännäisyydestä huolimatta on sittenkin totta YK:n pääsihteerin Dag Hammarsköldin lausuma päävoitosta, jonka me vapaan Pohjolan asukkaat olemme saaneet syntymämme perusteella.
Radiossa on menossa Karjala-kuukausi ja nyt illallakin tulee komeita karjalaisia lauluja ja juuri soi Sibeliuksen mahtava Karelia-sarja. Karjalaisuus on yksi maatamme rikastuttava asia, vaikka suurin osa kaunista Karjalaa onkin jäänyt rajan taa, mutta muistot elävät lauluissa kuten Karjalan mail´ kultakäköset kukkuu ja Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Isoisänikin on tullut aikanaan juuri sieltä kauniista, mutta kovia kokeneesta Karjalastamme, laulun laajasta kotimaasta
Mutta kaikki muutkin maakuntamme ovat yhtä ihastuttavia. Jopa tämä oma Satakuntammekin. Kankaanpää-laulun sanoittaja onkin osuvasti todennut: Kaunis on Kankaanpää sille ken ymmärtää kanervikkokankaan kieltä. Siihen voi sydämestään yhtyä tultuani jälleen kerran Kuninkaanähteen maastosta Hämeenkankaalta juoksemasta ja käytyäni lenkin päälle virvottautumassa uimalla ihan luonnon altaassa, vaikka Kuninkaanlähteellä on maauimalakin.
Vaimoni on Etelä-Pohjanmaalta Lapualta ja itse olen toiminut kirkkoherrana Jurvassa ja pohjalaisten hengenliike körttiläisyys on lähellä sydäntä. Näin pohjalaisuus on myös ollut suomalaisuuttamme monella tapaa rikastuttavaa historiammekin saatossa.
Perjantaina lähdemme Herättäjäjuhlille Kiuruvedelle Pohjois-Savoon myöskin körttiläisyyden sydänalueille, jossa monet kerrat olen saanut olla Ukko-Paavon Aholansaaressa Nilsiässä. Näin savolaisuuskin kuuluu ehdottomasti suomalaisuuden moninaiseen värikirjoon eikä suinkaan heikoimpana lenkkinä.
Näin todella kotomaamme koko kuva on innostava, kevätkesällähän sain käydä Lapin porstuassa Torniossa ja Lapin taikaa saamme kaikki tuntea siellä liikkuessamme. Kainuu ja Pohjois-Karjala kuuluvat siintävine vaaroineen ja sinertävine järvenselkineen ja ystävällisine ihmisineen myös lumoaviin maakuntiimme.
Satakunnan naapureina Varsinais-Suomi ja Häme ovat myös mainioita seutuja, meidän lounaissuomalaisten pitäisikin yhdistää voimavarojamme yhteiseksi hyväksi. Uusmaa pääkaupinkiseutuineen on tietysti Suomen kruunussa helmi kirkahin kattaen neljäsosan väestöstämmekin.
Näin saamme iloita ja nauttia maamme moninaisesta hyvyydestä ja eri heimojen tuomasta omasta lisästään kansankokonaisuuteemme. Siksi laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa. Ei edes EU:hun. Rakentakaamme kaikin voimin hyvässä yhteisymmärryksessä yhteistä isänmaatamme.
Muuten Timo Soini kertoo päivän blogissaan, miten voisimme säilyttää korkeatasoisen puunjalastusteollisuutemme täällä kotisuomessa!
Radiossa on menossa Karjala-kuukausi ja nyt illallakin tulee komeita karjalaisia lauluja ja juuri soi Sibeliuksen mahtava Karelia-sarja. Karjalaisuus on yksi maatamme rikastuttava asia, vaikka suurin osa kaunista Karjalaa onkin jäänyt rajan taa, mutta muistot elävät lauluissa kuten Karjalan mail´ kultakäköset kukkuu ja Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Isoisänikin on tullut aikanaan juuri sieltä kauniista, mutta kovia kokeneesta Karjalastamme, laulun laajasta kotimaasta
Mutta kaikki muutkin maakuntamme ovat yhtä ihastuttavia. Jopa tämä oma Satakuntammekin. Kankaanpää-laulun sanoittaja onkin osuvasti todennut: Kaunis on Kankaanpää sille ken ymmärtää kanervikkokankaan kieltä. Siihen voi sydämestään yhtyä tultuani jälleen kerran Kuninkaanähteen maastosta Hämeenkankaalta juoksemasta ja käytyäni lenkin päälle virvottautumassa uimalla ihan luonnon altaassa, vaikka Kuninkaanlähteellä on maauimalakin.
Vaimoni on Etelä-Pohjanmaalta Lapualta ja itse olen toiminut kirkkoherrana Jurvassa ja pohjalaisten hengenliike körttiläisyys on lähellä sydäntä. Näin pohjalaisuus on myös ollut suomalaisuuttamme monella tapaa rikastuttavaa historiammekin saatossa.
Perjantaina lähdemme Herättäjäjuhlille Kiuruvedelle Pohjois-Savoon myöskin körttiläisyyden sydänalueille, jossa monet kerrat olen saanut olla Ukko-Paavon Aholansaaressa Nilsiässä. Näin savolaisuuskin kuuluu ehdottomasti suomalaisuuden moninaiseen värikirjoon eikä suinkaan heikoimpana lenkkinä.
Näin todella kotomaamme koko kuva on innostava, kevätkesällähän sain käydä Lapin porstuassa Torniossa ja Lapin taikaa saamme kaikki tuntea siellä liikkuessamme. Kainuu ja Pohjois-Karjala kuuluvat siintävine vaaroineen ja sinertävine järvenselkineen ja ystävällisine ihmisineen myös lumoaviin maakuntiimme.
Satakunnan naapureina Varsinais-Suomi ja Häme ovat myös mainioita seutuja, meidän lounaissuomalaisten pitäisikin yhdistää voimavarojamme yhteiseksi hyväksi. Uusmaa pääkaupinkiseutuineen on tietysti Suomen kruunussa helmi kirkahin kattaen neljäsosan väestöstämmekin.
Näin saamme iloita ja nauttia maamme moninaisesta hyvyydestä ja eri heimojen tuomasta omasta lisästään kansankokonaisuuteemme. Siksi laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa. Ei edes EU:hun. Rakentakaamme kaikin voimin hyvässä yhteisymmärryksessä yhteistä isänmaatamme.
Muuten Timo Soini kertoo päivän blogissaan, miten voisimme säilyttää korkeatasoisen puunjalastusteollisuutemme täällä kotisuomessa!
torstai 8. heinäkuuta 2010
Kaksi hoitajaa
Jaakob, Israelin kansan kantaisä, palveli 7 vuotta Raakelin tähden. Saman verran kesti koko kansan tunteman Eino Poutiaisen paluu eduskuntaan vuoden 1972 hajotusvaaleista vuoteen 1979. Itse olen vakavissani kansan vahvalla tuella palaamassa eduskuntaan 25 vuoden jälkeen, kun viime vaaleissa kynnys jäi vain muutaman sadan äänen päähän ja nythän PerusS:n lähtökohdat ovat mainiot edellisvaaleihin verrattuna.
Neljä vuotta sitten kyllästyneenä politiikkojen mollaamiseen oman edun tavoittelusta lupasin täysissä ruumiin ja sielun voimissa valituksi tultuani palkata hoitotyöntekijän johonkin laitokseen. Nyt olen laskenut kansanedustajan palkan riittävän jopa kahden hoitajan palkkaamiseen ja olen päättänyt sen myös toteuttaa valituksi tultuani. Senhän jokainen tiedämme miten riittämättömästi hoitohenkilökuntaa on esim. vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Tarvetta siis olisi vaikka millä mitalla. Siksi haluan antaa kannustavan esimerkin tähänkin jatkuvaan epäkohtaan puuttumiseksi ja samalla osoittaa, ettei se omien taskujen täyttäminen sittenkään saa olla tärkeintä vaan nimenomaan yhteisen koko kansan hyvinvoinnista huolehtiminen.
Olen myös tehnyt muita lupauksia kuten erään kuntoreitin valaisemisesta ja yhdelle eläkeläiselle poltto-öljylaskun maksamisesta. Huvittavaa on vain se, että tämä Kurre-eläkemies lähes päivittäin on vaatimassa tätä maksamista, vaikka se on sidottu huhtikuun vaalitulokseen. Hän sanoo, että on parempi maksaa hänelle heti eikä tuhlata rahaa vaaleihin.
Kansanedustajan palkkahan on jotain 6.000 € luokkaa. Kun se menee hoitajien palkkakuluihin työnantajamaksuineen, jää jäljelle kuitenkin vähälle huomiolle jäänyt päiväraha, joka riittää normaaliin vaatimattomaan elämään. Että silleen!
Neljä vuotta sitten kyllästyneenä politiikkojen mollaamiseen oman edun tavoittelusta lupasin täysissä ruumiin ja sielun voimissa valituksi tultuani palkata hoitotyöntekijän johonkin laitokseen. Nyt olen laskenut kansanedustajan palkan riittävän jopa kahden hoitajan palkkaamiseen ja olen päättänyt sen myös toteuttaa valituksi tultuani. Senhän jokainen tiedämme miten riittämättömästi hoitohenkilökuntaa on esim. vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Tarvetta siis olisi vaikka millä mitalla. Siksi haluan antaa kannustavan esimerkin tähänkin jatkuvaan epäkohtaan puuttumiseksi ja samalla osoittaa, ettei se omien taskujen täyttäminen sittenkään saa olla tärkeintä vaan nimenomaan yhteisen koko kansan hyvinvoinnista huolehtiminen.
Olen myös tehnyt muita lupauksia kuten erään kuntoreitin valaisemisesta ja yhdelle eläkeläiselle poltto-öljylaskun maksamisesta. Huvittavaa on vain se, että tämä Kurre-eläkemies lähes päivittäin on vaatimassa tätä maksamista, vaikka se on sidottu huhtikuun vaalitulokseen. Hän sanoo, että on parempi maksaa hänelle heti eikä tuhlata rahaa vaaleihin.
Kansanedustajan palkkahan on jotain 6.000 € luokkaa. Kun se menee hoitajien palkkakuluihin työnantajamaksuineen, jää jäljelle kuitenkin vähälle huomiolle jäänyt päiväraha, joka riittää normaaliin vaatimattomaan elämään. Että silleen!
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Onko meidän oltava itsekkäitä
Kun eilen pohdin yhteistä hyvää tarkoittavien kansan asialla olevien politiikkojen oman edun tavoittelusta, sain hyvän kommentin, että tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kansanedustajien luopua 3/4 osasta palkkaa. Samansuuntaista olen myös omalta osaltani suunnitellut, voi kertoa siitä huomenna!
Puutuin eilisessä blogissa sikälikin ajankohtaiseen aiheeseen, että Uuden Suomen sivulla oli kirjoitus edustajien eläkkeistä, kun moni alle 50-vuotias eduskunnasta vapaaehtosesti luopuva on ansainnut 2.800 € kuukausieläkkeen.Haastatelluista pari ei iljennyt sanoa jäävänsä eläkkeen varaan, vaan hakevansa työtä. Kolmas Tanja Karpela sen sijaan ei ollut vastannut toimittajan soittopyyntöön.
Kansanedustajien eläkekohuhan sai alkunsa tällä kertaa 40-vuotiaasta täyteen 4.000 € eläkkeeseen oikeutetusta vihreiden Janina Anderssonista, joka ainakin alunperin ilmoitti jäävänsä eläkeläiseksi. On kyllä tainnut sen jälkeen kovan arvostelun alla pehmentää lausuntoaan.
Muistan hyvin kun tämä epäsosiaalinen kansanedustajan eläkelaki laadittiin 80-luvun alussa ainakin kokoomuksen, demarien, keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän aloitteen pohjalta, minkä sitten sosiaalivaliokunnan sihteeri puki lakitekstin muotoon.
Nythän eilisessä uutisessa kerrottiin, että tätä ns. sopeutumiseläkettä ei v.2015 jälkeen enää maksettaisikaan nuorille luopujille kuin vain määräajaksi, jonka kuluessa tulisi hakeutua työelämään. Näin tämän eläkelain suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia muihin eläkeläisiin verrattuna ollaan julkisuuden vaatimuspaineessa poistamassa, kun kaikesta huolimatta sittenkin elämme vielä kansanvallassa, vaikkei aina siltä näytäkään.
Puutuin eilisessä blogissa sikälikin ajankohtaiseen aiheeseen, että Uuden Suomen sivulla oli kirjoitus edustajien eläkkeistä, kun moni alle 50-vuotias eduskunnasta vapaaehtosesti luopuva on ansainnut 2.800 € kuukausieläkkeen.Haastatelluista pari ei iljennyt sanoa jäävänsä eläkkeen varaan, vaan hakevansa työtä. Kolmas Tanja Karpela sen sijaan ei ollut vastannut toimittajan soittopyyntöön.
Kansanedustajien eläkekohuhan sai alkunsa tällä kertaa 40-vuotiaasta täyteen 4.000 € eläkkeeseen oikeutetusta vihreiden Janina Anderssonista, joka ainakin alunperin ilmoitti jäävänsä eläkeläiseksi. On kyllä tainnut sen jälkeen kovan arvostelun alla pehmentää lausuntoaan.
Muistan hyvin kun tämä epäsosiaalinen kansanedustajan eläkelaki laadittiin 80-luvun alussa ainakin kokoomuksen, demarien, keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän aloitteen pohjalta, minkä sitten sosiaalivaliokunnan sihteeri puki lakitekstin muotoon.
Nythän eilisessä uutisessa kerrottiin, että tätä ns. sopeutumiseläkettä ei v.2015 jälkeen enää maksettaisikaan nuorille luopujille kuin vain määräajaksi, jonka kuluessa tulisi hakeutua työelämään. Näin tämän eläkelain suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia muihin eläkeläisiin verrattuna ollaan julkisuuden vaatimuspaineessa poistamassa, kun kaikesta huolimatta sittenkin elämme vielä kansanvallassa, vaikkei aina siltä näytäkään.
Kenen asialla
Näyttää se vain niin olevan, että suomalainen sananlasku: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu, pitää liiankin kirjaimellisesti paikkansa, kun on kyse kansalta valtakirjan saaneista kansanedustajista. Jotenkin tuntuu hämärtyvän, kenen asialle on lähdetty ja kenen asiaa pitäisi ajaa, vai onko jo alunperinkin ollut tarkoituksena vain oman itsekkään edun ajaminen.
Muuhun tulokseen on vaikea tulla seuratessa politiikkojemme toilauksia. Viimeksi on tietysti ollut esillä tapaus Vanhanen, joka on surkuhupainen kaikin tavoin. Jos todella lähdetään ajamaan kansan asiaa, niin miten se muuttuukin oman edun ajamiseksi. Mitä muuta voi ajatella siitä, että pidetään itseään niin korvaamattomana, että katsotaan itseoikeutetuksi saada 16.000 euron kuukausituloa, kun ensin on ollut pääministerinä 13.000 euron tuloilla. Mitä hyvää tästä saavat ne, jotka alunperin ovat äänestäneet edustajansa juuri heidän etujaan ajamaan. Vai onko kylmä totuus, että kansalaiset joutuvat nauttimaan etuisuuksista vain edustajiensa välityksellä ja esim. pääsevät matkustelemaan edustajiensa kautta seuratessaan heidän matkojaan.
Vanhanen ei suinkaan ole ainoa. Samanlainen on ollut Esko Ahon tie. Hänenkin täytyi saada kallispalkkainen eläkevirka, nyt Nokian suhdetoimintamiehenä. Ällöttävää oli presidentti Ahtisaarenkin lausunto jäätyään pois presidentin paikalta ja siirryttyään monien yhtiöiden hallituksiin, että korkeat palkkiot kuuluvat hänelle. Eipä Suomen pankin johtajan virasta eläköitynyt Sirkka Hämäläinenkään tehnyt poikkeusta siirryttyään Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäseneksi, kun häneltä kysyttiin, luopuuko hän nyt eläkkeestään saadessaan korkean uuden palkan. Vastaus oli, että en tietenkään, minä olen ansainnut eläkkeeni. Hän nyt ei tosin ole ollut varsinainen politiikko, mutta yhteisillä varoilla hänenkin palkkansa on aina maksettu.
Ja sama kaiku on askelten myös polittiisissa virkanimityksissä. Viimeksihän niitä on tehty Liisa Hyssälälle Kelan pääjohtajaksi ja oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudetille kaikki pätevyysvaatimukset ohittaen vähemmistövaltuutetuuksi. Kauaksi on unohdettu kansan asialla oleminen.
Muuhun tulokseen on vaikea tulla seuratessa politiikkojemme toilauksia. Viimeksi on tietysti ollut esillä tapaus Vanhanen, joka on surkuhupainen kaikin tavoin. Jos todella lähdetään ajamaan kansan asiaa, niin miten se muuttuukin oman edun ajamiseksi. Mitä muuta voi ajatella siitä, että pidetään itseään niin korvaamattomana, että katsotaan itseoikeutetuksi saada 16.000 euron kuukausituloa, kun ensin on ollut pääministerinä 13.000 euron tuloilla. Mitä hyvää tästä saavat ne, jotka alunperin ovat äänestäneet edustajansa juuri heidän etujaan ajamaan. Vai onko kylmä totuus, että kansalaiset joutuvat nauttimaan etuisuuksista vain edustajiensa välityksellä ja esim. pääsevät matkustelemaan edustajiensa kautta seuratessaan heidän matkojaan.
Vanhanen ei suinkaan ole ainoa. Samanlainen on ollut Esko Ahon tie. Hänenkin täytyi saada kallispalkkainen eläkevirka, nyt Nokian suhdetoimintamiehenä. Ällöttävää oli presidentti Ahtisaarenkin lausunto jäätyään pois presidentin paikalta ja siirryttyään monien yhtiöiden hallituksiin, että korkeat palkkiot kuuluvat hänelle. Eipä Suomen pankin johtajan virasta eläköitynyt Sirkka Hämäläinenkään tehnyt poikkeusta siirryttyään Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäseneksi, kun häneltä kysyttiin, luopuuko hän nyt eläkkeestään saadessaan korkean uuden palkan. Vastaus oli, että en tietenkään, minä olen ansainnut eläkkeeni. Hän nyt ei tosin ole ollut varsinainen politiikko, mutta yhteisillä varoilla hänenkin palkkansa on aina maksettu.
Ja sama kaiku on askelten myös polittiisissa virkanimityksissä. Viimeksihän niitä on tehty Liisa Hyssälälle Kelan pääjohtajaksi ja oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudetille kaikki pätevyysvaatimukset ohittaen vähemmistövaltuutetuuksi. Kauaksi on unohdettu kansan asialla oleminen.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
KankU:lle täysi kymppi veteraanien SM-kisoista
Kankaanpään Urheilijat sai täyden kympin Tampereen veteraanien SM-kisoista eli kymmenen mitalia, joista kuusi kultaa ja kaksi sekä hopea- että pronssimitalia.
Viikonvaihteen veteraanien SM-kilpailut vietiin läpi paahtavassa helteessä. Varsinkin sunnuntain 10.000 metrin ratajuoksu oli kova urakka, vaikka radalla olikin suihku ja juomapiste. Niinpä ei ihme, että viime kesän maailmanmestari ja lauantaina 5.000 m yli minuutilla ajalla 16.19,08 voittanut M50 sarjan Seppo Kykkänen ollessaan taas minuutin johdossa joutui 9 km kohdalla jättämään leikin kesken pohkeen ankaran krampin takia. Näin Sepen veteraanisarjojen 32. kultamitali jäi odottamaan seuraavaa kertaa eli syksyn maantiejuoksuja.
Toinen yli 30 asteen helteessä juostun kympin kiertäjä M60 sarjan Reino Penttinen juoksi urhoollisesti kolmanneksi ajalla 42.15 hellitettyään viimeisellä kierroksella jäätyään juttelemaan jo kierroksella ohittamiensa kanssa, joten 42 minuutia olisi ollut alitettavissa. Toisen pronssimitalinsa Reiska otti kovan kamppailun jälkeen 800 metrillä hävittyään hopean sekunnilla ja voitettuaan vastaavasti neljännen sekunnilla.
Kisojen eittämättä paras kankulainen oli M55 sarjassa eka vuotta kilpaileva Jorma Hietamäki, jonka neljän lajin voittoputki katkesi harmittavasti 46 sadasosalla 200 metrin hopeatilalla. Voitot hän otti bravyyrilajissaan 400 m aidoissa, jossa hän on myös EM-mitalimies, sileällä 400 metrillä ajalla 59,30 ja korkeushypyssä tuloksella 156. Aitamatka taittui ajassa 1.05,97, kakkosen ajan ollessa 1.13,35.
Saman M55 sarjan Hannu Kortesluoma, moninkertainen SM-kultamitalisti, joutui nyt taipumaan hopealle heitettyään keihästä 43.76.
Kahteen kultaan ylsi M70 Osmo Villanen, joka olkapäävammaisena pystyi kuitenkin hyppäämään seivästä ilman harjoittelua 250, jonka hän ylitti ensimmäisellään voittaen seuraavaksi tulleen tasatuloksella. Toisen voittonsa Osmo, viime kesän MM-kilpailujen moniottelun viides, otti 300 m aidoissa. Todella monipuolinen lahjakkuus, jolta sujuu laji kuin laji.
KankU:n M60-sarjan Antti Pihlajamäki juoksi 1500 m, ja Salli Kiviniemi ei harmittavasti päässyt pokkaamaan hänelle tarjolla ollutta hopea- tai vähintäin pronssimitalia sarjansa 3000 m kävelyssä.
KARVIAN MIKKOLALLE KAKSOISMESTARUUS
Karvian Kirin M70 Aimo Mikkola otti tapansa mukaan sekä 100 m että 200 m mestaruudet ajoilla 13.50 ja 28.27. 100 metrillä taakse jäi mm. entinen maaottelumies Jorma Edström.
Tästä on hyvä ponnistaa kohden euroopanmestaruskisoja Unkarin Nyiregyhazassa.
Viikonvaihteen veteraanien SM-kilpailut vietiin läpi paahtavassa helteessä. Varsinkin sunnuntain 10.000 metrin ratajuoksu oli kova urakka, vaikka radalla olikin suihku ja juomapiste. Niinpä ei ihme, että viime kesän maailmanmestari ja lauantaina 5.000 m yli minuutilla ajalla 16.19,08 voittanut M50 sarjan Seppo Kykkänen ollessaan taas minuutin johdossa joutui 9 km kohdalla jättämään leikin kesken pohkeen ankaran krampin takia. Näin Sepen veteraanisarjojen 32. kultamitali jäi odottamaan seuraavaa kertaa eli syksyn maantiejuoksuja.
Toinen yli 30 asteen helteessä juostun kympin kiertäjä M60 sarjan Reino Penttinen juoksi urhoollisesti kolmanneksi ajalla 42.15 hellitettyään viimeisellä kierroksella jäätyään juttelemaan jo kierroksella ohittamiensa kanssa, joten 42 minuutia olisi ollut alitettavissa. Toisen pronssimitalinsa Reiska otti kovan kamppailun jälkeen 800 metrillä hävittyään hopean sekunnilla ja voitettuaan vastaavasti neljännen sekunnilla.
Kisojen eittämättä paras kankulainen oli M55 sarjassa eka vuotta kilpaileva Jorma Hietamäki, jonka neljän lajin voittoputki katkesi harmittavasti 46 sadasosalla 200 metrin hopeatilalla. Voitot hän otti bravyyrilajissaan 400 m aidoissa, jossa hän on myös EM-mitalimies, sileällä 400 metrillä ajalla 59,30 ja korkeushypyssä tuloksella 156. Aitamatka taittui ajassa 1.05,97, kakkosen ajan ollessa 1.13,35.
Saman M55 sarjan Hannu Kortesluoma, moninkertainen SM-kultamitalisti, joutui nyt taipumaan hopealle heitettyään keihästä 43.76.
Kahteen kultaan ylsi M70 Osmo Villanen, joka olkapäävammaisena pystyi kuitenkin hyppäämään seivästä ilman harjoittelua 250, jonka hän ylitti ensimmäisellään voittaen seuraavaksi tulleen tasatuloksella. Toisen voittonsa Osmo, viime kesän MM-kilpailujen moniottelun viides, otti 300 m aidoissa. Todella monipuolinen lahjakkuus, jolta sujuu laji kuin laji.
KankU:n M60-sarjan Antti Pihlajamäki juoksi 1500 m, ja Salli Kiviniemi ei harmittavasti päässyt pokkaamaan hänelle tarjolla ollutta hopea- tai vähintäin pronssimitalia sarjansa 3000 m kävelyssä.
KARVIAN MIKKOLALLE KAKSOISMESTARUUS
Karvian Kirin M70 Aimo Mikkola otti tapansa mukaan sekä 100 m että 200 m mestaruudet ajoilla 13.50 ja 28.27. 100 metrillä taakse jäi mm. entinen maaottelumies Jorma Edström.
Tästä on hyvä ponnistaa kohden euroopanmestaruskisoja Unkarin Nyiregyhazassa.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Aurinkoa
Tänään on aurinko paistanut. Todelliset kesähelteet ovat saapuneet ja parempaa vain on luvassa. Huomenna sunnuntaina jopa 30 astetta. Mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla, ei sitä koskaan Suomessa liikaa ole.
Koskelan Jarin ja Penttisen Reinon kanssa olimme Tampereella Ratinan kentällä katsomassa veteraanien SM-kilpailuja. Me kaksi jalkavaivaista Jallun kanssa olimme katsomon puolella, kun Reiska juoksi mitaleille. Tuli niitä muitakin mitaleita Kankaanpään Urheilijoille, mutta palataan niihin huomenna, kun kolmipäiväiset kisat päättyvät silloin.
Istuimme jonkin tunnin Jallun kanssa katsomossa auringossa ilman paitaa ja seuraukset näkyvät nyt illalla. Auringonpaisteen puolella ollut iho punotaa ja kuumottaa, kun ei ole aiemmin enempää tullut oltua auringossa. Miten lie Jallun laita, hän kyllä oli talvella yli kuukauden Kanarialla, joten rusketusta taitaa olla hänellä ennestään. Jalkavaivoihin hän on saanut apua kuuluisan Sakari Oravan puukosta, joten ensi kesäksi on odotettavissa jälleen täysipainoista juoksemista kun hän kaiken lisäksi pääsee vaihtamaan sarjaakin 55-vuotiaisiin.
Veteraaneilla on merkittävää aina viiden vuoden välein tapahtuva sarjaan vaihto, saahan silloin olla nuorimpana jopa viisi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Ja vanhemmiten ikävuosien lisääntyminen näkyy vääjäämättömästi tuloksissa. Itsekin menen kantapää-leikkaukseen akilliksen korjaamiseksi syksyllä, kun ensin on juostu 30. kerran Helsingin City Marathon. Näin ensi vuonna pitäisi olla sitten jalkavaivoista vapaana parempi kunto, jotta voisi itsekin osallistua veteraanien SM-kisoihin.
Aurinkoa on siis jatkossakin saatavissa, koko ensi viikoksi on luvattu kaunista ja lämmintä. Nyt on otettava kaikki talteen auringon C-vitamiinista, tulee se vielä pimeä syksy ja talvikin.
Koskelan Jarin ja Penttisen Reinon kanssa olimme Tampereella Ratinan kentällä katsomassa veteraanien SM-kilpailuja. Me kaksi jalkavaivaista Jallun kanssa olimme katsomon puolella, kun Reiska juoksi mitaleille. Tuli niitä muitakin mitaleita Kankaanpään Urheilijoille, mutta palataan niihin huomenna, kun kolmipäiväiset kisat päättyvät silloin.
Istuimme jonkin tunnin Jallun kanssa katsomossa auringossa ilman paitaa ja seuraukset näkyvät nyt illalla. Auringonpaisteen puolella ollut iho punotaa ja kuumottaa, kun ei ole aiemmin enempää tullut oltua auringossa. Miten lie Jallun laita, hän kyllä oli talvella yli kuukauden Kanarialla, joten rusketusta taitaa olla hänellä ennestään. Jalkavaivoihin hän on saanut apua kuuluisan Sakari Oravan puukosta, joten ensi kesäksi on odotettavissa jälleen täysipainoista juoksemista kun hän kaiken lisäksi pääsee vaihtamaan sarjaakin 55-vuotiaisiin.
Veteraaneilla on merkittävää aina viiden vuoden välein tapahtuva sarjaan vaihto, saahan silloin olla nuorimpana jopa viisi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Ja vanhemmiten ikävuosien lisääntyminen näkyy vääjäämättömästi tuloksissa. Itsekin menen kantapää-leikkaukseen akilliksen korjaamiseksi syksyllä, kun ensin on juostu 30. kerran Helsingin City Marathon. Näin ensi vuonna pitäisi olla sitten jalkavaivoista vapaana parempi kunto, jotta voisi itsekin osallistua veteraanien SM-kisoihin.
Aurinkoa on siis jatkossakin saatavissa, koko ensi viikoksi on luvattu kaunista ja lämmintä. Nyt on otettava kaikki talteen auringon C-vitamiinista, tulee se vielä pimeä syksy ja talvikin.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Yliluoman Anteron laulu
Mitä olisi Suomen kesä ilman kesäteatteriesityksiä, joita onkin lähes jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla.
Valtava voimanponnistus Kankaanpään Veneskosken kyläyhdistykseltä on Karvianjoen rannalle rakennettu kesäteatterimiljöö ja ennen kaikkea taas tämänkesäinen musiikkinäytelmä Yliluoman Anteron laulu. Kyseessä on 20-vuotisjuhlanäytelmä. Ja esillä on kuudennen kerran kylän oman näytelmäkirjailija Jaakko Kaapan näytelmä.
70-vuotiaana vuonna 1993 kuollut Jaakko Kaappa oli maanviljelijän ammatin ohella siis näytelmien kirjoittaja ja innokas kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä perustamassaan Pohjankankaan pelimanneissa. Niinpä hän käyttää näytelmissään paljon kansanlauluja ja pelimannimusiikkia. Soikkalaiset (eli veneskoskilaiset) on hänen tunnetuin näytelmänsä.
Yliluoman Anteron laulu kertoo kyläyhteisöstä 1800-luvun lopulta katovuosien tuomasta pula-ajasta, maatalojen joutumisesta koronkiskuriliikemiehen haltuun, Amerikaan muutosta ja sieltä paluusta rikastuneina talonsa takaisin saaneina. Ja pääjuonena tietysti parikin rakkaustarinaa, joista kyllä Yliluoman Anteron ja koronkiskurikartanonomistajan tyttären Sylvia tarina ei päättynyt onnellisesti. Sen sijaan Anteron kaveri huikenteleva Jussi Kråå sai kartanon palvelijan Gretan (hienosti G:llä) omakseen.
Laulujen säestyksestä ja muusta pelimannimusiikista vastasi kanttori Anna-Mari Yrjänän kuuden hengen perheorkesteri, joksi sitä voi kutsu, kun siinä soitti hänen lisäkseen mies Rauli, tyttäret Helka ja Venla sekä ilmeisesti Raulin sisar Lotta.
Näyttelijöitä, laulajia ja tanssijoita on yli kolmekymmentä, joten esitys on kaiken kaikkiaan mahtava voiman näyte pieneltä Veneskosken kylältä, kun lisäksi otetaan kaikki muut mukana olijat kahvittajista järjestysmiehiin. Sääkin oli tänäään kesän parhaita, vaikka varalla ollut pusero ei liikaa ollutkaan. Näin veneskoskilaisia on onniteltava onnistuneesta esityksestä ja toivotettava mitä parhainta menestystä aina 15.7. asti jatkuviin esityksiin. Ainakin tänään kaikki sujui hienosti ja väkeäkin oli jopa kuudella linja-autollakin.
Valtava voimanponnistus Kankaanpään Veneskosken kyläyhdistykseltä on Karvianjoen rannalle rakennettu kesäteatterimiljöö ja ennen kaikkea taas tämänkesäinen musiikkinäytelmä Yliluoman Anteron laulu. Kyseessä on 20-vuotisjuhlanäytelmä. Ja esillä on kuudennen kerran kylän oman näytelmäkirjailija Jaakko Kaapan näytelmä.
70-vuotiaana vuonna 1993 kuollut Jaakko Kaappa oli maanviljelijän ammatin ohella siis näytelmien kirjoittaja ja innokas kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä perustamassaan Pohjankankaan pelimanneissa. Niinpä hän käyttää näytelmissään paljon kansanlauluja ja pelimannimusiikkia. Soikkalaiset (eli veneskoskilaiset) on hänen tunnetuin näytelmänsä.
Yliluoman Anteron laulu kertoo kyläyhteisöstä 1800-luvun lopulta katovuosien tuomasta pula-ajasta, maatalojen joutumisesta koronkiskuriliikemiehen haltuun, Amerikaan muutosta ja sieltä paluusta rikastuneina talonsa takaisin saaneina. Ja pääjuonena tietysti parikin rakkaustarinaa, joista kyllä Yliluoman Anteron ja koronkiskurikartanonomistajan tyttären Sylvia tarina ei päättynyt onnellisesti. Sen sijaan Anteron kaveri huikenteleva Jussi Kråå sai kartanon palvelijan Gretan (hienosti G:llä) omakseen.
Laulujen säestyksestä ja muusta pelimannimusiikista vastasi kanttori Anna-Mari Yrjänän kuuden hengen perheorkesteri, joksi sitä voi kutsu, kun siinä soitti hänen lisäkseen mies Rauli, tyttäret Helka ja Venla sekä ilmeisesti Raulin sisar Lotta.
Näyttelijöitä, laulajia ja tanssijoita on yli kolmekymmentä, joten esitys on kaiken kaikkiaan mahtava voiman näyte pieneltä Veneskosken kylältä, kun lisäksi otetaan kaikki muut mukana olijat kahvittajista järjestysmiehiin. Sääkin oli tänäään kesän parhaita, vaikka varalla ollut pusero ei liikaa ollutkaan. Näin veneskoskilaisia on onniteltava onnistuneesta esityksestä ja toivotettava mitä parhainta menestystä aina 15.7. asti jatkuviin esityksiin. Ainakin tänään kaikki sujui hienosti ja väkeäkin oli jopa kuudella linja-autollakin.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Miksi isiä syrjitään
Lapsen Oikeuksien Tuki ry:n toiminnanjohtaja Mikael Jämsänen on omakohtaisestin joutunut kokemaan suhtautumisen vanhemmuuteen hyvin yksipuoliseksi. Siksi hän toimii yhdistyksessä, joka pyrkii takaamaan lapsille oikeuden molempiin vanhempiin ja molemmille vanhemmille oikeuden lapsiin.
Porissa pidettiin paleveria ja puhuttiin painavaa asiaa YK:n lastenoikeuksien julistukseen pitäytyen avioerolasten oikeuksista ja todettiin jo lainsäädännön lähtevän alunperin ristiriitaisesta tilanteesta. Ei noudateta tasa-arvolakia, vaan paremminkin syrjintää, koska laki asettaa äidin ykkösasemaan alusta lähtien eikä ajatella lapsen kannalta saati sitten että otettaisiin isä huomioon yhdenverataisena vanhempana. Ja kuitenkin oikeuden olla isä pitäisi olla yhtä tärkeää kuin oikeus olla äiti. Siksi nykyistä isyyslakia on muutettava tasa-arvon suuntaan. Kaikki lapsiperhejärjestöt ovat tätä mieltä. Asiaa valmistellaankin ministeriötä myöten ja odotettavissa onkin lain muutoksen tulevan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asia on myös laajakantoinen, koska yhden lain uudistus vaikuttaa moniin muihinkin lakeihin ja lait tietysti tulee saada toisiinsa sopeutuviksi yhdensuuntaisina.
Keskustelussa todettiin käytännön tasolla esiintyvän monia puutteita vaillinaisesta koulutuksestakin johtuen. Esim. perheneuvoloissa ei ole riittäviä voimavaroja vanhemmuuskysymysten ratkaisemiseksi, oikeusistuimissa tuomareilla ei ole tähän ongelmakenttään minkäänlaista asiantuntemusta. Ja on muistettava, ettei vanhemmuus lopu, vaikka viranomaiset tekisivät minkälaisia huoltajuuspäätöksiä tahansa. Perheoikeusistuimen saaminen olisi välttämätöntä. Vanhemmuuden tutkimiseen olisi paneuduttava perusteellisesti eikä aina vain ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana ratkaisuna pitäisi tyytyä lasten antamisesta äidin huoltajuuteen.
Todettiin myös isän jäävän usein avioeroratkaisuissa lähes tyhjän päälle. Myöskään heti aluksi isäksi tulemiseen ei ole olemassa minkäänlaista valmennusta. Samoin vanhempien keskinäisen suhteen hoitamiseen ei juurikaan ole saatavissa asintuntevaa tukea. Erotilanteessa myös isovanhempien oikeuksien jatkuvuuteen olisi kiinnitettävä huomiota lasten edun nimissä, sillä lapsista ja heidän elämänsä rakentamisesta on ensisijaisesti kysymys ja ongelmat olisi voitava ratkaista viivytyksettä eikä antaa asioiden roikkua ja vaikeutua vuosikausia. Ajan pitkittyessä myös lasten pahoinvointi pahenee ja siitä kärsii jatkossa koko yhteiskunta.
Porissa pidettiin paleveria ja puhuttiin painavaa asiaa YK:n lastenoikeuksien julistukseen pitäytyen avioerolasten oikeuksista ja todettiin jo lainsäädännön lähtevän alunperin ristiriitaisesta tilanteesta. Ei noudateta tasa-arvolakia, vaan paremminkin syrjintää, koska laki asettaa äidin ykkösasemaan alusta lähtien eikä ajatella lapsen kannalta saati sitten että otettaisiin isä huomioon yhdenverataisena vanhempana. Ja kuitenkin oikeuden olla isä pitäisi olla yhtä tärkeää kuin oikeus olla äiti. Siksi nykyistä isyyslakia on muutettava tasa-arvon suuntaan. Kaikki lapsiperhejärjestöt ovat tätä mieltä. Asiaa valmistellaankin ministeriötä myöten ja odotettavissa onkin lain muutoksen tulevan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asia on myös laajakantoinen, koska yhden lain uudistus vaikuttaa moniin muihinkin lakeihin ja lait tietysti tulee saada toisiinsa sopeutuviksi yhdensuuntaisina.
Keskustelussa todettiin käytännön tasolla esiintyvän monia puutteita vaillinaisesta koulutuksestakin johtuen. Esim. perheneuvoloissa ei ole riittäviä voimavaroja vanhemmuuskysymysten ratkaisemiseksi, oikeusistuimissa tuomareilla ei ole tähän ongelmakenttään minkäänlaista asiantuntemusta. Ja on muistettava, ettei vanhemmuus lopu, vaikka viranomaiset tekisivät minkälaisia huoltajuuspäätöksiä tahansa. Perheoikeusistuimen saaminen olisi välttämätöntä. Vanhemmuuden tutkimiseen olisi paneuduttava perusteellisesti eikä aina vain ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana ratkaisuna pitäisi tyytyä lasten antamisesta äidin huoltajuuteen.
Todettiin myös isän jäävän usein avioeroratkaisuissa lähes tyhjän päälle. Myöskään heti aluksi isäksi tulemiseen ei ole olemassa minkäänlaista valmennusta. Samoin vanhempien keskinäisen suhteen hoitamiseen ei juurikaan ole saatavissa asintuntevaa tukea. Erotilanteessa myös isovanhempien oikeuksien jatkuvuuteen olisi kiinnitettävä huomiota lasten edun nimissä, sillä lapsista ja heidän elämänsä rakentamisesta on ensisijaisesti kysymys ja ongelmat olisi voitava ratkaista viivytyksettä eikä antaa asioiden roikkua ja vaikeutua vuosikausia. Ajan pitkittyessä myös lasten pahoinvointi pahenee ja siitä kärsii jatkossa koko yhteiskunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)