Taas lukiessa vaikkapa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen Sauli Niinistö, Mäntyniemen herra kirjaa, jota itse kohde on ankarastikin arvostellut ja syystäkin joistain vääristä johtopäätöksistä, niin eittämättä tulee esiin presidentin nykyinen valta.
Sauli Niinistöhän toistaa mielellään perustuslain määritelmää: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa" pitäen tauon presidentti ja yhteistoiminnassa välissä.
62,6% kannatuksella presidentiksi valittu Sauli Niinistö nauttii eittämättömästi suurta kansansuosiota ja 70% lisäisi hänen valtaansa. Siksi esim. me perussuomalaiset olemme olleet vastustamassa presidentin valtaoikeuksien vähentämistä ja sen rajoittamista ainoastaan ulkopolitiikkaan poisluettuna EU-politiikka, josta vastaa pääministeri. Presidentin vallan rajoittamiseen mentiin, kun Kekkosen kauden jälkeen presidentin vallan katsottiin olleen liian suuren. Esim. 1987 hallitusmuodossa vahvistettiin eduskunnan asemaa hallitusta muodostettaessa.
Tilanne onkin paradoksaalinen, kun EU:n suurin ulkopoliittinen vastakumppani on Venäjä, mutta EU:ssa suhteista vastaa pääministeri, vaikka todellisuudessa Venäjä-suhteista vastaa ja hyvällä menestyksellä hoitaakin nykyinen Tasavallan Presidentti. Niinpä rkp:n Anna-Maja Henriksson syystä arvioi presidentin ottavan sen tilan , joka hänelle annetaan viitaten pääministeri Juha Sipilään. Asetelma on sanalla sanoen ristiriitainen ja kestämätön, koska ulkopolitiikkaa siis johtaa presidentti (ja tauko) yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti