Vuosi sitten kirjoitin 21.12. otsakkeella O Tannenbaum joulukuusen historiasta ja sen esiintymisestä joululauluissamme. Silloin en vielä ollut hakenut kuusta mökin maisemista. Tänään aatonaattona kovassa lähes 30 asteen pakkasessa sen tein ja kuten edellisjouluna kirjoitin, että aina pitäisi kaataa ensimmäinen sopiva kuusi, huomasin sen taas nytkin pitävän paikkansa. Ensimmäinen oli melko mukiinmenevä, sen jälkeen tuli mielestäni aina vaan huonompia ja lopulta monen kuusen katsomisen jälkeen kaatamanikaan ei ollut parhaasta päästä.
Nyt urakka on kuitenkin tehty, kuusenhakuhan kuuluu vanhanajankin miesväelle lähes ainoana joulutouhuna ja kuusi on jo sisällä jalassa odottamassa latvatähteä, sähkökynttilöitä ja muita koristeita. Tärkeintä on sittenkin se, että kuusi on itse haettu aito pihkalle tuoksuva ja neulasiaan varistava. Olen tänäkin joulunalusaikana nähnyt monia muovikuusia, sellainen löytyisi meidänkin vanhempien jälkeen jääneenä vintiltä, mutta kyllä oikea metsän kuusi on paras, vaikka se vähän likaakin ja vaikka siitä on vähän vaivaakin. Sanotaanhan ettei alttarillekaan viedä tekokukkia, vaikka ne kestäisivät ja voisivat näyttää jopa paremmiltakin kuin elävät kukat, mutta silti juuri aidot kukat ovat kaikki kaikessa.
Näin kuusi kuuluu jouluumme yhtenä tärkeänä ulkoisena tekijänä, josta emme me metsäsuomalaiset hevillä luovu. Siksi myös joululauluissamme laulamme alkukielellä O Tannenbaum, o Tannenbaoum eli suomeksi Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset.
Monia muitakin jouluun liittyviä perinteitä meillä on ja se on hyvä. Esim. monet ruuat kuuluvat niihin. Monenlaiset kynttilät jopa ulkosalla ovat yleistyneet, jotkut jopa koristavat koko puutarhansa niillä. Joulu todellakin on vain kerran vuodessa. Iloitkaamme siksi siitä täysin rinnoin muistaen kuitenkin oikean joulun olevan meille valmiina ilman omaa valmisteluamme lahjana Vapahtajamme syntymänä meitä jokaista syntisparkaa varten pelastajana ja elämänvoiman antajanamme. Virren sanoin: On ihmisenä olo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta. Näin meidän ihmisten osa on sittenkin suurenmoinen.
Huomionarvoista on blogitehtailuni, vajaan kahden vuoden aikana niitä on syntynyt niin, että tämä on järjestyksessään 601. Olen aloittanut nimipäiväni kunniaksi 21.4. vuonna 2009 ja vauhti on edelleen hyvä. Seuraavaan ninipäivään mennessä tulee siis blogeista kaksi vuotta täyteen ja silloin on taas käyty jo eduskuntavaalitkin. Ken elää, se näkee ja on paljon viisaampi vaikkapa päivämäärällä 17.4.20011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti