Sain olla juhlistamassa Satakunnan Tykistörykmentin 96-vuotisperinnepäivää Niinisalon varuskunnan juhla-aukiolla perinnetykin läheisyydessä, jossa oli perinteiset palkitsemiset ja everstiluutnantti Keskiruusin juhlapuhe. Hän kosketteli varuskunnan kokemia muutoksia, joista merkittävin on Tykistöprikaatin poistuminen ja varuskunnan siirtyminen Säkylän Huovinrinteen Porin prikaatin alaisuuteen. Se tietää melkoista esikunnan henkilöstön vähennystä Niinisalossa. Vastaavasti kyllä tulee uusia joukkoyksiköitä niin lakkautettavasta Keuruun Pioneerirykmentistä kuin Huovinrinteeltäkin, niin että varusmiesten lukumäärä kasvaa.
Tutustuimme varusmieskoulutukseen maastossa Valkiajärven rannalla ja joukkoyksikön tiloihin lamellikasarmissa. Maastolounaan söimme joukkojen yhteisen rantasauna tiloissa sateen ropistessa aina silloin tällöin pitkin ohjelmamme kulkua. Lopuksi tietysti nautittiin sotilaskotiautosta perinteiset munkkikahvit. Valaiseva päivä ja kaikkialla näimme varuskunnan vilkasta toimintaa alokkaiden astuttua riviin ja valmistautuessa ensi kuun 22. päivän valatilaisuuteen, joka pidetään varuskunnassa.
Facebookissa Juha esittää hyvän kysymyksen, nyt vietettiin 96. perinnepäivää. Satakunnan Tykistörykmentti on saanut nimensä presidentin päätöksellä käyttöön 1.1.1957. Se vaalii itsenäisyytemme alusta talvisodan päättymiseen asti toimineen Kenttätykistörykmentti 1:n perinteitä. Perinnepäivä 26.5. on ensimmäisen suomalaisen tykistörykmentin nimeltään Suomen Tykistörykmentti perustamispäivä. Perinteitä siis riittää!
Päivä jatkui maanpuolustushenkisesti illalla jokakesäisellä sotaveteraanikuoron konsertilla ja yhteislauluhetkellä. Kaksikymmentäyksi sota-ajan laulua käytiin läpi ja päätettiin ilta veteraanin iltahuutoon: "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallisol maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa." Vaikuttava ja nostalginen tilaisuus keräsi yhteen toistasataa veteraanityön ystävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti