Transparency International on tutkinut eri maiden korruptoituneisuutta ja asettanut maat paremmuusjärjestykseen kärjessä vähimmin korruptoituneet. Asteikko on välillä 10-0.
Suomi saa loistavasti toisen sijan yhdessä Tanskan kanssa 9,4. Kärkeen on päässyt Uusi Seelanti 9,5. Pohjoismaat sijoittuvat muutenkin hienosti, koska neljäntenä tulee Ruotsi 9,3 ja sitten Norja 9,0. Kaksi viidesosaa saa lukemakseen alle 5 . Venäjälle on annettu sija 143 ja vain 2,4. Hännänhuippuiksi ovat jääneet Somalia ja Pohjois-Korea.
Ei meilläkään silti kannata liikaa röyhistellä, siitä kertoo esimerkiksi vaalirahasekoilut, joita parast´aikaakin on käsiteltävinä tuomioistuimissa. Ja samoin puualan kartellit ovat oikeudessa asti.
Kuten eilisessäkin blogissani viittasin, kokonaan toinen juttu on sitten se, että Suomessa pienenä maana on helppoa tuntea toinen toisensa. Ollaan kavereita ja tuttavien kesken asiat sujuvat jouhevasti. Näin eilenkin, kun saimme lähetystönä olla kertomassa opetusministeri Jukka Gustafssonille SAMKIN alaisen Kankaanpään Taidekoulun erinomaisuudesta ja säilyttämisen tärkeydestä. Ministeri jopa lohkaisi pyytäessäni puheenvuoroa, että kerran näinkin päin, että hän saa olla antamassa puheenvuoroa eduskunnan varapuhemiehelle. Muutenkin porukassamme oli monia ministerin tuttavia. Näin voitiin tuttuina jutella keskenämme, asiat kuitenkin lopulta ratkaisevat. Ja toivoa sopii Taidekoulun säilymistä, monet asiaseiket sitä kyllä puolustavat.
Edellisiltana eduskuntaryhmämme oli Suomen Pankin vieraana ja siellä pääjohtaja Erkki Liikanen myös on vanha tuttu edelliseltä eduskuntakaudelta. Voimme jopa muistella Veikkauksen hallintoneuvoston vierailua Ekin luona Brysselissä, kun silloinen komissaarimme oli saanut meiltä lahjaksi sykemittarin toivomuksella, että sitä on käytettävä maratonilla. Ja siitä Erkki Liikanen sai kimmokkeen ryhtyä juoksemaan myös maratoneja, joita hän sitä ennen ei ollut juossut. Tänä vuonnakin maraton oli tullut kierrettyä Saksanmaalla.
Aiemmin kertoessani ryhmämme vierailusta Mäntyniemessä presidentin luona oli myös puhetta, miten sain olla Tarja Halosen kanssa jopa samassa sosiaalivaliokunnassa jo 1970-luvun lopulta lähtien. Ja leikki sijansa saakoon, ilmankostänään ryhmämme pikkujouluillassa Kimmo KIvelä -ryhmämme toinen rovasti- kertoi minun saaneen komentajaristin, mistä lienee saanut tietonsa, lieneekö edes tosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti