Tänään Loppiaisena voi vielä laulaa kauneimpia joululauluja Suomen Lähetysseuran joka vuosi julkaistavasta vihosta. Tämän myös teimme Jämijärven messun jälkeisillä kirkkokahveilla, jotka ystävällisesti tarjosi Marita Frigård.
Lauloimme peräti neljä Sakari Topeliuksen sanoittamaa joululaulua peräkanaakin: Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna, En etsi valtaa loisto, Joululaulu. Viimeksi mainittu on oudompi, samoin vihossa ollut sen uudempi sävellys Kaj Chydeniuksen pojan Jussin käsialaa. Lisäksi vielä Jouluyö, juhlayön ja tietysti viimeiseksi Maa on niin kaunis. Kauniisti siis hyvästelimme kiehtovan ja aina uudelleen sydämetkin valtaavan jouluajan ja siirrymme nyt sitten härkäviikkoihin.
Messun päätössoitoksikin Heikki Havi soitti kolmen kuninkaan eli loppiaisen evankeliumitekstin sisältämän kolmen itämaan tietäjän Melchior, Balthasar ja Kaspar todella vaikuttavan marssin. Laulettiin myös virsi 515 Nouskaamme vuorelle korkeimmalle tekstien lukemisten välissä, kun eka teksti oli Miikan kirjasta rauhanvirsi. Muut virret olivatkin sitten loppiaisvirsiä Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran ja vastaavia. Kirkkoväkeäkin oli sentään kahdella alkava kaksinumeroinen luku vielä näin runsaiden joulun pyhien päätteeksi ja kovasta pakkasestakin huolimatta.
Loppiainen nimitys suomenkielessä varmaan on tullut jouluajan loppumisesta. Oikeastaan Loppiaisen nimi on Epifania eli ilmestyminen, kirkkokäsikirjassa Jeesus, maailman valo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti