Kymmenen vuoden takaa osui silmiini nyt jo yli 90-vuotiaan Ester Uusitalon kirjoittama runo allekirjoittaneelle ollessani Jämijärven kirkkoherrana. Lienee aivan paikallaan laittaa se talteen ja näytille jälkipolviakin ajatellen.
27.3.2000
Nyt kirjoitan värssyn kirkkoherralle tässä,
kuinka hän opettaa meitä elämässä.
Hän nöyryyden esimerkin meille antaa,
kun liikuntarajoitteisille kahvit eteen kantaa.
Eikö hartautesi kaipuu siinä ala itää,
kun hiljaisen hetken hän joskus pitää.
Esirukouksen Taivaan Isälle alttarille kantaa,
pyytäjälle näin hyvän mielen antaa.
(uskon vahvistusta antaa.)
Vielä yksinäistä koittaa muistaa,
iltaisin seuroihin heitä kuskaa.
Siinä samalla aivojansa rassaa,
miten saisi rahaa lähetyskassaan.
Näin hoitaa hän suhteita ulkomaille,
että sais Jämijärven maailmankartalle.
Ja hoidettuaan myös lähetystyötä,
tässä toivotan hänelle siunausta myötä.
Tämän kaiken hän tekee vapaaehtoistyönä,
niin että eiköhän tämä jo ansaitse kiitoksen myötä.
Löytyyköhän mistään muista pitäjistä kirkkoherraa moista,
tuskin on missään tällaista toista.
Olkaamme siis kiitollisia kaikesta tästä,
kun näin huolehtii hän meistä ja koko elämästä.
Uskokaamme itsemme Jeesuksen huomaan.
Hän tulee meille kaikille autuuden tuomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti