Mikä on ihminen

Eino Leinoa mukaillen: Mikä on ihminen, yksin sä syntynyt oot, yksin myös kuoleva oot.

Psalmin kirjoittaja ihmettelee: Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.

Psalmeissa todetaan myös elämämme katoavaisuus: Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

Näitä ajatuksia tulee väkisinkin kohdatessaan yllättävän kuoleman. Tänään minut oli pyydetty siunaamaan 66-vuotiaana tulipalossa menehtynyttä rakasta puolisoa, äitiä, mummua, sisarta, monelle läheistä ihmistä. Surevia saattajia oli paljon. Arkku ympäröitiin kauniilla kiitollisuuden kukkasilla. Surujuhla oli vaikuttava ja myös lohduttava.

Lainasin virrentekijää: Mua, Jeesus, auta valvomaan ja tätä aina muistamaan: on lyhyt ihmiselämä ja iäisyys on edessä. Jo askel riiittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään. Eikä meille muuta turvaa ja lohdutusta jääkkään kuin usko, aivan kuten puoliso kukkaistervehdystä jättäessään sanoi: jälleennäkemisen toivossa. Tässä rukouksen hengessä saamme elää, sama mieli oli myös perheen valitsemassa veisaamassamme iltavirressä: Tule kanssani Herra Jeesus. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan.

Ihminen on heikko, elämänlankamme on perin ohut, mutta kuitenkin ja sittenkin Jumala muistaa meidät ja pitää meistä huolen Poikansa Jeesuksen kautta. Tässä on uskomme ja toivomme kuolemankin ja nimenomaan juuri kuolemankin hetkellä.