Olemme yksistään hyvinvointivaltioksi mielletyssä koti-Suomessamme joutuneet hätkähdyttävään tilanteeseen, kun köyhien lukumäärä on ennätyssuuri, työttämiä on lähes 300 000 ja muita syrjäytyneiksi itsensä eri syistä tuntevia vielä paljon enemmän. Ruokajonoihin riittää jatkuvasti apua tarvitsevia yhteiskuntamme hyvinvoinnista väliinpudonneita. Niinpä työkenttää riittää vähempiosaisten aseman kohentamisessa.
Jumalan valtakunnassa arvoasetelmat kääntyvät päälaelleen: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta." Niinpä lohdutettuina saamme muistaa, ettei taivasosuutta ansaita eikä saada oman erinomaisuutemme tähden, vaan yksin lahjana Kristuksen ansion kautta. Ja tästä saamme taas muistustusta aloittaessamme kirkkovuodessamme laskiaisesta lähtien paastonajan viettämisen muistellen Jeesuksen kärsimistä ja kuolemaa meidän syntiemme tähden.
Jo Jesaja-profeetta kirjoitti satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää kärsivästä Herran palvelijasta: "Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä." Ja sanoihan Johannes Kastajakin Jeesuksen olevan Jumalan Karitsan, joka poisottaa maailman synnin. Roomalaiskirjeen kirjoittaja Paavali puolestaan kirjoittaa lohduttavasti Jumalasta, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme ja lisäten, kuinka hän ei lahjoittaisi kaikkea muutakin hänen kanssansa.
Näin meille puutteenalaisille syntisille on annettu sekä tämän ajallisuuden että iankaikkisuuden lahjat seuratessamme meitä kuolemaan ristinpuulla asti rakastanutta Vapahtajaamme ja palvellessamme lähimmäistämme niin kuin itseämme niin kaukana maan ääriin asti kuin lähellä kodissa, kotiseudulla, kotimaassa.
Saammekin sydämemme pohjasta rukoillen veisata: "On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen: ei hukkaan hän syntistä heitä. Hän etsii ja löytää ja taivaallisen suo rauhan hän seurata meitä. Jeesus vaivaiset syntiset korjaa."
Ja kerran aikamme päättyessä käy meillekin toteen Jaakko Haavion runo:
Ken Isän lapsi on, hän riemuitsee,
kun iäisyyden portti aukenee.
Alati seurattuansa Karitsaa
nyt armon kerjäläinen kodin saa.
Ja näkymätön on jo näkyvää,
muu katoaa, vaan taivaan autuus jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti