Tänään 96-vuotispäivillä muisteltiin sodan aikaisia mielenkiintoisia asioita, syntymäpäiväsankari ja kaikki hänen sisarensa olivat toimineet lottina. Hänen isänsä oli ollut silloin tärkeän hevosenottolautakunnan puheenjohtaja ja sen tiimoilta nousi mielenkiintoisia muistoja.
Hevoset lastattiin junaan Kankaanpään asemalla. Esimerkin vuoksi myös oma hevonen oli laitettava matkaan. Kaikki eivät tietenkään millään olisi antaneet hevostaan, mutta sodan lait ovat ankarat eikä sille voinut mitään. Ainoaa hevosta ei kuitenkaan otettu.
Sodan jälkeen hevosten tultua takaisin asemalle, eivät omistajat aina tunteneet omia hevosiaan, siksi huonoiksi ja takkuisiksi ne olivat käyneet. Yksikin isäntä sanoi, ettei kuormassa ole hänen hevostaan. Silloin puheenjohtaja käski häntä kutsumaan hevostaan nimeltä ja heti joukosta tuli korviaan höristäen isännän hevonen.
Puheenjohtajan omakin hevonen tuli takaisin. Puheenjohtaja otti sen pään kainaloonsa ja sanoi hevoselle nimeltä, että mene kotiin, kun hänen itsensä täytyi vielä jäädä asemapaikalleen. Niin hevonen jolkotteli yksin viiden kilometrin matkan kotiin ja siellä taas laittoi päänsä kotiväen kainaloon. Niin hyvä oli kotiin tulla taas.
Kun kaikilla hevosilla ei aina ollut vastaanottajia, vietiin ne puheenjohtajan laitumelle, josta omistajat sitten saivat hakea omansa pois.
Kerrottiinpa sellainenkin tapaus, että puheenjohtajaa puukolla painaen rintaa vasten vaadittiin peruuttamaan hevosen ottamisen. Silloin hän rauhallisesti kertoi, että jos yhdeltä peruutetaan hevosenotta, tulevat heti kaikki muutkin vaatimaan samaa eikä silloin saada yhtään hevosta. Uhkaaja lähti kauheasti kiroillen pois.
Kerrottiin myös puheenjohtajan olleen verotuksen oli taksotuksenkin puheenjohtaja. Ja jopa vartttuneemmat lapsetkin kirjoittivat verokortteja koko pitäjän verovelvollisille. Ne oli aikoja ne!
