Pessimistit aina sanovat, että juhannuksena kesä on mennyt, kun päiväkin rupeaa lyhenemään. Kieltämättä vähän haikealla mielellä olin laskiessani yöttömän yön salossa olleen siniristilipun. Se joutui kestämään monenlaista säätä: yöajan täysin tuulettomassa ilmassa salkoa vasten riippuen, iltapäivän kovien kuurojen aikana likomärkänä roikkuen, loppuajan kovassa tuulessa uljaasti hulmuten.
Edelliset kesät ovat sujuneet työn merkeissä. Peräkanaa ilman taukoa eri seurakunnissa ollen ei ollut mitään kesälomia, niinpä viime kesänä kävin kokonaisen yhden kerran mökillä saunomassa. Eilen aattoiltana tuli tämä määrä täyteen, ilmeisesti tänä kesänä pääsee rantasaunalle useammankin kerran. Ehkä sitten talvella myös sinne terveyttä tuovaan avantoonkin, jossa en hyvistä aikomuksista huolimatta ole ollut kahteen talveen, edellistalvena saunassa oli lämpö ja avanto pumpun avulla auki, viime talvena enää vain saunassa lämpö, ei avantoa. Kylläkin ensi talvena painaa huhtikuun vaalit päälle. Eipä silti se avanto ihan välttämätönkään ole, vain onko vanhoja pohjia, sillä en juurikaan ole sairastellut flussia enkä muutakaan useaan vuoteen.
Eihän tämä juhannuskaan täysin ole ohi pelkällä lipun laskulla. Onhan huomenna vielä sunnuntai ja aurinkoa on luvattu. Olin tänään Jämijärvellä pitämässä messua ja sain vihkiä nuoren parin kirkossa. Aiemminhan juhannushäät olivat hyvin yleisiä, nykyään häitä pidetään melkein muina viikoina kuin juhannuksena. Huomenna olen jo perinteiseksi Jämijärvellä muodostuneessa metsäkirkossa Jämiharjulla ja on huomenna myös kesälaulutilaisuus Tykköön kyläyhdistyksen rakentamilla aitoillakin. Siellä on mukana jämijärveläisten hyvin tuntema Seppo Sjöman haitareineen. Niin että juhannusta saa edelleen juhlia oikein olan takaa. Ja kyllähän kesääkin riittää vielä monen kuukauden ajaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti