Pyhäinpäivän aattona

Kankaanpään seurakunnan ennakkoäänestyksessä saatiin uusi ennätys, yli 14% ja ääniä lähes 1300. Tästä on hyvä jatkaa varsinaisena äänestyspäivänä isänpäivänä 9.11. Kankaanpään kirkossa.


Kankaanpäässä päästäneen 27-28% tällä menolla eli prosentin enemmän kuin edelliskerralla. Kyllä siltikin vielä liian moni jättää käyttämättä äänioikeuttaan!


Tänään muuten Jari Koskelan kanssa taisimme ajella ainakin 700 km, kun olimme hänen tohtorinväitöksensä ohjanneen professorin Juhani Laurinkarin juhlallisissa emeriittukseksi saattamisjuhlallisuuksissa Kuopion yliopistolla. Laudation suoritti Juhanin hyvä yhteistyöprofessori Pauli Niemelä. Hän kertoi viisikymmentä vuotta kestäneen yhteistyön alkaneen Juhanin saavuttua opiskelijasuntoon Konviktiin, jossa he molemmat aloittivat pappisopiskelut ja myöhemmin professoreina on läheinen yhteistyö jatkunut jopa yhteisten kirjojen julkistamista myöten.


Samassa yhteydessä pidetyssä juhlaseminaarissa Sosiaalipolitiikan tutkimusta ja opetusta 40 vuotta Kuopiossa luennoi suomalaisten Kuopion eli nykyisin Itä-Suomen yliopiston entisen ja nykyisen rehtorin ja Kuopiosta valmistuneiden tohtorien lisäksi myös kolme ulkomaalaista vierasta, kaksi Saksasta ja yksi Unkarista Juhani Laurinkarin yhteistyökumppaneita. Niinpä hänet on nyt emeriittuksena kutsuttu vierailevaksi professoriksi Wismariin 2014-2016 ja European Academy of Sciences Arts-akatemian Suomen delegaation johtajaksi 2014-2019.


Seminaarin luennot käsittelivät myös mitä ajankohtaisempia aiheita kuten professori Juha Hämäläinen Sote-integraatiota: tavoite, toimintaperiaate, viitekehys. Itse Juhani Laurinkarin jäähyväisluento oli aiheesta Tiede, tutkimus ja sosiaalipolitiikka - mennyttä muistellen tulevaan suuntautuen.

Vilskettä Kankaanpään toripäivillä

En valehtele, kun kerron 850 kahvimukillista kahvia jaetun janoisille ja 500 makkaraa jaetun nälkäisille. Makkaroiden jakaminen kesti vain 1 tunti 10 minuuttia. Kuppien määrää en itsekään uskoisi, ellen itse olisi tuonut laatikollista pahvimukeja ja laatikossa oli tuhat mukia ja vain 150 mukia jäi jäljelle. Uskottava siis on.


Yleisöä oli siis liikkeellä todella paljon, kun me kirkon virallisen linjan ehdokkaat olimme ilmoittaneet tarjoavamme kahvia ja makkaraa. Kahvia pienen purtavan kanssa sitten onneksi riitti pitempäänkin. Sääkin suosi  ulkona oloamme, ei olisi uskonut sitä lokakuun lopun ilmaksi.


Monenlaisia murheitakin kahdenkeskisessä keskustelussa tuli esiin. Esimerkiksi sotien veteraanien leskien asema ei ole kadehdittava, ei mitään ylimääristä tukea ole saatavissa. Takuueläke ei koske kaikkia eläkeläisiä, niitä, jotka joutuvat sinnittelemään pienemmällä yrittäjäeläkkeellä.


Joku pahoitteli kirkosta eroamistaan, kun nyt ei pääse äänestämään. Äänestämisintoa kyllä oli nähtävissä muutenkin. Monet olivat jo äänestäneet, kolmen eka päivän aikana Kankaanpäässäkin on käyttänyt äänioikeuttaan jo yli 700 henkeä koti- ja laitosäänestykset lisäksi.


Edelleen muuten on seurakuntavaaleissa se epäkohta. että laitoksissakin saavat äänestää vain ne, jotka ovat etukäteen ilmoittaneet, muissa vaaleissa laitosäänestyksen saa tehdä kuka tahansa laitoksen asukas. Tosin olen ymmärtänyt niin, että laitosten henkilökunta pyrkii etukäteen kartoittamaan äänestyshalukkaat ja ilmoittaa heidät vaalilautakunnalle. Tämä rajoittava epäkohta pitäisi korjata!

Sotainvalidipiiri 70 vuotta

Olis ollut melkoinen mediatapaus Yyterissä, kun presidentin rouva Jenni Haukio piti juhlapuheen meille Sotainvalidien Satakunnan piirin 70-vuotisjuhlaan kokoontuneelle juhlayleisölle, jossa oli vielä mukana ilahduttavan paljon myös sotainvalideja. Hienoa että sotainvalidejammekin näin muistetaan ja juhlitaa, he ovat sen arvoisia ja ansainneet. En vaan nähnyt ainoatakaan median edustajaa paikalla. Liekö tiedottaminen unhottunut!


Siinä juhlapöydässä istuessamme vastapäinen nakkilalainen sotainvalidi mainitsi syntymävuodekseen 1922. Rupesin ajattelemaan, että olen vain 21 vuotta nuorempi 1943 vuonna syntyneenä eli sota on ollut lähempänä kuin koskaan on tullut ajatelleeksi. Aina on ollut sellainen mielikuva, että sodistamme on niin pitkä aika, ne ovat olleet hamassa historiassa. Ja kuitenkin vain pari vuosikymmentä erotaan meikäläisenkin sotavuosista ja nyt yli yhdeksänkymppisistä sotainvalideista. Eihän se ole aika eikä mikään!

95-vuotta

Veteraanimme ovat todella jo iäkästä joukkoa. Niinpä tänäänkin 95-vuotiaan veteraanin syntymäpäiväkahveilla isännän itsensä lisäksi oli toinenkin saman ikäinen ja kolme muuta veteraani myös yhdeksänkymppisiä, nuorinkin  täyttänyt sen juuri viime kuussa.


On hienoa, että saamme vielä pitää keskuudessamme näitä vetreitä paljon kokeneita veteraaniveljiä. Siksi emme koskaan tee liiaksi heitä muistaessamme. Nytkin näistä viidestä koolla olleista kaksi on myös sotainvalideja. Ja tänä syksynä hallitus antoi eduskunnalle lain sotainvalidien haittaprosentin laskemisesta 20 prosentista 15 prosenttiin, joka oikeuttaa kaikkiin sotainvalideille tuleviin tukikorvauksiin. Olisi vaan saanut jättää prosenttirajat kokonaan pois ja lisäksi saattaa kaikki sotiemme veteraanit oikeutetuiksi kaikkiin korvauksiin, eivät veteraanit enää kauaa ole keskuudessamme ja koko ajan heitä kutsutaan myös viimeiseen iltahuutoon, joten aikaa ei olisi yhtään hukattavissa näiden vielä jäljellä olevien kunniakansalaistemme asioiden hoitamisessa.

Ratiossa

Maanantaisin on Yle Satakunnassa aina kansanedustajahaastatteluja, jotka tämän syksyn on vain nauhoitettu ja ovat nähtävissä ja kuultavissa vain netissä. Päivän mittaan sitten tehdään joistain haastattelussa esiin tulleista asioista lyhyitä pätkiä uutislähetyksiin.




Tällä kertaa esiin nousi kannanottoni tulevaan hallituspohjaan ja siitäkin vain pieni osa. Kerroin parhaan hallituspohjan syntyvän kolmesta suuresta puolueesta, jolloin yksi neljästä jäisi ulkopuolelle. Kun kysyttiin perussuomalaisten kantaa, keitä nämä kolme mieluisinta olisivat, jouduin perussuomalaisten lisäksi nimeämään keskustan ja sosialidemokraatit. Silloin toimittaja tietysti kysyi syytä kokoomuksen poisjättämiseen, jolloin toin esiin puolueen esiintymisen kaikkien puolueiden yhteisesti sopiman SoTe-uudistuksen tiimoilta aivan kuin se haluaisi tyrmätä koko vaalikauden suurimman hankkeen vaatimalla enemmän tilaa yksityisille palveluille. Myöskään eivät näytä hyvältä pääministerin nimitykset nuorien ministerien valinnoissa ja samalla vanhempien ja kokeneempien jättämisessä sivuun.




Tätä näkemystäni aivan kuin vahvistamaan tuli uusi mielipidetutkimus puolueista, jonka mukaan kokoomus todetaan ylivoimaisesti ylimielisimmäksi puolueeksi. En siis ole yksin kannanottoni kanssa. Tietysti meillä perussuomalaisilla on myös kokoomukseen nähden sekin ero, että pyrimme puolustamaan pieniosaisempia, kun taas kokoomusta pidetään parempiosaisten etujen turvaajana.




Toinen uutisiin nostettu haastatteluosuus koskee parast´aikaa menossa. olevia seurakuntavaaleja, onhan koko viikko ennakkoäänestysaikaa. Toi esiin meidän kirkon virallista linjaa puolustavien ehdokkaiden tahdon puolustaa kaikkia aivan tavallisia kirkollisveronsa maksavia täysivaltaisina seurakuntalaisina ketään vähättelemättä ja syrjimättä lähimmäissuhteen kultaisen säännön ja rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti: Kaikki minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää se heille. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tältä pohjalta olisi seurakuntaa rakennettava.

Perunat on nostettu

121 tykkäystä, 21 kommenttia, kiitos mukana elämisestä piirikokoustulosten myötä!.


Kyllä tämä politiikka vie koko ihmisen. Nytkin on alkanut se paljon puhuttu eduskunnan perunannostolomaviikko. Heti lauantaina oli siis tämä mainittu piirikokous, heti tänään oman puolueosaston hallitus valmisteli seuraavan viikon vuosikokousta. Päivemmällä sain olla kastamassa Elea Ava Aurooran kauniissa uudessa kodissa.

Heti huomenaamuna maanantaina on vuorossa Satakunnan maakuntaradio, päivällä oman osaston eli Kankaanpään seudun sotainvalidien kokous, keskiviikkona pidetään Yyterissä sotainvalidien Satakunnan piirin 70-vuotiskokous, torstaina tarjoan Kankaanpään kirkollisen linjan kanssa makkarat Kankaanpään torilla, illalla Porissa Siioninvirsiseuroissa ja perjantaina professorin lähtöjuhlissa Kuopiossa. Onneksi perunat on nostettu jo aiemmin, joten siitä ei ole huolta!


Ja koko viikon on menossa seurakuntavaalien ennakkoäänestys, sinnekin on jo pyydetty kyytejä. Liikkeellä on siis oltava, mutta ... onneksi vierivä kivi ei sammaloidu.

105-vuotiastakin tervehdittiin

Kylmässä kovassa tuulessa, ei onneksi sateessa, värjöteltiin Huittisten torilla ennen perussuomalaisten piirikokousta, kun huittislaiset tarjosivat makkaraa. Parin tunnin jälkeen päästiin Huittisten kaupungintalolle pitämään ensin piiritoimikuntaa, aterioimaan, kokoustamaan syyspiirikokous ja sitten lopuksi juomaan lähtökahvit. Senkin jälkeen vielä Simo Riuttamäen kanssa saimme käydä tervehtimässä kohta 105 (sataviisi)-vuotiasta pirteää Suomaa. Yhdessä saimme nauraa hänen jutuilleen, mutta myös hiljentyä rukoukseen.

Piirikokouksessa valittiin 1+26 jäsentä piiritoimikuntaan, mukana olivat järjestösihteeri Niilo Kärki ja puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ja osanottajia lähes jokaisesta satakuntalaisesta kunnasta, ehkä eniten Huittisten lisäksi Porista ja seuraavaksi Kankaanpäästä. Jäsenistä suurin osa tuli valittua entisiä, muutamia muutoksia puolueosastojen edustajat tosin tekivät. Jokaisella on myös henkilökohtainen varajäsen.


Vuoden piirijärjestön puheenjohtajuutta hoitanutta Kimmo Toroskaa kiitettiin ahkerasta työpanoksesta ja Toroskan kieltäydyttyä uudeksi puheenjohtajaksi nimettiin ilman äänestystä etukäteisarvailujen mukaisesti - kuten blogissa torstaina kirjoitin - allekirjoittanut eduskunnan 2. varapuhemies, tosin vain yhdeksi vuoden ylimenokaudeksi. Sitten taas on vuoro nuoremmilla, mutta tämä tärkeä eduskuntavaalivuosi mennään nyt näillä eväillä menneitten vuosien kokemuksesta ammentaen, mutta eläen täyttä tätä päivää ajan hermolla täydellä höyryllä. Ei voi muuta kuin nöyrästi kiittää yksimielisestä valinnasta ja pyrkiä kaikin voimin osoittautumaan luottamuksen arvoiseksi.

Kuka on kaunein

Taas oli torstai

Piirikokous tulossa

Lauantaina Huittisissa kaupungintalolla pidetään taas Satakunnan piirin Perussuomalaisten sääntömääräinen piirikokous. Piiritoimikunta valitaan taas vuodeksi ja uusien valittavien johdolla mennään sitten eduskuntavaaleihin kovilla tavoitteilla säilyttää ainakin nyt olevat kaksi kansanedustajan paikkaa siitä huolimatta että ilmeisesti Satakunnasta katoaa yksi kansanedustajan paikka. Kolmihenkinen vaalitoimikunta on jo nimetty. Samoin kahta paikkaa lukuun ottamatta muut kansanedustajaehdokaspaikat.




Huittisissa aloitetaan toritapahtumalla kello 9, säänkin on luvattu ainakin lämpenevän, kun täällä Helsingissäkin satoi aamulla lunta, joka on säilynyt pakkasen myötä iltaan asti tänään torstaina.
Pakkasjakso on taas häviämässä viikonvaihteen lämpöaallon myötä.




Esillä kokouksessa on myös piirin puheenjohtajan valinta, kun nykyinen puheenjohtaja kansanedustajaehdokkuutensa vuoksi joutunee väistymään semminkin kun hänen puolisonsa on piirisihteeri eli jonkinasteista jääviyttä siis perhepiirissä.




Muistan miten itse aikanaan 1980-vuosikymmenen alussa tulin SMP:n Satakunnan piirin puheenjohtajaksi kymmeneksi vuodeksi honkajokilaisen Reino Pakkasen oltua sitä ennen pitkään puheenjohtajana. Piirisihteerinä toimi sotiemme veteraani ja myös sotainvalidi Johannes Mölsä Punkalaitumelta. !990-luvun piirin puheenjohtajuutta hoiti Johanneksen poika Martti Mölsä, joka tänä päivänä toimii perussuomalaisena kansanedustajana. Martin jälkeen 2000-luvun alussa puheenjohtajana oli muutaman vuoden Harri Lindell, joka tätä nykyä on perussuomalaisten Helsingin kaupunginvaltuustoryhmän puheenjohtaja. Harrin jälkeen taas kymmenkunta vuotta puheenjohtajana oli viime vuoden alkuun Seppo Toriseva Raumalta.




Nytkö ympyrä sulkeutuisi, kun monelta taholta vuoden pestille on kyselty eduskunnan 2. varapuhemiestä, siis noin neljännesvuosisadan jälkeen, tosin vain välivaiheen ajaksi - onneksi.

Tiukka syksy tulossa

Tänään sai johtaa puhetta heti istunnon aluksi klo 14-16 ja taas 18-20. Istunto venyi siihen sovittuun 22 asti. Näyttää siltä, ettei enää tänä syksynä pidetä edes tästä klo 22 kiinni, vaan asiat viedään loppuun asti niin kauan kuin puhetta riittää. Kummasti vaan iltamyöhää kohden puhujat vähenevät.




Tämä siis on vähän esimakua, mitä on odotettavissa jouluun mennessä. Hallituksen eduskunnassa valmistuvat esitykset tulee olla marraskuun aluksi lähetekeskusteluissa. Niinpä tänäänkin oli 21 hallituksen esitystä lähetettävinä valiokuntakäsittelyihin. Silviissii!


Neljään ensimmäiseen lähetekeskusteluun kului aikaa tunti ja asia. Ensinnä puhuttiin lääketieteellisestä tutkimuksesta annetun lain muuttamisesta, toiseksi sosiaalihuollon potilaiden asemasta, kolmanneksi valtion korvauksista turvakotipalveluiden tuottajille ja neljäs oli jo kalastuslaista ja esim. 65-vuotiaiden kalastuslupamaksun vapautuksen jatkamisesta.

Valmista on

Voisi kyllä sanoa virren tekijän mukaan: Tie valmis on, kun tänään saimme viimeiset 13,1 km aurakepitettyä Jämijärvellä Pitkäniemen tie ja Jyllistä Varpeen risteyksestä Jämille sekä keskustan kevyenliikenteen väylät. Näin hyvissä ajoin ennen kovia pakkasia ja lumentuloa on 70.4 km urakka valmiina, senkus talvi sitten vaan tulkoon.


Muuten virsi 511 "Tie valmis on, voin löytää sen" alkaa samoilla sanoilla viidessä säkeistössään seitsemästä ja on aika suosittu virsi. Monessa muussakin virressä puhutaan valmiina olemisesta esim. viisaista neitsyistä puhuttaessa virressä 151: Jo saapuu Ylkä taivainen, käykäämme vastaan riemuiten. Nyt valmiiksi jo lamppumme! Oi terve, rakas Herramme!


Valmistuminen ja valmiiksi saaminen on aina suuri helpotus. aina ei saada kaikkea valmiiksi. Tutussa virressä "On meillä aarre verraton" todetaankin että, usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä. Ja tunnettu on lause meidän suurista aikomuksistamme: Moni aikoi ja aikoi kuninkaanlinnan, sai valmiiksi variksenpesän.


Partiolaisten tunnuslause on hieno: Ole valmis. Suomalainen sananlasku kehottaa: Valmis kuin lukkari sotaan. Ja hyvä elämänohje löytyy Raamatusta että olisimme kaikkiin hyviin tekoihin valmiita.

Honkajoki-Kankaanpää

Kuntaliitosneuvottelut Pohjois-Satakunnassa kuten muuallakin Suomessa ovat edenneet siihen toiseen vaiheeseen, jossa ovat enää mukana ne, jotka todella haluavat kuntaliitosta. Meillä pois ovat jättäytyneet Karvia ja Jämijärvi. Siikainen ja Pomarkku tahtonevat olla jatkoneuvotteluissa Porin suuntaan. Jäljelle on jäänyt vain Honkajoki, joka jouduttuaan kriisikunnan asemaan, on ilmoittanut halukkuudestaan jatkaa tosi mielessä Kankaanpään kanssa.




Tänään kaupunginjohtajan kanssa puolueiden edustajien kanssa yksimielisesti ehdotamme huomiselle kaupunginhallitukselle myös Kankaanpään puolesta halukkuudesta tosi neuvotteluihin, joiden myös toivotaan  johtavan ja on myös pyrittävä suotuisaan lopputulokseen. Mutta molemman kunnan on kovallakin otteella reivattava omaa kuntatalouttaan kestävämpään malliin. Tehtävää riittää enemmän kuin tarpeeksi.




Me kyllä sopisimme yhteen, Honkajoella on jo alle 2000 asukasta, etäisyys on vain parikymmentä kilometriä ja kantatiekin on taas erinomaisen hyvässä liikennöitävässä kunnossa kun kesällä saatiin uusi päällyste. Honkajoella on myös monipuolista menestyvää yritystoimintaa: koneliikkeitä, suuri kasvihuone, lihanjalostusta, Honkajoki Oy. Ja meillä on lisäksi molemmin puolta rajaa tuulivoimalatkin . Paljon muutakin yhteistä meillä on, esim. lukiomme ovat yhteistyössä.




Tavallaan pakonomaisilta kuntaliitoksilta putosi pohja uuden sote-uudistuksen myötä, kun sitä ei enää rakennetakkaan isäntäkuntien eikä vastuukuntien pohjalta vaan viiden erva-alueen kautta alaspäin, joten enää ei siis sen puolesta tarvita kuntien yhteenliittymiä, mikä sinällään on ihan hyvä.

Juoksin puolimaratonin

Osallistuin puolimaratonille eli 21 km juoksuun. Alku kymppi sujui mukavasti, toinen kymppi oli tuskien taivalta, mutta maaliin pääsin ilman kävelyä. Pitkään vaivannut kantapään alaosakin alkoi vaivata, mutta voimat oli jo sitä ennen loppu, joten loppuosa oli vain hiipimistä, ei enää kunnon juoksua. Näin kävi tällä(kin) kertaa. Aikakin lopulta löytyi vuorokauden viiveellä: 2.00.35 eli yli kahden tunnin meni, muttei paljon.

Välikysymys

Tänään jätettiin Stubbin hallitukselle kolmas välikysymys. Ekan teimme me perussuomalaiset , toisen keskusta ja vasemmistoliitto yhdessä ja tämän tänään jätetyn allekirjoittajina ovat perussuomalaisten ja keskustan kaikki kansanedustajat eli 73 kansanedustajaa. Mukana on ns. vanha oppositio, emme edes kysyneet näitä uudempia oppositiopuolueita vasemmistoliittoa ja vihreitä, tietänevätkö ne edes itsekään kaikinajoin ovatko hallituksessa vai oppositiossa. Varsinkin vihreät vasta nyt syksyllä hallituksesta lähteneinä ovat olleet hyväksymässä esimerkiksi kaikkia nyt ensi vuoden budjettiin laitettuja leikkauksia, joten miten he nyt voivat olla kerran jo hyväksymiään asioita vastustamassa.

Kysymys olisi haluttu lukea jo tänään. Se kuitenkin lykättiin ensi tiistaihin, koska ongelmalliseksi olisi tullut hallituksen vastaaminen välikysymykseen, joka määräaikaissäännösten mukaan olisi ollut viimeistään viikolla 44, koska hallitus ei olisi ehtinyt vastaamaan ensi viikon aikana ja sitten seuraava viikko on eduskunnan niin kutsuttu perunannostoloma. Siksi välikysymys luetaan ensi tiistaina, jolloin vastausaikaa siirtyy vielä seuraavan viikon alkuun joko tiistaihin 4. päivä tai keskiviikkoon 5. päivä.

Tällaista tämä politiikka joskus on. Tänäänkin näyteltiin vähän arvotonta näytelmää, kun perjantain istunnolla on aikaa vain puoli tuntia kello 13, koska suuri valiokunta alkaa klo 13.30. Istunnossa oli lähetekeskustelua varten juuri istunnon alussa äänestyksen jälkeen hyväksytty kiinteistöverolain tekninen muutos, jolla kirjattiin lakiin jäänyt virhe, josta kenelläkään ei pitäisi olla mitään puhumista, vaan se on hyväksyttävä yksimielisesti nyt kun lain hylkääminen ei onnistunut, vaikka hylkäysäänestyksessä koko oppositio olikin yhtenäinen. Taas oli äänestyksestä istunnon alussa poissa 24 edustajaa.




Heti seuraavassa äänestyksessä poissaolijoita oli enää 18, näin moni siis myöhästyi istunnon ensi minuutilta, vaikka kaikilla oli tiedossa, että istunnon alussa on äänestyksiä. Nythän hallitus-oppositiovoimasuhteiden käytyä aika tasapainoisiksi muutenkin pyritään äänestykset keskittämään perjantai-istuntojen alkuun. Kuitenkin edustajat puhua pölpöttivät yleisemmin kiinteistöverosta ja saivat sen aikaan, että istunto piti keskeyttää suuren valiokunnan kokouksen ajaksi ja istuntoa jatkettiin klo 15, jolloin loputkin puheenvuorojen pyytäjät olivat peruttaneet puheenvuoronsa ja istunto voitiin lopettaa toteamalla keskustelu päättyneeksi ja lakiehdotus lähetettiin valiokuntaan. Mitähän nämä istuntoa turhaan puheillaan pitkittäneet luulivat voittaneensa.




Muuten, välikysymys koskettelee nykyhetken kaikkein kipeintä valtiomme ongelmaa eli hallituksen talouspolitiikkaa ja Suomen talouden kehitystä.

Intian presidennti vieraili eduskunnassakin

Maailman suurimman demokratian, toiseksi väkirikkaimman 1,2 miljardin asukkaan ja yhden maailman suurempia talouksia omaavan maan presidentti Pranab Mukherjee  tyttärineen ja laajoine seurueineen vieraili tänään eduskunnassa.

 

Arvokas tilaisuus aloitettiin vastaanotolla valtiopäiväsalissa, jossa sekä puhemies Eero Heinäluoma että Intian presidentti puhuivat. Meitä parlamentaarikkoja oli puhemiehistön lisäksi muut puhemiehistön jäsenet, ryhmien edustajat ja kansliatoimikunnan jäseniä myös. Aika pitkä rivi edustajia, mutta niin oli Intian presidentilläkin väkeä iso rivi ministeristä ja parlamentaarikoista alkaen.

 

Sen jälkeen puhemiesneuvoston huoneessa istuviltaan pitkän pöydän ääressä jatkettiin yhdessäoloa ja äänessä olivat pääasiassa taas samat kaksi puhujaa. Vierailuun varattu aika täyttyi ja seuraavaksi presidentti kiirehti Hietaniemen sankarihaudoille.

 

Intian suurimpana haasteena on köyhyys ja kehityksen ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen, sillä kolmasosa elää yhdellä dollarilla päivässä. Syntyvyys on suurta, 60% väestöstä on alle 25-vuotiaita, joka on valtava voimavara, mutta myös haaste kehitykselle. Vain 300 miljoonaa asukkaista kuuluu ns. keskiluokkaan eli länsimaisesti katsoen kohtuullisesti toimeentulevien joukkoon.

 

Maa kärsii myös energiapulasta, 44% väestä on ilman sähköä, samoin muukin infrastruktuuri on riittämätöntä eikä vettäkään ole tarpeeksi. Terrorismikin ja sen uhka on maailman suurimpia. Haasteet ovat siis kovat, mutta tulevaisuudenusko paremmasta huomenesta on luja. Suomestakin on Intiaan suoria lentoja Finnairilla ja näin myös meille aukeaa rannattomia näköaloja Intian markkinoilla.

Menuu

Päivän menuu:


Klo 8 aamupala ja ryhmäpuheenjohtaja Jari Lindströmin aamukahvikeskustelu halukkaiden ryhmän jäsenten kanssa.


Lenkki keskuspuistoon, suihku ja uiminen, juttelua Ilkka Kanervan kanssa.

Klo 11.15 pienoisparlamentissa tarkastusvaliokunnan työtä koskevassa arviointi- ja keskustelutilaisuudessa, jossa mukana mm. veteraanikansanedustaja Raimo Vistbacka. Alustajina esimerkiksi tarkastusvaliokunnan ensimmäinen puheenjohtaja Matti Ahde.


Klo 12.45 Pyhäjoen alueen kuntien tietoiskussa Fennovoiman ydinvoimalan puolesta, joka ei tietenkään purrut meikäläiseen kaiken ydinvoiman vastustajaan.


Klo 13.45 johdin puhemiesneuvostoa puhemies Heinäluoman poissaollessa, samoin klo 14 alkanutta istuntoa, koska puhemies Eero tuli vasta 16.45 vuorostaan johtamaan puhetta istunnon loppuosaksi. Oppositio vastustaa eläkeindeksin leikkaamista 1,1 prosentista 0,4 prosenttiin ja hylkäyksestä äänestetään toisen käsittelyn jälkeen. Samoin puhutti uusi kiinteistöverolaki, jolla korotetaan kiinteistöjen alarajaa, mutta näin kasvava verotulojen kasvu niistetään pois kunnilta valtionosuuksien alentamisella. Hylkäysäänestys on perjantaina.


Klo 17 perinteinen Tornionjoen Kukkolankoskelta pyydettyjen nahkiaisten maistajaiset, jonka isäntänä tällä kaudella on kansanedustaja Simo Rundgren. Sain istua samassa pöydässä 860 lämmintä nahkiaista Kemista lentokoneella tuoneen kalaliikkeen omistajan Kimmo Aunon ja pokansa kanssa. Timo Soinikin tuli samaan pöytään, samoin Pohjolan Sanomien päätoimittaja Maria Jauho.


Samanaikaisesti istuntoa johtaessani työhuoneessani pidettiin tärkeää neuvonpitoa happigeneraattorien lopullista käyttämislupaa varten Lasergasin edustajien ja ministerin välillä ministerin aikataulukiireistä johtuen

Neljä tuntia

Neljä tuntia johtovuoroa sen jälkeen kun puhemiehen johtama kolmen tunnin debattipuheenvuorojen aika oli ohi. Johdamme tänään ja huomenna kahdestaan täysistuntoja. Trykeille kertyy pituutta sen mukaan kuin edustajat katsovat viisaaksi puhua. Kansanedustajan puheoikeus on jo perustuslainkin mukaan rajoittamaton. Tässä Fennovoiman ydinvoimalalupakeskustelussa nähtiin peräti 166 puheenvuoroa, joista alun debatissa 126. Oras Tynkkysellä oli 8 puheenvuoroa, mutta Mauri Pekkarisella peräti yksitoista.


Minulla on aika vahvat ja vanhat perusteet kannalleni koko ydinvoiman vastustamisessa. Kun Tsernobylin ydinvoimala räjähti huhtikuun 26. päivä vuonna 1986, siitä ei Suomessa eikä muuallakaan ulkomailla tiedetty mitään moneen päivään. Juuri samoihin aikoihin Tsernobylistä mitään tietämättöminä oli suuri ydinvoiman vastainen marssi Helsingissä ja mukana oli koko silloinen SMP:n 17-henkinen eduskuntaryhmä Veikko Vennamon johdolla. Näin siis vastustuksellani on pitkät perinteet.


Kyllä eduskuntakeskustelussakin tuotiin monia painavia syitä tämän Fennovoiman ydinvoimaluvan epäämiseksi. Ydinenergian halpuutta ei uskottu, päinvastoin rakennuskustannukset ovat suuret, Olkiluoto 3 varoittavana esimerkkinä. Omistuspohjasta ei vielä täyttä selvyyttä, suomalaisomistuksen 66% on täyttymättä, venäläisellä Rosatomilla on 34% omistus. Hakemuksessa on vielä jokin vanha Rosatomin piirustus, uutta Pyhäjokea varten tehtyä ei ole.  Jätteen loppusijoitus on täysin ratkaisematta. Energiaomavaraisuudenkin lisääntyminen tuntuu tekaistulta, koska polttoaine eli uraani tuodaan Venäjältä.


Työllisyysvaikutuksiakaan ei ole vertailtu samalla rahamäärällä tehtävien kotimaisten uusiutuvien bioenergiaratkaisujen välillä. Ei liioin ole tarkasteltu kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Ratkaisulla suuntaudutaan menneisyyteen, kun päinvastoin olisi katsottava tulevaisuuteen energiatehokkuuteen, kotimaisuuteen ja uusiutuvuuteen.


Rosatomin rooli kaikkineenkin arveluttaa, koska sillä on neljä roolia: voimalan suunnittelija, suurin osakas, polttoaineen tuoja, rahoituksen järjestäjä. Ollaan siis aika ja liian paljon juuri sen vaikutuksen alaisia.


Facebookkannanottoni tähän perään:
Fennovoimankin ydinvoimala valmistuu korkeintaan 10 vuoden perästä. Siihen uhrattavalla rahalla voitaisiin kehittää uusiutuvia kotimaisia energialähteitä monenlaisella bioenergialla (puu, yhdyskuntajätteet, olki, pajupellot, merenliike, turve, tuuli ja ennen kaikkea aurinko, ehtymätön energialähde, jonka hyödyntämisessä on rajattomat mahdollisuudet. Se vaan on jätetty lapsipuolen asemaan ja tutkimusrahat ovat ydinenergiassa, öljyssä jne. Myös liuskekaasu tuo uusia näköaloja. Siksi en kannata ydinvoimaa satojatuhansia vuosia säilyvine säteilevine jätteineen, uraanikaivosten hengenvaarallisuuteen ja itse voimaloidenkin suuren haavoittuvaisuuden vuoksi.

Poikkeusmaanantai

Maanantai on kansanedustajien maakuntapäivä. On siis aivan poikkeuksellista viettää se Helsingissä. Tänään kuitenkin niin tapahtui, vaikka Kankaanpäässäkin olisi riittänyt kokouksia jopa kaupunginvaltuuston budjettiseminaarista lähtien. Myös kansanedustajilla oli tutustumiskäynti Euran Kauttualla Pyhäjärvi-instituuttiin ja kalatalouteen.


Mutta olin sopinut Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirihallituksen kuukausikokouksen ja samalla vierailun eduskuntaan, joten olin isännöimässä tätä kokousta, josta jäsenet olivat kovin mielissään sanoen jopa, että kyllä kannatti odottaa tätä käyntiä vuoden verran. He olivat todella tyytyväisiä saadessaan tutustua eduskuntaan jäsenensä varapuhemiehen johdolla ja myös syödä herkullisen lounaan. Eduskunnan juhlatilaisuuksien keittiö on aina mitä erinomaisin maittavien ruokien valmistuksessa. Ei aina annokset ole välttämättä suurensuuria mutta sitäkin herkullisempiä.
Tällaisia vieraita onkin mitä suurin ilo saada isännöidä. Seuraava kokouksemme on myös juhlakokous Yyterissä, kun vietämme piirin 70-vuotisjuhlaa kaiken lisäksi eduskunnan istuntovapaalla viikolla 29.10. joten sinne on mahdollisuus päästä, muuten viikolla oleviin tilaisuuksiin maakunnassa on mahdotonta päästä mukaan.


Mutta päivän jatkoksikin oli erikoista. Kun ensin kävin lenkillä keskuspuistossa, niin sen päälle olin saunassa ja menin uima-altaalle. Yllätysyllätys, siellä olikin vesijumppa, viisitoista osanottajaa ja mukana kukapas muu kuin itse presidentti Tarja Halonen. Jumppa oli kyllä raskas 45 minuuttinen. Altaasta noustessaan tiesi jotakin tehneensä!

50 vuotta ei ole kulunut suotta

Teologian opiskelunsa vuonna 1964 aloittaneiden  kurssikaverieni yhteistä 50-vuotisjuhlatapaamista vietimme koko viikonlopun. Monenlaisia mietteitä tuli väkisinkin mieleen.


Taidamme jo olla melko lailla iäkkäitä. Kun me kaikki noin 80 riemuvuositapaamisen osanottajaa saimme lyhyesti kertoa omia kuulumisiamme, päällimmäiseksi monella nousi kiitollisuus eletystä elämästä. Useat voivat todeta elävänsä juuri nyt elämänsä parhainta aikaa. Lähes kaikki ovat jo eläkkeellä ja sikäli työhuolista vapaina. Lapset ja varsinkin lastenlapset ja heidän kanssaan olemisen todettiin tuovan sitä tarpeellista elämän eliksiiriä. Enää ei aamulla tarvitse miettiä esim. mitä tänään puhuisin, vaan saa ihan itse suunnitella päivän tekemiset ja menemiset eikä kellokaan enää määräile.


Joillakin oli tietysti myös murheita, puoliso ja lapsi kuollut, kaikenlaisia remppoja ja sairauksia myös.
Kurssilaisemme metropoliitta Ambrosius (tiedekunta-aikana Risto Jääskeläinen) piti litanian kuolleiden kurssilaisten muistolle, ei kovin montaa ollut kuollut kuluneen viiden vuoden aikaa, joka oli kulunut edellisestä kokouksestamme Ahvenanmaalla, jonne meidät kutsui siellä kirkkoherrana toiminut Sirkka-Liisa Enqvist.


Nyt saimme kokoustaa ortodoksisen säätiön omistamassa metropoliitta Ambrosiuksen johtamassa korkeatasoisessa kurssikeskuksessa Sofiassa, joka sijaitseen isolla tontilla aivan meren rannalla Kallvikin niemellä. Suurimman vaivan oli nähnyt kurssilaisemme Ritva Armila, joka asuu miehensä kanssa Sofian senioritalossa eli yhteisökodissa.


Kaiken kaikkiaan taas tuli uudistettua niitä siteitä, joita siis vuosikymmeniä sitten on solmittu. Monenlaisissa eri tehtävissä ja voi sanoa kaikkialla maapallollamme on meitä ollut, Suomen Lähetysseuran lähettejä joukossamme on runsaasti. Yhteishenki on voimakas ja sitä ovat ylläpitäneet myös säännölliset kurssitapaamiset, joista huolta ovat kantaneet etenkin jo mainitut  ja lisäksi nytkin toimikunnassa olleet KyllikkiTiensuu ja piispa Eero Huovinen.


Kiitokset todella kaikille heille, kaikille kokouksen yhteishenkeä luoneille mukanaolijoille ja suurin kiitos tietysti Taivaalliselle Isällemme, joka on meitä huolta kantanut ja pitänyt.

Äänestysrumbaa

Perjantain täysi-istunto voi kestää vain puoli tuntia, koska suuri valiokunta alkaa sen jälkeen. Tänään koko aika kului 64 toisen lisätalousarvion muutosehdotuksen äänestämisessä. 50 vuotta sitten aloittaneet teologikurssitoverit saivat seurata tätä näytelmää ja saivat näin tuntuman eduskuntatyötön. Seuraavaksi he tutustuvat taloon kiertokävelyllä ja sitten tarjoan heille lounaan oikein puhemiehen edustustilassa. Hienoa olla tälle joukolle isäntänä. Tällä kertaa tänne mukaan mahtuu 50 muualta tulevaa kurssitoveriamme, tammikuussa ovat sitten vuorossa noin 30 pääkaupunkiseutulaista teologikurssilaistamme, jotka muuten ovat mukana koko viikonlopun kestävässä kurssitapaamisessamme kurssikeskus Sofiassa, jota omistaa kurssilaisemme metropoliitta Ambrosiuksen kokoon juoksema ortodoksikirkon säätiö.


 Yleensä tällaisilla opposition kansanedustajien tekemillä budjetin muutosehdotuksilla ei ole suuriakaan läpimenomahdollisuuksia, mutta tätä nykyä on toisin. Niinpä kun koko oppositio on yhdessä samaa muutosesitystä kannattamassa voi  tapahtua jopa se kummajainen, että ehdotus menee läpi.


Niinpä nytkin, koska koko oppositio on samaa mieltä lapsilisäleikkausten peruttamisesta, oli lisäbudjetissa hallituksen esitys lapsilisäleikkausten kompensoimiseksi lapsivähennysten edellyttämiin verotuksen tietojärjestelmämuutoksiin 2,5 miljoonan määräraha, jota koko oppositio esitti poistettavaksi. Äänestystulos oli tosin hallituksen puolesta 98-83, poissa 18, mutta jos ja jos.
Jos koko oppositio olisi ollut paikalla, tulos olisi ollut tasan 98-98 ja sen jälkeen olisi jouduttu lippuäänestykseen. Huomionarvoista kylläkin on, että hallituspuolueista puuttui vain kolme kun meitä opposition edustajia oli poissa kokonaista viisitoista. Vähän parempaa aktiivisuutta meille oppositioon, niin voimme saada jotain läpikin!

Päättäjien päät karikatyyreinä

Veikko ja Pekka Vennamon, kaksi Timo Soinin sekä Teuvo Hakkaraisen, Pirkko Ruohonen-Lernerin, Jussi Halla-ahon ja allekirjoittaneen karikkatyylikuvat ovat näkyvissä tänään eduskunnan kirjastossa avatussa raumalaisen Teuvo Salmisen 50-taiteilijanäyttelyssä kymmenien muiden kuvien joukossa. Kaiken kaikkiaan karikkatyyrejä näyttelyssä on lähes sata: 95. Mm. kaikki nykyiset ministerit.


Kyllä päivään mahtui paljon muutakin. Heti aamusta olin tunnin kertomassa oppositiossa olevan varapuhemiehen mietteitä koko viikon eduskuntatyöhön perehtymässä oleville toimittajaohjelmassa mukana oleville. Kerroin hallituksen yrittävän murentaa opposition syömähampaita, kun esim. tiistain pääministerin energiapoliittisessa ilmoituksessa ilmoitettiin hallituksen tehneen aamupäivällä päätöksen turpeen ja puuhakkeen verohelpotuksista, jota oppositio on koko vaalikauden vaatinut. Samoin kun elokuun ryhmäkokouksesssamme päätimme välikysymyksestä poliisipalveluiden turvaamiseksi, niin heti hallituksen budjettiriihessä lisättiin 6 miljoonaa poliisitoimelle.


Mutta kyllä edelleen olisi paljon korjattavaa näin oppositionäkökulmasta, kuten esim.poistaa eläkkeiden taitettu indeksi, olla mekaanisesti korottamatta eläkeikää, omaishoitajien tuen siirtäminen Kelan maksettavaksi, lapsilisävähennyksen poistaminen, kotihoidontuen puolittamisen poistaminen puolisoiden kesken, maaseudun jätevesiasetuksen peruuttaminen, maahanmuuton kriteereiden tarkentaminen, pakkoruotsin poistaminen. Kaikkea tätä ja paljoa muuta varten myös me perussuomalaiset laadimme oman varjobudjettimme.


Toimittajilta sain sitten aika paljon kysymyksiä vastattavakseni. Toimittajaohjelmassa seuraavaksi oli sitten kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien parituntinen paneeli, jota johtivat Pekka Ervasti ja Timo Happanen. Jopa TV-uutiset näyttivät katkelmia tästä paneelista.


Lisäksi näin torstaina pidettiin kansliatoimikunta, ryhmäkokous ja kyselytunti. Istunnon jatkossa sain olla puikoissa puoli tuntia. Esillä oli kaikkien ryhmien yhteinen hieno aloite, jolla alennetaan sotainvalidien täysiin korvauksiin oikeuttavaa haitta-astetta 20%:sta 15%:iin. Tarve olisi päästä kymmeneen prosenttiin, mutta hyvää tekee tämäkin parannus.

Viikon tilaisuuksia

Varapuhemiehen viikko-ohjelmaan mahtuu monenmoista normaalin eduskuntatyön tehtävien lisäksi ja ohella, niin paljon kuin vain päivään mahtuu. Täysistunnothat ovat kuitenkin pää-asia, pyrin istumaan niissä mahdollisimman paljon myös silloin, kun en varsinaisesti ole johtamassa puhetta, jota sitäkin on päivittäin, pitemmissä istunnoissa useampaankin kertaan.

ANTAESSAAN SAA

Jeesuksen opetuksesta muistamme hyvin, miten hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli ihmisten almujen antamista. Monet rikkaat laittoivat paljon, mutta leskivaimolla ei ollut laittaa kerta kaikkiaan enempää kuin pari penniä. Mutta hän laittoi kaiken, koko elämisensä.

 

Lähimmäissuhteestamme Jeesus kertoo todella puhuttelevia tapahtumia. Yksi on Laupias Samarialainen, joka pysähtyi auttamaan rosvojen käsiin joutunutta.  Samarialaisia pidettiin halveksittuina sekakansana. Sen sijaa kansan kunnioittamat pappi ja temppelipalvelija menivät kylmästi ohi puolikuolleen.

 

Jeesus näki ihmisen sisimpään asti. Niinpä hän kuvaa temppeliin menneitä kahta rukoilijaa. Toinen kansan johtomiehiin kuuluva fariseus, joka temppelin etuosassa kädet kohotettuna kiitti Jumalaa omaa erinomaisuuttaan ja ettei ole niin kuin temppelin takaosaan jäänyt publikaani ja muut syntiset. Tämä publikaani eli tullimies sen sijaan jäi aivan ovisuuhun, löi rintaansa ja huokasi yksinkertaisesti: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Ja kuitenkin, publikaani meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus, sillä joka itsensä alentaa, hänet ylennetään ja päinvastoin.

 

Kirkkovuodessammekin on lähimmäisen sunnuntai muistuttamassa juuri tätä Jeesuksen sanomaa: Kaikki, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistänne, sen te olette tehneet minulle.

 

Kun viime viikolla kerroin kustantaneeni taas kerran bussilastillisen pohjois-satakuntalaisia eduskuntaretkelle, joku kysyi, miten siihen on varaa. Vastasin:

 

Varaa on siksi, kun maksan palkkiollani kahden hoitotyöntekijän palkat Kankaanpään Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymässä, niin toteutuu Fansiscus Assisilaisen rukouksen sanoin: Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan anteeksi saa itse anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. Amen!

Energiapolitiikkaa kotimaista suosivammaksi

Uusiutuvan puuenergian, ennen muuta energiapuun lisääminen edellyttää kuitenkin, ainakin toistaiseksi, tukijärjestelmiä. Tätä taustaa vasten on täysin käsittämätöntä, että Kataisen hallitus heikensi vuoden 2013 alusta lukien kotimaisen bioenergian kilpailukykyä. Se johti kivihiilen vyöryyn Suomeen, kauppataseen alijäämän syvenemiseen sadoilla miljoonilla euroilla sekä noin tuhannen suomalaisen työpaikan menetykseen. Virheellinen ratkaisu tulisi korvata ensi tilassa. Näin kirjoittaa Mauri Pekkarinen plokissaan. Ja täysin samaa perussuomalaiset ovat painottaneet jatkuvasti.


Tänään sitten paukahti - edessä olevat vaalit näyttävät pelottavan ja saavan ihmeitä aikaan.
 Pääministeri Alexander Stubb (kok.) kertoi tänään antaessaan pääministerin ilmoituksen energiapolitiikasta täydellisen suunnanmuutoksen ja näin täyttävänsä opposition toiveet:


- Kotimaisen turpeen ja metsähakkeen käyttö kivihiilen sijasta olisi ilmastoystävällisempää, parantaisi kauppatasetta, jättäisi rahat kotimaahan ja olisi satsaus suomalaiseen työhön. Siksi hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi tänään, että turpeen ja metsähakkeen osalta
tulemme tekemään ratkaisuja, jotka varmistavat niiden kilpailukyvyn suhteessa kivihiileen.


Eduskuntakeskustelussa vaan ihmeteltiin, miksi tätä kehitystä on jarrutettu kaksi vuotaa ja onko suunnanmuutoksen syynä vihreiden poistuminen hallitusrivistä. Myös perättiin nopeampia käsittelyjä turvesoiden käyttöön saamiseksi ja pahoiteltiin muutamien kaukolämpölaitosten muuttamista sopiviksi kivihiilen käyttöä varten.


Viikon päästä on sitten varsinainen keskustelu Fennovoiman ydinvoimalaluvan uusimisesta ja ja yhdestä sen suurimmasta osakkaasta venäläisestä Rosatomista.  Loppaus on kovassa vauhdissa, minullekin tuli päivälliskutsu, mutta tyrmäsin sen alkuunsa. Olen alusta lähtien ja vankkumattomasti ollut ja olen kuolemanvaarallisten ydinvoimaloiden vastustaja.

Ahvenia Ahvenanmaalla

Yksitoista ahventa, joista kolme yhdellä kerralla, heittouistimen siimassa oli peräti kolme koukkua.
Vaikka normaalisti olen tyytynyt hankkimaan kalat torilta, ei tämä kalastaminenkaan tuntunut hassummalta mennessämme Ahvenanmaalla veneretkellä Kobban luodolle, jossa on ollut äärimmäinen luotsiasema Ruotisiin mentäessä ja jonka edessä aukeaa pelkkä aava meri ja sen takana sitten Ruotsi. Muuten eivät ahvenanmaalaiset isäntämme tunteneet lainkaan meidän suomalaisten rakastamaa laulua: Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa. Sitä ei ilmeisesti ole lainkaan ruotsinnettu, taitaa olla monta muutakin hyvää biisiämme jäänyt kääntämättä ruotsikielelle.


Niin, todellakin vietimme erittäin antoisan päivän varapuhemies Pekka Ravin kanssa Ahvenanmaalla maakuntapäivien puhemiehen Britt Lundbergin kutsumana Ahvenanmaan kansanedustajan Elisabeth Nauclerin sinnikkäästi painostaessa meitä lähtemään matkaan. Isäntäseurueeseemme kuuluivat heidän lisäkseen varapuhemiehet Viveka Eriksson ja Roger Jansson, maaherra Peter Lindbäck ja sokerina pohjalla yhteinen tuttavamme meidän kummankin aikana kansanedustajana ollut Gunnar Jansson.


Sivumennen mainiten Viveka kertoi olleensa luokkatoveri Cristian Janssonin kanssa, joka puolestaan on naimisissa Kankaanpään kamreerin tyttären Kirsi Saarisen kanssa ja he asuvat Marianhaminassa Cristianin toimiessa tohtorismiehenä sairaalan laboratorion esimiehenä. Kirsi ja Cristian olivat molemmat kovia yleisurrheilijoita ja siten tutustuivat aikanaan toisiinsa. Maailma on siis pieni. Onpa Marianhaminassa teologikurssilaiseni Sirkka-Liisa Enqvistkin, joka on toiminut ensimmäisenä naiskirkkoherrana Ahvenanmaalla ja on tulossa 50-vuotiskurssitapaamiseemme loppuviikolla myös tänne eduskuntaan, jossa toimin kursiimme vierailun isäntänä.


Saimme oivan tietoiskun parast´aikaa valmisteilla olevasta Ahvenanmaan itsehallinnon uudistuksesta, joka on nyt parlamentaarisessa  toimikunnassa ja olisi tarkoituksena saada se valmiiksi itsehallinnon 100-vuotisjuhlaan v. 2021, sillä Kansainliitto myönsi Ahvenanmaalle demilitarisoidun itsehallinnon 1921.  Hyvin toimiva Åland on myös Suomen etu, molemmat tarvitsemme toisiamme ja välillämme vallitsee hyvä yhteistyö ja sitä vain pitää entisestään parantaa.


Vaikka Ahvenanmaalla on vain 29 000 asukasta, on se kaikista saarialista ainoa, jonka väkimäärä on kasvava eli maahanmuuttajia on enemmän kuin poismuuttajia, vaikka molempia on runsaasti. Vilkas matkustajalaivaliikenne on alueen elinehto, näin mahdollistuu edullinen liikkuminen mantereelle eikä näinollen tarvitse ajatella elävänsä eristetyllä alueella. Laivojen paljoudesta saimme hyvän kuvan ollessamme aterialla Kobban luodon luotsimajalla, kun matkustajalaivoja meni molemmin puolin luotoa vähä väliä, niin Turkuun kuin Tukholmaankin.

Raskaan työn raataja

Viikonloppu oli ankaran työn tekemistä. Heti perjantai-iltana Helsingistä tultua Perussuomalaisen jakoa Jämijärvellä. Lauantaina täysi 8-tunnin päivä aurakeppejä pystyyn 10,6 km Sydänmaa-Jämijärvi-välillä ja 7,3 km Mertiörannasta Vihuun eli yhteensä 17,9 km. Jäljellä urakasta on vielä yhden päivn urakka eli 18,5 km. Se vaan siirtyy parin viikon päähän.


On näet muita menoja, kun tavallaan kotiseudun työpäiviä on vain lauantai ja maanantai. Ensi maanantaina olemme varapuhemies Pekka Ravin kanssa Ahvenanmaalla. Seuraava viikonloppu perjantaista sunnuntaihin kuluu teologikurssimme v.1964 aloittaneiden50-vuotiskurssitapaamisessa, jonka aloitamme isännöimälläni eduskuntavierailulla. Ja sitten heti maanantaina on eduskunnassa kutsumanani Satakunnan Sotainvalidien piirihallitus.


Niin ja vielä lauantai-iltana Jämijärven keppipystytysten jälkeen jaoin loput kolmisen sataa Perussuomalaista Jämijärvelle ja kesken loppuivat, eivät lehdet ihan joka paikkaan riittäneet.


Ja viimeinen aurakeppien pystytysrupeama on mahdollista vasta lauantaina 18.10. ja silloin ovat vuorossa Lauttalammin, Ruupanperän, Pitkäniemen  ja Jämin- Varppeen tien varret. Viimeksi mainittu uutena valtion teinä, aiemmin kyllä yksityistiekunnan toimeksiannosta olemme sillekin tielle kepit hoitaneet useana vuotena. Samalle tieosuudellehan olen tehnyt raja-asia-aloitteen päällystämisestä. Lisäksi aina viimeiseksi on jätettävä Jämijärven keskustan kevytväylät tietysti siksi, ettei nuorille tulisi kiusausta  repiä keppejä irti turhan aikaisin


Talkootyö on tietysti vapaaehtoista ja siten antoisaa, mutta kyllä useamman päivän rautakangen heiluttelu olkapäihin ja olkavarsiin ottaa niin, että tuntuu vielä monen päivän päästä, jotta jotain näkyvää on tullut tehdyksi.

Vanha laulu

Pitikö taas käydä niin kuin nyt rankan päivän jälkeen, kun kirjoitin tänne facebookiin pitkät pätkät päivän rasituksista, niin ennen kuin sain sepustuksen tallennetuksi, katosi kaikki bittiavaruuteen.


Äsken ei edes kommentti tallenttunut. Raimo puhuu viisaita ja itsekin sen hyvin tiedän, mutta usein pelkästään mukavuussyistä tulee kirjoitettua ensin tänne facebookiin, kun kuitenkin useimmiten kaikki onnistuu. Monta kertaa vaikka harvempaan teksti sitten katoaa bittiavaruuteen eikä aina jaksa kirjootella uudestaan, ainakaan hetimiten. Palataan oikeaankin asiaani raskaan päivän rasitusten vähän hellitettyä. Hyvvää pyhäpäivää itse kullekin säädyllä vaan!


Näin kommentoin lauantai-iltana, kun pitkän päivän jälkeen kävi näin. Jatketaan maanantai-ilta, kun palailen Ahvenanmaalta ja on vapaampaa aikaa sitten silloin, toivossa on hyvä elellä.

Sampo ja Jussi

Sampo ja Jussi kertoilivat Brysselin ja Strasbourgin kuulumisia aamulla eduskuntaryhmässämme. Ihmeellisiä ovat EU:n toiminnat, kun niistä kertovat oikeat asiantuntijat paikan päältä. Mutta nyt olemme mukana arvovaltaisessa kolmanneksi suurimmassa konservatiiviryhmässä. Meppimme ovat saaneet juuri haluamansa valiokuntapaikat, joissa siis ovat vaikuttamassa. Yhteen kysymykseen he jättivät vastaamatta: ovatko ehdokkaina toukokuun vaaleissa Helsingistä. Hyvin ovat päässeet sisälle EU:n kiemuroihin, sitä auttaa tietysti sekin, että Sampo on jo toista kautta meppinä.


On muuten hienoa, että meillä on nykyisin kaksi meppiä, vastahan viime kaudella saimme ensimmäisen meppimme Timo Soinin ja hänen palattuaan vaalien kautta eduskuntaan loppukaudeksi hänen tilalleen nousi Sampo Teho, joka on osoittautunut erinomaisen kehityskykyiseksi ja pystyvänsä astumaan vaikka kuinka koviin saappaisiin tahansa.

Vieraita taas viisikymmentä

50 henkeä Kankaanpäästä ja Jämijärveltä on vieraanamme eduskunnassa kello 11.45 alkaen. Ryhmähuoneessa kahvien lomassa kävi kaikkiaan seitsemän kansanedustajaamme tuomassa oman viestinsä. Seuraavaksi ryhmä jaettiin kahteen osaan ja oppaiden johdolla oli tutustuminen v.1931 valmistuneeseen arkkitehti J.S. Sirenin suunnittelemaan eduskuntataloon. Kello 14 heillä on ruokalassa lounas, jonka jälkeen he saavat seurata kello 16 alkavaa kyselytuntia. Sitten taas on edessä monen tunnin linja-automatka takaisin kotiin paljon nähneenä ja kokeneena. Yleensä kaikki ovat olleet erittäin tyytyväisiä tähän joka kausi tarjoamaani matkaan tutustumaan itse paikan päälle eduskuntamme toimintaan. Niin tälläkin kertaa!


Ennen kyselytuntia oli D-rakennuksen eli entisen kuntien talon rakennusurakan harjannostajaiset tavanomaisin menoin, puhemiehen tervehdys, rakennuttajan puheenvuoro, kun työmaalla ei ollut luottamusmiestä, rakentajien puheenvuoro jäi pitämättä. Musiikkia ja tavanomainen torstaipäivän menu: hernekeittoa, pannaria. Ja imitaattori muusikko viihdyttämässä, jos se nyt kokoajan viihtyisää olikaan.


Puhetta johtaessani kello 17.45 - 19.15 puhuttiin monesta hyvästä kansanedustajan valiokuntaan lähetettävästä aloitteesta. Katja Hänninen (vas) ehdottaa, että lapsilisä palautettaisiin etuoikeutetuksi tuloksi eikä sitä laskettaisi näinollen verotettaviin tuloihin eikä huomioitaisi toimeentulotukea määrättäessä. Tämä riippumattomuus poistettiin Ahon hallituksen aikana 2004.


Lauri Heikkilä (ps) esittää, että omaishoidon tuki tulisi kokonaan verovapaaksi. Samalla vallitsee laaaja yksimielisyys omaishoidon tuen maksatuksen siirtämisestä Kela:n hoidettavaksi. Arja Juvonen (ps) puolestaan ehdottaa itse käytännön hoitotyötä tehneenä vanhuspalvelulakiin liitettäväksi hoitajien vähimmäismitoitus 0,5 ja raskaampaan hoitoon 0,7 hoitajaa yhtä hoidettavaa kohti. Timo Heinoselta (kok) oli kolme lakialoitetta terrorismista ja vankien lomaltapalaamattomuuden rangaistavuudesta samoin avovankilasta poistuville.

Venäjä: Uhka vai mahdollisuus

Tänään julkisti pirteästi toimiva perussuomalaisten ajatuspaja Perusta seitsemännen kirjansa, joka tarttuu mitä ajankohtaisimpaan ja meille suomalaisille hyvin tärkeään aiheeseen: Venäjä: Uhka vai mahdollisuus? Avointa keskustelua Suomen Venäjän suhteesta.


Kirjaan on saatu artikkelit kahdeksalta Venäjän tuntijalta. Timo Vihavainen on Venäjän tutkimuksen professori ja kirjoittanut monia kirjoja suhteestamme Venäjään. Samoin monia aihepiiriä koskettelevia kirjoja on kirjoittanut yliopistonlehtori Arto Luukkonen. Timo Koivurova toimii mm. Lapin yliopiston Arktisen osaston johtajana.


Esa Seppänen on tohtori ja toiminut puolustusvoimien palveluksessa ja kirjoittanut myös monia teoksia Neuvostoliitosta ja Venäjästä. Jukka Mallinen on venäläiseen kulttuuriin erikoistunut kääntäjä, toimittaja ja esseisti. Kari Liuhto on Turun yliopiston kansainvälisen liiketoiminnan professori.


Oiva Miettinen AMK-insinööri on erikoistunut venäläisten maakauppoihin Suomessa. Maisteri Sakari Linden on kaksi maisterintutkintoa ja tekee suomalais-ugrilaista yhteistyötä erityisesti Karjalan tasavallassa.


Kunnioitettava kirjoittajarivistö ja aiheet ovat toinen toistaa kiinnostavampia. Kannattaa todella tutustua tähän 175-sivuiseen opukseen.