Tänään Tampereella johdin Israelin Ystävien hallituksen kokousta. Ehdin ennen sitä olemaan Ortodoksikirkossa pääsiäisenjälkeisessä liturgiassa, jossa kirkko oli täynnä etupäässä koululaisia. Sama kirkko siis, josta pääsiäisyön monituntinen televisioitu liturgia lähetettiin. Kiersimme myös kirkon kulkueena.
Häiritsemään jäin vain, etten saanut ehtoollista, kun pappi kysyi, olenko ortodoksi ja vastasin olevani luterilainen pappi. Kaikki lapsetkin saivat ehtoollisen eivätkä varmasti valtaosaltakaan olleet ortodokseja. Tämä eri kirkkokuntien olematon ehtoollisyhteys on kristikunnan suurimpia vammoja. Pitäisihän juuri ehtoollisen olla Jeesuksen oman opetuksen mukaisesti yhteyden ateria.
Ehtoollista jakaessani en koskaan ole erotellut ketään ja tietoisestikin olen jakanut ehtoollisen myös toisen kristillisen yhteisön jäsenelle. Enkä liioin koe tehneeni mitään väärää. Uskon, jos pappina olisi ollut metropoliitta Ambrosius, olisin saanut ehtoollisen.
Ehtoollisyhteyden onkin lähdettävä ruohonjuuritasotta. Oppineet teologit eivät koskaan pääse yhteiseen sopimukseen tästä yhteyden ateriasta.
Voinkin kertoa kuvaavan kertomuksen oppineesta teologista:
Suurta teologia pyydettiin pitämään esitelmä. Niitä hän olikin tottunut pitämään. Hän oli kunnioitettu ja viisas mies, jonka luentoja tultiin yliopistoon ahmimaan. Hän oli julkaissut hyllymetreittäin teologiaa sekä osallistunut lukuisten teoreettisen ja käytännöllisen filosofian alan tieteellisten julkaisujen toimittamiseen.
Suurta teologia pyydettiin tulemaan mukaan kirkolliseen keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena on Jumala. "Jumala", ajatteli teologi ja suostui. Häntä pyydettiin sanomaan Jumalasta vähin, olennaisin ja keskeisin, mitä suuri teologi koko aatehistoriallisen lihaksistonsa voimin kykeni tiivistämään. "Toki teen sen", lupasi suuri teologi. "Antakaa viikko aikaa."
Niin ryhtyi suuri teologi tiivistämään. Hän tiivisti viikon. "Antakaa vielä toinen viikko." Annettiin toinen viikko, koska suuri teologi oli niin suuri, että keskustelutilaisuutta kannatti siirtää, kunhan hänet vain saataisiin paikalle. Ja niin hän tiivisti kaksi viikkoa.
"Antakaa vielä kuukausi. Työni on pahasti kesken. En halua esitelmässäni lausua Jumalasta mitään keskeneräistä." Nyt jo vähän hermoiltiin. Mutta annettiin kuukausi. Suuri teologi oli niin suuri, että hänen ei sovi lausua keskeneräisiä ajatuksia, koska ne vahingoittaisivat hänen kansainvälistä mainettaan. Niinpä suuri teologi sai tiivistää ja olennaistaa teemaansa vielä kuukauden ajan.
Keskustelutilaisuuden valmisteluvaliokunta tavoitteli kuukauden kuluttua suurta teologia. Hänen käsipuhelimensa oli suljettu. Työnumero ei vastannut ja kotinumero oli lakkautettu. Kukaan ei ollut nähnyt suurta teologia yliopistollakaan. Jaos lähti etsimään suurta teologia. Hän oli hävinnyt.
Pitkän etsinnän jälkeen saatiin selville, että suuri teologi oli myynyt kaiken, mitä hän omisti. Hän oli irtisanoutunut virastaan ja matkustanut erääseen luostariin. Teologiset kirjansa hän oli antanut pois opiskelijoille. Jaoksen jäsenet näkivät hänet etäältä luostarin puutarhassa pihatöissä ja sen jälkeen menevän kellojen soidessa rukoushetkeen. Yhteydenottoihin hän ei enää vastannut. Keskustelutilaisuudessa oli suuren teologin kohdalla vain tyhjä tuoli.
Häiritsemään jäin vain, etten saanut ehtoollista, kun pappi kysyi, olenko ortodoksi ja vastasin olevani luterilainen pappi. Kaikki lapsetkin saivat ehtoollisen eivätkä varmasti valtaosaltakaan olleet ortodokseja. Tämä eri kirkkokuntien olematon ehtoollisyhteys on kristikunnan suurimpia vammoja. Pitäisihän juuri ehtoollisen olla Jeesuksen oman opetuksen mukaisesti yhteyden ateria.
Ehtoollista jakaessani en koskaan ole erotellut ketään ja tietoisestikin olen jakanut ehtoollisen myös toisen kristillisen yhteisön jäsenelle. Enkä liioin koe tehneeni mitään väärää. Uskon, jos pappina olisi ollut metropoliitta Ambrosius, olisin saanut ehtoollisen.
Ehtoollisyhteyden onkin lähdettävä ruohonjuuritasotta. Oppineet teologit eivät koskaan pääse yhteiseen sopimukseen tästä yhteyden ateriasta.
Voinkin kertoa kuvaavan kertomuksen oppineesta teologista:
Suurta teologia pyydettiin pitämään esitelmä. Niitä hän olikin tottunut pitämään. Hän oli kunnioitettu ja viisas mies, jonka luentoja tultiin yliopistoon ahmimaan. Hän oli julkaissut hyllymetreittäin teologiaa sekä osallistunut lukuisten teoreettisen ja käytännöllisen filosofian alan tieteellisten julkaisujen toimittamiseen.
Suurta teologia pyydettiin tulemaan mukaan kirkolliseen keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena on Jumala. "Jumala", ajatteli teologi ja suostui. Häntä pyydettiin sanomaan Jumalasta vähin, olennaisin ja keskeisin, mitä suuri teologi koko aatehistoriallisen lihaksistonsa voimin kykeni tiivistämään. "Toki teen sen", lupasi suuri teologi. "Antakaa viikko aikaa."
Niin ryhtyi suuri teologi tiivistämään. Hän tiivisti viikon. "Antakaa vielä toinen viikko." Annettiin toinen viikko, koska suuri teologi oli niin suuri, että keskustelutilaisuutta kannatti siirtää, kunhan hänet vain saataisiin paikalle. Ja niin hän tiivisti kaksi viikkoa.
"Antakaa vielä kuukausi. Työni on pahasti kesken. En halua esitelmässäni lausua Jumalasta mitään keskeneräistä." Nyt jo vähän hermoiltiin. Mutta annettiin kuukausi. Suuri teologi oli niin suuri, että hänen ei sovi lausua keskeneräisiä ajatuksia, koska ne vahingoittaisivat hänen kansainvälistä mainettaan. Niinpä suuri teologi sai tiivistää ja olennaistaa teemaansa vielä kuukauden ajan.
Keskustelutilaisuuden valmisteluvaliokunta tavoitteli kuukauden kuluttua suurta teologia. Hänen käsipuhelimensa oli suljettu. Työnumero ei vastannut ja kotinumero oli lakkautettu. Kukaan ei ollut nähnyt suurta teologia yliopistollakaan. Jaos lähti etsimään suurta teologia. Hän oli hävinnyt.
Pitkän etsinnän jälkeen saatiin selville, että suuri teologi oli myynyt kaiken, mitä hän omisti. Hän oli irtisanoutunut virastaan ja matkustanut erääseen luostariin. Teologiset kirjansa hän oli antanut pois opiskelijoille. Jaoksen jäsenet näkivät hänet etäältä luostarin puutarhassa pihatöissä ja sen jälkeen menevän kellojen soidessa rukoushetkeen. Yhteydenottoihin hän ei enää vastannut. Keskustelutilaisuudessa oli suuren teologin kohdalla vain tyhjä tuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti