Lentävä liikkeellelähtö

Nyt on tultu taas kotiin kolmen päivän puoluekokousreissulta Joensuun kesähelteestä. Kokouksessakin riitti hellettä ja äänestyksiä uudella sähköisellä tekniikalla. Aika hyviä tuloksiakin syntyi, vaikka nyt sunnuntain uutisissa löydettiin uutisankan poikasta uuden ja näin ollen melko vihreän puoluesihteerin lausunnosta Eurosta luopumisesta. Hän sanoi olevansa siihen valmis, mutta tietysti puoluehallitus määrittelee tässäkin asiassa päätöksen. Hän ei siis heti eikä ehdoin tahdoin ole luopumassa eurosta, kuten asia haluttiin uutisoida. Näin saatiin uutisella näennäisesti ristiriittaa puoluejohdon välille. Puolueemme ja Timo Soinin kantahan on, ettemme ole sitoutuneita euroon ja siitä voidaan luopua, mutta tällä hetkellä se ei vielä ole ajankohtaista. Tärkeintä on kuitenkin, että olemme suomalaisia ja päätämme itse asioistamme.

Mediassa yritetään näin lietsoa vaikutelmaa, että puolueen puheenjohtaja ja uusi puoluesihteeri olisivat eri linjoilla. Heti alkumetreillä  Riikka Slunga-Poutsalo sai tuntea, mitä on joutua antamaan lausuntoja suoralta kädeltä mikrofoni suuhun työnnettynä. Siinä sietää olla varuillaan, ettei pudottele sammakoita, joita sitten joutuu korjailemaan. Joskustaas täytyy ajatella, mitä sanoo, ettei sano, mitä ajattelee. Riikkakaan ei ole enää yksityishenkilö eikä voi puhua mitä sylki suuhun tuo, vaan hänen on aina ajateltava puolueen linjaa ja etua!

Toivotaan Riikalle menestystä vaativassa tehtävässään, onhan hänellä hyvänä aisaparina puheenjohtaja Timo! Kuten myös valittu varapuhemeiskolmikko Jussi Niinistö, Hanna Mäntylä ja Juho Eerola, jotka kaikki ovat kansanedustajia ja omaavat jo melkoista  kokemusta politiikan vaikean saran kyntämisestä.

Kaiken kaikkiaan Joensuun puoluekokous oli rakentava, voimakkaasti eteenpäin suuntautuva ja uutta uskoa suuntaava niin ensi toukokuun EU-vaaleihin kuin myös sitten vuoden 2015 eduskuntavaaleihin. Palataan seuraavassa blogikirjoituksessa Timon hienoon ja mielestänivähän hänen oman tahtonsa vastaiseenkin ratkaisuun  luopua EU-ehdokkuudesta puolueemme hyväksi. Hieno mies kaiken kaikkiaan, emme edeltäkäsin edes jaksaneet uskoa Timon päätyvän näin hienoon päätökseen. KIITOS TIMO!

Timo päättää, mitä tekee

Satakunnan Kansa julkaisi tänään yleisönosastossaan toissapäivän pääkirjoituksen johdosta lähettämäni kirjoituksen otsikolla "Timo päättää, mitä tekee":

SK:n ansiokkaaseen pääkirjoitukseen Timo Soinin valmiudesta EU-vaaleihin voin kommentoida puolueen kansanedustajana seuraavaa:

Emme tosiaan vielä ennen puoluekokousta tiedä Timon päätöstä hänen EU-ehdokkuudestaan, vaikka me puolueväki voittopuolisesti toivommekin hänen luopuvan puolueemme edun nimissä tästä todella houkuttelevasta tarjolla olevasta, merkittävästä asemasta Euroopassa, sillä sittenkin, EU-vaaleja vähättelemättä, eduskuntavaaleissa menestyminen on monin verroin tärkeämpää. Kuitenkin: Timo itse päättää, mitä tekee.

 

Mutta… Vaikka hän nyt sitten tulisikin valituksi mepiksi, ei sekään olisi kaiken loppu. Päinvastoin, hän olisi edelleen puolueen puheenjohtaja ja pystyisi voimakkaasti vaikuttamaan myös kotimaassa. On hyvä muistaa, että kun hänet edellisissä vaaleissa valittiin mepiksi, silloin sanottiin, että Timo katoaa Brysseliin, ja se on perussuomalaisten loppu. Hyvin muistamme, kuinkas kävikään. Puolueen noususuunta vain kiihtyi eikä Timo suinkaan jäänyt näkymättömäksi. Ja hänen johdollaan saimme 39 kansanedustajaa eduskuntavaaleissa. Nythän hän ei tietenkään voisi toista kertaa tulla kesken eduskuntavaaliehdokkaaksi, mutta voisimmehan markkinoida häntä pääministeriehdokkaanamme ja puolueen puheenjohtajana hän myös pääsisi mukaan vaalikeskusteluihin.

 

Mitä tulee spekulaatioihin Timon mahdollisesta seuraajasta ja kenties tuuraajasta puolueen puheenjohtajana, meillä on hyvä seuraajaehdokas, joka myös Joensuun puoluekokouksessa valitaan ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi: Jussi Niinistö. Ihan laatuunkäyvä mies, vaikkei nyt samasta nimestään huolimatta olekaan sukua kaikkien arvostamalle herra Tasavallan Presidentille. Jussi toimii puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Hänellä on pitkäaikainen kokemus puoluetyöstä mm. eduskuntaryhmän pääsihteerinä ja hän on kaiken lisäksi tohtorismies. Hän on toiminut Suomalaisuuden liiton toimitusjohtajana ja on sekä Maanpuolustuskorkeakoulun että Helsingin yliopiston historian dosentti.

 

Kaiken kaikkiaan on lähdettävä siitä mihin pääkirjoituksen lopussakin viitataan, että meidän pitää olla valmiita ottamaan vastuuta eduskuntavaalien jälkeen ja siihen olemme valmiit. Silloin muuttuu sitten myös maamme EU-politiikka lainanantoineen Etelä-Euroopan maille.

 

Anssi Joutsenlahti (Ps)
Eduskunnan toinen varapuhemies

 

Viimeinen kevätkauden istunto

Tänään klo 10 alkaa kevätkauden viimeinen istunto, asioita on vain kaksi. Kuntajakolain muuttamista esitämme hylättäväksi yhtyneen opposition voimin. Sitä varten Pirkko Mattila on jonottanut iltayöstä lähtien saadakseen ensimmäisenä tehdä hylkäysehdotuksen. Toisena käsiteltävänä asiana on muistutus pääministeri Jyrki Kataisen virkatoimien lainmukaisuudesta ja siitä tehdystä perustuslakivaliokunnan mietinnöstä, jossa todetaan yksimielisesti, että ns. Himas-tutkimus 700.000 euroineen on voitu hoitaa ilman kilpailutusta pääministerin valtuuksin.

Istunnon kestoa on mahdotonta etukäteen arvata, sillä istunto kaiken lisäksi keskeytetään suuren valiokunnan kokouksen ajaksi. Edustajilla  riittää puhehaluja varmasti ainakin iltaan asti näistä kahdesta merkittävästä asiasta!

---

Istuntotauko määrättiin kahden tunnin mittaiseksi eli kello 12-14, ja sen jälkeen siis jatketaan puhemyllyä. Noin 70 puheenvuoroa on jo ehditty käyttää kuntauudistuksen tiimoilta, puhujalistassa on jäljellä enää parisenkymmentä puheenvuoropyyntöä. Ennen taukoa pidetyt puheet rajoittuivat monen kohdalla omalta paikalta pidetyiksi eli korkeintaan kahden minuutin pituisiksi, joten istunnossa päästäneen äänestämään lakiesityksen hylkäämisestä ihmisten ajoissa.

---

Täysistunto päättyikin lopulta yllättävän nopeasti. Edustajat olivat sittenkin jo kesäterässä ja kello 15 oli kaikki puheet pidetty ja kuntajakolain muuttaminen  äänestetty hyväksytyksi äänin 96-63, poissa 40. Oikeusoppineiden mukaan ei silti ole varmaa, että esim. vastuukuntamalli olisi perustuslainmukainen. Niin´ikään marraskuun lopussa kunnilta vaadittava ilmoitus, keiden kuntien kanssa liitosneuvotteluita käydään, ei ole mitenkään sitovaa eikä näin ollen velvoita mihinkään.

Helle helli kisoja

Kankaanpään Urheilijoiden piirikunnallisten kilpailujen parhaasta tuloksesta vastasi Ikaalisten Urheilijoiden M19 sarjan Samuli Samuelsson 200 metrillä ennätysajallaan 21.84, joka jäi sarjan EM-B-rajasta vain 034 sekuntia.

Kisat saatiin käydä mitä hienoimmissa olosuhteissa, lämpötila pysytteli hellerajan paremmalla puolella vielä illallakin. Kilpailut alkoivat kello 18 ja juoksut oli melkein juostu kello 19 mennessä. Maamme kestävyyjuoksun tilaa kuvaa hyvin, että mainittu 200 metriä oli pisin matka. Pidemmille matkoille ei juuri pikkukisoissa tulisi yhtäkään osanottajaa.

Miesten puolella nähtiin sekin ihmeellisyys, ettei paraatilajiimme keihääseen ilmestynyt ainoatakaan osallistujaan, poikasarjoihinkin vain yksi 15-vuotias, jonka tulos oli 85 senttiä vastaavan tyttösarjan voittajaa heikompi. Tyttöjä sentään löytyi keihäänheiton T15 sarjaan kuusi, voittaja oli Noormarkun Nopsan Sari Mäkitalo tuloksella 37.93.

Kolme kisailijaa oli peräti Norjasta asti. He kaikki olivat seiväshypyssä ja Eirik Greibrookin tulos oli  miesten sarjan parhaana 470. Seipäässä oli myös kaksi Haapaveden Kiilan edustajaa.

Pitkän matkan olivat tehneet myös naisten 200 metrin juoksijat. Voittaja Jutta Luhtala oli Liedosta saavuttaen ajan 26.22 ja kakkonen Piritta Vaattovaara Veitsiluodosta ajalla 26.47. Samoin pitkältä matkalta olivat mukana Borgå Akillesta edustanut 16-vuotias Isac Wedenberg ja Järvenpäästä mummolaan kesälomailemaan tulleen Järvilehdon veljekset Joonas ja Samu.

Hesarissa juhannusaattona

Juhannuksen alla hesari räväytti ilmoille gallututkimuksen tuloksen hallituksen suosion romahtamisesta alimmilleen. Joulukuisesta tuloksesta melko huonon tai erittäin huonon arvion antaneiden määrä nousi 15 % ollen yhteensä 35 %. Perussuomalaisten osuudet ovat pysytelleet hyvin samalla tasolla, hyvän tai melko hyvän arvostelun meille antaa 24 %. "Ei hyvä eikä huono" -arvion antaa 30 % eli vain alle puolet pitävät puolueemme toimintaa huonona. Hyvä tulos, vaikka meihin suhtaudutaan muihin puolueisiin verrattuna kaikkein kriittisimmin ja ennakkoluuloisimmin räväköiden kannanottojemme johdosta. Timo Soinikin kommenoti tulosta sanomalla, että meillä on niin kovan profiili, että se tuo meille kovaa kannatusta mutta myös ankaraa vastustusta. Ja tämä näkyy!

Samassa Helsingin Sanomien numerossa on koko sivun juttu varakansanedustajastamme Erkki Havansista, oikeustieteen emeritusprofessorista. Hän toimi eduskuntaryhmämme lainopillisena neuvonantajanakin,  mutta halusi päästä enemmän vapaalle ja matkustelemaan myös vaimonsa jäätyä eläkkeelle. Havansi oli myös viime  EU-vaaleissa ehdokkaanamme. Jos seuraavissa EU-vaaleissa valitaan joku seitsemästä Uudenmaan kansanedustajastamme mepiksi, nousee Havansi kansanedustajaksi. EU:n liittovaltiokehitys arveluttaa häntä ja maahanmuuttopolitiikasta pitää hänen mielestään voida käydä avointa keskustelua. Siitäkin huolimatta, että hänellä on miniä Thaimaasta ja vävy Sambiasta.

Tunnettu politiikan toimittaja Unto Hämäläinen pohtii kirjoituksessaan "Yhden miehen puolue" Timo Soinin ratkaisua EU-vaaliehdokkuuden suhteen ja kertoo saamastaan palautteesta koskien hänen ehdotustaan, että perussuomaiset pitäisi ottaa seuraavaan hallitukseen. Lunta tupaan tuli näin kesähelteilläkin js ihme kyllä perussuomalaisilta itseltään. Tietysti odotetusti myös puolueen vastustajilta. Perussuomalaiset antoivat palautetta siitä, että hallituspuheilla yritettäisiin muka hajoittaa puoluetta. Mielenkiintoista pohdiskelua kaiken kaikkiaan tämä Unto Hämäläisen kolumni!

Samana päivän lehdessä käsitellään myös perussuomalaisten eurokantaa kolmen palstan otsakkeella "Perusuomalaisten eurokanta jää toistaiseksi auki". Emme ole kuitenkaan sitoutuneet euroon  mitenkään, mikä käy julki myös Timo Soinin viime viikolla pitämästä ryhmäpuheevuorosta hallituksen antaman EU-selonteon johdosta.

Muut lehdet -osastossa on lainattu sekä Karjalaista että Savon Sanomia, joiden yhteinen viesti kertoo, että kuntauudistus uhkaa kaatua vaaleihin, kun yhtynyt oppositio suosittelee nyt asian tiimoilta aikalisää ja valmistelun aloittamista parlamentaariselta pohjalta. Nythän hallitus sanelee yksipuolisesti  kunnille lähes pakonomaisesti askelmerkit.

Paljon puhetta aiheuttanut koko etusivun ilmoituksemme lienee madaltanut julkaisukynnystä myös meidän kannanotoillemme tässä valtakunnan pääsanomalehdessä. Vai onko vain sattumaa, että tässä numerossa olemme päässeet näin näyttävästi julkisuuteen.

Lepokammioita katsellessa

Hautausmaa, hautuumaa, kirkkomaa, kirkkotarha, kalmisto, lepokammio, viimeinen leposija. Vainajien leposijaksi erotetulla ja pyhitetyllä alueella on monta nimeä, voisiko sanoa rakkaalla lapsella niin olevan. Rakkaittemme hautapaikat ovat meille pyhiä hiljentymisen paikkoja ja yhä paremmin niistä on nykyaikana ruvettu pitämään huoltakin.

Kesä kukkineen on koittanut täydellä terällä, ja haudatkin ovat kevään kunnostusten ja kukkaistutusten jälkeen kesäkunnossa. Siksi eri paikkakuntien hautausmailla kulkiessaan voi tehdä vertailuja hautuumaiden kunnosta. Täydellä syyllä voi kuitenkin sanoa, että kaikkialla huolehditaan haudoista kiitettävällä tavalla.

Juhannuksena kävimme kolmellakin hautausmaaalla. Niistä ainostaan vaimon kotikylän Lapuan Kauhajärven hautausmaata voi kutsua kirkkomaaksi, koska samassa yhteydessä on myös kyläkirkkorakennus. Siellä haudat ovat hiekkakumpuisia. Meillä Kankaanpäässä, kuten varmaan ylivoimaisesti enemmistössä kunnista haudat ovat helpompihoitoisia, yhtenäisen nurmipeiton alla.

Kauhajärvellä ovat vaimon vanhempien, isän vanhempien ja tätien haudat ja tietysti kaikkien muidenkin kyläläisten. Kauhavan hautausmaalla kävimme viemässä kukkakimpun seurakunna. hoidossa olevalle Hellin-tädin ja hänen miehensä haudalle. Hautausmaa on kyllä vanha, mutta sijaitsee kilometrien päässä keskustasta ja kirkolta. Tälläkin hautausmaalla oli muuten vain hiekkakumpuja.

Lauri Pohjanpää on pukenut sanoiksi hautausmaalla kulkijan tuntoja runossaan: "Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot ja myssyn alta välkkyyy - he tulee toivottamaan hyvää yötä: kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset. On kaikki mhyvin, hekin kohta lähtee, jo nukkuu lapset, lastenlapset. Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot ja myssyn alta välkkyy valkohapset."

Kustavi Lounasheimo puolestaan kirjoitti runossa Lankesi arpa ajanlasten vaivaan: "Pois pääsit, päätit kaaren kaunihisti./ Rannalla rauhan ei nyt paina risti./ Siellä ei varjot lapsen tielle lankee,/ ei aika ankee." Ja Helvi Juvonen puolestaan: "On hyvä tietää,/ että he kaikki/ voivat nyt hyvin./ Olen tuuli ja hopeapaju/ heidän haudoillaan./ Me soitamme silloin,/ kun lankeaa Jumalan varjo."

Tutuin hautausmaa on tietysti Kankaanpään hyvin hoidettu ns. vanha hautausmaa. Uusi hautausmaa on tehty kirkon viereen, mutta edelleen valtaosa haudattavista mahtuu iät ja ajat käytössä olleelle perinteiselle hautausmaallemme vanhoihin suvun hautoihin. Unohdettuja hautoja ollaan myös parhaillaan palauttamassa seurakunnalle uutta käyttöä varten.

Myös monet sukulaisteni haudoista ovat seurakunnan hoidossa ja komeita kukkia näkyikin olevan kivien edustalla. Isän kuolemasta tuli tässä kuussa tasan 70 vuotta ja niinpä hänen haudallaan on myös hyvin viikkoja säilynyt kukkapuska. Vanhempani. heidän vanhempansa ja isovanhempansakin ovat suurelta osin samalla hautausmaalla, samoin monien muiden sukulaisten ja lukemattomien tuttujen, kuten havaitsee hautakivien nimiä tavaillessa. Monia lepokammioissaan olevia olen saanut olla pappina siunaamassakin.

Kimmeltää kesäinen aamu

"Maa kunnasten ja laaksojen,/ mi on tuo kaunoinen?/ Tuo hohtees kesäpäivien,/ tuo loistees pohjan tuulien,/ tää talven, suven ihana,/ mi ompi soma maa?"

Ja se maa on Suomenmaa ja Aleksis Kiven kynästä!

"Siel tuhansissa järvissä/ yön tähdet kimmeltää/ ja kanteleitten pauhina/ siel kaikuu ympär kallioi/ ja kultanummen hongat soi:/ Se onpi Suomenmaa."

Aivan samoin: "Jo valkenee kaukainen ranta/ ja koillisest´ aurinko nousee/ ja auteret kiirehtii pois,/ kosk´ Pohjolan palkeet käyvät,/ Kosk´mennyt on yö,/ Kosk´ kimmeltää kesänen aamu/ ja linnut ne laulelee."

Eipä voi kesän ja juhannuksen ihanuuttamme hienovaraisemmin kuvata, korkeintaan vain toinen runoilijamestarimme Eino Leino Nocturnessaan:

"Ruislinnun laulu korvissani,/ tähkäpäiden päällä täysi kuu;/ kesä-yön on onni omanani;/ kaskisavuun laaksot verhouu./ En ma iloitse, en sure, huokaa;/ mutta metsän tummuus mulle tuokaa,/ puunto pilven, johon päivä hukkuu,/ siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,/ tuoksut vanamon ja varjot veen;/ niistä sydämeni laulun teen."

Onpa Eino Leino näinkin riimitellyt: "Pyhät on pihlajat pihalla,/ pyhä on kukka pihlajassa,/ marjaset sitäi pyhemmät./ Pyhä on kuusikon käkönen,/ pyhä on suvinen ilta,/ PYHEMPI JUHANNUSJUHLA."

Kadotettua Karjalaa muistellen voimme kaihoisasti näin juhannuksenakin laulaa: "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,/ jo Karjalan koivikot tuuhettuu;/ käki kukkuu siellä ja kevät on-/ vie sinne mun kaihoni ponneton./ Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös/ ja kaskies sauhut ja uinuvat yös/ ja synkkäin metsies aarniopuut/ ja siintävät salmes ja vuonojes suut."

Juhannuksena

 HYVÄÄ JUHANNUSTA ITSEKULLEKIN SÄÄDYLLE:
Siniristiliput on nostettu salkoihin ja juhla voi alkaa,
hartauskirjoitukseni PerusSuomalainen-lehdestä oheisena, (please, bitte, vad så god):


JUHANNUKSENA

Nyt kauniin kesän saatuamme saamme nauttia täysin sydämin myös Juhannuksesta, keskikesän,  yöttömän yön ja Suomen lipun, sydänsuven suuresta juhlasta. Mutta ennen kaikkea Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Ja siksi saamme luonnon ihailuun liittää myös kristillisen, elämäämme kannattelevan tärkeimmän asian, mikä antaa meille tämän ajallisen elämämme sisällön ja mielekkyyden sekä kantaa aina iankaikkiseen elämään asti.

Johannes Kastajan isä Sakarias ymmärsi hyvin saaneensa olla mukana maailmanhistorian käännekohdassa, jossa alkoi aivan uusi Herramme valtakunta. Ja sen esiairueena – huutavan äänenä erämaassa – sai olla hänen ja hänen iäkkään puolisonsa Elisabetin poika. Ja siksi Sakarias kehotti antamaan pojalle nimen Johannes: Jumala on armollinen.

Meillä Suomessakin tämä nimi on yhä käytössä eri muodoissaan: Johannes, Juhani, Jussi, Jukka, Juha, Juho, Juhana, Janne, Jani. Nimi on yksi tavallisimmista miesten nimistämme. Ja kaikissa näisssä on pohjimmaltaan kysymys siitä, että Jumala on armollinen.

Sakarias-isä näki, että nyt olivat profeettojen satojen vuosien saatossa esittämät ennustukset täyttymässä ja siksi hän yltyi kiitokseen: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen.

Johannes itse sai olla parannussaarnallaan tienraivaajana sille Jumalan Karitsalle, josta hän myöhemmin sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin." Ja juuri Jeesushan valmistaa meille lunastuksen. Ja siksi  Sakariaskin kohotti riemullisen ylistysvirtensä.

Näin keskikesän juhlaammekin viettäessämme joudumme tunnustamaan olevamme päivittäinkin syntisiä. Sitä tietysti murehdimme, mutta Taivaallisen Isämme anteeksiantamus saa vaikuttaa sydämissämme niin, että haluamme pyytää anteeksi rikkomuksiamme ja Kristuksen tähden saamme ne anteeksi. Ja näin voimme elää täydellistä ihmisarvon mukaista elämää palvellen lähimmäisiämme.
                                                                                       

Joensuun puoluekokous lähestyy - jännitys kohoaa

Perussuomalainen-lehden numero 8/2013 on ilmestynyt 28-sivuisena. Se toimii myös 29.-30.6. Joensuussa pidettävän puoluekokouksen tiedotuslehtenä. Lehdessä esitellään kaikki kymmenen puoluesihteeriehdokasta. Myös yksitoista varapuheenjohtajaehdokasta on lueteltu. He pyrkivät kolmen varapuheenjohtajan palleille. Ehdokkaista ei siis ole pulaa.

Valittavasta puheenjohtajasta ei ole epätietoisutta, mutta hän mainitsee lehdessä kertovansa Joensuun kokouksen avauspuheenvuorossaan  uutisen. Se lienee ilmoitus siitä, rupeaako Timo EU-ehdokkaaksi vai ei, mikä on varmasti vaikea päätös moneltakin kannalta.

Varapuheenjohtajiksi pyrkivät ovat taattuja, puolueessa kokeneita ja ansioituneita, mutta puoluesihteerikilvassa ihmetyttää, että puolet heistä on vast´ikään puolueeseen tulleita, korkeintaan viime kuntavaaleissa ilmestyneitä, ja heti pitäisi päästä päällepäsmäriksi ilman pidempää puoluetaustaa ja työsarkaa. Ei kai se ihan niinkään voi mennä! Tekisikin mieli kysyä, montako Perussuomalainen-lehteä ovat olleet jakamassa. Meillä Kankaanpäässä on nytkin 5000 lehteä jaettavana ja urakasta suoriudumme talkoorutiinilla ihan hyvin. Tätähän olemme tehneet jo vuosikausia ja se kyllä näkyy myös vaalituloksissakin, muodostammehan perussuomalaisten suurimman valtuustoryhmän 11 jäsentä yhdessä Kaustisten, Kouvolan ja Vantaan kanssa ja 10 edustajaakin on vain Hämeenlinnassa.

Suosittelenkin jäitä hattuun näille pystymetsästä tulleille pyrkyreille. Onneksi puoluesihteeriksi halukkaissa on myös puoluetyön pitkän linjan puurtajia kuten Harri Lindell, Riikka Slunga-Poutsalo, Seppo Huhta ja Jari Lindström.

Perussuomalainen-lehdessä on myös aukeaman artikkeli kankaanpääläisestä Rauno Hakalasta ja hänen Laser Gas Oy -nimisestä firmastaan. Kaasujättien monopolia murtavana, happigeneraattoreita valmistavana häntä voi nimittää Pelle Peloton -keksijäksi. Sairaalahapen tuottaminen tulee Hakalan systeemillä valmistettuna jopa sata kertaa halvemmaksi. Kirjoitus on jo ollut Perussuomalainen-lehden nettisivuilla ja on kohonnut yhdeksi luetuimmista jutuista. Todella lukemisen ja hatunnoston arvoinen asia kaiken kaikkiaan.

Perussuomalainen-lehden joka numeroon kaivataan pitkäaikaisen perinteen mukaisesti myös hartauskirjoitusta. Allekirjoittaneelta sitä on kyllä pyydetty, mutta joka kerta en ole saanut kirjoitusta ajoissa tehtyä. Nyt lehdessä on kyllä näyttävä juhannuskirjoitus oikein värikuvan kanssa. Pitäisikin saada tämän aiheen kirjoittajarinki laajemmalle pohjalle ja jakaa kirjoitusvuorot. Halukkaita kirjoittajia kyllä löytyisi, kunhan toimeen tartutaan tässäkin asiassa.

Malttia ja harkintaa kuntauudistukseen

Kuntauudistusten suhteen tuntuu alun hämmennyksen jälkeen pieni kilpajuoksu nostavan päätään. Tässä asiassa en kuitenkaan kannata kiirehtimistä.

Hallitus on ilman parlamentaarista valmistelua ryhtynyt vaatimaan sote-uudistusta käyttäen sateenvarjona läpinäkyvästi kuntarakenneuudistusta eli kuntakoon merkittävää kasvattamista. Hallitus on esittänyt kuntajakolain väliaikaista muuttamista sekä joidenkin sen säädösten kumoamista ja pyrkii näin korjaamaan aiemmin annettua kuntajakolakiesitystä. Eduskunnassa onkin virinnyt opposition kesken ajatus, että muodostamme 177 kunnassa enemmistön opposition voimin ja voimme estää kunnallisen itsehallintolain mukaisesti nykyiset kaavailut. Tänään olemme yhdessä antaneet tästä yhteisen vetoomuksen kuntapäättäjille. Eduskuntavaalien jälkeen voidaan parlamentaarisessa järjestyksessä, kaikkien puolueiden mukana ollessa edetä kunta-asioissa ja lähteä tekemään tarvittavia uudistuksia. Ne lähtevät kuitenkin kuntien vapaaehtoisuudesta, kuntien itsehallintoa ei voida valtion taholta johtaa pakotteilla.

Tämän hetken esitys veisi kunta-asioita päätökseen hallinto edellä palveluiden jäädessä taka-alalle, vaikka juuri palveluiden hyvä tuottaminen on uudistuksen tärkein asia.  Myös aikataulutuskysymykset ovat ongelmallisia liian kireän aikataulun vuoksi. Koska sote-uudistuksen periaatteista ei ole vielä tietoa, kuten myös perustuslakivaliokunta toteaa, ei kunnilla ole riittäviä mahdollisuuksia päätöstensä tekemiseksi. Koko yrityksen päätarkoitukseksi paljastuukin kuntarakenteen muuttaminen entistä suuremmiksi yksiköiksi, mutta silti ei puututa itse pääasiaan: palveluihin, rahoitukseen ja toimintojen vaikutuksiin.

Tärkeimpänä pääasiana sote- ja kuntauudistuksissa tulee olla palveluiden saaminen kattavina, hyvälaatuisina ja läheltä. Emme ole valmiita suoralta kädeltä romuttamaan nykyisin voimassa olevaa järjestelmää, vaan sitä on kehitettävä.

Varsinaisen maratonin aika ei ole vielä. Hyvin suoritettu juoksu ja maaliin selviytyminen vaativat hyvää pohjakuntoa ja harkittuja askeleita yhdessä muiden kanssa.

Anssi Joutsenlahti

Eduskunnan II varapuhemies

Ei kiirettä kuntajakoselvityksillä

Kotipäivä

Maakuntapäivä muodostui näin kesän tultua jo kotipäiväksi. Enää ei ole kokouksia eikä kansanedustajien yhteisiä maakuntakierroksiakaan. Aika ei silti tule pitkäksi.

Puutarhatyötä riittää. Leikkasin nurmikkoa, kun aamun sade taukosi ja ruoho kuivui. Orapihlaja-aidan juuriston rikkakasvillisuutta perkasin palan matkaa. On sekin kovaa hommaa. Peruna on noussut phyvälle taimelle, rikkaruohoja riittää kitkettäväksi ja sain osan perunapenkeistä mullittuakin. Taas kerran huomasin, että penkkien välin pitäisi olla riittävän leveä, jotta mullittaminen onnistuisi. Vain yksi väli oli riittävä, vaikka perunaa istuttaessa asia kyllä oli mielessä. Peruna rupeaa muuten jo kukkimaankin!

Aamulla oli tavanomaiset kuviot. Kello 7 alkaen vesijuoksussa, jossa kävijät kesää kohden harvenevat. Vajaat kymmenen ahkerinta oli jäljellä uimahallin aamu-uinnissa ja -vesijuoksussa. Sen päälle minulla oli jokaviikkoinen kahden tunnin hieronta. Aimo Viitanen on sitä tehnyt jo monen vuosikymmenen ajan, ja hän pitää näin kunnon yllä meillä molemmilla. Aimokin kuntoilee säännöllisesti ja hoitaa siten myös itseään.

Pientä asianpoikastakin riitti: pankkiautomaatille, kenkätehtaalle ja kirkkoherranvirastoon talouspäällikkö Erkki Ylikosken juttusille. Hän harmitteli, kun ei tätinsä hautajaisten takia päässyt Karjalan lauantaiselle maratonille, vaikka vaimon vanhemmissa on karjalaisia. Minun isoisäni on siis tullut aikanaan jo ennen sotia Kankaanpäähän Virolahdelta.

Korpilampeenko

Ei mene lampeen, ei syteen eikä  saveen. Ei sittenkään, vaikka palattaisiinkin vanhaan hyvään aikaan ja järjestettäisiin entisen Korpilammen tapainen, kaikkia tahoja yhteen kokoava kokouskäytäntö maamme hädänalaiseksi kääntyneen taloustilanteemme korjaamiseksi.

Tästä konsesushenkisestä yhteiskokouksesta saimme juuri malliesimerkin presidentti Sauli Niinistön koottua sata ulkopolitiikkamme keskeisintä henkilöä kesäasunnolleen Kultarantaan pohtimaan ulkopoliittista linjaamme.

Myös pääministeri Jyrki Katainen on tuonut esiin hallituksen ja opposition sekä talouselämän vaikuttajien yhteisen neuvonpidon tarpeen, kun emme näytä pääsevän talouslamasta eteenpäin pelkästään hallituksen voimin. Tämä olisi mitä kannatettavinta, olemmehan kaikki samassa vuotavassa veneessä.

Talousmittarimme näyttävät todella varoittavia merkkejä:
-Suomalaiset yrityksemme ovat menettäneet kilpailukykyään.
-Yritysten rahoitus on kiristynyt.
-Kauppataseemme on kääntynyt alijäämäiseksi.
-Työttömyyslukumme ovat korkeat, vaikka ulkomaisen työvoiman tarpeesta puhutaan jatkuvasti.
-Energiaomavaraisuutemme ja jopa elintarvikeomavaraisuutemme on täysin riittämätön.
-Raskas byrokratia tuottaa kustannuksia ja hankaloittaa toimintoja.
-Harmaan talouden kitkemisessä riittä työmaata hyvistä ponnistuksista huolimatta.
-Esim. Virossa yritysverotus on keveämpää,  meillä ovat rasitteena monet verot, kuten esim. sähkövero.

Luetteloa voisi jatkaa määrättömiin. Jotain tarttis tehrä, kuten Koivistolla on tapana sanoa. Nykyajan Korpilampi pystyisi pikimmiten muiden kanssa yhdessä murtamaan talouskurimuksemme noidankehää.

Riemun suuri soitto Karjalasta kajahtaa

Karjalan maratonin aikani 1.28.13 olisi tosi hyvä maratonajaksi, mutta kun Karjalan maraton onkin vain 10 mailia eli vähän yli 16 km. Pitkä matka sekin on juostavaksi vähän huonokuntoisena.

Karjalaisten kesäjuhlat ovat tässä viikonvaihteessa Porissa ja otin osaa joka kerta järjestettävään Karjalan maratoniin. Edellisen kerran vuosijuhlat olivat Porissa 2002, Karjalan maratonin olen juossut aiemmin ainakin Porissa ja Raumalla. Nyt ensimmäistä kertaa 70-vuotiaiden sarjassa sain selvän voiton.

Päivien avajaisjuhla olikin tavanomaista juhlavampi, kun juhlapuhujana oli itse Porin vävy, Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. Hän pitikin huumoripitoisen, mutta asiavaltaisen puheen. Karjalaista heimohenkeä kohottivat myös juhlan tervehdyssanat lausuneet Satakunnan karjalaseurojen puheenjohtaja Jouko Hämäläinen ja Karjalan Liiton liittovaltuuston puheenjohtaja Matti Puhakka. Sama Puhakka johti minun tullessani eduskuntaan vuonna 1979 sosiaalivaliokuntaa, jossa sain tehdä monia vastalauseita oppositiossa olijana.

Juhlassa oli koskettavia musiikkiesityksiä, vaikka juontaja, laulaja Erkki Liikanen ei itse esittänyt soolonumeroita, lauloi hän esilaulajana "Karjalan pitäjät", jossa kaikki kokonaan tai osittain menetetyt Karjalan pitäjät tulivat esiin, myös isoisäni syntymäpitäjä Virolahti. Satakunnan ja Pohjanmaan yhtynyt sotilassoittokunta esitti sikermän karjalaissävelmiä säestäen myös yhteisesti lauletut Satakuntalaisten ja Karjalaisten maakuntalaulut. Myös kansanmusikkiyhtye Nirsot, Kristiina Olanto-kvartetti, Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Jenga-kansantanssiryhmä ja Karjalan Gornitsa Petroskoista toivat oman hienon panoksensa musiikkipainotteiseen ohjelmaan.

Virolahden Karjalaseuran lippu oli myös sopivasti vihittävänä, ja tehtävän suoritti piispa Kaarlo Kalliala.

Juhlan hyväksi oli nähty paljon vaivaa ja siksi se muodostui antoisaksi karjalaisuuden kavalkadiksi sekä kunniakkaiden muistojen ja perinteiden vaalijaksi, kuten päätöslaulukin: "Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa, kuin on kaunis Karjalamme, laulun laaja kotimaa."

Soutuveneellä Kiinaan

Ennen sanotiin, että mennään soutuveneellä Kiinaan. Perjantai-iltana melottiin parinkymmenen hengen gondoleilla kilpaa Kankaanpään Ruokojärvellä. Joukkueita oli parisenkymmentä. Me kaupunginvaltuutetut emme voittaneet, mutta emme jääneet viimeisiksisikään ja osoitimme voivamme meloa ihan samassakin tahdissa samaan suuntaan perämiehemme Jorma Lepistön komennossa.

Kahden parhaan veneen loppukisassa veti voiton EuroHamsterin porukka eikä ihme, olihan siinä kaksi kovaa painimiestä, Lautaojan veljekset Timo ja Teuvo. Kakkoseksi tulivat Taulunkylän laulumiehet, tuttua väkeä heissäkin. Taulunkylällä ei tosin suuremmin voi veneillä, vaikka onhan Niinisalon Valkiajärvi Taulunkylänkin puolella. Mutta tuskin kukaan  mukanaolijoista oli harjoitellut melomista, soutaminen olisi ollut varmasti tutumpaa.

Itsekin olen kerran ollut soutamassa kirkkovenettä seurakunnan joukkueessa Kyrösjärvellä Ikaalisista Hämeenkyröön. Hämeenkyrön kirkossa oli kirkkoherra Sakari Virtasen esitelmäkin Suur-Kyröstä, johon kaikki nykypitäjät ovat kuuluneet Pohjanmaalle asti, sen tähden siellä on vielä nykyisinkin Vähäkyrö ja Isokyrö. Vähäkyrö on kylläkin liitetty jo Vaasaan.

Kiinaan menokin soutuveneellä täältä Suomesta taitaisi olla aika hankalaa. Sen sijaan Finnairin kannattavimpia reittejä ovat juuri lennot Kiinaan. Puhemiehemme Eero Heinäluoma puolestaan joutui kuluneella viikolla tutustumaan Mongoliaan, kun protokollan mukaan presidentin täytyy ensin tehdä vierailu ja sitten vasta on vuorossa puhemies ja sen jälkeen varapuhemiehet. Minäkin olen eduskunnan edustajan Päivi Lipposen johtaman Kiina-ystävyysryhmän jäsen ja ryhmämme on myös kiinnostunut vierailemaan tässä idän mahtivaltiossa.

Kirkkopäivä

Aamupäivällä sain olla keskiaikaisessa  Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Olimme Satakunnan  seutukunnallisen sotiemme veteraanien kirkkopäivän yhtenä vakioehtoollisavustajana rovasti Jussi Pelto-Pirin kanssa, vähän niin kuin luottopappeina. Varsinaiset messun toimittajathan vaihtuvat vuosittain sen mukaan, missä kirkkopäivä järjestetään. Tänä perjantaina Raumalla oli saarnaajana johtava kappalainen Ville Niittynen.

On mieltä liikuttavaa ja ylentävää saada olla yhä edelleen koolla kunniakansalaistemme, sotiemme veteraanien ja rintama- ja kotirintamanaisten kanssa. Niin olimme nytkin kirkontäyteisen kirkkokansan joukossa, jossa oli mukana myös päiväjuhlan juhlapuhuja, emeritus arkkipiispa John Vikström.

 Aluksi veisattiin kesävirsi 572, koska suvivirsi 571 oli ollut jo päiväjuhlassa. Virressä 428 vakuutettiin iäkkäille veteraaneille hyvin sopivasti, miten tässä valtakunnassa ovat heikot vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Päätösvirtenä oli tuttu Jean Sibeliuksen säveltämä Soi kunniaksi Luojan, joka veisattiin voimakkaasti todella sydämen pohjasta nautitun ehtoollisen herättämällä kiitosmielellä. Kaikki nämä puhuttelevat virret veisattiin kokonaan.

Saarnaaja Ville Niittynen kosketteli historiamme vaikeita tapahtumia viitaten myös useamman kerran 70 vuoden takaisiin aikoihin. Se osui minuun henkilökohtaisesti siksikin, että syksyllä tulee (jos Jumala suo) kuluneeksi sama vuosien määrä syntymästäni. Isäni oli kuollut kesällä 14.6. ja äitini eli raskasta aikaa, mutta kuitenkin myös toivorikasta uuden elämän kantajana ja tulevana synnyttäjänä.

---

Eduskunnassa kello 14 alkaneessa täysistunnossa puhuttiin kuusi tuntia - 141 puheenvuoron voimalla, joista perussuomalaiset käyttivät 33 - valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014-2017 valtiovarainvaliokunnan laatiman monikymmensivuisesen mietinnön pohjalta, joka oli tehty valtioneuvoston tekemän selonteon pohjalta . Talousmittarit eivät näytä kovin hyviltä ja paljon olisikin tehtävä talouden tasapainottamiseksi. Sahuri Teuvo Hakkarainenkin käytti kolme puheenvuoroa siitä, miten talous saadaan pyörimään vain yritysten avulla  ja lopetti sanomalla olevansa kyllä valmis antamaan hallitukselle neuvoja, jos vaan tullaan kysymään.

Kiriviikot alkoivat

Hoidamme Pekka Ravin kanssa kahdestaan tämän viikon eduskunnan täysistunnot. Käsiteltäviä asioita riittääkin istunnoissa vielä tulevaksi kahdeksi viikoksi, ainahan tulee ikään kuin loppukiri ennen lomalle lähtöä. Ainakin sitten tuntee todella ansainneensa loman, kun seuraavan parin viikon ajan istutaan myöhään yöhön, jonain yönä istunto voi jatkua aamuyöhönkin, niin suuria asioita on vielä vietävä läpi. Tulemme vielä juhannuksenkin jälkeen keskiviikkona käsittelemään kuntajakolakia ja äänestämään siitä. Oppositio tietysti vastustaa tätä pakkolakia.

Tänään johdin istuntoa kahteen otteeseen, samoin Pekka Ravi, yhteensä 3 tuntia 45 minuuttia. Sain jopa aloittaa istunnon, jonka aluksi oli harvinainen äänestys, jossa äänestysliput jätettiin aakkosjärjestyksessä vaalimaljaan. Lähes yksimielisesti valittiin apulaisoikeusasiamieheksi virkaa aiemminkin hoitanut, vaalin ainoa ehdokas Jussi Pajuoja.

Pitkät keskustelut debatteineen saivat aikaan hallintovaliokunnan laatiman mietinnön valtioneuvoston selonteosta eduskunnalle aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta sekä ministeri Gustafssonin valmisteleman esityksen lähetekeskustelu laista perusopetuslain, lukiolain, ammatillisesta koulutuksesta annetun lain ja kunnnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta, joilla pyritään parantamaan oppimistuloksia ja koulurauhaa.

Iltapäivällä me molemmat varapuhemiehet kävimme myös vuoron perään Venäjän kansallispäivän johdosta Venäjän suurlähettilään Rumyantsevin vastaanotolla kuuluisassa Tehtaankadun lähetystystössä. Minä olin siellä ensi kertaa. Tapasin useita tuttujakin, kuten kurssitoverini metropoliitta Ambrosiuksen ja entisen, 1980-luvun kansanedustajakollegan Heikki Järvenpään.

Sankarihautaus 73 vuoden päästä

Maanantaina en päässyt lainkaan työskentelemään tietokoneella kotona Kankaanpäässä, vaikka avustajani, tietokoneista hyvin perillä oleva Pekka Nikkolakin teki parhaansa. Hänen tulkintansa tilanteesta oli mokkulan rikkoutuminen. Täällä eduskuntatalolla olisi uusi mokkula, mutta se saadaan vasta perjantaina paikalleen. Sen sijaan täällä ei tietokoneen kanssa ole mitään ongelmia, eikä tietenkään voi ollakaan, siksi tärkeä paikka tämä maamme lakeja säätävä eduskunta kaiken kaikkiaankin on.

Maanantaista olisi paljonkin kerrottavaa, kaupunginvaltuuston kokouskin, mutta ensi sijassa on kuitenkin koskettava sankarihautaus, kun talvisodassa kaatunut sotilas siunattiin ja laskettiin sankarihautaansa, johon hänet oli siunattu aikanaan rintamalle jääneenä. Hänet oli kutsuttu viimeisenä varttuneempana ikäluokkana talvisodan loppuvaiheissa riviin ja hän kaatui aivan loppurytäköissä 4.3.1940. Hän oli syntynyt 1898 eli oli jo 42-vuotias perheellinen, monen lapsen isä. Lapsista elossa olevat olivat nyt paikalla sotilaallisin juhlallisuuksin pidetyssä hautaustilaisuudessa. Ainakin kaksi lapsista on kuitenkin jo kuollut. Kirkossa ollessamme siunauksen aikana ulkona oli ankara sadekuurokin, mutta haudalle mennessämme kovin sade oli jo lakannut.

Veteraanijärjestöjen lippurivistö, sotilaiden kunniavartio, isänmaallinen musiikki ja sotilaspastorin toimittama siunaus ryydittivät juhlahetkeä. Ennen kuin sotaveteraanit laskivat kaikkien veteraanijärjestöjen yhteisen sinivalkoisen kukkalaitteen soitettiin mieliä herkistävä "Oi kallis Suomenmaa". Arkkua kannettaessa soivat Narvan marssin vavahduttavat säveleet. Paikalle oli jaksanut tulla vielä monta sotiemme veteraaniakin puolustusvoimien edustajien ja laajan omaisjoukon ohella.

Veikko Vennamo 100 v

Veikko Vennamon 100-vuotisjuhlan pääjärjestäjän, kansanedustaja Kimmo Kivelän kommentti juhlasta:

 

"Nyt mikään ei voi vähentää onnellisuuden tilaani! Huippuhieno Veikko Vennamon syntymän 100-vuotiskansalaisjuhla. Hieno esitelmä (dos. Silvo Hietanen), mainiot puhujat Meri Vennamo, varapuhemies Anssi Joutsenlahti sekä kansanedustajat Osmo Kokko ja Juha Väätäinen. Jorma Koposen upea lauluesitys jne. Ja väkeä oli ja tunnelma katossa! Veikko Vennamo kuuluu itsenäisyytemme ajan suuriin merkkimiehiin. Sauna odottaa ja huomisesta alkava tiivis viikko!"

 

Vastasin Kimmon kirjoitukseen:

 

Sainhan olla siellä minäkin, todella hienot tilaisuudet säänkin suosiessa. Aluksi laskimme Meri Vennamon kanssa seppeleen Veikko Vennamon muistomerkille. Dosentti Silvo Hietasen juhlapuhe Veikko Vennamon suuresta elämäntyöstä oli uusia näköaloja ja ajattelemisen aihetta antava. Kimmon eduskunta-avustaja Markku Tomperi lausui jykevästi Risto Kormilaisen kirjoittaman runon Veikko Vennamon elämäntyöstä. Kaikelle antoi hienon lisävärinsä käynti Veikko Vennamon muistomerkin läheisyydessä olevassa Suomen Asutusmuseossa, joka on SMP:n luottamusmiehenä toimineen Yrjö Mureen ja hänen sisarensa Annin kotitila alkuperäisessä asussaan olevine rakennuksineen.

Ohjelmaan kuului myös Kuopion kansanedustajamme Kimmo Kivelän alkupuhe ja juonto sekä lopuksi myös kahvitarjoilu. Näimme myös kansanedustajamme Arja Juvosen Siilinjärvellä asuvat vanhemmat ja paljon muita tuttuja savolaisia aina suonenjokisesta entisestä SMP:n varapuheenjohtajasta Jouko Krögeristä lähtien.

Alkuosaa juhlapuheesta

Juhlan päätöspuheevuoroni alkusanoja Lapinlahdella sunnuntaina 9.6. kahta päivää ennen Veikko Vennamon 100-vuotissyntymäpäivää. Hänen kuolinpäivänsä oli seuraava eli 12.6. vuonna 1997 tasan kymmenen vuotta hänen eduskunnasta pois jättäytymisestään.

"Arvoisa Veikko Vennamon syntymän 100-vuotismuistojuhlan juhlavieraat, arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät VV:n omaiset, hyvät naiset ja Herrat

Minulla eduskunnan puhemiehistön edustajana on suuri ilo ja kunnia tuoda tähän arvokkaaseen juhlaamme maamme korkeimman päättävän elimen, eduskunnan korkeimman johdon mitä arvostavin tervehdys. Itse teen tämän mitä suurimmalla mielihyvällä, sainhan olla mukana Veikko Vennamon johtamassa eduskuntaryhmässä legendaaristen 7 veljeksen,  Veikko ja Pekka Vennamon, Eino Poutiaisen, Urpo Leppäsen, J.Juhani Kortesalmen ja Urho Pohdon kanssa vuodesta 1979. Olemme tästä ryhmästä elossa enää kolmestaan Pekka Vennamon ja J.Juhani Kortesalmen kanssa. Ja tällä ryhmällä olimme ahkeralla eduskuntatyöllämme valmistamassa puolueemme SMP:n toista nousua vuoden 1983 vaaleissa 17 edustajan ryhmäksi ja samalla ensimmäistä kertaa hallituspuolueeksi, kun Kekkoskauden harvainvalta oli päättynyt ja meidänkin tukemamme Mauno Koivisto käytti presidentin hallituksen nimeämisvaltaansa kansan vaaleissa osoittaman tahdon mukaisesti."

Jatkuu henkilökohtaisilla muisteloilla

Lasten ja lähetyksen asialla

Päivä alkaa olla pulkassa. Ensin aamulenkki Seurasaaren kiertäen, sitten satojen Jippii-leirillä olevien lasten viestin vastaanottaminen eduskunnan portailla. Päivä jatkui happigeneraattorimiesten ja Helsingin kaupungin edustajien neuvonpidon isäntänä, puhemiesneuvoston ja sen jälkeen täysistunnon johtamisen merkeissä. Iltapäivällä olin Suomen Lähetysseuran valtakunnallisilla lähetysjuhlilla messukeskuksessa. Huominen päivä jatkuu juhlilla, ohjelmassa on myös siioninvirsiseurat ja Herättäjä-Yhdistyksen järjestämä konsertti Paavalin kirkossa.

Seija Lähteenmäen pyynnöstä seuraavassa ensi kerran 1.1.1998 Itävallassa päivitetty Lasten viestin sisältö:

Olemme kuulleet jo lapsena, että Jeesus rakastaa meitä ja että Hän on kuollut ristillä syntiemme tähden. Tämän kuultuamme olemme tulleet uskoon.

Noin kolmasosa maapallon väestöstä on lapsia. Heistä 1,6 miljardia on sellaisia, joille ei ole koskaan kerrottu Jumalan rakkaudesta. Heilläkin on oikeus kuulla Jeesuksesta.

*  Lapset ovat kärsivin ihmisryhmä maailmassa.
* Tänä päivänä 300 miljoonaa lasta kärsii jatkuvasta nälästä. 
* 100 miljoonaa lasta elää kadulla.  
* Maailmassa on 158 miljoonaa lapsityöläistä    
* 1,8 miljoonaa lasta on seksiteollisuuden uhreina.   
* 300 000 lasta on lapsisotilaina.  
* Maailmasssa on 17 miljoonaa aids-orpoa.  
* Maailmassa on 9 miljoonaa lapsipakolaista.

Lapset eivät useinkaan kykene itse ajamaan omia oikeuksiaan. Se on aikuisten tehtävä. Älkää unohtako lapsia. Lapsissa on tulevaisuus.

Mieltäylentävää

Onpa ollut komea kolmen päivän putki: isänmaallisia tilaisuuksia - ei sen pahempaa - todella hienoja tilanteita.

Kesäkuun 4. päivä on Puolustusvoimien lippujuhla. Silloin sain eduskuntaistunnon lomassa piipahtaa Puolustusvoimien komentajan ja rouva Puheloisen vastaanotolle Pääesikuntaan. Kaiken varmuuden maksimoimiseksi oltiin juhlateltoissa Pääesikunnan pihamaalla, eihän niistä Luojan säistä voi koskaan olla etukäteen varmuutta.

Satakunnan Tykistöprikaatissa Niinisalon varuskunnassa juhliminen aloitettiin prikaatin vuosijuhlana jo edellispäivänä maanantaina, joten sinnekin pääsin mukaan maakuntapäivänä, eduskuntahan aloittaa viikkonsa tiistaisin. Hieno kesäinen hellesää suosi ulkoilmassa pidettyä vastaanottoa ja tykistölle hyvin sopivasti ukkonenkin jyrähteli kuin tykinammunta konsanaan, mutta sateet jäivät Hämeenkankaan toiselle puolelle.
 
Keskiviikkona pääsin istunnosta, Liikkuvan Poliisin lakkautuspäätöksen äänestyksen (94-75) jälkeen Turkuun Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen vaikuttavaan juhlaan ja veljesillalliseen. Juhlapuhujana oli puolustusministeri Carl Haglund, sotainvalidin pojanpoika, tuoden valtiovallan kunnioittavan tervehdyksen ja kiittäen niin sotainvalideja kuin muitakin sotiemme veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Hän mainitsi, että paras tapa kunnioittaa tätä arvokasta perintöä on pitää maamme puolustus kunnossa. Vaikka puolustusvoimia ollaan uudistamassa, niin edelleen pidetään kiinni kolmesta perusasiasta: 1. Yleinen asevelvollisuus, 2. Koko maan puolustaminen, 3. Sotilaallinen liittoutumattomuus.
Kaikkiin tilaisuuksiin antoivat oman merkittävän panoksensa sotilassoittokunnat, joista järjenvastaisesti nyt ollaan lopettamassa puolet. Jos mikä, niin juuri sotilassoittokunnat ovat omalla merkittävällä panoksellaan olleet nostattamassa maassamme yhä edelleen korkealla tasolla olevaa maanpuolustustahtoa. Ollaanko nyt soittokuntien lopettamisen myötä tätä kansan myönteistä asennoitumista maanpuolustuksen ylläpitämiseen murentamassa.

Soppa senkun kiehuu vaan

Tänään jatkuu vakuussopan keitto. Englannin Financial Times vakuuttaa hallituksemme pitämien vakuuksien olevan täysin hyödyttömiä. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) toteaa myös olevan mahdollista, ettei Suomi saa monimutkaisten velkajärjestelyiden mukaisia rahoja takaisin. Hän myös kehottaa ministeri Urpilaista myöntämään, ettei Kreikka ole antanut vakuuksia Suomelle.

Satakunnan Kansassa on pääkirjoitus otsikolla "Soini sohaisi arkaan kohtaan". Siinä todetaan Urpilaisella riittävän selittämistä niin Kreikka-sopimuksen salailupäätöksestä ja sen valmistelusta kuin myös vakuuksista, jotka ovatkin vain johdannaissopimuksia.

Molemmat iltapäivälehdetkin pistävät lusikkansa hyvin hämmennettyyn soppaan pilakuvillaan. Iltasanomissa Urpilainen sanoo Timolle: "Jos aiot pyrkiä EU:hun vastustamaan EU:ta, eikö olisi isänmaallisempaa tulla hallitukseen vastustamaan hallitusta." Timo seisoo korokkeella kädessään mielenosoitusblakaatti: Alas EU.

Iltalehden piirtäjä kuvaa Timoa kännykkä korvalla sanomassa: "Finnair? Voisiko siihen koneeseen maalata minut ja pari valittua sanaa? Maksoi mitä maksoi..." Kuvaan on piirretty myös ehdotuksilla varustettu Finnairin lentokone.

VM hiillostettavana

Timo Soini antoi ylimääräisessä ryhmäkokouksessa lisäselvitystä Helsingin Sanomissa sunnuntaina olleeseen koko etusivun ilmoituksestamme. Asian johdosta näyttää olevan hätä monella taholla, niin valtiovarainministeriössä kuin hallituksessakin.

Jatkuvasti väitetään 900 000 miljoonan vakuuksien olevan olemassa, mutta näin ei todellakaan ole. Kreikan valtion kanssa ei ole mitään vakuussopimusta, eivätkä Kreikan pankkien kanssa solmitut johdannaissopimukset ole vakuuksia, vaan tuottojenvaihtosopimuksia, jotka kaiken lisäksi ovat sulkutilillä, joita päsevät tarkistamaan vain hallitus ja Kreikan pankki. Me muut joudumme olemaan täysin tietämättömiä niistä, joten meille voidaan puhua mitä tahansa asiasta.

Esiintuloamme on väitetty galluptulosten laskun siivittämäksi. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen; koko kevään gallupit näyttivät perussuomalaisille nousua ja lehden ilmoitus oli jo jätetty samana päivänä kuin ensimmäisen kerran laskua näyttänyt gallup-tulos julkaistiin. Kun ilmoitus oli jätetty Hesariin torstaina, niin ihme ja kumma, perjantain lehdessä oli sivun juttu olemattomista vakuuksista.

Ilmoituksen hinta ei myöskään ole niin suuri kuin on arveltu, mutta hintakin on täytynyt ilmoittaa, kun ihmetellään, miten näin kallis ilmoitus on tehty. Hinta on 35 000 euroa, ei siis 50 000, koska mukana on mainostoimistoalennus ja yhteiskunnallisen ilmoituksen alennus, kun kyseessä ei ole vaali-ilmoitus, eikä ilmoituksessa ole ainoatakaan vaali-sanaa.

Salailupäätöksen purkaminen oli suuri voitto meille perussuomalaisille. Oikeuskansleri purki päätöksen Pirkko Ruohonen-Lernerin ja lakimiehemme Erkki Havansin kantelun johdosta. Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa epäilystä, että salailupäätöksen isänä olisi valtiovarainministeriön tilaaman ulkopuolisen lakiasiaintoimiston kädenjälki. Otsikkona on: "VM ulkoisti julkista valtaa."

Päivän Iltasanomat puolestaan kirjoittaa aukeaman artikkelissa Suomen jäävän ilman vakuusrahoja Espanjan lainoissa, koska sopimuksessa on miina, joka lauetessaan jättäisi Suomen ilman vakuuksia. Eilinen Iltalehti on koonnut viisi kappaletta vakuussopan keskeisiä kummallisuuksia.

Ja kaiken kaikkiaan on muistettava, että parhaassakin tapauksessa vakuudet ja vastaavat kattavat vain osan lainoista ja takuista, joiden määrääkään ei kukaan tiedä, on vain esitetty 50-70 miljardiin nousevia lukuja.

SMP:n ajasta löytyy kirjallisuutta

Veikko Vennamo ehti kirjoittaa kolme kirjaa jäätyään pois aktiivisesta politiikasta eli eduskunnasta vuonna 1987. Eduskunnassa hän olikin vuodesta 1945 alkaen yhtä kautta lukuunottamatta eli yhteensä 38 vuotta. Veikko kirjoitti kirjat "Kulissien takaa, elettyä Mannerheimin, Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston aikaa", "Kekkosdiktatuurin vankina" ja yhdessä P.O. Väisäsen kanssa "Jälleenrakennuksen ihme".

SMP:n 20-vuotishistoriikin 1959-1979 laati Suomen Uutisten päätoimittaja Reijo Enävaara. Vuoden 1970 voitollisten vaalien jälkeen, kun Veikko Vennamon yhden miehen eduskuntaryhmä kasvoi 18 kansanedustajan joukoksi, laadittiin kirja "Asialinjalla", jossa selvitettiin SMP:n poliittisia ohjelmia ja kantoja.Otava julkaisi samana vuonna kokoomateoksen "Unohdetun kansan siivellä". Seteliselkärankaisten perustettua oman joukkonsa laativat Enävaara ja Urpo Leppänen 34-sivuisen "Kansanvallan haudankaivajat" vuonna 1975.

Kaunokirjalliseen asuun vennamolaisuuden nousua  puki Eero Tuomaala Tammen kustantamassa kirjassa "Unohdettu kansa". Gummerukselta puolestaan ilmestyi  Ossi Maalammen pilkallisessa mielessä  kirjoittama "Kun alkoi asialinja". Eino Poutiaisesta kertova "Melkoisen kovaa leikkiä" näki päivänvalon vuonna 1972, jolloin Eino putosi Kekkosen hajoitusvaaleissa eduskunnasta. Vuonna 1979 Eino palasi eduskuntaan, mutta nukkui pois jo heti syksyllä. Reijo Urpilainen julkaisi" Einon elämää sanoin ja kuvin" samana syksynä.

Myöhemmin Urpo Leppäsen elämästä kertovan "Urpon urakat" kirjoittivat Matti Hyttinen ja Markku Leppänen. Pentti Skönin kynästä lähti "Vallan kahdet kasvot". Viimeksi on Meri Vennamo kirjoittanut isästään kirjan "Veikko Vennamo lähikuvassa". Timo Soini puolestaan kertoo itse elämästään "Maisterisjätkässä".

Paljon on siis kirjoittamatta, SMP:n loppuaika ja SMP:n raunioille syntyneen Perussuomalaisten koko historia pienestä alusta nykyiseksi suureksi puolueeksi. Tehtävät odottavat toteuttajaansa.

Suomen kansalle

Helsingin Sanomien etusivun 50.000 euron ilmoituksella tiedotimme Suomen kansalle totuuden Kreikan miljardilainojen paljon puhutuista, mutta lopulta olemattomista vakuuksista. Ne ovatkin vain tuottojen vaihtosopimuksia, jotka siinä tapauksessa, että kun Saksan vaalien jälkeen todennäköisesti annetaan Kreikan lainoja anteeksi, koska se ei niitä koskaan pysty maksamaan takaisin, niin myöskin nämä Suomen vähämerkitykselliset sopimukset raukeavat omaan mahdottomuuteensa. Eihän mikään muu maa edes ollut kiinnostunut mokomista keinotekoisista järjestelmistä.

Ja kaiken lisäksi nämä Kreikan valtion kanssa tehdyt sopimukset julistettiin alunperin salaisiksi, minkä Korkein hallinto-oikeus kumosi meidän tekemämme valituksen ansioista. Ei ole epäilystäkään, miksi ko. sopimukset yritettiin jättää kokonaan pimentoon. Eivätkö kansan silmät todellakin rupea aukeamaan!

Suomen pankin ex-johtaja, valtiotieteen tohtori Heikki Koskenkylä otti voimakkaasti kantaa myös illan MTV3:n uutisissa koko euroaluettakin vastaan. Samoin hän kirjoittaa vimeisessä Kanava-lehdessä otsikolla "Euroalueesta on tullut ukkotukki" ja hänen kantansa on, että eurosta on yhä edelleen erottava mahdollisimman nopeasti pelastaaksemme edes sen, mitä vielä on pelastettavissa.

Aiemmin talvella julkaisimme koko sivun ilmoituksen Maaseudun Tulevaisuudessa. Tämänkertainenkin ilmoituksemme noteerattiin myös monissa päivän TV-uutisissa. Hakaniemen torilla oli meppiehdokas Juha Väätäisen aloitteesta perussuomalaisten vaalikoju, jossa Timon ja Juhan lisäksi olivat mukana meppi Sampo Terho ja meppiehdokas Jussi Halla-aho komeassa helteisessä kesäsäässä.

EU-vaalikamppailumme on lähtenyt liikkeelle todella räväkästi. Koko Suomi on sen nähnyt ja jopa nelosen uutisissa Hesarin politiikantoimittaja puhui aivan vakavissana perussuomalaisten tavoitteen, 3-4 meppiä olevan aivan realistinen. Ken elää vielä vuoden, se näkee!

Dilemma

Soini kertoo Perussuomalainen-lehden nettisivustolla päättävänsä itse EU-vaaliehdokkuudestaan, mutta kuuntelevansa kyllä kenttän mielipiteitä. Se on aivan oikein. Seuraavan kommentin kirjoitin omista päättelyistäni:

Tullaksemme EU-vaaleissa suurimmaksi puolueeksi, olisi Timon välttämättä ryhdyttävä ehdokkaaksi. MUTTA... Eivätkö sittenkin eduskuntavaalit ole vielä tärkeämmät puolueemme kannalta, emmekä voita niitä vuonna 2015, ellei Timo ole ehdokkana. Ilman hänen ehdokkuuttaan on myös turha haikailla pääministerin paikasta, joka tulee suurimmalle puolueelle. Kääntyisin siis sille kannalle, että Timon olisi sittenkin viisainta olla ehdokkaana vasta eduskuntavaaleissa eikä EU-vaaleissa, joissa meillä kyllä riittää koko maassa tunnettua porukkaa vaikka kaksi listallista. Mutta Timo itse tietysti tekee ratkaisun, me muut tyydymme siihen.

Jo Hamlet sanoi ongelmatilanteessa: "Ollako vai eikö olla."

Timo itsekin sanoo selkeästi, ettei molempien vaalien ehdokkuutta voi edes harkita, sillä jos toisen kerran tulee valituksi EU:hun, siellä on sitten oltava viisi vuotta, koska edelliskerralla aika jäi alle kahteen vuoteen. Sieltä ei voi toista kertaa voi lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Ja tietysti EU:ssakin olisi tärkeää olla vaikuttamassa johtopaikoilla, varsinkin kun EU-kriittisten puolueiden meppimäärä tulee merkittävästi kasvamaan.