"Maa kunnasten ja laaksojen,/ mi on tuo kaunoinen?/ Tuo hohtees kesäpäivien,/ tuo loistees pohjan tuulien,/ tää talven, suven ihana,/ mi ompi soma maa?"
Ja se maa on Suomenmaa ja Aleksis Kiven kynästä!
"Siel tuhansissa järvissä/ yön tähdet kimmeltää/ ja kanteleitten pauhina/ siel kaikuu ympär kallioi/ ja kultanummen hongat soi:/ Se onpi Suomenmaa."
Aivan samoin: "Jo valkenee kaukainen ranta/ ja koillisest´ aurinko nousee/ ja auteret kiirehtii pois,/ kosk´ Pohjolan palkeet käyvät,/ Kosk´mennyt on yö,/ Kosk´ kimmeltää kesänen aamu/ ja linnut ne laulelee."
Eipä voi kesän ja juhannuksen ihanuuttamme hienovaraisemmin kuvata, korkeintaan vain toinen runoilijamestarimme Eino Leino Nocturnessaan:
"Ruislinnun laulu korvissani,/ tähkäpäiden päällä täysi kuu;/ kesä-yön on onni omanani;/ kaskisavuun laaksot verhouu./ En ma iloitse, en sure, huokaa;/ mutta metsän tummuus mulle tuokaa,/ puunto pilven, johon päivä hukkuu,/ siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,/ tuoksut vanamon ja varjot veen;/ niistä sydämeni laulun teen."
Onpa Eino Leino näinkin riimitellyt: "Pyhät on pihlajat pihalla,/ pyhä on kukka pihlajassa,/ marjaset sitäi pyhemmät./ Pyhä on kuusikon käkönen,/ pyhä on suvinen ilta,/ PYHEMPI JUHANNUSJUHLA."
Kadotettua Karjalaa muistellen voimme kaihoisasti näin juhannuksenakin laulaa: "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,/ jo Karjalan koivikot tuuhettuu;/ käki kukkuu siellä ja kevät on-/ vie sinne mun kaihoni ponneton./ Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös/ ja kaskies sauhut ja uinuvat yös/ ja synkkäin metsies aarniopuut/ ja siintävät salmes ja vuonojes suut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti