Lähidemokratiasta

LÄHIDEMOKRATIASTAKO ASUKKAIDEN PELASTUS

 Sain olla Suomi-Arenan aloitustilaisuudessa Pomarkussa puhumassa kuntalaisten lähidemokratiasta. Entinen Satakunnan kansan päätoimittaja, nykyisin Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen johti puhetta. Seuraavassa Perussuomalaisittain näkemyksiä lähidemokratian säilyttämisestäkunnissamme:

PALVELUIDEN SÄILYTTÄMISESTÄ JA PITÄMISESTÄ MAHDOLLISIMMAN LÄHELLÄ TARVITSIJOITA varmaan kaikki lähdemme, se on hallituksenkin lähtökohta kuntauudistuksessaan. Me Ps emme kuitenkaan usko päästävän siihen kaavailluilla suurkunnilla kuten Jouko Jokinenkin kuntaliitosesimerkeillään todisti.

Kuntaliitokset ovat silloin oikea tie, jos myös kuntalaisten mielipide paikallisessa kansanäänestyksessä sitä tukee. Mitään ylhäältä ohjattua ja tavalla tai toisella pakkokeinoja käyttäviä liitoksia emme hyväksy, vaikka kaikki nyt vielä irtisanoutuvatkin pakkoliitoksista, mutta esim. valtionapujen suuntaamisella siihen voidaan ohjailla. Kuntayhteistyön lisäämistä sen sijaan kannatamme, vaikka siihenkin liittyy ongelmia ns. hallintohimmeleiden takia, koska ne välttämättä eivät ole kuntien eikä myöskään vaaleissa valittujen valtuutettujen ohjattavissa.

Suurkuntia emme kannata siksikään, koska laajasti asuttu maamme ja elävä maaseutu ovat globalisoituvassa maailmassa jatkossa yhä arvokkaampi pääoma, jota ei pidä tuhota lyhytnäköisillä päätöksillä. Kerran alas ajettua maaseutua ei enää ole helppo rakentaa uudestaan. Emme hyväksy kaupunkien ja maaseudun keinotekoista vastakkainasettelua. Siksi alue- ja maatalouspolitiikka kuuluvat oleellisena osana yhteiskuntaamme ja ne yhdessä muovaavat jokapäiväistä elinympäristöämme.

Siksi vierastankin näitä kaupunginosavaltuustoja, joilla todellakaan ei olisi budjettivaltaa. Kylätoimikuntien vireyteen sen sijaan olisi satsattava ja asukkaita rohkaistava niiden toimintaan kuin mukaan kaikkeen muuhunkin 3. sektorin eri kansalaisjärjestöjen tehtäviin, sillä juuri kylien elinvoimaisuuden säilyminen jos mikä on lähidemokratiaa. Siksi myös kylän monin tavoin sykkivän sydämen kyläkoulujen säilyttäminen on tärkeää. Tästähän meillä Kankaanpäässä on kiistelyä äänestyksiä myöten.

Virkakoneiston byrokratian karsimisella saadaan tarvittavia kustannussäästöjä.

Suuri ei välttämättä ole kaunista eikä aina tehokkaintakaan, sen osoittaa täällä Pomarkussa tehty päätös siirtyä suuremmasta perusturvayksiköstä pienempään viiden kunnan muodostamaan Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymään (muuten mikä nimihirviö, mutta lyhennyskään PoSa ei oudolle sano yhtikäs mitään). Ja Merikarvia on tehnyt saman päätöksen.

Virkojen säilymisen 5 vuoden määräaikaa haluamme myös lyhentää vaikkapa 2 vuoteen ja siirtää tämän 3 vuoden määräajan valmistuvien lääkärien pakolliseksi palvelemiseksi kuntien terveyskeskuksissa, sillä paljolti juuri terveydenhoitopalveluista kuntien elinkelpoisuus ja lähidemokratian säilyminen on kiinni,

Lähidemokratian ja kuntien säilymisen takaamiseksi esim. olisi kilpailu- ja hankintaohjesääntöä muutettava niin, että voittajaksi tulisi kokonaisvaltaisesti edullisin paikallisen työvoiman käytön ja kunnan verotulojen kannalta. Palveluiden ulkoistamistakin tulisi tarkoin harkita, usein kustannussäästöt pitkän päälle jäävätkin saamatta. Elintarvikehankinnoissakin tulisi suosia lähiruokaa oman kunnan maataloustuottajia.

Vapaaehtoisesti yhdistyvissä kunnissa on rinnakkaisvirat purettava välittömästi, näin kunnista saadaan elinvoimaisia. Kunta on kuntalaisia, ei viranhaltijoita varten. Tällöin myös juuri ruohonjuuritason palvelutyötä tekevien lukua voidaan lisätä jatkuvasti lisääntyvän tarpeen mukaisesti.