Presidentti lähti liikkeelle kahdesta kipeästi kaipaamastamme arvosta, oikeudentunnosta ja eheydestä. Kun nyt kansana elämme vaikeuksien keskellä, on kaikkien tärkeää noudattaa oikeudentuntoa. Itsekkyyttä ja ahneutta on suitsittava, omistakin eduista voi luopua, esimerkin vuoksi etenkin suurituloisilla johtopaikoilla. Tällöin saadaan yhteiskunnalle kaivattua eheyttä. Vankka kansalaistahto edellyttää tällaista menettelyä. Oikeudentuntoisesti on tingittävä nyt oman etupiirin eduistakin. Työmarkkinajärjestelmällämme, hallituksella ja koko eduskunnalla on tässä merkittävä tehtävä.
Työ on arvokasta, emmekä saa tuudittautua oleskeluyhteiskuntaan, jossa katsomme kaiken olevan automaattisesti meitä varten. Jokaiselta vaaditaan voimiensa mukaan oma osuutensa. Itse kukin saa miettiä, mitä voi tehdä pahoinvoinnin vähentämiseksi. Kolmas sektori on joutunut ottamaan harteilleen yhteiskunnan vastuuta ja yhteiskunta perheen vastuuta. Tämän korjaamiseksi meillä jokaisella on tehtävää.
Kansainvälisessä osiossa presidentti tähdensi omaksuttuja käytäntöjä, vaikka niihin ei saakaan jumiutua, vaan yhteistyötä on aina myös kehitettävä. Suomi on avoin kaikkien uusienkin ratkaisujen etsimisessä, kuten vaikkapa arktisen ulottuvuuden hyödyntämisessä. Pohjoismainen yhteistyö tuli myös puheessa esiin. Meitä perussuomalaisia ei niinkään lämmittänyt presidentin hymistely EU:n suuntaan eikä liioin maininta Nato-kumppanuudesta. Suomalaisten yritysten kansainvälisestä kilpailukyvystä olisi huolehdittava samoin kuin ulkomaisten investointien saamisesta maahamme, koska talous ratkaisee hyvinvointimme.
Presidentti viittasi myös maamme 95 vuoden pituiseen itsenäisyyteen ja kaikkeen sen aikana saavutettuun menestykseemme, mutta totesi kuitenkin, että ratkaisut on tehtävä nykyhetkessä. Siksi uuden vuoden toivotuksen päälle oli hyvä kuulla myös Jumalan siunauksen toivotus. Näin lähdemme uuteen vuoteen lujimmalta mahdolliselta pohjalta.
