Tänään Noormarkun juuri hiljan 75 vuotta täyttänyt lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi oli ystävällisesti kutsunut meidät kuun vaihteessa Inkerin kirkon tutustumismatkalla olleet muisteluiltaan. Kutsua olivatkin noudattaneet lähes kaikki mukanaolleet ja kyl´ kannattikin kokoontua, siksi paljon oli matkalta kertynyt muistoja.
Jussi Isosaari nykytekniikan ihmeellisenä taitajana sai näytettyä meille kolmenkin ottamia kuvia oikein koneen kautta, omiaan, Jämijärven edellisen suntion Simo Laakson ja Noormarkun diakonissan Helvi Loijaksen. Kuvat ja muutamat filminpätkät palauttivat elävästi monia kokemiamme hetkiä ja tapahtumia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Lisäksi näimme monen muunkin ottamia komeita valokuvia nippukaupalla. Näin muistoja on talletettu vielä jälkeenpäinkin mieliin palautettavaksi. Minäkin sain lahjaksi dvd-levyn, vaikkei vielä ole hankittukaan sen näyttölaitetta.
Mehän saimme makallamme tutustua aika moneen Inkerin kirkon seurakuntaan. Ensinnäkin Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakuntaan Sodderiin heidän kirkkossaan Nova Peskissa. Sitten Juho ja Lyyli Pakkarin johdolla Tsalnaan samoin heidän kirkossaan. Petroskoin uutta vielä käyttökiellossa olevaa kirkkoa esitteli kirkkoherra Viktor Grinevits. Kontupohjan kirkossa saimme olla mukana jumalanpalveluksessa. Ja vielä paluumatkalla pistäydyimme oppaan johdolla Aunuksen kirkossa. Ja tietysti meno- ja paluumatkalla yövyimme Ruskealan kirkossa, jonne puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinosen veli on rakentanut kirkon yhteyteen oikein majatalon.
Uutena ilahduttavana tietona saimme kuulla Petroskoin seurakunnan saaneen lopultakin luvan tuoda Suomessa valmiina olevan kirkon kaluston ilman sille aiemmin määrättyä kohtuuttoman korkeaa tullia. Näin viimeistelytöiden jälkeen jo viime syksynä vihityssä kirkossa päästään lopultakin pitämään jumalanpalveluksia keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla. Nythän alusta vuodesta 1970 alkaen on kokoonnuttu kaupungin laitamalla alunperin sieltä hankitussa omakotitalossa, jota on laajennettu ja rakennettu pihaan seurakuntatalokin. Niinkuin eräs matkalaisistamme totesi, rukoukset on kuultu.
Kyllä itsekullekin tekisi hyvää käydä katsomassa miten itärajan takana eletään, osattaisiin sitten antaa kaikesta huolimatta arvoa meidän suomalaisten elämälle, joka venäläisiin verrattuna on sittenkin ruhtinaallista. Ei Inkerin luterilainen kirkkokaan pystyisi tulemaan toimeen ilman meidän suomalaisten ja kirkkomme antamaa niin henkistä kuin aineellistakin tukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti