Anssin blogi

Lukijalta Satakunnan Kansassa pe 5.3. Suomi elää metsistä Metsäteollisuus tarvitsee raaka-ainetta ja hakkuut on mahdollista mitoittaa niin, että raaka-ainetta saadaan hiilinielujen kokoa vaarantamatta. Metsäteollisuus tarvitsee raaka-ainetta ja hakkuut on mahdollista mitoittaa niin, että raaka-ainetta saadaan hiilinielujen kokoa vaarantamatta, kirjoittaa Jari Koskela.­KUVA: SAMI KERO Suomi aikoo olla edelläkävijä ilmastotavoitteissa. Tavoitteemme on olla hiilineutraali vuonna 2035. Ruotsissa tavoite on vuonna 2045, EU:ssa vuonna 2050 ja Kiinassa vuonna 2060. Voidaan kysyä, onko aikataulu realistinen ja järkevä? Tavoitteen toteutuminen vaatii muun muassa autoilun kustannusten nousua. Kireissä tavoitteissa on uhkana, että muu maailma käyttää maatamme koelaboratoriona. Näkisin, että meidän pitäisi ennemminkin keskittyä kertomaan, mitä me olemme jo nyt tehneet ja saaneet aikaan. Samalla kun ostamme ulkomaisia tuotteita vaikkapa Kiinasta, lisäämme koko maailman päästöjä. Suomalainen tuote on aina ilmastoteko. Kyse on myös eettisyydestä. TURPEEN nopeutettu alasajo on räikeä esimerkki harkitsemattomasta ilmastotoimesta. Ala ajetaan alas taitamattomien päätösten vuoksi seurauksista välittämättä. Törkeintä on, että asia tapahtuu ilmoitusluonteisesti. Ruotsissa turvetuotantoon suhtaudutaan aivan toisin. Siellä turve kelpuutetaan vihreän sähköntuotannon sertifikaattiin. PELKONA on, että turpeen lisäksi toinen meille kansantaloudellisesti merkittävä ala, metsätalous, saattaa joutua samankaltaisten ”ilmastotoimien” uhriksi. Ministerin suulla olemme kuulleet, että metsäsektori kuuluu kansallisen päätöksenteon piiriin. EU:n direktiivit kuitenkin nakertavat myös tätä alaa ja samalla poliittinen ilmapiiri on epäselvää. 80 miljoonaa hakkuukuutiota ei ole ylimitoitettua. METSÄNOMISTAJAT tekevät kaiken aikaa työtä, joka kasvattaa hiilinieluja. Ministeri Leppä on julkisuudessa ilmoittanut, että metsänomistajan pitää hyötyä tekemästään työstä. Kompensaatio olisi oikeudenmukaista. Ministeri on myös ilmaissut, että Brysselin päässä ei tiedetä, miten metsät meillä hoidetaan ja mitä ne meille merkitsevät niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Brysselissä ei tajuta, mitä kaikkea me olemme jo tehneet, ja täällä kotimaassa on samaa ongelmaa. Aina pitää tehdä lisää, vaikka olemme jo saavuttaneet paljon enemmän kuin moni muu maa. Ilmastopolitiikkaa ei käydä kestävillä argumenteilla. METSÄTEOLLISUUS tarvitsee raaka-ainetta ja hakkuut on mahdollista mitoittaa niin, että raaka-ainetta saadaan hiilinielujen kokoa vaarantamatta. Metsäteollisuuden tuotteita tarvitaan joka tapauksessa meillä ja muualla. Jos niitä ei tuoteta täällä, niitä tuotetaan enemmän jossain muualla. Jossain missä metsänhoito ei ole yhtä kestävällä tasolla. EU:ssa LULUCF-asetuksella säädellään jäsenmaiden hiilinielujen tasoa. Se lasketaan vuosien 2000–2009 hakkuumääristä. Tämä asettaa Suomen huonoon asemaan. Tuona aikana hakkuut olivat muun muassa taloudellisen taantuman vuoksi normaalia alhaisemmat. Ruotsissa hakkuumäärät olivat tuolloin suuret, joten Ruotsi hyötyy asetuksesta. METSÄSEKTORI on ollut ja on tulevaisuudessakin Suomen hyvinvoinnin kivijalka. Taitamattomalla päätöksenteolla ja ylimitoitetuilla tavoitteilla metsäteollisuudelle voi vielä käydä samalla tavalla kuin turvetuotannolle. Suomi ei voi näillä yltiöpäisillä tavoitteilla ja toimilla pelastaa maailmaa ja torjua ilmastonmuutosta. Jari Koskela kansanedustaja (ps.)