Kyllä kaikenlaista joutuu kansanedustajana vastaanottamaan ja kaiken keskellä on elettevä.
Tänään esimerkiksi kansalainen - äänestäjäksenikin esittäytynyt - vaati ryhtymään toimenpiteisiin valtion virkamiesten palkankorotuksia vastaan ja eläkkeiden pienentämiseen. Perusteena se, että heille tulee automaattiset määrävuosikorotukset, joita yksityispuolella ei makseta. Hän ymmärsi myös niin, että valtion palkkalaiset elävät yksityissektorin kustannuksella ja siksi myös heidän eläkkeitään tulisi pienentää yksityisiin verrattuna. Yleisesti hyväksytty käytäntöhän kuitenkin on, että kaikkia palkanansaitsijoita kohdellaan tasavertaisesti, sama eläkeprosentti ja sama veroprosentti. Kokonaan toinen juttu olisi se, jos saataisiin aikaan eläkekatto, mutta sen vastustajia löytyy kaikilta muilta rintamalta paitsi perussuomalaisista.
Toinen äänestäjä soittaa aina näin viikonloppuisin keskellä yötä tai mieluummin aamuyöstä eikä välttämättä ole mitään asiaa, haluaapa vielä laulaakin. Sattumoisin eilisen jälkeen kännykkä oli jäänyt äänettömälle, niin ei tarvinnut herätä soittoihin, joita sitten olikin tullut neljä kappaletta.
Niin ettei sitä aina tarvitse tätä kansanedustajan työtäkään kadehtia. Vaikkei tämä mikään itkuvirsi ole, sillä itsepä olemme kansanedustajiksi halunneet eikä ketään ole tarvinnut pakottaa. En tiedä kuin SMP:n aikana Suomen Uutisten päätoimittajan Reijo Enävaaran, joka oli vaatimaton hiljainen mies ja v.1983 vaalivoittomme johdosta hänet ehdokkaaksi pakotettuna valittiin kansanedustajaksi. Hän sitten kyllä kuolikin kesken edustajakauden, vaikkei vielä mikään eläkeikäinen ollut.
