Elämämme on kovin heikon langan varassa, vaikka me niin helpposti luulemme olevamme
maailman tapppeja. Hautausmaat ovat kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka ovat uskoneet olevansa korvaamattomia. Ja aina ihmisen kuoleman jälkeenkin maailma on jatkanut menoaan.
Näinä päivinä on muisteltu järkyttäviä tapahtumia. Tänään on kulunut 15 vuotta Estonian hukkumisesta myrskyisellä Itämerellä matkalla Virosta Ruotsiin. Yli 850 ihmistä löysi määränpäänsä hyisestä merestä. Virossa järjestettiin muistotilaisuus, jossa haastateltiin myös mukana olleita suomalaisia pintapelastajia, joille jäi elämänikäiset vakavat muistot.
Samoin on kulunut vuosi Kauhajoen koulusurmista. Kauhajoella järjestettiin muistotilaisuus kirkontäyteiselle väelle. Suomikin on koulusurmien myötä joutunut myöntämään, ettemme enää elä missään lintukodossa, jossa vain voimme ilmetellä ja kauhistella maailmalla tapahtuvia väkivallantekoja. Ne ovat saapuneet myös meille ja mitä tahansa ja missä tahansa voi tapahtua näitä järjettömiä väkivallan ilmentymiä.
Niin kuin kolmisen vuotta sitten Ulvilassa surmattiin kotonaan perheenisä, joka työpaikallaan Outokummussa oli joutunut irtisanomaan satoja. Jälkeen jääneiden verijälkien perustella yritettiin tutkia satojen ihmisten dna-näytteitä, mutta murhaajaa ei tavoitettu. Tänään tuli hätkähdyttävä ratkaisu veriteolle. Venäläistä alkuperää oleva avovaimo on pidätetty vakuuttavien näyttöjen perusteella, vaikkei hän olekaan vielä tunnustanut.
Mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että Jumala meistä huolen pitää kysyy Aleksis Kivi. Mikä on ihminen/ Virvaliekki levoton runoilee Eino Leino. Myös Raamatussa todetaan elämämme lyhyys: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. Ja kuitenkin: Sinä (Jumala) teit hänestä lähes jumalolennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Siinä se on, elo ihmisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti