Säkylässä on Suomen ainoa sokeritehdas Salon tehtaan pakkolopettamisen jälkeen. Tanskalaisten 80-prosenttisesti omistama Sucros Oy omistaa tämän tehtaan pyrkien kaikin tavoin tehtaan alasajamiseen. EU:n tasapuolisutta jälleen kerran kuvaan Tanskan saamat sokerikiintiöt, jotka ylittävät moninkertaisesti maan tarpeen, Suomen kiintiöt on puserrettu alle oman kulutuksen ja niin alas, että oma tehtaamme käy vajaateholla ja taistelee siksi kannattavuutensa alarajoilla. Siksi sokeritehtaamme on jatkuvassa taistelutilanteessa.
Tämä kaikki kerrottiin selkein sanoin Satakunnan kansanedustajille Lännen Tehtaiden järjestämässä informaatiotilaisuudessa.
Kuitenkin omavaraisuuden kannalta ja merkittävänä työllistäjänä oma sokerintuotanto olisi välttämätöntä. Tuotannon jatkumisen epävarmuus luo luottamuspulaa myös viljelijöille, joilla ei ole rohkeutta uusien koneiden investointeihin eivätkä nuoret muutenkaan ole innokkaita ryhtymään sokerinjuurikkaan viljelijöiksi.
Suomen sokerituotanto ja sokeritehdas on maailman pohjoisin, siksi sato on pienempää kuin etelämpänä, siksi myös kansallinen tuki -nykyisin 350€/hehtaari - on välttämätöntä, mutta sitäkin uhkaa vähintään pienentäminen. Samoin kuljetustuki - nykyisin miljoona euroa - on vaakalaudalla. Kuljetusmatkat ovat osaksi pitkiä, koska viljelyä on entisten -parhaimmillaan viiden - tehtaiden läheisyydessä, suurin määrä tietenkin kyllä Säkylän ympäristössä, mutta osa Salon seudulla ja Turengin alueella.
Kaiken kaikkiaan sokeritehtaamme on mitä nykyaikaisin. Sokerituotanto on myös monelle muullekin teollisuuden alalle välttämätön kuten virvokejuomateollisuudelle ja makeistuotannolle. Suunniteltu sokeriverokin tuo oman lisäkustannuksensa.
Kaiken kaikkiaan pähkinäkuoressa: halutaanko maassamme jatkaa kotimaisen ruuan tuotantoa tälläkin sektorilla, se rippuu paljolti nyt uuden hallituksen päätöksistäkin. Meillä ei ole varaa lopettaa kotimaista sokerituotantoa!
tiistai 30. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Hatikva ja Maammelaulu
Kaksi pientä maata Israel ja Suomi ovat monessa mielessä hyvin samanlaisia, Lippujemme värit ovat sinivalkoiset, molemmat olemme historian saatossa kokeneet kovia sotia, mutta kansojen suuressa meressä olemme kuitenkin pieniä itsenäisiä demokraattisia maita. Mekin suomalaiset saamme nähdä maamme säilymisessä Kansojen Kaitsijan suurta varjelusta puhumattakaan nyt Israelista Jumalan valitusta kansasta.
Kolmipäiväinen Israel-konferenssi Joensuussa päättyi vaikuttavaan pääjuhlaan, jossa Suomen siniristilippu asetettiin Israelin sinivalkoisen lipun rinnalle ja tanssiryhmä esiintyi liehuttaen lopuksi sinistä ja valkoista lippua. Kaiken kruunasi yhdessä lauletut kansallislaulut Israelin Hatikva ja oma Maammelaulu.
Yli sata vuotta vanhan Israelin Ystävien uutena hallituksen jäsenenä sain tuoda pääjuhlaan maamme korkeimman päättävän elimen eduskunnan kunnioittavan ja mitä arvostavimman rauhan tervehdyksen: Shalom!
Jeesus on juutalainen ja sunnuntain aiheen Etsikonaikoja mukaisesti viittasin Jeesuksen kotikaupungin nasaretilaisten hänet torjuvaan suhtautumiseen sanomalla: Eikö hän ole Joosefin poika, ja liitin sitten tähän Jeesuksen kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Ja oikea vastauksemme kysymykseen on elämällemme ja kuolemallemme kaikkein tärkein niin kuin Pietarikin vastasi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Viittasin myös Israelin ensimmäisen presidentin Weizmannin lausumaan: Me israelilaiset olemme realisteja, sen tähden uskomme ihmeisiin. Tähän liittyy Jumalan antama lupaus Israelille: Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ja 63 vuotta juutalaiset ovat saaneet elää itsenäisessä Israelin valtiossaan lähes kahden vuosituhanne hajaannuksen jälkeen kaikkialta maailman eri kolkilta kokoontuneina. Tämä jos mikä on Jumalan ihme. Ja tästä myös Israel-konferenssissakin on kysymys.
Kolmipäiväinen Israel-konferenssi Joensuussa päättyi vaikuttavaan pääjuhlaan, jossa Suomen siniristilippu asetettiin Israelin sinivalkoisen lipun rinnalle ja tanssiryhmä esiintyi liehuttaen lopuksi sinistä ja valkoista lippua. Kaiken kruunasi yhdessä lauletut kansallislaulut Israelin Hatikva ja oma Maammelaulu.
Yli sata vuotta vanhan Israelin Ystävien uutena hallituksen jäsenenä sain tuoda pääjuhlaan maamme korkeimman päättävän elimen eduskunnan kunnioittavan ja mitä arvostavimman rauhan tervehdyksen: Shalom!
Jeesus on juutalainen ja sunnuntain aiheen Etsikonaikoja mukaisesti viittasin Jeesuksen kotikaupungin nasaretilaisten hänet torjuvaan suhtautumiseen sanomalla: Eikö hän ole Joosefin poika, ja liitin sitten tähän Jeesuksen kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Ja oikea vastauksemme kysymykseen on elämällemme ja kuolemallemme kaikkein tärkein niin kuin Pietarikin vastasi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Viittasin myös Israelin ensimmäisen presidentin Weizmannin lausumaan: Me israelilaiset olemme realisteja, sen tähden uskomme ihmeisiin. Tähän liittyy Jumalan antama lupaus Israelille: Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ja 63 vuotta juutalaiset ovat saaneet elää itsenäisessä Israelin valtiossaan lähes kahden vuosituhanne hajaannuksen jälkeen kaikkialta maailman eri kolkilta kokoontuneina. Tämä jos mikä on Jumalan ihme. Ja tästä myös Israel-konferenssissakin on kysymys.
lauantai 27. elokuuta 2011
Valtiomiehen viimeinen matka
Tasavallan Presidentti Tarja Halonen, presidentti Mauno Koivisto puolisoineen ja presidetti Martti Ahtisaari kunnioittivat läsnäolollaan ja suurilla kukkaseppeleillä tänään Helsingin tuomiokirkossa Harri Holkerin siunaustilaisuutta. Samoin teimme me eduskunnan puhemiehistö laskemalla seppeleen kolmeen mieheen ja valtioneuvosto, josta seppeleen laskivat Jyrki Katainen ja Juttu Urpilainen. Tietysti omaiset olivat ensi sijassa ja kirkon täytti myös laaja ystävien joukko.
Vaikuttavassa surujuhlassa siunauksen suoritti kurssitoverini emerituspiispa Eero Huovinen Harri Holkerin veljen Matin avustamana. Muistopuheen piti pääministeri Katainen. Jaakko Ryhänen ja Cantores Minores lauloivat, urkurina toimi Seppo Murto ja kanttorina Harri Viitanen, joka säesti myös muistotilaisuudessa Säätytalolla Jaakko Ryhästä ja sellisti Panu Luostoa. Muistopuheita pitivät Suvi Rihtniemi ja Martti Ahtisaari.
Suomen kirkon primus inter pares Eero Huovinen luonnehti valtioneuvos Harri Holkeria velvollisuudentuntoisena suomalaisena isänmaan miehenä, joka kantoi alttiisti uhrauksiin asti vastuuta niin oman maan kuin laajemmin koko maailmamme asioista. Kotikasvatuksesta ja lapsuuden partioliikkeestä alkunsa saaneista vaikutteista hän ammensi. Hän lähti perusarvoista, ja näin oma maa ja koko maailma yhtyivät kristillisessä elämänkäsityksessä: Sillä jos me elämme, me Herralle elämme ja jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden, jos me elämme tai kuolemme, niin me olemme Herran omat (Roomalaiskirje 14: 7-9).
Näin politiikassakin toimiminen edellyttää sen ymmärtämistä, ettemme elä itsellemme. Näin voimme elää yhteistä elämää. Itsellemme eläissämme joudumme eroon toivosta ja tulevaisuudesta eikä meistä ole yhteiskunnan rakentajiksi, jolllainen Harri Holkeri oli koko elämänsä ajan.
Vaikuttavassa surujuhlassa siunauksen suoritti kurssitoverini emerituspiispa Eero Huovinen Harri Holkerin veljen Matin avustamana. Muistopuheen piti pääministeri Katainen. Jaakko Ryhänen ja Cantores Minores lauloivat, urkurina toimi Seppo Murto ja kanttorina Harri Viitanen, joka säesti myös muistotilaisuudessa Säätytalolla Jaakko Ryhästä ja sellisti Panu Luostoa. Muistopuheita pitivät Suvi Rihtniemi ja Martti Ahtisaari.
Suomen kirkon primus inter pares Eero Huovinen luonnehti valtioneuvos Harri Holkeria velvollisuudentuntoisena suomalaisena isänmaan miehenä, joka kantoi alttiisti uhrauksiin asti vastuuta niin oman maan kuin laajemmin koko maailmamme asioista. Kotikasvatuksesta ja lapsuuden partioliikkeestä alkunsa saaneista vaikutteista hän ammensi. Hän lähti perusarvoista, ja näin oma maa ja koko maailma yhtyivät kristillisessä elämänkäsityksessä: Sillä jos me elämme, me Herralle elämme ja jos me kuolemme, niin me Herralle kuolemme. Sentähden, jos me elämme tai kuolemme, niin me olemme Herran omat (Roomalaiskirje 14: 7-9).
Näin politiikassakin toimiminen edellyttää sen ymmärtämistä, ettemme elä itsellemme. Näin voimme elää yhteistä elämää. Itsellemme eläissämme joudumme eroon toivosta ja tulevaisuudesta eikä meistä ole yhteiskunnan rakentajiksi, jolllainen Harri Holkeri oli koko elämänsä ajan.
maanantai 22. elokuuta 2011
Suurlähettiläät eduskunnassa
Kaikki Suomen lähettiläät eri puolilta maailmaa kokoontuvat näin syyskesällä yhteiseen palaveriin ja ovat myös eduskunnan vieraana kuten tänäkin iltana.
Heille oli päivän mittaan puhuneet ministerit Katainen, Urpilainen, Tuomioja ja Stubb lehdistön ollessa paikalla. Tässä eduskunnan kokoontumisessa oltiin ilman mediaa ja näin keskustelu voi olla vapaampaa. Eduskunnan puolesta puhui puhemies Eero Heiniluoma ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini.
Suurlähettiläät olivat perin kiinnostuneita PerusSuomalaisten jytkystä ja puolueen kannanotoista kysellen Timolta monenlaista. Olihan juuri edellispäivänä puolueen uudeksi englanninkieliseksi nimeksi otettu The Finns True Finnsin tilalle, koska tämä entinen nimi mielletään ulkomaisten äärioikeistolaispuolueiden vastineeksi, vaikka puolueemme on täysin päinvastaisella linjalla ajaen suomalaisten ja suomalaisuuden asiaa. Tästä lähettiläätkin olivat kiinnostuneita. Näin Suomi-kuvaa kirkastetaan tälläkin suunnalla, meillä ei ääripuolueita ole.
Tietysti puhuttiin myös pakolaiskysymyksestä ja viimeaikaoina paljon esillä olleista vihapuheista, joihin saatiin Timolta selkeät vastaukset, ettei tällaisia tule hyväksyä. Myöskään kriittinen suhtautuminen pakolaispolitiikkaamme ei suinkaan ole tähdätty mitään kansanryhmää vastaan, vaan pyrkii vain suitsimaan liian suuret etuisuudet, jottei maastamme tule liian houkuttelevaa maahanmuuttajille. Kehitysyhteisvaroissakin arvostelumme suuntautuu nimenomaan siihen, että niitä tulisi valvoa tarkemmin, jotta ne menisivät nimenomaan kaikkein köyhimmille tarvitseville eivätkä ohjautuisi korruptoituneille hallitsijoille.
Myös keskusteltiin Timon esittämistä EU-näkemyksistä, kannatamme Eurooppaa ja yhteistyötä, mutta alunalkaenkin EU-tukipolitiikan vastustustus on lähtenyt liikkeelle siitä, että se on vastoin EU:n säädöksiä eikä se ole oikeaa politiikkaa. Kysyä vain sopii, kenen syy on ollut, että esim. Kreikka ja muutkin Etelä-Euroopan maat on yleensä otettu EU:n jäsenmaiksi, vaikka ne eivät vaadittuja kriteerejä olekaan täyttäneet. Näin EU-näkemyksemmekin ovat kestävällä pohjalla.
Näytti lähettiläidenkin keskuudessa olevan Timolla paljon ystäviä ja kannatusta, näin hän on oikea mies ulkoasiainvaliokunnan johdossa, johon hän nimenomaan on halunnut ja sanoikin, että joskus saa, mitä haluaa. Hän myös lupasi valiokunnan kanssa vierailla ensi tilassa niin Venäjällä kuin USA:ssakin. Kunhan nyt kotimaankin politiikalle jää riittävästi aikaa.
Heille oli päivän mittaan puhuneet ministerit Katainen, Urpilainen, Tuomioja ja Stubb lehdistön ollessa paikalla. Tässä eduskunnan kokoontumisessa oltiin ilman mediaa ja näin keskustelu voi olla vapaampaa. Eduskunnan puolesta puhui puhemies Eero Heiniluoma ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini.
Suurlähettiläät olivat perin kiinnostuneita PerusSuomalaisten jytkystä ja puolueen kannanotoista kysellen Timolta monenlaista. Olihan juuri edellispäivänä puolueen uudeksi englanninkieliseksi nimeksi otettu The Finns True Finnsin tilalle, koska tämä entinen nimi mielletään ulkomaisten äärioikeistolaispuolueiden vastineeksi, vaikka puolueemme on täysin päinvastaisella linjalla ajaen suomalaisten ja suomalaisuuden asiaa. Tästä lähettiläätkin olivat kiinnostuneita. Näin Suomi-kuvaa kirkastetaan tälläkin suunnalla, meillä ei ääripuolueita ole.
Tietysti puhuttiin myös pakolaiskysymyksestä ja viimeaikaoina paljon esillä olleista vihapuheista, joihin saatiin Timolta selkeät vastaukset, ettei tällaisia tule hyväksyä. Myöskään kriittinen suhtautuminen pakolaispolitiikkaamme ei suinkaan ole tähdätty mitään kansanryhmää vastaan, vaan pyrkii vain suitsimaan liian suuret etuisuudet, jottei maastamme tule liian houkuttelevaa maahanmuuttajille. Kehitysyhteisvaroissakin arvostelumme suuntautuu nimenomaan siihen, että niitä tulisi valvoa tarkemmin, jotta ne menisivät nimenomaan kaikkein köyhimmille tarvitseville eivätkä ohjautuisi korruptoituneille hallitsijoille.
Myös keskusteltiin Timon esittämistä EU-näkemyksistä, kannatamme Eurooppaa ja yhteistyötä, mutta alunalkaenkin EU-tukipolitiikan vastustustus on lähtenyt liikkeelle siitä, että se on vastoin EU:n säädöksiä eikä se ole oikeaa politiikkaa. Kysyä vain sopii, kenen syy on ollut, että esim. Kreikka ja muutkin Etelä-Euroopan maat on yleensä otettu EU:n jäsenmaiksi, vaikka ne eivät vaadittuja kriteerejä olekaan täyttäneet. Näin EU-näkemyksemmekin ovat kestävällä pohjalla.
Näytti lähettiläidenkin keskuudessa olevan Timolla paljon ystäviä ja kannatusta, näin hän on oikea mies ulkoasiainvaliokunnan johdossa, johon hän nimenomaan on halunnut ja sanoikin, että joskus saa, mitä haluaa. Hän myös lupasi valiokunnan kanssa vierailla ensi tilassa niin Venäjällä kuin USA:ssakin. Kunhan nyt kotimaankin politiikalle jää riittävästi aikaa.
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Tuskien taival
Pääasia, että Helsingin City-Marathonin katkeamaton ketju säilyi järjestyksessään 31. HCM-maratonissa. Meitä oli 30. juhlamaratonin jälkeen täysi kaksi tusinaa eli 24 joka kerran mukana ollutta eikä sillä kerralla kukaan jäänyt edelliskerran jälkeen pois, nyt laskujeni mukaan odotetusti poisjääneitä on, kun 30 maratonin tavoite oli täyttynyt. Satakunnan kolmesta mukanaolleesta tiedän nyt jääneen pois vaivojensa vuoksi Pertti Gustafssonin ja laskujeni mukaan nyt meidän jokakerran mukana olleiden luku laskee alle 20.
Tavoitteenani oli siis päästä tällä kerrallakin läpi, aikatavoite oli näin ollen suorittaa reitti sallitun 6 tunnin ajassa. Aikaa jäin vielä reilusti, kun loppuajaksi merkittiin 4.32.03 ja 65-vuotiaiden sarjassa sijoitus oli 31 eli aivan sama kuin edellisvuonnakin ajan oltua silloin 4.30.44.
Odotukseni eivät siis olleet järin korkealla tuntien harjoittelun vajavuuden, johon sisältyi lähes pelkästään 10 km lenkkejä, maratonia varten täytyisi saada edes joitain pitempiäkin harjoituksia. Eipä silti, sama puute on vaivannut jo useampanakin vuotena, aina lähtöviivalla tämä heikko harjoittelu aivan erityisesti tuntuu ja se näkyy sitten matkan varrella.
Niin tänäänkin heti alusta alkaen matkanteko oli kovin vaikeaa, vaikka kympin aika oli vielä mukiinmenevä 55.46. Siitä sitten vauhti alkoi hiipua. 30 km sinnittelin koko ajan juosten, mutta sitten ilmeisesti ihan ensi kertoja koko 81 juoksemani maratonin aikana täytyi pistää kävelyksi.
Kävelypätkiä tuli sitten useampia, viimeinen Tilkan mäen pituudelta, kun noustiin Mannerheimintielle. Melkoinen sisuttomuuden näytös, mutta samalla myös sisun näytös, kun kuitenkin kävelyosuudet jäivät lyhyehköiksi. Koko matka oli lyhyesti sanottuna tuskien taivalta ja monesti mielessä kävi, miten pääsen perille ja vielä määräajassa. Kun kuitenkin 30 km aika oli 3.03.42, oli selvää, että aikaa kaikissa tapauksissa on riittävästi ja siksi ei tarvinnut väkisen yrittää ottaa juoksuaskeleita, vaan suosista sai aina välistä pistin kävelyksi. Siitä se sitten kuitenkin aina taas muuttui juoksuksi, joka aina on hitaanakin kävelyä nopeampaa.
Tällaista aivotyöskentelyä ja melkoisen hullua hommaa se on juosta maratonia 42 km 195 metriä keskenkuntoisena. Paljon helpompaa matkan teko olisi hyvässä kunnossa, jota ei saa millään muulla tavalla kuin kunnon harjoittelulla. Näin siis huono treenaus maratonilla kostautuu tehden sen tuskien taipaleeksi. Mutta maalissa kuitenkin aina helpottaa ja voi tuntea: tulipa se taas tehtyä. Eikä se muutenkaan maaliin päästyä ole hullumpi mieliala, vaikka jalat on kankeat ja koko mies kuin selkäänsä saanut. Voisi jopa monelle maratonin juoksemattomalle sanoa: tehkää perässä kuten Jussi Halla-aho tokaisi nimeltä mainitulle arvostelijalleen tehtyään Benji-hypyn 150 metrin korkeudesta.
Tavoitteenani oli siis päästä tällä kerrallakin läpi, aikatavoite oli näin ollen suorittaa reitti sallitun 6 tunnin ajassa. Aikaa jäin vielä reilusti, kun loppuajaksi merkittiin 4.32.03 ja 65-vuotiaiden sarjassa sijoitus oli 31 eli aivan sama kuin edellisvuonnakin ajan oltua silloin 4.30.44.
Odotukseni eivät siis olleet järin korkealla tuntien harjoittelun vajavuuden, johon sisältyi lähes pelkästään 10 km lenkkejä, maratonia varten täytyisi saada edes joitain pitempiäkin harjoituksia. Eipä silti, sama puute on vaivannut jo useampanakin vuotena, aina lähtöviivalla tämä heikko harjoittelu aivan erityisesti tuntuu ja se näkyy sitten matkan varrella.
Niin tänäänkin heti alusta alkaen matkanteko oli kovin vaikeaa, vaikka kympin aika oli vielä mukiinmenevä 55.46. Siitä sitten vauhti alkoi hiipua. 30 km sinnittelin koko ajan juosten, mutta sitten ilmeisesti ihan ensi kertoja koko 81 juoksemani maratonin aikana täytyi pistää kävelyksi.
Kävelypätkiä tuli sitten useampia, viimeinen Tilkan mäen pituudelta, kun noustiin Mannerheimintielle. Melkoinen sisuttomuuden näytös, mutta samalla myös sisun näytös, kun kuitenkin kävelyosuudet jäivät lyhyehköiksi. Koko matka oli lyhyesti sanottuna tuskien taivalta ja monesti mielessä kävi, miten pääsen perille ja vielä määräajassa. Kun kuitenkin 30 km aika oli 3.03.42, oli selvää, että aikaa kaikissa tapauksissa on riittävästi ja siksi ei tarvinnut väkisen yrittää ottaa juoksuaskeleita, vaan suosista sai aina välistä pistin kävelyksi. Siitä se sitten kuitenkin aina taas muuttui juoksuksi, joka aina on hitaanakin kävelyä nopeampaa.
Tällaista aivotyöskentelyä ja melkoisen hullua hommaa se on juosta maratonia 42 km 195 metriä keskenkuntoisena. Paljon helpompaa matkan teko olisi hyvässä kunnossa, jota ei saa millään muulla tavalla kuin kunnon harjoittelulla. Näin siis huono treenaus maratonilla kostautuu tehden sen tuskien taipaleeksi. Mutta maalissa kuitenkin aina helpottaa ja voi tuntea: tulipa se taas tehtyä. Eikä se muutenkaan maaliin päästyä ole hullumpi mieliala, vaikka jalat on kankeat ja koko mies kuin selkäänsä saanut. Voisi jopa monelle maratonin juoksemattomalle sanoa: tehkää perässä kuten Jussi Halla-aho tokaisi nimeltä mainitulle arvostelijalleen tehtyään Benji-hypyn 150 metrin korkeudesta.
perjantai 19. elokuuta 2011
Sekavaa on
Ensi vuoden valtion talousarvion valmistelu on aivan uudella pohjalla talouden epävarmuuden vuoksi. Leikkaukset tulevat etupainotteisina, tulopohja on epävarmaa.
Koko Euroopan taloustilanne horjuu pelkästään jopa Suomen Kreikan takuiden takia, jotka Itävallan valtioministerin tiedon mukaan ovat vain 20% maamme uudesta lainavaltuudesta.
Työmarkkinoiden kolmikantaan haluttaisiin takaisin Kataisen johdolla. Työnanatajat pyristelevät edelleen vastaan.
Miten käy kuntien, niiltä arvioidaan otettavan valtion osuuksia neljän vuoden aikanna 2,6 miljardia. Kyllä kuntaliitoksia tarvitaan.
Börssit ovat romahtamassa, etunenässä Amerikassa ja perässä täällä Euroopassa.
Kaikki valtiot elävät valtavan velan kourissa, mikä oikein on edessä?
"Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni," Psalmi 55:5.
Näin rukoili Vanhan Testamentin hurskas, mikä meidät pelastaa kuntalaisina, valtiovaltana, EU:na?
Koko Euroopan taloustilanne horjuu pelkästään jopa Suomen Kreikan takuiden takia, jotka Itävallan valtioministerin tiedon mukaan ovat vain 20% maamme uudesta lainavaltuudesta.
Työmarkkinoiden kolmikantaan haluttaisiin takaisin Kataisen johdolla. Työnanatajat pyristelevät edelleen vastaan.
Miten käy kuntien, niiltä arvioidaan otettavan valtion osuuksia neljän vuoden aikanna 2,6 miljardia. Kyllä kuntaliitoksia tarvitaan.
Börssit ovat romahtamassa, etunenässä Amerikassa ja perässä täällä Euroopassa.
Kaikki valtiot elävät valtavan velan kourissa, mikä oikein on edessä?
"Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni," Psalmi 55:5.
Näin rukoili Vanhan Testamentin hurskas, mikä meidät pelastaa kuntalaisina, valtiovaltana, EU:na?
torstai 18. elokuuta 2011
Voita leivän päälle
Oli tuntu kuin entisellä isännällä, joka ihmetteli, kun rengin voileipä putosi lattialle aina voipuoli ylöspäin. Renki lupasi kertoa salaisuuden, kun lähtee pois talosta. Sitten aikanaan rengin jo pistellessä maantiellä juoksi isäntä perään ja kysyi vastausta. Laitan aina voita molemmin puolin vastasi renki.
Näin meitäkin oikein lellittiin, kun me koulukeskuksen auditorion täyttänyt väki saimme kuunnelle sekä Satakunnan että Pirkanmaan sairaanhoitopiirien kertomuksia seutukunnalle saatavista palveluista mahdollisen uuden kunnan syntymisenkin jälkeen. Toinen piiri on toistaan parempi melkein missä vain, huonoa palvelua ei olekaan. Eikä sekään ratkaise, jos vaikka uudessa kunnassa siirryttäisiin Satakunnan sairaanhoitopiiristä Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin, palvelut pelaavat ja kustannuksetkin jaetaan yhden sairaanhoitopiirin kautta kuten nytkin. Jo lakikin sitä edellyttää. Eikä Satakunnassakaan ruvettaisi vihottelemaan, vaan homma pelaisi edelleen niin kuin tähänkin asti.
Satakunnan sairaanhoitopiiristä kehuttiin miten hyviä palveluita sieltä on tarjottu tähänkin asti ja palvelua senkus vain kehitetään edelleen. Myös siellä keskussairaalatasolla väitettiin hoidon tulevan halvemmaksi kuin yliopistollisessa keskussairaalassa, jollainen on Tampereella. Sieltä kuitenkin vakuutettiin saatavilla olevan kuhunkin sairauteen juuri oikean tasoista hoitoa ja siis myös monen hintaluokan palvelua. Sieltä tosin on saatavissa eri alojen erikoishoitoa vuorokauden ympäriinsä eikä sieltä muutenkaan puutu juuri mitään erikoissairaanhoitoa.
Hyvää on siis tiedossa vaikka millä mitalla, päädytään sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa, tulee uusi kunta tai ei. Pelottelu hoidon heikkenemisellä ja siirtymisessä etäämmälle ei siis ole aiheellista eikä pidä paikkaansa. M.o.t.
Näin meitäkin oikein lellittiin, kun me koulukeskuksen auditorion täyttänyt väki saimme kuunnelle sekä Satakunnan että Pirkanmaan sairaanhoitopiirien kertomuksia seutukunnalle saatavista palveluista mahdollisen uuden kunnan syntymisenkin jälkeen. Toinen piiri on toistaan parempi melkein missä vain, huonoa palvelua ei olekaan. Eikä sekään ratkaise, jos vaikka uudessa kunnassa siirryttäisiin Satakunnan sairaanhoitopiiristä Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin, palvelut pelaavat ja kustannuksetkin jaetaan yhden sairaanhoitopiirin kautta kuten nytkin. Jo lakikin sitä edellyttää. Eikä Satakunnassakaan ruvettaisi vihottelemaan, vaan homma pelaisi edelleen niin kuin tähänkin asti.
Satakunnan sairaanhoitopiiristä kehuttiin miten hyviä palveluita sieltä on tarjottu tähänkin asti ja palvelua senkus vain kehitetään edelleen. Myös siellä keskussairaalatasolla väitettiin hoidon tulevan halvemmaksi kuin yliopistollisessa keskussairaalassa, jollainen on Tampereella. Sieltä kuitenkin vakuutettiin saatavilla olevan kuhunkin sairauteen juuri oikean tasoista hoitoa ja siis myös monen hintaluokan palvelua. Sieltä tosin on saatavissa eri alojen erikoishoitoa vuorokauden ympäriinsä eikä sieltä muutenkaan puutu juuri mitään erikoissairaanhoitoa.
Hyvää on siis tiedossa vaikka millä mitalla, päädytään sitten kumpaan vaihtoehtoon tahansa, tulee uusi kunta tai ei. Pelottelu hoidon heikkenemisellä ja siirtymisessä etäämmälle ei siis ole aiheellista eikä pidä paikkaansa. M.o.t.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kansanäänestyksestä
Maassamme ja myös kunnissamme käytetään aivan liian vähän lain suomaa mahdollisuutta neuvoa antavien kansanäänestysten järjestämiseksi. Siksi Kauko Juhantalon esiin nostama ajatus kansanäänestyksestä Kankaanpään, Parkanon ja Jämijärven suunnitteilla olevasta ja jo pitkälle neuvotellusta kuntien yhteenliitymisesta on aivan asiallinen. Tällainen äänestys onkin järjestettävä, jos lain edellyttämä 5% eli noin 500 äänestäjää niin haluaa. Onhan tämä asia sen väärtti, todella isoimpia asioita, mitä kuntatasolla yleensäkin voidaan päättää.
PerusSuomalaisten puolueohjelmassakin nimenomaan mainitaan, että kuntaliitoksia suunniteltaessa on asiasta aina järjestettävä paikallinen kansanäänestys. Näin Kaken pyydettyä nimeäni tähän kuntaliitosta koskevaan neuvoa antavaan kansanäänestysvetoomukseen olin tietysti asialle myötämielinen.
Aivan eri asia on sitten, millaisia erilaisia mahdollisuuksia meillä on kuntien yhtymiseen. Tosiasiallinen tilannehen tällä hetkellä on, että Jämijärven tekemään aloitteeseen kaikille alueemme kunnille kuntien yhtymisestä saatiin vain meidän kolmen kunnan Kankaanpään, Parkanon ja Jämijärven myönteiset vastaukset. Näin tällä hetkellä on edettävä tältä pohjalta.
Mukaan tietysti haluamme myös Honkajoen, Karvian, Siikaisen, Lavian, Kihniön ja Ikaalisen, joille kaikille alkuperäinen kutsu lähetettiin, mutta niiden vuoro tulee myöhemmin, kunhan nyt saadaan tienpää auki ja päästään liikkeelle. Turha meidän on nyt saatua hyvää alkua ruveta purkamaan. Tällä hetkellä näillä muilla kunnilla ei vain ole valmiuksia yhteenliittymiseen, niin kuin maanantain Kankaanpään Seudustakin näemme.
Joka kotiin jaetussa kyselyssä olevat eri vaihtoehdoiksi esitetyt kaksi kuntayhtymämallia eivät ole toisiaan pois sulkevia ja liikkeelle on lähdettävä siitä, mihin nyt löytyy yhteisymmärrys.Turhaan Parkanoa pidetään kummajaisena, meillä on paljon yhteistä ja yhdessä Jämijärven kanssa muodostamalle hyvän kokonaisuuden, jonka ympärille voimme sitten rakentaa uusia yhteistyökumppaneita.
Sairaanhoitopalveluiden saatavuudesta tullaan kaikin tavoin jatkossa huolehtimaan nykyisten palveluiden Posan ja Satakunnan sairaanhoitopiirin ja myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin avulla. Sairaanhoitopiirien yhteinen tiedotustilaisuushan on tänään torstaina klo 17.
PerusSuomalaisten puolueohjelmassakin nimenomaan mainitaan, että kuntaliitoksia suunniteltaessa on asiasta aina järjestettävä paikallinen kansanäänestys. Näin Kaken pyydettyä nimeäni tähän kuntaliitosta koskevaan neuvoa antavaan kansanäänestysvetoomukseen olin tietysti asialle myötämielinen.
Aivan eri asia on sitten, millaisia erilaisia mahdollisuuksia meillä on kuntien yhtymiseen. Tosiasiallinen tilannehen tällä hetkellä on, että Jämijärven tekemään aloitteeseen kaikille alueemme kunnille kuntien yhtymisestä saatiin vain meidän kolmen kunnan Kankaanpään, Parkanon ja Jämijärven myönteiset vastaukset. Näin tällä hetkellä on edettävä tältä pohjalta.
Mukaan tietysti haluamme myös Honkajoen, Karvian, Siikaisen, Lavian, Kihniön ja Ikaalisen, joille kaikille alkuperäinen kutsu lähetettiin, mutta niiden vuoro tulee myöhemmin, kunhan nyt saadaan tienpää auki ja päästään liikkeelle. Turha meidän on nyt saatua hyvää alkua ruveta purkamaan. Tällä hetkellä näillä muilla kunnilla ei vain ole valmiuksia yhteenliittymiseen, niin kuin maanantain Kankaanpään Seudustakin näemme.
Joka kotiin jaetussa kyselyssä olevat eri vaihtoehdoiksi esitetyt kaksi kuntayhtymämallia eivät ole toisiaan pois sulkevia ja liikkeelle on lähdettävä siitä, mihin nyt löytyy yhteisymmärrys.Turhaan Parkanoa pidetään kummajaisena, meillä on paljon yhteistä ja yhdessä Jämijärven kanssa muodostamalle hyvän kokonaisuuden, jonka ympärille voimme sitten rakentaa uusia yhteistyökumppaneita.
Sairaanhoitopalveluiden saatavuudesta tullaan kaikin tavoin jatkossa huolehtimaan nykyisten palveluiden Posan ja Satakunnan sairaanhoitopiirin ja myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin avulla. Sairaanhoitopiirien yhteinen tiedotustilaisuushan on tänään torstaina klo 17.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Sailaskin kritisoi hallitusohjelmaa
Valtion taloudenpidon ykkösnyrkki valtiosihteeri Raimo Sailaskaan ei monen muun tavoin ole tyytyväinen uuden hallituksen ohjelmaan. Hän sanoo ohjelman uuskielestä, että sitä taitaisi Orwellkin kadehtia.
Myös Sailas on huomannut hallitusohjelmaan sisätyvän ristiriidan, miten hienot tavoitteet ja kehityssuunnitelmat lyövät korvalle taloutta koskevien yleistavoitteiden kanssa. Tämä johtuu siitä, että eri sektorit laativat ohjelmia omilla tahoillaan ja niitä ei sopeutettu mitenkään talousmahdollisuuksiin.
Sailas onkin laskenut, että ohjelmapaperissa on 12 sivua yleisiä tavoitteita, 62 sivua sektoriohjelmia ja sen jälkeen 7 sivua edellä olevia korvalle lyöviä veronkorotuksia, menojen uudelleenkohdennuksia ja menoleikkauksia. Sarkastisesti Sailas toteaakin ettei 3 sivun menosäästölistalla juurikaan ole yhteyksiä sektorikohtaisiin teksteihin, vaan se on kirjoitettu ikään kuin kolttosta anteeksi pyydellen.
Kannattaa lukea koko Sailaksen valaiseva kirjoitus viiimeisestä Kanava-lehdestä, kun kirjoituksessa puututaan lisäksi myös euroalueen kriisin hoitamiseen ja todetaan, että jo ennen musteen kuivumista ohjelmasta hallitus joutui hyväksymään askeleita euroalueen yhteisvastuun suuntaan, jota linjausta hallitusohjelma ei kuitenkaan Sailasta lainaten "lievästi sanoen tue".
Myös Sailas on huomannut hallitusohjelmaan sisätyvän ristiriidan, miten hienot tavoitteet ja kehityssuunnitelmat lyövät korvalle taloutta koskevien yleistavoitteiden kanssa. Tämä johtuu siitä, että eri sektorit laativat ohjelmia omilla tahoillaan ja niitä ei sopeutettu mitenkään talousmahdollisuuksiin.
Sailas onkin laskenut, että ohjelmapaperissa on 12 sivua yleisiä tavoitteita, 62 sivua sektoriohjelmia ja sen jälkeen 7 sivua edellä olevia korvalle lyöviä veronkorotuksia, menojen uudelleenkohdennuksia ja menoleikkauksia. Sarkastisesti Sailas toteaakin ettei 3 sivun menosäästölistalla juurikaan ole yhteyksiä sektorikohtaisiin teksteihin, vaan se on kirjoitettu ikään kuin kolttosta anteeksi pyydellen.
Kannattaa lukea koko Sailaksen valaiseva kirjoitus viiimeisestä Kanava-lehdestä, kun kirjoituksessa puututaan lisäksi myös euroalueen kriisin hoitamiseen ja todetaan, että jo ennen musteen kuivumista ohjelmasta hallitus joutui hyväksymään askeleita euroalueen yhteisvastuun suuntaan, jota linjausta hallitusohjelma ei kuitenkaan Sailasta lainaten "lievästi sanoen tue".
lauantai 13. elokuuta 2011
Monenlaista tapahtuu
Tänään lauantaina on taas ollut monenmoista. Jussi täytti 50 vuotta, Jussi Halla-aho uskaltautui benji-hyppääjäksi. Meillä laitettiin autotallin ja kadun väliin kivetys.
Jussi on kaikkien kankaanpääläisten rakastama, joka valoisalla olemuksellaan kuuluu kaupungin katukuvaan. Hänellä on säännöllinen viikkorytmi, johon kuuluu neljänä päivä työkeskuksessa työskentely ja muillekin päiville on oma ohjelmansa. Meitä Jussin sukulaisia ja ystäviä oli kerääntynyt juhlimaan päivänsankaria suuri joukko. Jussi itse oli suunnitellut ruokalistan ja lauloimme hänen suosikkilaulujaan kuten Saku Sammakko ja Lapin kesä. Lahjaksi lähes frakkiin hienosti pukeutunut sankari oli toivonut punaisia ruusuja, ruusun kultakin ja kukkameri olikin komea, kun lopuksi kukkakaupan Pekka toi peräti 50 ruusua sisältävän korinkin. Aivan niin kuin laulussa sanotaan, siellä kaikilla oli niin mukavaa, mutta kaikkein tyytyväisin oli Jussi itse.
Jussi Halla-aho ilmeisesti oli vaalitohinassa luvannut hypätä benji-hypyn. PerusSuomalaiseen tapaan myös hän täytti lupauksensa kuten minäkin omasta puolestani palkaamalla ne kaksi hoitotyöntekijää Tainan ja Sirpan. Facebookissa on nähtävissä tämä 150 metristä tehty hyppy.
Kaamean näköistä eikä taitaisi ainakaan oma uskallukseni moiseen riittää, mutta Jussi näyttää olevan melkoinen kylmäpää. Hyvin selvisi seikkailustaan ja lopuksi kehoitti Jungneria tekemään saman, jos hänessä on miestä.
sanotaan että harvoin kaksi kolmannetta ja kyllä kolmaskin JUSSI Niinistö on ollut esillä kritisoimalla puolustusvoimille osoitettuja säästöjä torjuen puolustusvaliokunnan puheenjohtajana asepalveluksen lyhentämisen neljään kuukauteen. Hän on myös kritisoinut puolustustarkoituksiin käytettyjen jalkaväkimiinojen poistamista.
Autotallin edesssä on ollut kahdeksisen metriä pelkää hiekkaa, vaikka ohi menevä katukin Kankaanpään keskustassa on hiekalla. Lauanataina saatiin oman pihan osuus kivettyä komeaksi, toivottavasti sadevesikin siitä pääsee virtailemaan, se nähdään sitten sateilla. Enää ei toivottavasti itse autotalliin keräänny niin paljoa hiekkaa auton pyörien mukana, sitä varten kiveys on paikallaan.
Jussi on kaikkien kankaanpääläisten rakastama, joka valoisalla olemuksellaan kuuluu kaupungin katukuvaan. Hänellä on säännöllinen viikkorytmi, johon kuuluu neljänä päivä työkeskuksessa työskentely ja muillekin päiville on oma ohjelmansa. Meitä Jussin sukulaisia ja ystäviä oli kerääntynyt juhlimaan päivänsankaria suuri joukko. Jussi itse oli suunnitellut ruokalistan ja lauloimme hänen suosikkilaulujaan kuten Saku Sammakko ja Lapin kesä. Lahjaksi lähes frakkiin hienosti pukeutunut sankari oli toivonut punaisia ruusuja, ruusun kultakin ja kukkameri olikin komea, kun lopuksi kukkakaupan Pekka toi peräti 50 ruusua sisältävän korinkin. Aivan niin kuin laulussa sanotaan, siellä kaikilla oli niin mukavaa, mutta kaikkein tyytyväisin oli Jussi itse.
Jussi Halla-aho ilmeisesti oli vaalitohinassa luvannut hypätä benji-hypyn. PerusSuomalaiseen tapaan myös hän täytti lupauksensa kuten minäkin omasta puolestani palkaamalla ne kaksi hoitotyöntekijää Tainan ja Sirpan. Facebookissa on nähtävissä tämä 150 metristä tehty hyppy.
Kaamean näköistä eikä taitaisi ainakaan oma uskallukseni moiseen riittää, mutta Jussi näyttää olevan melkoinen kylmäpää. Hyvin selvisi seikkailustaan ja lopuksi kehoitti Jungneria tekemään saman, jos hänessä on miestä.
sanotaan että harvoin kaksi kolmannetta ja kyllä kolmaskin JUSSI Niinistö on ollut esillä kritisoimalla puolustusvoimille osoitettuja säästöjä torjuen puolustusvaliokunnan puheenjohtajana asepalveluksen lyhentämisen neljään kuukauteen. Hän on myös kritisoinut puolustustarkoituksiin käytettyjen jalkaväkimiinojen poistamista.
Autotallin edesssä on ollut kahdeksisen metriä pelkää hiekkaa, vaikka ohi menevä katukin Kankaanpään keskustassa on hiekalla. Lauanataina saatiin oman pihan osuus kivettyä komeaksi, toivottavasti sadevesikin siitä pääsee virtailemaan, se nähdään sitten sateilla. Enää ei toivottavasti itse autotalliin keräänny niin paljoa hiekkaa auton pyörien mukana, sitä varten kiveys on paikallaan.
Savusaunan makoisat löylyt
Me suomalaiset olemme löylynlyömää kansaa. Eikä ihme, siksi hienoa voi olla saunassa, varsinkin kun saa olla savusaunassa.
Tänäiltana siikaslaiset perussuomalaiset olivat oikein lehdessä kutsuneet kokoon väkeä iltaa viettämään Siikasten Sammiin Hautamäkien hienoon kesäpaikkaan. Siellä on useitakin saunoja ja muita mökkirakennuksia ja kaiken keskellä hiekkakuopasta syntynyt uimalammikko.
Savusauna oli lämpimänä. Kelpasi sieltä käydä pulahtamassa uimaan. Sääkin suosi, ja kutsua oli noudattanut mukavasti väkeä. Terttu-emäntä oli oikein valmistanut komean ateriankin. Yhdessäolo oli leppoisaa. Sain tuoda terveiset eduskunnasta ja perussuomalaisten eduskuntaryhmältä ja myös puhemiehistön tervehdyksen, kuten aina nykyisin puheissani leikkimielellä teen. Eipä näillä maisemilla liian usein ole puhemiehiä patseeraillut, onhan meitä aina vaan kolme kerrallaan, ministereitäkin on moninkertaisesti.
Näin Siikaisissakin oli mieli korkealla ja miksei olisi, kun olemme jopa galluppien suurin puolue ja aiemmin emme oikeastaan olleet yhtään mitään muiden mielestä emmekä itsekään liian suuria kuvitelleet, olemmehan vaan aina olleet tavallisten ihmisten puolesta: Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.
Tänäiltana siikaslaiset perussuomalaiset olivat oikein lehdessä kutsuneet kokoon väkeä iltaa viettämään Siikasten Sammiin Hautamäkien hienoon kesäpaikkaan. Siellä on useitakin saunoja ja muita mökkirakennuksia ja kaiken keskellä hiekkakuopasta syntynyt uimalammikko.
Savusauna oli lämpimänä. Kelpasi sieltä käydä pulahtamassa uimaan. Sääkin suosi, ja kutsua oli noudattanut mukavasti väkeä. Terttu-emäntä oli oikein valmistanut komean ateriankin. Yhdessäolo oli leppoisaa. Sain tuoda terveiset eduskunnasta ja perussuomalaisten eduskuntaryhmältä ja myös puhemiehistön tervehdyksen, kuten aina nykyisin puheissani leikkimielellä teen. Eipä näillä maisemilla liian usein ole puhemiehiä patseeraillut, onhan meitä aina vaan kolme kerrallaan, ministereitäkin on moninkertaisesti.
Näin Siikaisissakin oli mieli korkealla ja miksei olisi, kun olemme jopa galluppien suurin puolue ja aiemmin emme oikeastaan olleet yhtään mitään muiden mielestä emmekä itsekään liian suuria kuvitelleet, olemmehan vaan aina olleet tavallisten ihmisten puolesta: Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.
torstai 11. elokuuta 2011
Kuntiemme yhtymisestä oikeaakin tietoa
Päivän Kankaanpään Seudussa päätoimittaja Antero Karppinen tekee visaisia kysymyksiä Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajalle Ahti Pistolle. Kysymykset ovat heränneet sairaanhoitopiirin jaettua Kankaanpäähän ja ilmeisesti muuallekin PoSan alueelle yksipuolisen tiedotuslehden unohtaen vallan muiden tahojen tarjoamat terveydenhoitopalvelut kuten esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin.
Tekeillä olevan uuden Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään muodostaman kunnan suuntautumista Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin on aiemminkin monella taholla tehty kyseenalaiseksi, vaikka moneen otteeseen on tähdennetty palveluiden saavutettavuuden pysyvän myös Satakunnan sairaanhoitopiirin suuntaan täysin mahdollisena. Sekä Porin että Tampereen sairaaloiden palveluita voidaan jatkossa hyödyntää aivan tapauskohtaisesti hoidon kiireellisyyden mukaisesti lähimmässä sairaalassa yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.
Tästä me Kankaanpään kaupungin puheenjohtajistokin olemme antaneet yksimielisen
tiedonannon, ja julkinen tiedotustilaisuus pidetään kaikenlaisen epätietoisuuden kitkemiseksi torstaina 18.8 klo 18 Kankaanpäässä.
Kunntiemme yhdistymisen selvitystöitä on tehty jo vuosikausia, siten emme ole olleet tietoisia emmekä siis ole voineet toimia vasta kesäkuussa syntyneen uuden hallitusohjelman sisällöstä, jonka mukaan hallitus määrittelee kuntauudistuksen tarkemmat kriteerit ja etenemisen vuoden 2011 loppuun mennessä. Pikemminkin olemme tässäkin edelläkävijöitä, kun ohjelmassa luvataan toteuttaa koko maan laajuinen kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Puhutaan myös työssäkäyntialueista, Jämijärvi kuuluu sekä Kankaanpään että Parkanon työssäkäyntialueeseen ja Parkanostakin käy työssä Kankaanpäässä 62 henkeä ja päinvastoin 55 hekilöä.
Mukaan ovat tietysti jatkuvasti tervetulleita myös muut yhteisen työssäkäyntialueen Pohjois-Satakunnan kunnat, ei vieläkään olisi myöhäistä. Saadaanhan jo pelkästään näiden kolmen kunnan yhdistymisavustusta 4,3 miljoonaan euroa, määrä tietysti nousisi useampien kuntien myötä.
Tekeillä olevan uuden Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään muodostaman kunnan suuntautumista Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin on aiemminkin monella taholla tehty kyseenalaiseksi, vaikka moneen otteeseen on tähdennetty palveluiden saavutettavuuden pysyvän myös Satakunnan sairaanhoitopiirin suuntaan täysin mahdollisena. Sekä Porin että Tampereen sairaaloiden palveluita voidaan jatkossa hyödyntää aivan tapauskohtaisesti hoidon kiireellisyyden mukaisesti lähimmässä sairaalassa yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.
Tästä me Kankaanpään kaupungin puheenjohtajistokin olemme antaneet yksimielisen
tiedonannon, ja julkinen tiedotustilaisuus pidetään kaikenlaisen epätietoisuuden kitkemiseksi torstaina 18.8 klo 18 Kankaanpäässä.
Kunntiemme yhdistymisen selvitystöitä on tehty jo vuosikausia, siten emme ole olleet tietoisia emmekä siis ole voineet toimia vasta kesäkuussa syntyneen uuden hallitusohjelman sisällöstä, jonka mukaan hallitus määrittelee kuntauudistuksen tarkemmat kriteerit ja etenemisen vuoden 2011 loppuun mennessä. Pikemminkin olemme tässäkin edelläkävijöitä, kun ohjelmassa luvataan toteuttaa koko maan laajuinen kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Puhutaan myös työssäkäyntialueista, Jämijärvi kuuluu sekä Kankaanpään että Parkanon työssäkäyntialueeseen ja Parkanostakin käy työssä Kankaanpäässä 62 henkeä ja päinvastoin 55 hekilöä.
Mukaan ovat tietysti jatkuvasti tervetulleita myös muut yhteisen työssäkäyntialueen Pohjois-Satakunnan kunnat, ei vieläkään olisi myöhäistä. Saadaanhan jo pelkästään näiden kolmen kunnan yhdistymisavustusta 4,3 miljoonaan euroa, määrä tietysti nousisi useampien kuntien myötä.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Harmaat pantterit Karviassa
Sotainvalidileiriltä pistäydyimme vierailemaan Karviassa kesäteatterin viimeisessä näytöksessä, viisitoista kertaa sitä ennen oli jo esitetty tämä Harmaat pantterit viidentoista näyttelijän voimin. Katsoma oli tälläkin kertaa tupaten täynnä.
Aiheena oli parodioiden näytelty vanhainkodin arkipäivä. Vanhuksia pidettiin lääketokkurassa, jotta vähin hoitajavoimin tultiin paremmin juttuun. Hoitajatkin olivat jo leipääntyneet ja paremminkin odottivat vain eläkkeelle pääsyä. Uuden johtajan myötä käytännöt muuttuivat, lääkkeitä vähennettiin ja hoidettavat rupesivat aktivoitumaan. Tällaista hoitoa me kaikki varmasti haluaisimme, jos itse joutuisimme vanhainkotiin.
Näytelmäsuorituksissa varsinkin vanhainkodin asukkaat olivat keskeisessä asemassa ja selviytyivät rooleistaan kiitettävästi. Käsikirjoittaja Heikki Lund oli kirjoittanut varsinkin Hilja-Aurooralle osuvia sutkauksia. Samoin tukityöllistetty iranilainen Massoud "Masa" puhui huvaa soomea ja näki asiat aina parhain päin. Vatajankosken Sähkön liittovaltuuston puheenjohtaja Paavo Tuuliniemi oli saanut ylihoitajan osan, jossa paljastui lopulta jopa konnamaiseksikin.
Viilenevässä illassakin jaksoimme seurata juonen kehittelyä hyvään loppuun asti. Yleisön joukossa oli paljon tuttuja niin Kankaanpäästä kuin Jämijärveltä, josta mukana oli viitisentoista veteraanikuoron matkalaista, meitä sotainvalidien joukkoa oli kahdeksantoista. Olipa paikalla Pirkanmaan PerusSuomalaisten piirin puheenjohtajapariskunta Ojennuksetkin. Reijo Ojennus toimii Lea Mäkipään eduskunta-avustajana, kun myös näytelmää vaimoineen katsomassa ollut Jari Koskela on puolestaan minun eduskunta-avustajanani. Näin väliajalla voitiin sivuta puolueasiaakin, esim. 30. ja 31.8. Turussa pidettävään eduskuntaryhmän kesäkokousta.
Kaiken kaikkiaan on hienoa, että harrastajavoimin saadaan aikaan eri pitäjissä hienoja kesäteattteriesityksiä, jotka keräävät myös runsain määrin katselijoiksi aivan tavallisia ihmisiä, jotka näin pääsevät osallisiksi näinkin mittavista kulttuurianneista aivan kotiseudulla ilman että täytyisi lähteä johonkin etäämmälle suurempien kaupunkien teatterisaleihin.
Aiheena oli parodioiden näytelty vanhainkodin arkipäivä. Vanhuksia pidettiin lääketokkurassa, jotta vähin hoitajavoimin tultiin paremmin juttuun. Hoitajatkin olivat jo leipääntyneet ja paremminkin odottivat vain eläkkeelle pääsyä. Uuden johtajan myötä käytännöt muuttuivat, lääkkeitä vähennettiin ja hoidettavat rupesivat aktivoitumaan. Tällaista hoitoa me kaikki varmasti haluaisimme, jos itse joutuisimme vanhainkotiin.
Näytelmäsuorituksissa varsinkin vanhainkodin asukkaat olivat keskeisessä asemassa ja selviytyivät rooleistaan kiitettävästi. Käsikirjoittaja Heikki Lund oli kirjoittanut varsinkin Hilja-Aurooralle osuvia sutkauksia. Samoin tukityöllistetty iranilainen Massoud "Masa" puhui huvaa soomea ja näki asiat aina parhain päin. Vatajankosken Sähkön liittovaltuuston puheenjohtaja Paavo Tuuliniemi oli saanut ylihoitajan osan, jossa paljastui lopulta jopa konnamaiseksikin.
Viilenevässä illassakin jaksoimme seurata juonen kehittelyä hyvään loppuun asti. Yleisön joukossa oli paljon tuttuja niin Kankaanpäästä kuin Jämijärveltä, josta mukana oli viitisentoista veteraanikuoron matkalaista, meitä sotainvalidien joukkoa oli kahdeksantoista. Olipa paikalla Pirkanmaan PerusSuomalaisten piirin puheenjohtajapariskunta Ojennuksetkin. Reijo Ojennus toimii Lea Mäkipään eduskunta-avustajana, kun myös näytelmää vaimoineen katsomassa ollut Jari Koskela on puolestaan minun eduskunta-avustajanani. Näin väliajalla voitiin sivuta puolueasiaakin, esim. 30. ja 31.8. Turussa pidettävään eduskuntaryhmän kesäkokousta.
Kaiken kaikkiaan on hienoa, että harrastajavoimin saadaan aikaan eri pitäjissä hienoja kesäteattteriesityksiä, jotka keräävät myös runsain määrin katselijoiksi aivan tavallisia ihmisiä, jotka näin pääsevät osallisiksi näinkin mittavista kulttuurianneista aivan kotiseudulla ilman että täytyisi lähteä johonkin etäämmälle suurempien kaupunkien teatterisaleihin.
tiistai 9. elokuuta 2011
Politiikkaa ja politikointia
Niin kuin hyvin tiedämme, pitäisi politiikan olla yhteisten asioittemme hoitamista, mutta usein, liiankin usein se tuppaa muuttumaan pelkäksi politikoinniksi, jolloin unohdetankin yhteinen etu ja ruvetaan keräämään vain omia irtopinnoja suosiota kalastellen vieläpä usein mitään keinoja kaihtamatta.
Tämä on väkisin tullut mieleen USA:n vitkallista päätöksentekoa seuratessa maan lainakattojen korottamiseksi. Puhtaalla politikoinnilla aiheutettiin mittaamatonta vahinkoa niin omalle maalle kuin koko maailmalle pörssiheilahteluin ja koronnousuin. Takana puhtaasti oman maan tuleva presidentinvaali ja mahdollisimman hyvien alkuasetelmien saaminen omalle ehdokkaalle. Kyseessä siis pelkkä pelin politiikka.
Jo Veikko Vennamon kovassa koulussa opin, että on tehtävä ero probakandassa ja maalle elintärkeissä asioissa. Kun on kysymys maan edusta, silloin ei mietitä hetkeäkään omaa kannatusta, muulloin voi jopa estettomasti pelata omaan pussiin. Ja se juuri Veikko Vennamo jos kukaan osasi. Niinpä silloin Veikon ansiosta SMP:ssä nousimme ensin kahdesta kansanedustajasta seitsemään ja sitten seuraavissa vaaleissa seitsemääntoista.
Nyt vaan näyttää, että lähempänäkin kuin pelkästään USA:ssa on politikointi päässyt päällimäiseksi ja yhteisen asian hoitaminen jäänyt sivuraiteelle. Ei maailma muuten olisi nykyisessä myllerryksessä, jossa ei kukaan tunnut tietävän, mitä olisi tehtävä. Omassa maassammekin tarvittaisiin parin miljardin säästötoimien sijasta kymmenen mijardin leikkauksia, mistä juuri uutisissakin puhui kansliapäälliikä Virtanen, mutta eipä halitukselta löydy uskallusta.
Mutta kyllä sitä politikointia löytyy vieläkin lähempää, jopa oman kuntamme sisältä. Nykyisen jo pitkälle neuvotellun kuntiemme yhteenliittymisen vastustajataholla näyttää olevan ketunhäntä kainalossa ja tarkoituksella jatkuvasti levitetään vääriä tietoja. Siitä seuraavassa blogissa enempi.
Tämä on väkisin tullut mieleen USA:n vitkallista päätöksentekoa seuratessa maan lainakattojen korottamiseksi. Puhtaalla politikoinnilla aiheutettiin mittaamatonta vahinkoa niin omalle maalle kuin koko maailmalle pörssiheilahteluin ja koronnousuin. Takana puhtaasti oman maan tuleva presidentinvaali ja mahdollisimman hyvien alkuasetelmien saaminen omalle ehdokkaalle. Kyseessä siis pelkkä pelin politiikka.
Jo Veikko Vennamon kovassa koulussa opin, että on tehtävä ero probakandassa ja maalle elintärkeissä asioissa. Kun on kysymys maan edusta, silloin ei mietitä hetkeäkään omaa kannatusta, muulloin voi jopa estettomasti pelata omaan pussiin. Ja se juuri Veikko Vennamo jos kukaan osasi. Niinpä silloin Veikon ansiosta SMP:ssä nousimme ensin kahdesta kansanedustajasta seitsemään ja sitten seuraavissa vaaleissa seitsemääntoista.
Nyt vaan näyttää, että lähempänäkin kuin pelkästään USA:ssa on politikointi päässyt päällimäiseksi ja yhteisen asian hoitaminen jäänyt sivuraiteelle. Ei maailma muuten olisi nykyisessä myllerryksessä, jossa ei kukaan tunnut tietävän, mitä olisi tehtävä. Omassa maassammekin tarvittaisiin parin miljardin säästötoimien sijasta kymmenen mijardin leikkauksia, mistä juuri uutisissakin puhui kansliapäälliikä Virtanen, mutta eipä halitukselta löydy uskallusta.
Mutta kyllä sitä politikointia löytyy vieläkin lähempää, jopa oman kuntamme sisältä. Nykyisen jo pitkälle neuvotellun kuntiemme yhteenliittymisen vastustajataholla näyttää olevan ketunhäntä kainalossa ja tarkoituksella jatkuvasti levitetään vääriä tietoja. Siitä seuraavassa blogissa enempi.
maanantai 8. elokuuta 2011
Veteraanileirit Hakoniemessä
Jo perinteisiksi muodostuneet sotiemme invalidien ja veteraanien kaksi leiriviikkoa Kankaanpään seurakunnan leirikeskuksessa Hakonimessä alkoivat tänään 19 sotainvalidien leirin osanottajan voimin. Ensi kertaa mukaan pääsivät myös vaimot, heitä on tosin mukana vain kaksi. Seuraavana vuonna mukaan täytynee päästää myös leskipuolisot, uhkaa leirin vahvuus muuten jäädä liian pieneksi.
Muutenkin koko ajan sotainvalidienkin järjestötoimintaa ajetaan harkitusti alas invalidien lukumäärän luonnollista tietä laskiessa tietysti jatkuvasti. Niinpä Veljesliiton kiinteä omaisuus eli kunotutuskeskukset on myyty yhteiskunnalle, joka pitää niitä edelleen toiminnassa. Näin saatuja lisääntyneitä rahavaroja satsataan koko ajan kentälle piirijärjestöjen kautta ja edelleen ruohonjuuritasolle paikallisosastoihin. Tästä oli avajaispäivänä kertomassa piirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen.
Leirin ohjelma on myös hyvin vakiintunut, tosin nyt miesten huonontuvan kunnon vuoksi bocciapelistä luovutaan ja siirrytään toisiin toimintoihin kuten renkaan- ja tikanheittoon ja muihin peleihin.
Hartaushetkiin on saatu puhujiksi Unto Lähteenmäki ja Kalevi Mäkinen. Voimisteluhetken vetäjäksi kaupungilta saapuu erityisryhmien liikunnanohjaaja Ulla Hietanen. Korsutöpinäkin tulee tälläkin kertaa, vaikka johtaja Heino Nieminen sanoi, ettei hän uskalla edes ehdottaa esiintymistä, kun ryhmällä on elokuussa todella tiukka ohjelma. Hatunnoston arvoinen uhrautuminen.
Ohjelmassa on myös jokavuotinen käynti sankarihaudoilla ja samalla toripäivillä. Vierailu suunnataan tällä kertaa Karviaan kesäteatteriin katsomaan vanhusten touhuista kertovaa Harmaata pantteria. Joka ilta saunotaan, syödään tai ainakin juodaan viidesti päivässä ja tietysti heti aamulla nostetaan lippu Siniristilippu-laulun kaikuessa.
Kankaanpään sotainvalideja on kuusi, neljä Suodenniemeltä, Kiikoisista ja Jämijärveltä on pariskunnat, Pomarkusta ja Siikaisista on lähtenyt molemmista yksi. Leiriä johtavat Pentti Tuomala Kankaanpäästä ja Raimo Nänimäinen Kihniöstä, minäkin olen mukana.
Muutenkin koko ajan sotainvalidienkin järjestötoimintaa ajetaan harkitusti alas invalidien lukumäärän luonnollista tietä laskiessa tietysti jatkuvasti. Niinpä Veljesliiton kiinteä omaisuus eli kunotutuskeskukset on myyty yhteiskunnalle, joka pitää niitä edelleen toiminnassa. Näin saatuja lisääntyneitä rahavaroja satsataan koko ajan kentälle piirijärjestöjen kautta ja edelleen ruohonjuuritasolle paikallisosastoihin. Tästä oli avajaispäivänä kertomassa piirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen.
Leirin ohjelma on myös hyvin vakiintunut, tosin nyt miesten huonontuvan kunnon vuoksi bocciapelistä luovutaan ja siirrytään toisiin toimintoihin kuten renkaan- ja tikanheittoon ja muihin peleihin.
Hartaushetkiin on saatu puhujiksi Unto Lähteenmäki ja Kalevi Mäkinen. Voimisteluhetken vetäjäksi kaupungilta saapuu erityisryhmien liikunnanohjaaja Ulla Hietanen. Korsutöpinäkin tulee tälläkin kertaa, vaikka johtaja Heino Nieminen sanoi, ettei hän uskalla edes ehdottaa esiintymistä, kun ryhmällä on elokuussa todella tiukka ohjelma. Hatunnoston arvoinen uhrautuminen.
Ohjelmassa on myös jokavuotinen käynti sankarihaudoilla ja samalla toripäivillä. Vierailu suunnataan tällä kertaa Karviaan kesäteatteriin katsomaan vanhusten touhuista kertovaa Harmaata pantteria. Joka ilta saunotaan, syödään tai ainakin juodaan viidesti päivässä ja tietysti heti aamulla nostetaan lippu Siniristilippu-laulun kaikuessa.
Kankaanpään sotainvalideja on kuusi, neljä Suodenniemeltä, Kiikoisista ja Jämijärveltä on pariskunnat, Pomarkusta ja Siikaisista on lähtenyt molemmista yksi. Leiriä johtavat Pentti Tuomala Kankaanpäästä ja Raimo Nänimäinen Kihniöstä, minäkin olen mukana.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Harri Holkeri in memoriam
Vasta juuri myöhäisuutisissa kerrottiin valtioneuvos Harri Hokerin poismenosta 74 vuoden ikäisenä. Törmättyään pakenevaan myymälävarkaaseen hän loukkaantui eikä enää toipunut siitä, vaikka omasikin kovan fysiikan ahkerana kuntoliikkujana. Omakohtaisesti muistan hänet Kankaanpään korkean tason laturetkien moninkertaisena osallistujana 50 km hiihtoon Kankaanpäästä Ikaalisten kylpylään.
Toinen henkilökuva liittyy hänen muodostamaansa hallitukseen 1987-1991, jossa SMP oli mukana siihen asti, kun kansaneläkeuudistuksen kolmatta vaihetta ei vietykään läpi ja sen tähden me erosimme. Meillä oli sillä jo toisella peräkkäisellä hallituskaudellamme monia muutoksia, ensin J.Juhani Kortesalmesta tuli Mikkelin maaherra, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pentti Kettunen ja minä puolestaan tulin hänen tilalleen liikenneministeri Pekka Vennamon poliittiseksi sihteeriksi, sitten Pekka siirtyi Posti-Telen pääjohtajaksi ja Pekan tilalle liikenneministeriksi nimettiin Raimo Vistbacka, jonka poliittisena sihteerinä jatkoin, mutta koko sihteeriaikanikin rajoittui vuoteen, kun sitten todella erosimme hallituksesta. Vieläkin asiapapereissani on Holkerin allekirjoittama työtodistus.
Harri Holkerihan tuli pääministeriksi ohi Väyrysen, Suomisen ja muiden tekemän kassakaappisopimuksen Mauno Koiviston hermostuttua moisesta kompuksesta ja pyydettyä Holkeria muodostamaan hallituksen, joka sitten joutui mukautumaan moniin muutoksiin kuten Neuvostoliiton romahdukseen.
Holkeri kuului kuuluisaan Holkerin Antin poikien veljessarjaan, josta kaikki urheilivat, yksi oli hiihtoliiton johtajanakin ja Matti toimi pappina. Isä oli poliisi ja äiti seurakunnan palveluksessa. Näin perusta vakaalle isänmaalliselle toiminnalle oli luotu jo kotioloissa ja sitä Harri Holkeri noudatti koko mittavan elämäntyönsä kansanedustajana, puolueensa puheenjohataja, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä, pääministerinä ja rauhanneuvottelijana. Rauha hänen muistolleen!
Toinen henkilökuva liittyy hänen muodostamaansa hallitukseen 1987-1991, jossa SMP oli mukana siihen asti, kun kansaneläkeuudistuksen kolmatta vaihetta ei vietykään läpi ja sen tähden me erosimme. Meillä oli sillä jo toisella peräkkäisellä hallituskaudellamme monia muutoksia, ensin J.Juhani Kortesalmesta tuli Mikkelin maaherra, jolloin hänen tilalleen eduskuntaan nousi Pentti Kettunen ja minä puolestaan tulin hänen tilalleen liikenneministeri Pekka Vennamon poliittiseksi sihteeriksi, sitten Pekka siirtyi Posti-Telen pääjohtajaksi ja Pekan tilalle liikenneministeriksi nimettiin Raimo Vistbacka, jonka poliittisena sihteerinä jatkoin, mutta koko sihteeriaikanikin rajoittui vuoteen, kun sitten todella erosimme hallituksesta. Vieläkin asiapapereissani on Holkerin allekirjoittama työtodistus.
Harri Holkerihan tuli pääministeriksi ohi Väyrysen, Suomisen ja muiden tekemän kassakaappisopimuksen Mauno Koiviston hermostuttua moisesta kompuksesta ja pyydettyä Holkeria muodostamaan hallituksen, joka sitten joutui mukautumaan moniin muutoksiin kuten Neuvostoliiton romahdukseen.
Holkeri kuului kuuluisaan Holkerin Antin poikien veljessarjaan, josta kaikki urheilivat, yksi oli hiihtoliiton johtajanakin ja Matti toimi pappina. Isä oli poliisi ja äiti seurakunnan palveluksessa. Näin perusta vakaalle isänmaalliselle toiminnalle oli luotu jo kotioloissa ja sitä Harri Holkeri noudatti koko mittavan elämäntyönsä kansanedustajana, puolueensa puheenjohataja, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä, pääministerinä ja rauhanneuvottelijana. Rauha hänen muistolleen!
lauantai 6. elokuuta 2011
Kotiseutuneuvos muistelee mielenkiintoisesti
Jämijärvelle vävyksi Sipilän taloon tullut nykyinen kotiseutuneuvos Olavi Heikkilä syntyi 80 vuotta sitten Ikaalisten Kilvakkalan Luttunperällä ja teki ja tekee tietysti edelleen mittavaa elämäntyötään kun tänä vuonna ilmestyi hänen kahdestoista painettu kirjansa omaelämäkertana Elämäni varsiteiltä.
Näin monen kirjan kokemuksella myös muistelukset ovat helposti luettavia mielenkiitoisia asioita menneestä maaseudun elämästä 1930-luvulta lähtien jo ennen sota-aikaa, sitten sen ajalta ja ennen kaikkea jälkeen. Kyllä maataloissa ennen koneaikakautta on riittänyt raskasta työtä ympäri vuoden, täytyy todeta, että ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, nyt on toisinpäin. Ei nykyaikainen ihminen osaa ajatellakaan, miten vaatimatonta ja työntäyteistä ja monia taitoja vaativaa maaseudun elämä silloin ennen oli. Kunnia näille maamme rakentajille.
Metsässä samoilu, metsätyöt, marjastus ja metsästys kalastuksen ohella ovat aina olleet kirjoittajalle mieluisia. Niinpä hän erinomaisesti suoritetun Osaran maamieskoulun jälkeen haki Kurun Normaalimetsäkoulun oppilaaksi saatteena professori Osaran suosituskirje. Myös
Kuruun hänet hyväksyttiin ja paljon myöhemmin hän sai tietää opettajien jännittäneen hänen pääsykokeitaan, kun Osaralta oli se suosituskirje, mutta kyllä hän hyvin osasi kokeissakin, olihan hän lukenut naapurin ylioppilastytön opastuksella keskikoulun algebrankin kurssin ja omasi monipuolisen työharjottelun koko ikänsä monipuolisesti maatalon töitä tehtyään.
Koulusta päästyään hän siirtyi avioitumisen kautta Jämijärven Sipilään ja kohta myös isännyys uskottiin Olaville ja Ullalle. Sitten muutaman vuoden päästä avautui Jämijärven metsänhoidonneuvojan paikka, josta kertyi 25 vuoden työrupeama. Vasta sen jälkeen eläkepäivinä alkoi kirjallinen ura.
Niinpä hän itsekin sanoo kohtuulliseksi saavutukseksi kirjoittamaansa 12 kirjaa. Lisäksi on ainakin kolme pienempää historiikkiä kuten Osuuspankista ja Jämijärven vesiosuuskunnasta. Joukkoon mahtuu Jämijärven ja seurakunnan historioita, jopa romaani metsänvartijan elämästä, pari koottua huumorikirjaa ja jämijärveläisten muisteluksia. Näin entisajan elämästä on saatu arvokasta katoavaa tietoa kansien väliin ja näiden teosten arvo senkus vaan kasvaa vuosien myötä. Turhaan emme Jämijärven kunta, seurakunta, osuuspankki ja metsänhoito-yhdistys hakeneetkaan Olavi Heikkilälle kotiseutuneuvoksen titteliä, hän jos kuka on sen ansainnut.
Olen ylpeä, että saan lukea hänet ystäväkseni ja tämän elämäkertansakin hän omisti Anssille ystävyydellä 5.8.2011 nähtyämme Kankaanpään torilla, kirja tuli postissa heti seuraavana päivänä.
Näin monen kirjan kokemuksella myös muistelukset ovat helposti luettavia mielenkiitoisia asioita menneestä maaseudun elämästä 1930-luvulta lähtien jo ennen sota-aikaa, sitten sen ajalta ja ennen kaikkea jälkeen. Kyllä maataloissa ennen koneaikakautta on riittänyt raskasta työtä ympäri vuoden, täytyy todeta, että ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, nyt on toisinpäin. Ei nykyaikainen ihminen osaa ajatellakaan, miten vaatimatonta ja työntäyteistä ja monia taitoja vaativaa maaseudun elämä silloin ennen oli. Kunnia näille maamme rakentajille.
Metsässä samoilu, metsätyöt, marjastus ja metsästys kalastuksen ohella ovat aina olleet kirjoittajalle mieluisia. Niinpä hän erinomaisesti suoritetun Osaran maamieskoulun jälkeen haki Kurun Normaalimetsäkoulun oppilaaksi saatteena professori Osaran suosituskirje. Myös
Kuruun hänet hyväksyttiin ja paljon myöhemmin hän sai tietää opettajien jännittäneen hänen pääsykokeitaan, kun Osaralta oli se suosituskirje, mutta kyllä hän hyvin osasi kokeissakin, olihan hän lukenut naapurin ylioppilastytön opastuksella keskikoulun algebrankin kurssin ja omasi monipuolisen työharjottelun koko ikänsä monipuolisesti maatalon töitä tehtyään.
Koulusta päästyään hän siirtyi avioitumisen kautta Jämijärven Sipilään ja kohta myös isännyys uskottiin Olaville ja Ullalle. Sitten muutaman vuoden päästä avautui Jämijärven metsänhoidonneuvojan paikka, josta kertyi 25 vuoden työrupeama. Vasta sen jälkeen eläkepäivinä alkoi kirjallinen ura.
Niinpä hän itsekin sanoo kohtuulliseksi saavutukseksi kirjoittamaansa 12 kirjaa. Lisäksi on ainakin kolme pienempää historiikkiä kuten Osuuspankista ja Jämijärven vesiosuuskunnasta. Joukkoon mahtuu Jämijärven ja seurakunnan historioita, jopa romaani metsänvartijan elämästä, pari koottua huumorikirjaa ja jämijärveläisten muisteluksia. Näin entisajan elämästä on saatu arvokasta katoavaa tietoa kansien väliin ja näiden teosten arvo senkus vaan kasvaa vuosien myötä. Turhaan emme Jämijärven kunta, seurakunta, osuuspankki ja metsänhoito-yhdistys hakeneetkaan Olavi Heikkilälle kotiseutuneuvoksen titteliä, hän jos kuka on sen ansainnut.
Olen ylpeä, että saan lukea hänet ystäväkseni ja tämän elämäkertansakin hän omisti Anssille ystävyydellä 5.8.2011 nähtyämme Kankaanpään torilla, kirja tuli postissa heti seuraavana päivänä.
perjantai 5. elokuuta 2011
Kyrönkangas
Lapselle olisi saatava nimi, näin eivät enää juuri vanhemmat kerro, kun pyytävät kastamaan lastaan. Mutta nyt olemme uutta kuntaa perustaessamme todella nimiongelman edessä, joka olisi ratkaistava parhaalla mahdollisella tavalla.
Paikallislehdissä on ollut avoinna nimiehdotusten tekeminen ja runsaasti nimiä onkin tullut esille, toinen toistaan parempia. Myös kielitoimistosta on saatu ohjeita: Maakuntien nimistä muodostettuja nimiä ei suositella. Sen sijaan suotavaa olisi jonkin historiallisen nimen herättäminen henkiin. Syytä olisi välttää kaksoisnimiä, sanaliittoja, alueen nimistölle epätyypillisiä nimiä ja lyhennenimiä.
Näin pois suljettuja ovat esim. Jämi, Sata-Häme tai Sata-Pirkka. Sen sijaan raati on nostanut esiin ehdotetuista nimistä seitsemän: Niinisalo, Kyrönkangas, Kyrö, Pohjankangas, Sydänmaa, Hämeenkangas, Kyrönlinna. Kaikki ovat historiallisia olemaasolevia paikannimiä. Lähtökohtana on ollut, ettei mikään nykyinen paikkakunnan nimi tule kysymykseen.
Niinisalo olisi ehkä tunnetuin nimi, Kyrö sen sijaan alueen keskisaikaisen suurpitäjän nimi. Hämeenkyrö ja Kyröskoski ovat meillä vanhaa Satakuntaa. Etelä-Pohjanmaalla on Isokyrö ja Vähäkyrö ja Kyröjoki, jonne alueen asutusta aikoinaan siirtyi. Me olisimme näiden paikkojen keskellä Kyrönkankaana.
Oman kannatukseni annan siksi Kyrönkankaalle, siinä tulevat esiin molemmat myös ehdotetut ja raadin esiin nostamat Pohjankanagas ja Hämeenkangas, eikä sitä tarvitse sekottaa myöskään nykyisiin Kyrö-nimiin. Nimiehdotuksista paikallislehdet järjestävät äänestyskilpailun.
Vanhin alueen maantie ja edelleen mitä kulkukepoisin on nimenomaan Kyrönkankaantie, joka jopa on museoitu ja varustettu puisin kilometripylväin. Tie kulkee Kyrönmetsän halki Hämeen- ja Pohjankangasta pitkin. Tämä oli aikoinaan ainoa Vaasasta Kyröön (Hämeenkyröön) kesäisin kuljettava tie Etelä- ja Länsi-Suomen suunnasta. Tiestä on koottu viitisentoista vuotta sitten oikein 151 sivua käsittävä teos sisältäen kirjoituksia luonnosta, tien historiasta ja käyttömahdollisuuksista.
Tulkoon siis uuden Parkanosta, Jämijärvestä ja Kankaanpäästä muodostettavan kunnan nimeksi Kyrönkangas. Siinä on historian havinaa, menneen suuruuden muistelua ja se yhdistää sopivasti koko aluetta, saman nimen alle mahtuvat hyvin sitten myös myöhemmin mukaan liittyvät kunnat Honkajoesta ja Karviasta alkaen.
Paikallislehdissä on ollut avoinna nimiehdotusten tekeminen ja runsaasti nimiä onkin tullut esille, toinen toistaan parempia. Myös kielitoimistosta on saatu ohjeita: Maakuntien nimistä muodostettuja nimiä ei suositella. Sen sijaan suotavaa olisi jonkin historiallisen nimen herättäminen henkiin. Syytä olisi välttää kaksoisnimiä, sanaliittoja, alueen nimistölle epätyypillisiä nimiä ja lyhennenimiä.
Näin pois suljettuja ovat esim. Jämi, Sata-Häme tai Sata-Pirkka. Sen sijaan raati on nostanut esiin ehdotetuista nimistä seitsemän: Niinisalo, Kyrönkangas, Kyrö, Pohjankangas, Sydänmaa, Hämeenkangas, Kyrönlinna. Kaikki ovat historiallisia olemaasolevia paikannimiä. Lähtökohtana on ollut, ettei mikään nykyinen paikkakunnan nimi tule kysymykseen.
Niinisalo olisi ehkä tunnetuin nimi, Kyrö sen sijaan alueen keskisaikaisen suurpitäjän nimi. Hämeenkyrö ja Kyröskoski ovat meillä vanhaa Satakuntaa. Etelä-Pohjanmaalla on Isokyrö ja Vähäkyrö ja Kyröjoki, jonne alueen asutusta aikoinaan siirtyi. Me olisimme näiden paikkojen keskellä Kyrönkankaana.
Oman kannatukseni annan siksi Kyrönkankaalle, siinä tulevat esiin molemmat myös ehdotetut ja raadin esiin nostamat Pohjankanagas ja Hämeenkangas, eikä sitä tarvitse sekottaa myöskään nykyisiin Kyrö-nimiin. Nimiehdotuksista paikallislehdet järjestävät äänestyskilpailun.
Vanhin alueen maantie ja edelleen mitä kulkukepoisin on nimenomaan Kyrönkankaantie, joka jopa on museoitu ja varustettu puisin kilometripylväin. Tie kulkee Kyrönmetsän halki Hämeen- ja Pohjankangasta pitkin. Tämä oli aikoinaan ainoa Vaasasta Kyröön (Hämeenkyröön) kesäisin kuljettava tie Etelä- ja Länsi-Suomen suunnasta. Tiestä on koottu viitisentoista vuotta sitten oikein 151 sivua käsittävä teos sisältäen kirjoituksia luonnosta, tien historiasta ja käyttömahdollisuuksista.
Tulkoon siis uuden Parkanosta, Jämijärvestä ja Kankaanpäästä muodostettavan kunnan nimeksi Kyrönkangas. Siinä on historian havinaa, menneen suuruuden muistelua ja se yhdistää sopivasti koko aluetta, saman nimen alle mahtuvat hyvin sitten myös myöhemmin mukaan liittyvät kunnat Honkajoesta ja Karviasta alkaen.
torstai 4. elokuuta 2011
Eurooppa ja maailma myllerryksessä
Mitähän tästä kaikesta oikein tulee on yleisin kommentti ihmisten kanssa puhellessa ja maailman tilaa tarkasteltaessa. Mikään ei tällä kertaa näytä olevan kunnossa, aivan niin kuin edellisenkin laman aattona.
Yhdysvallat käpristeli viikkokaudella velkakattonsa nostamisen kanssa, 14 biljoonaa on jo ennestään velkaa. Republikaanit ja demokraatit taistelivat jo tulevasta presidentinvaalista laittaen tyhmästi oman maan edun toiselle tilalle. Viimehetkessä päästiin sitten laihaan sopuun ja velkaa otetaan lisää. Ja sekö muka tuo uutta vakautta ja uskottavuutta.
Euroopassa komissaari Olli Rehn saarnaa, ettei täällä ole huomioitu riittävästi suurta saavutusta, joka mukamas on EU-maiden päättäjien sopu uusista Kreikan lainoista. Ja kuitenkin samanaikaisesti Italia ja Espanja ja jopa Belgia kärvistelevät kriittisen tason ylittäneiden velankorkojensa kanssa.
Suomessa Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vaatii Suomea ja myös muita maita nopeasti hyväksymää EU:n päätökset, joille oppositiopuolueiden mielestä ei ole ollut Suomen osalta edes eduskunnan myöntämiä valtuutuksia.
Euroopan Keskuspankki on lisäämässä apujaan kriisimaiden lainoille ja samanaikaisesti kasvatetaan myös sekä ERVV:n ( väliaikainen vakausrahasto) että EVM:n ( pysyvä vakausmekanismi) rahavaroja. Ei ainakaan Suomessa ole mitään sovittu näiden lisärahoituksista. Kaikki nämäkin toimenpiteet vievät kohden lujempaa liittovaltiota vähän niin kuin hitaasti ja hivuttamalla, huomaamattomasti.
Raha- ja osakemarkkinoilla on syystä kriisitunnelma, Suomenkin pörssi on laskenut yhtäjaksoisesti 11 vuorokautta ja pörssiluvut ovat samalla tasolla kuin ennen edellistä lamaa.
Ei syyttä Hesarikin luonnehdi tilannetta todella haasteelliseksi budjettiriihelle ja myös työmarkkinaneuvotteluille, jossa hallituksenkin taholta pyrtitään palaamaan entiseen keskitettyyn kolmikantasopimukseen, jota työnantajat (ahneuksissaan ja omaa etuaan polkien) eivät kuitenkaan halua takaisin. Kyllä maan yleisen edun täytyisi nyt tulla ensimmäiseksi, muuten meidät hukka periin kuten on sama malli pelättävissä koko maailmantaloudenkin osalta.
Yhdysvallat käpristeli viikkokaudella velkakattonsa nostamisen kanssa, 14 biljoonaa on jo ennestään velkaa. Republikaanit ja demokraatit taistelivat jo tulevasta presidentinvaalista laittaen tyhmästi oman maan edun toiselle tilalle. Viimehetkessä päästiin sitten laihaan sopuun ja velkaa otetaan lisää. Ja sekö muka tuo uutta vakautta ja uskottavuutta.
Euroopassa komissaari Olli Rehn saarnaa, ettei täällä ole huomioitu riittävästi suurta saavutusta, joka mukamas on EU-maiden päättäjien sopu uusista Kreikan lainoista. Ja kuitenkin samanaikaisesti Italia ja Espanja ja jopa Belgia kärvistelevät kriittisen tason ylittäneiden velankorkojensa kanssa.
Suomessa Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vaatii Suomea ja myös muita maita nopeasti hyväksymää EU:n päätökset, joille oppositiopuolueiden mielestä ei ole ollut Suomen osalta edes eduskunnan myöntämiä valtuutuksia.
Euroopan Keskuspankki on lisäämässä apujaan kriisimaiden lainoille ja samanaikaisesti kasvatetaan myös sekä ERVV:n ( väliaikainen vakausrahasto) että EVM:n ( pysyvä vakausmekanismi) rahavaroja. Ei ainakaan Suomessa ole mitään sovittu näiden lisärahoituksista. Kaikki nämäkin toimenpiteet vievät kohden lujempaa liittovaltiota vähän niin kuin hitaasti ja hivuttamalla, huomaamattomasti.
Raha- ja osakemarkkinoilla on syystä kriisitunnelma, Suomenkin pörssi on laskenut yhtäjaksoisesti 11 vuorokautta ja pörssiluvut ovat samalla tasolla kuin ennen edellistä lamaa.
Ei syyttä Hesarikin luonnehdi tilannetta todella haasteelliseksi budjettiriihelle ja myös työmarkkinaneuvotteluille, jossa hallituksenkin taholta pyrtitään palaamaan entiseen keskitettyyn kolmikantasopimukseen, jota työnantajat (ahneuksissaan ja omaa etuaan polkien) eivät kuitenkaan halua takaisin. Kyllä maan yleisen edun täytyisi nyt tulla ensimmäiseksi, muuten meidät hukka periin kuten on sama malli pelättävissä koko maailmantaloudenkin osalta.
Timo toiselle kierrokselle
Presidentin vaaleihin ei ole kuin puolisen vuotta. Vasta on virallisesti asetettu yksi vihreiden ehdokas. Monessa puolueessa kuten demareissa ja keskustassa ehdokas on hakusessa. Silti tänään julkistettiin Ylen tekemä gallup presidenttivaaleista.
Ykköseksi 60 prosentilla saatiin niin kuin tähän asti kaikissa mielipidetiedusteluissa Sauli Niinistö, joka myös on ilmoittanut halukkuutensa ehdokkaaksi, mutta sitä kokoomus ei vielä ole niitannut kiinni, vaikka asia käytännössä on selvä. Samoin Timo Soinin ehdokkuus, hän olikin gallupin kakkonen 11 prosentilla.
Nyt tiedotusvälineet toitottavat Niinistön tulevan valituksi jo ensimmäisellä kierroksella. Se ei suinkaa ole kirkossa kuulutettu eikä edes todennäköistä. Muiden puolueiden ehdokkaiden, joita ei siis virallisesti vielä olekaan, ei tarvitse saada vaalikamppailulla kannatuksen lisäystä kuin pari prosenttia ehdokasta kohden, niin jo Niinistö jää alle 50 %. Eli toinen kierros eittämättä tulee.
Ja Niinistön vastaehdokkaaksi on nousemassa jo nyt kakkossijalla oleva PerusSuomalaisten Timo Soini, jonka kuuden vuoden takaisesta presidenttiehdokkuudesta koko puolueen kannatusnousu alkoi. Kansa näki Timon olevan ihan järkijätkän ja menestyvän muiden ehdokkaiden joukossa tasapäisesti, jos ei peräti muita paremminkin.
Näin myös käy tulevassa vaalikamppailussa, jossa ehdokkaita punnitaan monelta taholta. Eikä varsinkaan ihmisenä Niinistö ole mitenkään ylivoimainen, kyllä Timon joviaali hyväntahtoinen persoona vetää vertoja kenelle tahansa. Eiköhän ihmisen luonne ja olemus ole ratkaiseva tekijä myös presidentille, eikä Timolta puuttu kokemustakaan eikä asiaosaamista. Näin toinen kierros on vähintäin yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinenkin.
Ainoa nyt Suomen suurinta puoluetta edustavan Timon kannatusta rajoittava tekijä voi olla se, että hänen halutaan olevan oppositiopolitiikan johdossa eduskunnassa eikä häntä päästettäisi vetäytymään presidentin tehtäviin. Mutta on hyvä muistaa, ettei presidentti eikä siis Timokaan mahdollisen valinnankaan jälkeen mihinkään häviäsi, vain jäsenkirjan hän tietysti joutuisi jättämään.
Ykköseksi 60 prosentilla saatiin niin kuin tähän asti kaikissa mielipidetiedusteluissa Sauli Niinistö, joka myös on ilmoittanut halukkuutensa ehdokkaaksi, mutta sitä kokoomus ei vielä ole niitannut kiinni, vaikka asia käytännössä on selvä. Samoin Timo Soinin ehdokkuus, hän olikin gallupin kakkonen 11 prosentilla.
Nyt tiedotusvälineet toitottavat Niinistön tulevan valituksi jo ensimmäisellä kierroksella. Se ei suinkaa ole kirkossa kuulutettu eikä edes todennäköistä. Muiden puolueiden ehdokkaiden, joita ei siis virallisesti vielä olekaan, ei tarvitse saada vaalikamppailulla kannatuksen lisäystä kuin pari prosenttia ehdokasta kohden, niin jo Niinistö jää alle 50 %. Eli toinen kierros eittämättä tulee.
Ja Niinistön vastaehdokkaaksi on nousemassa jo nyt kakkossijalla oleva PerusSuomalaisten Timo Soini, jonka kuuden vuoden takaisesta presidenttiehdokkuudesta koko puolueen kannatusnousu alkoi. Kansa näki Timon olevan ihan järkijätkän ja menestyvän muiden ehdokkaiden joukossa tasapäisesti, jos ei peräti muita paremminkin.
Näin myös käy tulevassa vaalikamppailussa, jossa ehdokkaita punnitaan monelta taholta. Eikä varsinkaan ihmisenä Niinistö ole mitenkään ylivoimainen, kyllä Timon joviaali hyväntahtoinen persoona vetää vertoja kenelle tahansa. Eiköhän ihmisen luonne ja olemus ole ratkaiseva tekijä myös presidentille, eikä Timolta puuttu kokemustakaan eikä asiaosaamista. Näin toinen kierros on vähintäin yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinenkin.
Ainoa nyt Suomen suurinta puoluetta edustavan Timon kannatusta rajoittava tekijä voi olla se, että hänen halutaan olevan oppositiopolitiikan johdossa eduskunnassa eikä häntä päästettäisi vetäytymään presidentin tehtäviin. Mutta on hyvä muistaa, ettei presidentti eikä siis Timokaan mahdollisen valinnankaan jälkeen mihinkään häviäsi, vain jäsenkirjan hän tietysti joutuisi jättämään.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Juoksuttaa
Joka päivä juoksuttaa ja on vähän niin kuin pakkokin, 20. päivä odottaa 42 km 195 metriä Helsingin katuja kierrettäväksi. Moni on sanonut - itse olen niiden joukossa- , että olisi se matka Marathonin taistelusta Ateenaan saanut olla lyhyempikin, mutta tietääpä maaliin päästyään ainakin jotain tehneensä. Helsingin City Marathon järjestetään 31. kerran ja joka kerta olen saanut olla mukana ja päästä maaliin, viime vuonnakin jopa kipellä kantapäällä, miksei siis nytkin onnistuisi, kun kantapää on leikattu ja parantunut, vaikka treeniä ei liaaksi ole tullutkaan.
Nyt kun taas on päässyt juoksuvilliin, niin Kankaanpään vanhat lenkkipolut löytyvät kyllä, mutta monilta paikoin ovat pahasti päässeet kasvamaan umpeenkin. Pisin lenkki tuli juuri eilen vietyäni auton polttoainesäiliön vaihtamista varten korjaamoon. Sieltä Luojukselta pääsee mukavasti mettiä pitkin urheilukeskukseen, sieltä valaistua 5 km latua, josta innostuin kääntymään myös jo jonkin aikaan sitten valaistuksen saanutta yhdyslatupohjaa Niinisaloon 5-tienristeykseen ja sitten takaisin Lepistön-Koskelan tieltä umpimettään ja siten Tampionkeitaan tietä ja taas mettää Kuntokeskukselle, josta loppumatka hyvää kävelytietä Paasikivenkadulle ja kotia.
Tänään puolestaan olin Kunkulla tutulla kympin reitillä, pääasiassa on tullut jäätyä Ottamolle ja sieltä sitten kympin kierros Kunkulle, Hämeenkankaan toista puolta ja nousu takaisin harjulle ja Säähavaintoaseman piikkilanka-aidan viertä takaisin Ottamolle, mennen ja tullen on kilometrin mitattu kiihdytyspolku, jossa takaisintullessa yritetään juosta lujempaa. Eka kertaa olin myös lenkin päälle uimassa tänä kesänä Viherperän keitaan puolella, jossa muina kesinä olen ollut lukemattomia kertoja huuhtelemassa hikeä pois.
Kuninkaanlähde ja Hämeenkangas ovat maan mainiompia lenkkimaastoja. Pitäisi varmaan ajaa Jämillekin, siellä on vielä kovempia tuttuja mäkiä, olenhan sielläkin juossut Jämijärvellä pappina ollessani ja muulloinkin on poikien kanssa tehty sielläkin yhteislenkkejä. Yhteislenkit ovat kyllä viime vuosina jääneet vähiin, mitä nyt viimeksi Koskelan Jallun kanssa on lenkkeilty. Kiilhoman Martinkin kanssa on monet kerrat puhuttu lenkistä, mutta puheeksi vaan on yhteislenkki jäänyt, nyt vaan sanoista tekoihin.
Nyt kun taas on päässyt juoksuvilliin, niin Kankaanpään vanhat lenkkipolut löytyvät kyllä, mutta monilta paikoin ovat pahasti päässeet kasvamaan umpeenkin. Pisin lenkki tuli juuri eilen vietyäni auton polttoainesäiliön vaihtamista varten korjaamoon. Sieltä Luojukselta pääsee mukavasti mettiä pitkin urheilukeskukseen, sieltä valaistua 5 km latua, josta innostuin kääntymään myös jo jonkin aikaan sitten valaistuksen saanutta yhdyslatupohjaa Niinisaloon 5-tienristeykseen ja sitten takaisin Lepistön-Koskelan tieltä umpimettään ja siten Tampionkeitaan tietä ja taas mettää Kuntokeskukselle, josta loppumatka hyvää kävelytietä Paasikivenkadulle ja kotia.
Tänään puolestaan olin Kunkulla tutulla kympin reitillä, pääasiassa on tullut jäätyä Ottamolle ja sieltä sitten kympin kierros Kunkulle, Hämeenkankaan toista puolta ja nousu takaisin harjulle ja Säähavaintoaseman piikkilanka-aidan viertä takaisin Ottamolle, mennen ja tullen on kilometrin mitattu kiihdytyspolku, jossa takaisintullessa yritetään juosta lujempaa. Eka kertaa olin myös lenkin päälle uimassa tänä kesänä Viherperän keitaan puolella, jossa muina kesinä olen ollut lukemattomia kertoja huuhtelemassa hikeä pois.
Kuninkaanlähde ja Hämeenkangas ovat maan mainiompia lenkkimaastoja. Pitäisi varmaan ajaa Jämillekin, siellä on vielä kovempia tuttuja mäkiä, olenhan sielläkin juossut Jämijärvellä pappina ollessani ja muulloinkin on poikien kanssa tehty sielläkin yhteislenkkejä. Yhteislenkit ovat kyllä viime vuosina jääneet vähiin, mitä nyt viimeksi Koskelan Jallun kanssa on lenkkeilty. Kiilhoman Martinkin kanssa on monet kerrat puhuttu lenkistä, mutta puheeksi vaan on yhteislenkki jäänyt, nyt vaan sanoista tekoihin.
tiistai 2. elokuuta 2011
Kultaa ja kunniaa Mikkelin SM-veteraanikisoista
Yksi yli tusinan eli kolmetoista mitalia oli alueen veteraaniyleisurheilijoiden saaliina Mikkelin SM-kilpailuista, kahdeksan kultaista, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Niistä Kankaapään Urheilijoille tuli valtaosa eli yhdeksän, kolme Karvian Kirille ja yksi Siikaisten Sisulle.
Miesten puolella Suomen ennätykset ovat jo kaikissakin sarjoissa kovaa luokkaa, niinpä kisoissa vain neljä miestä ylsi ennätykseen. Siksi KankU:n Osmo Villasen SE M75 sarjan 300 metrin aidoissa ajalla 56,36 on erinomainen saavutus, jolla hän jatkoi aiemmin kesällä tekemiensä Suomen ennätysten sarjaa, edellinen ennätyshän syntyi 5-ottelussa. Hopeaa samalla tuloksella 260 voittajan kanssa Osmo otti seiväshypyssä.
Kun kasvattajaseuraansa edustamaan palannut Antti Kalliomäen kansanedustajuuden päätyttyä siirtyi eläkkeelle huhtikuussa, on hän sen jälkeisen ajan käyttänyt harjoitteluun ja niin tulostakin syntyi . M60 sarjan seiväshypyssä tuli mestaruus hänelle helposti puolen metrin erolla seuraavaan tuloksella 350. Näin Siikaisten Sisu sai uuden mestariveteraaniurheilijan Aulis Suomisen jouduttua jäämään syrjään jalkavaivojen takia.
Karvian Kirin mitalitili karttui tällä kerralla kahdella mestaruudella ja yhdellä hopeatilalla. M70 kilpaileva moninkertainen mestari Aimo Mikkola joutui koville. 100 m mestaruus tuli kovan loppuriuhtaisun ansiosta, vielä kalkkiviivojen alettua hän oli toisena, voitto tuli 2 sadasosan turvin ajalla 14,11. 2oo metrillä Aimo oli sitten toinen. Toisen mestaruuden Karviaan toi Ilmo Törmä paraatilajissaan kuulassa M65 sarjassa tuloksella 12.56.
Loput mitalit tulivatkin sitten Osmo Villasen ohella Kankaanpään Urheilijoille. Yleisurheilujaoston puuhamies Jorma Hietamäki osallistui kolmeen lajiin saaden kaksi kultaa paraatimatkoillaan 400 m sileällä ja aidoissa joutuen 200 metrillä tyytymään neljänteen sijaan ajalla 26,98. 400 metrillä hän oli ainoa minuutin alittaja ajalla 58,83 ja sama matka aidattuna taittui 1.05,93. Samassa lajissahan juuri otti yleisenkin sarjan piirinmestaruuden.
Seppo Kykkänen M50 oli jälleen tavoilleen uskollinen ollen ylivoimainen kaksoismestari voittaen 5000 metriä yli minuutilla ja 10000 metrillä tuli kaulaa 2 minuuttia ja 25 sekuntia. Ajat kovaa luokkaa 16.36,42 ja 34.18,05.
M55 sarjassa Jari Koskela teki elämänsä juoksut –tähän mennessä. Muutaman jalkavaivojen vuoksi hiljaisemman kauden jälkeen hän otti kuin ottikin kaksi mitalia tullen kolmanneksi sekä 800 metrillä 2,26,49 että 1500 metrillä 5.03,08. Joukkuekultamitaleitahan Jari on saanut SM-maastojuoksun joukkuekilpailuissa yhdessä Sepon ja Veli-Pekka Vännin kanssa.
Hannu Kortesluoma M60 sarjassa otti tällä kertaa keihäänheitossa hopeaa 45.86 kantaneella kiskaisulla häviten vain maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden ottaneelle Esa Kuurille. MM-kisoissahan Hannu oli monen kymmenen heittäjän joukossa yhdeksäs. M70 sarjassa myös Lauri Kiviniemi oli radalla 5000 metrillä saaden ajan 23.30,27 ja tullen kuudenneksi, sarjaa alempana samalla ajalla olisi voittanut pronssimitalin.
Miesten puolella Suomen ennätykset ovat jo kaikissakin sarjoissa kovaa luokkaa, niinpä kisoissa vain neljä miestä ylsi ennätykseen. Siksi KankU:n Osmo Villasen SE M75 sarjan 300 metrin aidoissa ajalla 56,36 on erinomainen saavutus, jolla hän jatkoi aiemmin kesällä tekemiensä Suomen ennätysten sarjaa, edellinen ennätyshän syntyi 5-ottelussa. Hopeaa samalla tuloksella 260 voittajan kanssa Osmo otti seiväshypyssä.
Kun kasvattajaseuraansa edustamaan palannut Antti Kalliomäen kansanedustajuuden päätyttyä siirtyi eläkkeelle huhtikuussa, on hän sen jälkeisen ajan käyttänyt harjoitteluun ja niin tulostakin syntyi . M60 sarjan seiväshypyssä tuli mestaruus hänelle helposti puolen metrin erolla seuraavaan tuloksella 350. Näin Siikaisten Sisu sai uuden mestariveteraaniurheilijan Aulis Suomisen jouduttua jäämään syrjään jalkavaivojen takia.
Karvian Kirin mitalitili karttui tällä kerralla kahdella mestaruudella ja yhdellä hopeatilalla. M70 kilpaileva moninkertainen mestari Aimo Mikkola joutui koville. 100 m mestaruus tuli kovan loppuriuhtaisun ansiosta, vielä kalkkiviivojen alettua hän oli toisena, voitto tuli 2 sadasosan turvin ajalla 14,11. 2oo metrillä Aimo oli sitten toinen. Toisen mestaruuden Karviaan toi Ilmo Törmä paraatilajissaan kuulassa M65 sarjassa tuloksella 12.56.
Loput mitalit tulivatkin sitten Osmo Villasen ohella Kankaanpään Urheilijoille. Yleisurheilujaoston puuhamies Jorma Hietamäki osallistui kolmeen lajiin saaden kaksi kultaa paraatimatkoillaan 400 m sileällä ja aidoissa joutuen 200 metrillä tyytymään neljänteen sijaan ajalla 26,98. 400 metrillä hän oli ainoa minuutin alittaja ajalla 58,83 ja sama matka aidattuna taittui 1.05,93. Samassa lajissahan juuri otti yleisenkin sarjan piirinmestaruuden.
Seppo Kykkänen M50 oli jälleen tavoilleen uskollinen ollen ylivoimainen kaksoismestari voittaen 5000 metriä yli minuutilla ja 10000 metrillä tuli kaulaa 2 minuuttia ja 25 sekuntia. Ajat kovaa luokkaa 16.36,42 ja 34.18,05.
M55 sarjassa Jari Koskela teki elämänsä juoksut –tähän mennessä. Muutaman jalkavaivojen vuoksi hiljaisemman kauden jälkeen hän otti kuin ottikin kaksi mitalia tullen kolmanneksi sekä 800 metrillä 2,26,49 että 1500 metrillä 5.03,08. Joukkuekultamitaleitahan Jari on saanut SM-maastojuoksun joukkuekilpailuissa yhdessä Sepon ja Veli-Pekka Vännin kanssa.
Hannu Kortesluoma M60 sarjassa otti tällä kertaa keihäänheitossa hopeaa 45.86 kantaneella kiskaisulla häviten vain maailmanmestaruuskilpailuissa mestaruuden ottaneelle Esa Kuurille. MM-kisoissahan Hannu oli monen kymmenen heittäjän joukossa yhdeksäs. M70 sarjassa myös Lauri Kiviniemi oli radalla 5000 metrillä saaden ajan 23.30,27 ja tullen kuudenneksi, sarjaa alempana samalla ajalla olisi voittanut pronssimitalin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)