Bruno Rikhard Mansikkamäki

Osa puheestani perjantaisessa siunaustilaisuudessa, jota sain olla toimittamassa noin puoleen sataan nousseen sukulais- ja ystäväjoukon kanssa Kankaanpään kotikappelissamme.

"Rakkaat ystävät, Bruno Mansikkamäen puoliso Anja, veli Rauno perheinesi, muut sukulaiset ja ystävät.

Olemme kokoontuneet tänne monista samanlaisista raskaistakin tilanteista rakkaaksi käyneeseen siunauskappeliimme tekemään viimeistä palvelustamme rakkaallemme tänä keväisenä, mutta harmaan pilvisenä päivänä. Luontokin puhuu meille ihmisen elämän osasta. Samoin kuin keväinen luonto herää, me ihmiset saamme elää meille määrätyn aikamme. Mutta kuten luontokin  näyttää harmaalta ja syksyn tullen taas valmistuu talvea vasten, se puhuu väkevää kieltä ihmiselämänkin katoavaisuudesta

Brunon lapsuutta leimasi molempien vanhempien varhainen kuolema. Äiti kuoli vuonna -36 ja isä -37 Brunon ollessa  alle 10-vuotias. Siitä lähtien pojat sijoitettiin eri paikkoihin ja Bruno pääsi tätinsä Tyyne Viitasen perheeseen. Bruno toimi torin varressa olevassa lihatarkastamossa ja myös liikkeissä  tarkastajana käytyään alan kurssin. Lihatarkastamosta meillä pojanjuipeilla on mukavia kokemuksia. Seinään kiinnitettyä rautatikasta pitkin pääsi reunuksella varustetulle tasakatolle ja sieltä oli hyvä näköala seurata torilla pelattuja pesäpallo-otteluita. Tietysti katolle kiipeäminen oli vähän kiellettyäkin, mutta kyllä meitä siellä oli paljon otteluiden aikana.

Sitten Bruno siirtyi lihamyyjäksi Korpelaan ja sen jälkeen aina eläkkeelle siirtymiseen asti Reiman varastomieheksi, ensin vanhaan tehtaaseen vuonna 1969 ja uuteen tehdasrakennukseen vuonna 1970.

Yhteistä avioliittotaivalta Anjan kanssa olisi tullut täyteen tämän vuoden joulupäivänä 60 vuotta. Bruno oli huolehtivainen ja hoiti asiat hyvin. Omakotitaloja hän rakensi kolmasti, ensin Myllärintielle, sitten Kärjenkadulle ja viimeksi viereiselle kadulle Kalliokadulle. Naapurien kanssa hän on aina tullut hyvin toimeen.

Nuorena Bruno oli taitava painija, itsekin muistan nähneeni hänen pienten miesten, 52- ja 57-kiloisten sarjassa vetämiään nopeita käsivarsi-  ja niskalenkkiheittoja, jotka usein meidän katsojien riemuksi päätyivät selätyksiin, parhaat jopa muutamassa sekunnissa. Niinpä hänellä onkin monia piirinmestaruuksia.

Bruno sai elää 84-vuotiaaksi,  85 vuotta olisi täyttynyt juhannuksen jälkeisellä viikolla 27.6.

Iän mukana tuli vaivoja ja sairauksia, eikä hän enää jaksanut lähteä vaimon sisarenmiehen hautajaisiinkaan keväällä. Viimeiset sairaalakäynnit jäivät lyhytaikaisiksi voimien loputtua monienkin komplikaatioiden ansiosta."

Tämä osa puheesta on Brunon omasta henkilökohtaisesta elämästä, kristillinen iäisyystoivomme välittyi sitten puheen toisesta yleisemmästä osasta. Me kankaanpääläiset olemme tunteneet useita hänen isänsä veljiä ja sisaria, he ovat kuuluneet katukuvaan, kuten myös Bruno ja veli Rauno serkkuineen. Serkutkin alkavat olla iäkkäitä eikä heistä ollut päässyt Brunoa saattamaan monikaan. Lassen poika Matti oli kuitenkin tullut Ruotsista asti. Hänen talonsa Hiitolankadun varrella hautausmaan naapurina muuten on juuri lehdessä ilmoitettu myytäväksi.