Taas katosi kirjoitus, lyhyen ajan sisällä jo toinen kerta eikä nyt ollut minunkaan syyni, koska kirjoituksen valmistuttua painoin heti tallenna-nappulaa, mutta katkos tuli koneeseen ja kylmä tieto: yhteys ei pelaa. Näin teen jutun uudelleen aamulla, nyt jo puolita öin pääsen nukkumaan.
Sain olla Kankaanpään Sotaveteraanien puheenjohtajan Reijo Orhasen perhejuhlan johdosta estyneenä ollessa hänen pyynnöstään tuomassa veteraanien viirin ja onnittelut Niinisalon sotilaskodissa vietetyssä isänmaallisessa juhlassa. Pohjois-Satakunnan Sotilaspoikien perinnekilta vietti siellä 20-vuotisjuhlaansa. Reijo itsekin on ollut killan edellinen puheenjohtaja.
Killan puheenjohtaja Heino Niemisen sairastuttua juhlan juontamisen ja tervehdyspuheen piti varapuheenjohtaja Aulis Kekokangas monessa näytelmäroolissa esiintymisrutiinia hankkineena. Juhlapuhujaksi oli saatu oikein liiton puheenjohtaja Atte Kaskari.
Musiikillisesta puolesta vastasi parkanolainen Korsukuoro yhdessä Kankaanpään Korsutöpinän kanssa. Monia sota-ajan kuolemattomia saimme kuulla: Ilta skanssissa, Kaarina, Äänisen allot, Kodin kynttilät. Killan alueeseen kuuluukin niin kuin historiassa monessa muussakin yhteydessä yhteistyötä tehneet Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Karvia, Honkajoki ja Jämijärvi Kankaanpään lisäksi.
Tervehdyksessäni kerroin olevani varamiehenä Sotaveteraanien tervehdystä tuomassa ja samalla varapuhemiehenä voin esittää historiallisesti varmasti ensi kertaa eduskunna puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen tähän arvokkaaseen maanpuolustukselliseen juhlaan. Samoin Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana esitin onnittelut sotainvalidien puolesta. Tervehdysten vastaanottajana toimi killan kunniapuheenjohtaja Kalevi Holma.
Kerroin myös itsellänikin olevan yhteyksiä sotilaspoikatoimintaan, vaikka olenkin syntynyt vasta sota-aikana vuonna 1943. Jouko Nurmisen historiikissa Sotilaspoikatoiminta Pohjois-Satakunnassa 1920-1944 kerrotaan perheeseemme liityvää. Oma isäni Taito Joutsenlahti kuoli jo ennen syntymääni v. 1943 ja v. 1949 äiti meni uusiin naimisiin Tuomas Liljan kanssa, josta siis tuli uusi isäni. Nurmisen kirjassa on kuva poikaleiriltä, jossa Taito ja Tuomas seisovat vierekkäin hyvinä ystävinä. He myös molemmat toimivat sotilaspoikien kouluttajina ja johtajina. Juuri ennen talvisodan alkamista olleessa ilmoituksessa mainitaa kirkonkylän osaston johtajaksi juuri Tuomas, vaikka hän sitten joutuikin heti lähtemään sotaan.
Näin kalliita muistojamme raskailta historiamme vuosilta kannattaa säilyttää vaalia. Ja siihen juuri tällainen kiltatoiminta on mitä sopivinta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti