Oi rakkain
Jeesukseni, piinattu, verinen, jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen. Sua
taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin, nyt orjantappuralla pää pyhä
kruunattiin. Ah kuinka, Hra taivaan, säikähtyy sieluni, kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini. Kuoleman, synnin orja vain vihaa ansaitsin. Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin. VK 63
Tulkaa kaikki katsokaatte piinaa rakkaan Hramme. Itkekää,
valittakaatte, kärsii Vapahtajamme. Kellä vaiva sellainen ollut on kuin
Jeesuksen. Käsistänsä jaloistansa on hän ristiinnanulittu, verisessä
kruunussansa vaipuu päänsä runneltu… Ah, ken näitä katseleepi, itse eikö järky
jo? Aurinkokin pimeneepi, halkee kova kallio, sillä vaiva sellainen ollut on
vain Jeesuksen. VK 67
Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen
viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien.
Tien kaikkein raskaimman Jeesus on käynyt armossaan, kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien. VK
77
Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton! Ken ois kuollut
synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on? Ken oi seestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon? Jeesus on sen yksi tehnyt
yksin hän ei kukaan muu. Hän on vaivat, tuskat nähnyt, joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi, nöyränä hän henkens antoi vuoteenansa ristinpuu.
Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin. Kaikkein synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens
antoi ristiin, kärsimyksihin. VK 80
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti