Maailmassa on niin monta ihmellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Jumalan myllyjen sanotaan meidän ihmisten mielistä jauhavan liian hitaasti, mutta ne jauhavat kuitenkin ja varmasti. Tämä on nähty vuodesta 1870 Suomen vanhimpana lähetyskenttänä toimineella Ambomaalla, joka sai itsenäisyytensä Namibian nimellä v.1990 pitkän taistelun jälkeen Etelä-Afrikasta, joka aparthaidia harjoittaen oli sortanut maata vuosisadat. Aivan kuin suomalaisten ansiokkaan lähetystyön sinettinä vapautustoimissa oli mukana voimakkaasti YK:n apulaispääsihteeri Martti Ahtisaari ja myös suomalaisia rauhanturvajoukkoja.
Kaikki muistavat Ambomaan Agricolaksi kutsutun Martti Rautasen, joka saapui kentälle ensimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden joukossa ja sai vielä ennen kuolemaansa v.1925 toimittaa kunniatehtävänä ensimmäisten ambolaisten pappien vihkimisen. Rautasen lähettämistä emmittiin Lähetysseuran johdossa, koska tämä oli kotoisin Inkerinmaan Novasolkan kylästä eikä hänen taitoihinsa luotettu. Tässäkin nähtiin, miten Herra on heikoissa väkevä, kun Rautasesta tuli kautta aikojen näkyvin lähetystyöntekijämme. Itsekin olen saanut olla mukana, kun Rautasen kotitalon seinään kiinnitettiin muistolaatta.
Yli miljoonaisesta Namibian kansasta kristittyjä on jopa 90% monista aiemmista sortotoimista huolimatta. Maamme lähetysveteraanien työ on tuottanut kauniin hedelmän. Ja tänä päivänä maa on hyvin onnistunut itsenäisyydessään, ei ole tietoakaan muualla Afrikassa vallitsevista diktatuureista ja kansa on - kiitos pitkäaikaisen lähetystyön - lukutaitoista ja valistunutta. Täällä jos missä nähdään lähetystyön tuloksien puhjenneen kauniiseen kukkaan, joskin monia ongelmiakin on.
Itselleni on läheinen muisto hiippakuntamme lähetyspastorina toimineesta Mikko Ihamäestä, joka oli ollut lähetysalan esimies, mutta aikoessaan palata kotimaanlomalta, ei enää saanutkaan viisumia perheineen sortotoimien seurauksena. Mutta Jumalan myllyt jauhoivat, ja niin Mikko pääsi mukaan juhlimaan Namibian itsenäisyyttä vielä vähän ennen varhaista kuolemaansa.
Omana aikanammekin saamme siis elää keskellä Jumalan ihmeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti