Sain olla pitämässä iltahartautta sotiemme veteraanien kesäleirillä, oli siksi mieluista muistuttaa Mannerheimin kiitoskirjeestä:
Yksi kristikunnan kuuluisimmista veistoksista on tanskalaisen kuvanveistäjän Thorvaldsenin Kristuksen siunaavat kädet.
Ja me kaikki olemme onnellisia, jos saamme olla näiden siunaavien käsien alla, ja miksemme saisi, kun Vapahtajamme niin haluaa ja on tehnyt kaiken meidän pelastukseksemme.
Ja me kaikki olemme onnellisia, jos saamme olla näiden siunaavien käsien alla, ja miksemme saisi, kun Vapahtajamme niin haluaa ja on tehnyt kaiken meidän pelastukseksemme.
Jo kasteessa meidät on siunattu Kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Sama siunaus on seurannut rippikoulun konfirmaatiossa, jumalanpalveluksissa, ehtoollispöydässä, avioliittoon vihittäessä ja lopulta haudattaessa.
Ja samaa siunausta saamme olla jakamassa muistaen Jeesuksen opetuksen: Siunatkaa, älkää kirotko.
Ja aivan Jeesuksen antama siunaus omille opetuslapsilleen on välittynyt meille sukupolvelta toiselle, sillä kirkossamme on käytössä apostolinen suksessio. Jo kirkon alkuajalta lähtien apostolit ovat siunanneet papit ja piispat ovat aina siunanneet uudet papit kätten päälle laittamisella ja papit osaltaan siunaavat kaikki kastetut samalla tavalla. Näinkin siis olemme alkuperäisen Jeesuksen antaman siunauksen osallisia.
Teologisen tiedekunnan opettajana toiminut Esko Koskenvesa kertoo erikoisesta siunauksesta. Sota-aikana v.1942 marsalkka Mannerheimin 75-päiväonnitteluksi lähetettiin silloin 4-vuotiaan Koskenvesan kuva, jossa hän oli käsi lakin reunaan kohotettuna. “Teen kunniaa Mannerheimille”, oli perustelu. Yllätys oli suuri, kun syntymäpäivän jälkeen tuli painettu kiitoskirje, jonka loppuun marsalkka oli omakätisesti kirjoittanut: “Jumala siunatkoon Sinua! Mannerheim”.
Paavo Ruotsalainen, erämaan profeetaksikin kutsuttu nilsiäläinen talonpoika ymmärsi syvällisesti Jeesuksen sovitustyön merkityksen: “Luuletkos Vapahtaa niin köyhäksi, ettei hänellä ole enää varaa antaa sinulle uutta armoa, jos entisen olisit tuhlannut tuhat kertaa.” Sellainen Herra meillä on ja näin saamme olla hänen siunaavien kättensä suojassa.
Ja samaa siunausta saamme olla jakamassa muistaen Jeesuksen opetuksen: Siunatkaa, älkää kirotko.
Ja aivan Jeesuksen antama siunaus omille opetuslapsilleen on välittynyt meille sukupolvelta toiselle, sillä kirkossamme on käytössä apostolinen suksessio. Jo kirkon alkuajalta lähtien apostolit ovat siunanneet papit ja piispat ovat aina siunanneet uudet papit kätten päälle laittamisella ja papit osaltaan siunaavat kaikki kastetut samalla tavalla. Näinkin siis olemme alkuperäisen Jeesuksen antaman siunauksen osallisia.
Teologisen tiedekunnan opettajana toiminut Esko Koskenvesa kertoo erikoisesta siunauksesta. Sota-aikana v.1942 marsalkka Mannerheimin 75-päiväonnitteluksi lähetettiin silloin 4-vuotiaan Koskenvesan kuva, jossa hän oli käsi lakin reunaan kohotettuna. “Teen kunniaa Mannerheimille”, oli perustelu. Yllätys oli suuri, kun syntymäpäivän jälkeen tuli painettu kiitoskirje, jonka loppuun marsalkka oli omakätisesti kirjoittanut: “Jumala siunatkoon Sinua! Mannerheim”.
Paavo Ruotsalainen, erämaan profeetaksikin kutsuttu nilsiäläinen talonpoika ymmärsi syvällisesti Jeesuksen sovitustyön merkityksen: “Luuletkos Vapahtaa niin köyhäksi, ettei hänellä ole enää varaa antaa sinulle uutta armoa, jos entisen olisit tuhlannut tuhat kertaa.” Sellainen Herra meillä on ja näin saamme olla hänen siunaavien kättensä suojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti