Seurakuntavaalien H-hetki on sunnuntaina ja maanantaina. Äänestysvilkkaus on odotettavasti edelliskertoja korkeampi. Parantamisen varaa onkin yllin kyllin, kun maan keskiarvo on ollut jotain 12% luokkaa.
Meillä Kankaanpäässä on jo viime kerralla äänestysprosentti noussut 19,9%. Toivottavasti se nousee huomattavasti, kaikki merkit ainakin viittavat siihen. Me kirkon virallista linjaa kannattavat ehdokkaat olemme mielestämme tehneet kovan vaalityön. Meillä on ollut kahdesti, ensin ennen ennakkoäänestystä ja nyt toisen kerran torstaina Kankaanpään Seudussa koko aukeaman ilmoitus. Yleisönosastokirjoituksia Seudussa on ollut useita juuri meidän linjamme puolesta. Seudun ilmoituksen kokoinen hyvällä paksulle paperille painettu mainoslehtinen 2xA3 -kokoa on jaettu lähes joka talouteen. Suusta suuhun tiedotusta on pyritty antamaan joka tilanteessa ja kahvituksemme viimeisenä torstaina oli täysosuma lähes 700-päiselle kävijäjoukolle.
Median keskustelu on myös koko kirkossamme ollut vilkasta, valitettavaa on vain jyrkän linjan leimautuminen muka kirkon kannanotoksi. Typerintä onkin kirkossamme rintamien muodostaminen. Toista osapuolta lyödään niin kuin vierasta sikaa, vaikka meidän pitäisi omata kristillistä rakkautta. Vaikka meillä olisikin erilaisia näkemyksiä ja vaikka raamatuntulkintamme olisi joko historiallinen tai vaikka kirjaimellinen eli fundamentalistinen, niin silti meidän tulisi hyväksyä toinen toisemme eikä lyödä olan takaa. Olemmehan sittenkin veljiä ja sisaria Kristuksessa Jeesuksessa, hänen syntisiä seuraajiaan, joilla ei kenelläkään pitäisi olla varaa eikä oikeuttakaan tuomita toisiamme. Yhteinen todistus olisi kaikkein vaikuttavin. Eli niin kuin alku-ajan kristityistä sanottiin: katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan.
Ottakaamme oppia ja noudattakaamme suuresta runoilijastamme Eino Leinosta: Oi ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti