Tohtorinväitöstilaisuudet eivät ole koskaan kovin helppoja ja näin ei ollut Jari Koskelankaan väitös aiheesta Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ei siitäkään huolimatta tai ehkä juuri sen vuoksi, että vastaväittäjä oli saman koulun Kankaanpään Yhteislyseon kasvatteja.
Matti Rimpelä on kokenut väitöstilaisuuksien vetäjä ohjattuaan itse 50 väitöskirjaa ja oltuaan lukuisia kertoja vastaväittäjänä. Vaikka hän itse onkin jo eläkkeellä, on hän edelleen suosittu moniin eri tehtäviin, viimeksi esimerkiksi peruspalveluministeri nimesi hänet lastensuojelun toimivuutta, lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja mahdollisten lainsäädäntömuutosten tarpeita selvittelevään neljän hengen työryhmään. Vastaväittäjäjä oli siis korkeinta mahdollista tasoa ja sen hän myös osoitti johdatellessan kaksituntista väitösprosessia.
Väitöskirjatyö opettaa koko ajan tekijäänsä. Niinpä Rimpelä kysyikin väittelijän työn kestäessä saamista uusista näköaloista, joista yhdeksi jopa päätulokseksi paljastui lasten tärkeä osuus isien selviytymistyössä. Avioeroista 85 prosentissa lapset määrätään äidille myös huoltajuusriidoissa, joskin hivenen isien huoltajuusosuus on kasvamassa.
Miesten roolia ja syrjäytymistä avioeroissa ollaan myös vähitellen tunnustamassa ratkaisua vaativaksi sosiaaliseksi ongelmaksi.
Vastaväittäjä kiitteli tutkijan otetta tutkimuskohteina olleen kahdeksan miehen syvähaastatteluissa. Analyysikehikko oli kohdallaan ja haastattelut hyvin pohjustettuja ja toteutettuja.
Keskeiseksi kysymykseksi haastateltavien tilanteissa nousi, mitä olisi pitänyt aiemmin tehdä toisin ennen eron kypsymistä. Todettiin etteivät tunteet ja vuorovaikutussuhteet toimineet, vaikka miehistä kaikki oli ihan hyvin. Ja eron jälkeen juuri naisilla on kykyä kuunnella, sosiaalista osaamista ja siksi he selviävät miehiä paremmin erosta. Ammattiauttaminenkin on sukupuolittunut naisten hyväksi.
Parannuskeinoja etsittäessä painotettiin perhekasvatuksen merkitystä kaikenmaailman seksuaali- ja individuaalikasvatusten sijalle. Huoltajuuskiistoissa pitäisi tunnustaa myös isien oikeus isyyteen.
Kaiken kaikkiaan vastaväittäjä totesi voivansa täysin oikeutetusti suositella läpikäydyn keskustelun jälkeen kahden esilukijan jo aiemmin hyväksymää opinäytetyötä tohtorintutkinnon arvoiseksi.
