Jotain olisi kokemusta meikäläiselläkin, kun vuodesta 1968 olen ollut puolueessa. On aivan niin kuin Timo Soini sanoi, että nyt kun korpivaelluksessa on päästy hallitukseen ja vaikeimmat ajat sielläkin kestetty ikäviäkin päätöksiä tekemällä, niin nyt kun talouskasvu on orastamassa eikä enää tehdä leikkauksia, niin nyt olisi typerää hypätä kelkasta pois hedelmiä nauttimasta.
Olen elänyt 1970 ja 1972 vuosien SMP:n jytkyt 18 kansanedustajaa, mutta Kekkosen uudellenvalinnan takia porukka hajoitettiin ja ostettiin seteliselkärankaiset. Ei puhettakaan hallitukseen menemisestä kekkoslandiassa.
1983 olin mukana istuvana ja uudelleen valittuna kansanedustajan tekemässä seuraavaa jytkyä: 17 kansanedustajaa. Ja Koiviston aikana seurauksena oli myös hallitukseen pääsy, vielä seuraavaankin hallitukseen.
Ja nyt sain olla taas kansanedustajaksi pääsemässä viimeisen jytkyn alussa 2011 vaikkakin vielä oppositiotaipaleella. Ja kun 2015 avautuvat hallitusovet, niin ei niitä kannata sulkea puheenjohtajavaalin takia. Sampo Terho on siten varma valinta, eikä suinkaan minkään eliitin ehdokas, ei meillä tavallisten suomalaisten puolueena ole ketään eliittiin kuuluvia millään tavalla. Turha on siis hyvän ystäväni Jussi Halla-ahon sellattia puhella. Puolueen jäsenet valitsevat puheenjohtajan ja kyllä meillä valtaosa on kovia kokeneita tolkun immeisiä, jotka osaavat antaa arvon sille, että meidän jälkemme hallituspolitiikassa näkyyn kymmenissä hyvissä asioissa jopa 80 kohdan maahanmuuttajien kiristysohjelmassakin.
Tästä on siis hyvä jatkaa Sampo Terhon johdolla. Hänhän on jo kannuksensa hankkinut ja omaa vakaan kristillisisänmaallisen perustan. Olen keskustellut hänen lapsuuseurakuntansa kirkkoherran kanssa, joka kertoi Sampon äidin olevan seurakunta-aktiivin eikä hänellä Sampostakaan ollut muuta kuin hyvää sanottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti