Eilen saimme siis olla 90-vuotispäivillä. Entistä nuorekkaammat täyttävät nykyään tämän korkean iän, niin tämänkertainenkin syntymäpäiväsankari Mauno Santikko, jolle yhdistyksemme pitkäaikaiselle johtokunnan jäsenelle saimme Kankaanpään Rintamaveteraanien edustajina ojentaa liiton 45-vuotisjuhlamitalin. Vieraita olikin saapunut runsaasti sukulaisia, naapureita ja muita ystäviä. Pojat Raimo ja Tarmo ottivat vieraat vastaan.
Itselleni syntymäpäiväsankari on varsin läheinen erityisesti pitkäaikaisena naapurina Hemiänkylässä, jossa hän on tehnyt suuren osan elämäntyöstään maanviljelijänä jopa niin, että Santikoiden Majajärven rantapelto rajoittuu meidän mökkitontin rajaan ja niin 50-luvulta lähtien olemme olleet sulassa sovussa rajanaapureita. Myöhemmin Santikot ostivat toisen tilan Karvianjoen rannalta Hirvikankaankylästä, mutta viljelevät edelleen myös Hemiänkylän maita, jonne vanhempi poika Raimo on myös rakentanut talviasuttavan huvilan.
Vaikka Hemiänkylä on varsinkin nykyisin melko pieni, on sieltä tänä päivänä elossa neljä 90-vuotiasta Maunon lisäksi Mauno Kukkumäki, Tyyne Mäki ja pian vuotensa täyttävä Oiva Jaakkola. Tämä näinkin monen pienen kylän kasvatin 90-vuoden iän saavuttaminen on melkoinen ihme ja sitä pohdiskelimme yhdessä. Yhtenä syynä lienee kylän hyvä yhteishenki ja tietysti nuoresta pitäen kovan työn karaisema hyvä ruumiillinen kunto. Niinpä yhdessäolosta muodostui lämminhenkinen kiitosjuhla.
Veisasimme Maunon toivomia virsiä, joille on yhteistä ja vähän yllättävästikin, että ne olivat kaikki osastosta kuolema ja iankaikkisuus. Näin saamme iloitessamme korkeasta iästä myös muistaa, että meillä on toivo vielä edessä olevasta paremmastakin. Aivan kuten ensimmäiseksi veisatussa Lapuan taisteluvirressäkin sanotaan: Minä vaivainen mato, matkamies maan...sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee.
Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että meillä Kankaanpäässä on vähintään 90-vuotta täyttäneitä sotiemme veteraaneja 18, joista kaksi naispuolista ja lisäksi myös kaksi näin iäkästä naisveteraania on juuri tämän vuoden puolella saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon. Vanhin veteraani täyttääkin tänä vuonna tasan sata vuotta ja seuraava vuoden vähemmän eli 99 vuotta, 97 vuotta täyttäviä onkin sitten jo kolme ja niin edelleen. Kyllä korkea ikä on meille annettu suuri siunaus. Ja todella saamme iloita, että keskuudessamme on vielä näitä korkean iän saavuttaneita kunniakansalaisiamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti