50 vuotta sitten ripille päässeet kokoontuivat tänään Noormarkussa. Muistot olivat eläviä ja puheensorina tuttuja tavatessa vilkasta messun jälkeen seurakuntakodin ruokailussa. Kaikki saivat esittäytyä ja kertoa itsestään. Joitakin oli jo poistunutkin elämästä. Yleensä elämä oli sujunut hyvin ja oltiin kiitollisia terveydestä ja lastenkin menestymisestä. Olihan tämä joukko ikätovereitani 1943 syntyneitä. Noormarkussa kun oltiin, niin huomiota kiinnitti se, ettei kukaan ollut ollut Ahlströmin palveluksessa, vanhemmat ja isovanhemmat kylläkin.
Myös omat rippikoulumuistot tulivat mieleen, olenhan käynyt rippikoulun samoin v.1959. Olin kyllä oppikoulun uskontotuntien ohessa pidetyssä taitavan opettajamme lehtori Lautsilan rippikoulussa, mutta se ei mielestäni ollut riittävä. Niinpä pääsin kesällä silloin vasta hyvin uutena vaihtoehtona olesseen leiririppikouluun Lohjan Vivamoon, jossa meitä oli suuri joukko monessa eri ryhmässä. Leiristä jäivät lähtemättömät muistot. Opettajamme Risto Tapiolinna ja Martta Oesch olivat valloittavia persoonia. Isoisista jäi mileeen esim. Olli Lehtinen sittemmin Lehtipuu, tamperelaisen pappissuvun vesa, Tampereen Harjun seurakunnan kirkkoherran virasta eläkkeelle siirtynyt.
Särkyneen sydämen kirkko, nuotioniemi Lohjan järven rannnalla, leirikartano asuntonamme ja koko Heleniuksen sisarusten lahjoittama Vivamon aluesekä sisältä täynnä kuvia oleva Lohjan kivikirkko olivat kaikki sykähdyttäviä paikkoja. Enoni perheen lajoittama rippilahjakin oli tarpeellinen ja kauan käytössä eli Yasika-merkkinen japanilainen kamera. Nyt asumme enon Kalle Räikkeen piirtämässä talossa, joka valmistui vähän ennen rippikouluaikaani ja joka vanhempien kuoltua korkeassa iässä on nyt siirtynyt vaimoni ja minun haltuun.
Rippikoululaiset olivat ympäri Suomea aina Lappia myöten, joten kiinteämpiä ja pitempiaikaisia ystävyyssuhteita ei heidän kanssaan ole syntynyt. Mutta hyvä leiriaika oli kokonaisuudessaan ja sitä saa kiitollisena muistella. Äiti se oli, joka järjesti leirille lähdön ja hän oli ainoana omaisena Vivamon kirkossa pidetyssä konfirmaatiossa. Kotiin tultiin Helsingin ja Kalle-enon kautta, joka oli yksi kummmeistani. Hän toi sota-aikana lomalle päästessään kasteveteni Äänisjärvestä, jollainen oli melko yleistä siihen aikaan kun suur-Suomea tehtiin. Tällaisia rippikoulumuistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti