Kunniakansalaistemme voimavarat ovat loppumassa

Kankaanpään ja samalla Pohjois-Satakunnan yhteisessä veteraanipäivän juhlassa oli vielä kiitettävästi mukana myös veteraaneja osaksi senkin vuoksi, että jaettiin Tasavallan Presidentin veteraaneille myöntämiä Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1 luokan mitaleja. Osalla oli jo liikkuminen vaikeaa ja monen oli täytynyt jäädä kotiinkin huonon kunnon johdosta. Vakavaa todellisuutta on Veteraanin iltahuudon sanat: Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa.

Ei turhaan kympin uutisissa eräs Munkkiniemen seurakunnan vieraana ollut veteraani sanonutkin, että veteraanit ovat nykyisin jo vähän liiankin arvostettuja. On hyvä, että lopultakin heidän elämänpanostaan osataan arvostaa oikeaan sille kuuluvaan arvoon.

Juhlassamme juhlapuhujana oli Kankaanpään oma poika Rajavartiolaitoksen oikeudellisen osaston päällikkö, hallintoneuvos Ari-Pekka Koivisto kertoen mitä ajankohtaisemmista rajojammekin koskevista asioista sanoen kuitenkin, että rajamme ovat hyvin vartioidut ja viime vuoden suurista maahantulijaviroista on päästy, samoin Venäjältä pohjoisista rajanylityspaikoista Sallasta ja Raja-Joosepista neljässä kuukaudessa tullut 1.800 laittoman maahantulijan virta on yhteisellä sopimuksella saatu loppumaan.

Seurakunnan tervehdyksessä Honkajoen kirkkoherra Johan Lampinen keskittyi kolmeen asiaan: Kiitollisuus, siunaus, varjelus, kertoen tädistään, joka rintamalottana menetti rakastettunsa ja oli katkera jäätyään yksin, mutta kuitenkin sisarusten lapsien hoitamisen myötä nämä kaikki kolme asiaa vähitellen kirkastuivat elämää kantaviksi voimiksi.