Tänään sain olla pitämässä Jämijärvellä messun. Kanttorina toimi Heikki Havin vapaan viikonlopun sijaisena Keijo Vättö, jonka kanssa on ollut monia miellyttäviä kokemuksia, tämänpäiväinen ei suinkaan tehnyt poikkeusta. Jo itse messukin sujui luonnikkaasti.
Aina välistä tuuratessani Osmo Tahvanaisen vapaita järjestämme messun jälkeen kirkkokahvit ja siioninvirsiveisuuhetken. Niin tänäänkin. Heli Lautaluoma leipoo aina makoisat pullat, Anni Mäkynen huolehtii muusta kastamisesta ja Mirja Keskisaari keittää ja tarjoilee kahvit.
Itse veisuutilanne muodostui Keijo Vätön ansiosta yllättäväksi juhlahetkeksi. Hänen houkuttelemanaan paikkalla oli myös Juho Vuorenmaa, joka Vätön johtamana piti laulukonsertteja nuorena poikana vuosikausia. Nyt on ollut jonkun vuoden tauko. Tänään hän veresti vanhoja muistoja veisaamalla yksin siioninvirren Salli, Jeesus, että saisin vilppittömän sydämen. Yhdessä Keijo Vätön kanssa he lauloivat kahdestaan pari säkeistöä Soi virteni kiitosta Herran-virrrestä, muut säkeistöt veisattiin yhdessä. Yhteisveisuukin oli voimakasta paikalla olleiden hyvin laulajien ansiosta ja Keijo johti taitavasti aina välillä säestäen jonkin säkeistön flygelillä, sitten taas ilman säestystä.
Yhdessä kokonaan veisatut siioninvirret ovatkin kaikki myös nykyisessä viriskirjassa. Näitä olivat Armon lapset, riemuitkaa; Kiitos olkoon Jeesuksen; Oi, Herra, jos mä matkamies maan alkuperäisellä Minne käy tullen ilmassa tie-sävelellä; Oi Jeesus, ota sylihis; Lahjoita Herra perheisiimme sekä Kiitos, Karitsa kuollut ja ylösnoussut myös.
Siionin virsien lisävihkosta Keijo Vättö lauloi yksin Jaakko Löytyn Edessä reitti tuntematon aukeaa, jonka jokaisen neljän säkeistön lopussa on Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa; olen kahden maan kansalainen. Lopuksi Keijo ja Juho lauloivat yhdessä viimeisen siioninvirren myös Jaakko Löytyn tekemän Viimeisen laulun vielä laulan.
Mutta ei vielä siihenkään lopetettu, vaan pyynnöstä Vättö meni vielä flyygelin ääreen ja loihti sydäntä sykähdyttäviä variaatioita kappaleesta Täältä puolehen ylhäisen maan. Kyllä on taitava muusikko tämä meidän Vätön Keijo, jonka kanssa olen tosiaan saanut olla monissa ikimuistettavissa tilanteissa esim. veteraanihautauksissa, joissa hän aina vielä haudallakin soitti trumpetilla kunniamarssin. Eipä yleensäkään koskaan tiedä, mitä hienoa Keijo aina keksii esim. virsiä säestäessään niin kuin tälläkin kerralla. KIITOKSIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti