Laadin vastaukseni Tapio Seppälän Hengelliseen Kuukauslehteen tekemään haastattelukysymykseen: Mitä ajattelet seurakuntien rakenneuudistuksesta? Vastasin näin, koska seurakuntarakenteen tulee edelleenkin noudattaa kuntarakennetta:
En välttämättä tiedä asiasta, mutta vastaan pistän niin kuin entinenkin mies, kun puhutaan kuntarakenteen muuttamisvaatimuksesta. Meillä eduskunnassa opposition kesken on virinnyt ajatus, että kun hallitus on yksipuolisesti ilman parlamentaarista valmistelua ryhtynyt vaatimaan sote-uudistusta käyttäen sateenvarjona läpinäkyvästi kuntarakenneuudistusta eli kuntakoon merkittävää kasvattamista, niin opposition voimin 177 kunnassa muodostamme enemmistön ja kunnallisen itsehallintolain mukaisesti voimme estää nykyiset kaavailut ja näin mennä seuraaviin eduskuntavaaleihin voitollisesti. Sen jälkeen lähdemme parlamentaariselta pohjalta tekemään tarvittavia uudistuksia. Ne lähtevät kuntien vapaaehtoisuudesta, tärkeimpänä pääasiana palveluiden saaminen kattavina, hyvälaatuisina ja läheltä. Eli emme ole valmiit suoralta kädeltä romuttamaan nykyisin voimassa olevaa järjestelmää, vaan sitä on kehitettävä.
Saneluratkaisuja emme hyväksy! Koska eduskunnassa olemme vähemmistössä eikä ääntämme kuunella, lähdemme liikkeelle kuntien kautta, jotta voimme kaikin tavoin edetä rauhallisesti, ilman nykyistä kireää aikataulua ja pakkosanelua ja päättää tulevista ratkaisuista parlamentaariselta laajalta pohjalta. Uskon että näin tulkitsen oikein koko yhtyneen opposition tuntemuksia.
Siksi ei seurakuntarakenteenkaan muutoksilla ole tulenpalavaa kiirettä. Ei seurakuntien tarvitse olla liioin tiennäyttäjinä suurseurakuntiin, kyllä pienikin voi olla kaunista ja toimia kustannustehokkaasti, kun nyt muutenkin ollaan yhdistämässä jo taloushallintoa ja rekisterinpitoa. Ja näin pääasialle eli hengelliselle työlle jää enemmän aikaa ja resursseja.
Terv. Anssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti