Suvivirsi

Koulujemme kevätjuhliin kuten myös juhannukseemme, tähän yöttömän yön, mittumaarin (midsommar) ja Suomen lipun kesäiseen juhlaan kuuluu ehdottomasti Suvivirsi: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tämä kauniita muistoja mieliimme palauttava virsi onkin yksi suosituimmista virsikirjamme virsistä, usein sitä veisataan jopa hautajaisissa varsinkin näin kesäiseen aikaan. Verrataanhan taipaleemme päättymistä usein virsissäkin ikisuveen pääsemiseksi.

Suvivirtemme kuuluu kansalliseen perinteeseemme niin ehdottomasti, että sen kyseenalaistamisesta koulujen kesälomille lähtiäispäätösjuhlissa on nousut jopa kansanliikkeeksi verrattavaa liikehdintää, kun maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa Helsingissä oli Suvivirsi jätetty pois kevätjuhlasta mukamas uskonnonvapauden nimissä. Mutta kyllä uskonnonvapauden täytyy olla myös sitä, että kunnioitetaan valtaenemmistönkin tunteita ja perinteitä, joihin eittämättä kuuluu myös Suvivirren veisaaminen koulujen kevätjuhlissa.

Näin juhannuksena Suvivirtemme kuuluu myös itsestäänselvyytenä veisattavaksi, onhan siinä sydämeenkäypää kiitosmieltä kesän lahjoista Vanhan Testamentin kielikuvineen Saaronin liljoista, Libanonin setreistä ja Siionin kasteesta. Rukoillaan myös maan ja meren runsaita anteja, mutta lopuksi kuitenkin pyydetään saada maistaa sitä suloisuutta, jonka tuo armon paiste, niin sitten saamme olla autuaita.

Suvivirren suosiota ei lainkaan ole vähentänyt se, että se on kokonaan niin sanojen kuin sävelenkin puolesta ruotsalaisten alkuperää. Runoilijana pidetään Visbyn superinternettiä Israel Kolmodiania v.1694. Suomalaiseen viriskirjaan se otettiin heti ns. vanhaan virsikirjaan v.1701. Sävel perustuu ruotsalaiseen kansansäveleeseen. Tulee Ruotsista siis hyvääkin!