No, en tarkoita omaa viimeistä lentoani, vaikka ei lentomatkustaminen mitään hauskaa ole, kaikkine odotteluineen ja metallinpaljastimen läpi menemisineen usein vielä pitkissä jonoissa ainakin Helsingin päässä. Nytkin vielä perjantai-iltapäivällä todella vaikeat sääolosuhteet, lumisada ja tuuli. Niinpä koneemme oli niin nousussa kuin laskussakin turpolenssissa. Ei kivaa!
Viimeinen lento oli vain Helsingin ja Seinäjoen välillä, joka on jo pitkään takunnut ja kunnatkin ovat lentoja rahoittaneet. Nyt ainakin toistaiseksi lennot loppuivat. Monelle muullekin kentälle ne nykyisessä joka alueelle levittäytyvässä talousahdingossa ovat vaakalaudalla. Niin myös Poriin, jonne jo välillä lennot loppuivatkin, mutta saatiin vielä jatkumaan, kukaan ei tiedä kuinka kauaksi aikaa.
Lentovuorot vaatisivat riittävästi matkustajia. Varsinkin ensimmäiseen vuoroon aamulla pääkaupunkiseudulta maakuntiin ja vastaavasti viimeisellä iltavuoroilla toisinpäin ei ole kulkijoita. Mikä muuten estäisi koneita yöpymästä maakunnissa. Tuleeko lentohenkilökunnan yöpyminen kalliimmaksi kuin koneen lennättäminen. Olisko tässä miettimisen paikkaa!
Toisaalta tietysti lentäminen on myös saastuttavaa ja energiaa tuhlaavaa. Ja esimerkiksi Seinäjoelta on erinomaiset junayhteydet niin etelään kuin myös pohjoiseen eikä loppujen lopuksi junamatka vaadi paljoakaan enempää aikaa ja junassa voi myös keskittyä asiohin paremmin kuin lentomatkaaja, jolla usein on pitempi matka lentokentälle, odotusajat, ja taas kentältä pois kaupunkien keskuksiin kuten juuri Helsinkiin. Juna sen sijaan tulee suoraan Helsingin sydämeen.
Poristakin pääseen lähtemään onnikalla tunnin välein suoraan Helsingin sydämeen Kamppiin.
Ymmärrettävää kylläkin liike-elämän kannalta on lentovuorojenkin merkitys, mutta jos ei ole riittävästi kulkijoita, niin sitten ei ole.
Miksikö sitten perjantai-illaksi lensin Seinäjoelle eduskuntaviikon päätteeksi. Kerrotaan siitä ensi blogissa huomenissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti