Ajat sitten entinen kankaanpääläinen Suvi pyysi vihkijäksi. Vihkipaikaksi hän tulevan miehensä kanssa oli suunnitellut Porin jäähallin. Mikäpäs siinä, avioliiton satamaan purjehtiminen on aina iloinen asia. Kävimme myös vihkiparin kanssa etukäteen harjoittelemassa jäähallissa, jää oli todella liukasta, mutta valmiiksi oli hankittu Porin Ässien värinen matto ja myös samoin värein varustettu polvistumisjakkara.
Niinpä siis Ässien ja Tapparan pelin väliajalla tapahtui sitten Suvin ja Eeron juhlallinen vihkiminen monituhantisen jääkiekkoyleisön läsnäollessa, Eero kun on ollut seitsenvuotiaasta Ässä-fani. Vihkiparikin oli pukeutunut Ässä-padan punamustiin väreihin.
Olen kyllä puhunut monikymmentuhantiselle juhlaväelle Herättäjä-juhlilla, mm. juuri Porin Kirjurinluodossa, mutta vihkitilaisuuden osalta yleisömäärä oli kyllä ylivoimaisesti suurin ja tietysti vihkipaikkakin erikoisin, vaikka olen saanut vihkiä veljenpojan Kupion Kallaveden
aalloilla laivassa ja toinen mieliinjäänyt paikka on ollut Jämin Mielahden yläpuolella harjulla olevan suuren vadin reunalla.
Vihkiminen sujui ihan normaaliin tapaan, mutta sormusten vaihtamisen ja suudelman jälkeen yleisö osoitti villisti suosiotaan. Samoin sitten seremonian loputtua ja uuden avioparin tuuletettua oikein urheilulliseen tapaan. Varmaan jääkiekkofaneillekin jäi mieliinpainuva kokemus ja avioliiton suuri ja pyhä merkitys tuli näin taas kerran palautettua muistiin.
Lehdistö on kertonut tilaisuudesta näyttävästi, jopa urheiluruudussa oli lyhyt välähdys. Satakunnan Kansassakin kerrottiin papin rukoilleen aviopuolisoiden puolesta. Onhan vihkikaavassa kahteenkin otteeseen rukous. Näin saivat Suvi ja Eero toisensa oikein virallisesti, ja toivoa ja rukoilla sopii, niin kuin kauniiden satujen loppussa aina mainitaan, että he elävät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti